sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

UNTU JA SYDÄNTALVEN SALAISUUS

Aurinko oli kiivennyt jo korkealle, kun Naapuri tepasteli venytellen ulos kolostaan. Kivutessaan uunin päälle se mietti, maistuisiko mustikkatee tänään erityisen ihastuttavalta. Katsahtaessaan eteiseen Naapuri huomasi Untun nutun ja matkarepun kadonneen. Lattialle oli jätetty ruokakomeron avain ja lyhyt viesti. Viestissä Untu kertoi lähteneensä ja lahjoittavansa kaikki komerossa olevat herkulliset muikunpyrstöt ja puolukkapiiraat Naapurille. Tyytyväisenä piirasta mutustaen Naapuri istahti ikkunalle katselemaan autiota rantakalliota ja ihan hetken aikaa se tunsi huolen piston sydämessään.

Nora Surojeginin ja Pirkko-Liisa Surojeginin tunnelmallinen satu Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012) on valonkantaja kaikellaan: kuvitus, kertomus ja graafinen työ ovat niin mestarilliset, että ellen juuri nyt löydä sanoja, kerron ensin, että en yleensä lue yöaikaa lastenkirjoja, mutta tarinan Untusta luin yöllä. Jo hämärtyvät illat, lyhyt pimeän hetki ja joulu, jota kannan aina sydämessäni, loivat ympärilleni tilan, jossa olin täysillä Untu Willin matkassa kohti pohjoista etsimässä joulun valoa, talven valoa, kohtaamassa matkalla kaiken, mitä Untukin. Heinikossa suhisi, kun yhytimme Mäyrän syli täynnä omenoita. Nuotiolla Mäyrä tarjosi Untulle yösijaa, sillä syksyn yöt olivat jo kylmät. Nuotio sai myös Untun miettimään:


Hehkuisiko joulu yhtä kauniisti? Pidettiinkö sitä lyhdyssä vai oliko se jotakin niin suurta ja painavaa, ettei sitä voinut liikutella. Valaistakseen talven sen täytyi olla.

Aamulla matka jatkuu ja luvussa Hohtavia kauroja sekä yllättävä multakasa kohtaamme omahyväisen ja suurieleisen Kekri Kurmuujan. Onneksi Untu osaa puhutella sivistyneesti aloittaen: ’teidän ylhäisyytenne.’ Kuusi virstaa Kekrin jälkeen Untu seuraa metsämuppelien laulavaa valokulkuetta. Metsämuppelit ovat pieniä, pyöreäpäisiä olentoja, jotka kantavat keppien päissä kauniita lyhtyjään, jotka muistuttavat aika paljon lyhtykoison kukkia. Metsämuppelien kylässä pieni nahkalakkinen Untu, kohtaa haaveellisen Viko Varvasmielen, jonka mielestä joulu kuulostaa sellaiselta, että sen voisi ottaa kainaloon ja katsella vaikka kuuta. Joulusta enemmän voisi kertoa Hämyläinen, jos vain jaksaisi pysyä hereillä. Hämyläisten ja muppelien yhteiselo on yksi kirjan viehättävimpiä kertomuksia… Jos mietit, millainen Hämyläinen on, näet hänet kirjan kannessa.

Kautta pitkän ja raskaan matkaan pohjoiseen Untu laulaa. Hän laulaa löytäessään peikonkultaa ja tavatessaan lehtikeijuja. Metsän puut säestävät hyristen ja koko satu soi, välkehtii ja tanssii. Kirjassa on siis monen monta laulua niin rohkaisuksi vaellukselle kuin muuten vain iloksi.

Monen värisyttävän tapaamisen ja tapahtuman jälkeen, jälkeen kotoista mustikkateetä tarjoavien lumilonttien, soivia jäälyhtyjä keräävän Poukko Pannahisen, jälkeen vaaroista pahimman, Rautamadon, joka on vaaraksi vain ikävissä ajatuksissa vellovalle kulkijalle, kohtaamme avuliaat sudet ja lopulta nuotiolla harmaan ukon, joka tarjoaa karnikkateetä paljastaen samalla joulun salaisuuden. Sen suuren, josta syntyy talven valo. Joulun ukon tarina on uusi ja kaunis, se säteilee kirkkaammin kuin taivaan tulet, ketun hännän lumitanssista syntyneet.

Untu ja sydäntalven salaisuus on äidin ja tyttären huikean kaunis yhteistyö. Kuvittaja Pirkko-Liisa Surojeginin kuvat ovat maagiset! Niissä tuoksuu Äiti Maa, laho puu, syksyn lehdet, kostea yömetsä, kalevalainen luonto, lumikarpalot, lumi, joulun taika, mutta ennen kaikkea ikiaikainen satu, se satu, jota lapsen mieli rakentaa kiiltomadoista, käkkyräisistä puista, hämärän varjotanssista, revontulista. Pirkko-Liisa Surojeginin aikaisempia kuvitustöitä ovat mm. Suomen lasten Kalevala, Suomen lasten eläinsadut ja Suomen lasten hölmöläissadut. Freelancegraafikko Nora Surojegin vastaa Untu ja sydäntalven salaisuus kirjan tekstistä ja myös sen graafisesta suunnittelusta sekä taitosta. Häntä saamme kiittää lumilonteista, vanhasta merilokki Kuunarista, muppeleista ja monesta muusta. Olen niin myyty kirjan hahmoihin, että haluan suositella nöyrimmästi (tämän opin Untulta;-) kirjan tekijöille kokonaista Untu –sarjaa!

Viime vuonna blogini paras lastenkirja oli Raili Mikkasen Suomen lasten linnakirja, joka sai arvostetun Anni Swann –palkinnon. Jo vuosi sitten Railin kirjan elämystä teille tarjotessani ennustin kirjalle palkintoja. Nyt on vasta heinäkuu, mutta me joulua koko vuoden sydämissämme kantavat olemme uhkarohkeita ja sen sanon, että olen tunturipöllö ellei…Lumi minussa laulaa, että tästä kirjasta me vielä kuulemme.

Jotain on vielä kertomatta. Meillä nimittäin tapahtui kummia. Untu ja sydäntalven salaisuus hävisi! Myöskään miestäni en löytänyt mistään. Entisenä Viisikkojen lukijana otin esiin kaikki etsivän kykyni ja kuinkas sattuikaan: Meidän Perheen Järki löytyi Merin vanhan leikkimökin terassilta kädessään kadonnut kirja ja kasvoillaan haaveellinen ilme. Kuulin: ”Tämä kirja jää sitten meille.” Muut kysyvät lapsiltaan mielipidettä lastenkirjaan, minulle mielipiteen tarjosi järkevä mieheni, joka on niin ihastunut Untuun ja…

Seuraavan talven pimeimpänä yönä, juuri kun Untu ja Kuunari sytyttivät lyhtyjä, Naapuri asetteli keittiön pöydälle kaksi hopeapaperiin käärimäänsä piirasta, jotka se oli leiponut kaikkein makeimmista mustikoista. Kolossaan se harmitteli nuristen, kuinka hirmuisen hyvältä sen sydämessä silloin tuntui.

*****

Ja lisää Untusta täällä

40 kommenttia:

  1. Vähän mietin tuota sydäntalven istuvuutta heinäkuun loppupäivien lämmön keskelle...no,kun Leena on Lumi,se asuu hänessä kesälläkin,ajattelin:) Voi miten ihanan talvisen,jouluisen kirjan olet löytänyt.Heti seuraavalla kaupunkireissulla täytyy pistäytyä kirjakauppaan!kuvitus on ihanan herkkää ja teksti suorastaan lumoaa saduista pitävän skorpioninaisen.kiitos Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, juuri niin: Kannan sekä joulua että lunta aina itsessäni;-)

      Tämä kirja on juuri ilmestynyt, joten nyt on aika ostaa ensimmäinen joululahjakirja. Sama koskee myös minua, sillä ehkä kummipoikakin pitäisi tästä...

      Tämä muuten lumosi härkänaisenkin, sillä en yleensä lue muuta kuin aikuisten satuja öisin.

      Ole hyvä ja kaunista sunnuntaita sinulle!

      Poista
  2. Olipas ihania kuvia kirjassa ja tekstikin ihanan solisevaa. Olen miettinyt kaunista lahjaa satuja kertovalle ystävälleni. Tässä se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, juuri tässä! Untu ei katso ikää, hän on kaikkien ystävä ja valonkantaja.

      Poista
  3. Voi Leena, se on nyt siis ilmestynyt. Ihanaa, vihdoinkin!
    Tuon kirjan tarina on kehkeytynyt useamman vuoden ajan. Olen saanut olla osallisena tarinan syntyprosessissa. Nyt suuntaankin suoraan kirjakauppaan ja hankin ainakin yhden.

    VastaaPoista
  4. Lumoava kuvitus, ja kirja kuulostaa muutenkin sellaiselta, jonka haluaa tarjota lapselleen (miksei myös itselle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kuin taikaa ovat kuvat ja tarina vie.

      Teille kaikille!

      Poista
  5. Jospa laittaisin tuon kirjan joulupakettiin....ja päälle oman nimen :)
    Jotenkin on tunne, että hetkeen en vielä ehdi lukea mitään (näköjään), mutta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, sinullahan on samoja tapoja kuin minulla;-)

      No nyt on kaikenlaista, mutta yöt ovat minun!

      Poista
  6. Yritän ruokkia kirjallisuudella lasteni mielikuvitusta, ettei pleikkariaikakausi ihan vie mennessään. Tämä me voitaisi kirjastosta ottaa hyvänä vastapainona Aku Ankoille, Karvisille jne... Onneksi viime aikoina on löydetty yhdessä -jälleen kerran- Muumit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rachelle, kannatetaan! Aku Ankkoja vastaan minulla ei tosin ole mitään, sillä minä opin lukemaan niistä hyvin, hyvin varhain, sillä kukaan ei ehtinyt lukea minulle. Se ei yhtään haitannut lukuhimoani, vaan ehkä juuri päinvastoin, sillä olen tainnut lukea erään kyläkirjaston 'melkein kaikki' kirjat.

      Pleikkarit ja se, että aina on kova meno päällä, eivät ruoki mielikuvitusta. Se että on myös aikaa, joka ei ole täynnä ohjelmaa tai onkin 'vain' kirja, on helmeä mielikuvitukselle.

      Lue lapsillesi senkin jälkeen, kun he jo osaavat lukea, sillä yhteisissä lukuhetkissä on jotain samaa taikaa kuin perheen asettumisessa yhdessä kiireettömästi pöytään. Minä olen lukenut lapsilleni vuosia iltatarinoita ja siitä on jäänyt monia hienoja muistoja puolin ja toisin.

      Meidän Meri oli muumilapsi. Minä välillä jo kyllästyin, mutta mitä kertookaan oma kirjastoni;-)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Allu, eikö vain! Yllätä H.ihanalla muistamisella...;-) Untuhan vaeltaa, arvaat kyllä minne.

      Poista
  8. Niin, onhan heinäkuu kohta loppu...

    (Muuten, äitini tietää miten parhaiten vietetään synttäreitä, vihjeeksi, jos uskalletaan me :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, niin...lumi lähestyy;-)

      (By the way: Minä en tiedä, mistä synttäreistä sinä nyt puhut;-) Me emme uskalla tai en minä ainakaan ja sinä saat lahjan, jos vaikenet!)

      Poista
    2. (et siis ole nähnyt äitini toy boy hänen 80-vuotis hipois :)

      Poista
    3. Hannele, näin sen yhden kuvan vai oliko se video...,mutta sinä kerrot aina niin vähän, joten enhän voinut tietää kuka on kuka. Tulen nyt sinne uudestaan. Ei jatketa nyt tätä 'toy boy' -aihetta juuri tähän kirjaan enempää;-) Kyseessä ehkä voden paras lastenkirja. Meilasin just sulle.

      Poista
  9. Karoliina kävi ja toi minulle sen kirotun. Ajattelin säästää sen lomalle, mutta erehdyin lautassa vilkaisemaan. Ja eihän sitä voinut sen jälkeen käsistään laskea. KIITOS vinkistä! Oli se hyvä ja kyllä se on niin ihana tämä Istanbulini.

    Käypä kurkkaamassa Pariisini kohokohta. Versaillesin puutarha...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, sinähän voit kertoa siitä Kirotusta Istanbulista vaikka ko. postaukseen. Varmaan sinulla on siihen jotain sanottavaa.

      Minäkin matkustan Istanbuliin, heti kun sinne tulevat voimaan länsimaalaiset eläinsuojelulait.

      Tulen ihan kohta...Ja ole hyvä: Elän jakaakseni kirjojen autuutta.

      Poista
  10. Oi, vaikuttaapa ihanalta kirjalta - kiitos lumisesta tuulahduksesta helteiseen iltaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tämä kirja on puhdasta taikaa, josta sinä pitäisit takuulla.

      Huh, kunpa tietäisit, millaista on nyt Suomen Tahitilla...

      Kaunista tulevaa vikkoa sinulle!

      Poista
  11. Kuulostaa sielukkaalta kirjalta. ihastuin jo kuviinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, toivo tätä joululahjaksi!

      Ennustan tästä kirjasta joulun toivekirjaa ja aion itse varustautua menemällä kirjakauppaa keskiviikkona, jos tämä märkä helle sen sallii. Täällä Suomen Tahitilla on kuuma ja kostea kun sademetsässä.

      Poista
  12. Esittely kirjasta jo lumosi ;) Tuohan täytyy saada itselle luettavaksi. Mistä sitä jäisikään paitsi jos ei olisi säilyttänyt lapsenmieltään !Helteistä päivää sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, hyvä sitten ja kiitos. Ehdottomasti suosittelen. Lykkäsin oman kappaleen kirjahyllyyni ja kummipojalle ostan oman joulupakettiin.

      Kiitos samoin, mutta vähempikin helle minulle riittäisi. Söin eilen koiruutemme kanssa jäätelöä kellarissa. Onneksi on viileä alakerta, jossa voi viettää päivän kuumimmat tunnit. Suomen Tahitilla on nyt ennätyskuuma sekä kostea.

      Poista
  13. Kuulostaa ihanalta kirjalta. Kuvitus on hyvin tunteisiin vetoavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, tämä on. Kuvitus vetoaa varmaan kaikkien Untun lukijoiden tunteisiin, mutta meille Naapuri on aivan erityistapaus;-)

      Poista
  14. Ihastuttavan tuntuinen kirja! Jo tuo kansi on niin ihana, mielikuvituksen herättävä. Semmoinen "jos katsot tarkemmin, mitä kaikkea voit nähdäkään!".

    Olipas kiva kuulla ääntäsi (tuolla aiemmin videoklipissä). Sulla on nopea puherytmi, tykkään siitä. Olen itse saanut nopeasta puheestani välillä moitteita (miksi? en ymmärrä!;)), joten täytyy aina kehua muita nopsakoita.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ja sitähän hyvällä mielikuvituksella näkee hämärässä mitä vain;-) Joku valtava kannon jörrikkä on karhu, joka juuri kaivaa maasta syömistä, mutta kohta jo huomaa sinut etc. Tässä kirjassa on kuvataiteilijalle ihailemista...

      Kauheeta! Voin vakuuttaa, että tuo oli 'hidasta minua'. Pelkäsin niin kovasti puhuvani liian nopeasti, joten oikein keskityin. Tosin kaikki meni pilalle, sillä haastattelija, jota ei näy, oli Karjalan poikia ja nauratti minua puhumalla ennen kuvausta karjalaa ja sittenhän minä en meinannut löytää takaisin kirjakieleen, vaan olin ihan sekaisin. Mottoni on: Ei ikinä enää televisioon;-)

      Sitä sopii ihmetellä;-) Tiedätkö, sisareni puhuu minuakin nopeammin ja tyttäreni pärjää minulle hyvin. Kun R. tuli eka kertaa käymään kodissani, hän hämäläinen sai sokin, sillä siellä oli auki kaksi televisiota, äiti pajatti karjalaa, isäni oli vilkas satakuntalaiseksi ja sisko ja minä puhuimme kaiken päälle, sillä meillä ei muuten kertakaikkiaan saanut sanan vuoroa. Me ei huomattu siinä itse mitään outoa ja pidimme itseämme ihan täyspäisinä;-) R. on oppinut ja nyt hänkin jo melkein pärjää minulle. Meillä äiti aina sanoi, että 'ole sukkela'. Se tarkoitti, että ole nopea. Suotta siis ihmetellään, kun en opi tahtia hidastamaan...Jatketaan me vain vauhtipuhumista, se on muiden ongelma, jos eivät kyydissä pysy ja kyllä mää välillä vedän henkeä;-)

      Poista
    2. :))))
      Tunnistan hyvin tuon tsemppaamisen hitaammin puhumiseen.
      Sitä mietin, että oliko tuo haastattelijan ammattitaidottomuutta nyt sekoittaa toisen pasmat juuri ennen kuin kamera käy. Vaiko ammattitaitoa saada haastateltava rennoksi ja luonnolliseksi ennen kuvauksia.;) (Sinä tuskin olisit tarvinnut mitään rennoksi naurattamisia ennen kuvaamista!)

      Minä voin nähdä silmissäni tuon R:n ensivisiitin!:D Hauska tarina, ainakin näin äänekkäästä perheestä kotoisin olevalle.
      Tuli mieleen, kun vuosia sitten äitini kehitysvammainen (lue: riemastuttavan suorapuheinen) serkku tuli käymään Helsingissä mummoni kanssa. He asuivat tätini luona ja meidän perhe (äiti, isä, siskoni ja minä) menimme häntä sitten tädilleni tapaamaan. Serkku oli kuitenkin kävelyllä tms. silloin kun me saavuimme. Kun hän sitten tuli, mummoni meni jo eteiseen juttelemaan, että arvaapas ketä täällä on. Siihen serkku totesi:"Kuulehan sen jo äänestäkin!" (Tämä sanottiin vahvasti savoksi. Sitä minä en osaa puhua, ja vielä vähemmän kirjoittaa!)

      Ollaan jatkossakin sukkelia!:)

      Poista
    3. Hän luuli väärin, että tarvitsin, mutta kun en...oli vaikea lopettaa nauramista, kun oli vauhtiin päässyt;-)

      Äänekkyys ja sukkeluus on perheessä. Sisko kävi juuri aivotutkimuksissa, kun kuulemma sanoo asioita hullusti. Minä siihen, että 'niinhän sinä olet aina tehnyt, sillä puhut nopeammin, mitä ajatus pysyy perässä.' Ei sieltä ole ainakaan vielä mitään kuulunut;-)

      Mihin tässä koira karvoistaan pääsisi: Se on veressä!

      Poista
  15. Tämän poimin uutuuskirjojen listalle minäkin - lumoava kuvitus! Tämän luen ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, odotan mitä sanot! Minä olen ihan myyty ja nyt ollaan vasta heinäkuussa...

      Poista
    2. Leena, kuulostaa KIRJALTA!!! Ihania tällaiset elämykset. Niiden takia sitä lukee.

      Poista
    3. ...tai niiden takia sitä elää!

      Poista
  16. Ihastuttavan lastenkirjan esittelit meille! Tuollaisen kirjan , jossa on noin ihania nimiä ja aivan lumoava kuvitus,on oltava tutustumisen arvoinen.

    Minä, kun yleensä eläydyn lukemaani tarinaan kokonaisvaltaisesti ( S. aina sanoo, etten kuulekaan mitään), niin miten lumoavan reissun mielikuvitukseni tekisikään tuota lukiessani.

    Se, että miehesikin halusi tutustua kirjaan, kertoo jo kirjasta paljon:)

    Mukavaa viimeistä heinäkuun päivää! Joulua kohti kovaa vauhtia ollaan kulkemassa, ei paha:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sano 'lumilontti' ja alat nauraa;-)

      Eihän lukeva ihminen ole läsnä. Ehkä minä olenkin sitten se, joka 'luonas en ollutkaan'.

      Nyt löysin R:stä pikkupojan. Hänestä tämän kirjan joulun ukko on sellainen kuin joulupukin pitäisi olla. Meidän perhe ei kovasti perusta joulupukista, vain 'kunnasmaisista' tontuista.

      Kiitos samoin! Aamulla kun lähdin lehteä hakemaan ilmassa oli aivan uskomaton syksyn viri, sellainen lupaus lumesta ja joulusta ruusujen tuoksussa. Nyt on minun päiväni täydellinen, toivottavasti myös sinun.

      Poista
  17. Ihana! Tätä on pakko hankkia joulupaketteihin. Siis niin mahtavan oloinen satukirja. Mistä sinä näitä taiot? Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumoava! Ja katso Naapuria: Eikö vain tulekin mieleen M. ja P.;-)

      On tullut myyntiin nyt: Varaudu jouluun, se on kohta taas täällä, ihanin juhla kaikista.

      Poista