sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Vuoden 2012 parhaat kirjat Leena Lumissa

Tässä lukuvuoteni 2012 kuuma ryhmä 109 luetun kirjan joukosta:

1.  Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (Otava 2012)

2.  Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (WSOY 2012)

3.  Herman Koch: Illallinen (Siltala 2012)

4.  Linn Ullmann: Aarteemme kallis (WSOY 2012)

5.  Elif Shafak: Kirottu Istanbul (Gummerus 2012)

Myönnän heti, että loppuvuoden kirjojen taso teki valtavan vaikutuksen. Ikinä ei ole ennen tullut tunnetta, että en voisi tehdä tätä listausta, mutta nyt liikun sikäli heikoilla jäillä, että melkein yhtä hyvin kuin Vieraan lapsi olisi ykkönen voinut olla Kuin jokin päättyisi. Mikä sen sitten näin vahvisti, oli kokonaisvaltainen tunne Hollinghurstin kirjan laajasta kaaresta, miten se koskettaa kolmea sukupolvea samalla kun kertoja itse toteaa Helsingin Sanomissa 23.syyskuuta Suvi Aholan jutussa Vaiettu maailma:

"Ulkopuolisuuden tunne on kirjoittamisen kannalta tärkeää. Kyse on 'toisesta paikasta', kuten kirjailija E.M.Foster muotoili, toisesta tilasta johon siirtyy, kun kirjoittaa. Homoseksuaalisuus on minulle sellainen 'toinen paikka'."

Anna -lehdessä no 50 todetaan Vieraan lapsesta näin: 

"Aikamatka brittiläisen yläluokan maailmaan hurmaa. Matka alkaa vuodesta 1913 ja päättyy näihin päiviin. Nuorena kuollut runoilija Cecil Valance liittää monet ihmiset ja vuosikymmenet toisiinsa. Maailma muuttuu ja ihmissuhteet murenevat, mutta Cecilin runot säilyvät ja hämmentävät. Kerronta on kuulasta ja tarkkaa."

Jatkan tuskailuani listaamisesta, että siinä, missä Vieraan lapsi paikoin oli liiankin vaativa luettava rajujen aikahyppäystensä takia, Barnesin Kuin jokin päättyisi oli kuin toinen ihoni, osa minua. R:n ehdoton suosikki hänen tänä vuonna lukemistaan kirjoista on Kuin jokin päättyisi ja hän yritti vaikuttaa myös äänestytulokseen niin, että olisin laittanut molemmat kirjat ykkössijalle...tosin hän ei ole lukenut Vieraan lasta;-) Minulle on aivan sama vaikka nämä kaksi aivan erilaista, mutta brittiläistä kirjaa, jakaisivat ykkössijan, joten olkoon tämä järjestys tässä nyt vaikka vain 'muodon takia'. Siinä missä Hollinghurstin 'laaja kaari' vaikuttaa ja vakuuttaa, Barnesin tiivistyksen helmi häikäisee...täydellisenä ja virheettömänä.

Jatko onkin sitten jo aika selvää pässinlihaa, sillä Herman Kochin Illallinen on niin vaikuttava, että luen sen yhtä varmasti uudelleen kuin varhemmin lukeneeni Ian McEwanin Vieraan turvan! Illallinen on ollut yksi tämän vuoden kirjabloggarien lukusuosikeista.

Sarjan todellinen yllättäjä minulle on Linn Ullmannin Aarteemme kallis, josta pidin niin kovasti, että ostin kirjan jo joululahjapakettiin ystävälleni, jolla on vaativa kirjallinen maku, mutta joka ei halua ikävystyä kirjan äärellä. Edellisessä virkkeessä on minusta lyhyesti sanottu, mikä Ullmannin kirjassa on se jokin.

Alkaa vaikuttaa siltä, että Elif Shafakin kirja on minulla joka vuosi kuumassa sarjassa. Pidän niin hänen tyylistään kirjoittaa. Tässä näette miten listasin vuonna 2011    Kirottu Istanbul olisi takuulla ollut vieläkin ylempänä sijoituksessa ellei olisi tapahtunut syyskauden hurjaa riman korotusta.
Tätä toista ryhmää olen kutsunut myös sydänryhmäksi ja kyllähän täältä nytkin löytyy sydänverellä luettua...

1)  Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012) Vuoden paras suomalainen kirja blogissani eli Leena Lumi Finlandia!

2)  Carol Shields: Ruohonvihreää  (Otava 2012)

3)  Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012)

4)  Paul Auster: Talvipäiväkirja (Tammi 2012)

5)  Lionel Shriver: Kaksoisvirhe  (Avain 2011)

Syyspurjehdus on tiivistettyä neroutta kuten on Barnesin Kuin jokin päättyisi. Molemmat kirjat ovat huomattavan tasokkaita esimerkkejä tiukkaan puristukseen joutuneen timantin muodostumisesta. Olen hämmästynyt, että Bargumista kuulin vasta tämän kirjan yhteydessä.

Carol Shields on kirjailija, jolta olisin tähän voinut ottaa vaikka tänä vuonna lukemani Ellei tai Kivipäiväkirjat mutta Ruohonvihreässä Shieldisn ääni on nyt minua puhuttelevin. Joululomalla jatkan Shieldsin kirjojen parissa.

Gaute Heivoll on toinen tämän vuoden norjalaisyllättäjä, toinenhan on Linn Ullmann kuumassa ryhmässä. Olen lukenut paljon norjalaista kirjallisuutta aina Aksel Sandemosta ja Knut Hamsunista tämän päivän kirjailijoihin. Ja miten on: Voisimmehan laskea myös Siri Hustvedtin norjalaiskirjailijoihin, sillä sieltä jostain hän on imenyt itseensä Norjan vuoripurojen kylmän virran. Aina vahva maku, jonka keskellä kulkee ohut julmuuden juonne. Kuin olisimme aina Sandemosen Jantessa. Minusta Etten palaisi tuhkaksi edustaa hyvin jantelaisuutta, vaikka emme saakaan tietää lopullista vastausta kirjan tapahtumiin eli 'miksi?'.

Paul Austerin Talvipäiväkirja on erityisen kaunis kirja, vaikka kirjailija käyttäkin välilä rumia sanoja. Tässä kirja joka herkistää etenkin pitkää, intohimoista parisuhdetta vaalivat lukijansa. Tämä kirja merkitsee paljon sekä minulle että R:lle. Talvipäiväkirja ratkaisi myös erään ison asian, jota olemme kauan pohtineet, kun olemme tuskaantuneet kaksikerroksisen talomme jyrkkiin rappusiin...: Me jäämme! Ihana kirja♥ 

Ja sitten Lionel Shriverin Kaksoisvirhe, joka aiheutti R:lle ja minulle vuorokauden kirjallisen keskustelun. Se oli yksi lauantai ja siinä unohtuivat saunat ja homejuustot kokonaan, kun syntyi pieni, suloinen kirjallinen väittely, jolla ei ollut ollenkaan tekemistä sen kanssa, etteikö kirja olisi erinomainen myös R:n mielestä, mutta kun minulle tästä tuli sielukirja vahvan samaistumisen takia...ja R. olisi voinut myöntää, että jos olisimme saman lajin urheilijoita, mikään ei erottaisi meitä Willystä ja Ericistä. Miksei voi myöntää, että on kilpailuviettinen, jos sitä kerran on;-) Onneksi vain toinen meistä on urheilija, mutta minussa on naista myöntämään, että ymmärrän täysin, miksi Willy käyttäytyi kuten hän käyttäytyi.
Kolmas sarja on ollut minulla mukana alusta asti sen tähden, että teen paljon myös harrastuskirjoja, dekkareita etc. Mukana eivät ole kuitenkaan runo-, sisustus- ja luontokirjat, sillä runous on lempilapseni ja häntä ei vertailla. Sisustus on aina niin ihanaa ja kaikki kirjat ovat tasaisen lumoavia. Lukuvuoteni paras dekkari on Åsa Larssonin Uhrilahja (Otava), mutta voin luvata, että ihan kannoilla on tänä vuonna Hjoth&Rosenfeldtin Oppipoika (Bazar). Puutarhakirjoja en mielelläni laita ollenkaan paremmuusjärjestykseen, mutta tänä vuonna Kirsi Tuomisen ja Olavi Niemen Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri (Minerva) on ollut niin vahva lukijoiden suosikki, että siitä tekemääni juttua on käynyt lukemassa jo 2 371 puutarhasta kiinnostunutta henkilöä! Niin monet eivät voi olla väärässä! Maanpeitekasvit on ollut kuukausia vajaan neljän blogivuoteni kymmenen luetuimman joukossa eli kaikkien aikojen puutarhakirjaennätys. Oma sydänsuosikkini Puutarhan aika (WSOY) sai nyt jäädä toiselle sijalle, mutta kuten totesin, puutarhakirjat ovat kaikki ihania. Ruokakirjoissa oli myös kova sarja ja lukijoista kiinnostavin (722) on ollut Punajuuri - Ruokaohjeita ja ideoita (Gummerus 2012), jonka ansioita en kiellä, päinvastoin: On hienoa, kun nostetaan esille kotimainen juures ja siitä tehtävät herkut, mutta mitä minulle tapahtuikaan, kun Stadin klassikot - Maukkainta retroruokaa (Teos) vei täysin sieluni. Minä kokkaan nyt harva se viikko käyttäen ko. kirjaa. Stadin klassikot on kaksikielinen, joten sen voi lähettää vaikka joululahjaksi ulkomaiselle ystävälle. Arvostan kaksikielisyyttä monessa ja siitä pisteet myös Baudelairen Pahan kukille (Sammakko) ja ihastus Antti Nylénin tulkinnoille!

Vuoden paras lastenkirja on Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012), joka ei mitään selityksiä kaipaa: Vastaus löytyy, kun on kirjan lukenut. Sitten on jäljellä vielä Makine Ikuisen rakkauden kosketuksia (WSOY), jossa kaunistakin kauniimpi kieli kulkee rankan maisemassa ja saa huokailemaan, miten näin voi kirjoittaa!

Sinä yönä rakastelussamme on epätavallista hellyyttä, aivan kuin olisimme tavanneet hyvin pitkän eron jälkeen. Ja olisimme sen aikana ikääntyneet ja kärsineet paljon.

…muisto marraskuisista päivistä, ensimmäisistä lumihiutaleista leijumassa värittömässä ilmassa joka tuoksuu palavalta puulta, huumaavan raikkaasta viileydestä joka kertoo uuden elämän alkamisesta, lupaa aivan toisenlaista maailmaa.

Nyt tarkkaavainen lukija on takuulla huomannut, että WSOY:n Aikamme kertojia -sarja on ollut  etenkin tänä vuonna kuin Kultainen Kirjasto, joka tuottaa toinen toisensa jälkeen uskomattomia lukuelämyksiä. 

Vuoden ehkä erikoisin lukukokemukseni oli Marko Hautalan Unikoira (Tammi), kirja jota en edes halunnut, mutta kustantaja katsoi tuntevansa minut paremmin;-) Luin kirjan ja vaikutuin Hautalan tyylistä, mutta nöyrästi silti myönnän, että ihan kaikkea en ymmäertänyt. Lukukokemus oli kuitenkin huikea, hyvin erilainen ja Hautala osaa kirjoittaa ylärekisterissä. 

Niille, jotka eivät vielä tiedä, niin minä luen vain hyviä kirjoja tai kirjoja joista voin pitää. Jos minulla ei ole kirjasta mitään hyvää kerrottavaa, en tuo kirjaa blogiini. Voin lukea keskinkertaisen kirjan, ja esitellä sen, mutta siitäkin on oltava sitten jo myös jotain hyvää kerrottavaa. Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille! Se mikä kenestäkin on hyvä tai huono kirja on subjektiivinen näkemys, mutta kenenkään arvio ei ole muuta. Näin ollen minunkin arvioni on subjektiivinen näkemys lukemistani teoksista, ei yhtään sen enempää, mutta ei myöskään yhtään sen vähempää.
Vuoden 2012 kaunein kirja Leena Lumi -blogissani on Anna Ahmatova Fontankan talossa!  Tämän kirjan ansiot eivät kuitenkaan jää vain visuaalisiin orgasmeihin vaan kirja vakuuttaa kaikellaan. Kustantaja on Into ja kirjan tekijät ovat Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen ja Sanni Seppo. 
Kirja on lyhyt, mutta kauniisti kattava elämänkerta Ahmatovan elämään ja runouteen. Kirjan huumaavat runot ovat Marja-Leena Mikkolan suomentamat, mutta mukana on myös Pentti Saaritsan suomentama Ennennäkemätön syksy rakensi korkean kupolin...ja Mikkolalta suosikin on Juhli kanssani tätä lumista yötä... Ah, rakastan, rakastan tätä kirjaa, Ahmatovaa ja sitä tulta, mikä tästä minuun syttyi♥ Suosittelen!!!

Kaikesta hulimatta eräs elämääni astunut suomalainen miesrunoilija saa nyt lopettaa tämän vuoden kuuman ryhmän esittelyn:

Että sataisi pian lumen ja yöt kirkastuisivat ja veri
asettuisi kiertämään verkkaisemmin ja ehtyisi tämä
kaipaus. Amen. Ja että sitä kestäisi kauan.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)

Love
Leena Lumi

43 kommenttia:

  1. Tämä on ollut vuosi, joka on minulla jättänyt taakse lukemattomia kesken jääneitä kirjoja - eikä yhdessäkään ole syynä se, että kirja olisi huono!
    En ole enää lukenut puolta yötä sängyssä, kuten olen ikäni tehnyt, joten muina aikoina on vain tullut sen tuhannen muuta asiaa keskeyttämään lukemisen.

    Mutta luotan siihen, että vielä ehdin...

    Fontanka talossa on kirja, jonka ehdottomasti haluaisin pitää itse, se ON hurmaava, mutta tuolla sekin odottaa joulupakettiin pääsyä!
    Kiitos siitäkin vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, sinulla on ollut niin monta rautaa tulessa!

      Minäkään en ole kovin monen kirjan enää antanut valvottaa. Tuo Aaarteemem kallis kyllä taisi viedä pikkutuneille. Kuule, kun ei jaksa enää;-)

      Aika katoaa, jos luit edelistä postaustani, mutta eikähän me vielä ehditä yhtä sun toista.

      Minä pidän oman Ahmatovani. Ostin pari lahjaksi...yksi lähti kauas taiteilevalle blogiystävälleni. Älä anna sitä pois: Kadut myöhemmin.

      Ole hyvä ja annoin just toisenkin vinkin eli pidä se itse.

      Poista
    2. Äsh, lahjaksi sen ostin, joten lahjaksi menee :)
      Mä en salli itseni kiintyä enää tavaraan....saahan sen kaupasta sen toisenkin kappaleen jos silltä tuntuu...

      Luen kyllä kaikki postaukset, välillä vaan on tilanne juuri se, ettet vaan ehdi/pysty muuta kuin lukemaa :D
      Nyt lötkähdin tänne levitettyyn sohvaan - enkä "pääse" pois ...

      Poista
    3. Pepi, en minäkään, paitsi kirjoihin, jota en laske tavaraksi. Erittäin sopiva lahjakirja.

      Ymmärrän, ymmärrän, olisin vain luullut, että aika, tai siis ajanpuute olisi juuri sun juttusi, kuten minunkin. Tiedän tasan tarkkaan, miten lujaa menet, vaikka muuta sanoisitkin. Ja aika menee vielä lujempaa...

      Jää sinne ja lennä, uneksi...

      Poista
  2. Ihana postaus! Näitä vuoden kohokohtien koostepostauksia on aina ilo lukea. Tosiaan tuo Aikamme kertojia -sarja on upea. Ainoastaan pari kirjaa on jäänyt keskinkertaisemmaksi lukukokemukseksi: Seuraelämän säännöt sekä Hitlerin tytär (joka sekin lähinnä haastavuutensa vuoksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, näitä tippuu kohta kaikilta, joten pääsee vertailemaan, jos sellainen kiinnostaa.

      Se on ihan mieletön sarja. Otin oikein yhteyttä kustantajaan ja kehuin. Noita mainitsemiasi minä en ole tainnut huomatakaan. Olen nyt jo valinnut kevään kirjat miltein 99 prosenttisesti, mutta onneksi luvassa on siunattu, pitkä tlaviloma, jolloin saan vain olla ja lukea hitaasti hyllyni vanhempia teoksia.

      Muutama kirja tulee vielä, mutta ne eivät yllä tähän sarjaan, vaikka yksi onkin aika yllättävä...

      Kiitos!

      Poista
    2. En tiedä, tulenko itse tekemään erillistä listaa, mutta jos teenkin, löytyy sieltä paljon samoja kirjoja, kuin sinulta (Syyspurjehdus, Talvipäiväkirja, Kuin jokin päättyisi, Etten palaisi tuhkaksi, Ruohonvihreää, Illallinen, Kirottu Istanbul.. siinä muuten taitaakin olla minun tämän vuoden top 7). Kunpa saisin tuon Vieraan lapsen myös pian käsiini. Ai niin, ja nyt kesken oleva Aarteemme kalliskin on erinomainen!

      Hmm.. mikähän tuo yllättävä mahtaa olla? Jännityksellä odotan.

      Hienoa, että olet ottanut kustantajaan yhteyttä, he kyllä kehut ansaitsevat. Aikamme kertojia ei kalpene yhtään Keltaiselle kirjastolle tai Otavan kirjastolle! Keväällä muuten ei taida ilmestyä kuin yksi kirja Aikamme kertojia -sarjaan.

      Meillä on varmasti paljon samoja kirjoja kevään listalla! Veikkaan, että Shafak, McEwan, Auster ja Toibin ainakin löytyvät listaltasi. Ehkä myös Tyler, McCleen ja Lupton? :)

      Nauti lomastasi, sitten kun sen aika on! ❤

      Poista
    3. Voi Tuulia, miten minulta on vienyt vuoden olla vastaamatta kommenttiiisi. näin käy tuskin koskaan. Anteeksi.

      Vieraan lapsi on edelleenkin viiden blogivuoteni 20 parhaan kirjan joukossa. Tuota yllätyskirjaa en enää muista....

      Aikamme kertojia on aina yhtä kaivattu ja sen kirjat eivät ole pettäneet.

      Just noi ja toisesta sarjastasi juuri Lupton.

      Kiitos samoin ♥

      Poista
  3. Kiitos Leena mielenkiintoisesta kattavasta listauksesta! Tuo Ahmatova täytyy hankkia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ari, ole hyvä ja kiitos. Ahmatova on loistokirja niin itselle kuin lahjaksi.

      Poista
  4. Oh, mikä kirjavuosi sinulla onkaan ollut!

    Muutama kirja kolahti minullakin näistä kovaa. Yksi kirja on luvussa enkä millään haluaisi sen päättyvän. Arvaatko?

    Ja todella: Anna Ahmatova Fontankan talossa on kyllä vuoden kaunein kirja. Upea, upea kokonaisuus, jonka kääräisin juuri hetki sitten lahjapaperiin.

    Kooste on minulla vielä tekemättä. Annan vielä joulukuun mennä pidemmälle, sillä liian moni kirja odottaa vielä lukemistaan. Tuskin maltan odottaa listan tekemistä - on ollut huikea kirjavuosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirhavi, älä muuta sano! Onko tämä joku joutsenlaulu vai mitä...

      Se on Vieraan lapsi! Varavaihtoehto: Aaarteemme kallis? Luultavasti tuo eka.

      Hitsi, tuo Ahmatovan kirja ansaitsisi kaikki palkinnot, mitä olla voi ja toivottavasti saamme Ahmatovan Valituista runoista uuden painoksen.

      Minun oli pakko tehdä nyt. Tulee vielä pari-kolme kirjaa, mutta olen lukenut niistä jo kaksi, joten eivät kuulu tähän ryhmään, mutta outo yllätys eräs niistä kyllä on. Siis pakko tehdä nyt, sillä viime viikko oli nmenoja ja tuleva viikko myös. Kohta alkaa joululoma...

      Tätä en olisi keväällä uskonut. Alkaa tuntua, että painotus on syksyssä, kustantajat panostavat enemmän syyskauteen, mutta en tätä olisi kyllä arvannut, että näin kuumia kirjoja. Kyllä nyt lukevaa yleisöä hemmotellaan.

      Poista
    2. PS. Eivät kuulu (lue: eivät yllä) tähän ryhmään.

      Poista
    3. Vieraan lapsi odottaa. Aloitin kirjan, mutta se ei imaissut minua alkunsa vuoksi mukaansa. Katsotaan, palaanko. Tämä sinun arviosi yllätti siinä mielessä. Kirja, jota luen, on enemmän sydänkirjoja. Luen kirjaa alleviivaten ja kirjoitellen samalla. Lukeminen etenee hitaasti nautiskellen...

      Voi olla, että kooste kutsuu minuakin. LUkeminen ei nimittäin nyt etene. Enkä usko sen muuttuvan ennen joulua. Täytyy ainakin aloittee vuoden kirjojen tutkailu.

      Syksy on selvästi edelleen kirjakaupassa se juttu. Kevään kirjoissa on paljon vähemmän niitä uutuuksia, jotka on saatava heti lukuun. Hyvää aikaa lukea myös vanhempaa jaoman hyllyn satoa, ajattelin.

      Ja ei kai tämä joutsenlaullu...

      Poista
    4. Kirjoitin jo arviossa omista tuntemuksistani kirjan suhteen ja kai siellä kommenteissa myös. Olen ennenkin syttynyt vaikeammalle kirjalle ja tehnyt siitä ykkösen. Se oli Nadeem Aslamin Elävältä haudatut, joka on rankka tarina upeasti kirjoitettuna Afganistanista.

      En usko, että Vieraan lapsi on yhtä tyköottava kuin vaikka Illinen, mutta minulla oli pitkä harkinta, jossa edessä seisoi vain Kuin jokin päättyisi. Minä sain Vieraan lapsesta oudon samaistumisen Daphneen...Kirjan aluosa on minusta vaativampi kuin jatko.

      Olen lukenut jotain valmiiksi, 1-3 ja sitten joulua!

      Odotan koosetettasi!

      Huomasin saman, kun selailin katalogeja. Sopii minulle nyt kyllä hyvin, sillä keväästä on tulossa monipuolisesti erikoinen. Kesästä myös. Matkoja, remonttia, vieraita...ja jotain muutakin.

      Minäkin käännyn oman hyllyni puoleen.

      Katsotaan;-)

      Poista
    5. PS. Olen iloinen, jos en ole niin ennalta-arvattava kuin joskus tuntuu. Toisaalta minäkin aina ihmettelen muiden valintoja;-) Vieraan lapsi on niin minua...

      Poista
  5. Olet hirmuisen, ihailtavan ahkera bloggaaja. Ja kirjarepertuaarisi on älyttömän laaja, hui! Minusta tuo on varsin hyvä motto, että luet vain hyviä kirjoja :) Itse luen joskus huonojakin, kun kirjoittajana niitä on pakko lukea, jotta a) tuntisi olevansa parempi (heh!) ja b) oppisi toisten virheistä (tai virhe on kyllä väärä sana...oppisi löytämään oman, oikean tiensä on ehkä paremmin ilmaistu!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, itse bloggaat aivan yhtä ahkerasti;-)

      Pääni ei kestä huonoja kirjoja, mitä ne sitten ovatkaan, tänäkin vuonna jäi muutamia kesken ja postaamatta.Yksi kirja sai minut raivon kyyneliin...

      Ymmärrän, että sun on kokeiltava, minun ei onneksi. Jos minä olisin sinä, lukisin Ullmannin Aarteemme kallis. Hitsi miten pelottavan hyvä kirjoittaja Ullmann onkaan!

      Poista
  6. Vau, sullahan on selvästi ollut hyvä kirjavuosi! :) Omani on ollut varsinkin uutuuskirjojen osalta aika köykäinen, en ole tainnut lukea kuin pari tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa, enemmän on tullut vietettyä aikaa klassikoiden ja tietokirjallisuuden parissa. Jotain näistä voisi kyllä kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna, aivan mahtava vuosi. Etenkin syyssato yllätti.

      Kokeile Linn Ullmannin Aarteemme kallis. Tein sinusta pikaprofiloinnin;-) Kakkosena sulle sopisi Herman Kochin Illallinen.

      Minä luen vanhempia kirjoja vain suvella ja joululomalla. Klassikoita luin sinun ikäisenä paljon. Voi hitsi, nyt multa jäi Humiseva harju mainitsematta...Luin sen nyt kun uusi painos ilmestyi uudestaan kymmenien vuosien jälkeen ja se oli entistäkin parempi.

      Poista
  7. Ihana postaus ja hienot kirjat! Laskin, että sain viisi samaa mukaan, tosin Shafakia hieman emmin, että tuleeko vuoden parhaimpiin. Tulee se, sillä on omat ansionsa kuitenkin.

    Olen päässyt omissa kirjoissani vasta maaliskuuhun, sillä helmikuu oli mulle niin hyvä kuukausi, että oli vaikea karsia...

    Ja tuosta ekasta sarjasta vielä kolme hienoa kirjaa lukematta (=odottamassa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, kiitos. No, Shafakin kirjassa oli runsautta, mutta päätarina pysyi hyvin kasassa, oli vahva ja mausteinen, en voi vastustaa hänen tyyliään.

      Jään odottamaan, miten sinä selviydyt, minulle tämä ei ollut nyt helppoa. Vai onko se kuitenkaan koskaan...

      Älä vain sanokaan, että siitä kolme vielä lukematta. Arvaan, että Aarteemme kallis ja Illalinen vaikka.

      Poista
    2. Mari a, eikö sinulla ole blogia? Sitä en ainakaan löydä...

      Poista
  8. Olet lukenut paljon hyviä kirjoja! Ihanaa, että Illallinen ja Kirottu Istanbul ovat kuumassa ryhmässäsi ;)

    Mainitsit valtavasti kirjoja, joihin minunkin pitäisi tarttua... Riittäisi vain aika kaikkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, varmaan sinäkin. Ne eivät voi olla siellä olematta;-)

      Pakko mainita, kun luen aika paljon ja olen tehnyt perinteisesti 15 kirjaa tähän listaukseen, mutta nyt myös vähän rönsyilin.

      Poista
  9. Illallinen -ehdottomasti! Ja kaikki muutkin mitä tässä mainitsit ovat olleen niin hyviä... Ei tule olemaan helppoa omaa listaa laatia. En kehtaa kuitenkaan kaikkia samoja laittaa :)

    Mulla on vielä lupaavia romaaneja tälle vuodelle (Poltetut varjot, Kirjan kansa) mutta en taida malttaa odottaa oman listaukseni kanssa. Sonjan blogissa oli sellainen kysymysjuttu, jonka pohjalta ajattelin mieliinpainuvimmat lukukokemukset jakaa.

    Ps. miten sää teet ton kuvakollaasin? Ei mahdu mun päähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kehtaat kyllä, mutta et pidä ihan kaikista samoista: Ekäköön erilaisuus! Tosin et voi jättää Illallista pois.

      Minulta on tulossa about kolme kirjaa, mutta eivät yllä kuumaan sarjaan. Yksi on jotain, mitä minulta ei odottaisi kukaan ja olenkin sen jo lukenut, mutta kärvistelen nyt siitä kirjoittamisen kanssa. Yksi on tuo kiinnostava, hyvin erilainen sisustuskirja ja sitten ehkä vielä yksi...

      Siis Kirjan kansa on R:n mielestä mun blogini paras kirja kaikista. Sitten tulee ehkä Barnesin Kuin jokin päättyisi.

      Keskity siihen Poltettujen varjojen alkuun: Se on kirjallisen elämäni paras aloitus ikinä.

      En osaa tehdä kollaaseja, Supportti tekee ne omalla koneellaan. Olen ihan avuton kuvahommissa. Otan siis kuvia, mutta en osaa tehdä niille mitään;-) Nyt sää pakotit mun tämänkin kertomaan...voi sun kanssas likka.

      Poista
  10. Oletpas rohkean aikaisin listannut parhaimmiston, onhan tässä lukuaikaa vielä. (;
    207 kirjaa, hyvänen aika! Pistää nöyräksi, itsellä kieppunee jossain viidenkympin tienoilla, kun ei ole ollut mikään helppo vuosi. Ei lukemisen kannalta tai muutenkaan.

    Runoudessa olemme samaa maata ja sukua. Runoa ei arvioida eikä eritellä, se koetaan. Sydämellä ja sielulla. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, sinä ihanuus, kun olit itse rohkea ja usklasit ihmetellä 207 kirjaani! Eihän toki, vain 107 ja siinäkin on minusta aivan liikaa! Kiitos pelastuksesta♥

      Viisikymmentä on ihan sopiva määrä!

      Varmistan, että pääsen pitämään lomaa ja samalla vanhempien kirjojen kimppuun ja saan lukea hitaasti. Tein viime vuonnakin about puolessa välissä kuuta, nyt vähän aikaisemmin, kun on menoja ja kaikenlaista.

      Runous on kuin rakastelu: Sitä ei analysoida puhki, ei kylmennetä tekniikaksi. Sydämellä ja intohimolla♥

      Poista
  11. Meillä on samoja etenkin "sydänryhmästäsi": Bargum (jos haluat lukea ihanan Syyskesän, niin kanannattaa kurkata Antikka-nettiantikvariaattiin), Shields (Ruohonvihreää ei tosin ole suosikkini häneltä, mutta Shieldsiä kuitenkin) sekä Heivoll, jolta odotan lisää käännöksiä.

    Oikein hyvää alkavaa viikkoa, Leena! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, olen sitä Syyskesää kaipaillut, mutta kun en halua mitään likaista ja huonoa kirjaa....Olen niin kranttu: Pitäisi saada nähdä se.

      Maria, jos luet Aarteemme kallis, se voi tulla sunkin listalle. Oi, luulin/muistin, että pidit Ruohonvihreästä. Minä pidin paljon.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  12. Paljon hienoja kirjoja löytyy listaltasi, muutama sama tulee minunkin listalleni :). Ihanaa, että Kirottu Istanbul, Kuin jokin päättyisi sekä talvipäiväkirja ovat noin korkealla!:)

    Mukavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, toki ainakin mainitsemasi. Oletko jo lukenut Linn Ullmannin Aarteemme kallis, joka saattaisi myös tulla listallesi...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Paljon olet taas töitä tehnyt, vaikka varmasti myös viihtynyt. Joku puhui jo kauan sitten alle sadasta kirjasta ja pienemmistäkin luvuista... ;) Hyviä kirjoja joista jokainen löytää omansa. Syyspurjehdus oli huippu mutta minun suosiotani ja ehdotonta ykköspaikkaa pitää Uhrilahja. Lasten kirjoista tuo Kunnaksen jo käytössä kovasti ollut kokkikirja on ihan paras. Mukavaa lumista viikkoa! Me Pinjan kanssa pidetään sairastupaa flunssassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, sekä että. No, minä totisesti yritin päästä reippaasti alle sadan. Kun tein lukusunnitelmaa vuosi sitten tähän aikaan tulevalle vuodelle, listalla oli eri kustantajilta vain muutamia kirjoja per kustantamo. Sen jälkeen kuin huomaamatta sekä kirjablogien suositukset että omat kiinostukset mm. vanhehmpiin kirjoihin ovat nostaneet lukua. Minusta ei ole enää ylpeiltävää lukea yli 100 kirjaa vuodessa, sillä se on pois nukkumisesta ja myös liikunnasta eli istun sitten aina kirjoittamassa kirjoista. Myöhäistä itkeä kun maito kaatui jo;-)

      Anne, Syyrpurjehdus on minulla paras suomalainen. Uhrilahja dekkareista paras. Jos olisit lukenut Aarteemme kallis tai Illalisen, olisit maininnut myös ne. Vieraan lapsi ei voi olla jokaiselle, mitä se oli minulle ja tällä kohtaa en nyt yhtäkkiä tiedäkään, mitä sinä siitä ajattelisit. Kiitos samoin ja paranemisiin!

      Poista
  14. Olipa upea kirjaparaati, kiitos Leena!

    Sinä kirjoitat sydänverelläsi, siksi blogisi on niin vaikuttava ja lisäksi valtavan kaunis!

    Oikein hyvää viikon alkua sinulle, Leena-IhaNainen.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos.

      Siis olen sitten jossain läsnä täydesti...hyvä.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  15. Nyt vasta ehdin kommentoimaan. :) (Viikonloppu meni Saksassa ja eilinen muissa kiireissä, nyt ennen nukkumaanmenoa on hetki blogiaikaa.)

    Paljon olet lukenut ja monipuolisesti. En ole vielä miettinyt omia kirjasuosikkejani, mutta tiedän jo että ainakin Heivoll on korkealla omassakin listauksessani. Talvipäiväkirjan ja Aarteemme kalliin haluan lukea, Makine ei ikävä kyllä ollut minun kirjani (se oli liiankin kaunis omaan makuuni). Illallinen, Syyspurjehdus ja Ruohonvihreää kaikki ovat hienoja romaaneja.

    Kirjavuosi on kaikkinensa ollut upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, varmaan ihana reissu. Toivottavasti olen toukokuussa samoissa maisemissa.

      Tätä oli vaikea tehdä. Heivollin kohdalla mietin, että syökö lukukokemuksen ikääntyminen/etääntyminen kirjan voimaa, vai olivatko loppuvuoden kirjat vain niin ylivoimaisia.

      Makine ei tullut minulle niin ylös kuin aluksi otaksuin. Talvipäiväkirjasta tulie R:lle ja minulle 'meidän kirjamme' ja Aaarteemme kallis: Ellet siihen rakastu/ihastu/vaikutu, minä pyörryn/sairastun/syön jonkun vanhan hatun. Juu, nuo kolme kaikki ovat just vain niin upeita.

      Ostin tänään vielä yhden Aarteemme kallis lahjapakettiin...

      Siitä kiitos: On ollut mahtavaa.

      Poista
  16. Illallinen ja Etten palaisi tuhkaksi tulee olemaan minunkin listallani, kunhan saan sen joskus tehtyä! Tänäänkin tulin töistä vasta 20.30...Mutta onhan tässä onneksi vielä vuotta jäljellä tovi ;)

    Aarteemme kallis on tulossa pian lukuun, siitäkin minulle on tunne, että pääsee listalleni..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, sain just etiäisen, että Aarteemme kallis pääse sun listalle ja saattaa jopa mennä Etten palaisi tuhkaksi ohikin, sillä sinulla on viehtymystä trillrimäiseen tyyliin, jolla Ullmann kertoo ja tekee sen minun mielestäni suoremmin kuin Heivoll.

      Ellei minusta kuulu, anna vinkki, kun olet tehnyt parhaat kirjasi.

      Myötäkärsimys auttaa: R. tuli eilen keskiyöllä ja huomenna reissuun työpäivän jälkeen. On se pitkä päivä olla melkein iltayhdeksään.

      Poista
  17. Pitää tännekin vähän kommentoida..
    Jos tekisin listaa lukemistani vuoden parhaista kirjoista, myös mulla Vieraan lapsi olisi ehdottomasti siellä.
    Tykkäsin kovasti myös Johan Bargumin Syyspurjehduksesta (minäkään kuullut hänestä mitään ennen tätä. Miten voi olla?!) ja Shieldsin Ruohonvihreästä. Mutta ne ei ehkä pääsisi minun top-viiteen.

    Anna Ahmatova (tähän sydän, jos se onnistuis tällä koneella)

    Muistakin listojesi kirjoista, jotka olen lukenut tykkäsin. Julian Barnes on lukemtta, mutta sen kyllä aion lukea. Parhaillaan luen Austerin Talvipäiväkirjaa. (Olen ymmärtänyt, että moni kirjabloggari tekee lukusuunnitelmia hyvin pitkällekin ajalle. Minä en tee, ja jos teen, en välttämättä niissä pysy. Siksi siis luen nyt Austeria, enkä Romanoveja. Mutta se Rappaportin Jekaterinburg on tällä hetkellä myös luvussa.)

    En ole varma, käynkö enää, ainakaan ajan kanssa, netissä ennen joulua, joten toivotan sinulle jo nyt oikein ihanaa, nautinnollista ja pitkää Joulua!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, waude! Se ei ole varmaan ihan helpoin kirja, mutta minuun se jäi...

      Bargumia voi ihmetellä;-) Missä hitossa hän on piileskellyt! No,minä aion jatkaa Shieldsin parissa, sillä olen lukenut häntä paljon jo aikaisemmin. Hänen tasonsa vaihtelee - minun mielestäni. TOP5 onkin aika kova juttu, siinä on ei ollut nyt kyllä muuta vaikeaa kuin tuo Barnesin loistava Kuin jokin päättyisi, mutta olen nyt harmoniassa ratkaisuni kanssa;-)

      Anna Ahmatova on parhautta♥

      Keskity nyt Talvipäiväkirjan tunnelmiin. Siitä kirjasta tuli R:lle ja minulle 'meidän kirja'. Kaksoisvirhekin on sitä, vaikka R. ei myönnä. Jekaterinburg on kiinnostava ja täynnä pieniä yksityiskohtia erään perheen viimeisistä päivistä. Nikolai II:n perhe on kokonaisuutena historian ja oman aikansa uhri...etenkin lapset.

      Minäkin lopettelen ensi viikolla. Jatkan joskus ensi vuonna ellen lauantaina putoa issikkavaelluksella ja menehdy...;-) Mun musta huumori on kauheaa...eihän tämä vain nyt toteudu...

      Kiitos kaikkea samaa sinulle ja aitoa, ihanaa joulumieltä potenssiin ziljoona!

      Poista