maanantai 5. maaliskuuta 2012

Emily Brontë: Humiseva harju

Humiseva harju on merkittävin englanninkielinen romaani. Se on täydellinen, ja täydellinen mitä harvinaisimmalla tavalla: Se on ihmisen ja elämän luonteen voimakkaasti yksilöllisen tajuamisen ainutlaatuinen ilmennys.

- Walter Alleen –

Tarttuessani vuosikymmenien jälkeen Emily Brontën Humisevaan harjuun (Wuthering Heights, Karisto 2012, suomennos Kaarina Ruohtula) avasin oven niin kauas menneeseen, että minua pelotti. Mikä on se tumma, synkkä muisto, jonka haluan uudelleen palauttaa mieleeni? Miksi joku kirja äitini kirjastosta on vaeltanut kaikki vuodet mukanani ja miksi en ole lukenut sitä uudelleen ennen tätä hetkeä? Miksi haluan kokea nummikärsimykseni uudelleen ja minäkö se olen joka vaellan Yorkshiren nummien lumimeressä peläten, toivoen ja hullusti rakastaen…

Humiseva harju alkaa vuodesta 1801, jolloin herra Lockwood haluaa asettua asumaan Englannin syrjäiselle nummiseudulle ja hän vuokraa tätä tarkoitusta varten Rastaslaakson kartanon. Vuokraisäntä on Heathcliff, joka itse asustaa Humisevan harjun kartanoa hyvin synkeän ja epävieraanvaraisen perheensä kanssa. Tänne herra Lockwood tekee vierailun päivänä jona sakea lumipyry ja pimeys estävät häntä palaamasta yöksi kotiin, jolloin Rastaslaakson kartanon vuokraajasta tulee haluamattaan osa maailmankirjallisuuden synkintä rakkaustarinaa kuin myös kirjan toinen kertoja hänen taloudenhoitajansa Nelly Deanin toimiessa tapahtumien pääkertojana. Nelly, joka muistaa kuin eilisen sen päivän, kun Humisevan harjun isäntä herra Earnshaw ilmoittaa lähtevänsä muutamiksi päiviksi Liverpoolin ja hän kyselee lapsiltaan Catherinelta ja Hindleylta sekä myös Nellyltä, mitä he haluaisivat tuliaisiksi. Mutta olisiko mikään toivomus voinut muuttaa kohtaloa, jossa isäntä saapuu kotiin ja kaivaa päällystakkinsa nyytistä lapsen sanoen:

Katsopas, tätä vaimo. Tämän kantaminen oli vähällä viedä kaikki voimani, mutta nyt sinun on otettava se vastaan Jumalan lahjana, vaikka se onkin melkein niin musta kuin olisi paholaisen työtä.


Lapsi on löytynyt nälkäisenä ja kodittomana Liverpoolin kaduilta ja herra Earnshaw tuo sen kotiinsa kasvamaan yhdessä omien lastensa kanssa. Tulokas saa nimen Heathcliff perheen pienenä kuolleen pojan mukaan ja nimi on sekä suku- että etunimi.

Melkein ensi hetkestä Hindley vihaa Heathcliffia kuolettavasti, mutta Catherinesta ja Heathcliffista tulee erottamaton pari, jota nuori Nelly Dean voi tarkkailla päivittäin. Näin alkaa maailmankirjallisuuden synkin ja väkevin rakkaustarina, jossa vihasta ja kostosta kuin ei myöskään surusta ole puutetta. Jokapäiväistä unohduksen toivoa etsitään raakuuksista ja karkeuksista, joita Humisevan harjun lukijat hätkähtivät kirjan ilmestyessä 1847. Miten saattoi syrjäisen Yorkshiren nummiseudun pappilan tytär luoda niin pakanallisen ja hirviömäisen hahmon kuin oli Heathcliff! Lukevan yleisön huomio kiintyikin nyt pappilaan, josta löytyy kolme kirjailevaa sisarusta Emily, Anne ja Charlotte sekä heidän veljensä Branwell, josta lopulta tuli narkomaani ja alkoholisti, mikä lienee tarjonnut kirjallista materiaalia etenkin kovasti veljestään huolehtivalle Emilylle, jolla muutoin tuskin olisi voinut olla mitään kontaktia epävakaisiin, ailahteleviin, synkkiin henkilöihin, sillä Emily oli eniten kiinni kodissaan ja ilman rakkaita nummiaan hän alkoi kuihtua ollessaan sekä opiskelemassa että kotiopettajattarena. Nummille takaisin päästyään hän toipui niin henkisesti kuin fyysisesti. Sitkein sisaruksista oli Charlotte, joka kesti vihaamassaan opettajan roolissa kauimmin. Charlotte oli myös sisaruksista se, joka kirjoitti Humisevan harjun toiseen painokseen esipuheen vuonna 1850 selventääkseen ja kuin puolustaakseen lukijoille 1848 kuolleen sisarensa upeaa teosta parhaan kykynsä mukaan:

En ole varma siitä, onko oikein ja suositeltavaa luoda Heathcliffin kaltaisia olentoja – epäilen, ettei ole. Mutta tämän tiedän varmasti: luovan kyvyn omaavassa kirjailijassa on jotakin sellaista, jota hän ei itse pysty hallitsemaan – jotakin, joka toisinaan toimii merkillisen omaehtoisesti.

Näin siis Emilyn sisar Charlotte Brontë, jonka teos Jane Eyre (Kotiopettajattaren romaani) hyväksyttiin julkaistavaksi samana vuonna kuin Annen Agnes Grey (Agnes, kotiopettajatar) ja Emilyn Wuthering Heights (Humiseva harju). Päästän Charlotten lausumaan loppusanat tähän kirjoitukseen, mutta vielä ei ole sen aika. Villetten (Syrjästäkatsojan tarina) kirjoittajalla, Charlottella, on toinen puoli sydäntäni, mutta toinen kuuluu Emilylle, jonka ainoasta romaanista on kirjoitettu lukemattomia arviointeja sekä tehty lukuisia tutkimuksia. Olen erittäin iloinen, että nyt minulla on Humisevasta harjusta painos, jossa on Charlotten esipuheen lisäksi, suomentaja Kaarina Ruohtulan antoisa teksti Lukijalle, josta olen voinut tavallaan saada ryhtiä myös itseeni, sillä Humisevan harjun väkevyys suorastaan pudottaa polvilleen nummien märkään maahan. Kaikki on rajumpaa kuin muistinkaan, sillä Heathcliff…,mutta palataan häneen kohta, nyt saa vuoron suomentaja:


Huolimatta siitä, että Emilyn varsinainen elämä oli yksinäistä, ahdasrajaista ja suojattua hänen henkinen elämänsä oli rikasta ja voimakasta. Keskeisiä piirteitä hänessä olivat voima, ehdottomuus, syvyys. Hänellä oli mystillinen kyky eläytyä, miltei sulautua luontoon, vaistota elämän olemus, tajuta yhteyksiä aineettomalla tasolla. Tämä heijastuu esim. Catherinen ja Heathcliffin suhteessa. Teoksen ilmestyessä tätä piirrettä pidettiin pakanallisena ja kirjaa moitittiin moraalittomaksi, synkäksi, karkeaksi. Juuri nämä syytökset saivat Charlotten tarttumaan kynään ja kirjoittamaan puolustavan esipuheen. Toisaalta arvostelu pani hyväksyvästi merkille luonnonkuvausten ja kerronnan voiman. Humiseva harju luonnehdittiin merkilliseksi teokseksi ja samanlaiseksi sitä luonnehditaan vielä nytkin. Ihmetellään, miten se voi olla nuoren naisen kirjoittama.

Sanoisin tähän, että ’tässä sen taika’. Tässä kirja, jota et ikinä unohda. Tässä kirja, jota kannat mukanasi Heathcliffista huolimatta tai juuri hänen takiaan. Kirjan suorastaan raastava ja laaja-alainen sukutragedia kuroutuu kaikessaan Cathrinen ja Heathcliffin rakkaustarinan ympärille, mutta Heathcliff ei todellakaan ole mikään Rhett Butler, joka olisi ollut kuin hunajaa, jos Scarlett vain olisi hiukan joustanut. Ei, Heathcliffin suru, kun rakastettu menee toiselle miehelle, on pedon rakkautta, mutta ei yhtään silti sen vähäisempää, sillä raivoon ja kostotekoihin, hyvin harkittuihin sellaisiin, sekoittuvat kyyneleet ja öinen valitus pimeiden nummien yllä. Heathcliffin kosto on hirmuinen, mutta hänen surunsa sitäkin väkevämpi. Kun katson ’sukupuuta’ Humisevan harjun henkilöistä, näen miten avioliitot, syntymät ja kuolemat yhdistyvät vihassa, raivossa ja hyvityksen toivottomassa toivossa. Catherinen kuoltua Heathcliffilla ei ole enää hetkeäkään, että hän voisi katsoa mitään näkemättä menetettyä rakastaan: pilvet, laattakivet, nummisumu, puut, varjot, kanervat, muiden katseet…kaikki, kaikki heijastaa Catherinea ja muistuttaa hänen menetyksestään tämän kuoltua, mutta myös menetyksestä, tämän mentyä toiselle miehelle:

”Nyt minulle selviää, miten julma olet ollut – julma ja petollinen. Miksi hylkäsit minut? Miksi petit oman sydämesi, Cathy? Minulla ei ole sanottavana sinulle ainoatakaan lohdutuksen sanaa – olet ansainnut tämän. Olet tappanut itsesi! Kun ei mikään onnettomuus eikä häpeä eikä kuolema, eikä mikään mitä jumala tai saatana olisivat voineet saada aikaan olisi voinut meitä erottaa, sinä teit sen omasta vapaasta tahdostasi. Minä en ole murskannut sinun sydäntäsi – sinä itse sen olet murskannut – ja tehdessäsi sen olet samalla murskannut minunkin sydämeni. Ja onnettomuudeksi minä olen vahva ja terve. Mutta haluanko elää? Minkälaista elämää olisi, kun sinä – oi Jumala! Haluaisitko sinä elää, kun sielusi on haudassa?”

”Jätä minut rauhaan! Jätä minut rauhaan!” nyyhkytti Catherine. ”Olen tehnyt väärin. Sen tähden kuolen. Se riittää! Hylkäsithän sinäkin minut, mutta en minä silti syytä sinua. Annan sinulle anteeksi. Anna sinä minulle anteeksi.”


”On vaikeata antaa anteeksi ja katsoa noihin silmiin ja koskettaa noita riutuneita käsiä”, vastasi Heathcliff. ”Suutele minua uudestaan, mutta älä näytä minulle silmiäsi. Annan anteeksi sen mitä olet minulle tehnyt. Rakastan murhaajaani – mutta kuinka voisin rakastaa sinun murhaajaasi?”

Ja minä rakastan, rakastan tätä synkkää kirjaa, tätä maailmankirjallisuuden klassikkoa, tätä nummiusvan ja kanervan tuoksuista teosta, tätä rakastan kaikellani nyt ja myös sitten kun vaellan usvan sisään, tanssin usvan kanssa, olen usvaa. Ja he ovat kanssani: Catherine ja Heathcliff.

*****

Humiseva harju hakattiin kiveen karussa työpajassa yksinkertaisilla työkaluilla kotoisista aineksista. Kuvanveistäjä löysi yksinäiseltä autiolta nummelta graniittijärkäleen. Katsellessaan sitä hän huomasi mitenkä rosoisesta lohkareesta voisi muovata pään, joka olisi villi, tumma, synkkä – hahmon, joka ilmentäisi ainakin yhtä suurenmoista asiaa – voimaa. Hän käytti kömpelöä talttaa eikä hänellä ollut muuta mallia kuin oma näkemyksensä. Vähitellen ja työläästi järkäle sai ihmishahmon ja tuossa se seisoo suunnattomana, tummana ja tylynä, puoleksi veistoksena, puoleksi kalliona – ensin mainituksi kauhistuttavana ja peikkomaisena, viimeksi mainituksi miltei kauniina, sillä nummen sammal, joka verhoaa sitä, antaa sille pehmeän harmaan värisävyn; ja kellokukkainen sulotuoksuinen kanerva kasvaa uskollisesti jättiläisen jalkojen juuressa.

- Charlotte Brontë -

*****

Sain juuri tietää Hannelelta, että tämä kirja on äänestetty englantilaisen The Guardianin mukaan maailman parhaaksi rakkausromaaniksi!

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Annami,  Jokke  ja Jonna

49 kommenttia:

  1. Ihanan väkevä kuvaus kirjasta. Englantilaisen kirjallisuuden opiskelijana Humisevan harjun pitäisi olla puhkikulunut, mutta minä valitsinkin klassikkolistasta aikoinaan Jane Eyren. Mutta tämän postauksen jälkeen otan sen kyllä lukulistalleni. Brava, Leena <3

    VastaaPoista
  2. Vera, minulle Jane Eyre ei jättänyt muistijälkeä, mutta saatanhan lukea sen myös uudestaan. Sitä ennen kuitenkin Syrjästäkatsojan tarina.

    Kiitos! Vahva kirja tuottaa vahvan elämyksen.

    Kiinnostavaa, että et ole lukenut tätä ollenkaan...Nyt voit tilata vaikka uuden painoksen suomeksi, jossa on runsaasti uutta tietoa heti alussa. Minun varsin vanhassa painoksessani, siinä äidiltäni saadussa, ei ole suomentajalta mitään eikä edes Charlottelta.

    VastaaPoista
  3. Hello Leena,
    commented excellent summary of "Wuthering Heights". Although the translation from Finnish to Portuguese disturb a little. Still has to understand and admire. Brilliant!
    A hug.

    VastaaPoista
  4. Omasta lukukerrastani on jo hurjan pitkä aika ,tosin välissä on nähny elokuva ja tv-sarja tuosta.Mutta nyt sait kyllä minut taas kiinnostumaan uudestaan tästä klassikosta!

    VastaaPoista
  5. Hello Antonio!

    Thanks! I suppose my summary is a little bit too long...;-) Now I think, you've also red this book, but in Portuguese.

    VastaaPoista
  6. Voi APUA Leena! Nyt en ole ehtinyt lukea YHTÄÄN MITÄÄN ja sitten kirjoitat tämänkin... En ala ! Haluan jäädä työhaluttomuuseläkkelle tai pakkolukeakirjojaeläkkeelle tai ihan mille vaan ja pääkin pitäisi järjestellä uudelleen ;)

    VastaaPoista
  7. Jael, minullakin oli aikaa, sillä olin lukenut tämän teininä. Filmatisoinnin olen tainnut nähdä muutamaankertaankin.

    Minä muistin vain tunnelman, nummet ja Heathcliffin...Kuka tietää, vaikka lukisin tämän vielä kerran...joskus.

    VastaaPoista
  8. ...Niin ja vielä, että minullahan on Syrjästäkatsojan tarina vuodelta kivi ja keppi ja olen sen irtosivuineen justiisa pari vuotta sitten lukenut, siksikin pitäisi Brontella jatkaa...

    VastaaPoista
  9. Voi rakkaus! Siis jos jostain kirjasta voi niin sanoa, niin Humisevasta harjusta. Se oli ensimmäinen tutustumiseni brittiläisen kirjallisuuden klassikoihin ja millainen! Olen vaalinut kirjaa mielessäni ja kirjahyllyssänikin pitkän aikaa, olisikohan tänä vuonna aika lukea kirja uudestaan... Upea kansi tuossa uudessa painoksessa, huomaan.

    Olethan muuten kuullut Kate Bushin kappaleen Wuthering Heights? Se kertoo nimenomaan tästä kirjasta.

    VastaaPoista
  10. Aila, mikään ei ole niin mukavaa kuin lukea ja kirjoittaa lukemastaan. Sitten sen päälle vähän puutarhailua, haahuilua, herkkuja ja koiria;-)

    Nyt olisikin kiinnostavaa tietää, oletko postannut Syrjästäkatsojan tarinan...

    Minäkin tykkäisin järjestellä mun pään uudelleen. Näin kova himo kirjoihin on tajutonta.

    VastaaPoista
  11. Katja, hanki nyt tämä uusi painos! Minulla ei ainakaan ollut alussa mitään kiinnostavaa vanhassani. Tässä on KAIKKI! Siis paljon tietoa kaikkien sisarusten töistä ja vähän muutakin. Kiinnostavaa!

    Hyvänen aika...en! Pitääkin nyt etsiä se: Kiitos vinkistä!

    Elän toivossa, että Karisto on aloittanut tällä kirjalla sarjan, jossa julkaisee näitä brittiläisiä klassikoita...

    VastaaPoista
  12. Hei Leena, miten upea ja vahva kirjoitus! Olen lukenut Humisevan harjun myös teininä, mutta minulle taas Kotiopettajattaren romaani on se sielukirja sinun termiäsi lainaten. Lue Leena Jane Eyre uudestaan, kyllä se jättää vielä muistijäljen tai palautuu mieleesi! Minä aion lukea Syrjästäkatsojan tarinan! :)

    VastaaPoista
  13. Sara, kiitos! Vahva kirja, vahvat tunteet. Tästä ei laimeaa saa vaikka yrittäisi;-) Siis niin kirja minulle.

    Sara, minun täytyisi ensin saada lukea Syrjästäkatsojan tarina, sillä sisäinen kelloni käy niin. Sen jälkeen on Jane Eyren vuoro. Ei Kotiopettajattaren romaani voi olla vaikuttamatta, sillä sen on kirjoittanut sama eli C., joka kirjoitti Villetten...en vain muista siitä mitään. Hmiseva harju on aina ollut sisälläni ja Syrjästäkatsojan tarinasta tulee outoja värinöitä...Nyt sinä ehdit sitten lukea Syrjästäkatsojan ennen minua, sillä nyt on kuukausia tulossa muuta.

    Kiva kirjoittaa sinun kanssasi 'vuoroon'! Nautin niin Menonmatkastamme...♥

    VastaaPoista
  14. Vau Leena! Olipas mahtavaa lukea juttusi, se saa avaa tarinalle ikkunoita... minulla on sattumoisin juuri tämä kirja nyt lenkkiseurana. :-)

    VastaaPoista
  15. Booksy, ihan tosi! Nyt minä rukoilen, että sinulla on siellä ääni, joka on brontëlainen...

    VastaaPoista
  16. Minulla on sama kuin Katjalla, että olen nuorena tyttönä tämän lukenut ja yhä vaalin tuota lukukokemusta väkevänä mielessä. Tämän lisäksi olen haaveillut lukevani Kotiopettajattaren romaanin ♥

    VastaaPoista
  17. Susa, niinhän minäkin kerroin, että teininä tämän luin viimeksi, mutta kirja ei antanut unohtaa itseään. Jukra: Tämä on minulle kova juttu!

    Voi, minäkin haaveilen lukevani Syrjästäkatsojan tarinan♥

    VastaaPoista
  18. Hieno postaus, jopa minulle joka en vielä kirjaa ole lukenut! Mutta pian pian... Se on ollut jo pari vuotta hyllyssä.

    VastaaPoista
  19. Upea kirjoitus, Leena! Brontën sisarusten kirjoista tämä juuri on minun kirjani. Olen lukenut sen vain englanniksi, pariin kertaan, ja molemmilla kerroilla se teki järisyttävän vaikutuksen.

    VastaaPoista
  20. Tessa, kiitos! Aloita nyt, jos vain ehdit. Minusta tuntuu, että tätä aletaan nyt lukea 'jonkin verran'. Saat ikimuistoisen lukukokemuksen.

    VastaaPoista
  21. Margit, kiitos! No, tämä on minullekin ilmeinen ykkönen, sillä kaikista Brontëista tämä on ollut kuin koko elämäni mukanani. Jännittää jo, mikä on brontëlainen jatkoni, mutta valitettavasti en voi omistautua nyt vain näille, vaikka mieli tekisi, kun tunnelmiin pääsin.

    Kirja on järisyttävä! En voi luvata noviiseillekaan kaunista ja helppoa tarinaa.

    VastaaPoista
  22. joo, ihan uusi elokuvakin tuosta nyt, maailman paras rakkausromaani englantilaisen The Guardian äänestystenmukaan.

    VastaaPoista
  23. Yllätyin kuinka paljon pidin tästä kirjasta! Minulla taisi olla tätä kohtaan ennen lukemista jotain klassikkoennakkoluuloja, mutta ne hälvenivät täysin. Katjan kommentista bongasin maininnan Kate Bushin kappaleesta, se on minusta aivan ihana!

    VastaaPoista
  24. (eikö äidilläni ollutkin kevyt jalka tanssiessa, kuin nuorella tytöllä)

    VastaaPoista
  25. Hih, minun ei varmaan kannattaisi kommentoida mitään, sillä kun en ole montaa kirjaa niin inhonnut lukiessani kuin tätä, anna anteeksi! Ei ollut minun juttuni yhtään, sen sijaan Jane Eyrestä pidin tavattomasti. Mutta toisaalta olen huomannut, että kun ikää tulee lisää, sitä alkaa kirjallisuudessakin ymmärtämään paremmin henkilöhahmoja, jotka toimivat aivan toisin kuin itse toimisi. Kai se on sitten sitä elämänkokemusta. Eli kun odottelen vielä pari vuosikymmentä, tämä saattaa olla jo mielestäni ihan siedettävä ;)

    VastaaPoista
  26. Hannele, se uusi filmatisointi olisi mukava nähdä. Kiitos tiedosta: Lisään tuon postauksen loppuun linkittäen.

    VastaaPoista
  27. Tuulia, minulla tietenkään ei, sillä olen opetellut lukemaan Aku Ankoista ja melkein venäläisistä ja muun maailman klassikoista eli sitä luin mitä kotona vanhempien kirjahyllyistä löytyi, kunnes sain oman kirjastokortin ja olin tarpeeksi iso, että sain kävellä tuon vaivaisen puoli kilometriä ihan yksin. Sen jälkeen luin yhden kylän kirjaston jättäen pois vain sotakirjat yms.

    Itseasiassa tunsikin jo tuon Bushin biisin, mutta en muistanut sitä. Sain Bushin lumialbumin joululahjaksi;-)

    Yritin googlata sinun Humisevaa harjuasi, mutta se on ehkä vasta tulossa...

    VastaaPoista
  28. Amma, saat anteeksi! Ja saat myös osanottoni, sillä sinulta on jäänyt lukematta maailman paras rakkausromaani, mutta onneksi tätä kirjaa on nyt saatavana ja suoittelen nimenomaan tätä, sillä ellei alussa olisi ollut sekä suomentajan että Emilyn siskon Charlotten lisäselvityksiä, ainakin minä olisin jäänyt sinne yönummille.

    Minä rakastin tätä kirjaa jo teininä eli ei yhtään ikäkysymys ainakaan minulle. Olen aina pitänyt vahvoista kirjoista. Nyt luen muuten taas Shriveriä...

    VastaaPoista
  29. Yhdyn tuohon Veran kommenttiin, että ihanan väkevä kuvaus tästä. Humiseva harju humisee yhä minussakin jossakin tuolla pohjalla, vaikka aikaa sen lukemisesta alkaa jo olla. Kotiopettajattaren romaani löytyy hyllystä, mutta jostain syystä tämä ei..

    VastaaPoista
  30. Helmi-Maaria, kiitos!

    Niin...Kotiopettajattaren romaanin tuntuvat lukeneen kaikki ja monet sen omistavatkin, mutta minulla tämä synkänraju rakkaustarina on kulkenut matkassani aina. Ehkä sinulla on kuten minulla, et et muista tämän kirjan vahvaa tragediaa enää...Tällaiset kirjat vaativat oman aikansa/tilansa ja nyt minulla oli oikea aika juuri tälle. Odota oikeaa hetkeä: Joskus 'timing' on iso juttu.

    VastaaPoista
  31. Minulla on tästä kirjasta aina ollut niin karmiva kuva, etten ole uskaltanut siihen tarttua. Kate Bushin "Wuthering Heightsia" kuunnellessani aina kuitenkin ajattelen että sittenkin haluaisin sen lukea... ja nyt kun biisi tuli puheeksi, on ihan pakko kysyä miten itse suhtaudut Bushin kappaleeseen? Vetoaako se sinuun kuten kirja?

    VastaaPoista
  32. Nolottaa ihan tunnustaa, etten noita ole viela saanut luetuksi. Mutta kuin kohtalon oikusta eilen kavaisin kirpputorilla, ja sielta mukaani tarttui seka Kotiopettajattaren romaani etta Syrjastakatsojan tarina ihanina, vanhoina, kulahtaneina painoksina vuosilta -45 ja 53!
    Tuon Humisevan Harjun haen kylla kirjakaupasta, taman sinun esittelyn jalkeen ei voi enaa jattaa lukematta :)

    VastaaPoista
  33. Hienosti kirjoitit tästä ainutlaatuisesta kirjasta. Ei ole mitään Humisevan harjun kaltaista. Humiseva harju on kuin arvoitus, johon ei ole vastausta. Kiehtova ja hämmentävä ja väkevä.

    Minulle tärkein Brontë-kirja on Kotiopettajatteren romaani, jota olen rakastanut lapsesta asti. Humiseva harju oli lapsena minusta kummallinen ja ahdistava - vasta aikuisena ihastuin Humisevan harjun synkkään maailmaan. Mutta luin lapsena monta kertaa vanhempien Humisevasta harjusta esipuhetta, jossa kerrottiin Brontën sisaruksista: rakastin kuvausta maalaispappilasta ja sen eristyneistä ja erikoisista sisaruksista, nummista ja kirjallisista pyrkimyksistä.

    VastaaPoista
  34. Olen lukenut joskus nuoruudessani Humisevan harjun ja Kotiopettajattaren romaanin. Nyt olisi kyllä aika lukea ne uudestaan, kun tuossa arkistoinnissa tulivat esille:)

    Ihanan väkevä kuvaus. Olet kyllä niin taitava ja sinulla on uskomaton ulosanti.

    VastaaPoista
  35. Elma Ilona, pidän muutamista muista Bushin biiseistä enemmän. Jos se olisi minusta ollut tämän kirjan henkeen, olisin sen linkittänyt loppuun. Toisaalta, tämä on vain makukysymys ja suojelen rakasta Humisevaa harjuani hieman vanhanaikaisesti. Jos ajatellaan vain nummia ja kauhua, niin Bush onnistuu erinomaisesti, mutta ehdottomasti modernisti.

    Tämä kirja on monessa kohdin raaka. Pitää ottaa huomioon myös aika eli kirja alkaa suostaan vuosiluvulla: 1801. Ja Heathcliff on syystä varttunut varsin julmaksi, mitä ei yhtään paranna sen ainoan menetys, johon hän ikinä todella on kiintynyt, rakastanut.

    VastaaPoista
  36. Karoliina, mikä telepatia! Nyt sinulla on kaikki tärkeät, kunhan vielä tämän uutuuden hankit. Tämä on nyt tällä kertaa vanhoja parempi erinoamisten alkusanojensa takia. Minulla on nyt kaksi Humisevaa harjua ja toisen painos on vanhempi kuin minä eli on päässyt vanhojen kirjojen kokoelmaani, mutta se on hyvin pidetty. Syrjästäkatsojan tarinan kanssa sama juttu. Pitää kysyä äidiltä Kotiopettajattaren romaania.

    Karoliina, miten minusta tuntuu, että saamme jatkossa nauttia myös postauksia, joissa kerrot lukemistasi kirjoista;-) Hienoa♥

    VastaaPoista
  37. Liisa, kiitos! Ja olet oikeassa: Tämä tumma nummirakkaus on mystinen ja synkkä ja hämmentävä ja siksi ehkä arvoituksena kiehtoo mieliä sukupolvi toisensa jälkeen.

    Tämän kirjan alussa sanotaankin, että monet lukijat kaikkein mieluiten lukisivat tarinoita Brontën sisaruksista, sillä niin kiinnostavia he kaikki olivat.Yritän pidättyä kommentoimasta Kotiopettajattaren romaania, koska siitä ei jäänyt muistikuvaa. Syrjästäkatsojan tarina värähtelee jo...ja sehän on saman kirjoittajan eli Charlotten teos.

    VastaaPoista
  38. Hanne, niin sinullahan on jo ollut iso siivous. Minun kevätsiivous alkoi sillä, että juotan keittiön massiivipyökkisille hyllyille öljyä, paljon öljyä. Ne irrotetaan toimenpiteen ajaksi, mutta tulos kannattaa, sillä tulevat likaa hylkiviksi ja patinoituvat kauniisti.

    Lue nyt jompikumpi, jos puutarhakirjoilta maltat;-) Voisit sitten postata siitä.

    Oi, sinä kyllä osaat innoittaa minua: Kiitos♥

    VastaaPoista
  39. Olen lukenut nuorena sekä tämän että Kotiopettajattaren romaanin, mutta en pitänyt kummastakaan! Enkä ole niihin myöhemminkään tarttunut. Ei vaan kolahtaneet vaikka rakkausromaani tämä onkin.

    VastaaPoista
  40. Mikä upea kuvaus kirjasta, pakottaa suorastaan lukemaan! Olisikohan uusin painos jo kirjastoissa.

    Luet Shriveriä, onkohan Poikani Kevin kirjan nimi. Itse luin kirjaa samaan aikaan ystäväni kanssa, ja meillä oli puhelimet kuumina ainakin 2 viikkoa, kun oli pakko taas puhua Kevinistä... Hurja kirja sekin, täysin toisesta maailmasta.

    Sanna.

    VastaaPoista
  41. Helena, ei sitä kaikista kirjoista voi pitää. Monet kehuvat kirjaa Saatana saapuu Mosokovaan. Minä en sitä alas saa vaikka maksettaisiin. Nämä ovat amuasioita.

    Ihanaa keskiviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  42. Sanna, kiitos! Uskon, että pidät. Keine Achnung, miten pian uutuudet löytävät kirjastoon...

    Kuule, minulla on kaksi minulle uutta Keviniä eli Syntymäpäivän jälkeen ja Poikani Kevin. Vedin pitkää tikkua ja luen nyt Keviniä. Kevin olisi minulta jäänyt ellen nimenomaan haluaisi lukea kaikki Shriverin kirjat. Aihe on sellainen, josta olen lukenut niiiin paljon, mutta toki Shriver on Shriver tässäkin eli vie täysillään.

    Lue sinä Shrvierin Kaksoisvirhe. Minusta se on niin kuin totta. Ymmärrän kirjan Willyä liiankin kanssa. Mieheni lukee sitä nyt, mutta hänelle Jonnekin pois menee kuulemma ohi Kaksoisvirheen. Minä en enää osaa laittaa Shriveriä paremmuusjärjestykseen eli käy kuten on käynyt Ian McEwanin kanssa: Yhtenä päivänä se paras on tuo, toisena tämä etc.

    Aurinkopäivää sinulle!

    VastaaPoista
  43. Eikö olekin jännää palata johonkin kauan kauan aikaa sitten lukemaan. Joskus sitä tietää, että mun ei pitäis palata tähän ja toisinaan sen aika kuitenkin on.

    VastaaPoista
  44. Birgitta, mistä arvasitkaan, että pelotti;-) Joskus ei pitäisi aukoa ovia menneeseen, mutta nyt, nyt on aika kypsä lukea Brontët uudelleen.

    Taidan olla masokisti, sillä nyt luen Shriverin tähän asti rankinta eli Poikani Kevin. Olin jo päättänyt, että juuri sen Shriverin jätän väliin, mutta pokka ei pitänytkään.

    VastaaPoista
  45. Minusta mahtava bloggaus. Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos ja ole hyvä. Minulle oli vuoden tapaus havaita, että kirja, jota olen kaikki nämä vuodet kantanut sydämessäni, oli oikeastaan vieläkin enemmän.

      Poista
  46. Mä luen Brontejani kuin raamattua, ja olen lukenut tämänkin läpi varmaan toistakymmentä kertaa. Samoin multa löytyy useita leffaversioita. Aina jaksan äimistellä, miten Emilyn kaltainen nuori ja kokematon tyttö on voinut kirjoittaa näin väkevää tekstiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjukka, sama täällä. Piti lukea uusiksi suvella vielä eräs Bronte ja tuoda samalla blogiini, mutta suvet eivät ole siskoja keskenään eli oli liian kiire olevianaan. En nähnyt uusinta filmatisointia elokuvasta, johon houkuttavat upeat leffakuvat, mutta josta pidättävät maininnat, että se olisi julmin. Emily kuten siskonsa, elivät eristyksissä, vain Charlotte lähti muualle töihin ja asumaan jossain vaiheessa. Niin vain syrjäisyydessä syntyi kolme sisarusta, joista kaikista tuli kirjailijoita.

      Poista