sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi


Oliko yksikään mies kirjoittanut sellaisia kirjeitä toiselle miehelle? Miten koko maailma vastustaisi ja tuomitsisi jos se pääsisi lukemaan niitä olkani ylitse, vaikka ne ovat kokonaisuudessaan yhtä luonnollisia ja tosia kuin kevät.

Alan Hollinghurstin ensimmäinen suomennettu teos Vieraan lapsi (The Stranger’s Child, Otava 2012, suomennos Markku Päkkilä) on pitänyt minua unenomaisessa labyrintissaan jo pari viikkoa. Se on vaatinut paljon, mutta antanut vieläkin enemmän. Brittiläisen yläluokan kuivan varmalla itsetunnolla Vieraan lapsi yritti eksyttää minua muotoleikattujen puutarhojensa sokkeloihin, mutta aliarvioi pahasti sitkeyteni: Minusta tuli kirjan Daphne – ja ehdottomasti tahtomattani, vaikka häntä ihailenkin, mutta olen jo aikaa sitten huomannut samaistumisen avaavan tuhansia lukemisenymmärtämisiä.

Vieraan lapsi vie siihen brittiläisyyteen, jota en pysty ikinä vastustamaan: Aikaan ennen sotia ja niiden välisiin vuosiin. Tosin Hollinghurstin kirja jatkuu aivan nykypäiviin saakka, joten kyseessä on mammuttimainen teos. Kaikki alkaa vuodesta 1913, jolloin opiskelija George Sawle saapuu viikonloppuvierailulle perheensä maaseutukartanoon Two Acressiin. Mukana seuraa opiskelijatoveri, nuori runoilija Cecil Valance. Ja silloin tapahtuu jotain liki maagista, josta perheen nuori tytär Daphne toteaa Paul Bryantille vanhana, hauraana, mutta tiukkana:

Pitää muistaa se, että Cecilin seurassa kuka tahansa tunsi itsensä maailmankaikkeuden keskipisteeksi.

Hurmaava, mykistävä, aristokraattinen Cecil valloittaa viikonlopun aikana kaikki ja tulee myös kirjoittaneeksi Daphnen muistokirjaan runon Two Acres, jonka salaisuutta seuraavat sukupolvet yrittävät kiivaasti selvittää eli kenelle runo oli todella tarkoitettu. Ihmettelyyn olikin syytä, sillä Cecil rakasti sekä miehiä että naisia. Tämä lumoava viettelijä, jota äitinsäkin palvoi ohitse muiden, mutta joka kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, jolloin Daphne:

Suloinen Cecil on kuollut…

Aivan selvää on, että Vieraan lapsi vaatii lukijaltaan kaiken keskittymisen, sillä kirjan viisi lukua ottavat pitkiä aikahyppyjä, jolloin yhtäkkiä lukijalta ainakin hetkeksi katoavat kaikki tutut henkilöt ja hän on pakotettu omaksumaan uusi aika, uusi ympäristö ja uudet ihmiset, kunnes kuin jotain sivupolkua paikalle astelee jälleen Daphne tai George, kirjan pitkäikäiset sisarukset.

Aikamatkalla kohtaamme monia, jotka ovat kirjoittaneet tai ovat kirjoittamassa Cecilistä. Tietenkin mukaan tulee myös uusia pareja, enimmäkseen homoseksuaaleja, jotka enemmän tai vähemmän salaavat taipumustaan, mutta monella tavalla siitä myös runsaasti ammentavat. Jossakin kohtaa kirjaa olin tuskastunut liian runsaaseen henkilögalleriaan, mutta kaiken pelasti Paul Bryant, joka hyvin itsepintaisesti päättää kirjoittaa Cecilistä täysin tyhjentävän elämänkerran. Hän ojensi minulle itsevarmasti takaisin kaiken tärkeän tästä upeasta kirjasta: runouden, brittiläisyyden, elämäni parhaan kirjan homoseksuaalisuudesta, Hollinghurstin älyllisoivaltavan upean tekstin. Paul oli myös se, joka jälleen tuo päänäyttämölle jo kahdeksankymmentäkolme vuotiaan Daphnen, naisen, joka kirjan aikana ehti elää kuin monta elämää ja keiden kanssa!

Vieraan lapsen pitkä aikajana sekä pikkutarkkuus saattaa jossain kohden uuvuttaa, mutta kun huomaa, että Sawlen ja Valancen sukujen toisiinsa kietoutumiseen kätkeytyy monta salaisuutta, kirjan pohjaimu ottaa jälleen otteeseensa. Itse tuskin hengitin, kun pääsin lukuun, jossa Paul Bryant pääsee viimeinkin tapaamaan Daphnea tämän taloon, Olgaan. Paul tietää, että jossain on paljon kirjeitä, oikeita kirjeitä, Cecilin ja muiden kirjoittamia ja elleivät ne ole Daphnella, niin Daphne ainakin on henkilö, joka on avain salattuun, Daphne, joka on itse kirjoittanut kirjan Cecilistä, Daphne, jonka muistikirjaan Cecil kauan sitten kirjoitti runon Two Acres. Daphne, joka vähät välittää Bryantista, tai antaa ainakin niin uskoa.

Hollinghurstin teos on jossain kohden kuin petollinen rakastaja: Antaa ymmärtää antavansa enemmän kuin antaakaan. Mutta ennen kuin huomaatkaan, hän saa jälleen veresi kiehumaan, vaikka olisikin vain pätkä vanhan naisen hajoavia muistikuvia, hauraita ajatuksia yön ja aamun oudolla rajalla.

Mutta miksi hänen muka pitäisi alistua hyväksikäytettäväksi kahdeksankymmenenkolmen vuoden iässään? Hän ei ollut terve, silmävaivat tuottivat suurta murhetta….

Bryant kärtti muistoja, koska oli itse liian nuori ymmärtämään että muistot olivat vain muistojen muistoja.  Ja vaikka hän muistaisikin jotain, miksi hän haluaisi jakaa muistikuvansa juuri Paul Bryantin kanssa?

Hänen kirjansa seikkaperäisyyttä oli hämmästelty, mutta kuten hän oli ollut vähällä myöntää Paul Bryantille, se oli suureksi osaksi – ei mielikuvitusta, mikä ei ollut oikeiden ihmisten kanssa sallittua, vaan eräänlaista runollista ennallistamista. Totuus nimittäin oli, että kaikki hänen aikuisikänsä mielenkiintoiset ja tärkeät tapahtumat olivat tapahtuneet, kun hän oli enemmän tai vähemmän humalassa. Hän muisti hyvin vähän siitä, mitä tapahtui iltaisin varttia vaille seitsemän jälkeen, ja jo kuuden vuosikymmenen ajalta ja kauemminkin illat peittänyt sumu täytti päivätkin.


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Jaana Kaisa Reetta T.  Sanna/Luettua  Sonja  Karoliina  Katja/Lumiomena  Pekka  Minna  Liisa  Suketus Amma  Mustikkakummun Anna  Laura/Lukuisa  Donna mobilen kirjat


*****

Lukuvuoteni 2012 paras kirja Leena Lumissa

52 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja miljöörikkaalta kirjalta. Itse olen tällä hetkellä sellaisessa lukuvireessä, että vaativa lukeminen jäänee lomaan. Tarvitsen simppeliä, mukaansa tempaavaa - kulostanee dekkarilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on.

      Olet juuri lukenut vaativan ja hienon kirjan, josta minä pidin paljon.

      Tavallaan tässä on dekkarin elementtiä, mutta suurella tyylillä.

      Poista
  2. Leena,sait tämän kirjan kuulostamaan sekä kiehtovalta että houkuttelevalta,ja sitä se varmaan onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, haluaisin ehdottomasti nähdä tämän elokuvana.

      Arvaa vaan, meneekö tämän kirjan ihana kansi siihen kaunein kansi -kisaan.

      Sinä pitäisit tästä!

      Poista
    2. Tässähän sen piti olla eli kansi on todellakin upea!

      Poista
  3. The Stranger's Child on Tennysonin runosta, pitäisi tätäkin miestä lukea. Lord Tennysonia luetaan aina uuden vuoden aattona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos tiedosta. Tämä kirja tulvii kirjallisia viitteitä ja sitaatteja.

      Suosittelen!

      Poista
    2. Silloin sopisi täydellisesti minulle :)

      Poista
  4. Kiinnostuin kovasti Hollinghurstista lukiessani vähän aikaa sitten Café Voltaire -sarjan esseitä brittiläisestä kirjallisuudesta, ja tämä sen kuin vain lisäsi kiinnostusta... Mainiota, että suomennos tuli juuri sopivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, pitkät, hitaat joulun ajan päivät, kun sataa lunta, eikä ole kiire minnekään...siinä on tämän kirjan paikka. Ja mikä loistava joululahja - vaikka itselle;-)

      Poista
  5. Kirjoitit tästä sellaiseen tapaan, etten voi olla laittamatta lukulistalleni hengästyttävyydestä huolimatta. Kuten yllä mainitsit, tämä voisi olla sopivaa luettavaa vaikka pitkiin joulunpyhiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, melkein arvaan, että sinä pidät tästä. Mutta tosiaankin, pitkiin joulupyhiin. Minua vähän harmitti, kun en kylmästi jättänyt tätä sinne, kun syksy on niin kiireistä aikaa ja meillä on tänä jouluna hidas, pitkä joulu luvassa. Mutta eipä mitä, tiedän lukevani tämän kirjan uudestaan!

      Kiitos.

      Poista
  6. Tulee mieleen tv-sarja Mennyt maailma.

    Kuulostaa kirjalta, jonka haluan ehdottomasti lukea - sitten kun on riittävästi aikaa paneutua siihen eli varmaankin juuri jouluna. Täytynee laittaa jatkoksi toivekirjojen listaan, jospa vaikka 'joulupukki' ymmärtäisi vinkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tunnelmia myös paljon. Se oli niin ihana sarja.

      Nyt on pitkä joulu tulossa ja aikaa lukea. Merkka tämän kirjan kohdalle punainen sydän;-)

      Poista
  7. Kiitos hurmaavasta arviosta! Kirjoitit hauskasti "Hollinghurstin teos on jossain kohden kuin petollinen rakastaja: Antaa ymmärtää antavansa enemmän kuin antaakaan." Aivan samanlaisen fiiliksen olen itsekin saanut, en tosin tämän kirjan kanssa, mutta kaltaistensa. Hienosti kiteytetty! Ja vielä hienompaa, että tämä sitten lopulta kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa?

    Minun keskittymiskyvyllä ei teokseen tällä saumaa perehdytä. Jätin juuri Hitlerin tyttärenkin kesken, koska en päässyt kiinni jujusta. Ehkä annan teokselle vielä mahdollisuuden... Toisaalta taas puskee ovista ja ikkunoista vieläkin kiinnostavampia romaaneja :)

    ps. tämän toipilasviikonloppuni olen viettänyt suurimmaksi osaksi bichon bolognese -vahtina. Suloinen tapaus, mutta meillä vain hoidossa.

    VastaaPoista
  8. Annika, niin...tyyliini mun;-) Kiitos.

    Antoi enemmän kuin otti. Ehdottomasti. Luen tämän vielä uudelleen.

    Jätä tylsät kirjat! Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi. Liian lyhyt ei-kiinnostaville kirjoille.

    ***

    Olet ollut mielessäni, mutta jätin sinut nyt lepäämään. Sinulla onkin sitten ollut parasta mahdollista seuraa, kun koiruus kanssasi. Itsekin yrittänyt levätä - monesta.

    Uusi viikko, uudet kujeet.

    Voi hyvin♥

    VastaaPoista
  9. Minäkin pidän brittiläisistä romaaneista ajoilta ennen sotia! Pistänkin tämän korvan taakse. Tai siis listalle, johon raapustan kiinnostusta herättävät tapaukset :) Iloa ensi viikkoon Leena! Ja terveisiä täältä, minne vihdoin on saapunut kunnon syksy. Värit räjähtelevät silmiin! Tosin meitä on hellitty myös lämmöllä, parillakymmenellä asteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, niissä on taikaa. Myös sen ajan tv-sarjoissa.

      Kiitos samoin sinulle! Täällä sateet vihdoinkin loppu ja takana ensimmäinen pakkasyö, mutta eräät ruusut vain kukkivat sekä 'lumiasterit'.

      Voin kuvitella teidän värit ja tuo +20 ei ole minusta paha. Täällä Suomen Tahitilla oli viime viikolla yhtenä päivänä +15 ja minä Jaelille taisin mainita jotain helteestä;-)

      Poista
  10. Tämä on lukulistallani (ei sillä loputtoman pitkällä, vaan sillä 'lue, pian!'). Mutta minulla ei ole vielä koko kirjaa, joten ihan pianpian en pysty tätä lukemaan.

    Nyt vain ihan pieni ja huvittava, naurettava kommentti. Luin väärin, tai jopa olin lukematta ja keksin itse sinun lauseellesi lopun (viimeinen sana siis jostain aivojeni sopukoistani tilalle tullut): "Mutta ennen kuin huomaatkaan, hän saa jälleen veresi kiehumaan, vaikka olisikin vain pätkä vanhan naisen hajoavia sukkahousuja." ;D Kello on vasta puoli yksitoista ja mä olen näemmä jo aika väsynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kyllä sinä tämän haluat ennen joulua;-)

      Waude, minä en olisi keksinyt tuota laittaa. Jos olisi tullut mieleeni, olisin jumittunut miettimään, että Daphne ei ollut sukkahousutyyppiä, vaan hän käytti oikeita sukkia.

      Minä olen nykyään iltaisin ihan kuin vanhus;-) Klo 22 jo kirjan kanssa sänkyyn enkä lue yli puolen yön. Nyt puuttuu enää brittiläisten vanhojen rouvien kuuma iltamaito...terästyksellä tai ilman. Kirjassa se oli terästetyksellä.

      Poista
  11. Heippa Leena-ihana! <3

    Ostin tämän kirjan keväällä Lontoosta. Hurmaannuin kauniiseen kanteen ja takakannen juoniselostekin kuulosti siltä, että tämä olisi ihan minun(kin) kirjani.

    Luin arviosi vain toisella silmällä vilkuillen, palaan tänne jahka saan kirjan itsekin luettua. :)

    Aurinkoa päivääsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, Sara-Ihana!

      Hieno valinta! Matkoilta kun ei voi tuoda määräänsä enempää ellei ole omalla autolla, silloin voi tuoda vaikka antiikkipeilin;-) Minä kannan lentomatkoilta kotiin vain taidekirjoja, sillä ne ovat etenkin Keski-Euroopasa niin paljon edullisempia.

      Kiva juttu, saan sitten samalla vinkin tulla lukemaan, mitä sinä pidit tästä tyylikkäästä kirjasta.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  12. Ihana esittely, Leena-IhaNainen!<333

    Hyvää viikon alkua sinulle!;)))

    VastaaPoista
  13. Aili, kiitos.

    Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
  14. Mikä kirja! Ja mikä kansi! Kirjaa lukematta olen ihan varma, että tämä jos joku olisi aika lailla täysin "minun kirjani". Olin alkusyksystä katsovinani kustantamoiden kuvastot tarkkaan läpi, mutta jostain käsittämättömästä syystä en huomannut tätä. Nyt tiedän, että minun on pakko lukea tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, miten voi olla huomaamatta tällaista kantta;-) Siitä minä sitä sitten aloin tarkemmin tutkia...

      Minä olen tunturipöllö, ellet sinä lue tätä kirjaa!

      Kunpa vielä koittaisi päivä, että tämän saisi leffana...Mietin, voisiko Helen Mirren olla Daphne aikuisiällä ja myös vanhana...

      Poista
  15. Tässä on kyllä niin ihana kansi! Arvaa vain olenko hipelöinyt tätä jo töissä kiinnostuneena ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, eikö vain. Ja niin cinemaattinen;-)

      Ota se!

      Poista
  16. Ihana arvio! Olin tämän kyllä huomannut ja laittanut lukulistalle, mutta ihan kaikkea ei ehdi samaan syssyyn (=syksyyn). Selvästikin kirja, joka vaatii oman aikansa ja keskittymisensä, mutta sitten kuitenkin antaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos.

      Ei todellakaan ehdi, siksi luenkin nyt vain mikä kiinnostaa eniten. Olen karsinut ja karsinut ja silti jostain 'tunkee' lisää...

      Kovimman kiipeämisen jälkeen, näkee kultaisen maiseman eli usein vaativin on vaivan väärti. En ole kovin helppojen kirjojen ystävä ellei niiksi lasketa dekkareita.

      Poista
  17. Luettaviin meni että heilahti, huikea arvio. Mutta vaatinee aikaa ja keskittymistä. Olisikohan joululoma, heti Scarpetan jälkeen ;) Ensilumi tuli, kivaa. Nyt vielä vähän pakkasta. Mukava lomaviikko takana mutta paluu arkeen rankkaa. Mukavaa ja lumista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, saat lainaan joululomaksi. Tämä kirja vie aikaa.

      Mitä? Onko teillä jo ensilumi? Meillä ei tietoakaan...

      Loppuviimeksi arki on kuitenkin aina parasta;-) Ja sä tiedät sen!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  18. No niin...

    Taidan toivoa joulupukilta. Taidan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä ja Illallinen jouluksi. Ahmatova nyt heti.

      Olisi myös niin kiva kuulla, mitä pidit kirjoista...sitten pitkien hitaiden pyhien jälkeen.

      Pitkä joulu tulossa ja taidamme sitä vähän vielä pidentää. Jouluun kuuluu ajan unohtaminen...

      Poista
  19. Sain tämän yllättäen jo nyt ja luin heti, ahmien! Mielettömän hyvä. Ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle (vaikka lämpötila ei taida vieläkään laskea..)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, luitkin nopeasti. Mitä minä sanoin: Veikkaanpa, että minulla kirja on tosi kuumassa ryhmssä, kun esittelen vuoden parhaat.

      Kiitos samoin! Ei kai se laske, mutta saanpa haravoitua, kun viikkoja meni kaatosateessa, niin syystyöt jäivät rästiin.

      Olen ihan hyytynyt. Herään vasta kun saan lumenv valon.

      Tosi kiva, että pidit kirjasta. Minullekin Vieraan lapsi oli iso elämys.

      Poista
  20. "Hollinghurstin teos on jossain kohden kuin petollinen rakastaja: Antaa ymmärtää antavansa enemmän kuin antaakaan."

    Leena, kiteytit tässä juuri sen, mikä minulle jäi päällimmäisemmäksi tunteeksi kirjasta. Tässä oli paljon hyvää ja juuri niitä elementtejä mistä pidän: brittiläiset kartanot, 1900-luvun aika, aikajänne, joka ulottuu aina tähän päivään saakka, mutta sitten kuitenkin kokonaisuus mielestäni lässähti.

    Juuri kommentoin Katjalle omassa blogissani sitä, kuinka eri tavalla lukijat kokevat henkilöhahmot (voit halutessasi käydä esittämässä oman mielipiteesi): minusta Paul Bryant oli niin ärsyttävä! Toki ymmärrän, ettei Hollinghurst hänestä halunnutkaan mitään kiiltokuvapoikaa luoda, mutta silti...

    Olen samaa mieltä siitä, että tämä kirja vaatii lukijaltaan keskittymistä, sen verran paljon henkilöitä tarinassa on, osa putoaa matkasta pois ja kävelee sitten takaisin jossakin toisessa yhteydessä. Siitä pidin tässä kirjassa, vaikka välillä tuntuikin, että olin putoamaisillani kärryiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, hän on sitäkin, mutta tarina jatkuu: "Hurmaavalle petolliselle rakastajalle saattaa kuumiissaan/houriessaan antaa syvästi anteeksi."

      Minustakaan tämä ei ollut ihan helppo kirja, mutta lopultakin päällimmäiseksi jäi tunne siitä, miten hienon tarinan olin lukenut.

      No, Paul oli ehkä aika omahyväinen ja vähän muutakin ärsyttävää, mutta hän auttoi minua käsittämään kaikki ne monimutkaiset polut, joissa tarina kulki.

      Ehdottomasti keskittymistä vaativa teos. Minä annoin tämän viedä sumeilematta aikaani eli kaksi viikkoa on minulta paljon kirjalle. Kun aikakausi vaihtui, meni tovi ennen kuin pääsi uusiin hekilöihin kiinni.

      Ah, niin minäkin pidin...tai kaikesta huolimatta: Taidan rakastaa tätä energiaani kuluttavaa rakastajaani!

      Poista
  21. Kirjoititpas hienosti tästä hienosta kirjasta! Itse sain aikaiseksi vain pari sanaa (kirjaimellisesti), mutta tässä linkki, kun kerran tuli luvattua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, minulla tämä kirja on kuumassa ryhmässä. Kiitos linkistä ja kehuista. Tulen kohta...

      Poista
    2. Ole hyvä!

      Joko olen sen kertonut, että kun teen blogini 10 parhaan kirjan listan yli neljältä vuodelta, Vieraan lapsi on siinä. Pidättelen nyt itseäni, että saan sisäistettyä niin kovan tiivistyksen...

      Poista
  22. Sain tämän tänään kirjastosta lainaan, olen aivan onnessani ! Kuulostaa niin minun kirjaltani tunnelmineen ja hahmoineen. Kerron sitten, että mitä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, ah, minä odotan! Voisit alkaa kirjoittaa juttuja blogiisi myös kirjoista.

      (Kumiankasta: Tänään Sanna kommetoi siihen viimeiseen juttuuni ja muistutti kortisolin yhteydestä painoon. Sen olin hetkeksi unohtanut, sillä olen niin stressaantunut;-)

      Poista
  23. Sain luettua vieraan lapsen pari päivää sitten. Hollinghurst on taitava, taitava. Mutta oikeassa olit, tämä kirja vaatii tosiaan keskittymistä, henkilöhahmojen runsauden ja aikahyppyjen vuoksi. Pidin kirjan rakenteesta ja tunnelmasta, mutta olisin kaivannut syvyyttä henkilöhahmoihin. Jotenkin jokainen hahmo tässä kirjassa ( Cecilin lisäksi ) jäi jotenkin utuiseksi ja etäiseksi. Varsinkin Paulin persoonaan olisin kaivannut lisää materiaalia. Minua jäi kovasti mietittymään, että miksi hän koki Valancet niin tärkeiksi. Oliko se ensimmäinen työpaikkakaan sattumaa vai vaan yritys päästä tunkeutumaan perheeseen ?

    Luen liian vähän ja hitaasti, jotta musta olisi kirjabloggaajaksi. Tosin, nyt mulla on työn alla sellaienn kirja, josta voisin vaikka kirjoittaakin vähän ( Gretchen Rubin: The Happiness Project ). Kirja liittyy kumiankkaprojektin jatkoon, juuri tuohon stressiasiaan liittyen. :))

    Ihanaa pääsiäistä toivottelen tähän samaan syssyyn ! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, juuri niin: Eikä mikään ruokaa tehdessä luettava, vaan kaiken keskittymisen tarvitseva.

      Ehkä utuisuus oli tarkoituksellista...Voisin lukea Daphnen elämästä vaikka kokonaisen kirjan.

      Paul olikin sekä outo tapaus että toisaalta minulle kaikkea selkiyttävä. Persoona ja motiivit hämärät, mutta hänen tekonsa ja pohdintansa jäsensivät minulle muut käsitettäviksi. Luen kirjan joskus uudelleen, silloin kun ei tarvitse enää paahtaa satoja sivuja päivässä. Luen oikeasti hitaasti, ehkä Paulkin sitten aukeaa kaikkineen.

      No, minusta on tullut entistä hitaampi, sillä jumitun tiettyihin kohtiin. Nyt minulla on menossa kaksi tiiliskiveä, joissa aivan liikaa henkilöitä eli aika rasittavaa. Ylirunsas henkilgalleria tuntuu olevan aikamme vitsaus. Ennen siitä syytetiin vain venäläisiä klassikkoja.

      Oooh, miten kiinnostavaa. Sitä kortisolia yms. Kun teet siitä jutun, niin vinkkaa, kiitos. Tämä kevät on paljon hektisempää kuin syyssesonki ja olen vielä toukokuulla runsas kaksi viikkoa alppi-ilmastossa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  24. Kirjavalintani laahaavat kovasti jälessä nähden kirjatarjontasi ;) Takaraivoon jää kuitenkin aina kiinnostus esittelemiisi kirjoihin. Ennakoin edessä olevaa lomaa ja kävin kirjastossa ja siellä osui katseeni tähän kirjaan. Oi, mikä mahtava kirja! Kirjasta voisi saada myös hienon tv-sarjan kuin aikoinaan Mennyt maailma tai elokuvan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, tosi mukavaa, että pidit. Minäkin näen tämän elokuvana tai tv-sarjana. Mennyt maailma oli suursuosikkini ja tässä on paljon samaa tunnelmaa.

      Eihän sun nyt tarvitse lukea kaikki, mitä tarjoilen, mutta usein kehotan katsomaan kuumaa ryhmää ja tämähän oli minulle viime vuoden paras. Mitähän pitäisit Sellersin Vanessa&Virginia kirjasta...

      Poista
  25. Harvoin hyppäilen kaunoksi luokitellun kirjan tekstiä. Nyt kyllä. Kirjassa on aivan liikaa ihmisiä, joiden väliset suhteet on huonossa hallinnassa. Yksityiskohdat ovat puuduttavan rasittavat ja kiel kankeaa. En voi tietää josko viime mainittu johtuu käännöksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tiedän, että tämä kirja ei imaise kaikkia, Minut vei täysin. Pelon F-voittaja-kirjassa on vähän samaa eli tekee mieli sanoa: Tälle täytyy antaa aikaa, tälle pitää antautua.' Nämä molemmat kirjat ovat minun viisivuotisblogitaipaleeni 20 parhaan joukossa.

      Mitähän pitäisi Linn Ullmann Aarteemme kallis, Tua Harno Ne jotka jäävät tai Herman Koch Lääkäri tai saman kirjailijan Illallinen....

      Liika ihmismäärä rasittaa minuakin äärettömän usein ja sen myös sanon. Tässkin teoksessa oli myös minulle jossain alkupuolella kohta, johon meinasin jäädä jumiin, mutta jokin sitten kirkasti koko tekstin ja se lähti menemään kuin unelmaa.

      Luen ja teen muutakin niin paljon, että en ikinä ehdi vertailla mitään käännöksiä;)

      Kiitos, että kommetoit ja toit tästä muutakin kuin kehuja esille;)

      Poista