torstai 24. maaliskuuta 2016

Katri Lipson: Detroit


Timothy luistelee omaa päätyä ristiin rastiin liittyäkseen Nathanin ja siniviivan taikapiiriin. Hän suhahtelee Nathanin ohitse, jarruttelee jäähileitä pöllytellen, kaartelee ja kiertelee, lutkuttaa kiekkoa jään pinnassa ja ilmassa, mutta Nathan näkee vain viivan. Kerran lämmittelyn alussa Timothy jää sähläämään mailansa kanssa ennen kuin astuu jäälle ja Nathanin siniviivaseisonta uhkaa jäädä merkitsemättä kokonaan. Vääjäämättä Nathan...Timothylle välähtää, että Nathan odottaa häntä, odottaa kunnes hän on saanut mailansa ja luistellut jäälle...Sen jälkeen kaikki tulee sujumaan kuin yhdestä vivusta käynnistetty tuotantolinja: Timothy pyörittelee, vatkaa ja leipoo ja Nathan laittaa uuniin. Kiekko karkeloi Timothyn mailassa

mutta se säihkyy ja salamoi Nathanin mailassa. Nathan on kovin, hän uhmaa kaikkia kohtaloita ja hänestä maksettaisiin mitä vain ja hän tietää sen. Hän nosta mailansa joka lyö säteitä. Hän valittaa Chigacon kylmää, marisee Minnesotan jäätävästä tuulesta, mutta Kanadassa hän on hiljaa, sillä siellä kaikki on toisin ja lumikin on lumempaa. Pelien jälkeen Nathan tanssii pukuhuoneessa estottomasti irrotellen. Kuin kuuma laava hän polttaa itsensä pelipariinsa ikiajoiksi täysin tietämättömänä seuraamuksista. Detroitissa...

Katri Lipsonin Detroit (Tammi 2016) on satavarmasti minulle vuoden yllättävin teos. Kirja tuli pyytämättä, mutta joskus minua luetaan paremmin jossain muualla kuin minussa. Kuka kuvittelisi, että minä lukisin kirjan jääkiekosta, kun oikein mainostan, miten viis veisaan kilpaurheilusta. No, likka voi muuttaa pois Porista ja jääkiekosta, mutta Pori ja jääkiekko eivät lähde likasta! Siis myönnän: huippujääkiekko virtaa veressäni. Jouduin kirjasta vaaralliseen koomaan, tai olisiko se ollut muun maailman täydellistä katoamista. R. on tottunut tiettyihin kiihkeisiin lukujuttuihini, mutta nyt en kuulemma tehnyt kunnolla merkintöjä vihkoon, en välikommentoinut, en syönyt, en nukkunut...Pidin jo kirjan, ennakkokappaleen alussa olevasta kirjailijan omasta viestistä lukijoille, jossa sain valaistusta, että Katri Lipson on kirjoittanut tätä ennen jo kaksi kirjaa. Miten mukava, että tapasin Katrin vasta oman intohimoni eli jääkiekon äärellä! Näin Katri:

Detroitia kirjoittaessani sain viimein sydämeni kyllyydestä heittäytyä kahden nuorukaisen Timothyn ja Nathanin NHL-unelmaan, joka toteutuessaan sinetöi heidän yhteisen kohtalonsa.

Toivottavasti heidän tarinansa herää eloon myös lukijan mielessä.

Oi totisesti Katri, sinä sytytit heidän tarinansa tuleen!

Koska jo kirjan takakansiteksti kertoo, miten tarina ei kulje vain mustan kiekon ympärillä, voin hyvällä omallatunnolla paljastaa, että kaiken kliimaksi on se mitä tapahtuu Detroitin pelissä. Häijy pelaaja on tulossa taklaamaan Timothya ja tällöin Timothyn tietysti pitäisi asian nähneenä, sen paljasti kamera, katsoa tarkasti vastaan ja varautua iskuun, sen sijaan hän katsoo muualle järkyttävin seurauksin: 19-vuotias Timothy halvaantuu kaulasta alaspäin.

Timothy makaa kalliissa Green Springsin hoitokodissa yksityishoitajien todella hyvässä huomassa. Hänellä käy paljon vieraita, mutta yksi ei vain tule: Nathan loistaa nyt poissaolollaan. Kerta kerran jälkeen Timothy katselee pelinauhoituksia ja Nathania. Hoitaja Nellie Meyers tietää, ketä hänen potilaansa kaipaa, mutta ei voi asialle mitään. Timothy kärsii tavallaan ja tahollaan, mutta hän ei tiedä, että samanaikaisesti Nathan on hajoamassa palasiksi. Hän ostaa seurakseen sokean stripparin Janetin, jonka kanssa ajaa erämaahan ja haluaa vain nukkua siellä yöt maassa tähtien alla. Mikään mitä Janet on odottanut ei tapahdu ja niinpä heistä sukeutuu kuin sisko ja sen veli, jossa sisar tökkii toista kuin tahdotonta, kunnes...Janet sitten hakeutuu tapaamaan Timothya ja samanaikaisesti hoitaja Nellie Meyrs tunkee itsensä parkkipaikalla odottavan Timothyn autoon puhumaan suunsa puhtaaksi ’kuningas’ Nathan Delormelle.

Nathan on jo polvenkorkuisena oppinut, ketkä tätä maailmaa pyörittävät...Naiset hallitsevat limakalvoillaan koko helvetin systeemiä! Kun yläpää tai alapää kiihtyy märäksi, kaikki menee uusiksi...Ja tuo valkoinen univormu...Jumalauta siitä tulee lumisokeaksi, kaikki suunnat häviää...

Detroit on paljon jääkiekkoa, mutta myös kertomus ystävyydestä ja sen särkymisestä. Se on kirja erämaasta ja tähtiin kirjoitetusta siteestä. Upea teos salaisuudesta ja...Katri Lipson, nainen Detroitin tarinan takana, käyttää kynäänsä kuin Nathan mailaansa: Säkenöi! Ihailin täydellisiä lukuja, uniikkeja jääkiekkokohtauksia ja sitä miten niistä siirryttiin neliraajahalvaantuneen pään sisälle. Nautin kirjan loistavista dialogeista, joiden sujuvuudessa on jotain samaa kuin muutamissa brittisarjoissa. Eniten kuitenkin pakahduin siitä vimmasta, jolla Katri Lipson tekstiä kuljettaa: Lipson on päättänyt kuljettaa tarinansa maaliin tyylillä, jolla Nathan ronkkii kiekkoa maalivahdin hanskan alta vielä senkin jälkeen kun peli on jo vihelletty poikki. Hän onnistuu! Samalla hetkellä kun kirja on luettu ja tarina on leivottu maaliin, nousee Nathanin maila ilmaan kärjen leiskuessa kultaisia säteitä. Tarinan ylitevuotava malja.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Arja/Kulttuuri kukoistaa  Kirjakaapin kummitus Annika/Rakkaudesta kirjoihin  Nannan kirjakimara  ja Katarooma

14 kommenttia:

  1. Ohos, tämähän vaikuttaakin kiinnostavalta. Olen kirjasta kuullut, mutta aihepiirin epähoukuttelevuuden (ei kiinnosta lätkä) takia olen sivuuttanut tarkemman kirjaan tutustumisen. Kirjan nimi kuitenkin houkuttelee ihan muista syistä tosin kuin voisi ajatella (olen käynyt Detroitissa, sen absurdi rauniomaisuus kiehtoo) ja siksi luin sinun arviosi tästä. Onneksi luin! Luulen, että lätkäteemasta huolimatta tässä kirjassa on paljon muuta, mikä minua voisi kiinnostaa. Lukulistalle siis, kunhan joskus osuu eteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kyllä tässä on paljon muutakin kuin lätkää. Enimmäkseen muuta. Tuo NHL antaa poikien tarinalle kulissit. Muistot.

      Lisäksi Lipson vie tekstiä niin, että takuulla kiinnostaa.

      Poista
  2. Mä en tiennyt, että Katri Lipsonilta ilmestyy uusi kirja ennen kuin näin sulla tuossa sivupalkissa, "tulossa". Hyvä tietotoimisto.;)
    Tykkäsin aivan hirrrveesti Lipsonin esikoisesta. Tokasta en kovin paljon. Mutta jäi kuitenkin kiherrys ja kiinnostus lukea Lipsonia jatkossakin.

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiva kuulla, että palkistani on hyötyä.

      Minä olen ihan noviisi Lipsonin kanssa, mutta varmaa on, että hän osaa kirjoittaa. Sekään ei aina ole selvyys, taito kutoa tarinaa. Voisit pitää tästä.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  3. Jääkiekko tässä on pelottanut minua. Turhaan, tiedän, koska olen lukenut Lipsonia aiemmin ja hän on hurjan taitava. Ja nyt sinä kehut! Miten pääsisin yli jääkiekosta? Uskon, että Detroit kannattaa lukea.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihan suotta. Tosin minä taidan olla vähän jäävi, sillä jääkiekkosäihke valui vereeni taas tämän kirjan myötä. Juu, turhaan, sillä tässä on niin paljon muuta ja kuten tiedätkin, Lipson on todella taitava. Tässä on niin vähän sitä jääkiekkoa, vähän mailan säihkettä, tunnelmia kovien pelien jälkeen ja sitten eräs hivittävä taklaus, muu on sitä muuta. En sinuna ohittaisi tätä:)

      <3

      Poista
  4. Myönnän, että jääkiekko arvelutti minua etukäteen, mutta minusta tässä on enemmän kyse paljosta muusta kuin jääkiekosta, ja niin hyvin Lipson peliä kuvaa, ettei haittaisi, vaikka lätkä olisi esillä enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, nimenomaan niin. No kyllä minullakin alkoi vanha lätkälaava virrata:) Loistava kirja!

      Poista
  5. Sait mielenkiinnon heräämään, uskomatonta kyllä. Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, kiva kuulla.

      Hyvää Pääsiäistä!<3

      Poista
  6. Katri Lipson on kyllä jännä kirjailija. Hän tuntuu uudistuvan jokaisella kirjallaan. Tyylillisesti tämä oli taas erilainen kuin aiemmat lipsonit.

    Mutta... minulle tästä jäi ristiriitainen vaikutelma.

    Alku ei vakuuttanut minua ollenkaan. En tykännyt mistään: kielestä, kerronnasta, tarinasta. Vasta kun tarinassa siirryttiin Janetin ja Nathanin osuuteen, kiinnostuin. Lähes pelkästä dialogista muodostetut jaksot olivat mielenkiintoisia. Tarinakin alkoi kutkuttaa: mitä kaikkea näidän henkilöiden välillä on, on ollut ja tulee olemaan?

    Täytenä yllätyksenä kirjan pääteema ei lopulta tullut. Samaa teemaahan Katri Lipson oli käsitellyt myös Kosmonautin yhdessä tarinassa. Miksiköhän tämä teema niin kovin Lipsonia kiinnostaa, että siihen oli palattava uudestaan?

    Kaikkineensa, kokonaisuutena kirja ei ollut mielestäni onnistunut. Minua häiritsi ne kappaleet, joissa kuvatiin tunnemaailmaa. Hohhoijakkaa! Lopun kyllä luin intensiteetillä, odottaen ja peläten, millaisen päätöksen tarinalle Lipson keksii. Olin pettynyt: ratkaisu oli taas se helpoin. Ja jotenkin myös tympeä ratkaisu. Lopputapahtumien sanoma on se, että tietyt asiat elämässä (tai miehisessä maailmassa) eivät ole ratkaistavissa eivätkä mahdollisia.

    Myönnän hieman ärsyyntyneeni myös matkaan napatun seksityöläisen kohtalosta. Onko huorille muuta paikkaa fiktiossa kuin pelastetuksi tulemisen osa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuku, olen ihan noviisi Lipsonissa eli tämä oli häneltä ensimmäinen lukemani.

      Ihan tosi....

      Minä taas tykkäsin heti kaikesta:) Jopa puhekieliset ilmaisut menivät hyvin läpi sillä olin aivan myyty sille, miten jännittävät henilöt kirjaan oli luotu. Pidin myös siitä cinemaattisesta tyylistä, jonka Lipson pystyi luomaan aloittaessaan Timothyn liikkumattomalla maailmalla. Se jo synnytti jännitteen ja saattoi arvata, että tämä ei ole vain sairaskertomus, vaan jotian enemmän.

      Tätä en käsittänyt: Täytenä yllätyksenä kirjan pääteema ei lopulta tullut. Samaa teemaahan Katri Lipson oli käsitellyt myös Kosmonautin yhdessä tarinassa. Miksiköhän tämä teema niin kovin Lipsonia kiinnostaa, että siihen oli palattava uudestaan?

      Kirjan päätemahan on Nathanin ja Timothyn suhde ja se tapahtui.

      Minua tunnemaailmakuivaukset taas kiinnostivat kovasti. En sekunin murto-osaakaan ollut kyllästynyt ja minulla on siihen helposti taipumusta.

      Loppuratkaisu oli rankka.Olisin toivonut onnelista loppua. Toivo sitä useimmiten. Kirjan lopun tapahtumista voi vetää lohduttomia päätelmiä.

      Pidin mielettömsäti siitä itsevarmasta hoitsusta, joka pystyi käsittelemään Nathaniakin ja lopun suhteen olisin toivonut hänen olevan siinä mukana.

      Mutta tämäpä seksityöläinen pani kaikille kampoihin ja veti potin kotiin. Ei niin huonosti!

      <3

      Poista
  7. Vertauksella Kosmonauttiin tarkoitin sitä, että myös siinä oli yksi kertomus, jossa kuvattiin kahden miehen ystävyyttä, jossa toinen osapuoli olisi toivonut enemmän. (Kieli keskellä suuta yritän olla spoilaamatta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuku, ok, nyt ymmärrän. Kieli keskellä suuta lainasin nyt kirjn ystävällleni, ja mainitsin vain, että 'kiinnostava kirja jääkiekon maailmasta'.

      Poista