sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Aris Fioretos: Mary


Väsymyksestä sameana kudon heikkoa valoa pimeyteen. Kuvittelen että se muodostuu ohuista langoista ja että ompelen kultaisia pistoja pikimustien taskujen ympärille. Niihin minä sitten kätken salaisuuteni. Dimosin. Mistä turvallisuuspalvelumiesten nimilista on peräisin. Auringonjyvän. Ja kun työ on valmis, pistot ovat uponneet niin syvälle että taskut voi huomata vain pitelemällä kiiltelevää kangasta lampunvaloa vasten. Mutta silloin valo liuottaa pistot eikä mitään enää näe.

Aris Fioretosin Mary (Mary, Teos 2016, suomennos Liisa Ryömä) kertoo nuoren, vain 23 –vuotiaan arkkitehtiopiskelijan tarinan Kreikasta sotilasjuntan diktatuurissa 1970 –luvulla. Aluksi Mary vaikuttaa onnesta ja rakkaudesta päihtyneeltä huolettomalta naiselta. Hän on juuri  muuttanut Dimoksensa kanssa asumaan ullakkokämppään, jonka kattoterassilla he syleillessään voivat syleillä koko maailmankaikkeutta. Mary ei ollut kuvitellut ikinä mitään kuten Dimos, joka on Puuta, kovaa puuta, mutta myös juovuttavaa aurinkoa. Dimosia, joka ei aina ymmärrä leikinlaskua, Dimosia, joka saa hänet tuleen, Dimosia, jonka oma liekki palaa sekä diktatuurin vastustamiselle että Marylle.  Siinä missä Mary nauraa toisinajattelijoiden totisuudelle ja julistaa uskovansa sydämen politiikkaan, Dimos toivoo Maryn olevan enemmän päätä kuin sydäntä:

Miksi puhua kun voi huutaa? Miksi kävellä kun voi juosta? Miksi elää kun voi palaa?

Aris Fioretisin kertojaääni on sekä tarkka että vertauskuvallinen. Pieninkin valon pilkahdus varjossa tulee kerrotuksi. Kaikella on merkitystä. Kontrasti syntyy faktojen heijastuessa symboliikan peileistä. Se nostaa kirjan sekä taiteellista että historiallista painoarvoa. Vaikka aihe on rankka, join helpotusta sanojen pisaroista, merestä ja kanervista. Symboliikka laajentaa teoksen kaikkien maailman vainottujen vankileirien saaristoksi, sillä tämähän olisi voinut kaikki tapahtua ja tapahtui Chilessä, Romaniassa, Itä-Saksassa...Kaikkialla missä itsevaltius ylittää ihmisyyden ja poikkeustilat- ja lait ovat jokapäiväistä ilmaa. Myrkkyä joka on kauniisti juotava ja sitten laulettava itsevaltiaan lauluja tai tuhouduttava.

Dimos on todellinen toisinajattelija, taistelija. Mary myötäilee ja on vain sattumalta väärässä paikassa väärään aikaan, kun hänet pidätetään. Maryhan vain:

Kurkotin häntä kohti. Kun sormeni sivelivät hänen käsiään ihmettelin, ettei ollut kulunut kuin nejä kuukautta  siitä, kun ensimmäistä kertaa tutkailin näitä rystysiä, tuota ihoa, noita suonia. Laaksoet olivat kohonneet ja vuoret romahtaneet, vanhat valtakunnat tuhoutuneet ja uusia oli syntynyt, ja olin melko varma että aurinko...

Pidätyksen jälkeen kaikki muuttuu. Mary muuttuu. Hän kasvaa Dimokseen tätä näkemättä vankilan seinien sisällä, myöhemmin vankilasaarella. Heistä tulee yksi, kun Mary kasvaa tekemään valintaa rakkauden ja ruusunmarjan välillä, rakkauden ja aprikoosinsiemenen välillä, rakkauden ja granaattiomenan välillä...auringon ja auringon välillä.

Mary on pakahduttavin kirja ystävyydestä, rakkaudesta, taistelusta ja toivosta, jonka olen ikinä lukenut.


Se joka päättää omista liikkeistään voi tehdä itsensä onnelliseksi.

*****

Vainojen kirjat Leena Lumissa

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kirjasähkökäyrä  Annika/Rakkaudesta kirjoihin  ja Nannan kirjakimara

22 kommenttia:

  1. Sain sen vitosen kiertoteitä, joten kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, ole hyvä<3 Ja minä saan Seljan heti kun R. on saanut öuettua Pyhän pedon, joka sitten lähtee sinne päin lainaan:) Kiitos!

      Poista
  2. Sinä osaat Leena kertoa kirjoista niin mukaansa tempaavasti, että tulee melkein pakonomainen tunne saada lukea ne. Nyt on sitten syksyn, sateisena ja pimeänä aikana, syytä tutustua ainakin joihinkin kirjoihin, joista olet kertonut. Kiitos ystäväni.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookke, kiitos<3 Lukukuukaudet odottavat. Huomasin tätä lukiessa, miten vähän olenkaan lukenut Kreikasta sotilasjuntan ajoilta.

      Poista
  3. Olen ihaillut tämän kirjan kantta jo jonkin aikaa, huikean hyvä! Ja kiinnostava aihepiiri, Kreikan sotilasjuntasta en tiedä paljoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kansi lähtee Valitse Vuodein Kaunein Kansi -kisaan blogissani:) Erittäin kiinnostava, sillä tästä aiheesta olen lukenut tosi vähän. Toisaalta vainon muodot maailmassa löytävät aina toisensa, mutta se mikä tässä kosketti erityisesti, oli naisten välinen ystävyys. Luottamus uhrautuvuuteen asti.

      Poista
  4. Mielenkiintoiselta vaikuttaa tämä kirja! Olen sitä ikäluokkaa että hyvin on muistissa Kreikan sotilasjuntan aika. Varmasti otan lukulistalle tämän, kiitos sinun!

    Leena, olet mielessäni ♥ Terveiset ja kauniita syyspäiviä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä on. Minulle tulevat mieleen Saijonmaan ja Roussosin laulut. Kärsin ajatella sen aikaista Kreikkaa, maata, joka on aina tarjonnut pelkkää ystävällisyyttä niin itsessään kuin maailmalla kreikkalaisia kohdatessa. Verrttuna moniin muihin vainojen kirjoihin, tässä on aivan ylittämätön kertomus ystävien lojasaaliudesta, ihan eri mitä taphtui kirjassa Hyviä ihmisiä.

      Kiitos ja kiitos samoin♥ Terraan lähdössä...Pe tulevat äiti ja sisko♥

      Poista
  5. Aikakausi kiinnostaisi ja sen kuvaus mutta onko liian romanttinen minulle?! Voi voi...
    Kiitos kirjoituksestasi, sitä oli taas ilo lukea :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, ei ole liian romanttinen. Minähän en pidä siirapista kuin kaalilaatikossa. Kiitos ja ole hyvä<3

      Poista
  6. Kaunis kansi kirjassa.Ja tämä kirja,joka kiinnostaa.Kiitos esittelystä Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kertakaikkiaan! Tuo kuva on kuin elämän piristysruiske potenssiin ziljoona♥ Ole hyvä!

      Poista
  7. Hei, tämä vaikuttaakin oikein mielenkiintoiselta. Kirjat ovat minulle sekä todellisuuspakoa että myös yleissivistystä, ovi maailman kolkkiin, opetusta.. Ja Kreikkaan sijoittuvia kirjoja en varmaan ole ikinä (!) lukenutkaan, joten jo se vetää puoleensa tässä. Toki myös itse tarina kuulostaa ihanalta ja kamalalta yhtä aikaa. -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, tämä on. Niin minullakin ja koska myös ikävystyn helposti, vahvat maut ovat mieluisia:) Minäkin ihan järkytyin, kun tajusin, miten vähän olen lukenut Kreikasta kaunokirjallisuutta. Minullakin voi olla 'ei ikinä', sillä heti en muista yhtäkään. Vakuutan että molempia, mutta kaikki jää plussan puolelle - lukuelämyksessä.

      Poista
  8. Olipa mielenkiintoista lukea postauksesi. Kirjan kansikuvasta tuli ensikatsottuna mieleen keittokirja, joten en huomannut nimeä. Voisin lukeakin, sillä tuo vankilaan joutuminen toisinajattelijana, paitsi tässä tapauksessa vahingossa, on tosi kiinnostavaa. Ja sitten se Kreikka, jossa haluaisin olla tällä hetkellä...jossain lämpimässä jatkamassa kesää <3

    Sain jälleen hullun puuskan saaressa ja istutettiin uusi mansikkapenkki, kolme uutta karviaista ja kaksi pensasmustikkaa ja vieläkin olisi mielessä uusia suunnitelmia, mutta ne myyrät pelottaa, sillä näin jo ensimmäisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Kreikka on niin monelle se 'ystävällinen' maa ja kreikkalaiset ihmiset niin ihania. Tässä valossa on hyvä lukea,miten vähän aikaa sitten siellä on ollut kaikki toisin.

      Puutarhailukohtaukset ovat täälläkin normia;) Minä mietin sitä puanluumua ja tietenkin niitä sipulikukkia, mutta meidän saari on pitkään lämmin, joten vielä on liian aikaista sipulikukille, uudelle luumupuulle ei. Myyrät syövät minutla yleensä mielutien tulppaanit. Siksi olen vain muutaman kerran saanut onnistuneita tulppaanikuvia. Huis, huis myyyrät, hanki joku äänkarkoitin tms.

      Poista
    2. PS. Keisarinpikarlilijaa olen istuttanut myyrien karkottamiseksi. Se on hyvin myrkyllinen eli jos istutat, suojaa kätesi etc.

      Poista
    3. Olen istuttanut sitä, mutta peurat syövät niitäkin. Tai en tiedä mikä.
      Onneksi myyrät eivät syö narsisseja ja scilloja.

      Poista
    4. Luen kirjaa parhaillaan ja se on aivan uskomaton, järkyttävä, mutta todella minun kirjani.

      Poista
    5. Ooh Mai, en ole huomannut aikaisempaa kommenttiaisi, anteeksi<3

      Miten ne voivat syödä sitä, kun se on niin hemmetin myrkyllinen! Minä onneton nyt istutin vähän tulppaaneja. Samasta syystä kuin sinä, olen enimmäkseen istuttanut narsisseja ja scillaa.

      Mai, olisin voinut arvata, että pidät. Pidät minun mielestäni ravisuttavista, tosipohjoisista, joissa on kuitenkin jossain tunnelin päässä valoa. Kunpa monet löytäisivät tämän kirjan.

      <3

      Poista
  9. Kuten toisaalla juttelimme, kirjassa on mitä osuvimmat kannet... Hyrr mikä romaani! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, minäkin niin pidän näistä...Mitä minä sanoin!<3

      Poista