tiistai 6. elokuuta 2013

Nora Surojegin, Pirkko-Liisa Surojegin: Pikkupöllö

Äitipöllö hoputti leikkiviä poikasiaan pesäkoloon. Oli aika mennä nukkumaan. Pikkupöllö ei kuitenkaan halunnut, vaikka pöllöt nukkuvat päiväsaikaan. Se tuijotti lumiseen maahan. Vain aikainen lumikello työntyi lumen läpi aamuaurinkoa kohti.

Silloin Pikkupöllö näki keväthangella jotain ihmeellistä. Siellä liikkui jokin valkoinen olento, joka yhtäkkiä katosi lumeen, aivan kuin se olisi ollut näkymätön! Silloin Pikkupöllö saa parhaan ajatuksensa ikinä: siitähän tulisikin tuollainen!” Se kipitti äitinsä luo ja sanoi:

'Minä haluan olla valkoinen pitkäkorvainen maapöllö. Muutan tuonne alas.'

Äitipöllö katsoi Pikkupöllöä ja hymyili.

'Etkös kuitenkin jäisi täne meidän kanssamme?'

'Ei, minä haluan hyppiä näkymättömänä tuolla lumessa. maapöllöt eivät asu puussa.'


Hyvä on, äiti huokaisi. 'Ole sitten varovainen ja tule pian takaisin.'

Pikkupöllö kapusi varovasti puunrunkoa pitkin maahan.

-        Pikkupöllö on Nora Surojeginin kertomus Pikkupöllön seikkailusta itsensä etsimisessä. Kirjan hurmaava kuvitus sekä kansi ovat Pirkko-Liisa Surojeginin ja kustantaja on Minerva.  Vaikka kuvateoksen kohderyhmäksi ilmoitetaan kustantajan nettisivuilla 2-7 -vuotiaat, tämä kirja on oman kirjavuoteni odotetuin teos. Luettuani  Surojeginien Untuja sydäntalven salaisuus aloin innokkaasti etsiä Surojegineiltä muita kirjoja ja löytyihän sellainen eli Pikkupöllö japaniksi! Japanilaisten hienovireinen kauneudentaju on kuin geeneissä saatu ja he osaavat ihastella kauneutta monipuolisesti Tove Janssonin muumeista Alvar Aallon arkkitehtuuriin ja Surojeginien Pikkupöllöön.

Kirjan tarina taas mielestäni on niin lapsille kuin aikuisille. Kun Pikkupöllö etsii itseään ja haluaa olla milloin valkoinen pitkäkorvainen maapöllö, karhun tavattuaan karvakynsipöllö ja oravan kanssa ystävystyttyään hyppivä häntäpöllö, hän kysyy samalla, saako hän olla oma itsensä. Tässä kohden en voi olla viittaamatta juttuuni Saatko sinä olla sinä?Saanko minä olla minä?  Siinä, missä me haluamme olla vaikka mitä muuta kuin oma itsemme ja yritämme liikaa, suoritamme elämää, Pikkupöllö omassa mittakaavassaan tekee aivan samaa. Hänelle ei riitä olla kuin muut sisaruksensa ja niinpä viisas äitipöllö ymmärtää päästää pöllölapsensa seikkailuun, jolta ei vaarojakaan puutu. Äiti tietää, että poikasen on itse löydettävä omat siipensä ja tuuli siipiensä alle.

Olen hyvin heikkona kauniiseen kuvitukseen ja siksi omistan mm. Beatrix Potterin Petteri Kaniinin Satumaailman, joka sisältää Potterin koko tuotannon. Pidän myös Eric Kincaidin kuvituksesta kirjaan Saarnimajan tarinoita ja kaikkia en edes muista, mutta eräs kuva on tallentunut minuun nyt kauneimpana lastenkirjakuvana ikinä.

Pikkupöllö haluaa olla kuin jänis. Hän haluaa olla valkoinen pitkäkorvainen maapöllö, mutta vähän jäniksen elämää koettuaan hän huomaa olevansa jotain muuta. Ennen tätä kuvaa on hauska kertomus Pikkupöllön yrityksistä loikkia lumessa ja sitten sivu kääntyy ja tulee tämä herkkä kuva: Lumen hellyys, erilaisen ja pienen hyväksyminen…

Koska Pikkupöllön pääkohderyhmä ovat lapset, joutuu pieni itsensä etsijä tietenkin pikkuvaaraankin ja sen aiheuttaa karhun kohtaaminen.  Pikkupöllö huudahtaa:

-        Minustakin tulee suuri ruskea karvakynsipöllö!

Vaan äkeä karhu vastaakin, että ’minä olen nukkunut koko talven ja olen nälkäinen. Mene tiehesi tai pistän sinut poskeeni!'

Samalla karhu kuitenkin huitaisee Pikkupöllön tiehensä, joten mitään liian surullista ei tapahdu: Kirjaa voi siis hyvin lukea perheen pienimmille. Oravan kanssa seikkaillessaan Pikkupöllö saa hauskasti huomata ettei hänestä ole hyppiväksi häntäpöllöksi.

Pikkupöllö vaipui mietteisiinsä. Se tiesi nyt, ettei se ollut hyppivä häntäpöllö.

Metsä oli tumma ja hiljainen. Pikkupöllö istui murheellisena ja katsoi, kuinka kuu nousi.

Sitten tulee se kohta, jossa äitipöllö löytää poikasensa ja toteaa:’ Mitäpä jos olisit ihan vain pöllö?’ 

Äiti opettaa ja näyttää, miten ihanaa on olla oma itsensä samalla kun sen sisarukset harjoittelivat lentämistä.  Mutta Pikkupöllö nukkui jo seikkailusta uupuneena ja näki unta, jossa se liiti onnellisena korkealla metsän yllä.

Nora ja Pirkko-Liisa Surojeginin Pikkupöllö on minun tämän vuoden ykköskirjasuositukseni lapsille ja kaikille itseään etsiville kuin myös erityisen kauniita kirjoja halajaville.


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Ulla

*****

Kirjan  kaunis kansi Japanissa:

40 kommenttia:

  1. Tuo kuvitus on todellakin mitä ihastuttavinta. Melkein voisin jo sen vuoksi etsiä tämän kirjan tutustuttavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, et ole ainoa, joka tätä jo puuhaa pakettiin ja eräät joulupakettiin;)

      Suosittelen!

      Poista
  2. Meillä lapset ihastuivat heti tämän kirjan kuvitukseen, kirja suorastaan riistettiin käsistäni. Tänään varmastikin aloitamme lukumatkan Pikkupöllön maailmaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, kiva kuulla: Lapsiarvostelijat ovat lahjomattomia;)

      Poista
  3. Hienoa, että sen saa vihdoinkin myös suomeksi.
    Kiva, kun kerroit!
    Sitten vaan kauppareissulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, muistankin että jaoimme kiintymyksen jo Untuun...

      Tämä on minun tämän vuoden tähteni!

      Poista
  4. Ostin juuri tämä kirjan lapsenlapselle joululahjaksi. Näin sen kaupassa ja ihastuin totaalisesti sen kauniiseen kuvitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, minäkin ostan muutamia lisää...just joulua ajatellen. Kaunein kuvitus, mitä minä olen nähnyt...ikinä.

      Poista
  5. Todella kaunis kuvitus tässä kirjassa! Tästä nauttii varmaan aikuiset yhtä paljon kuin lapset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tässäpä vinkkiä sinullekin;) Ensin luet vain itsellesi ja sitten vaikka A.:lle.

      Poista
  6. Tuo kuvitus on ihan mielettömän kaunista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, suorastaan mykistävä! ja tarinakin on syvällinen tai kepeä, miten sen ottaa.

      Poista
  7. Kaunis ja herkkä kuvitus, todella kaunis ja viehättävä. Minulla on muutama lasten kirja ihan vain kuvituksen takia :) Leena käypäs osallistumassa arvontaani, jos et vielä ole käynyt, voisi olla sinullekin sopiva palkinto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, olemme siis kuvafriikkejä;) Mitä? En ole huomannut mitään arvontaa...Se ei ei sitten saa olla lihottavaa! Tulen kohta...

      Poista
  8. Oi kun osaakin olla ihana kuvitus ♥ Itse olen lastenkirjoille vähän "yli-ikäinen" mutta silti ihastelen täällä nenä pitkällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noanna, kuka meistä on mihinkään yli-ikäinen: Kauneus ei tunne ikärajoja! Mulle tulee lumihiutaleen leijuja olo kun katselen tämän kirjan kuvitusta...Ties vaikka se laskisi stressihormoniani;)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Pirkko, huimaa..., että näin ihania kirjoja on olemassa.

      Poista
  10. Kyyhkyt ja pulut kuulostavat kuin pöllöt, olen lapsenlapselle kertonut että pöllöt nukkuvat päivisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kyyhky on rauhan symboli ja pöllö viisauden. Sinä rrrrakastaisit tätä kirjaa.

      Poista
    2. Istumme ja syömme aina aamiainen ulkona tytöntytön kanssa ja kuuntelemme lintuja. Viileenä aamuna filtin alla :)

      Poista
    3. Oooh, niin ihanaa!

      Ja mun tyätr lähtee kohta Espanjaan runsaaksi viikoksi ja saamme tänne Dinan lisäksi Taika-vauvan (sheltti). Ainakin Dina kömpii aina mun filtin alle...

      Meillä menossa nyt parvekkeen, sen kesäolohuoneemme lattian käsittely, joten lyhyt breikki terassisyämisessä. Mutta tänään elokuviin ja sitten johonkin kivaan paikkaan syömään.

      Poista
    4. Kirjani kanssa vaihdan eri istumapaikkaan; pohjoinen-, etelä-, itä- tai länsi-tuoliin, säästä riippuen. Äitini eilen nautti kahvista sopivan viileästä tuulen suojassa olevassa nurkassa :) Meillä lomaa molemmilla, syödään ja tehdään ihan oman mielen mukaan, eilen filmi aamiaiseksi... Ja mies uimaan sitten kahden lapsenlapsen kanssa.

      Poista
    5. Meillä on nyt vain lomaa ja voidaan tehdä koko loppuelämä mitä huvittaa: remonttia, reissua,uimista, puutarhaa, tapaamisia, vain olemista etc.

      Eräs ystäväni lähetti minulle 3,5 tunnin elokuvan sen Nigelin kirjan pohjalta eli Erään avioliiton muotokuva. Katsomme sen jonakin sateisena iltana tai iltapäivänä...

      Poista
    6. Ihanaa! Filmiä Vita Sackville-Westin elämästä en ole nähnytkään...

      Poista
    7. Eikö! Tupla DVD eli 3,5 tuntia ja on kuulemma hyvä. Kunpa se olisi kuvattu Sissinghurstissa...

      Poista
    8. Piti tilata Portrait of a Marriage-filmi, ale eikä maksanut enempää kuin yks leffalippu :)

      Poista
    9. ...niin sitä pitää. Ja aina voi katsoa uudestaan, jos haluaa.

      Poista
  11. Untu oli ihastuttava. Voin kuvitella, että tämäkin on suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, vähintäin yhtä suloinen!

      Suosikkikuvani Untussa oli Naapuri ja tässä tuo hurmaava hellyyskuva.

      Poista
  12. Iik, kuinka suloiselta vaikuttaa!! ♥

    VastaaPoista
  13. Kyllä, tämä kirja laskee stressihormooneja. Suloinen suloinen liikuttavan herkkä kuvitus ja tarina. Niin koskettava ja lapset ovat olleet ihastuneita tarinaan ja kuvat kutsuvat ihmettelemään pikkupöllön pehmeyttä ja pupun valkoisuutta.
    Ylimaallinen kokonaisuus <3 Sanoisinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, siksipä pitää olla oma kappale Pikkupöllöä ja ostaa joulupaketteihin suvun lapsille omat.

      Lapset ovat tälle kirjalle oivallisia kriitikoita ja uskon, että juuri he aistivat parhaiten tuon pörröisen pehmeyden sekä pupun- ja lumenvalkoisen,

      Poista
  14. Luomoavia kuvia, ihanan näköinen ja kuuloinen kirja. Rakastan lasten kirjojen kuvituksia, varsinkin noita ihania ja huolella tehtyjä... Mukavaa kesäpäivää sinne,
    Cats

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cats, tämä on tehty huolella ja tunteella...kastettu sivellintä hellyyden väreihin, kirjoitettu sydämellä.

      Poista
  15. Koskettava ja kaunis kuvitus, tästä (näistä) tulee varmasti klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, eikö vain. Otaksun, että näin käy. Mieleeni ei tule yhtään näin kiehtovaa lastenkirjaa kohderyhmänä 2-7 vuotiaat.

      Poista
  16. Sinun blogisi vuoksi ostin sen Untu-kirjan lahjaksi satuja rakastavalle sadunkertojaystävälleni. Hän ihastui kirjaan aivan kuten minäkin.

    Nytpä tiedän mitä ostan hänelle 50v lahjaksi.

    VastaaPoista