perjantai 22. maaliskuuta 2013

Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa


…ja yöllä, kun Fedja oli tullut hyvittelemään Anna Grigorjevnaa ja he olivat lähteneet uimaan, vastavirta alkoi painaa Fedjaa sivuun, niin että hän tunsi tosissaan hukkuvansa. Anna Grigorjevna yritti auttaa häntä milloin uimalla eteenpäin taakseen vilkuillen ja kääntymällä sitten ja kutsuen häntä seuraamaan, milloin palaamalla lähelle, aivan kiinni, katsoen häntä silmiin ja ojentaen hänelle molemmat kätensä, melkein kannatellen häntä, milloin sukeltaen syvälle vihreään aaltoon yrittäen säikäyttää hänet katoamisellaan – mutta virta vain painoi painamistaan, armotta ja nopeasti, ja hän melkein antoi myöten – vesi löi yhä kiivaammassa tahdissa hänen päänsä yli ja…

Leonid Tsypkinin kirja Kesä Baden-Badenissa (Leto v Badene, Tammi 2003, suomennos Marja-Leena Mikkola) on värisyttävimpiä kirjoja, mitä olen ikinä lukenut.  Kirjan kauneus on uniromaanin suloutta, joka vie toiseen aikaan, toiseen tajuntaan monien sivujen mittaisilla virkkeillä, joita vain ajatusviivat katkovat mielen jatkaessa kulkuaan kun venäjänjuutalainen lääkäri ja tiedemies Tsypkin täysin yliluonnollisella eläytymiskyvyllä kertoo omasta matkastaan Moskovasta Lenigradiin samalla kuvastaen kuin peilistä Fjodor ja Anna Dostojevskin matkaa Baden-Badeniin kesällä 1867.

Kirjan johdanto on kultaa ja sen on kirjoittanut Susan Sontag ja suomentanut Vappu Orlov.  Kuten kirjahelmille tahtoo tapahtua, ne katoavat jonnekin, mutta kohtalo voi löytää ne. Tämän takia maailma on täynnä meitä, jotka viihdymme matkoillamme paremmin antikvariaateissa kuin missään muualla. Minä pengoin Dublinin antikvariaateissa näkemättä koko kaupunkia, mutta Sontag tekikin saman Lontoon Charing Cross Roadilla erään nuhjuisen kirjakaupan edessä pöyhien nuhjuisten taskukirjojen hinkaloa…kuin vain löytääkseen kirjan, jonka hän katsoo kuuluvan koko viime vuosisadan fiktiivisen kerronnan kauneimpien, mieltäylentävimpien ja omaperäisimpien saavutusten joukkoon.

Miksi kirja ei ole saanut suurempaa levitystä? Miksi kirjailija ei elinaikanaan nähnyt yhtäkään sivua kaunokirjallisesta tuotannostaan painettuna? Miksi kirja on niin vaikuttava, että sen luettuaan näkee kaiken kuin toisin? Linnut lentävät väärinpäin, taivas on erisininen, lumi kuin Fontankan ja Moikan rantakaduilla ja helle kuin Baden-Badenin Lichtentaler Alleella? Siksi että. Tapahtui kaikki. Mitään ei tapahtunut.

Mikään ei ole keksittyä. Kaikki on keksittyä. (Sontag)

Jos rakastaa Dostojevskia kuten minä, sinä tai venäjänjuutalainen Tsypkin, miten voi selvitä siitä, että tietää:

Ahdistavaan kysymykseen Dostojevskin antisemitismistä ei lopultakaan löydy selitystä. Kirjailijasta on”kummallista”, että Dostojevski, ”ei ole löytänyt ensimmäistäkään sanaa suojellakseen tai puolustaakseen tuhansia vuosia vainottua kansaa, eivätkä juutalaiset hänen mielestään olleet edes kansa vaan jokin heimo, ja tuohon ’heimoon’ kuuluin minä, ja lukemattomat ystäväni ja tuttavani, joiden kanssa olemme pohtineet Venäjän kirjallisuuden ongelmia.” Tämä ei kuitenkaan ollut estänyt juutalaisia rakastamasta Dostojevskia. Miten se oli selitettävissä? (Sontag)

Goethen ja Schillerin ihailua Saksassa harrastivat ennen muuta juutalaiset, aina siihen saakka kun Saksa alkoi tehdä selvää juutalaisistaan. Rakkaus Dostojevskiin on kirjallisuuden rakkautta. (Sontag)

Kirja osui minuun monellaan, sillä Baden-Baden on sattumalta minulle muistojen kaupunki, Venäjän kirjallisuus on ollut minulle aina enemmän kuin tekemistäni kirjajutuista voisi päätellä, juutalaisuus on koskettanut ja koskettaa ja nyt kun luin tämän kirjan, jaksan ihmetellä, että Venäjällä, maailmalla on ollut kanttia jättää kuin huomiotta Tsypkin, joka elämänsä aikana kirjoitti tekstejään pöytälaatikkoon säilyttääkseen omanarvontuntonsa, jota loukattiin useastikin ja etenkin sen jälkeen kun hänen poikansa Mihail vaimoineen sai maastamuuttoluvan Yhdysvaltoihin.  Tsypkiniltä vaimoineen muuttolupa evättiin iäksi ja 15. maaliskuuta 1982 hänet irtisanottiin työstään tutkimusinstituutissa. Samana päivänä hän sai puhelun pojaltaan Mihaililta, että Kesä Baden-Badenissa kirjan ensimmäinen osa oli julkaistu New Yorkissa ilmestyvässä Novaja Gazetassa 13. maaliskuuta. Lauantaina 20. maaliskuuta, 56-vuotispäivänään, Leonid Tsypkin menehtyi ehdittyään olla julkaistu kirjailija seitsemän päivän ajan.

Kesä Baden-Badenissa on mitä suurimmassa määrin rakkauskertomus. Avioliittoromaani koskien Dostojevskeja, jotka olivat mitä vaikuttavimmin toisiinsa rakastuneita. Paetessaan velkojiaan ja ahnaita sukulaisiaan Anna Grigorjevnan äidin rahoittamina kylpyläkaupunki Baden-Badeniin, saamme lukea ainutlaatuisia rakastelukuvauksia, jotka vertautuvat uintiin, kohtaamme pariskuntaan ylimielisesti suhtautuvia kuuluisia venäläisiä kirjailijoita, näemme Fedjan pelihimon pauloissa ja yrittämässä näin hankkia pariskunnalle parempia olosuhteita, emme tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun Fedja häviää häviämistään ja aina sen jälkeen haluaa ’hyvitellä’ Annaa.  Ja kaiken aikaa hengitämme samaa ilmaa, jota kirjailija Tsypkin saapuessaan Leningradiin ja kohdatessaan lumiset kadut, lyhtyketjut, sumeat ikkunat ja etsiytyessään kuin janoinen kaikkialle sinne, missä Dostojevski oli asunut tai vain liikkunut.

Hämmästyttävintä kirjassa on sen kieli, joka on kuin melkein vain yhtä lausetta, yhtä hengästynyttä ajatusta, intohimoista selityksen etsintää. Vaikka yksikön ensimmäinen ja kolmas persoona vaihtuvat samassa tahdissa junan heilahdusten kanssa, lukija ei kadota mitään, hän on kaiken aikaa vahvasti sekä Baden-Badenissa 1867 kuin Leningradissa 1980.  Erään vastauksen Tsypkin löytää, sillä Dostojevskin koottujen teosten toiseksi viimeisestä osasta löytyy artikkeli, jonka nimi on Juutalaiskysymys ja lopulta selviää, että Dostojevski on sirotellut antisemitismiään Riivaajiin, Muistelmia kuolleesta talosta, Rikokseen ja rangaistukseen kuin myös Karamazovin veljeksiin. Huomion absurdiutta korostaa se, että juutalaisilla kirjallisuuden tutkijoilla on miltei monopoliasema Dostojevskin kirjallisen tuotannon selvittämisessä. Leonid Tsypkin kuitenkin jatkaa matkaansa, sillä rakkaus kirjallisuuteen voi olla kaikki rajat ylittävää:

ylitin sitten Nevskin siitä, missä katu yhtyy aukioon, ja käännyin Vosstanijekadulle, entiselle Znamenskajalle, jota hänkin oli kulkenut monet kerrat, käydessään tapaamassa siellä asuvaa Maikovia tai palatessaan kotiin toimituksesta tai kirjapainosta, jotka kumpikin sijaitsevat Nevskillä, ja lähestyin vähitellen Slivtšanskin taloa, jossa hänkin oli asunut jonkin aikaa…

olin osunut täsmälleen oikeaan paikkaan ja sydämeni suorastaan sykähti ilosta, mutta myös jostakin toisesta, hämärästä tunteesta…

lumihiutaleet pyörivät hitaasti Svetšnyin katulyhtyjen sädekehässä – lähestyin Ligovkaa ja jätin taakseni lumisen kadun, jolla lumituiskut vain kasvattivat kinoksia ja jonka persoonattomista, mykistä taloista kaikkein synkin ja vaitonaisin oli tuo kulmatalo.


*****

Kesä Baden-Badenissa on lukukokemus, jonka jälkeen tuntee olevansa puhdistunut, järkyttynyt ja vahvistunut, hengittää syvempään kuin ennen ja on kiitollinen kirjallisuudelle siitä, mitä se voi kätkeä sisälleen ja tuoda esiin. Leonid Tsypkin ei kirjoittanut laajaa teosta. Mutta hän teki suuren matkan. (Sontag)

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut Maria/Sinisen linnan kirjasto

35 kommenttia:

  1. Muistelen lukeneeni, että tuo olisi ilmestynyt jatkokertomuksena jossain venäjänkielisessä lehdessä New Yorkissa, kun sitä ei voinut julkaista Neuvostoliitossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Npva Gazetassa, kuten yllä kerron;-) Ensimmäinen osa ilmestyi siis seitsemän päivää ennen Tsypkinin kuolemaa. Miten minusta tuntuu, että sinä pitäisit tästä.

      Kunpa Tammi ottaisi tästä uuden painoksen ja just tällä kannella. Täytyy palauttaa tämä kirjastoon, vaikka en voisi.

      Poista
    2. Ai niin, se oli juuri tuo lehti varmaan. Tilasin muuten kirjan (saksaksi) Amazonista, sain käytettynä 99 centillä, vau!♥

      Poista
    3. Voi hitsi, mikä tuuri sinulla olikaan. Tuskin sait tuolla kannella...Minäkin olen nyt yrittänyt tätä kirjaa saada suomeksi.

      Onnea♥

      Poista
  2. Meneekö kannet kauneimpien kisaan? :) Jäin ihastelemaan niitä. Upean kuuloinen helmi koko kirja, katsotaan, tulisiko jossain vaiheessa vastaan.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, sellainen olo tuli, vaikka ehdokkaita alkaa jo olla ja vuosi on vasta alkupuolellaan.

      Tämä on niin hyvä, että meni minulle kategoriaan Leena Lumi's TOP50.

      Poista
  3. Tämä voisi olla ihan minun kirja! Minunkaan blogistani ei huomaa, että olen hulluna venäläiseen (vanhaan) kirjallisuuteen. Dostojevskin elämäkerrankin olen lukenut. Huomaamattomuus johtunee siitä, etten ole pitänyt kirjablogia silloin kun olen noita lueskellut.

    Mutta tämä kirja on pakko saada ja ehdottomasti suomeksi. En halua lukea venäläistä kirjallisuutta englanniksi, sillä luulen etten saa samalla lailla kosketusta kirjaan ja etenkään sen kieleen englanniksi. Suomen kieli on mielestäni huomattavasti rikkaampaa ja monisyisempää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, lue! Minulla sama syy eli en ala nyt lukea upeita venäläisiä klassikoita uudelleen blogin takia. Mutta: Varovasti tutustun myös uudempaan venäläiseen kirjallisuuteen, viimeisin taisi olla Lidia Tšukovskajan Vajoaminen, josta pidin kovasti.

      Tämä on niin helmi, niin helmi. Suomen kieli on äärettömän rikasta. Luen joskus jotain dekkaria tms. englanniksi ihan saadakseni pidettyä kielitaitoa yllä, mutta nyt kun yritin yhtä vaativaa suosikkikirjailijaani englanniksi, en saa kielen 'kicksejä' irti tekstistä eli menee kokonaan se laatutekstin huuma. Pakko luovuttaa ja alkaa muutenkin kertaamaan saksaa...

      Poista
  4. Olen lukenut tämän kauan aikaa sitten. Ja en muista siitä juuri mitään! Miten olen voinut unohtaa. Muistan kohtauksen taidenäyttelyssä ja että pidin tuosta uimismetaforasta. Täytyy lukea uudelleen.
    Ilmottaudun venäläisen kirjallisuuden ystävien joukkoon! Erityisesti Dostojevskistä olen aina tykännyt. Minulla kyllä oli joskus hieman vaikeuksia tuon Dostojevskin antisemitismin suhteen. Mutta toisaalta, aika monella hienolla kirjailijalla/taiteilijalla on sitten elämässään myös jotain vähemmän hienoa... Olen viime aikoina lukenut myös uutta venäläistä kirjallisuutta. Sitä on suomennettu kyllä aika niukasti. Viime vuosi taisi olla joku ennätyksellinen käännösvuosi. Hyvä!! Joo, otan tämän venäläisten kirjojen listalle uudelleen luettavaksi.

    p.s. Kansi on todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tuota toistuvaa uimametaforaa ei unohda ikinä! Muistat sentään taidenäyttelyn...Minusta tuntuu, että tämä ei minulta jää unhoon.

      Minä löysin venäläiset klassikot jo aika nuorena ja sitten ne oli tietysti pakko hankkia omaksi ja lukea vielä uudelleen. Hämärästi muistan jonkun koronkiskurin, josta sanottiin rumasti ja oli selvää antisemitismiä, lieko ollut Rikos ja rangaistus kyseessä...Lue ja lupaan ettet kadu. Slaavilaiset tuulet taas puhaltavat...

      Kansi on upea. Jos löytäisin tämän kirjan jostain, sen pitäisi olla just tällä kannella.

      Poista
  5. Odotinkin tätä arvostelua ja miten hieno arvostelu.Kansi on todella kaunis.Surullista lukea kirjan kirjailijan surullisesta kohtalosta.
    Tämä kirja minun pitää kyllä ehdottomasti lukea! Kiitos Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Jotkut kirjat vain pitäisi saada omistaa. Tämä on sellainen.

      Mitä hän olisikaan luonut toisissa olosuhteissa!

      Toivottavasti löydät jostain, pidät takuulla.Ole hyvä.

      Poista
  6. ♥ Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua Leenalle!

    VastaaPoista
  7. No ohhoh! Olen hypistellyt tätä kirjaa kirjastossa monet kerrat hienon kannen takia, mutten ole tainnut vielä kertaakaan kuljettaa sitä kotiin asti. Selvästikin virhe, jos tämä onkin noin hengästyttävän upea lukukokemus! Kiitos vinkistä, tämähän pitää lukea! :)

    (Lontoon Charing Cross Road on kirjanharrastajan paratiisi maan päällä. Antikvariaatteja ja uusien kirjojen kauppoja niin paljon ettei yhdessä päivässä ehdi kuin raapaista pintaa - sinne pitää varata viikko! <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, just niin! Tämän löysin kiitos kirjastotätien, jotka olivat laittaneet kirjan esittelyhyllyyn. Ensin kaunis kansi, sitten kosketus ja kun luin takakannen tekstin, olin valmis kirjalle. Suosittelen!

      (Kiitos vinkistä! Lontoo on tulevassa matkaohjelmassamme, mutta nyt ensin pari viikkoa alpeilla ja sitten remonttia ja...Olimme kaksi viikkoa Irlannin Galwayssa, mutta vain päivän Dublinissa, en muista sieltä mitään muuta kuin antikvariaatit. Rakastan kollata kaikkialla myös kirjakaupoissa. Ostan esim. taidekirjoja edullisesti Saksasta ja Italiasta.)

      Poista
  8. Oh, tämähän on siis aivan pakko saada lukea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, täysin samaa mieltä! Olisi kiva lukea sinun mielipiteesi tästä.

      Poista
  9. Ei apua! Kirjoitat, Leena, aina niin innostavasti, että miten tämänkään nyt enää pystyy unohtamaan ;-). Ehkei tosiaan tarvikaan. Olen kiinnostunut itänaapurin kirjallisuudesta - kunpa nyt ehtisi vähän sinnekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, 230 sivua täyttä kultaa, mieti sitä. Tämä kirja meni blogini TOP50 -listalle nuolen nopeudella.

      Suosittelen♥

      Poista
  10. Ihana kirjasto ja sen täti, muistan niin hyvin. Tuo kansi on juuri niin herkullinen ja kaunis että kirjan varmasti ottaa käteensä. Käyn katsomassa josko löytyy meidän kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, no ei sen vähempi kuin maailman paras ja kaunein kirjasto ja ihanimmat kirjastotädit. Lue ihmeessä...vain 230 sivua parhautta,

      Poista
  11. Dostojevskin isä työskenteli köyhäintalon lääkärinä, mutta hänet naapurit tappoivat. Dostojevski itse tuomittiin kuolemaan koska hän osallistui sosialistisiin keskusteluihin, hänet vangittiin 1849 ja sai olla Siperian vankileirissä viitisen vuotta. Hän ei kerro vain tarinoita vaan ihan omasta raskaasta kokemuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dostojevski on onneksi kertonut myös paljon tarinoita,joista jälkipolvi kiittää.

      Tsypkinin äiti, toinen sisar ja kaksi pientä sisarenpoikaa surmattiin Minskin getossa.

      Poista
  12. Vaikuttava ja hieno esittely Leonid Tsypkinin kirjalle; kiitos Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
  13. Susan Sontag on myös kirjoittanut The Volcano Lover, romanttinen keromus Lord Nelsonista ja Lady Hamiltonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos tiedosta.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  14. Kylläpä saitkin minut kiinnostumaan... lukulistalle taas.

    VastaaPoista
  15. Minäkin kiinnostuin. En ollut koskaan edes kuullut tuosta kirjasta, joka lumoaa pelkällä kannellaankin. Ja kaikki, mitä kirjasta kerroit, lisää kiinnostustani.

    Pakko muuten sanoa, että Charing Cross Road on upea katu kaikkine kirjakauppoineen. Myös mainitsemasi Dublinin kirjakaupat ja antikvariaatit kuulostavat juuri oikealla tavalla tunnelmallisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kirja on taikaa. Kun luet tätä, kiinnitä huomiota Tsypkinin kykyyn viedä ja miten kahta sisäkkäistä matkaa, kahta tarinaa, siinä on jotain uniikkia.

      Täytyyhän tuo katu nyt muistaa, jos pääsisi kerran Lontoon lentokenttää enemmän kaupunkia kokemaan. Minulla on jotenkin aina Irlanti sisälläni, enkä ole missään kokenut vastaavaa taianomaisuutta Galwayn aaltojen pärskiessä iholleni, seuraavana päivänä Connemaran nummilla ponien juostessa kohti ja hetken minulla oli ponisiivet, ja sitten se eksyminen kun palasimme kuuntelemasta livejazzia rantapubista, pimeässä, sateessa kohti hotellia, mutta ystävällinen irlantilainen pariskunta tuli hätiin ja...oi, tarina olisi yhden kunnon jutun arvoinen tai kerron sen kun joskus istumme viinin ja hyvän ruuan äärellä, ja sen jälkeen sinullakin on Irlanti sisälläsi. Lue Regina McBriden Ennen sarastusta.

      Sinähän voit suvella kävellä Sontagin jäljillä ja käydä peuhimassa samassa antikvariaatissa, valitse vain se nuhjuisin, sieltä löytyvät helmet.

      Poista
  16. Kirjoitit niin hengästyttävän houkuttelevasti että tämä täytyy laittaa mieleen...

    Huuto.netissä näkyy olevan tätä kaupan kaksikin kappaletta (toinen on kirjastopoisto), käyhän ostoksilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos, hengästys tuli kirjasta. Suosittelen hurjasti.

      Minä en löytänyt...

      Poista
    2. Oli niitä siellä kaksi. Minä olin etsinyt jostain Antikasta...Huutonet pyysi vähän muutakin kuin kirjautmisen eli kaikenlaista koskien 'cookies'...tästä en tajua mitään ilman R:n apua.

      Poista