maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kettuja? Welcome to my backyard!

Olen aina yrittänyt enemmän kuin jaksaisin. Olen hymyillyt silloinkin, kun on itkettänyt. Olen vaalinut koko ikäni kodin tunnelmia. Olen ottanut blogissani tavaksi tuoda esiin enemmän positiivista ja kannustavaa kuin ikäviä asioita. Olen salannut teiltä yli neljän vuoden aikan monta vaikeaa asiaa ja samanaikaisesti olen vastannut monille lukijoistani sähköposteihin, joissa olen tukenut heitä heidän elämänsä vaikeina aikoina. En ole hyvyyden papitar, mutta olen aina kärsinyt muiden kärsiessä, olen aina ollut heikompien puolella, mutta vahvuuteenkin voi sairastua tai ainakin siinä voi joskus mennä kuppi nurin ja minulle se tapahtui tänä aamuna. Joskus korsi katkaisee kamelin selän ja kun tänään luin Tanja Vasaman jutun Kettuja? Not in my backyard Helsingin Sanomista, tajusin todella, miten erilaisia me ihmispedot olemme ja minulle vain entisestään kirkastui, keitä en jaksa tässä elämässä ollenkaan.

Viime viikolla Hesarissa oli juttu, jossa joku ihana kirjoitti, että jos ihminen menee asumaan villieläinten alueille, hän asukoon siellä alkuperäisasukkaiden kanssa sovussa, ei näitä vihaten ja lahdaten. Olisin nyt antanut tälle kirjoittajalle nimellä kunniaa ja laittanut tähän otteen ko. jutusta, mutta R. oli eilen huomaamattani kerrankin vienyt kaikki vanhat lehdet pois. Kiitos sinulle kuka oletkin ja jaan täysin näkemyksesi susista!

Nyt sitten kettuihin. Kettu on suosikkivillieläimeni. Kun ketut saapuivat puutarhaamme kiitos siilien ruokakuppien, olin onnessani, sillä suosikkipuutarhakirjassani Luontopiha - Ympäristöystävällinen piha ja puutarha, Riku Cajander kirjoittaa näin:

"Englannissa "kulttuurikettuja" houkutellaan yleisesti ruokinnan avulla puutarhoihin. Asenteet siellä ovat muuttuneet lajia kohtaan suotuisemmiksi, ja niinpä yleisöäänestyksessä kettu pääseekin kolmen suosituimman eläinlajin joukkoon. Liikenteen haitoista huolimatta monet ketut myös pärjäävät ja lisääntyvät kaupungeissa paremmin kuin ympäröivällä maaseudulla, missä niitä vainotaan ja metsästetään."

Tähän minäkin laskin ja koska meillä on iso lehto, olen pitänyt sitä luonnonsuojelualueena, jonne kettukoirilla ei ole asiaa. Sinne ei ole asiaa myöskään irtokissoilla, sillä meillä on tosi monipuolinen linnusto ja paljon pesiä. Olen nähnyt kissan kiipeävän puuhun linnun pesälle, mutta en ikinä ketun tekevän samaa. Kettu on Cajanderin mukaan puutarhan hyötyeläin, joka:

"Ketun luontainen menu on hyvin laaja. Siihen kuuluu suosituimpana saaliina välistä haitaksikin asti esiintyviä pelto-ja metsämyyriä sekä hiiriä, mutta myös pikkulintuja, jänisten poikasia, etenoita ja kastematoja. Mikäli pihalla haluaisi ruokkia repolaista, voi sille tarjota koiran- tai kissanruokaa sekä suolattomia lihan ja kalan tähteitä sekä pähkinöitä."

Siis rakkaat lintuni mainittiin tässä menussa, mutta kettu ei kiipeä puuhun, eikä ole ikinä tehnyt sitä, mitä  teki yhtenä keväänä alueen ainoa irtokissa: Pöntöissä pesi tiaisia, vanhemmat syöttivät ahkerasti poikasiaan, yhtenä aamuna löysimme naapurin rouvan kanssa pöntön alta molemmat emolinnut päättöminä ja tietenkin poikaset kuolivat pönttöön. Muistamme aina tuon kevään "päättömien tiaisten keväänä". Hyvin ruokittu kissa tappaa vain tappamisen ilosta, kuten tekee myös minkki. Kettu tappaa nälkäänsä ja se on luonnon kiertokulkua. Suojelen kaikkia eläimiä, myös kissoja ja olen samaa mieltä kuin eläinsuojeluyhdistys, että irralleen ulos jätetty kissa on heitteille jätetty. Toivon jokaiselle kissalle hyvän kodin, jossa siitä pidetään huolta kuin perheenjäsenestä.

Saatuani elämäni ikimuistoisen kokemuksen seurata kettuja, olen nähnyt, että kettu on arka, väistyvä eläin. Mutta se on myös kaikkein lähinnä koiraa eli luottaa ihmiseen vähän liiankin nopeasti. Kettu ei ole vaarallinen ja siksi Tanja Vasaman juttu revitystä oravasta ja sisälle vauvan kimppuun hyökänneestä ketusta on vieläkin provosoivampi kuin ne monet uutiset, joissa irtokissa on hyökännyt ulkona vaunuissa nukkuvan vauvan kimppuun. Ikävä juttu, että kun brittiläiset nauttivat katsoa nukkuvaa kettua puutarhassaan, juuri joku suomalainen ottaa asiakseen lietsoa vihaa arkaa punaturkkia kohtaan...Onneksi ympärilläni on enimmäkseen niitä, jotka näkevät maailman toisin ja joilla on tunneälyä kaikkea elollista kohtaan. 
Tämä kuva löytyy täältä ja on siis Cherin kuvaama.
Mikä nappisilmä! Cherillä on ollut onni kohdata niin ketunpoikasia kuin aikuisia kettuja...

Tänä talvena jouduin puuttumaan erään metsästyskoiran pitoon, koska pientä koiraa pidettiin aamusta iltaan lyhyen narunpäässä kiinni talon seinässä ja sen valitus kuului niin  minulle kuin muille naapureille. Omistaja tuli myöhemmin räyhäämään minulle ollen sitä mieltä, että metsästyskoiria eivät koske eläinsuojelumääräykset! Kun hän näki seinilläni olevat, sisareni miehen, valokuvaaja Pekka Mäkisen ottamat kettukuvat, hän alkoi retostella, kuinka murhaa juuri kettuja. Ja miten hän tekee sen koiran kanssa  ja kuinka kauan koira voi repiä kettua kolostaan...se oli tunteja. Voin huonosti tuon kuulemisesta, mutta jos olisi ollut tallennin, olisin saanut nauhoitettua laittoman teon: Eläintä, edes kettua, ei saa metsästää niin että se ei kuole heti. Pitkitetty kuolema on lailla kielletty! Miten urhea onkaan mies, joka onnistuu  murhaaman ketun! Mitä mahdollisuuksia ketulla on?

Vain raukka murhaa ketun. Kettu on arka osa luontoamme. Se on kaunis ja väistää ihmistä. Citykettu ei ehkä pakene, mutta ei käy päällekään. Jaksan odottaa ja tehdä työtä sen eteen, että turkistarhaus loppuu Suomesta. Mikään eläin ei kuulu häkkiin ja kukaan ei tavitse toisen elävän olennon kuolemaa, saadakseen lämmintä ylleen. Nyt on kansalaisaloite eduskunnassa ja olen niin iloinen, että allekirjoittajia lopettamaan elinkeino, joka perustuu eläinten rääkkäykseen, löytyi niin paljon. Seuraavaksi voimmekin jo liittyä samaan rintamaan muiden länsimaiden kanssa ja lopettaa laittomana ketun metsästämisen koirilla. Ja sen jälkeen voimme kysyä itseltämme, miksi kettua pitää jahdata ollenkaan? Jos se syö nälkäänsä riistalinnun, sillä on siihen suurempi oikeus kuin julmalla ihmisellä ikinä!

Jos jollain on tähän jotain mielipidettä, niin kannattaa laittaa nimi alle: Jos on asiaa, pitää olla kanttia seisoa sen asiansa takana nimellään!

eläinten puolesta
Leena Lumi

PS. Tätä muistoa ei minulta vie raukkamaisinkaan eläinten murhaaja eli Syyskirje eräänä sunnuntaina

PPS. Helsingin Sanomissa 11.3. maatalous- ja metsätieteen maisteri Evelina Lundqvist tuo hyvin esille kantansa mielipiteessä Turkistarhauksesta on tehtävä laitonta: 

"Helsingin sanomat kertoi 6.3. turkistarhauksen kieltävästä kansalaisaloitteesta. Uutisen mukaan moni kansanedustaja äänestäisi kansalaisaloitetta vastaan sillä verukkeella, että tarhaus siirtyy maihin, joissa on huonommin valvotut olosuhteet. Perustelu ontuu. Emme voi perustella omaa lainsäädäntöämme sillä, että jossain maissa lainsäädäntö on löysempi."

"Turkistarhausta perustellaan ontuvasti usein myös sillä, että se on laillinen elinkeino. Totta kai se on laillinen, sillä sitä ei ole vielä tehty laittomaksi. Monet asiat ovat laillisia, kunnes yhteiskunnan moraaliajattelu on mennyt sen verran pitkälle, että asiasta on tehty laiton."

Hyvin sanottu! Muistakaa olla haukkana vahtimassa, miten oma kansanedustajehdokkaanne toimii turkistarhausasiassa ja myös mitä mieltä hän on kettujen metsästämisestä koirilla, joka julma ja eläimelle kärsimystä aiheuttava mestästystapa on monessa maassa jo historiaa. Ja miksi ihmeessä kenenkään täytyy saada edes murhata kettua...

PPPS. Ehkä tärkein ikinä turkistarhausta vastaan, eläinten puolesta esiintynyt kannanotto on Helsingin Sanomissa 24.3. julkaistu esseisti Antti Nylénin kannanotto Turkistarhausta suojellaan poliittiselta keskustelulta. Juttu on sivun mittainen, mutta tässä jotain:

"En oikein jaksaisi elää ilman eettisen evoluution tai moraalisen edistyksen unelmaa. Jos ajatelisin, että turkistarhauksen kaltaista elämänpilkkaa katsotaan ikuisesti hyvällä minun kotimaassani, joutuisin kenties tekemään kohtalokkaita päätelmiä elämän mielestä ylipäänsä."

"En liioittele. Häpeän suomalaisuuttani turkisteollisuuden takia. Euroopasta katsottuna kettutarhaus näyttää pian samalta kuin japanilaisten valaanlahtaus nyt."

"Turkistarhaus itsessään on väkivaltaista, mutta väkivallan laatu täytyy määritellä oikein. Kysymys ei ole poliittisesta, vaan taloudellisesta väkivallasta, rahan vallasta raa'immillaan. Sen tajuaminen on nyt tärkeintä. Millainen valtias talous on? Täytyykö etiikan vaieta rahan puhuessa? Täytyykö myötätunnon painaa päänsä kilpailukyvyn, talouskasvun ja "leivän" jumalien edessä?" 

Kiitos Antti♥

76 kommenttia:

  1. Ihana postaus, Leena! Olen ihan samaa mieltä. Minäkin olen allekirjoittanut tuon turkistarhausadressin. Toivottavasti asia saisi kannatusta, mutta pahoin epäilen. Myös parsinavetat pitäisi lailla kieltää. Onneksi kanojen olot ovat vähän parantuneet.

    Muuten, yksi niitä harvoja kirjoja, joita olen lueskellut on Peter Singerin Oikeutta eläimille. Se teki vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, kiitos. Minusta taas nyt tuntuu, että tarhaus loppuu ja saakin loppua. Kiinan ja Venäjän viennin takia pidetään yllä elinkeinoa, joka perustuu eläinrääkkäykseen, vaikka eläinrääkkäys on maamme laissa kielletty. Parsianvetat ovat syvältä...Meillä on nyt 'oma' kanala, jonka munia ostamme, siis tulee tilalta, joka on tiedotuksessa avoin etc.

      Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Olen nyt parin vuoden aikana nähnyt enemmän kettuja kuin sitä ennen ikinä - syynä on se että olen mennyt aamuvuoroviikoilla töihin neljäksi, ja aamuyöllähän niitä kettuja näkyy olevan teiden varsilla liikkeellä. Aina yhtä sykähdyttävä hetki!

    Toivottaisin ilolla ketut tervetulleeksi omallekin pihalleni. (Per Bengtsonin ja Maria Lewanderin kirjassa Luonto pihallesi oli runsaasti vinkkejä eri eläinten houkuttelemiseen. En ehtinyt perehtyä asiaan käytännössä silloin kun kirja oli lainassa mutta täytyy hakea uudelleen, ostaisin omaksi ellei olisi loppuunmyyty!)

    Susista: Tajuan toki, ettei yhteiselo niiden lähettyvillä ole ongelmatonta, kuten senkin että helppohan minun on sanoa kun eivät ne minun takapihallani juokse lapseni turvallisuutta uhkaamassa, mutta kyllä asia nyt vaan on niin että susilla on oikeus olla olemassa, elää luonnossa. Hyvin sanoi tuo harmillisesti nimettömäksi jäävä kirjoittaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kettu liikkuu hämärän hetkinä, sekä aamusta että illasta. Tunnen nyt ketun eri ääniä ja se on minulle jotain niin kiinnostavaa. Haluan olla osaa aitoa, villiä luontoa...

      Minervan Luontopihakin saattaa olla loppuunmyyty...voit ainahan kustantajalta voi kysyä.

      Tarkoitin tietysti sitä, että kun joku perhe muuttaa ihan erämaahan asumaan ja sitten alkaa sieltä lietsoa hirveää susivihaa käyttäen asenaan lasten turvallisuutta. Miksi menivät sinne susien maille, jos eivät ole oikeita luontoihmisiä. Kyllä taajamista sudet saa hätyyttää pois ja siihen on muitakin keinoja kuin lahti. Erämaa-alueet ovat susien ja petovihaajat sieltä pois!

      Nimettömänä kirjoitetaan mitä vain ja usein huonosti harkiten. Nimi pitää sentään jossain ruodussa.

      Kiva kuulla,että jaamme saman näkemyksen. Ollaankin 'tunnettu' jo kauan, mutta tätä en sinusta vielä tiennyt.

      Poista
  3. Aivan loistava kirjoitus Leena, nostan sinulle hattua ja allekirjoitan joka lauseen. Kylmät väreet riipii selkäpiitä lukiessa ihmisistä, joille uhoaminen ja itsensä pönkittäminen viattomien eläinten kustannuksella on vaivatonta. En muista tarkalleen missä lehdessä ja kenen kirjoittamana oli hiljattain juttu, jossa sanottiin "en niinkään pelkää susia, vaan miehiä jotka raivonkiilto silmissä ovat lähdössä niitä tappamaan". Pelottavan totta.

    Tuokoon ketut iloa pihamaallesi pitkään! Kissaihmisenä olen täysin sitä mieltä, etteivät ne kuulu Suomen luontoon horjuttamaan sen tasapainoa. Niille, jotka vetoavat kissan vapauden kaipuuseen voi vain todeta, että kollit ja killit voi kiikuttaa eläinlääkäriin steriloitavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, kiitos. Kollasin äsken viime viikon lehtiä pannuhuoneessa, mutta en löytänyt sitä Hesaria. Minulle tuo lause kuulosti tutulta, olemme lukeneet saman jutun. Juu, todellakin raivonkiilto silmissä ja vaahtoa suupielissa. Oksettaa!

      Kiitos, sitä minäkin toivon, mutta jos liian likellä asuu yksi, siis yksi, joka ei halua nähdä minulla muuta kuin kuolleita kettuja, en voi paljoakaan. Viimeinen uhkaus on alkaa ampua 150 päässä meidän talosta, jossa metsässä lapsemme ja naapurein lapset leikkivät ilman mitään huvipuistoja ja jossa nyt poimimme marjamme ja sienemme...

      Minusta on aina ihanaa nähdä hyvin pidetty sisäkissa, joka tosin voi ulkoilla vaikka valjaissa tai talon yhteyteen tehdyssä tarhassa, kuten tässä on yhdellä naapurilla. Kissoille on tarjolla niin monenlaita virikettä ilman vaaraa.

      Poista
  4. Turkistarhauksen ehdoton vastustaja huiskuttaa täälläkin! En näe siinä touhussa mitään järkeä, minusta se on eläinrääkkäystä, joka ei palvele ketään. Siis kaikin puolin erittäin turhaa. Ihan turha vedota mihinkään elinkeinoon tmv. Luulini olevan parempiakin elinkeinoja kuin eläinrääkkäys.

    Täällä ketut ovat erittäin yleinen näky, etenkin aamuyön lenkeilläni on ihme, jos ei edes yhtä kettua näy. "Roskapäivinä" niitä näkyy enemmän.

    Sitä ihmettelen, miten ihmiset täällä eivät opi: Roskat viedään jo edellisenä iltana (ennen roskapäivää) pihalle jätesäkeissä. Tiistaiaamu(yö) (eli roskapäivä) onkin mielenkiintoisin aamulenkkipäivä, kun voi katsella kettujen kaduille levittämisä roskasäkkejä. Olen kuvannutkin niitä joskus :D

    Noin muuten ei ketuista ole haittaa ja tämäkin haitta on ihmisen oma vika. Minä tykkään ketuista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, eihän Englannissakaan ole enää mitään turkistarhausta. Se on kuin joku julma muinaisjäänne. Siinä on annettu aika pitkä siirtymäaika siirtyä muuhun kuin rääkkäyselinkeinoon. Vrt. koiran roikottaminen hännästä on lailla kielletty, mutta pari vuotta sitten omassa maakuntalehdessämme oli kahden aukeaman juttu turkistarhauksesta laillisena elinkeinona ja kuva, jossa isä opetti noin kymppivuotiasta poikaa roikottamaan kettua hännästä. Meille muuten loppui lehden tilaus siihen, mutta ei se niitä tarhan kettuja auttanut.

      Niin...kun ne roskat ovat säkeissä...Jos ne olisivat vaikka sellaisissa muoviastioissa, joissa on kannet, kuten Suomessa on. Jos meillä olisi säkit tuossa tein reunassa yön yli, niitä repisivät ketut, lumikot, näädät ja lopulta siinä olisi lauma variksia, joka on muuten todellinen ympäristön hyväntekijä, sillä ilman variksia kuulemma hukkuisimme liikenteen aiheuttamiin eläinraatoihin.

      Kaikki paha mikä tapahtuu on ihmisestä.

      Minäkin tykkään ketuista♥ Olen 4-ever kettutyttö!

      Poista
  5. Olen samaa mieltä. Nykypäivänä ihmisen ei enää tarvitse tappaa mistään syystä. Ei kyllä edes ruoaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiva kuulla.

      Olet varmaan kasvissyöjä. Se on eettisesti hirveän oikein. Me kaikki emme vain pysty siihen, mutta sikalapaljastusten jälkeen en ole voinut possua syödä edes jouluna. Tosin possua voi olla vaikka missä...Minulla on ystäviä, jotka sanovat, että on eettisesti oikeammin syödä luonnollisen, hyvän elämän elänyttä riistaa, hirveä esim. kuin vaikka vasikkaa. No, en kyllä syö vauvaeläimiä muutenkaan, mutta kumpi tässä on oikein ja kumpi väärin, jos syö lihaa. Tosin meillä pääasiassa kalaa, mutta usein myös kanaa ja joskus punaista lihaa, enkä siis voi tietää, millaisen elämän nuo eläimet ovat joutuneet elämään...Periaatteessa me voisimme luopua lihansyönnistä, mutta jokin vain ei anna vielä periksi...Tyttäremme oli lapsena niin ruokarajoitteinen, että hän ei olisi selvinnyt hegissä ilman lihaa. Jos on vauvasta asti ravinnosta pois maito, kaikki viljat ja sitä myöten viljatuotteet sekä osa hedelmistä ja kananmunat, se on 16 vuoden pitkä putki, jossa vain toivotaan, että lapsi pysyy hengissä.Onneksi hänellä ei ollut kala-allergiaa...

      Silti: Seuraan haukkana koko ajan, mitä tapahtuu eläinrintamalla ja siis tietenkin myös tuotantoeläinten kohdalla. Siinähän herää kysymys, onko ihmisen oikein riistää eläintä ollenkaan?

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus, Leena. Täyttä asiaa! Minä kävin jo - totta kai - allekirjoittamassa kansalaisaloitteen. Lapsenikin ovat oppineet tuon asian ja ekaluokkalainen A oli sydänjuuriaan myöten harmissaan, etteivät saa lapset saa allekirjoittaa aloitetta. Ihanaa, kun pienilläkin on vahva oikeudentaju.

    Meillä on kettuja lähistöllä. Muutaman sadan metrin päässä talostamme on kaurapelto ja talviaamut paljastavat ketun jälkien helminauhan. Toki jänisenjälkiäkin on paljon, joten yöllä on voinut olla meneillään oikea luonnon oma jännitysnäytelmä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Tuo oikeudentaju eläimiä kohtaan opitaan jo lapsina. Samoin sen puute! Kuvittele perhettä, jossa on monta kasvavaa lasta ja puutarhassa roikkuu murhattuja kettuja omenapuissa...

      Meidän saarella on paljon villieläimiä ja näen vieläkin sekä ketun että kärppäeläinten että jänisten jälkiä pihallamme. On etuoikeus saada asua luonnossa kiinni. Ja sitten tietysti yölliset pöllölinnut etc.

      Olkaamme me opiksi ja esimerkiksi omille lapsillemme. Siitä itää oikeudenmukaisuus eläimiä kohtaan.

      Poista
  7. Koskettava ja tärkeä postaus, kiitos Leena! Kettutyttö ja eläinrakas minäkin. Olen saanut koko ikäni rapaa niskaan aiheen puolesta muutamalta sukulaiselta, jotka jaksavat hekumoida metsästysharrastuksellaan. Onneksi blogimaailmasta löytyy ihmisiä, jotka puolustavat fiksusti eläimiä. Olisipa ihana nähdä luonnonvarainen kettu, mutta ei ole vielä vastaan tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Minäkin olen saanut rapaa suvultani, mutta en perheeltäni, sillä eläinrakkauteni on isältäni opittua. Villieläinten murhaamiseen liittyy myös metsätyskoirien pito usein kyseenalainen pito ja siitä olenkin nyt saanut ihan yhtä tarpeekseni kuin vaikkapa pullasorsien ampumisesta. Minulle perhe ja samanhenkiset ystävät ovat nykyään paljon tärkeämpiä kuin ampuma-aseilla varusteltu suku. Olen pitkän kaavan kautta oppinut tiettyyn rajaan hyväksymään hirvien metsästyksen, mutta vain jos kaikki muu, mikä siihen liittyy on kunnossa. Usein ei ole. Mutta mitä ihmeen järkeä on murhata kettuja, susia tai karhuja! Eihän niitä edes syödä...Tosin en kyllä kestä linnustamistakaan. Minun lintukoirani ovat olleet ihan onnellisia noutaessaan kapulaa vedestä ja eläneet pitkän hyvän elämän ilman raatojen noutamista.

      Ne mun kettuillat...niistä ammennan uskomattomia muistoja sateenkaaren tuolle puolen. Sisareni taas karhukokemuksistaan;-) Kettu mahtuu ihmisten alueille, mutta myönnän että sudet ja karhut pitää ajaa taajamista pois yhtä hyvin kuin villieläimiä vihaavat ihmiset pois erämaista.

      Poista
  8. Myös metsästys ihmisen tekemänä on luonnonmukaista, kunhan se tapahtuu ruoan hankinnan takia ja turhaa kärsimystä aiheuttamatta. Kuvaamasi ketunmetsästys koiralla asettaa ihmisen kyllä jonnekin kauas luonnollisten metsästäjien alapuolelle ja kertoo vain ja ainoastaan ihmisen pahuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, arvasin muuten, että keskustelu laajee näin, levistyy, mutta ei se mitään. Kuten yllä Annikalle antamastani vastauksesta voit lukea, en ole ENÄÄ kieltämässä kaikkea metsästystä, mutta sen pitää tapahtua, kuten sanot sinä, minä ja Suomen laki, 'turhaa kärsimystä aiheuttamatta'.

      Ja kuvittele nyt, että isot miehenroikaleet ajavat yhtä sutta uuvuksiin (lue: kuoliaaksi) moottorikelkoilla tässä maassa! Jo on aikoihin eletty. En tajua mitä ihmettä noiden mänttien päässä oikein on tunneälyn tilalla...

      Minusta kukaan ei tarvitse ketunmurhaa.

      Kunpa tuontanoeläimilläkin olisi elämä luonnonmukaista...,mutta yksi asia on Suomessa maailmanhuippu: Hauhalan tila tuottaa ainoana maailmassa hanhenmaksaa ilman hanhien julmaa letkulla tapahtuvaa pakkosyöttöä. Boikotoin ravintoloita, jotka käyttävät muualta kuin Hauhalan tilalta tuotettua ankan makssa.

      Poista
    2. PS. Ja kunhan saan enemmän aikaa, voin aivan hyvin listata ne ravintolat, jossa tuokin asia on ok ja sitten julkaista listan.

      Poista
  9. Hyvä Leena!!

    Heinolan mökin aikaan kohokohtia oli kun onnistui bongaamaan ketunpoikia, vuosien mittaan oppi tietämään paikan jossa niitä ehkä voisi onnistua näkemään...ja joskus onnistui :D
    Sitä kohtaa ei fillarilla koskaan ohitettu täyttä vauhtia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kiitos.

      Ketunpoikia en ole vielä nähnyt, mutta ne jotka ovat sen kokeneet, ovat aivan haltioissaan. Sinä onnellinen!

      Poista
    2. Nimenomaan! Ne on pikkuhurmureita :)

      Poista
  10. Meidän niemellä asuu komea kettu, se näyttäytyy joskus päivisinkin ja yhtenä vuonna sain ihastella ketunpoikasten leikkiä kalliorinteellä, niillä oli pesä siellä luolassa. Naapurin monitoimimiehetkin sanoivat: se teidän komea kettu käy täällä meilläkin :) Kettu on meidän kansansatujemme sankari ja selviytyjä. Opiskeluaikana alter egoni oli punainen kettu ja se seikkaili useissa töissäni kudonnaisista grafiikkaan. Täällä on viime päivinä taisteltu liito-oravan puolesta, minä vastaan muu maailma. Metsiä kaadetaan ja ympäristökeskuksen tietokantaan kirjattu liito-oravahavaintoni kismittää metsän omistajia. Nyt ehkä niemelle perustetaan suojelumetsä, pidän yrityksen puolesta peukkuja pystyssä. Joitakin turvapaikkoja eläimillä pitää olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, asut mitä ilmeisemmin osana paratiisillista luontoa...

      Punainen kettu taiteessasi! Minä olen aina halunnut villapuseron, jossa juoksevat punaiset ketut. Tekisin sen itse, mutta kun en saa kudottua/neulottua kaulaliinaa ja hevosen loimea kummempaa. Kukahan sen mulle tekisi...Näin sellaisen kerran käsityöaitassa, mutta se maksoi kultaa.

      Grafikkaa! Alas nyt esitellä sitä blogissasi;-)

      Hienoa, että teit tuon teon ja ehkä saatoit olla jopa hieman uhkailun alla: Kiitän psta♥ Tässä tulee taas esiin se, miten eläimiltä viedään niiden luontaiset elinympäristöt. Meillä on lehdossa vain pari isoa haapaa, mutta kun luin, miten juuri haapa on monen eläimen ja myös liito-oravan pelastus, aloin antaa sitä kasvaa lisää. Nyt vanhoissa haavoissamme asuvat jo tikat ja lepakot, niiden jälkeen kuulemma saapuvat liito-oravat...

      Olisi kiinnostavaa kuulla, meneekö suojelumetsä hanke siellä läpi. Se pitäisi nimetä sun kunniaksi! Meidänkin saarella on arvokkaiden luonnon lehtojen takia suojelualueita, mutta koirien kanssa murhaajat saavat ketut ajettua niiltä pois. Onneksi meillä on lehdon lisäksi vielä iso kallio ja siihen kuuluva luolasto. Siksi ei nyt kettukoirille.

      Kiitos, että sain kuulla tämän sinusta. Näin tutustutaan.

      Poista
    2. Liito-oravajutussa on farssin piirteitä. Minua pyydettiin siirtämään liito-oravahavainto toiseen paikkaan :) Ja naapuruston mies sanoi suoraan, että jos löytää liito-oravapuun niin sen hän kaataa ensimmäisenä, muuten sen juurella on kohta omituista porukkaa pällistelemässä. Metsänhoitoyhdistyksen mies pyysi, että saisi tulla ampumaan eläimiä tänne pihapiiriin, oli nähnyt supikoiran jäljet ja nehän on hävitettävä, jäniksiäkin näkyi olevan ja se kettu. Totesin, että minut on ammuttava ensin. Ystäväni riistantutkimuslaitokselta kertoi, että supikoirien aiheuttamia tuhoja linnustolle liioitellaan. Yhtenä keväänä katsoin pellonreunassa nyrkinkokoisia supikoiranpentuja silmästä silmään, siinä ei tuhoamishalut nouse pintaan.
      Sirkka Könösellä oli ainakin ennen noita kettuvillapaitoja, ah, miten kauniita värejä.
      Minulla oli yksi postauskin tapaamastani kettukaverista, käy kurkkaamassa: http://autuasolo.blogspot.fi/2011/07/yksinolon-ihanuus.html

      Poista
    3. Cheri, mehän ollaan kuin paita ja peppu! Mun sisarellaja hänen valokuvaajamiehelllään on upeita kuvia supikoirista. Olen ne sen sadasti julkaissut blogissani mutta kai kohta taas. Supikoira on niiin suloinen, kuten voit nähdä yhdestä Vuoden luontokuvat kirjasta, jossa käytin juuri kuvaajan supikoirakuvaa autiotalosta ja toisen kannessa 'kultainen' supi juo. Se on palkissani edelleen.

      Sun kuvat ovat uskomattomat. Julkean nyt pyytää ylintä lainaksi ja linkitän sinut kuvaajana?

      Kommentoin sinne kohta, kun vain ensin löydän omat kettukuvani, joissa paljon häiriötä, sillä Olgan piti saada olla parvekkeella, eikä tietenkään raaskittu komentaa vanhusta olemaan hiljaa...Se oli hänen viimeisen syksynsä elämys. Samaa vahtia hän piti siileille, mutta lopulta edes ketut eivät välittäneet. Tyttärelläni on laatukamera ja hänen piti tulla ottamaan hyvät kuvat, mutta kuvaaja lumoutui niin, että kuvista tuli mitä sattuu;-)

      Onneksi nyt on kyse sun pihapiiristä, joten voit kieltää siellä kaiken eläinten murhaamisen. Tottakai meidät on ammuttava ennen kuin eläimet!

      Olen nyt aivan varma, että sisareni Merja on tästä supikoirainfosta niin innoissaan, että puuttuu tähän keksuteluun viimeistään ilallla;-)

      No, ne paidat joita ihailin, olivat just Könösen...Hän on suunnitellut myös ryijyn, Tähtipolkuja, jonka minä vielä solmin käsin. Minulla on iso Pyörre, äitini solmima, mutta haluan vielä tuon Tähtipolkuja...

      Kohta, kohta palaan sinne sun kettupostaukseesi ja jos saan kuvaluvan linkitän myös sen sivuston. Vastaa nopeesti, suurin hyveeni ei ole kärsivällinen odottaminen;-)

      Poista
    4. Noissa maisemissa, missä olen kuvannut ketut (Pohjois-Norjassa) on nykyisin autioita kettutarhoja, ne muistuttavat ihmisten keskitysleirejä, julmuuden muistomerkkejä. Tarhaus ei ole kielletty Norjassa, mutta eläinsuojelulainsäädäntö on tehnyt turkistarhauksen kannattomattomaksi monessa maassa, niin voitaisiin toimia myös meillä. On järkyttävää, että julmuutta ja kidutusta voidaan puolustaa elinkeinona.

      Poista
    5. Sitä 'elinkeinon' puolustamista saa lukea myös tämän päivän Hesarista, mutta ei tälle toiminnalle löydy jatkuvuutta. Kun omat nuoremme ovat päättäjinä turkistarhat ovat menneen talven lumia.

      Suomen eläinsuojelulaki kieltää eläinten rääkkäyksen, joten turkistarhaustoiminta on ristiriidassa maamme lakien kanssa.

      Poista
  11. Hieno postaus Leena ,ja olet aina niin ihanasti eläinten asioiden puolesta:)Minäkin olen aina vastustantut turkistarhausta,mistä sain kuulla nuorena kun olin turkkurin tytär...
    Ketut ovat viehättäviä eläimiä ja kamala se koiranomistaja,joka niitä tieten tahtoen tappaa:( Täällä lähellänihän on ollut paljon kettuja,mutta nyt niiden elintilaa on vähennetty mutta vielä on se yksi pläntti missä viime keväänä näin ketun,joka tuijotti takaisin.Olispa silloin ollut kamera! Toivottavasti niitä vieläkin on siellä,kävelin yhtenä päivänä siellä Bambin kanssa ja kuulin kyllä rapsahduksia kasviston keskeltä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Ja mun exavioliiton appeni oli Suomen turkistarhaajien liiton puheenjohtaja....

      Kun katsoo kettua syvälle silmiin kauan ja likeltä on kuin olisi osa sitä villiä luontoa, joku muu kuin paha ihminen täällä tekniikan helvetissä...näkee kauas.

      Meillä olisi tässä tilaa, mutta tuskin jäävät näin pienelle turva-alueelle. Ne kettujen 20 erilaista ääntä, olen niistä kuullut vasta 3.

      Poista
  12. Seisoin pari kuukautta sitten Pasilan aseman rullaportaissa tyttären kanssa, kun bongasimme ratapihalla jokottelevan ketun. Se tuntui melkein epätodelliselta. Kuva ratapihan ketusta piirtyi mieleeni kuin taideteos, ja sehän se onkin.

    Luonto lähellämme virittää meidät luonnon taajuudelle, jos osaamme nostaa vastaanottimet pystyyn. Hieno postaus kaikkineen, ja täältä tulee paljon komppausta! Välillä kyllä saat sinäkin ärähtää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, se hento kosketus villiin toiseuteen...Siitä tulee just niin epätodellinen olo, joten voit vain kuvitella mun viime syksyn illat pimeässä puutarhassa.

      Nimenomaan niin! Valitettavasti kaikki eivät halua tai sitten vastaanottimet eivät ole ikinä kehittyneetkään. Meidän velvollsiuutemme olisi jättää jälkipolville yhteys luontoon ja sen vaalimiseen.

      Kiitos♥

      No enhän minä yleensä muusta kuin tekniikan kiroista ja eläinsuojelun puolesta. En nyt muuta muista, ehkä vanhusten hoitotilanne Suomessa...Yritän silti vieläkin toivoa, että...

      Poista
  13. Kiitos, Leena!
    Muutaman kerran olen ketun livenä nähnyt. Kerran sain seurata pitkään, kun söi kalanperkkausjätettä takapihan kalliolla.
    Kaunis eläin, jonka kuuluu olla osa luontoamme.
    Postuaksesi innoittamana ostin LuoNto pihallesi-kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimon mami, ole hyvä.

      Milloin minäkin vain olen? Kun katselen kettuja...aika pysähtyy eikä ole kiire yhtikäs mihinkään.

      Kaunis, kaunis mustine sukkineen ja niin ihanat korvat ja silmien katse syvä ja viisas.

      Googlasin sen äsken. Se on ymmärtääkseni aika paljon samanlainen kuin Cajanderin Luontopiha, jossa viime mainitussa tosin saattaa olla enemmän myös puutarhasta. Hienoa, että tilasit sen!

      Poista
  14. Itse asiassa itsensä voi haastaa, ja miettii näkeekö ketun. Kun liikkuu luonnossa oppii havainnoimaan, missä kettu liikkuu, kettu on sangen arka eläin, mutta voi nähdä joskus jopa keskellä päivää, useimmin ilta-aikaan. Viime kesä oli huono kettukesä, näin ketun vain kahdesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, se on ihan tosi. Vähän kuin kuusitiastennäkeminen, mutta ne paljastuvat ihanalla äänellään.

      Haastan itseni!

      Poista
  15. Juoskoot ketut luonnossa vapaana, ne ovat hyödyllisiä..:))))
    Tuohon viimeiseen asiaan en ota kantaa!
    Oikein hyvää ja kaunista viikon alkua, Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, niin minustakin!

      Kaikkeen ei tarvitse ottaakaan;-)

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥

      Poista
  16. Suhtautuminen eläimiin ja niiden kohtelu on sellainen kysymys, että sitä on usein todella raskasta edes ajatella. Monet tuntuvat näkevän niissä vain hyötyarvon ihmisen kannalta, vaikka jokainen eläin on omalla tavallaan tunteva ja toimiva yksilö. Raaka ja kärsimystä kohtaan välinpitämätön suhtautuminen niihin kertoo aika paljon ihmisestä. Onneksi myös toisinpäin. Eläinten kunnioitus on elämän kunnioitusta, vaikka rinnakkaiselo ei aina helppoa olekaan. Kiitos siis hyvästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, minä en kesta aina edes ajatella. Yritän aina vaikuttaa jotain pienesti eläinten hyväksi, mutta joskus kaikki on kuin pisara meressä. Espanjassa on edelleen pianonsoittajakoiria, joiden omistajat kilvoittelevat, kenen eläin kestää kauimmin kidutusta, härkätaistelua pidetään urehiluna ja meillä tapetaan harmitonta kettua...

      Nimenomaan suhtautuminen eläimiin kertoo ihmisistä. Jos puuttuu empatia eläviä olentoja, tuntevia eläimiä kohtaan, jotka ovat pahuudesta vapaita toisin kuin ihminen, kertoo omasta tyhjyydestään, kyvyttömyydestään tuntea myötätuntoa ja paljastaa julmuutensa, joka taas on laitonta. Siis olla eläimelle julma.

      Jos valitsee paikan asua villieläinten keskellä, minusta saa myös kestää sen mukanaan tuomat vaatimukset. Monet häirikkökarhut esim. aiheutuvat siitä, että ahne ihminen valtaa yhä enemmän ja enemmän suurpetojen elintilaa.

      Kiitos sinulle!

      Poista
  17. Eläinten puolesta, kyllä!
    Kiitos Leena hienosta kannanotostasi!

    Vaikka kahden, mieheni ja poikani tekemättä jättämisillä ei niin suuria vaikutuksia, mutta kuitenkin, olen tyytyväinen etteivät he asetta omista eivätkä metsästyksestä piittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, hyvä sinä! Kiitos.

      Sama täällä. Se päivä näreen kiertäisi, että mieheni tai poikani alkaisivat eläimiä murhata. Minä en kestä edes aseita kiitos monien, monien koulusurmien...

      Poista
  18. Tärkeä kirjoitus, Leena!

    Minäkin olen törmännyt kettuihin. Citykettujen suhteen olen surullinen siitä, että ketut kesyyntyvät liikaa. Se ei ole kenenkään etu, vaikka ketuista pidänkin. Kettu on hieno, viisas ja arka eläin, jota on lumoava tarkkailla.

    Ja nämä mies- (tai nais-)henkilöt, jotka uhkuvat raivoa ja aggressiota... puuh! Olen miettinyt vakavasti, onko yhteiskunnassamme tarvetta laajemminkin vihanhallintakursseille.

    Luonto on tärkeä asia. Metsässä kävely tekee ihmeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos. Toivon sitä...

      Liika kesyyntyminen on kettujen suurin vaara taajamassa. Vaikka olisi kuinka arka, ei selviä murhanhimoisilta kettukoirineen. Voin sanoa, että 8 tuntia kehui revittäneensä kettuparkaa luolasta...

      Vihanhallintakurssin pitäisi kuulua johonkin ohjelmaan jossakin. Jos se olisi vaikka armeijassa, mille vanhat kenraalit voisivat nauraa, se tavoittaisi vain murto-osan kurssia tarvitsevista. Jotain kertoo sekin viiden moottorikelkkamiehen jahti yhden susiparan perässä. Toivon, että tuomio on ehdotonta vankeutta.

      Luonto on minulle kaikkea. Tai kaikkea yhdessä kera perheen. Metsä ja meri parantavat kaikki 'haavat'.

      Poista
  19. Voi, kun tulisikin Kettu. Tai vaikkapa.. Ilves! Mahtavia ovat luonnon villit eläimet :)

    Hei Leena, osuimme tänne Blackien kanssa ekku kertaa, ja kylläpä natsas het kerralla! Olen oikea himolukija !!! Mielenkiintoisia kirjoja vilahteli tuolla edellisissä postauksissa, kerrassaan JA mekin rakastamme eläimiä, oli ne sitten metsän ketut tai jalostetut lemmikit, meidän kolmella kissalla on 500 neliön cat paradise, siis oma paratiisipuutarha ;)). Kissa on todellakin peto isolla P:llä, jalostuksesta huolimatta lähellä villieläintä:) Tervetuloa vastavierailulle jolloinkin!
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, meidän puutarhassa kettuja, lumikkoja, jäniksiä, joskus hirvi...ilvestä olen vähän odotellut.

      Katso oikeasta palkista vaikka,mitä olen lukenut viime vuonna. Tämä vuosi on lähtenyt hitaasti käyntiin, sillä meidän rakas novascotiannoutajamme, suuriruhtinatar Olga, melkein 15 vee, nukkui pois perjatai-iltana 11.1. Poden käynnistysvaikeuksia.

      Näin komean kissasi kuvan, mutta en päässyt blogiisi mitään kautta...Siis yritin jo vastavierailua. Eihän tämä vain olen niitä googlen ongelmia, joista yksi sun toinen on nyt kärsinyt pari viikkoa.

      Poista
  20. Hei Leena, ekku kertaa Blackien kanssa täällä:) Ja kylläpä natsas heti kerralla! Ketut ja Ilvekset, villit eläimet ovat mahtavia! JA olen himolukija!!! Mielenkiintoisia kirjoja vilahteli tuolla aiemmissa postauksissa, osa tuttuja, osa siirtyi samantien lukulistalleni:) Tervetuloa vastavierailulle jolloinkin, kolmella coonillamme on 500 neliön oma cat paradise :)) Kissa on todellakin lähellä villieläintä, peto isolla P:llä.
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, minulla on kommettivalvonta, joten otaksuit ilm., että viestisi ei tullut perille.

      Hienoa, että teillä on cat paradise, meillä oli ennen retriver paradise...Nyt vain vieraileva tähti, tyttären kääpiövillakoira silloin tällöin...

      Mukavaa jatkoa Helena ja Blackie! Yritän edelleen päästä blogiisi...

      Poista
    2. Helena, sinulla ei lue omat blogit alla mitään, ei yhtään nimeä, josta voisin edes jonkun blogin avata?

      Poista
    3. Pitää klikata kuvan alla olevaa kohtaa Oma web-sivu. Voi miepä alan tutkaileen asetuksiani, miksei linkki ole oikeassa kohdassa. Hyvä kun tuli ilmi!!

      Ja kerrassaan, tännehän oli tullut Cherin kuvia, onpas upea kettu, voih ja oih. Ja turkistarhausta , myös turkisten tuontia, vastustamme aktiivisesti, se on aihe joka kuohuttaa ihmisiä nyt kovasti.
      -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

      Poista
    4. Helena, niin, en sinulle päässyt sitten milläään.

      Niin, Cheri yllätti minut! Ja tuo liito-oravajuttu...

      Nyt kannattaa olla tarkkana tästä hetkestä ketä ikinä äänestää missä tahansa vaaleissa, että ääni menee henkilölle, joka kannattaa eläinrääkkäykseen perustuvan 'elinkeinon' lopettamista.

      Poista
  21. Samaa mieltä melkein kokonaan kanssasi.
    Paitsi en ehkä nousisi yrittäjien elinkeinoa vastaan. Siinä menisi ensin turkistarhat, sitten sikalat, lopuksi lehmät.
    Söisimme saksalaista sianlihaa, joisimme venäläistä maitoa.
    Mikäpä minä olen lopettamaan kenenkään toimeentuloa.
    Mutta toivon , että eläimiä hoidetaan ja pidetään hyvin, ei tuoteta tuskaa eikä pahoinpidellä.
    Jos turkistarhat lopetettaisiin, romahtaisivat monen kunnan verotulot ja iso joukko ihmisiä jäisi ilman työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, no nyt puhumme turkistarhauksesta ja elinkeino, joka perustuu eläinrääkkäykseen ja josta suurimassa osissa länsimaita on luovuttu, saa mennä. Kukaan ei voisi kuvitella elinkeinoa, joka perustuisi lasten kiduttamiseen. Lapsia sattuu ja niin sattuu myös tarhaeläimiä.

      Sikalat ja navetat kuntoon, niin että eläimillä on hyvä olla.

      Onneksi nyt suuri osa kansasta on lopettamassa elinkeinoa, joka perustuu eläinten julmaan kohteluun. Ja miten turhia turkikset ovatkaan.

      Minä olen monasti luvalla käynyt turkistarhoilla ja sanon, että huh-huh! Meidän ei tarvitse tyydyttää Venäjän ja Kiinan turkistarvetta.

      Turkistarhaajat uudelleenkoulutukseen ja ammattiin, jossa ei kiduteta viattomia luontokappaleita. Moni muukin on menettänyt elämänsä aikana ammattinsa ja lähtenyt uudelleen koulutukseen.

      Suomen häpeä on paapoa eläirääkkääjiä elinkeinon varjolla.

      Poista
  22. Hieno kirjoitus! Turkistarhausta vastustan ja turhanpäiväistä metsästystä, mutta esimerkiksi alkuperäiskansojen kestävä luonnonkäyttö täytyy saada sisältää myös metsästyksen. Kävin muuten eilen katsomassa Reidar Särestöniemen näyttelyn ja siinä oli aivan upeita ilveksen ja karhun kuvia, olipa yksi hukkakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, kiitos. Onko mitään julmempaa ja turhempaa kuin turkistarhaus!

      Eläinsuojelijoille on ihan sama, onko hylkeen elävältä murkskaava inuiitti vai kanadalainen: Sellainen on saatava loppumaan. Mikään rotu ei voi jatkaa ikiaikaista julmuutta eläimiä kohtaan pulustellen tekoaan rodulla tai perinteillä. Näinhän voisimme sitten sallia myös tyttöjen sukupuolielinten silpomiset arvokkaina heimotraditioina.

      Poista
  23. Kettu on kaunis eläin ja ja osa luontoamme ja luonnollisia pihojammekin. Sillä on oma tärkeä tehtävänsä. Villieläin väistää kyllä ihmistä kun annamme niille siihen mahdollisuuden. Kaunis näky pihalla ja eräänä kuulaana pakkasiltana tuossa jäällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, juuri näin. Ja kauneus on myös katsojan silmässä eli jos rakastaa luontoa sen eläimineen, ei halua tehdä niille pahaa ja kaikki kauneus putoaa yllemme kuin tähtisade: Luonto kiittää.

      Punaturkki juosta jolkotti yli jään...ja juoksee vastakin.

      Poista
  24. Kettu on upea vapaana liikkuessaan, sen kaunis väri on kuin koira liikkuisi pellolla. Mutta nuo häkkieläimet. Huh, olkoot sitten luvallista tai ei niin kammottavaa se kyllä on. Toisaalta en kyllä hyväksy niitä iskujakaan joita niihin tehdään, ei ole eläimille, häkissä kasvaneille oikein päästä vapauteen mihin eivät ole tottuneet. Koko tarhaus pitässis lopettaa, hallitusti ilman että tarhaajat joutuisivat sitten pulaan. Jokin muu keinmo pitää olla kuin nuo iskut joita tehdään. Toisaalta, niitä kyllä tarhataan sitten muualla ja minkälaisissa oloissa, ei varmaan ainakaan paremmissa, aina löytyy hienohelmoja jotka tarvivat minkkiä ympärilleen. Hyi olkoon, eivät varmaan ajattele pukiessaan mitä eläin on joutunut kärsimään.
    Mutta vapaa kettu on ilo silmille ja mielelle. Meillä oli käynyt ilves 150 m. päässä ja tyttärellä rappupielessä. Ei kyllä uskalla Himmua illalla irti päästää ulos, kissoja jo on hävinnyt tässä naapurilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, ehdottomasti. Nyt näyttää siltä, että suurin osa suomalaisista ei voi enää kestää häkeissä elämänsä viettäviä eläimiä eikä katso sitä lailliseksi elinkeinoksi. Mikä on ollut laillista sata vuotta sitten, voi olla jo isokin rikos huomenna.

      Tarhaajille on jo annettu riittävän pitkät siirtymäajat. Ei muillakaan ole Suomessa mitään suojatyöpaikkoja. Kaikkien mielestä tuosta vuosikausien eläinten rääkkäyksestä ei edes pitäisi palkita uudelleen koulutuksella eikä millään siirtymäajoilla. Eläinrääkkäys on aina rikos.

      Voin kuvitella, että sinä ja Himmukin saatte silloin tällöin nähdä ihan vapaasti jolkottavan ketun aamuvarhain tai illan hämärissä.

      En ole ikinä nähnyt ilvestä luonnossa, mutta suden olen ja se olikin komea näky. Pihapiirissä ei ole kiva jos on ilves tai susi, mutta niitä voi hätyyttää muutenkin kuin lahtaamalla. Ihminen on itse aiheuttanut, että suurpedot tulevat pihoille ryöväämällä näiden asuinsijoja. Sinne sitten muutetaan korpeen ja ollaan niin muka luonoihmisiä. Kun pari vuotta menee esitetään jo kaupungin ja kuntien valtuustoissa, että 'meidän pikku Marja ei voi turvallisesti kävellä koulutaxille'. Mitä hemmettiä tuollaiset muuttavat susien asuinsijoille elleivät pysty elämään alkuperäisasukkaiden kanssa sovussa.

      Eläin ei tapa pahuuttaan, vain ihminen tekee niin.

      Poista
  25. Kiitän kauniista ja liikuttavasta kirjoituksesta. En voisi enempää olla samaa mieltä. Niiden julmuus, jotka voivat ajaa takaa eläintä uuvuksiin asti on jotain niin pöyristyttävää, että sitä on edes vaikea ajatella. Olen kerran kuullut jutun autolla eläintä tappaakseen takaa ajaneesta miehestä, enkä pysty sitä yksityiskohtineen edes toistamaan. Tässä kohtaa olen itse julma, haluaisin että tuolle takaa-ajajalle järjestettäisiin samanlainen sessio....
    Olen aina sanonut (kyynisyys on voittanut), että eläimistä julmin ja epäonnistunein on ihminen. Mutta suunnattomasti lohduttaa kuitenkin, että toisenlaisiakin ihmisiä on, tämän kirjoituksen ja kommenttien lukeminen oli lohdullista.

    Eläinten saamisessa pihoihin asti on puolensa, minua askarruttaa siinä eläinten turvallisuus. Esim. juuri ketut ja siilit, se on kuitenkin ihminen joka niitä kuitenkin pahoinpitelee, toisaalta haluaisin niitä lähelle, mutta olisiko niiden parempi ilman meitä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, ole hyvä.

      Olen täysin samaa mieltä eli jokainen maistakoon omaa lääkettään. Muutama vuosi sitten kaksi miestä veti koiraa narun perässä autolla pitkin metsää kantojen ja kivien yli...Oikeudessa mukana ollut tuttavani sanoi, että miehet olivat vain naureskelleet ja pääsivät sakoilla. Minä olisin laittanut ehdotonta vankeutta tai sitten oman sopan kokemista.

      Ihminen on pahin ja julmin, eläin ei ole koskaan paha.

      No, siinä on kaksi puolta, Kuten Cajanderin kirjassa todettiin ketut hakeutuvat taajamiin ja puutarhoihin ja ovat niissä enemmän turvassa koska murhaajat eivät voi ampua toisten pihoilla. Vaarana on liika tottuminen ihmiseen. Siis siinä ei olisi vaaraa ellei joukossamme olisi niitä, joiden aivojen tilalla on virtsaa. Kettu ja siili ovat molemmat puutarhan hylötyeläimiä ja erittäin sopivia puutarhaan.

      Jos tunnet naapurisi ja eikä ole kettujen murhaajia tai sellaisia lapsia, jotka voisivat kiusata vaikka siiliä, niin siitä vaan. Nyt oli just yhdessä lehdessä taas siilin talvipesän rakentaminen.

      Lapset käyttäytyvät sen mukaan, mitä ovat kotona oppineet. Isäni oli suuri eläinten ystävä ja niinpä nyt on kaksi sisarta, joille eläin suojelu ja luonto ovat iso juttu. Meidän tyttäremme taas on omaksunut meiltä luonnon ja eläinten suojelun. Hänen piti ottaa meidän ketusta upeat kuvat, mutta lumoutui niin, että homma vähän unohtui;-)

      Siilit kuolevat huhti-toukokuulla nälkään ellei ihminen niitä auta. Voit lähteä vaikka siitä. Ja koska meillä on etanoita, niin siilit ja ketut tervetuloa!

      Silleen kaikille eläimille olisi parempi, että ihminen katoaisi kokonaan maapallolta...Metsässä, paitsi luonnonsuojelualueilla eläin on eniten vaarassa.

      Poista
  26. Hieno kirjoitus Leena, täällä Kettusaaressa eli Reposaaressa niitä kettuja on aika useinkin ja on todella kaunis eläin. Ihanat nuo kuvat pikku ketusta, myös anopilla on ollut ilo katsella ketun poikasten kehitystä. TÄydet sympatiat ketulle, susista en ole niinkään varma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, kiitos. Oijoi, että Reposaari onkin nyt oikein Kettusaari. Täytynee miettiä saaren vaihtoa;-)

      Katsoithan myös mun ketun, yhden monista. Klikkaa auki se Syyskirje eräänä sunnuntaina.

      Susi on upea eläin, jonka olen onneksi luonnossa nähnyt, mutta se ei kuulu pihapiiriin, kuten ei karhukaan. Niitä voi opettaa välttämään taajamia muutenkin kuin lahdilla.

      Poista
  27. TÄSTÄ ASIASTA VOISI PUHUA/KIRJOITTAA ÄÄRETTÖMÄSTI. LYHYESTI: EN HYVÄKSY MITÄÄN TAPPAMISTA. IHMINEN TEKEE SITÄ VAIN HUVIKSEEN. KETTU ON TÄYSIN VAARATON, HARMITON JA AIVAN IHANA ELÄIN. MAAILMASSA ON VAIN LIIKAA MURHANHIMOA. IHMINEN LUULEE OLEVANSA JUMALA, JOKA PÄÄTTÄÄ, KUN SAA ELÄÄ JA KUKA EI. TOINEN VIHATTU ELÄIN ON SUPIKOIRA. MINULLA OLI KESÄLLÄ 2008 ONNI SAADA SEURATA SUPIPERHEEN-ÄITI, ISÄ JA 8 PENTUA, TOIMIA TAKAPIHALLANI. NÄHDÄ PIENTEN PENTUJEN KASVAVAN ISOIKSI, NIIDEN LEIKKIVÄN KUIN KOIRANPENNUT. EN KOSKAAN UNOHDA TUOTA KOKEMUSTA, SUPIT OVAT AIVAN HELLYTTÄVIÄ OTUKSIA. KUITENKIN NIITÄ VIHATAAN AIVAN HIRVEÄSTI. JOS MINULLA OLISI VALTA KIELSTÄISIN KETTUJEN JA SUPIEN TAPPAMISEN JA JOS SITÄ JOKU RIKKOO, SEURAUKSENA OLISI PITKÄ VANKEUSTUOMIO.

    SITTEN TURKISTARHAUS: IHMISELLÄ EI OLE OIKEUTTA TAPPAA MINKKEJÄ, KETTUJA,MUITA TURKISELÄIMIÄ, NIIDEN TURKKI ON TARKOITETTU VAIN NIILLE. EN VOI SIETÄÄ IHMISIÄ, JOTKA OMISTAVAT TURKISVAATTEEN. HEILLÄ EI OLE LAINKAAN OMAATUNTOA JA IHMINEN VAILLA OMAATUNTOA ON PAHA.

    IKÄVÄ KYLLÄ NOITA HULLUJA MURHANHIMOISIA, TUNTEETTOMIA IHMISIÄ TULEE AINA RIITTÄMÄÄN.Merja V-M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, kaikessa täysin samaa mieltä. Huomaathan, että palkissani on edelleen Vuoden luontokuvat -kirja, jonka kannessa 'kultainen' supi...Kaikkien aikojen kuva!

      Nyt on kansalaisaloite turkistarhausta vastaan eduskunnassa, mutta Hesarissakin vain turkistarhaaja puolustautuu vetoamalla eläinrääkkäyselinkeinon tuottavuuteen. Jos nyt mitään ei tapahdu, että rääkkäyksen laillistaminen loppuu, vaikka eläinrääkkäys on maassamme kielletty, niin tästä lähin jokainen katsokoon ketä äänestää. Ja ottakoon tarkan selon, mitä mieltä oma ehdokas on turkistarhauksesta. Selvimmin turkistarahusta vastustavat vihreät!

      Ja ikävää myös, että niitä hulluja tappajia tunkee naapureiksi. Kunpa olisin pitänyt sen ison metsätonttini siellä kotipitäjässä. Käsittämätöntä, että taajamassa saa murhata kettuja. Näin tapahtuu harjukaupungin saarella. Koko saaren pitäisi olla luonnonsuojelualuetta sillä missään ei ole tällaisia luonnonlehtoja ja järvinäköaloja kuin täällä.

      Poista
  28. Kettu on kaunis eläin. Ketunpoikaset ovat niin sulosia. Meillä on tosa viereisellä pellolla saareke, jossa on ketunpesä. Joka vuosi saa katsella ja kuunnella kun poikaset kirmailee pitkin peltoa ja pitävät hirvittävää meteliä. :)
    Pari vuotta sitten meidän navetasta (nykysin puusuoja ja varasto) löytyi pieni ketunpoikanen kuolleena. :( Epäiltiin, että oli joku auto kolhassu pikkusta ja oli sitten meidän navettaan menny turvaan ja kuollut sinne. Ihan oven suulla makasi kyljellään. En ikinä unohda sitä, kävi niin sääli pientä ketunpoikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisax, ja vielä hyödyllinenkin. Puutarhassakin syö etanat, myyrät, hiiret...

      Ketuilla on noin 20 eri ääntä ja olen saanut kuulla niistä vasta 3. Sinä onnekas, jolla on jokavuotinen luonnon tarjoama kettuesitys ja toivottavasti siellä syntyvillä poikasilla on hyvä elämä.

      Sääli ketunpoikaa ja sääli siilejä, jotka liiskaantuvat maanteillä liikenteen uhreina. Elämä on kova juttu.

      Poista
    2. Niinhän se on. Kyllä niillä on tossa hyvä elellä. Saarekkeessa on syvä kivikko ja se on vielä sellanen, ettei sinne oikein koirakaan pääse/mene, eli ovat turvassa. Jännä miten elelevät sulassa sovussa meidän kissojen kanssa. Ainakin näin ihmisen kantista katsottuna. Ei olla koskaan huomattu mitään ärhentelyä heidän välillä.

      Poista
    3. Kaikki koirat eivät ole ketuille vaaraksi, mutta monet ja etenkin pienet, sinänsä ihan kivat kettukoirat ovat. Ne toimivat vaistoillaan, paha on niiden isännissä, jotka käyttävät niitä kettujen murhaamiseen.

      Kissa taitaa aika hyvin väistää kettua. Huomasin sen siitä kun meidän pihalla pyöriskelee yksi irtokissa, niin se muutti aikataulujaan, kun kettuja alkoi näkyä.

      Ihminen, siis me, emme tokikaan ehdi havaita aina kaikkea, mitä tapahtuu vaikkapa aamuhämärissä.

      Opin ketuista paljon ja nyt minä osaan jo matkia vähän niiden ääntelyä, haistan ne helposti ja tiedän niistä aika monta muutakin juttua. Ehkä olen seuraavassa elämässä kettu...

      Poista
  29. "Tarhaajille on jo annettu riittävän pitkät siirtymäajat. Ei muillakaan ole Suomessa mitään suojatyöpaikkoja. Kaikkien mielestä tuosta vuosikausien eläinten rääkkäyksestä ei edes pitäisi palkita uudelleen koulutuksella eikä millään siirtymäajoilla. Eläinrääkkäys on aina rikos."

    Mistä pitkistä siirtymäajoista puhut? Oletko sitä mieltä, että kun ensimmäiset terroristit menivät tiloille, siitä alkoi siirtymäaika uuden ammatin hankkimiselle? Eiköhän tässä nyt käydä vähän liian kuumana. En kannata turkistarhausta, mutta en myöskään tapaa jolla kyseinen elinkeino halutaan lopettaa Suomesta.

    Mihinkähän sudet häviävät eläintarhoista, mitä sinä luulet? t. citykettu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Citykettu, ole hyvä ja esiinny omalla nimelläsi.

      Siirtymäaikaa on jopa vuoteen 2025!!!

      Poista
  30. CITYKETTU: KERRO MUU TAPA, JOLLA TURKISTARHAUS SUOMESTA LOPETETAAN? ONKO OLEMASSA JOKU NS. LEMPEÄ TIE? MINULLE EI TULE MIELEEN. LOPETUSVAATIMUS ON AINA LOPETUSVAATIMUS, LOPPUTULOS ON SAMA. JA OVATKO TURKISTARHAAJAT MUISTANEET LEMPEYDEN KOHDELLESSAAN ELÄIMIÄ KUIN ELOTONTA ESINETTÄ? JA OLEN SAMAA MIELTÄ, ESIINNY NIMELLÄSI. TUNNUT ITSEKIN KÄYVÄN HIEMAN KUUMANA.
    Merja V-M

    VastaaPoista
  31. JA VIELÄ YKSI KOMMENTTI: N. 18 VUOTTA SITTEN LOPETETTIIN MYÖS YKSI "ELINKEINO", IHMISET ALKOIVAT ITSE MAKSAMAAN LASKUJA ENENMÄSSÄ MÄÄRIN, JA LOPPUTULOS OLI TUHANSIEN PANKKITOIMIHENKILÖIDEN IRTISANOMINEN. JA TÄMÄ OLI VAIN YKSI ESIMERKKI, MIKSI NYT TÄYTYISI SUOJELLA TURKISTARHAAJIA? KYLLÄ KAI HE LÖYTÄVÄT UUDEN TYÖN KUTEN NUO NEITOSET/ROUVATKIN. TURKISTEN KÄYTTÖ ON VAIN JA AINOASTAAN STATUSSYMBOLI, KUKAAN EI NIITÄ OIKEASTI TARVITSE, AINOASTAAN TUO ELÄIN PARKA. ELI KATSOKAA PEILIIN NE JOTKA, KO. TUOTTEITA KÄYTTÄVÄT. ONKO TEILLÄ TARVETTA JONKIN JATKEELLE - ULKONÄÖ, ÄLY YM.
    Merja Vähä-Mattila

    VastaaPoista
  32. Luin tuon artikkelin ja tulin surulliseksi, pikkuisen vihaiseksikin.
    Mihin päädymmekään tällä tiellä, jolla yritämme katkoa kaikki yhteytemme ympäristöömme. Ehkäpä seuraavaksi poistolistalle joutuvat linnut, nehän saastuttavat ja kantavat ties mitä taudinaiheuttajia.. Ja entäs puut, joiden olemassaolo on todellinen uhka: niihin voi törmätä niin autolla kuin pyörälläkin. Pois pois pois.. Tehkäämme ympäristöstämme turvallinen paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, jotenkin ihminen on mennyt kaikessa liian pitkälle. Etenkin käsityksessään siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei.

      Vainottinhan lintuja jo lintuflunssan aikoihin jättämällä ne monessa paikassa ilman talviruokintaa. Se oli julmaa, sillä monet pikkulintumme kuolevat talvella nälkään ja kylmään, koska eivät saa ravintoa, jonka turvin kestäisivät.

      Kun se petoturvallinen maailma on saatu, olemme kuin Kiinassa, jossa tietyn korkeuden ylittäviä koiria ei sallita eikä ihmisiltä mielipiteitä. Kuka hullu voi haluta meidän ainutlaatuisen luonnon eläimineen pois silmistä´, pois likeltä.

      Poista