tiistai 15. marraskuuta 2011

Leena Lumi's Poems


Jätän ovet auki puutarhani tuoksuille, yölle, muistoille, yöperhosille...tulla
muisto muistolta, henkäys henkäykseltä, tuoksu tuoksulta

vaahtoa kuolleen meren sienessä, yön sylkeä reidelläni, iiristen tuoksua...

mustarastas ei enää laula

on yöperhosten aika, kiitäjien kiima, yöseitin liima, valkean rungon piina

ah!, sinä tulit

Miksi kyyneleet?

- Leena Lumi -



Olen täydenkuun morsian.
Alasti vaellan puutarhassani kuun hyväiltävänä.
Yökiitäjät tarjoavat nektareitaan, lepakot sukivat hiuksiani, suihkivat suih, suih
ruusujen tahmea makeus peittää ihoni.

Täyttymyksen odotus.

Uurnalehdossa pysähdyn: Ei ole toista. Minun on ainoa.

Muistan.

Minun oli ainoa.

Lohduttaen puutarhani varjot kutovat unohduksen seitin ylitseni.

- Leena Lumi -



Sinun kätesi ovat kevyt kesätuuli,
ne liikkuvat minua ees ja taas hiljaa,
ne ovat uinti pitkin kuunsiltaa.

Sinun kätesi ovat ensi lämpö kevään,
ne herättävät minussa vihreää versoa,
niistä eloon herään.

Sinun kätesi ovat linnunpesä,
ne ovat turva myrskyn ja viiman,
suojassa niiden minulla ikikesä.

Sinun kätesi ovat voima ja tahto,
ne jaksavat silloinkin kannattaa,
kun minua heikkoa jo uuvuttaa.

Sinun kätesi ovat kirkas aamu ja sininen uni,
niiden lämmössä on hyvä päivä aloittaa,
niiden piiloon haluan kaikki yöni nukahtaa.

- Leena Lumi -


Kun sinut ensi kerran näin,
minä heti tuijottamaan jäin.

Kävi lävitseni aavistus outo, kumma:
sinä olet kohtaloni summa.

Silloin satoi vitilunta,
totta vai haaveunta?

Hevosilla tarhoissa kevätkiima,
mereltä puhalsi maaliskuun viima.

Askeleet kaduilla sinne, tänne
iho ihoon, ranne, jänne.

Katsoit syvästi silmiini minun
tiesin olevani ikuisesti sinun.

- Leena Lumi -




Kaksi kuppia teetä hunajalla,
kaksi kolmen minuutin munaa,
rapiseva aamulehti,
kynttilän levoton lepatus,
               - arkiaamu.

Memoire Cherie...

Ranskalaista maalaisjuustoa,
täyteläistä punaviiniä,
sylimme täydet,
kujertavat kyyhkyset
               - Bapaume.

Muistatko...

- Leena Lumi -


Suutele, suutele vielä,
anna lisää huuliasi, huuliasi.

Varo etten kuole intohimosta Pariisin
taivaan alla,
varo etten tukehdu syleilyysi Rooman
sinisessä yössä,
varo etten pyörry huumasta
Tonavan rantamilla wieniläisvalssin
pyörityksessä.

Varo koskaan uskomasta yhtäkään varoitustani!
Varo kuitenkin, etten kuole huultesi nälästä
juuri tässä nyt - sylissäsi.

- Leena Lumi -
kuva Gustav Klimt


Mä muistan sun mustikkasuun,
sä muistat sen kaiken muun.

Mä muistan sun ihon ja savukkeen tuoksun,
sä muistat meidän kuuman virran juoksun.

Mä muistan sun polves muodon,
sä muistat rakkauden luodon.

Mä muistan suven oudon, kuuman,
sä muistat sen piinan huuman.

Mä muistan sut ja täysikuun,
sä muistat mut ja mustikkasuun.



Sä muistat kaiken muun,
mut mä vain sun mustikkasuun.

Sä muistat mun ihon hajun,
mä vain sen tunteen rajun.

Sä muistat sen mökin oudon,
mä muistan sen yön soudon.

Sä muistat mut ja täysikuun,
mä muistan sut ja mutrusuun.

- Leena Lumi -
kuva Hanne


Aika huuhtoo ylitsemme.
Halla hyväili pois kuunliljat,
yhteisen ihomme ilon,
valkoisten öiden kuumeen.

Vanhan kirkon penkeissä
vainajien varjot
vaikenevat vuosisadasta toiseen.

Yön sylissä asetun varjooni.
Hellästi suostun,
mihin minut halusit.

Ristiinnaulittuna, ravittuna,
vaiennan kuolleiden kuiskeet.
Hurskaitten kauhuksi,
ensirakkautemme muistoksi,
jään varjosyleilyksi
vanhan kirkon ulkoseinälle,
ajan ja hallan hyväiltäväksi:

Tapahtukoon meidän tahtomme!

- Leena Lumi -
kuva Gustav Klimt/ Danae


Hänen takiaan jätin turkoosein koristellut huoneeni.
Häntä muistaen kuljen Theban kaduilla rannerenkaat kilisten
ja vihreät silmäni kosteina etsien...

Ah, sydämeni on vielä nuori ja kukkii muistaessaan sinut.
Meitä erottavat vuodet olivat pitkät.

Ei ollut iltaa, jolloin en olisi kuiskannut nimeäsi tuuleen.
Jokaisen haukan mukana lähti tervehdys sinulle.

Päivän kuumimmalla hetkellä levähdän Sykomori pensaan varjossa.
Kultaiset sandaalini ovat kadun pölystä sameat.

Laskeudun lootuskukkalampeeni antaen silmieni levätä korujeni
turkooseissa.

Yksi turkoosi on poissa...Ehkä sen poimi Theban kaduilta hän,
jolle silmäni ovat vihreämmät kuin Niilin vesi...

- Leena Lumi -
kuva Valokki

Varo Kamelimies kulkemasta maani ylitse:
Sinulle olen miinakenttä.

Varo Kamelimies tekemästä majaasi minuun:
Valtiaani on toinen.

Varo Kamelimies, minä sammutan kaikki tähtesi:
Eksyt pimeääni, hukut lentohiekkaani.

Polvistu Kamelimies ja paina pääsi Saharan hiekkaan:
Janosi olkoon sammumaton.

Itke Kamelimies ja kadu:
Otan sinulta pois kielletyt unesi.

Varo kangastusta: Liikkumatta Kamelimies!
Viittani lieve vain hipaisi sinua.

Varo juomasta unohduksen maljasta Kamelimies:
Pehmeät huulet painuvat sylisi silkkiin ja samettiin.

Olet armoitettu Kamelimies: Sytytän tähtesi!

- Leena Lumi -
kuva Runotalo




Autiossa maassa
               kirjoitit minulle surullisen kirjeen - hiekkaan.

Autiossa maassa
               vaelsit janoissasi etsien lähdettä - minua.

Autiossa maassa
               luit hiekassa maaten viestiäni - tähdistä.

Autiossa maassa
               lauloi surullinen tuuli pyyhkien kirjeesi - harhaksi.

Autiossa maassa
               aika vei kykysi janota - minua.

Autiossa maassa
               sokea unohduksesi sammutti taivaan tähdet - meidät!

- Leena Lumi -


Älä saa minua muistamaan
älä kävele minua vastaan sillalla
älä katso minua silmiin
älä juo minun itkuani
älä nyyhkäise noin.
Älä!

- Leena Lumi -


Salli en unohduksen lohtua minusta.
Sinä palat, näännyt janon kivusta.

Siellä, missä hellät kädet kerran sousi,
sieltä iholle verigladiolukset nousi.

Jossain kulkee lempeä tuuli,
vaan ei odota enää tyttö punahuuli.

Raivotar kulkee mustissa,
kuitenkin vain sinä tuskissa!

Sinulle hiljaa kerran kuiskasin:
maista minut, muista minut.
Nyt vain sinulla kaiho, kivut!

- Leena Lumi -


Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä olen kuollakseni kyllästynyt
tähän kirkkauden julkeaan lähentelyyn.

Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä haluan nähdä vain muistojeni
varjot, en niiden totuutta.

Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä haluan olla yksin sisässäni,
vain savukkeeni paheellisen
tuoksun syleilemänä.

Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä kulkuni on yöeläimen:
Löydän perille vain sinussa.

- Leena Lumi -



Itse elämä kastoi minut uudeksi.

Riisui alasti syksyn kylmään,
sovitti ylleni tähtien viittaa,
päätyi jään ja lumen tähtiin.

Itse Elämä julisti minut Lumen Valtiattareksi.

Mikä helpotus kulkea miellyttämättä epämiellyttäviä,
mikä lumous vaeltaa tähtien mailla ja tajuta:

En ole mitään vailla!

- Leena Lumi -
kuva Johanna


Mitä millään on väliä, kun jäljellä on yösukellus:

Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin,
nousta pintaan henkeä haukkoen,
uida ohitse hopeaisten tyrnipensaiden,
ohittaa haahkan kevyt hyväily,
sukeltaa uudestaan syvemmälle, syvemmälle,
mustaan, märkään syliin,
nousta ylös juuri ennen hukkumista ja
sitten vain kellua tiiran huudon kannattelemana.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen


Lampeni kultakalat peilailevat kuunliljojen
ihailussa.

Lehmukset jo varistelevat mennyttä suvea lammen
pinnalle.

Minä ryömin köyrynä puutarhani iholla.

Viillän tuhat haavaa multaan toivon kohduksi.

Viillän tuhat ahnetta haavaa lisää
- toivon varmasti syntyä.

Polvillani rukoillen hedelmöitän viillot täyteen:
Peoticus Actae.

Riemusta vavisten suljen haavojen viillot
suudelmin.

Nyt tiedän: Kevätjuhlieni aikaan yksikään maakohtuni hedelmä
ei tohdi olla kumartamatta valkeaa päätään,
levittämättä huumaavaa tuoksuaan:
- Runoilijan tulla.

- Leena Lumi -


Syksyn levottomat linnut lentävät
lävitseni.
Olen humalassa ruskasamppanjasta
ja unohdan kaiken, kaiken...
Täysikuu haluaa rakastella kanssani
kaiket yöt,
kirjat tanssivat hekumallista rumbaa,
enkä enää erota aamua illasta, valoa varjosta.

Unohdin mitä kerroit tapahtuvan
kohta.
En voi muistaa ja nyt kaikki
meni syysrumbaksi.
Mustarastas ilmoitti juuri haluavansa
talvipesän sylistäni.
Villit linnut saavat minut
hajamieliseksi: muistini karkaa.
Haluan kuitenkin kertoa:
Villiorvokit kukkivat rinnassani
ja rakastan, rakastan sinua, vaikka syksy...

- Leena Lumi -


Syksy on toinen ihoni,
sen kirpaisevat syyspäivät sieluni.

Jo kaukana poissa kurkien muuttoaurat,
askelissani vain rapisevat, murtuvat ruskalehdet
ja syvällä minussa lohdullinen tieto:
olen osa tätä lahoamisen riemunäytelmää.
Olen jäätyvä maa,
olen lahoava oksa,
olen jäykkä kanerva,
olen tämä värien juhla,
olen tämä rosoinen kallio,
olen tämä viiltävä hengitys.

Minä olen se, joka kiipeää vuorelle
ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle
miljoonien tähtien suudeltavaksi.

Mutta marraskuu.

- Leena Lumi -


'Muistatko?', kuiskaat hymyillen läpi vuosikymmenten.
Käteni tutusti vyötärösi ympärillä kuin silloin joskus.
Syyskuun yö ympärillämme kylmänä vaippana,
vaan ei hätää:
Lämmitämme toisiamme.

Vesi on märkää ja mustaa,
eikä hellyyttä kukaan enää pelkää,
vaan kosken lämpimin, hellin huulin sinua poskeen.

Viimeiset sanat, katse, tuoksu...

Minä lähden, mutta palaan
ja kerran vielä: 'Hei!' ja 'Hei!'

Ja siinä sinä seisot kuin olet aina seisonut:
odottamassa minua.

Missään ei koske.
Ei satu ollenkaan.
Näin on hyvä.

- Leena Lumi -
kuva Minttuli





Minä hymyilen, sillä en saata olla hymyilemättä.

Tämä ei ole vain huulten hymyä,
sillä tämä hymy karkaa aina silmiini saakka,
säihkyy sieltä niin, että kaikki kysyvät:
Mitä ihanaa sinulle on tapahtunut?

Hymyni saa poskipääni hehkumaan,
paljastaa niskani suudelmillesi,
väräjää sisälläni asti.

Nyt kaikki arvaavat:
Sinä eilen minussa. Minä eilen sinussa.
Rakkauden kemiaa, hellyyden matematiikkaa.
Syyskuu!

- Leena Lumi -



Herään talviselta sammalvuoteeltani
jo katoavien jääurkujen postludiin.

Rintojani koristavat urpiaiset.
Tuoksuni on Äiti Maa.
Vaivaishiiri leikkii sormieni sylissä.

Sulan auringon hyväilyyn.
Venyttelen ilveksenä.
Vuodan mahlaa puuna.
Solisen purona.

Avaan hiukseni tuuleen kurkien lentää lävitse.
Heitän käteni syleilemään taivaan kantta.
Mustarastas soittakoon furioso ja da capo.

Sinäkö koversit nimesi runkooni?

Tulisit juuri nyt.

Muistatko polun?

- Leena Lumi -
kuva Iines



Usvassa kulkee päivän iho
maistuu suolalta huulet
sumussa illan, tuulissa elämän
kulkee aamussa varjosi ohi
vaeltavat merten lapset

- Leena & Nina -
kuva Tuure


Lumitimanttijuhlien jälkeen
hurmiossa kuurasamppanjasta
lumikidemoussesta
jääurkujen fortissimosta
puuterilumivalssin pyörityksestä
vihdoinkin kahden:

sadan syliisi,
sulata minut!

- Leena Lumi -




En halua ikävääni kohmettua
en jääsydämeksi kivettyä.
Juon Rekolan tuulta,
kutsun Ahmatovaa.
Varjot Fontankan kaduilla,
varjot puutarhassani.
Alastomien puiden alla
Södergran luutii tähtiensä sirpaleita:
särkyvien tähtien helinä vaiennut.

Kesälumipisara kukkii lumesta
muiston varjo.
Punaturkki lumimyrskyssä
meripihkasilmänsä pimeyteni lyhtyinä.
Valkeat runoilijani värisevine
lumipisaraihoineen:
lumen lohtu, tähtien tomu.

- Leena Lumi -



Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat

vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa

villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu

vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan

merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn

sillä elämä on vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:

Tule silliaamiaiselle tiirakariin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen


Muistatko miten...
joit aurinkoa nilkkani iholta.



'Sealed with the kisses...'
teinirakkautemme tähtitomua

27 kommenttia:

  1. Kiitos Leena hienoista runoistasi:)

    VastaaPoista
  2. Hello Leena,
    very, very beautiful. Amazing post!!!
    Congratulations

    VastaaPoista
  3. Antonio, thank you, but I missed your 'Musa'. She could be so suitable for some poem...;-)

    ***

    Akiss, niinkö;-)



    ***

    Allu, kiitos! Sano se...jollekin.

    VastaaPoista
  4. Kuvien ja sanojen synkroniaa! Tässähän on jo paljon matskua, jos kokoelmaa olet miettinyt ;)

    VastaaPoista
  5. Helmi-Maaria, kiitos. Olen usein leikkinyt niin, että olen vaihtanut runoon eri kuvan ja näyttänyt, miten se sitten soi. Hyvä esimerkki on ollut ja tehokas, Rekolan Syöttinä veteen, kuvasi eteen...Se taitaa nyt olla palkissa sillä tanssikuvalla elokuvasta Sylvia. Jos laitan siihen Tuuren meren, joka on kuin tulessa, runon ääni muuttuu ihan toiseksi.

    Minulla on kaksi mapillista runoja. Osaa en ikinä, ikinä tuo blogiini;-) Syystä!

    Kaikki runoni on julkaistu jossain. Kokoelmaa ei omaa ole, enkä ole sitä hinkumassakaan. Siitä ei ole mitään hyötyä, tokko edes iloa. Rahallisesti siinä ei hyödy ja blogissa on laajempi levikki kuin runokirjalla ikinä Suomessa.

    On vain muutama harva runoilija, joka elää runoilemalla. En rustaa runoja, ne vain tulevat.

    VastaaPoista
  6. Leena IhaNainen!!

    Jopa heitit ison kimpun runojasi: Kiitos näistä<3 Olivat vaikuttavia, ja kauniita, intohimoisia, aistillisia, ja mitä kaikkea.

    Sinä teet sen runokokoelman, ellet muuten, niin muistoksi itsellesi.
    Siis Eroottisten Runojen kokoelma, ehdottomasti!!

    Olin päivän Joensuussa, vasta illalla tulimme kotiin. Auto vaihtui, mutta merkki ei.;)

    Näe kauniita ja ihania unia, niin kuin runosikin ovat, IhaNainen<3<3

    VastaaPoista
  7. Aili-IhaNainen, sää olet ihan hulvaton;-) Älä yllytä, kerta tiedät mut yllytyshulluksi. Ei ne täältä netistä mihinkään karkaa ja kotona on sitten kaksi mapillista lisää.

    Tässä oli kauhean iso homma noiden kuvienkin takia. Mutta ajauduin jotenkin rajan yli,kun Mörökin runoilemaan on alkanut...Vien palkkin ja sieltä niitä löytyy. Boi sinne tulla joskus uusikin, kun nyt tuli illan myötä mieleen hyvin eroottisia naiskuvia, joten pitäis seuraavaksi virrata jotain kohtlaokasta ja semmoista...

    Meilläkin pitäis auto vaihtua, mutta merkin ei. Onnea uudelle autolle/autosta!

    Minä olen huomenna liesussa.

    Kiitos juuri samoin sinulle!

    VastaaPoista
  8. Oh leena. Niin ihania runoja rakkaudesta, tuosta kaiken voittavasta tunteesta. Mikä päivän aloitus, kun istuin ja luin nuo runot. ne on niin IHANIA, ♥♥♥♥♥

    VastaaPoista
  9. Mummeli, rakkaus on kaikki! Se pyörittää meitä alusta loppuun, mökistä linnaan, aikaan, säätyyn ja rotuun katsomatta..

    Niin ihana päivän aloitus kuulla, että pidit: Kiitos!

    ♥♥♥♥♥

    VastaaPoista
  10. Mummeli, jokaiseen runooni tuntuu liittyvän tarina.

    Ensimmäiseen erikoinen. Kun tuo runoni oli lehdessä, eräs kuuluisa naiskirjailija soitti minulle kyynelehtien ja kertoi, miten se oli kuin hänestä ja hänelle. Ja sitten sain kuulla tarinan, jota en ikinä unohda.

    VastaaPoista
  11. Leena, aivan mahtavia runoja!

    Niistä huokuu eletty elämä. Hiekka ei vaan ole valunut sormien lomitse, vaan jokainen hiekan jyvänen on jättänyt jälkensä.
    Hienoa♥

    VastaaPoista
  12. Hanne, kiitos!

    Nimenomaan niin ja kaikesta kiitos, sillä tärkeintä on voida sanoa: Olen elänyt! Elämätön elämä on kauheinta mitä tiedän.

    VastaaPoista
  13. Kiitos näistä runoistasi. Osa oli tuttuja ja tunteina vielä muistissani ja osa oli tuntemattomia.

    Hämärä -huippu!

    VastaaPoista
  14. Birgitta, niin, kun ajttelin koota nämä yhteen ja viedä palkkiin. Kaikki itsekritiiki on kadonnut liikaan lukemiseen...ehkä osa aivosita on kadonnut;-)

    No juu, siitä minäkin pidän eniten...miten sattuikaan sama.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  15. Hienoa, että tuo aivosilta on kadonnut. Mitä sellaisella tekee, kun tässä tapauksessa itsekritiikki on ollut tarpeetonta.

    Olisko yhteen kansiin kokoaminen mielessä laisinkaan. Voisin ehdottaa sellaista ajatusta kokeiltavaksi. Jos ajattelen sitä täällä kanssasi, niin teho voi tuplaantua. Tosin mun pää on nyt vähän jäässä, mutta harjoittelu on tehnyt siitä aikamoisen mestarin näissä tilausjutuissa.

    Tosin poikkeuksena nyt tuo lumen puute. Tarve on, mutta en ole selvästi tainnut ilmaista sitä. Pieni kuura oli aamulla ihanasti asfaltissa ja nyt hetki sitten kun väväisin ulkona.

    VastaaPoista
  16. Birgitta,sun ympärillä on takuulla hauskaa;-) Nyt nukahdan ajatelen kadonnutta aivosiltaani...

    No ei ennen jos ei PYYDETÄ. Siis joskus ei kiinnosta ennen.

    Et sinä ikinä ole sanonut lunta tarttevasi, mistäs nyt tuulee. Yhtä aurinkoa ja lämmintä vaan. Nautit suvellakin, kun minä istuin koiran kanssa kellarissa. Elämäni veemäisin suvi! Kuura ja lumi, voi mitä taikaa. Kylmä viima kasvoilla, happea keuhkoihin. Ja jos on oikein kylmä on täysi syy käpertyä vällyn alle lukemaan ja kuvitella miten valaat laulavat ulkona meressä tai Päijänteessä ja mustakarhut tulevat talon kulmalle huhuilemaan...Vein äsekn pimeässä linnuille talipallot ja kyllä pohjoisesta puhalsi.

    Lue Kätilö!!!!

    VastaaPoista
  17. Ai, enkö ole kertonut talven tarpeistani, talvella pitää olla aina lunta ja pakkasta. Mieluiten kuten viime talvena, marraskuun alusta asti korkeat nietokset ja reilu pakkanen. Ainakin 5 astetta pitää olla kylmää. Ei loskaa, eri räntää, eikä tylsää vesi-jää-keliä.

    Lumi on se ainoa, joka tuo valoa tänne kaupunkiin. Muuten on niin mustaa ja pelkkää rankaa pystyssä. Ihmisetkin kulkee mustissaan läpi talven.

    Siis kesällä lämmintä. Aina saa paistaa aurinko, myös talvella ja talveksi aina lunta, kunnolla. Kiitos! Kai siellä ylhäällä nyt joku otti onkeensa tästä viestistäni =)

    Mies kävi sunnuntaina viemässä kavereiden kanssa talviruokintapaikalleen kunnolla ruokaa. Odotan että viikonloppuna saadaan oman ikkunan alle laitettua talipallot linnuille.

    Mahdoitkohan sä saada unta ;-) Mulla ainakin hymy palasi naamalle, kun pääsin ajattelemasta itseäni, tässä sivuillasi käyden. Kiitos <3

    VastaaPoista
  18. Birgitta, et ole kertonut. Sinä olet viestittänyt aivan muuta, mutta otan nyt onkeeni. Siis minulekin paljon lunta ja pientä pakkasta, ei hirmupakaksia, ei loskaa, eikä liukasta, kiitos!

    Minä alan kohta taas 'leipmaan' niitä lintukakkuja, joihin tulee hasselpähkinöitä yms. Nyt vain ne rumat verkossa olevat talipallot ja laudalla on pähkinöitä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä.

    Kuule, minä nukuin kuin viaton lapsi hymuillen. Sinä olit eilisen iltani iloinen tähti ja siihen oli hyvä nukahtaa. Siis jotenkin keveympi oli aloittaa päivä ilman aivosiltaa ja tein tavallista pidemmän lenkinkin...ehkä kaikki turha aivoilu on vain rasitusta.

    VastaaPoista
  19. Hei Leena luin näitä hienoja runojasi. Mieluummin lukisin paperilta, perinteisen kirjan muodossa. Saisin syventyä, maistella sanoja ja tunnelmaa. En ole samaa mieltä, että blogista vaan lukea ja vierittää tietokonenäyttöä ylös ja alas ja taas ylös ja alas, kunnes uusien postauksiesi jälkeen ne hukkuvat informaatiotulvaan. Ei yhtään sama asia! Vaan ehdottomasti painat oman runokokoelman kirjana vaikkapa omakustanteena. Minä ostan! Ja varmasti moni muukin! Leena, tee se, jo huomenna!

    VastaaPoista
  20. Sara, no en minäkään ole sitä mieltä. Minä haluan aina perinteistä kirjaa. Tänään tuli uusi runokirja...

    Olen oikeasti aika mukavuudenhaluinen. Siis voin lukea vaikka kuinka ja tehdä puutarhaa ja kokatakin, mutta kaikki muu...Piti vaihtaa sukunimikin Lumiksi tänä vuonna,mutta en saa toimeksi, kun aina on jotain.

    Sinähän painostat minua;-) Sara, meidän Olgan lääkekulut ovat nyt sitä luokkaa, että...huh-huh. Ja sen jälkeen puramme patoutunutta matkustustarvettamme ja sen jälkeen on remonttia...Kerron kaikki yksityiskohdat, kun tapaamme. Minä en ole miljonääri, en edes rikas!

    VastaaPoista
  21. Upeaa, Leena! Niin monia tunteita ja kuvia. Kiitos!

    VastaaPoista
  22. Paula, kiitos! Tällaista vuoristorataa...

    VastaaPoista
  23. Ihana kun eksyin tänne runoihisi. Ovat todella mahtavia. Tuossa olisi tosiaankin jo kirjan verran aineistoa ... ja hyvää sellaista.

    Onko Olga-neidon "reumatismi" mennyt pahemmaksi kun puhuit suurista lääkekuluista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erjuska, kiitos. En ole ikinä yrittänyt runoilla, niitä vain joskus virtaa, joskus ei. Yöpöydällä on aina pieni vihko...

      Olga on jo melkein 15 vee ja nivelrikko todettiin noin 4-5 vuotta sitten. Sen jälkeen koko ajan tulehduskipulääkitys Rimadyl ja sen päälle todella hyvä luontaistuote, josta sain vinkin Hesasta eräältä collien omistajalta eli FortiFlex. Yksi FortiFlex paketti maksaa noin 40 euroa ja kestää kuukauden. Siihen päälle tuo tulehduskipulääke, nivelpatukat, ja se,e ttä Olga saa merikalaa uunissa ahudutettuna ainakin kaksi kertaa viikossa ja muinakin päivinä kaikkea kuntoa tukevaa...,mutta eihän perheenjäsenten kuluja sillleen lasketa. Lääkärit sanoivat kun nivelrikko todettiin, että vuosi enää aikaa: Me tehtiin se viideksi ja koira on kivuton ja peuhaa lumessa. Nyt vastaan taitaa tulla ennen aika kuin tuo nivelrikko! Otimme ykkössohvasta jalat pois, kun Suuriruhtinatar haluaa nukkua siinä yöt, vaikka on monta omaa petiä. Mikä ilo nähdä aamulla, kun hän vetää sikeitä jalat kohti kattoa, kuin pentuna ikään. Olen järjestänyt nyt niin, että näen makuuhuoneesta suoraan Olgan viimeiseksi kun nukahdan ja ensimmäiseksi kun aamulla herään. Hän on mun aurinko, kuun ja tähdet. En tiedä, minne joudun, kun tähteni sammuvat...

      Poista