keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Matelija syö ja nukkuu ja Unissakulkija seisoo ulkopuolella ja katselee mitä Victorian muut osat tekevät puuttumatta asiaan. Unissakulkijasta hän pitää kaikkein vähiten, mutta samalla hän tietää, että sillä on parhaat mahdollisuudet jäädä henkiin, ja se on se osa jota hänen tulee kehittää. Muut on kuorittava pois.

Sitten on Varistyttö, ja Victoria tietää, ettei sitä osaa voi ottaa pois hänestä.

Varistyttöä ei voi hallita.

Erik Axl Sundin dekkaritrilogian toinen osa Unissakulkija (Hungerelden, Otava 2014, suomennos Kari Koski) palauttaa meidät Victoria Bergmanin maailmaan, jossa hän yrittää terapeuttinsa Sofia Zetterlundin avulla saada järjestystä sekasortoiseen mieleensä. Milloin hän särkyi? Mitä silloin tapahtui? Miksi äiti ei koskaan tullut, vaikka hän itki? Ja mitä tapahtui koulussa, jossa sikanaamarien takaa kuului pilkkanaurua? Kuka oli pääsika ja ketkä olivat uskollista hovia, lakeijoita, niitä joita tuli ja meni, mutta joista kukaan ei auttanut?

Sofia Zetterlundin yrittäessä koota Victorian elämän rikottua ruukkua, rikoskomisario Jeanette Kilhlberg ja rikoskonstaapeli Jens Hurtig kiertävät useiden pedofiilirikosten labyrintissä, jossa tuntuu kuin uusi nimi ei olisikaan apu rikoksen selviämiseen, joku johon tarttua, vaan labyrintti labyrintissä, nimiä nimien jälkeen, uusia uhreja toisensa jälkeen, labyrinttien kehä kasvaa valhe valheelta ja Jeanetten oma avioliitto natisee liitoksissaan Åken häivyttyä maasta. Onneksi on kuitenkin edes yksi johon hän voi luottaa, onneksi on Sofia.

Siinä missä trilogian ensimmäinen osa, Varistyttö, vei meidät mustan ytimeen, vaellamme nyt pimeissä labyrinteissä, kuulemme tarinoita, joita emme haluaisi, palaamme ajassa taaksepäin ja jossain kolmetoistavuotias tyttö kertoo, mihin kaikkiin paikkoihin häntä satutettiin, mutta kukaan ei uskonut häntä. Lapsi oli rikki ja haavoilla, ei voinut pidättää enää kunnolla virtsaa ja vatsaan sattui koko ajan, mutta aikuiset kertoivat isompia tarinoita, joissa hänestä tuli valehtelija ja nyt hänet piti lähettää Tanskaan sukulaissedän maatilalle oppimaan kunnon käytöstä ja rehellisyyttä.

Minun mielestäni Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundqvistin syväpsykologista Unissakulkijaa ei voi lukea lukematta ensin Varistyttöä. Sanon näin harvoin, mutta viimeksi muistaakseni Hjorthin ja Rosenfeldtin Oppipojan (Lärjungen) luettuani. Nyt stabiloin tämän kehoituksen, sillä se, mitä koimme Varistytössä, tekee meistä Unissakulkijoita. Muutumme osaksi tarinaa ymmärtääksemme, että tämä todella tapahtuu ja se ei poistu kääntämällä pään pois tai hylkäämällä tarinan. Varjojen kodit, kaiken kielletyn metaforat ovat läsnä kaikkialla, missä ihminen hengittää. Ihminen itse on varjojen huone.

Siinä, missä Varistyttö lahjakkaasti, mutta armotta venytti lukijan sietokykyä ja pakotti polvilleen, Unissakulkija alkaa aukoa menneisyyden ikkunoita. Kauniiden kuvien kulissit alkavat kaatuilla ja kaikki mukaonnelliset perheet ovat toinen toistaan pahempia. Minua alkoivat tässä kirjassa kuitenkin kiinnostaa syyt eli olen matkalla jonnekin...Monipersoonahäiriö on kiinnostava puolustusmekanismi, jolla vakavan trauman lapsena kokenut ihminen alkaa toimia kuin hänellä olisi monta ’minää’, jotka eivät tiedä toisistaan mitään ja usein ne ovat myös hyvin toisistaan poikkeavia haluissaan, käytöksessään, kaikessa. Näin ’normaali’ minä voi siirtää kokemansa traumat kaksoispersoonalleen ja yrittää näin jatkaa kuin mitään ei olisi tapahunut. Toinen teema, joka Unissakulkijassa nousee Varistyttöä vahvemmin esiin on kiusaaminen. Mistä syntyvät kiusaajat ja mistä heidän hovinsa? Millainen on ihminen, joka haluaa ylentää itsensä alentamalla toisia? Miten alemmuudentuntoinen kiusaaja syvimmältään on? Miten hän voi jatkaa ilman, että häntä ei kukaan pysäytä? Heitäkin liikkuu ihan vapaalla jalalla, kuten liikkuu kirjan päärikollisia eli pedofiilejakin. Pedofilit ovat ihmispetoja, jotka pitävät kaikkia lapsia omaisuutenaan, johon heillä on oikeus. Ilmeisesti olen matkalla Varjojen huoneeseen ihmetellen, miten paljon pahaa ja miten vähän katumusta löytyy Unissakulkijasta. Sikaihmisillä ei ole mitään häpyä!

Kuten trilogian ensimmäisessä eli Varistytössä, niin myös Unissakulkijassa, luvut ovat nasevan lyhyitä, mutta yllättävästi lukija on kartalla eli tekstin intensiteetti on vahva. Oikeaastaan en yhtään pidä siitä, että joudun odottamaan kolmatta osaa, Varjojen huonetta, lokakuuhun saakka. Levoton odotukseni saada vastauksia on kärsimätön ja huomaan nimettömäni naputtavan pöytää niin kovasti, että se on takuulla katki ennen kuin lokakuu koittaa!

Pidän kovasti kirjan temposta. Intensiteetti on tärkeää, mutta jos tempo on pielessä, en ihastu. Ja minusta tempo on intensiteetin noste. Tässä erityisnäyte Jerkeriltä ja Håkanilta Varjojen huonetta odottaessamme, mutta en suosittele herkimmille:

Hän muistaa isän tuudittavat sanat sängyn laidalla.

Isän kädet hänen ruumillaan.

Heidän yhteisen iltarukouksensa.

”Minä ikävöin saada koskettaa sinua ja saada tyydyttää sinun halusi. Minun tyydytykseni on nähdä sinun nauttivan.”

...vetää esiin työtuolin ja asettaa sen kattokoukun alle. Hän osaa värssyt ulkoa.

”Haluan rakastella sinun kanssasi ja antaa sinulle kaiken rakkauden jonka arvoinen sinä olet. Haluan hyväillä sinua hellästi sisältä ja ulkoa, kuin vain minä osaan.”

Hän ottaa farkkujensa vyön. Mustaa nahkaa. Niittejä.

”Minä nautin kun katselen sinua, kaikki sinussa tuottaa minulle himoa ja nautintoa.”

Silmukka. Askel tuolille ja vyön solki kattokoukun ympärille.

”Saat kokea paljon korkeamman tyydytyksen ja...

Pieni askel, ja tuoli keikahtaa oikealle.

”Se on totisesti ihanuuden purkaus.”

Valse Triste. Helvetti. Pako.


*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin  Kuutar  Susa  Kirjavalas  Krista  ja Annika

*****

45 kommenttia:

  1. Huh! Tää ei lue tätä kirjaa, eikä edellistä ja tulevaa osaakaan vielä pitkään aikaan. Niin karua, aihe liippaa liian läheltä omaa elämää... Silti kiinnostavia kirjoja.

    Luin sun blogikirjoituksen ja kommentit Taivaslaulusta ja Hesarin kirjoituksesta. Melkomoista. Mutta niin totta. Kommenttien perusteella voin kertoa, että tyttäresi Meri on mua kuukauden vanhempi. Heh. Itse täytin ihan alkuvuodesta 27v.

    Jos haluat käämien käryämistä niin käy lukemassa mun blogista uusin kirjoitus. :D

    Ai niin, mulla on syksyllä oikeuden käynti edessä. Jospa hyväksikäyttäjäni päätyisivät vankilaan!

    Kiitos kirjoituksistasi täällä blogissasi. Aina näitä luen, vaikka en mitään kommentoisikaan. Tää on tällainen valoisa blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, minä niin toivon, että sinä et lue just tätä kirjaa, vaan niitä muita,...muistathan. Sinä olet kokenut xxxx, joten tämä ei vahvista sinua. Muiden kuuluu tämä lukea ja tietää.

      Arvasinkin, että olet jo nuori nainen;) Tiedät mitä olet mieltä koko vl-lahkosta.

      Anna mun ensin heätä, lukea hesari, juoda Robertsin suklaakahvini...Olen päättänyt, että käyn sinulla tasaisesti. Minäkään en aina kommentoi, mutta tunnet mun käyneen. Paras ystäväni lukee sinua myös...

      Lupaan tulla tänään. Tiedän, että lehden jälkeen pitäisi lähteä lenkille. Kun oli vielä koiruus, se oli niin selviö ja kunto aina hyvä. Tulen tänään. Tiedätkö, kerään aina hirveästi voimaa ennen kuin voin tulla. Merikin taitaa lukea sinua, sillä hän lukee uskontotieteitä ja telologiaa (ei valmistu papiksi!), mutta sekaantui myös sosiaalipsykologiaan;)

      Hyvä juttu ja eihän Suomessa voi raiskaajat ja pedofiilit kulkea vapaana!

      Ole hyvä. Ajattelen sinua paljon. Minä seuraan sinua, kunnes olet jaloillasi. Kiitos. Yritän parhaani.

      ♥♥♥

      Poista
    2. Elä kiusaa ittiä lukemalla mun blogia, jos se on vaikeaa...

      Kiitos tuesta, arvostan sitä paljon! <3

      Poista
    3. Sanon aina, että minusta pitää edes kestää lukea se, mitä joku on kestänyt kokea...Olen lukenut sen tänään jo kahdesti ja palaan vielä.

      Ole hyvä, tämä on vähintä, mitä voin ♥

      Poista
  2. (Yritin lähettää kommentin, mutta tuli virheilmoitus. Jos tämä tulee tuplata, niin johtuu Bloggerin sekoilusta. :))

    Koska en aio lukea tätä sarjaa, kommentoin vain sen verran, että sarjan kirjoissa on ihan huikean hyvät kannet! Todella erinomaiset: tuttuja taideteoksia ja niiden rinnalla kauheutta. Olen vaikuttunut - kannet ovat tärkeät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sitä on minulla ollut nyt jo pari viikkoa. Raivostuttaa, kun saa kommentoitua ja sitten tuleekin, että 'hups!' ja taas saa aloittaa alusta.

      Näissä on varmaan dekkarihistorian unohtumattomimmat kannet. Kannet vaikuttavat paljon, siksi pidän kerran vuodessa sen kansikisan, että kustantajat heräisivät;)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen arvio, Leena! Odotan kovasti, että pääsen itsekin tämän kirjan lukemaan. Ensimmäinen osa todellakin koukutti ja tämä vaikuttaa jatkavan samalla linjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiitos. Sama taso jatkuu, mutta nyt avataan juttua enemmän, mutta paljon uutta luvassa.Voiko kukaan jättää esnimmäisen jälkeen toista lukematta: Minä ainakin luen koko trilogian!

      Poista
  4. Luin Varistytön, luen tämänkin. Kaikessa kamaluudessaan huikea teos, niin varmasti tämäkin. En pidä aiheesta, mutta koen että tärkeä asia jota ei saa haudata ja joka täytyy tuoda esille. Miksipä sitten myös taide ja kirjallisuus ei olisi siihen hyvä kanava. Sund kirjoittaa upeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tottakai;) Tässä avataan enemmän jo syitä, mutta paljon uuttakin tapahtuu. Minusta tämä dekkaristipari tuo hyvin esille juuri sen, miten totta tällaiset lapsiin kohdistuvat rikokset ovat, eivät vain fantasiaa. Ja onhan yksi teema se, mitä vaikuttaa koulukiusaaminen. Kaikenlainen kiusaaminen lisääntyy kouluissa ja työpaikoilla, nyt jo aikuiset ihmiset tekevät toistensa elämästä työpaikoilla helvettiä.

      Poista
  5. Hieno postaus jatkodekkarista. Minä koin Varistytössä aika paljon uskottavuusongelmia, toivottavasti herrasväki onnistuu paremmin Unissakulkijassa. Pedofiilit ovat niin yökkiä sakkia, mutta niiden valitseminen kirjan aiheeksi ei riitä minulle. Tarinan ja henkilöiden pitää olla uskottavia. Edellisen kirjan poliisityö toi esille sen, että siihen ei oikein oltu paneuduttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos. Minä olen niin hyväuskoinen, että kaikki upposi. Olen nyt jäävi vastaamaan, kun en Varistytössäkään huomannut mitään...Lue itse ja minä tulen sitten lukemaan, mitä olet mieltä. Kuvottavaa porukkaa kertakaikkiaan, mutta muistahan nyt, että kirjassa on muutakin, sanotaanko vaikka tavallisempaa, kuten tuo koulukiusustapaus. Kun luet Unissakulkijan, ymmärrät, miksi painotan tätä. Toivottavasti tämä ei ole nyt spoilaus...

      Olet oikeassa siinä ja se tulee esille. Lue nyt rivien välitkin;)

      Eipä ollut uskottavaa Auerinkaan poliisitutkinta: Mitään hölmömpää en muista ennen Suomessa kokeneeni. Asia menee taas uusiksi.

      Poista
    2. Oikeastaan Auerin poliisitutkinta on tuottanut paljon tulosta, sillä rouvahan istuu tiilenpäitä lukemassa tosin niistä yököttävistä en viitsi edes mainita mistä jutuista.
      Ja onneksi se tuhma poliisi Aarnio jäi kiinni. Ihmisiähän ne poliisitkin ovat ja lakimiehet, virheitä tekevät ja kirjailijat saavat hyvää matskua kirjoihin.
      Taidan tykätä niistä dekkareista, joissa tutkimustyö tuottaa tulosta :)

      Poista
    3. Mai, tiedän kyllä ja olen pöyristynyt, mutta nyt puhutaan siitä murhatutkinnasta ja siitä naistopdistajasta, jota alussa kuultiin, mutta joka kuin ohitettiin. Hän vaatii nyt tulla uudelleen kuulluksi ja hänelläpä onkin kerrottavaa...Kuopuksemme kummisetä olisi ollut mukana tuossa tutkinnassa, ellei olisi yllättäen...kuollut. Asia kinnostaa, sillä olenhan kotoisin siitä likeltä ja tutut poliisit tutkivat juttua. Lisäksi Auerista on tehty jo yksi elokuva, mutta ohjaaja uhkasi tehdä kakkososan. Hän on haastatellut Aueria etc.

      Juuri näin ja miten usein juuri lakimiehet ovatkin mukana ties missä.

      Olisiko ne sitten vaikka KarinSlaughterin taikka Peter Jamesin dekkareita. Toivotaan, että tässäkin trilogiassa poliisin tehot nousevat.

      Poista
  6. Kun luin tekstejä Varistytöstä, totesin että se ei ole minua varten, ei ainakaan tässä elämäntilanteessa. Niinpä ohjettasi seuraten jätän tämän kakkososankin odottamaan aikaa parempaa.
    Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, ymmrrän ja olen samaa mieltä. Itse en lukenut Lessingin Viides lapsi ennen kuin lapseni olivat teini-iässä. Ja kenellekään en suosittele sitä myöskään raskausaikana.

      Ole hyvä ja kiitos, Jonna.

      Poista
  7. Nyt on ihan pakko lukea nämä kirjat vahvan postauksesi jälkeen, Leena. Minua kiinnostaa multipersoonailmiö kovasti: sen täytyy olla puolustautumiskeino. Olen lukenut joskus tosipohjaisen romaanin, jossa henkilöllä oli 12 eri persoonaa. Hämeen-Anttila käytti myös sivupersoonia henkilökohtaisessa romaanissaan Tapetinvärinen, joka on mahdottoman kiehtova, hieno ja rohkea kirja.

    Sain juuri luetuksi Eeva Kilven kirjan Kuolinsiivous. Siinä hän kertoo, miten hänen äitinsä sanoi rehvakkaista ihmisistä:"Se on niin epävarma." Minusta tämä sopii eritoten myös kiusaajiin.

    Minä en kaihda mitään kirjoja niiden raakuuden vuoksi. Olen aika kovapintainen ja viilipytty sitten vissiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, rankkaa luvassa, mutta siihenkin tietty syynsä. Olen minäkin lukenut tosi elämään perustuvan Muukalainen perheessä, jota pidetään ehkä vähän sensaatiohakuisenakin, mutta siinä kunnollisen perheen kunnollinen poika vakuutti, että sivupersoona teki ne teot, mitä kunnollinen hän ei tehnyt.

      Eeva Kilpi on mestari sanomaan. Olen tuosta asiasta täysin samaa mieltä sekä Kilven äidin että sinun kanssasi. Se menee juuri näin. M.O.T.

      Huh, hyvä, sillä tuli jo mieleeni, jos vaikka pelästyt. Minä kyllä olin Varistytössä aika rajalla eli mennä yli, mutta kuten kirjojen kanssa yleensäkin, minä kestän lukea sellaista, mitä en kestäisi katsoa esim. elokuvana. Jos olen pystynyt lukemaan Nadeem Aslamin Elävltä haudatu, joka kertoo Afganistanin naisista, kestän lukea vaikka kymmenen Varistyttöä ja Unissakulkijaa.

      Yritän huomata postauksesi, sillä kiinnostaa mitä olet mieltä ja arvaan jo, että paneudut kirjoihin huolella. Sen verran jo tunnen sinua;)

      Poista
    2. Siihen minun lukemiseeni voi mennä aikaa, kun on tuossa muutama muu lukematon ensin, mutta varasin jo kyllä kaikki kolme kirjastosta, myös tuon syksyllä ilmestyvän. Voipi käydä kyllä niinkin, että hyppään suoraan Varistyttöön ensi viikolla, kun sen saan.
      Jos vain muistan, niin käyn täällä kertomassa, mitä pidin, niin tiedät, että minunkin aivoitukseni ovat silloin blogissa.
      Olet hyvä some-ihmistuntija, Leena - minähän paneudun. ;)

      Poista
    3. Marjatta, no toivottavasti en nyt laittanut sinuun paineita: Pois se minusta;) Aion itsekin olla vähän enemmän läsnä ainakin jhannuksena ja muutenkin suvella. Siis jos minua ei kuulu, ja muistat, anna vinkki, kiitos, tulen heti lukemaan. Olen joskus ihan pihalla...kaikesta.

      Voin paljastaa sinulle, että minulla on sellainen intuitio, että tein jopa työtä, missä siitä oli iso apu. Kiitos, kiva olla some-ihmistuntija suhteesi, edes...;) Tämä on aika jännää, sillä tässä eletään kuitenkin sen varassa, mitä kukakin antaa itsestään ulos, haluaa antaa. Uskon, että paitsi paneutuva, olet myös vahvasti oma itsesi, etkä esitä yhtään mitään. Uskallat myös sanoa, mitä olet mieltä, vaikka virta kulkisi toiseen suuntaan. Pyrin samaan. Tässä voipi kaksi satakuntalaista tunnistaa toisensa - himpun verran.

      Poista
    4. Ei, en ota lukemisesta paineita. Lainaan aina hyvien blogikirjoitusten ja lehtien kirjaesittelyjen innostamana paljon enemmän kuin ehdin lukea. Tuleehan siinä tuetuksi kirjastoa, kun maksaa varausmaksuja ja käyttää kirjoja vain makaamassa hyllyssä välillä kukausikaupalla, ellei kirjaa jonoteta. Lienee yleistä bloggareilla tämä kirjojen ahnehtiminen!

      Ihmistuntemuksesta on varmasti apua melkein työssä kuin työssä.

      Tuosta esittämättömyydestä sen verran, että varmaan ikäkin tekee tehtävänsä, vanhempana uskaltaa tulla omaksi itsekseen.
      Isoäitini eli Mammani oli sellainen "Kyllä totuuren aina sanoo saa!" -ihminen, ja kun minä paasaan kovalla äänellä harmistumisiani , niin mies sanoo, että sitä ollaan taas niin Korpelan Mammaa että.

      Poista
    5. Marjatta, sama täällä ja sitä toinen ilmiö, olen tänäkin vuonna lukenut enemmän, mitä olen ehtinut kirjoittaa ulos. Näkisit meidän talon: Vain vessoissa ja saunassa ei ole kirjoja. Viimeksi piti vähentää yksi kirjahylly tästä kirjasto/toimistostani, sillä halusin tänne takaisin vuoteen. Hyvin pienet ja hyvin vanhat yövieraat eivät halua käyttää alakerran uusittua vierasmakkaria. Se kirjahylly on nyt eteisessä....

      No, otin ihmisiä töihin isoon firmaan, jossa monta eri toimialaa. Piti nähdä todistusten ja puheiden läpi. Sanoivat, että 'jos Leenan kellot kilkattavat työhaastattelun jälkeen, on syytä paneutua menneisyyten tai jättää valinta väliin'. Paljon myöhemmin olin mieheni kanssa yhdessä pienessä liikepalaverissa kaupungissa x. Mulle tuli hirveän tukala olo ja kuin happi loppuisi. Sanoin R:lle, että äkkiä ulos, tarviin happea. Kadulla suustani tuli: "Tuo mies kavaltaa, varo." R. ei uskonut, mutta kun pari kuukautta meni, kavallus tuli julki. Näitä on tapahtunut paljon, etiäisiä, intuitiota, vaistoa kun katson toista suoraan silmiin...

      Sekin on totta. Kun täytti 40 tuli olo, että alkaa olla niinku oma itsensä;)

      "Totuuren saa sanoa ja kyl se muuteki tulee ilmi, mut paree ku sanotaa ajois." Vaikka minussa on karjalaista vilkkautta, niin suoruus tulee Satakunnasta. Ikä on opettanut hiukan loiventamaan vieraampien kanssa, mutta sellaista seuranpitoa en kauheasti kaipaakaan, että sitä tyhjänpäiväistä small talkia. Rkastan syvällisiä keskusteluja tai muuten ollaan sitten hiljaa, että voi kuulla omat ajatuksensa tai keskittyä kirjaan tai nukahtaa ja herätä lintujen lauluun. Kohta linnut eivät enää laula: Sydänkesän selkä katkaa.

      Poista
  8. Hyvä postaus. Iho nousi ihan kananlihalle.Todella kovaa tekstiä.
    En ole vielä lukenut Varistyttöä, mutta tarkoitukseni on siitä aloittaa ja lukea koko trilogia.Olen Katjan / Lumiomenasta kanssa samaa mieltä kansien taiteellisuudesta.. Ne todella pysäyttävät katsojan. Kansien takia itsekin tein postuksen näistä kirjoista aikanaan.
    Mukavaa juhannusta teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos. ja syystä...

      Kiva lukea sitten trologiana yhtä kyytiä. Lokakuussa ilmestyy viimeinen osa. Nämä kannet on tehty vaikuttamaan ja siinä ne totisesti onnistuvat.

      Kiitos samoin teille!

      Poista
  9. Moi.
    Näiden kirjojen aihe on todella kauhea. Pedofiilit ovat vankilassakin alinta kastia eli jopa murhaajat pitävät pedofiilejä itseään kauheampina. Suljetuissa yhteisöissä näitä tapauksia on löytynyt (ilmennyt) todella paljon ja kuinka paljon jääkään pimentoon. Toivottavasti mahdollisimman moni saa rangaistuksensa ja uhri apua elämäänsä. Muuta tähän ei oikein voi sanoa - on niin vakava rikos.
    Terveisin
    PikkuMyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pikku Myy!

      Näin on. Suljetut yhteisöt luovat omat lakinsa unohtaen, että myös heitä koskee maan laki. Emme saa koskaan tietää...Onneksi tästä on tehty nyt oikein tutkimusta, joten tieto lisääntyy ja valvonta, myös keinot tunnistaa hyväksikäytetty lapsi.

      terveisin
      Mymmeli



      Poista
  10. Varistyttö oli kyllä ravisuttavaa luettavaa. Tämä minulla on nyt varauksessa, saas nähdä koska kirjastosta saan, sillä kovasti haluaisin lukea jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, se oli. Tämä jatkaa hieman, painotan HIEMAN maltillisemmin eli niin paljon ei kerrota rankkoja tekojen yksityiskohtia, vaikka paljon tapahtuu ja pidän siitä, että nyt aletaan lähestyä syitä.

      Poista
    2. PS Olisiko tämä trilogia jo niin tunnettu, että kirjastossa olisi jonoa...

      Poista
  11. (mikä on Hamusinin kirja, jossa kirjailija istui kirjan kannessa kultasateen alla...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, en muista enää, mutta hänen joku kirjansa oli Suomessa sellaisella kannella. Otin silloin siitä kasvista eka kerran selkoa. Lisään vielä, että muistaisin että kultasateen alla penkillä istuivat sekä Hamsun että hänen puolisonsa. Siitä on hirveästi aikaa, kun luin Hamsunia, mutta se oli siis kirjaston kirja, sillä en olisi antanut sitä pois.

      Poista
    2. Tuli muuten mieleeni, että saattoihan se olla myös joku pieni teos Kunut Hamsunista ja hänen elämästään, sillä pari oli kuvassa jo varsin iäkäs...Nopealla googlaamisella en löytänyt, mutta siitä on ainakin 30 vuotta kun sen jostain lainasin ja luin. Nälkä se ei ollut...

      Poista
    3. kuka...? tarkoitatko norjalaista Knut Hamsun, Nobelinpalkinnon saajaa?

      Poista
    4. tässä kuva Knut Hamsunista vaimonsa kanssa kultasateen alla: http://www.dagbladet.no/kultur/2008/07/09/540384.html

      Poista
    5. Hannele, häntä juuri.

      Hyvä sinä! Se oli tämä kuva, mutta näin sen värikuvana. Vielä yölläkin mitetin, että missä sen näin. Se saattoi olla joku lehti, jossa pohdittiin Nobel-kirjailian elämää ja tiettyjä poliittisia ristiriitaisuuksia hänen elämässään. Tuona päivänä paikalla on ollut takuulla jonkun suomalaisen lehden toimittajakin..ainakin minulle tuli silloin Suomen Kuvalehti, Parnasso ja mitä niitä nyt olikaan.

      Täytyy vielä joskus lukea hänen kirjansa uudellen...

      Poista
    6. Knut Hamsun kuoli 1952, eniten mustavalkoisia valokuvia.

      Poista
    7. Sitten se kultasade oli jälkiväirtetty siihen, sillä en ikinä unohda, milloin näin ensimmäisen kultasateen kuvan. Sitä ennen en ollut ikinä kasvista edes kuullutkaan. Sitä en vain koskaan saa, sillä meillä tääll Keski-Suomessa se ei selviä, ei kait länsirannikollakaan, kun en sellaista sieltä muista.

      Poista
    8. (vuonna 1957 ilmestyi norjalainen kirja , Kultasateen alla, Under gullregnen Marie Hamsun kirjoittamana: http://www.skrotnissen.no/index.php?act=viewProd&productId=108228

      Suomessa tälläinen kansi: http://kuvat2.huuto.net/5/e2/bdc03f832bda74a325553a8c0ebd7-orig.jpg

      Neljällä eurolla saat sen omaksesi: http://www.antikka.net/haku.asp?tekija=marie+hamsun&nimi=Kultasateen+alla&tryhma=0&sarja=0&myyja=0&kieli=kaikki&aika=&stype=full&Submit=%A0Hae%A0

      Poista
    9. Tuota kirjaa en ole nähnytkään, en ainakaan tuolla kannella...Kiitos vinkistä! Minulla hankittavien kirjojen lista vain kasvaa...;)

      Poista
  12. Aaarg, en uskalla vielä lukea arviotasi, koska tämä kuuluu mulla juhannuslukemistoon. Odotan sormet syyhyten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, et tietenkään;) Enhän minäkään vielä lukenut sun Slaughteria...Pätin, että en lue siitä yhtään arviota ennen kuin olen kirjan lukenut. Tavallaan vain ilmoitin visiitillä, että kirja polttelee jo yöpöydällä, mutta teen ensin yhden muun. Kannattaakin odottaa, 'pojat' parantavat tahtia sikahyvin.

      Poista
  13. Luin bloggauksesi mielenkiinnolla, vaikka tuntuu että tämä trilogia ei ole sellainen, johon tartun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, niin minä arvelinkin....Kiitos.

      Poista
  14. Taidan jättää kirjan vain kansikuvan ihailuun. Sisältö on liian rankkaa, vaikka saat postaukessa jotenkin koukuttumaan kirjaan. Hyvä, että kamalistakin asioista kirjoitetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä ei ole sinun kirjasi, Polanski on. Etenkin ekaa en edes antaisi sinun lukea;) Minä olen paatunut lukija, sillä olen lukenut kaiken ns. korkeakirjallisuuden ohessa aina paljon dekkareita. Ei saa olla tabua olla puhumatta lastenhyvksikäytöstä eli täysin samaa mieltä kanssasi.

      Poista