maanantai 1. syyskuuta 2014

Lars Pettersson: Koutokeino, kylmä kosto

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olivat kaikki auton ikkunat jäätyneet umpeen. Kasvoilleni alkoi kertyä kuuraa, kulmakarvat muuttuivat kokkareisiksi ja huomasin, että jaloista oli häviämässä tunto. Sormet tuntuivat hanskoissa kovilta puikoilta. Yritin vetää kädet kainaloiden alle, mutta paksu takki teki minusta kömpelön ja lihaksia oli vaikea liikuttaa.

Väitetään, että tämä oli kaikkein miellyttävin tapa kuolla. Paleltua kuoliaaksi.

Toisinaan löydetään kallion kielekkeille kuoliaaksi jäätyneitä alppihiihtäjiä, joilla on autuas hymy huulillaan.

Ruotsalaisen Lars Petterssonin trilleri Koutokeino, kylmä kosto (Kautokeino, en blodig kniv, Minerva Crime, suomennos Salla Korpela) on hyytävä kosketus saamelaiskultturia, josta haluaisimme nähdä vain matkailumainokset hymyilevine saamenpuvuissa poroja silittelevine ihmisineen, valkeat tunturit, jokien ja purojen usvat, tunturikihut ja nuotiotulet. Onneksi loistava Åsa Larsson dekkareineen on karaissut minut kestämään ja arvaamaan, että saamelaiset kirjoittavat omat lakinsa elleivät maan lait vastaa yleistä oikeustajua. Ja se mikä on yleinen oikeustaju on kuin geeneissä perittyä tietoa, jotain mitä et voi paeta, jotain joka ei unohda vääryyttä, ei anna anteeksi ikinä, vaan kostaa, jotain josta saamelainen sanoo min vuorbi, meidän kohtalomme.

Tukholmassa ikänsä asunut, saamelaisäidin ja ruotsalaisisän tytär, apulaisssyyttäjä Anna Magnusson, on palannut kotikyläänsä Norjan Finnmarkiin isoäitinsä pyynnöstä. Annan pitäisi auttaa raiskauksesta syytettyä serkkuaan Nils Mattisia, ettei tätä tuomittaisi, sillä perhe ei selviä ilman häntä. Hyvin äkkiä Anna vakuuttuu kuitenkin Mattisin syyllisyydestä eikä kaihda mitenkään olla tuomatta mielipidettään esiin. Hän on kuin itsepäinen ja rohkea äitinsä, joka jätti sukunsa ja muutti etelään. Dom leat juste dego du eatni, muistutat äitiäsi, saa Anna kuulla tuon tuostakin, mutta Anna tiesi, että sanottu saattoi tarkoittaa myös: Olet äitisi.

Ne, jotka osaavat lukea koodeja, voivat tulkita, mitä kudelmien säikeet tarkoittavat. Kuka on virittänyt loimen. Aika ei mene, se tulee.

Luettuani Lars Petterssonin teoksen ja sen liepeet, oli  hirveän vaikea uskoa teosta esikoiseksi, sillä Pettersson kirjoittaa kuin peto! Kirjan henkilöt ovat äärimmäisen uskottavia aina Annasta urheiluhulluun nuoreen poliisiin Kristianseniin. Erityisen upeasti on kuvattu Annan isovanhemmat, mutta myöskin Annan äidin nuorin sisar Sara Marit, Nils Mattisin äiti. Hänen ja Annan välit eivät ole helpot, mutta sekin koetaan, että ollaan eri maata, mutta ehdottomasti samaa sukua.

Koutokeino, kylmä kosto ei sisällä tyhjäkäyntiä, vaan se hengittää tiheästi kiihtyvän pakkasen ja kaasuttavan moottorikelkan tahtiin. Se on irtileikatut poronkorvat, puukon viiltohaava, murskatut ruusut, murha, saamelaisen naisen vahvuus, poron pelokkaat silmät, aina vahvemman kunnioitus sukupuoleen katsomatta, kieli joka tarkoittaa toista, mitä sanoo, se on Aki Kaurismäkeläinen filmileikkaus pohjoisen yöelämästä tai isoäidin valmistama juhlaruoka, soavvasbirkot, savustettua poronlihaa sienikastikkeessa puikulaperunoiden ja puolukkasurvoksen kera, se on savuisen baarin känni ja kourivat kourat, se on revontulet ja lumen taju, huikea joiku kuolemaa ja intohimoa...

Polvet koukussa hyökkäsin Kristiansenin kimppuun samalla silmänräpäyksellä, kun hän astui kylpyhuoneesta ulos. Tartuin häntä vyötäisiltä ja kaadoin hänet suorilta jaloilta. Hän kaatui suin päin natisevalle vuoteelle. Nousin hänen päälleen ja yritin lukita hänen kätensä selän taakse. Mutta hän oli liian vahva ja onnistui vääntämään kätensä vapaaksi otteestani. Niinpä asetuin hajareisin hänen selkänsä päälle ja yritin painaa häntä pehmeää patjaa vasten. Hän hengitti raskaasti tultuaan yllätetyksi ja koska hänen kasvonsa olivat kulunutta tyynyä vasten.


Hänen keskittymisensä herpaantui. Selkälihakset rentoutuivat...Suutelin hänen selkäänsä, ja hän huokaisi lamaantuneena. Miksi käyttää väkivaltaa, kun vahvan miehen voi taltuttaa näin yksinkertaisesti?


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika

*****

25 kommenttia:

  1. Vaikka en tykkää talvesta, tämä dekkari kiehtoo minua just talven ja pohjoisen miljöön vuoksi. Ja oikein hyvältä vaikuttaa arviosi perusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, minusta Åsa Larssonin arktiset dekkarit ovat parhautta ja tämä ei jää niistä kuin ehkä parista ja sekin vain poronkuseman verran eli tätä et jätä kesken, jos pidät Larssonin trillereistä.

      Erittäin erinomainen arktinen trillerivinkki on myös Tess Gerritsenin Jääkylmä.

      Olin aivan yllättynyt tästä Koutokeinosta...ja nyt tänä iltana R. aloittaa matkaa Koutokeinoon;)

      Poista
  2. Olitpas jättänyt koukuttavat sanat loppuun. Mies kirjoittanut noin kauniisti ja tunteella...oletkos nyt varma, että kirjan taustalta ei löydy joku aviopari tai naiskirjailijoita. Nykyään on yleistynyt pari-kirjojen kirjoittaminen mm. Lars Keplerin takana on pariskunta ja Erik Axel Sundin takaa löytyy kaverukset.
    Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis ovat tanskalainen naispari (Poika matkalaukussa) ja Niccy French aviopari. Roslund ja Hellström kirjoittavat rautaisia dekkareita. Suomalaisista Nopolan siskokset hurmaavat lastenkirjoillaan ja Nuotion perheen äiti ja tytär ovat kirjoittaneet yhteisen dekkarin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ihan tarkoituksella;) Ja tuo kohtaus tuossa on paaaljon pidempi eli tässä on vain pieni hiukopala.

      Tiedän, että tuollainen parikirjoittelu on yleistynyt ja kohta varmaan tulee jo ryhmäkirjoitettuja kirjoja, mutta tämän takana on ihan oikea ihminen, Lars Pettersson, joka on ruotsalainen elokuva-alan freelancer. Hän on myös tuottanut elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja ja reportaaseja. Työskennellyt opettajana ja tuottajana Ruotsin televisiossa. Viettää talvet Norjan Koutokeinossa ja valmistelee nyt toista Koutokeino-sarjaan kuuluvaa romaaniaan Slaktmånad.

      Unohdit Hjorth&Rosenfeldtin, joiden Sebastian -sarja on oma suosikkini. Miksi heiltä ei ilmestynyt täksi syksyksi, oi miksi! Pidän tosi paljon myös Erik Axel Sundista, mutta siinä en saa kertaakaan nauraa, kun ei naurta, mutta Pettersonin kirjassa on muutama kevennyskin ja samoin on Sebastian -sarjassa. Lene &co on myös rautaa. En ikinä lue dekkareita, jotka eivät vedä heti.

      No, äidistä ja tyttärestä tuli heti mieleeni Nora Surojegin ja Pirkko-Liisa Surojegin, jotka ovat tehneet maailman ihanimmat lasetenkirjat Untu ja sydäntalven salaisuus sekä Pikkupöllö.

      Mai, lueppas nyt tämä Koutokeino ja kerro minulle, mitä olet mieltä;) Oikein odotan, että saat lukea tuon loppuun ottamani kohtauksen kokonaan! Kerrankin jotain erilaista.

      Poista
    2. Voi harmi, kun loppuu tämä Marikan dekkarihaaste syyskuun loppuun ja vielä olisi vaikka kuinka monta jännäriä lukematta. Pakkohan tämä on lukea. Olen myös Åsa Larsson-fani ja hän kirjoittaa myös pohjoisesta. Miksei Åsa Larsson ole kirjoittanut mitään?
      Eihän se ole kunnon dekkari, jos ei ole tunteita ja tunnelmia mukana :)
      Nyt luen Salka Valkaa Islannista, joka on täyden kympin kirja :)

      Poista
    3. Mai, olen taas ihan pihalla: Minähän luen paljon dekkareita. Toivon totisesti, että luet. Tässä on paljon Larssonimaista. Åsa on ihan dekkaristien aatelia ja olen huomannut, että hän julkaisee harvoin, mutta aina priimaa. Toivon, että tämä on nytkin syy, eikä mikään ylittämätön...joku muu.

      No juu, välillä tuntuu siltä, mutta minä luen kyllä aika laidasta laitaan enkä ole ikinä hylännyt rakkauttani brittiläiseen dekkariin.

      Ihan tosi! Täytyykin ottaa selvää, mistä on kyse;)

      Poista
  3. Pohjoinen ja kylmyys -houkuttelevaa. Täytyy lukea. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, minäkin olen sellainen arktisen ystävä, mutta mieheni ei, joten valinta on kompromissi. Onneksi sentään voin lukea niin paljon pohjosesta kuin ikinä haluan.

      Ole hyvä.

      Poista
  4. Olen lukenut kaikki Åsa Larssenin kirjat ja pitänyt niistä kovasti. Hän kuvaa hienosti pohjoisen ihmisiä. Ylipäätään skandinaaviset dekkarikirjailijat on tullut kahlattua, sillä heidän kirjojensa maailma on uskottavaa ja ymmärrettävissä, usein myös varsin raadollista kuvausta yhteiskunnan nurjapuolista. Meidän kirjastossa oli kesällä nostettu esittelyyn nimenomaan pohjoismaiset dekkaristit. Uutuuksia oli tietenkin varsin vähän lainattavissa, sillä kirjastojen määrärahat ovat tällä hetkellä pohjamudissa. Dekkareita ostan harvoin normaalihinnalla, koska niitä ei tule samalla tavoin luettua useampaan kertaan, kuin kaunokirjallisuutta. Pokkarikirjat ovat oiva keino hankkia itselle uudempaa tuontantoa, koska nykyisin niitäkin saa jo kohtalaisen nopeasti.
    Kiitos tästä Lars Petterssonin esittelystä. Se on tervetullut uutuus ja menee ehdottomasti lukulistalleni. Nythän on taas kylmät ja pimeät ajat edessä, joten lukemaankin ehtii enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. between, Åsan kirjat ovat ihan huippua! Sitä usein ihmettelee, että miten pohjoismaista voikin tulla niin paljon erinomaisia dekkaristeja. Kirjastoja kuristetaan ja sen huomaa vaikkapa siinä, että en saa enää yhä useampia haluamiani kirjoja upeasta Alvar Aallon suunnittelemasta kirjastostamme, vaan kirjat tilataan usein kaupungista. Hyvä kun näinkin.

      Minä luen dekkareitakin moneen kertaan, sillä kun on lukenut oman kirjastohyllyn ylimmät hyllytasot eli dekkarit loppuun, on unohtanut jo alkupään kirjojen murhaajat ja voi taas aloittaa alusta. Esim. Colin Dexterin Morse-trillerit olen lukenut useampaan kertaan.

      Ole hyvä ja lupaan, että viihdyt Koutokeinossa;)

      Poista
  5. Onni se on, kun kirjasto on taas lähellä. Huomaan vain taas sen, että monet listani kirjoista on koko ajan varattuja. Pitäisi siis tehdä varaus, mutta tässä hektisessä elämänvaiheessa en uskalla. Mitä jos minulla ei olekaan sitten aikaa lukea. Aika monta kirjaa on tullut ostettua juuri tästä syystä. Omassa hyllyssä ei tarvitse kiirehtiä. Lukee sitten kun on justiinsa sopiva hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, yksi Suomen monista helmistä: kirjastolaitos. Ehkä sinua odottaa sitten lukupaussi. Pyydät joululahjaksi kirjoja, joita luet sitten ajalla. Tämän päivän köyhyys on hyvin usein aikaköyhyyttä, joka on todellista nykypäivässä. Toivon siis sinulle luolanainenaikaa!

      Poista
  6. Tämä on minulla nyt luettavana. Parinkymmenen sivun jälkeen olen ihan myyty. Juuri meikäläisen makuun. Pohjoismaiset dekkarit pelittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, hyvin ymmärrän, sillä niin on arktisen jännittävä kirja.Pohjoismaiset dekkarit tosiaankin ovat hothothot!

      Poista
  7. Olipas huikea dekkari,olen aivanällikällä lyöty,kuinka joku voi osata kuvata saamelaista kulttuuria noin taitavasti. Tarina mahtava,juonen rakentelu taidokasta ja lukijansa koukkuun saava kirjoittaja,se on taito jota ihailen. Innolla odotan hänen uutta kirjaansa,minusta hän sai fanin heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, eikö vain! Lars Pettersson asuu talvet Koutokeinossa eli hän tietää, mistä kirjoittaa.Sama täällä, sama täällä eli lisää Petterssonia, kiitos.

      Poista
  8. Mulla on tämä kirja nyt menossa. Ihan alussa en meinannut päästä sisälle tarinaan, mutta alkoihan se tarina sitten kuitenkin vetää ja piti viime yönäkin minua pauloissaan pikkutunneille. Tänä iltana pääsen taas kirjan pariin (vaikka kieltämättä jo nyt houkuttelisi ryhtyä sitä lukemaan, mutta ensin pitää tehdä vähän muita lukuhommia). Pidän kovasti Pettersonin pohjoisen ja talven kuvauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, jäin oikein miettimään, milloin olen lukenut näin hyvän dekkarin...Myös ulkopuolelta blogien olen kuullut kirjan saamasta huomiosta. Pettersson tuntee, mistä kirjoittaa, sillä asuu talvet Koutokeinossa.

      Poista
  9. Minäkin odotan Lene & co.ta. Tällainen teos meinasi kuitenkin mennä täysin ohi. Vaikuttaa mainiolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, sitähän minäkin, mutta missä on Sebastian? Koutokeno on minulle vuoden dekkariyllättäjä ja olen kuullut, että tätä lukevat heki, jotka eivät ole niin kovia dekkareiden lukijoita eli Petterson kuin miespuolinen Åsa Larsson. Koutokeino on mulla nyt ihan hurjan ylhäällä kun mietin vuoden kirjoja....



      Poista
  10. Sain äsken luetuksi. Kyllä kannatti. En ihmettele, että lumoonnuit. Olen ajellut noilla paikoilla joskus nuoruudessa ja hiihdellyt ja vaeltanutkin Lapin maisemissa. En kuitenkaan ole asiantuntija, mutta jotakin tiedän. Tässä kirjassa kirjailija tiesi, mistä puhui ja teki sen taitavasti nimenomaan maisemien, sään vaihteluiden, porojen jne. suhteen. Niin tietää Åsa Larssonkin, olen lukenut.
    Huomaatko, että tässä mies kertoo naisen elämästä kuin eläisi sitä itse. Neljän tien risteystähän oikein suitsutettiin samasta asiasta. Ja mitä teki itse Agatha aikoinaan?

    Siirryn nyt seuraavaksi Varjojen huoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, mitää mää sanoin;) Hän asuu talvet Koutokeinossa. Åsa on dekkaristein kultaa.

      Huomasin, huomasin! Mies on silloin paras, kun hänessä on edes sen verran naista, että osaa eläytyä naisen elämään...;) Kinnusen kirja oli juuri sen takia taikaa: Miten hän osasikaan tehdä siitä kureliivien aukirepimisestä niin todellista ja sitten ne kaikki naiskuvailut eri ikävaiheissaan. Se lettukohtauskin. Tuskin Koutokeinosta olisin niin paljon pitänytkään ellei tässä olisi ollut pääosassa nainen. Muuten tämä olisi ollut liian kova ja kohderyhmänä mieslukijat. Mitä nimenomaan nyt tarkoitat Agathassa? Minun kirjastoni ylärivi on täynnä damen dekkareita. Agatha katosi pitkäksi aikaa, mitä muuta hän teki, mitä sukupuoleen liittyvää?

      Varjojen huone? Tarkoitat ehkä Claudelin Varjojen raporttia?

      Poista
    2. No nyt mää tajusin;) Sinne Varjojen huoneeseen, sinne rankkaan...Pidin muuten Unissakulkijasta eniten.

      Poista
  11. Olin yöllä Varjojen huoneessa. Meni hetki, ennen kuin pääsin taas käsiksi. En oikein ymmärrä tuota eriaikaisuutta, kunhan pojat vaan eivät vähän laskelmoineet...
    Agathahan kirjoitti naisena pikku belgialaisesta, Poirotista, joka oli mies :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, takuulla laseklmoivat;) He eivät nyt saa minulta anteeksi, että vaikka tuttujen kirjabloggaajien siinä todistaessa kysyin, että ovat he kirjailijat sarjan takana, väittivät, että eivät! Olisin saanut rauhallisessa tilanteessa hyvät kuvat ja olisin voinut kysyä jotain sellaista, jota en kysyisi lavalla. Eli sellaista ilkikuria, Olisivat saaneet laittaa nämä tarinat kaikki yhteen kirjaan, jolloin se olisikin vaatinut vähän enemmän kokonaisuuden hilomista lukijaystävällisemmäksi eli helpommaksi seurata. Nuo kuukaudet veivät paljon pois mielestä. Sen sijaan Unissakulkijan kanssa ei tätä vaikeutta ollut, kun se tuli niin nopeasti.

      No olisihan minun pitänyt tajuta, mutta kun en. Valmistan parhaillaan kolmea eri ruokalajia nytkin, joten asiat eivät pysy päässä. Olen loman tarpeessa! Poirot on minusta niin hyvä tyyppi, että luen hänestä ensi vuonna elämäkerran!

      Poista