tiistai 26. syyskuuta 2017

Pierre Lemaitre: Silmukka


Joulukuun lopulla vuonna 1999 Beauvalia kohtasi yllättävä sarja traagisia tapahtumia, joista merkittävin oli luonnollisesti pienen Rémi Desmedtin katoaminen. Tällä metsäisellä seudulla, jossa elämä soljui verkkaiseen tahtiin, lapsen yllättävä katoaminen oli järkytys, ja monet asukkaista pitivät sitä jopa ennusmerkkinä tulevista katastrofeista.

Pierre Lemaitren Silmukka (Trois jours et une vie, Minerva 2017, suomennos Susanna Hirvikorpi) on kirja joka suorastaan huusi ottamaan aloitussitaaksi tarinan alun. Olen lukenut ranskalaiselta Pierre Lemaitrelta tätä ennen vain loistavan romaanin, huomisen klassikon, Näkemiin taivaassa, mutta en hänen dekkareitaan. Näkemiin taivaassa, palkittu romaani, vakuutti minut heti Lemaitren kertojan taidoista. Kirjoittaa kirja ei ole todistus tarinankerronnan taitavuudesta. Tarinankertojat ovat oma luokkansa: He tuoksuvat nuotiotulilta, savulta, metsältä, pihkalta, maalta, salaisuuksilta, mutta ennen kaikkea kikkailemattomalta kerronnolta, josta puuttuu kaikki tekotaiteellisuus ja laskelmointi. Silmukka on ensimmäinen dekkarini Lemaitrelta ja olen myyty.

En spoilaa mitään kertomalla saman, mikä kerrotaan jo kirjan takakansitekstissä eli kirjan murhaaja on kaksitoistavuotias Antoine, joka hetken raivokohtauksessa iskee kuoliaaksi tarkoittamattaan naapurin kuusivuotiaan Rémin. Sen sijaan vasta kirjan luettuaan voi aavistaa, ehkä jopa tietää, miksi hyväkäytöksinen Antoine ajautui tuohon tekoon. Mitä hänelle, vaalivan äidin ainokaiselle, oli tapahtunut sellaista, että hän ryhtyi kammottavaan iskuunsa sitä yhtään tarkoittamatta? Kuka tai mikä oli tehnyt häneen särön, josta salamaraivo iski ulos?

Heti kirjan alussa ollaan tilassa, joka on minusta dekkareissa kiehtovin eli rikollisen pään sisällä. Erityisen kiinnostunut olen Antoinesta, joka on suunnilleen epätodellisin murhaaja mitä voi olla. Kiinnostusta vain lisää se, miten Antoine, vain kaksitoistavuotias, onnistuu kaihtamaan paljastumista ja miten hän yleensä jaksaa kantaa tekonsa, koska Rémin perhe on niin tuttu. Muutenkin jokainen kaupunkilainen alkaa ahdistaa liian likeisenä, miten kestää nähdä Rémin perhettä? Heidän katkeruuttaan? Heidän alistumista surulleen? Tapahtuu jotain aivan odottamatonta, jonka takia Rémin etsinnät keskeytyvät ja Antoine voi hetken huoahtaa peloltaan, mutta ei mene kauaakaan, kun silmukka taas kiristyy, löystyy, kiristyy...vuosia.

Silmukan tempo on kaukana niistä toimintadekkareista, joissa kiihdytetään tarinaa, kuin peläten ettei se pidä muuten lukijaa koukussa. Liian halpa kikka minulle! Nyt mennään mielten kauhussa, sillä on muitakin piinattuja Antoinen sitä ymmärtämättä. Hän ei ole ainoa, joka tuntee tukehtuvansa kaupunkiin ja sen uutisiin. Toinen on Antoinen äiti, vahva nainen ja päättänyt selvitä sekä itsensä takia, että pelastaakseen poikansa:

Hän rakensi häiritsevien tosiseikkojen ja mielikuvituksensa välille lujan ja korkean muurin, jonka läpi pääsi tihkumaan vain hienoista ahdistusta. Sitä hän lievitti lukuisilla rutiineilla ja rituaaleilla, joista mikään maailmassa ei saanut häntä luopumaan. Elämän oli jatkuttava, miten hän rakastikaan tuota sanontaa. Se tarkoitti, että elämän täytyi antaa vain jatkaa kulkuaan, ei entisenlaisena vaan sellaisena kuin sen halusi jatkuvan. Todellisuuden olemus riippui tahdonvoimasta, miksi antautua turhien huolten valtaan, kun ne saattoi välttää sulkemalla niiltä silmänsä. Metodi ei pettänyt koskaan, koko hänen elämänsä todisti sen erinomaisesta tehosta.

Aivan kuin ranskalainen rouva Courtin, Antoinen äiti, olisi toteuttanut maamiehensä, kirjailija Alexandre Dumasin Monte-Criston kreiviin kirjoittamaa ohjetta: ”Vaaraa vastaan on vain kaksi vahvaa miekkaa, aika ja hiljaisuus.” Lemaitrella on itsetunnollista ja oivaltavaa vahvuutta jättää lukijan päätettäväksi, paljonko äiti todellisudessa tiesi. Turha kirjoittaa tarinaa puhki, vaan tehokkaampaa jättää pohdittavaa nuotion hiilloksellekin.

Pierre Lemaitren loistavan jännitysromaanin Silmukan julkaisupäivä Suomessa on 28.9. Tällöin pääsette lukemaan miestä, josta Suomen Dekkariseura toteaa näin: ”Hän kirjoittaa aiheista, jotka ovat genren teoksista perin tuttuja - - mutta löytää niihin persoonallisen, kuluneita kaavoja kaihtavan lähestymistavan.” Ehdottomasti näin, mutta voin lisätä, että Lemaitre ei myöskään paisuta jännitysromaania ähkyyn, ei kirjoita ennelta-arvattavaa, ei kikkaile kaatamalla joukkoon tragikomiikkaa. Hän on tyylipuhdas kertoja, jota en osaa verrata oikein kehenkään, mutta ehkä lähimmät olisivat Håkan Nesser ja Colin Dexter. Vain sillä erolla, että ranskalaisuudessa on sitä jotakin. Olen tämän trillerin laatutakuu eli vakuutan kympillä Silmukan olevan psykologisen dekkarin aatelia!

Kaksitoista vuotta oli kulunut rikoksesta, jonka hän oli tehnyt kaksitoistavuotiaana, ja viimeinen näytös oli ehkä nyt alkanut murhenäytelmässä, johon hän oli syössyt itsensä sinä joulukuun päivänä vuonna 1999.

Ilta pimeni yöksi.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin  Arja/Kulttuuri kukoistaa  Kirja vieköön! ja Kaisa Reetta T.


*****

18 kommenttia:

  1. No niin, nyt tiedän, mitä ostan naapurille synttärilahjaa, on näköjään ilmestynyt meillä syyskuun alussa, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, ole hyvä. Tämä saattaa olla minulla vuoden paras dekkari.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Heli, minulle tämä oli ehkä vuoden paras, tosin kaikkia ei ole vielä luettu, siis dekkareista nyt kirjoitan:) Ei raaka, vaan psykologinen.

      Poista
  3. Nyt on valitettavasti tässä omassa elämässä ollut niin hurjat käänteet, että ei ole tarvinnut hakea niitä kirjoista. Mutta kunhan taas ryhdyn fiktiiviseksi, voisin harkita vaikka tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sama täällä, mutta luen unohtaakseni. Tämä olisi sulle sopiva, sillä klassisen psykologinen, yllättävä ja muusta tarjonnasta poikkeava.

      Poista
  4. Kiva saada uusia dekkareitakin lukulistalle, vaikka listani on pitkä, ja piteni entisestään, niin ei huolta. Kirjastossa varattavissa 1 kpl tätä kirjaa ja olen sijalla 141, eli ehdin oikein mainiosti lukea muita hienoja teoksia tätä herkkua odotellessani, heh heh. Taidanpa laittaa tuon Näkemiin taivaassa myös tilaukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä on todella hyvä ja vain 270 sivua. Oih,teillä on noin pitkä jono, joku oli päässyt jossain päin numerolle, joka oli alle 10. Näkemiin taivaassa on elämän must. Se on vain luettava. Siitä on kuulemma nyt tulossa elokuva Ranskassa, mutta saammeko sen Suomeen. Katsoi aikanaan Siilin eleganssia koneelta ranskaksi:) Sitten se tuli onneksi televisiosta.

      Näkemiin taivaassa on kuulemma luvassa myös jatko-osa...

      <3

      Poista
    2. Siilin eleganssi on ihana elokuva. Ranskalaiset osaa tehdä todella hyviä elokuvia ja on harmi, että niistä monet jää meillä julkaisematta.

      Ihanaa iltaa teille kultsut <3

      Poista
    3. Se on. Olen hyvin heikkona ranskalaiseen kirjallisuuteen ja elokuvaan. Me katsomme joka vuosi joulun aikaan Une conte Noël. Nyt pelottaa, että jos emme saakaan Suomeen Näkemiin taivaassa filmatisointia. Kaikki jotka ovat kirjan lukeneet ovat sitä minulle kiitelleet. Sama oli Edmund de waalin 'jäniksen' kanssa.

      Kiitos samoin teille kyyhkyläiset<3

      Poista
  5. Nyt mieleeni tuli, että pitäisi lukea se Näkemiin taivaassa. Miksi en ole jo lukenut?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, no milloin minä luin Suojeluksen, Linnuntietä tai Armon yön. Ollaan itsellemme armollisia. Tee se nyt, sillä siinä on kaikki klassikon ainekset, tulossa filmi ainakin Ranskassa ja ehkä saamme jatko-osankin. Näkemiin taivaassa on kirjallisella tähtitaivaalla samoissa asemissa kuin 'jänis'. Nyt on aika<3

      Poista
  6. Ooh, nyt on laadukkaan oloinen dekkari, kiitos vinkistä! Tämä menee ehdottomasti lukulistalle kun kaipaan jännityksen nälkää! -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, ehdottomasti. Nyt voi käydä niin, että tämä on minulle vuoden paras dekkari...Olisipa kiva kuulla, mitä pidit.

      Poista
  7. Minäpä laitan fiiliksiä kun olen lukenut! Laitan Blondistakin, kunhan olen lukenut! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, mahtavaa. Et tiedäkään, miten paljon lukijapalaute merkitsee. Kaksi tämän vuoden erittäin tärkeää kirjaa minulle:) Kiitos etukäteen<3

      Poista
  8. Aivan mahtava postaus tästä järisyttävästä paketista!! Ihana Leena! <3 <3 <3

    VastaaPoista