tiistai 5. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen!


Olen kiitollinen Meristä♥

Olen kiitollinen tyttärestäni, jonka saaminen ei ollut itsestään selvyys. Tarvittiin iso leikkaus ja hormonihoitoja. Silti sitten keskenmeno. Keskenmenon kokemus menetyksenä on aliarvostettua. Kun kevätpurot virtasivat olin varma, että unelmamme käy toteen ja niinhän siinä sitten kävi: kuin joululahjaksi syntyi tyttäremme. Kesälapsemme, auringon rakastaja, lämpien merien sukeltelija, syntyi -30 asteen pakkaseen. Tyttö kuin meri. Täynnä arvaamattomuutta ja seikkailuja, mutta myös hiljaista tyventä. Tyttö kuin aurinko, kuu ja tähdet. Meidän baby 4-ever, mutta myös nuori nainen, joka tässä poikaystävänsä kuvaamana Espanjan Pagueralla viime viikolla.


Olen kiitollinen Samista♥

Vävyehdokas kuin unelmaa. Järkeä ja tunnetta. Musiikkia ja pilkettä. Saa anoppiehdokkaan tuntemaan itsensä kuningattareksi ja appiehdokkaan kanssa pitkiä antoisia keskusteluja niin saunan lauteilla kuin puutarhassa löylyjen jälkeen. Samin seurassa omakin täydellisyyden tavoitteluni unohtuu ja olen vain minä milloin väsyneenä, milloin seuran ilonpitäjänä. Yllätyslahjojen ylin keksijä: Viime jouluna minulle elokuva Mamma Mia, jonka katsoimme yhdessä. Mistä tuli mieleenkään: No, kun minä kuulemma muistutan juuri tuossa elokuvassa niin Meryl Streepiä!!!


Olen kiitollinen rakkaudesta♥

Löytää ihmispari. Itsensä osa. Erilainen ja samanlainen. Hänet, jota olet kaivannut koko ikäsi. Sellaista tapahtuu elokuvissa. Sellaista tapahtuu oikeassa elämässä. Voi rakastua ylitse väen yhdestä katseesta. Siinä kaikki on heti selvää. Kuitenkin edessä suuri seikkailu, yhteinen elämä ja intohimon ihmemaa. Kuvassa Reposaaressa samana vuonna kun juhlimme 30 -vuotishääpäiväämme lokakuun matkalla Itävaltaan. Tänä vuonna 3.3. tuli 33 vuotta ensikatseesta. Eläköön se toinen ja viimeinen kierros!


Olen kiitollinen rohkeudestani♥

Julkaisin kirjoituksen Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Keitä me oikeastaan edes olemme? Vuosi oli 2013. En ole ujo, enkä ole hiljainen, mutta vei aikaa tajuta, että vedän puoleeni ihmisiä, jotka lukevat minua väärin. Vaikutan sosiaalisemmalta kuin olenkaan ja sellaiselle on tässä ajassa kysyntää. Huomasin kuitenkin, että jotkut ihmiset kuin söivät energiani. En vielä itsekään ymmärtänyt, että sosiaalisuuteni oli jyrkkä piikki, mutta sitten putosin upiuupuneena lakoon. Kaipasin luolanainen aikaa, mutta ystäväni eivät sitä ymmärtäneet, vaikka kuinka yritin sanoa, että en jaksa lähteä kaikkiin kissanristiäisiin tai että kalenterini ei voi olla ihan täynnä menoja tai että en jaksa puhua kenenkään kanssa ennen kuin olen saanut kunnon yöunet, ison mukillisen Robertsin suklaakahvia ja päivän Hesarin. Olin pakkoraossa, jossa oli alettava 'puhdistukseen'. Likelleni ja arkeeni ei enää pääse kuin muutama ystävä ja tietty oma rakas perhe. Tilaisuuksissa olen tyköottava ja tapaan mieluusti uusia ihmisiä. Kirjamessuillakin olen yltiösosiaalinen ja osa tapaamisista on kyllä johtanut myös sielusiskouteen. Perhe on kuitenkin loppupeleissä parasta. Siihen kuuluu tietysti äitini ja siskoni miehineen. Siskoni siltikin, vaikka hänen kanssaan aina tapahtuu jotain hullua, mutta nauru on elämää! Viime syyskuussa kun olimme Viherlandiassa lounaalla ja ostoksilla sunnuntaina, siskoni onnistui laukullaan avaamaan taimivälikön vesihanan. Tietysti hän itse kastui vähän farkkujen takapuolesta, mutta minä onneton isosisko en ymmärtänyt juosta karkuun! Ensin kastuin takaa, sitten käännyin sulkemaan hanaa ja kastuin edestäkin. Olipa kiva olla kashmirponcho märkänä sunnuntailounaalla. Topakasti äiti komensi siskoni vessaan laittaamaan housuihinsa muovipussin ja paljon käsipaperia. Noudettuamme ruokamme ja Merjan lähtiessä hakemaan lisää, R. kuiskasi äidille ja minulle, että 'katsokaa Merjaa.' Hän kulki ylväästi pöytien välissä, käsipaperit lahkeiden suista putoillen ja uuden farkkuvyön yläpuolella loisti kuin merkkivalo muovikassi:)


Kyllä oli kolmella tuskaa pitää naurulta ruoka suussa! Viikon sisällä olemme taas yhdessä ulkona syömässä ja minä vain toivon, että...:)


Olen kiitollinen jatkoajasta♥

Viime vuoden heinäkuussa vasemmasta jalastani leikattiin melanooma. Se oli iso leikkaus. Isompi kuin millään tajusinkaan. Mieli kulki vuoristorataa vakavasta syystä, mutta siitäkin on jotenkin selvitty. Viime viikon perjantaina sitten kiipesin jo ylös kalliota, jossa on narut kiipeämisen helpottamiseksi ja hyvin meni.


Miss Syyssääri ja nappiskengät joitakin vuosia sitten keijunmekkosillalla. Elämä on vaikka Hard Day's Night...ja oodi mun säärille. Keijunmekoilla tai ilman.


Olen kiitollinen kirjallisuuden kääntäjistä♥

Kotimaani on maailman kirjallisuus. Olen aina osannut olla kiitollinen kääntäjille heidän työstään. Ilman heitä en olisi päässyt kiinni niihin kirjallisuuden helmiin, jotka ovat kirjataivaani tähtiä. Olen itsekin hämmästänyt miten paljon minuun vaikuttavat sekä ranskalainen elokuva että kirjallisuus. Ei ole ranskan taitoa, mutta on suomentajat. Ranskalaiset kirjat blogissani ja elämässäni taidan joskus käydä läpi, mutta heti tulee mieleeni Lemaitren Näkemiin taivaassa, Anne Delbéen Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä, kaikki Simone de Beauvoirin kirjat, Sartren ja Durasin teokset, Barberyn Siilin eleganssi, Philippe Claudelin Harmaat sielut ja Varjojen raportti. Tosin myönnän kotimaani olleen kauan saksalanen kirjallisuus ja siihen Marcel Reich-Ranicki ei ole aivan syytön eli kiitos hänen!


Olen kiitollinen neljästä vuodenajasta♥

En jaksaisi pelkkää kesää yhtä vähän kuin jatkuvaa talvea. Olen syysihminen. Silloin alkaa kuin toinen sesonki, minun uusi vuoteni. Kun se kääntyy talveksi, nuuhkin tuulta ja haistan ensilumen. Siinä on taikaa. Ensilumessa.

Sain kiitollisuus -haasteen Millalta blogista Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita. Kiitos♥ Haastan edelleen Katja/Lumiomenan blogista Kirjoja ja haaveilua, Sailan blogista Saaripalsta, Main blogista Kirjasähkökäyrä ja Birgitan blogista Skool ja kulaus ja Riitan blogista Kirja vieköön!

kiitollisena
Leena Lumi

Feeling Good

kuva 4 Pirkko-Liisa Surojegin
Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012)

54 kommenttia:

  1. Ihana postaus Leena ja kiitos haasteesta :) olen aika vaitonainen elämästäni julkisesti, mutta ehkä uskallan vähän raottaa :) Vastaan kyllä, mutta odotan insåistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kiitos ja ole hyvä<3 Vilauta nyt vähän, ihan pikkasen vaan:) Tässä ei ole aikataulua, itsekin odottelin kai viikkoja, nyt oli aika just tälle.

      Poista
  2. Olipa ihana kirjoitus. Tekee hyvää pysähtyä välillä ajattelemaan kaikkia isoja ja pieniä kiitollisuuden aiheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, kiitos<3 Kiitollisuus on nykyään aika aliarvostettua, asioita pidetään luonnostaan lankeavina ja kiitollisuutta ei ehkä edes aina tunneta käsitteenä.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta Leena! Mahtavat syyt sinulla olla kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, ole hyvä ja kiitos<3

      Tulossa...:)

      Poista
  4. Kiitos Leena <3
    Käsi poskella väsyneenä luin postaustasi ja huokailin, että elämä on kuin vuoristorata, toisinaan se nousee ylös ja sitten voi olla nopea alaslasku. Vaikka olet saanut paljon hyvää, niin on sinne mahtunut suuria surujakin.
    Minullakin on se keskenmeno, jota en voi unohtaa koskaan. Ja viikon päästä läheisen ihmisen hautajaiset, jo 89v., mutta lasteni ukki. Viime vuosina on ollut joka syksy hautajaiset.

    Olen kiitollinen haasteestasi, johon yritän vastata yhtä sydänlämpöisellä kiitollisuudella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä<3

      Nousua ja laskua ja välillä kuin paatin kannella kunnon myrskyssä.

      Ei sitä voi unohtaa. Muistan miten vähän kukaan, paitsi tietty R., tajusi siitä, että se on todellakin menetys. Meillä on ollut äidillä, todellisella teräsmummolla, tänä suvena aika paljon kaikenlaista, niinpä kirjaa tullee hitaasti hetken. Lähdemme lyhyellä aikavälillä auttamaan ja tapaamaan parisen kertaa.

      Otan osaa♥

      Kiva kuulla ja ota aikasi.

      Poista
  5. Ihanaa lukea kiitollisuuden kohteistasi;siinä olikin paljon kiitollisuuden aihetta.Ja minä olen kiitollinen että olen saanut tutustua sinuun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, nousua ja laskua. Kiitos samoin♥ Tiedät, että on jo ikävä...

      Poista
  6. Oi Leena, tämä tuli juuri nyt kovin liki ja sydämeen. Koen, että onnellisen elämän avaimista kiitollisuus on juurikin niitä keskeisimpiä.
    Kuvasit niin kauniin koskettavasti kiitollisuuden aiheitasi, että silmät läikkyen luin tekstiäsi. Koen samaten, että kiitollisuus on nykyään valitettavan lamassa ja kateissakin, niin paljoa pidetään itsestäänselvyytenä ja suoranaisena oikeutena ja lähes kaikesta on lupa valittaa ja nurista.

    Lämpöisin halaus ja syyslumon toivotus luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, kiitos♥ Olen joskus lukenut, että miksi muka pitää olla kiitollinen siitä tai tästä. Kiitollisuus on aliarvostettua, vaikka sen pitäisi olla listan yläpäässä.

      Niin ja nyt kun on tapahtunut monenlaista ikävää ympärillämme, tekee joskus hyvää katsella vähän likempää, kuten tarkoituksella tein tässä haasteessa pääosin. Sairauskin on osa elämää, siitä slevitään tai sitten ei.

      Tee sinäkin tämä, jos haluat. Sana vain tänne ja tulen lukemaan.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  7. Iiihana postaus ja hei ihana vävypoika ja olet muuten ihan Meryl Streep, totta <3 Tyttäresi on niin kaunis <3 Ihana kiitollisuuspostaus.

    Olen kiitollinen, että tyttären verikokeet, kun on ollut paljon pyörtyilyä ja huimausta, olivat ihan viitearvoissa, vaikka rauta ja hemoglobiini ovatkin kovin alhaalla, mutta rautatabuilla varmaan selvitään. Toivon, että toisen tyttären ensi maanantain sydäntutkimusten jälkeen saan olla lisää kiitollinen.

    Muiskuja ihana Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos<3 Niin siinä leffassa, mutta facen kuvatestin mukaan olen Grace Kelly:) Varmaan muuten sinäkin. Hän on, hän on<3

      Jos rauta aiheuttaa vaikka vatsavaivoja, on vielä hemotankkaus. Ystäväni käy sellaisessa. No hyvänen aika sentään...Ja kuten tiedämme, kesä on ollut sitä sun tätä niin siellä kuin täällä.

      Pus, pus ihana Tiia<3

      Poista
  8. Kiitos, kun vastasit! Mielettömiä, mielettömän ihania, kiitoksen aiheita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milla, kiitos haasteesta<3 Nyt oli aika. Kiitos.

      Poista
  9. Hienot syyt kiitollisuuteen.
    Tyttäressä on sellainenkin hyvä puoli, että hänen myötään perheeseen tulee usein myös poika. No, kieltämättä niin tapahtuu myös toisin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, elämä ottaa ja antaa.

      Ja toisinpäin:)

      <3

      Poista
  10. Voi Leena, mikä postaus <3
    Kommentoit minulle vasta, että kuljemme samaa rataa - ja niin olemme tainneet tehdä jo pitempään! Myös minun lasten saantini ei ollut läpihuutojuttu ja monet kyyneleet tuli vuodatettua ennen kuin Laura syntyi. Ja vielä bonuksena parin vuoden päästä Sauli.
    Kiitollisuudenaiheista suurimpia.
    Tunnistan itsestäni myös tuon halun pysyä pesässäni kaikkein rakkaimpieni kanssa - kuvaankin itseäni sosiaaliseksi erakoksi;)
    Ja kuule - minuakin on sanottu - ja monen monta kertaa - Meril Streepin näköiseksi;)
    Ja vielä - syksy! Vaikka olen talvella syntynyt, on syksy minun vuodenaikani. Ollut aina.
    Ihanaa, ihanaa syksyä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, kiitos<3

      Me olemme samikset! Minulla myös molempien lasteni kanssa sama eli jälleen kuten sinulla.

      Minäkin olen sitten sosiaalinen erakko:)

      Mitäs me Streepit<3

      Toukokuun tyttönä pitäisi vain sitä kuukautta kai rakastaa, mutta syys on ihaninta. Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  11. Moi Sisko,
    Tällaisen inventaarion pitäisi jokaisen tehdä elämässään riittävän useasti, jotta huomaa, että aina yleensä on joku kiitollisuuden aihe, vaikka tunnelin pää pimeältä näyttääkin. Ja toisinaan niitä aiheita on monta kuten Sinä nyt kirjoitit. Asioita ei parane pitää itsestäänselvyyksinä, vaikka siihen syyllistyminen on hyvin helppoa-minulle käy usein niin, valitettavasti. Mutta kuten sanoit, onneksi on perhe ja hullu suku, varsinkin koffelisisko???? Pian taas tavataan ja kohelletaan, jotta saadaan nauraa nyt ja monta kertaa muistoille myöhemminkin. Mukavaa viikon jatkoa!
    Lämpimin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Sis!

      Tässä ainakin huomaa, että kaikki ei ole niin kauheaa kuin miltä uutisten valossa välillä alkaa tuntua. Tunnelin päässä seisoo aina joku tähdet sormenpäisään vilkuttamassa.

      Sitä kuin putoaa rutiiniin ja silloin kaikki on itsestäänselvyyttä. Perhe ja siinä kävelevä katastroi eli siskoni:) Tiedät, että siellä mun brinsipaikassa ei sitten satu mitään outoja, muuten tulee Iso Paha Susi! Anteeksi sudet:) Kiitos samoin!

      Poista
    2. Uskallankohan luvat, ettei tapahdu....

      Poista
  12. Mukava aloitus aamuun tämä positiivinen tekstisi. On tosiaan aika ajoin syytä muistuttaa itselleen, mikä on oikeasti tärkeää. Useimmitenhan ne ovat toiset ihmiset siinä lähellä, onneksi heitä on.

    Minulla on ollut jonkin verran terveyshuolia tämän vuoden aikana (ei mitään noin vakavaa kuin sinulla on ollut, mutta aikaa ja voimia vievää kuitenkin), joten olen itse ollut erityisen paljon viime aikoina kiitollinen siitä, kun pääsee hieman eteenpäin, löytää itselleen toimivia ratkaisuja ja pystyy huolehtimaan itsestään ja voinnistaan.

    Lukuiloa ja syksyn odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, aamusaarna. Läheiset<3

      Kaiken näkee eri tavalla, kun sairastuu.

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  13. Niin hieno kirjoitus että se on luettava vielä uudestaan. Miten kauniisti kirjoitit koko elämästä mutta erityisen kauniisti tyttärestäsi. Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos<3 Eihän sitä kuusta, auringosta ja tähdistä voi kirjoittaa kuin valoisasti<3 Kiitos ja mukavaa syyskuun jatkoa teille♥♥

      Poista
  14. Hyvin ja kauniisti kirjoitettu. Minä olen kiitollinen myös Sinusta, vaikka emme ole koskaan tavanneetkaan. Saan niin paljon kirjoituksistasi, hyvien lukuvinkkien lisäksi. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Airi, kiitos♥ Kiitos samoin Sinä lukijani, vaikka emme ole koskaan tavanneetkaan. Sanoissakin voimme kohdata. Tosi kiva kuulla. Ole hyvä♥

      Poista
  15. Niin paljon ihania asioita ja rakkaita ihmisiä, joista saa olla onnellinen, kaunis postaus kaikin puolin ♡

    VastaaPoista
  16. Ai miten upea kiitollisuus postaus. Elämän hienot asiat pitää huomata. Automaattiihjauksella ei elämää kannata elää. Joskus isot järisyttävät asiat saavat meidät heräämään ja katsomaan sitä mikä itselle on hyväksi. Oman itsen kunnioittaminen, juuri sen krjoitit silloin aikoinaan julki.

    Kiitos sinä ihanainen kun haastoit minut. Vastaan kunhan Saariselkä päästää minut kotiin 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos♥ Juu, ei mitään automaattiohjausta:) Niin se menee, että ei ollut vuosiin huomannut sadepisarahelmiä männyn neulasten päässä, sitä hetkeä, kun aurinko osuu niihin ja kaikki on kuin tähtiä, koko puu. Viime suvena oli aikaa ihmetellä.

      Ole hyvä♥ Mekin paikalla ja takaisin, paikalla ja takaisin eli olen nyt jonkin aikaa koneella satunnaisesti. Niin, se teidän kuukkelikuva ja kenen kädellä lintu olikaan: Elämän tähtihetki sekin!

      Poista
  17. Kuukkeli on täällä onnenlintu ja kyllä ne neljä lintua sai tuntemaan suunnatonta iloa luontoa kohtaan :)

    Siippa vetelee aamupäiväunia ja minä luen kirjaa. Loma tekee selvästi htvää.

    Ollaan onnellisia kun on tällainen syksy ja tällaiset kanssakulkijat 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, oijoi, niin minäkin muistaisin. Kunpa Minerva ottaisi uuden painoksen kirjasta Myyttiset linnut. Linnut♥

      Aivan varmasti. Usko tai älä, lähden istuttamaan callunoita:)

      Syksy on aina onnellinen mahdollisuus♥

      Poista
  18. Aivan mielettömän upea ja ajatuksia herättävä postaus!!!
    Haleja <3 Johanna

    VastaaPoista
  19. Jokseenkin aina blogisi luettuani olen kiittänyt sinua. Tämä panee ajattelemaan oikein kunnolla. Hirrrmuisen hyvä aihe ja hirrrmuisen hyvin kirjoitettu. <3 <3 <3

    VastaaPoista
  20. Älyttömän ihana postaus kiitollisuudesta!
    Harvoin tule ajatelleeksi, mistä kaikesta olisi aihetta kiittää. Päivät menevät samalla rutiinilla eteenpäin. Pienistä vastoinkäymisistä riittää rutinaa, mutta kiitollisuudelle ei tahdo löytää aihetta millään.
    Jokaiselle tekisi hyvää pysähtyä miettimään oman elämänsä kiitollisuuden hetkiä, sillä varmasti jokaisella sellaisiakin on :)
    Kauniisti kirjoitat <3
    Lämpimin ajatuksin ♡
    Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos<3

      Näin se on: Ihminen kuin urautuu. Ei näe hetkeä. Maailmalla tapahtuu pahoja, tullaan sitten turutneiksi sille hyvälle, mikä on.

      Kiitollisuus on minusta katoava käsite, väheksyttykin, sitä voisimme vahvistaa.

      Kiitos ja kiitos samoin♥

      Poista
  21. Kiitos haasteesta ♥ Olin pari iltaa kokonaan poissa koneelta kotona, nyt sitten istahdin ja ehdin kommentoida, blogata ja kaikkea. Otan haasteen ilolla vastaan. ♥

    Sinulla on paljon kiitollisuusaiheita - sellaisia, jotka saavat minut, lumiystäväsi, kiitolliseksi sinun puolestasi. Asioita, jotka ovat elämäsi valontuojia - miten kiitollinen niistä tosiaan saakin olla!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ole hyvä♥ Minäkin olin yhden vuorokauden ja kyllä teki hyvää. Ole hyvä♥ Tulen lukemaan heti kun olen tilaisuudessa. Vrt. viestini.

      Isoja ja pieniä asioita, mutta nyt kaikki tuntuu merkittävältä.

      ♥♥♥

      Poista
  22. Voi, mikä ihana postaus ja paljon kiitollisuudenaiheita. Suuret asiat, mutta myös ne pienet. <3 Tästä tuli positiivinen fiilis!

    PS, ihana kuva teidän Meristä - näen hänessä paljon teitä molempia. -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos. Kiva kuulla.

      Äitinsä tytär, värit isältä.

      sydän!

      Poista
  23. Aivan ihana postaus, ihana sinä! Kykysi nauttia elämästä on harvinaislaatuisen oloista, en voi kuin ihailla. Itse kun olen niin surkutteleva pessimisti välillä!

    Mukavaa lukea, että niin moni asia on järjestynyt. Tulin blogiisi juuri etsimään, mitä varaisin kirjastosta seuraavaksi...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, kiitos<3 Tee sinäkin tämä! Taas annan tahtomattani väärää kuvaa: olen kauhea pessimisti ja viime suvena olisin hypännyt järveen ellen olisi törmäänyt Håkan Nesserin Barbarotti ja Van Veeteren -sarjoihin. Aivan erilaiset dekkarit, nuo Håkanin, pelastivat minut. On kauheaa, kun sanotaan monta kukautta rankan leikkauksen jälkeen, että epäillään metastaasia ja vielä isompi leikkaus pitäisi tehdä...No, ei tehty.

      Asioilla on tapana järjestyä, vaikka siihen ei aina itse tilanteessa jaksaisi uskoakaaan. Miten olisi sadie Jonesin Kutsumattomat vieraat.

      <3

      Poista
    2. En voi edes kuvitella millaista on elää tuollaisten asioiden kanssa! Voi kuinka huojentavaa, että ne ovat nyt historiaa!

      Håkan Nesseriä kehui myös äitini ja itse asiassa kirjastolla olinkin tänään nypläämässä hänen kirjojaan (en ole yhtään vielä lukenut). Minulla on pakonomainen tarve lukea dekkaristeja järjestyksessä, mutta hyllyssä ei ollut kaipaamaani hänen ekaa suomennostaan niin jäi ottamatta. Ehkä varaan senkin, tiedä miltä se minut tulee pelastamaan! :) Ja Sadie Jonesin varaan myös, ihan heti nyt.

      Poista
    3. Tuulia, en minäkään. Olen hämmästynyt, että olen vielä elossa. By the way, sain ensimmäisen melanoman jo 30-vuotiaana. Se oli sitä aikaa, kun ei tiedetty aurinkosuojista ja rusketusraidat olivat hot. Lapsuudessa kukaan ei sanonut, että 'suojaa ihosi', kun oltiin koko aurinkoisia päiviä heinäpellolla. Äidillä ihan sama. Häneltä otettiin nyt poskesta luomi ja siinä taitaa olla pahanlaatuista, mutta nuo kasvojen pahanlaatuiset eivät yleensä onneksi leviä. Historiaa ja historiaa, mutta joka vuosi on uskallettava käydä syynit läpi: Kaikki se on tänään ja ensi viikolla.

      Luin Carmine Streetin sokeat ja olin hyvin myyty, En tuntenut yhtään Håkanin dekkareita, mutta päätin etsiä ne kirjastosta. Yllättäen en halunnutkaan enää kuolla, vaan luin hulluna Barabarottia ja Van Veetereniä jalkapaketissa mansikoita napsien. Oi Håkan♥ Luin kaikki järjestykseeä. R. piti huolen, että minulla oli aina vähintäin 2-3 oikeassa järjestyksessä. Pelastaa se joltain, lupaan sen!

      Tämä Jones on ihan eri kuin Kotiinpaluu. Hyvä, että kirajilija ei toista itseään, mutta Kotiinpaluu oli minulle viime vuonna neljänneksi paras teos kaikista 2016 lukemistani.

      <3

      Poista