torstai 4. heinäkuuta 2013

Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Käperrymme yhdessä vuoteelle. Hoitokodin seinät häviävät, kun palaamme aikaan jolloin olimme pikku tyttöjä yksin yöllä lastenhuoneessa. Sinä olet minun vuohipukkini, vompattini, hiirulaiseni. Silitän sinun pehmeää silkkistä turkkiasi ja tunnen sinun hamuavan poskeani. Ahneet huulesi ovat nälkäiset, ja hampaasi näykkivät leikkisästi kurkkuani. Kurkotan avaamaan pukuni ja vauvansuusi imee rintaani. Olen jällen kerran sinun delfiiniemosi, liukas ja tahmea suudelmistasi. Vien sinut syvälle valtamereen, missä kukaan ei voi vahingoittaa meitä.

Kirjallisuuden professori Susan Sellersin ensimmäinen romaani Vanessa & Virginia (Vanessa and Virginia, Into 2013, suomennos Soili Takkala) vie lukijansa hämmentäviin, syviin vesiin kohtaamaan maailmankuulun kirjailijan Virginia Woolfin sekä hänen sisarensa kuvataiteilija Vanessa Bellin. Sellersin tyylikeino on Vanessan fiktiivinen rakkauskirje kuuluisalle sisarelleen. Lukiessa Vanessan muistumat sisarusten lapsuudesta aikuisuuteen aina Virginian itsemurhaan asti kietoutuvat unenomaiseen, miltei tajunnanvirtaiseen tekstiin, joka jollakin mielettömällä tavalla on sitä uskollisempi Woolfin tyylille mitä kauemmas se sitä yrittää paeta. Kaikki vertautuu sisarusten väleihin, joissa kiintymys ja sisarkateus tanssivat niin kiihkeästi, että Vanessa epäonnisten irtiottojensa jälkeenkin haaveilee alati paosta, jossa ei ikinä onnistu lopullisesti. Virginia on vahva, mutta takertuva, hän tarvitsee Vanessaa milloin mielenterveytensä vakavasti horjuessa, milloin voitonhetkinään näyttääkseen vahvuutensa. Lopulta kummatkin ovat samassa lapsen huoneessa kasvaneita, muistojen ja rakkauden sitein toisiinsa sidotut. Toisen muistot vain ovat eri kuin toisen. Virginian kirjallista harrastusta tuettiin, Vanessan kiintymystä kuvataiteisiin väheksyttiin. Näin toisesta kasvoi kuuluisa kirjailija, jota maailma palvoo, mutta jonka itsetietoinen olemus kätki hauraan mielen. Toisesta kehittyi kuuluisa kuvataiteilija, joka eli boheemielämää kaikkine hurjine heittäytymisineen. Kuva ei kuitenkaan ollut näin yksipuolinen vaan se on kuin peili, jonka heijastus vaihtuu päivänvalon siirtymän mukaan. Valo määrää kuka sisarista on milläkin hetkellä vahvempi, kumpi tarvitsee toista enemmän, kumpi kulkee likemmä kuilun reunaa…

Tavalla, jota en täysin ymmärrä, minusta tuntuu että sinun hulluutesi pelasti minut. Kun kuuntelin villiä vuodatustasi, mieleni turvautui tavallisiin asioihin: auringonsäteeseen pukeutumispöydälläsi, pilviin jahtaamassa toisiaan taivaankannen poikki. Kuin sinun näkysi olisivat korvanneet omat tunteeni ja tehneet minulle mahdolliseksi jatkaa elämää.

Tämä kirja hengittää Woolfin perintöä ja fiktio on sille antoisa muoto. Kirjan alussa kirjailija toteaa itsekin teoksensa olevan velkaa lukuisten kriitikoiden ja tutkijoiden työlle ja neljälle erityisen poikkeukselliselle elämänkerralle: Frances Spaldingin Vanessa Bell, Angelica Garnettin Deceived With Kindness: A Bloomsbury Childhood, Jane Dunnin Virginia Woolf and Vanessa Bell: A Very Close Conspiracy ja Hermione Leen Virginia Woolf.

Maailma näkee kaksi menestyvää sisarusta ja vain he itse tietävät, miten vaikeat heidän välinsä ovat. Se kaikki alkoi jo lastenhuoneesta ja Thoby-veljestä, jatkui kiinnostuksena samoihin miehiin, kunnes Virginia avioitui Leonardin kanssa ja Vanessa rakastui biseksuaaleihin miehiin, sai heidän kanssaan lapsia, mutta löysi pakonsa usein vain kuvataiteesta, vaikka satunnaisesti muuta luulikin:

Olen elänyt koko elämäni toisten ohjeita noudattaen, ja vasta nyt olen murtautumassa vapauteen. Lakanan alla hyväilen Cliven sukupuolielimen kosketukseeni reagoivaa kovuutta häpeämättömällä antaumuksella. Täällä von sanoa ja tehdä mitä haluan. Suunnittelen malvanvärisiä ja keltaisia verhoja olohuoneeseen ja olen päättänyt hylätä Mary-tädin kutsun. Sovinnaisuuden linnakkeet on jyrätty maan tasalle. Vien taiteeni äärirajoille saakka.

Kun Vanessa alkaa menestyä, eikä hänen tarvitse enää kadehtia kuuluisaa sisartaan, saa hän kuitenkin omissa taidenäyttelyn avajaisissaankin huomata parrasvalojen siirtyvän Virginiaan tämän saapuessa paikalle.  Virginia lapsettomana kiilaa Vanessan ja hänen lastensa väliin, Vanessa pakenee Cassisiin vuokrahuvilalle, mutta Virginia seuraa häntä. He ovat kuin vuoksi ja luode, toisistaan pääsemättömissä. Kumpikin tarvitsee toista ja toiselta jotakin, mutta sitä, onko se rakkaudellista, sitä saa Vanessa miettiä vielä Virginian itsemurhan jälkeenkin.

Sellersin teos on monikerroksinen helmi, joka tarjoaa niin ’woolfilaisuutta’ kuin myös rikasta kerrontaa Vanessan maalaustyöstä. Ajankuvaan heijastuvat Espanjan sisällissota siinä missä lähestyvä maailmansotakin.  Virginian Menomatka ilmestyy, sitten Majakka ja siellä täällä vilahtaa nimi Clarissa…Luomistöiden välit Virginian elämä on usein veronaalia, klooria, paraldehydiä, nukahtamisrohtoa, bromidia sekä tietysti hoitolaitoksia.  Muilta piilossa sisarten salatut huoneet, joita Vanessa purkaa maalauksiinsa ja Virginia kirjoihinsa. Kaiken jälkeen, ellei heitä yhdistänyt keskinäinen rakkaus, heitä yhdisti sama tarve murtautua ulos yhteiskuntaluokkansa kasvatuksesta, tarve rikkoa ’hienon naisen’ kuori. Toinen teki sen siveltimellä ja toinen kynänsä kärjellä. Luovuudessa sisarukset olivat yksi ja sama vastaan maailma konservatiivisine odotuksineen. Vuoksi ja luode, erottamattomat.

Kuljet pitkin rantaa etsiskellen kiviä, joilla täyttää taskusi. Ajattelen sinua tuona päivänä tuijottamassa nopeasti virtaavaan jokeen, yhä lehdettömien puiden oksat piirtyneinä taivaan aavemaista harmautta vasten. Yritän luoda mielikuvaa siitä, mitä sinun päässäsi tapahtui. Muistitko minua, Leonardia, lapsia, kun jätit keppisi rannalle ja kahlasit pyörteiseen veteen, vai olitko suunnannut ajatuksesi pakenemaan sitä, mitä et enää voinut kestää?


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kirjanurkkaus  Katja/Lumiomena  Jonna/Kirjakaapin kummitus  Minna, Salla  Aletheia  Jaana  ja Maria/Sinisen linnan kirjasto


61 kommenttia:

  1. Hävettää myöntää, mutta en ole koskaan Woolfia lukenut. Suuri aukko sivistyksessä... Tässä on ihanat kannet, viestivät suurista tunteista.

    Kiitos, että olet ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ei siinä ole mitään häpeämistä: Tietäisitpä, mitä minä olen jättänyt lukematta;)

      Kommetoin just sinulle, että olin lukea yhden syksyn kirjoista vain kansien takia...

      Kiitos samoin♥

      Poista
  2. Kiitos.Tämä on siis luettava nyt lomalla .

    VastaaPoista
  3. Varmasti mielenkiintoinen romaani, kertoohan se kuuluisista sisarista!
    Ihanaa viikonloppua sinulle, Leena-IhaNainen & Co!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, lue sinäkin: Lupaan, että kiinnostaa.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen&co!

      Poista
  4. Tämä on juuri menossa, vaikuttaa mahtavalta kirjalta.

    VastaaPoista
  5. Mä kiinnostuin jo kun näin tuolla sivupalkissa, mutta nyt kiinnostaa vielä enemmän! Sillä tämä kirjahan on aivan mua; maalaustaidetta ja kirjallisuutta (ja tuo sisarussuhdekin vielä).;)
    Mä en ole tästä kirjasta aiemmin kuullutkaan, mutta mä en olekaan niin nopsa uutuuksien kanssa. Että kiitos taas esittelystä!:)

    (Kas, tämä on Into kustannuksen kirja. Olen lukenut niiltä yllättävän paljon viime aikoina.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, arvasin;) Tässä on niin kaikkea...iltapäivä meni googlatessa Vanessa Bellin ja Virginia Woolfin perheitä. Eräs Vanessan miehistä on kiinnostava! Tai ehkä he kaikki olivat...Lyhyt haastattelu jopa Woolfin mieheltä sekä Vanessan suurelta rakkaudelta Duncanilta!

      Lukisin vanhempia, mutta kun en tunnu uutuuksilta ehtivän...

      (Into on kiinnostava kustantamo, joten pysy linjoilla.)

      Poista
    2. Omaksi hämmästyksekseni olen lukenut tämän uutuuden jo nyt! (Oli ihan tyrkyllä kirjastossa, kun minä luulin, että olisi lainassa.)

      Mulla on usein, kumma kyllä, vähän vaikeuksia, jos kirjassa kuvaillaan suuressa määrin maalauksia. Mä en vaan saa niistä kiinni, tai kuvittelen jotain ja seuraava lause tyrmää kuvitelmani.;) Kaikki mitä rakastin -kirjan toisella lukukerralla alkoi ne Billyn työt hahmottua mulle eikä ollut enää mitään ongelmaa. Ehkä olen hidas..?;) Mutta tässä kirjassa nautin ihan suunnattomasti Vanessan töiden kuvailusta! Mulle oli suuri nautinto lukea niistä väreistä. Tykkäsin kirjasta muutenkin, sen aiheesta, kielestä, fragmentaarisuudesta.

      Poista
    3. sanna, minä en ikinä ymärtänyt niitä Billyn töitä, mikä tosin ei yhtään syönyt ihastustani häneen;)

      Tämä on ihan sun kirja!

      En muista, oletko lukenut Brooksin Kirjan kansan, mutta siinä kaikki alkaa ja kiertyy yhden maalauksen ympärille. Ko. kirja on itselleni yksi kymmenestä parhaasta, jotka olen blogiini tuonut. Suosittelen.

      Poista
    4. Hei, linkkaan (kamala sanaväännös, assosioin heti 'lynkkaan'!) tämän jutun Vanessasta&Virginiasta sulle, jos haluat lukea. Tämä on samaisesta blogista kuin se sulle laittamani linkki Pelon kirjasta.
      http://avaincafevoltaire.blogspot.fi/2013/10/sisar-taide-elama-susan-sellersin.html

      Poista
    5. Kiitos! Tämä kyllä kiinnostaa. Kuvittele nyt: olen pe-su Hesassa, mutta luvannut meidän nuorille la illan ja su päivän ja just sunnuntaina olisi messuilla tästä kirjasta paneeli ja siinä olisi mukana Pelo...en varmaan ikinä saa tavata Peloa!!! Elämä on niin epistä. Ja la hän on jossain Ylen lavalla, missä sekin on ja tuskin ehdin sinne lounaalta, jonka olen sopinut jo monta viikkoa sitten...

      Poista
    6. Sen Pelon kirjajutun sain silloin auki ja se oli mielettömän hyvä, mutta en nähnyt tuossa juttua po. kirjasta. Se näytti ihan facen sivulta. Kunpa kaikki pitäisivät vain blogia...;)

      Tuletko kirjamessuille?

      Poista
    7. No voi ei, tässä jutussa kerrotaan Turun kirjamessujen keskustelusta V&V:stä ja mukana myös Pelo! Laitoin linkin uudestaan sun sähköpostiin. Toivottavasti nyt aukee. (Mun mielestä kyllä se kirjoitus Jokapäiväisestä elämästä oli kiinnostavampi, näin lohduksi, jos jostakin syystä et saa tätä luettua.) Harmi, ettet pääse (ehkä...) näkemään Peloa messuilla. (Etkä minukaan!;)) Mutta muita hyviä kohtaamisia varmasti. Ja uusia mahdollisuuksia tuleviin kohtaamisiin tulee aina! Kyllä se Pelokin vielä...

      Poista
  6. Luin tämän viime vuonna englanninkielisenä pokkarina. Pidin tunnelmasta. Minua on myös pidempään kiehtonut Virginian "rakastajatar" Vita Sackville-West ja hänen avioliittonsa Harold Nicholsonin kanssa. Eli jos on pitänyt Woolfista & Sellersin romaanista, kannattaa vilkuilla siihen suuntaan. En tiedä onko esim. Victoria Glendinningin biografia julkaistu suomeksi.

    & iso osa ostamastani kaunokirjallisuudesta -- jos en tiedä kirjasta/kirjailijasta mitään entuudestaan -- tulee valittua juuri kannen perusteella. Kannella ON väliä, enkä häpeile myöntää sitä koska salaa toivon että useampi kustantaja kiinnittäisi huomiota kansien ja muutoinkin kirjojen taittojen estetiikkaan. Kauneimmat kannet & taitot Suomessa ovat tällä hetkellä Anders Carpelanin käsialaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomafia, niin juuri: tunnelma! Ja minua alkoivat nyt kiehtoa Vanessan miehet;) Iltapäivän googlailin heitä ja myös Woolfin miehen lyhyen haastattelun kuuntelin. Vita on takuulla ollut kiinnostava persoona, mutta häneen en ole vielä ehtinyt. Lukisin mieluusti englnanniksi, mutta kun tahtini on aika kova, en aina pääse oikeaan tunnelmaan lukiessani englantia, joka on ruostunut vuosista, jolloin minua luultiin Irlannissa britiksi;) Viimeksi luin Cameronin Weekendin ja se meni nopsaan ja oli hyvä, mutta nyt on luvun alla yksi isompi teos englanniksi ja pelkään, että menetän nyt tunnelmassa jotain. Olen alkanut kerrata lyhyttä saksaani ja sekin vie energiaa englanniksi lukemiselta. Mikäli Vitasta tulee käännös, otan sen heti lukuun!

      Olen kansifriikki!!!Tarkoitin yllä, että muutaman kerran on mennyt metsään, kun olen niin innostunut kannesta, että en ole katsonut, mitä kirja sisältää. Kannella ON väliä! Järjestän joka vuosi marraskuussa Valitse Vuoden Kaunein Kirjan Kansi -kisan, jossa minä valitsen ehdokkaat ja lukijani valitsevat sitten niistä. Tässä viime vuosi:
      http://leenalumi.blogspot.fi/2012/11/vuoden-2012-kauneimmat-kirjan-kannet-ja.html

      Tarkoitukseni on juuri kiinnittää kustantajien huomio kansiin. Olen heistä niin monelle kertonut, että kun minä menen kirjakauppaan, kirja nousee takakansilukuun vain jos kansi herättää kiinnostukseni. Sitten luen takakansitekstin, joka on usein totta tai sitten ei ja sen jälkeen luen kirjasta ensimmäisen sivun, jonka myötä kirja joko jää kauppaan tai lähtee mukaani. Jotkut hyvätkin kirjat menettävät paljon huonon kannen takia.

      Nyt mulle tuli just mieleen, että voisin kerätä jossain vaiheessa koosteen kaikista kansikisoista yhden kuvan alle ja viedä sen palkkiini, itseasiassa voisin kerätä vain kauneimmat kannet...

      Kiitos vinkistä, minun täytyykin alkaa enemmän katsoa myös kansien tekijöiden nimiä, kun muutenkin olen kiinnostunut kuvataiteista ja myös kirjojen kuvituksista.

      Ei ole todellakaan häpeä myöntää olevansa esteetikko! Minäkin olen.

      Poista
    2. Siis: Elämän krestomatia, ei mitään mafiaa:) Totesin tänään juuri R:lle, että pakko hankkia uudet lukulasit...

      Poista
    3. Leena, Glendinningin biografia Vitasta on jo vanha, mutta Nigel Nicholsonin (Vitan poika) kirjoja esim. vanhempien avioliitosta ym. saataa olla saatavissa myös suomeksi. Vita kasvoi Knolen linnassa Kentissä, mutta koska oli tyttö, ei saanut periä isänsä linnaa! Eli sitten ehkä vielä romanttisemmassa Sissinghurstin linnassa :). Vita oli esikuvana Virginian Orlando-hahmolle.

      Luen tällaista kaikkea englanniksi, osittain senkin vuoksi että joudun kirjoittamaan tekstiä myös englanniksi ja kaikki englanniksi luetut tukevat tietysti omaa kirjoittamista.

      Hieno ja mielenkiintoinen tämä kansikuva-projektisi. Anders Carpelan teki kannet myös isänsä Bon kirjoihin, tehnyt paljon esim. Jörn Donnerin kansia & esim. Maire Gullichsenin omaelämäkertaan. Tekijät ansaitsevat tulla mainituiksi, taiteilijoita ovat.

      Poista
    4. Vitan pojan nimi on Nicolson, ei Nicholson -- anteeksi väärinmuistaminen :).

      Poista
    5. ...Vita olikin Sissinghurstin valtiatar...Puutarhahulluna tieni vielä vienee sinne ja olen nähnyt sieltä paljon kuvia.

      Voi, Orlando on minulle Virginian kirjoista hankalin, mutta ehkä vielä siihenkin ryhdyn. Mietin missä olen lukenut Vitasta...

      Aina kannattaa pitää yllä kielitaitoaan. Ei tällaista paussia kuin minulla nyt oli ja sitten taas tämä outo syttyminen saksalle. Ellen asuisi täällä harkukaupungin saarella (Suomen Tahitilla, Alvar Aallon saarella, kaukana kaikesta) ottaisin heti syksyllä kertauskurssit sekä englantiin että saksaan, mutta ehkä nyt vain luen mitä käännettynä saan: Luojalle kiitos kääntäjistä! Mutta silti yritän lukea Emily Dickinsonia muinaisenglanniksi, sillä sain hänen The Complete Poems Of Emily Dickinson lahjaksi ja häntä ei ole käännetty kuin satunnaisesti siellä täällä ja Golgatan kuningatar taitaa olla laajin käännöstyö, mutta niitä ihania runoja on 1775!

      Kurkkasin mitä teet ja sehän sivuaa nyt Vera Valan uusinta dekkaria...ehkä hän on saanut sinulta innoitusta.

      Ah, Bon kirjat! Tiedätkö, olen tavannut Bon ja hän signeerasi kaikki kirjani 'Rakkaalle Leena-serkulle'...ihana, ihana ihminen ja niin loistava kirjailija. Jouduin maakuntalehteenkin välillä muustakin kuin puutarhasta eli siitä kun luin Axelin 10 kertaa kymmenessä vuodessa. En tiedä miksi, mutta en lue enää. Muut hänen kirjansa luen vielä toistamiseen. Vain Syksyn lehtiä vielä uupuu...

      Ilmeisesti Anders teki kannet ruotsinkielisiin kirjoihin, sillä minulla on sekä Carpelanin että Donnerin kirjoja ja näissä ei mainita Anders Carpelania. Kesä varjot esim. on Timo Nummisen työ, Benjamin on Paavo Ojastin etc.

      Olin pieni tyttö ja leikkimässä parhaan ystäväni luona. Ystäväni äiti oli selvästi lähdössä juhliin...Näimme pitkät juhlakäsineet otettuna esille. Vedin ne käteeni vaikka ne olivat liian suuret, suljin silmäni ja kuvittelin, minne ne olivat menossa juhlimaan, kenen olkapäällä lepäisi kiiltävä, pitkä hansikas...Ne olivat matkalla Mairen juhliin joissa tanssittiin usein aamuviiteen!

      Oi sitä Mairen viherhuonetta!

      Poista
    6. Meillä on Leena enemmän yhteistä kun voisi aluksi luulla -- olen asunut lapsuuteni Bon naapurissa ja Anders, eli Atte, oli veljeni ystävä (minua hieman vanhempia). On varmaan totta että Anders tekee enemmän kansia ruotsinkielisiin kirjoihin, i.e. luen ruotsalaisiakin pääsääntöisesti ruotsiksi. Ihan vain huvikseni, minun ei tarvitse ruotsiksi kirjoittaa mitään...

      Toivottavasti et pety, mutta Vera Vala ei tiennyt olemassaolostani mitään ennen kuin erään yhteisen FB-kaverin sivulla tuli puhetta kirjasta. Pakkohan minun oli se lukea ja blogata siitä. Sen jälkeen olemme Veran kanssa hieman tutustuneetkin, näin virtuaalisesti.

      Puutarhat ovat kiinnostavia, omani on hieman postimerkkiä suurempi, aika ja rahkeet eivät riittäisi isompaan. Vitan pojanpoika Adam Nicolson on muuten kirjoittanut kirjan Sissinghursista, sitäkään ei varmaan ole suomennettu...

      Maireen minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta, mutta hän tuntuu olleen värikäs persoona. Tuollaisiin vanhan ajan "kunnon juhliin" pääsee nykyään aniharvoin...

      Poista
    7. Kiitos, tuo nimi tulee väistämättä Nicholson, kuten Saralla alla;) Tsekkasin sen ja se on tosiaankin Nicolson ja jäin sitä kautta sitten sinne Vitan sivuille taas...Nyt on jo pakko ottaa seuraava kirja käteen...kera mansikoiden ja jäätelön.

      Poista
  7. Leena tämä kirja kyllä kiinnostaa kovasti, mutta hiukan tuo fiktiivisyys häiritsee. Muistatko, kun kirjoitin aikoinaan blogissani Woolfin elämäkerrasta, jonka olin lukenut. Siinäkin vähän epäilytti kirjoittajan Nigel Nicholsonin (Vita Sackville-Westin poika) objektiivsuus asioista. Virginiasta ja Vanessasta hän kirjoitti jonkun verran ja siitä, että Virginian velipuolet saattoivat käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta.

    En tiedä mahtaako Virginian elämästä ikinä saada täyttä selvyyttä, mutta nuo englanninkieliset elämäkerrat, joita mainitset ovat myös kiinnostavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tämä ei ole SELLAINEN fiktiivinen, joita minäkään en lue. Tässä tyylissä on eroja. Etkö pitänyt Koskimiehen Hurmion tyttäristäkin ja nyt on Riikka Pelo tehnyt upean fiktiivisen kirjan runoilija Marina Tsvetajevasta. En tähän nyt muistele niitä toisenlaisia fiktiivisiä...

      Kirjan alussa on noiden mainitsemieni lähdekirjojen lisäksi sivullinen lähdetietoja antaneista henkilöistä eli varsin vakuuttava esitys.

      Katso yllä: Vitan poika on kiinnostava herra!

      Miksei se olisi voinut tapahtua? Se mainitaan muuten tässäkin kirjassa...se hyväksikäyttö ja myös velipuolen nimi. Vanessa halusi suojella sisartaan, mutta ei aina voinut...

      Minä olen nyt kiinnostunut myös Susan Sellersistä. Hän julkaissut useita novelleja, tehnyt käännöksiä JA: TOIMITTANUT VIRGINIA WOOLFIN TUOTANTOA CAMBRIDGE UNIVERSITY PRESSIN JULKAISUSARJAAN. Ja Sellersin omakin elämä on ollut aika villiä...

      Tämä on vain 244 sivua. Jos lukisit nyt kuitenkin - mun mieliksi;) Muista se pieni ero, joka tekee sen, että toinen fiktiivinen teos on ihan eri kuin toinen. Tämä on minulle laatua. Yhtä hyvin kuin Rikka Pelon teos Tsvetajevasta.

      Jokainen kirja Woolfista tuo hänet meille lähemmäksi. Minä aion lukea kaiken, mikä koskee häntä tai Vanessaa, sillä Vanessa oli myös äärettömän kiinnostava persoona. Tämän kauniin iltapäivän olen googlaillut sekä Bellin miehiä että kuunnellut Virginian aviomiehen Leonardin lyhyen haastattelun. Ja vaikuttunut Duncanista...Vanessan kahden lapsen isä, joka...

      Poista
    2. Nigel Nicolson on myös editoinut ja julkaissut Virginian kirjeitä. Hän oli itse asiassa tutkija luonteeltaan enkä menisi ihan ensiksi epäilemään objektiivisuuden puutetta. Se, että on joskus tuntenut henkilön, josta kirjoittaa biografista tekstiä, ei välttämättä merkitse sitä, että lähestymistapa tai teksti olisi subjektiivista. Toisinpäinkin on mahdollista, eli kirjoittaja, joka ei ole tuntenut kohdetta lainkaan, saa hänestä subjektiivisen käsityksen esim. yksipuolisen lähdemateriaalin tai ennakkoasenteiden perusteella. Ainakin Nicolson tuntee lähdemateriaalin erittäin hyvin, ehkä parhaiten kaikista Virginian biografisteista.

      Poista
    3. Leena harmi, kun sinulla ei ole sitä Nicolsonin kirjaa. Mutta Nicolson esittää, että molemmat velipuolet ja sen jälkeen myös kyseenalaistaa. Hän kyseenalaistaa myös muita asioita ja jotkut hänen ajatuksensa ovat tosi ärsyttäviä!

      No joka tapauksessa, aion minä Vanessan ja Virginian lukea, kun se niin kutkuttaa mieltäni. Täytyy hankkia se pian!

      Poista
    4. Elämän krestomatia, samaa mieltä! Paljon tehdään fiktiivistä elämänkertaa eikä oma elo ole liipannut likeltäkään po. kohdetta.

      Poista
    5. Sara, on lukijan oikeus olla uskomatta tai uskoa. Ei tuollainen niin tavatonta ole ikinä ollut...ja tässä tietysti mielikuvitkseni alkoi laukata, kun ottaa huomioon, miten Vanessakin oli herkkä, mutta kuitenkin pärjääjä, vaan Virginia kuin kätki pahanolonsa ja sitten ne suuret syöksyt aina pimeyteen...

      Lpultakin uskon, että kuitenkin pidät kirjasta, sillä Sellers on tavoittanut siihen kiinnostavan ja jotenkin niin woolfilaisen tunnelman. Päälle vain ripaus kuvataidetta, joka tuo kirjaan aivan oman sävynsä: Koko kirjan alkaa nähdä kuin kuvana. Vanessahan maalasi tunteella, purki huomaamattaan myös sisarsuhdettaan maalauksiinsa, minkä huomaa etenkin kun hän tarkastelee erästä maalaustaan, hiemen keskeneräistä, Virginian kuoltua. Luet kirjan suvi-illassa!

      Poista
    6. A.S. Byattin Lasten kirja käsittelee myös viktoriaanisen ajan "kääntöpuolta" eli miten paljon lasten hyväksikäyttöä ym. siihenkin aikaan siloisten kulissien takana tapahtui. Voi hyvinkin olla, että Virginian vastenmielisyys sukupuolielämää kohtaan johtui lapsuuden/nuoruuden traumaattisista kokemuksista.

      Poista
    7. ...ja myös sisäoppilaitoksissa!

      Virginian vastenmielisyys rakaseluun tulee esille tässäkin kirjassa.

      Poista
  8. Oi, tämä on jo ilmestynyt! Ja on ilmeisestikin hyvä! Ihanaa! En tiedä viittasiko Sanna (Elämän krestomatia) tuossa yllä tähän kirjaan, mutta minulla on hyllyssä Nigel Nicolsonin kirja "Erään avioliiton muotokuva" joka kertoo Vita Sackville-Westin ja Harold Westin avioliitosta, se on siis ilmestynyt suomeksi joitakin vuosia sitten.

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, on, on, joten nyt pian, pian;)

      Kiitos vinkistä: Nyt aion hankkia tuon kirjan. Vitan elämä sivuaa niin paljon Virginiaa, että en voi jättää väliin. Tänään kirjastoon...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Kyllä, tarkoitin juuri tätä kirjaa -- luin englanninkielistä versiota bussissa matkalla viikonlopuksi Oxfordiin kesällä 1998 ollessani töissä Lontoossa. Jotkut, kirjat -- hankintapaikan & lukuhetken muistaa näin hyvin :).

      Poista
    3. No, kirjaa ei löytynyt pääsaaremme kirjastosta, mutta se tilattiin minulle Jyväskylän pääkirjastosta, joten saan sen ensi viikolla. Kiva jatkaa tätä kiinnostavaa aihetta...Näin mulle aina tapahtuu Woolfin ja Ahmatovan kanssa;)

      Poista
  9. Oi, tässäpä kiinnostava kirja, johon elokuun lomalani syventyä!

    VastaaPoista
  10. Woolf on niitä kirjailijattaria, joiden tuotantoon en ole vielä tohtinut tarttua. Mietin, pitäisikö perehtyä ensin kirjailijan omaan tekstiin ennen tätä kirjaa (etten lähestyisi häntä ikäänkuin 'toisen käden kautta').

    Toivotan ihanaa loppuviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, aloita Mrs. Dallowaysta. En tunne ketään, kuka ei olisi siitä pitänyt. Minusta ajattelet juuri kuten minäkin ajattelen. Nyt on sopiva aika lukea muutaman kirjan jälkeen naisesta kirjojen takana.

      Olen muuten lukenut Mrs. Dallowayni puhki, oikeesti! Siis suosittelen...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Tämä pitänee lukea - minä rakastan Woolfin kirjoja (vaikken kyllä ihan kaikkia ole lukenutkaan) ja hänen elämänsä kiinnostaa. Luettavien listalla on jo useampikin elämäkerta. Ehkä kesälomalla ehtisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, tämä on suven kiinnostava, ihastuttava must! Minusta elämänkerrat, etenkin kirjailijoiden, runoilijoiden ja kuvataiteilijoiden, ovat äärettömän kiinnostavia. Pakko vielä lisätä mukaan suuret säveltäjät...

      Poista
  12. Oi, mahtavaa. Vielä ehkä kirjapino yöpöydälläni kestää yhden lisäkirjan. Tämä pitää saada käsiin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä on. Luet takuulla, sillä niin paljon kuvataidetta ja kertoja siis Virginia Woolfin sisar, joka kuin maalaa tarinan meille.

      Poista
  13. Päädyn usein lukemaan ja tilaamaan vanhempia kirjoja, sillä nykyromaaneissa on usein yleisöä kosiskelevaa kliseistä yliseksuaalisuutta. Parasta Vanessassa ja Virginiassa on minusta Virginian ja hänen miehensä ahkeruus ja Virginian parhaiden romaanien kristallinkirkas englanti. Vanessassa taas hänen taitonsa sisustaa kotiaan, jossa eletään kaoottista ja todellisuudessa valheellista kuvitelmaa vapaudesta kuten Angelica Garnettin kirja ja jälkipolven elämä muutenkin ovat osoittaneet. Heillä oli kiinnostavia, yllättäviäkin tuttavia kuten tuleva taloustieteilijä Maynard Keynes, jonka veljen jälkeläinen Skandar Keynes näytteli Narnia-elokuvissa Edmundia.
    Esim. Quentin Bell & Virginia Nicholson: Charleston, a Bloomsbury house and garden (1997, 2004 paperback.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, tämä kirja ei retostele kliseisessä yliseksuaalisuudella, vaan pääaihe on mielestäni juuri Vanessan ja Virginian suhde. Hehän tavoittelivat samaa: vapautta ja luovuutta. Siinä he aina löysivät toisensa. Virginian sairaus rajoitti tältä jotain, minkä Vanessa sitten toteutti varsin näkyvästi.

      Angelica Garnett olisikin kiinnostava infomeeraaja. Kiitos vinkistä.

      Ja nyt lähden hakemaan lisää mansikoita sekä kirjastoon noutamaan Nigel Nicolsonin kirjan Erään avioliiton tarina.

      Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
    2. Kiinnostava, murskaa täysin kuvitelmat Bloomsbury-idyllistä. Vapauden tilalla oli salailua ja valheita. Ks vaikkapa:
      http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2010/jan/16/bloomsbury-vanessa-bell-virginia-woolf

      Poista
    3. ...ja myös koti-idyllistä.

      Saan kirjan vasta ensi viikolla, sillä se tilataan pääkirjastosta. Nyt mansikoita pakastamaan!

      Poista
  14. Ja minäkin aion lukea tämän,
    kaiken kiireen keskellä..
    ihanaa viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, varmaan luetkin;) Minäkin täällä mansikoiden mehussa, sitten mustikoiden sinisessä (Se sun Mustikkatyttö!) ja lopulta omenasoseessa...

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  15. En nyt, yön myöhäisenä tuntina, jaksanut lukea läpi koko kommenttikenttää, joten voi olla, että aihetta jo käsiteltiin, tai sitten ei ...
    Näissä toisten jälkeenpäin kirjoittamissa elämänkerroissa/muistelmissa mietin aina ja arvelen, kuinka paljon on oikeasti totta ja kuinka paljon kirjoittajan kuvitelmaa. Tätä en ole lukenut, joten voihan olla, että kirjoittaja todella tuntee sisarusten elämää ...
    Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, siitäkin huolimatta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, minä taas en tee sitä, jos jo lukiessa kirja vetää enkä törmää asioihin, jotka tiedän perusteettomiksi, kuten kävi eräässä hyvin suositussa kirjassa koskien Romanoveja. Siis tätä lajia on sekä hömpän hömppää että sitä toista ja tämä on minun mielestäni just sitä toista.

      Miten minusta nyt tuntuu, että pitäisit tästä kirjasta...

      Poista
    2. Älä välitä: Minä tuskin koskaan ehdin lukea muiden kommentteja;)

      Poista
    3. Minäkin luulen, että pitäisin tästä kirjasta. Ihan liian vähän ehdin nykyään lukea ja silloinhan pitää priorisoida ;) joten tämä pääsee lukulistalleni.

      Poista
    4. Tämän luki liiankin nopeasti...olisin suonut jatkuvan.

      Minusta tämä sopii niin sinulle.

      Poista
  16. No mutta! Vaikuttaapas kiinnostavalta! Tämähän on luettava, jos saan tämän käsiini. Fiktiivinen elämäkerta on lukijaystävällinen, juuri niin kuin kuvasit. Kiinnostava kirja, jolla on kyllä kansista puheen ollen varsin lällykkä ulkoasu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, sinäpä sen sanoit: lukijaystävällinen! Tätä lukee hänkin, joka ei ole historiahullu, kuten minä olen, mutta silti luen tätä mieluusti ja luotan Sellersin lähdeainostihin ja hänen tyylitajuunsa. Nainen muuten kirjoittaa vetävästi luone täysin woolfilaisen tunnelman. Olisin kerrankin toivonut kirjan vain jatkuvan ja jatkuvan, mitä useinkaan en toivo edes kaikkien kuuman ryhmän kirjojeni osalta. Tietty tunnelma, se miten valo suodattuu, äänen painot, muistojen pöly...

      Niin, ei ihan minunkaan suosikkini, ehkä laitan tähän juttuun vielä jatkoa, sillä...en malttaisi lopettaa;)

      Poista
  17. Hassua, että olen hirmuisen kiinnostunut Woolfista, vaikken ole naiselta mitään lukenut. Mutta Cunninghamin Tunnit sen tekivät. Sen jälkeen olen nostanut Woolfin jalustalle häneen tutustumatta.

    Fiktiivinen elämänkerta on aina sellainen laji, josta ei tiedä mitä mieltä olisi. Toisaalta miksei, mutta toisaalta sitten taas EI.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, häne persoonansa/elämänsä menee välillä ohitse kaiken muun. Nähtyäni Cunninghamin Tunnit, ostin leffan omaksi ja sitten ostin kirjan Mrs. Dalloway, joka on minulle yksi sielukirjoistani...Try it♥

      Minä olen hyvää mieltä ellen löydä sieltä älyttömyyksiä, joissa historian tapahtumia on muuteltu tai asoita käänneety ihan nurinpäin. Tieto lisää tuskaa, joten helposti en lue mitään fiktiivistä Romanoveista - enää;) Sellers on minusta tasokas ja luotettava kirjoittaja. Olen hänestä vaikuttunut!

      Jos luet tämän, vain noin 250 sivua, vajaa, vinkkaa, niin tulen heti lukemaan. Haluaisin käydä kaikki 300 seuraamaani blogia läpi joka päivä, mutta aika ja selkä estävät sen.

      Poista
  18. Ooh, tämä minun on pakko lukea.

    Moni on maininnut Vita Sackville-Westin. En lukenut koko kommenttiketjua kunnolla (anteeksi :)), mutta Nigel Nicollsonin Erään avioliiton muotokuva on yksi lempikirjoistani ja kertoo kiinnostavasti - toki Vita S-W:n pojan näkökulmasta - Woolfista ja Sackville-Westistä ja Nicollsonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen täysin samaa mieltä.

      Minä just luen sitä kirjaa;) On vain ollut kaikenlaista, joten valmista tulee hitaasti. Arvaa vaan kiinnostaako!

      Poista