tiistai 27. tammikuuta 2015

Nir Baram: Hyviä ihmisiä


Valeakaasioiden oksien välistä – äiti oli aina nähnyt niissä viattomuuden kauneutta ja kiinnittänyt keväisin Thomasin paidankaulukseen valkoisen kukan, jonka oli määrä tuottaa onnea – auringonvalo hiipi varkain pöydälle ja kuvioi läsnäolijoiden kasvot. Päydällä oli kakkulautasia, limonadilaseja ja ruukullinen Berliner Weisse –vehnäolutta, ja pöytien välissä kulkevilla kapeilla käytävillä kiertelivät...Mikä on paras tapa nauttia kauniista kesäpäivästä? Seurata valon leikkiä: lehvistö on auringonsäteiden seppelöimä, pöytien alla kivet säkenöivät, leikkivät lapset ja koirat ovat auringon kultaamia.

Mikä antoisa kirjallinen sattumus olikaan kohdata Nir Baramin teos Hyviä ihmisiä (Gute Leute, Otava 2014, suomennos saksasta Anja Meripirtti), sillä käsitteleehän kirja, tämän vuoden kolmas minulla, jälleen kerran kahta itseäni eniten kiinnostavaa historiallista aihetta, kansallissosialismia ja bolsevismia, kahden samanaikaisen diktaattorin, Hitlerin ja Stalinin, järjestelmien syntymistä ja ihmisiä koneistojen rattaissa. Erityistä tässä kirjassa on minulle juuri nyt se, että jälleen kerran olen Neuvostoliitossa Stalinin vainoamien ’runoilijoideni’ parissa, he kaikki, Anna Ahmatova mukaan luettuna, tässäkin kirjassa, mutta olihan Stalin Metsäkauriissakin. Vainon lonkerot ylsivät Unkariin...ja paljon sitä pidemmälle. Miten suorastaan pirullisen lahjakkaasti Baram tuokaan esiin ihmisen heikkouden sekä antautua pahalle, kuin hänen yrityksensä sulkea siltä silmänsä. Kirja alkaa Berliinistä syksyllä 1938, kun Thomas Heiselberg katselee kotinsa ikkunasta, miten heidän entinen palvelijansa ja hänen äitinsä uskottu, juutalainen rouva Stein lähestyy taloa yllään sama turkki kuin silloin kun tämä oli lähtenyt talosta viimeisen kerran. Thomas, joka on lähdössä pitämään puhetta Daimler-Benzin johtajille amerikkalaisen Milton-Groupin puolesta myydäkseen saksalaisuuden tuntemustaan ja edetäkseen markkinatutkimuksen neuvonantajasta paljon ylemmäs...Lennokas, innokas, innovativiinen Thomas, joka julistaa:

Karkotamme tieltämme kaikki kilpailijat. Berliiniläinen, joka kohottaa katseensa taivaalle, saa nähdä vain mainoslauseita, valomainoksia, lentokonekirjoitusta ja tarvittaessa vaikka lintuja, joissa lukee ’Woolworth’.

Thomas, joka oli sallinut rouva Steinin jäädä sairaan äitinsä seuraksi, kunnes hän tulisi kotiin. Thomas, joka tiesi niin paljon, mutta joka toisinaan koki heikotusta tummien harsojen laskeutuessa hänen silmiensä eteen, kaiken muuttuessa vain varjoiksi. Thomas, jolla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mikä yö oli alkamassa...

Samaan aikaan Leningradin syksyssä 1938 nuori Saša viettää iltaa runoilijavanhempiensa ja näiden jo vainottujen kirjoihin joutuneiden ystäviensä kanssa. Kaikki keskustelu pyörii paikalla olevien tai jo pidätettyjen ympärillä. Brodski vaikuttaa johtavan puhetta, paljon väittelyä ja kiistelyä siitä kenen puoleen pitäisi kääntyä sen ja sen pidätetyn ystävän tapauksessa. Kaikki ovat tunteneet toisensa kauan, mutta Isä Aurinkoisen luomassa maailmassa kukaan ei voi luottaa kehenkään, jopa oma veli tai lapsi voi olla kavaltaja. Saša, toveri Veissberg, ei halua alistua pelossa odottamiseen ja nyt hän pelkää eniten Nadjaa, joka ei kaihda sanomasta mitään. Häntä, joka oli kirjoittanut Izvestijan päätoimittajalle, toveri Buharinille: ”Kahdesta metristä kylmää lattiaa, ikkunasta likaiselle sisäpihalle ja pienestä rautasängystä, olen valmis naimaan vaikka hevosen.” Saša oli aivan varma, että Nadja tai sitten joku muu vetäisi heidät kaikki kuolemaan. Hänen perheensä, isänsä, äitinsä ja veljensäkin. Ja niinpä...hänellä on vain kaksi mahdollisuutta: kuolla tai muuttua eri ihmiseksi.

Israelilaisen Nir Baramin teos Hyviä ihmisiä on hänen neljäs romaaninsa. Kirja herätti ilmestyessään hämmennystä ja jopa pahennusta. Varmaan lukijat hämmentyvät maailmassa kerta kerran jälkeen huomatessaan, että kuka vain meistä on valmis myymään vaikka rakkaansa voidakseen itse selviytyä. Se on ihmisen luonto. Baramilta on rohkeaa kertoa se omassa maassaan ja laittaa oma kansansa, juutalaiset Thomas ja Saša, hyvät ihmiset, pahan palvelukseen. Kirjan luvut siirtyvät kuin toisiinsa liudentuen Berliinistä Leningradiin, Varsovasta Brestiin toisen maailmansodan aikana. Suorastaan draamallisen sillan Baram rakentaa kirjoittamalla Thomasin ja Sašan kohtaamaan toisensa yhteisen työprojektin merkeissä Brestissä helmikuussa 1941, hetkellä, jolloin he molemmat vielä roikkuvat viimeisillä voimillaan kiinni siinä elämäntoivossa, joka on tuonut heidät näin pitkälle, näin kauas pois kaikkien niiden luota, jotka ovat heitä joskus rakastaneet.

Päivä-yö, kesä-talvi  ne ovat vain aikaa turmeluksen taivaan alla,
aikaa joka ahdistaa meitä,
johon olemme kahlittuina kuin koirat koppeihinsa.
Tämän sinä varmaan olet ymmärtänyt:
Kukaan meistä ei enää ikuisuuksiin ole elänyt.


*****

29 kommenttia:

  1. Vahvan oloinen kirja ja tosiaan rohkeaa kirjailijalta. Otavan kirjasto tuntuu olevan täynnä aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen huomannut, että Otavan sinisessä on rouheita, rohkeita kirjoja. Oih, kunpa tohtisin edes toivoa, että lukisit tämän...<3

      Poista
  2. Kiva kuulla etta israelilaista kirjallisuutta kaannetaan suomeksi. Ihmetyttaa vaan, miksi saksan kielesta. Luulisi etta kannattaisi kaantaa suoraan, ja kaantajiakin varmasti on. Ainakin ne suomalaiset kirjat, jotka olen nahnyt taalla hepreaksi kaannettyna, on kaannetty suoraan suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anumorchy, sitäpä sopii kysyä. Minäkin tietäisin heti hyvän kääntäjän sieltäpäin;) Oli tässä sentään mainittu kirjan nimi hebreaksi, mutta tosiaankin maininta, että 'käännetty saksasta'.

      Poista
  3. heips =)

    olen juuri lukemassa, hieman yli puolen välin..
    Siksi en vielä lue postaustasi..
    halit <3

    VastaaPoista
  4. Ooh! Tiedätkö Leena, tämä on odottanut hyllyssäni jo monta kuukautta, sillä minulla oli tästä hyvä aavistus, mutta sitten luin jonkin nihkeilevän lehtiarvion, ja sen takia pettyneenä olen antanut kirjan vain odottaa. Mutta nyt sinun arviosi luettuani tajusin, että aavistukseni taisi sittenkin olla oikea. Tämä on luettava pian! Kiitos Leena! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minä en enää muista, mistä tämän kuin myöhäistajusin, mutta kauheaa, jos en olisi tätä löytänyt. Tässä ei ole mitään nihkeyden syytä. Täytyykin alkaa googlailla noita arvioita...Luet ihan keskittyneenä ja rauhassa, sitten tämä aukenee sinulle isosti. Upeasti.

      Ole hyvä♥

      Poista
    2. Sara, Jukka Petäjä Hesarissa, mutta tämä heittää aika paljon ohi Hyviä ihmisiä http://www.hs.fi/kulttuuri/a1392615057437

      Poista
    3. Se ei ollut tuo Hesarin arvio, vaan jonkun pienemmän lehden, mutten yhtään muista minkä. Tuo Hesarin arvio on muuten vähän jotenkin outo, se kertoo itse kirjasta lopulta hyvin vähän.

      Poista
    4. Sara, miten paljon onkaan nykyään nihkeitä arvioita pienemmissä lehdissä.

      Anteeksi, että olen myöhässä vastaamisen kanssa, en huomannut<3 Nyt en tuota arviota sitten enää muistakaan:)

      Poista
  5. Hei sinä olet jo palannut tauolta :) kiva kiva ♥
    Kiitos tästä kirja-arviosta. Luettavien listalle menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, tekniikan kirous ajoi mut koneelle ja sitten tuli tuo Blogistanian äänestys, mutta toivon voivani alkaa elää niin, että bloggaaminen on vain osa elämääni, ei kaikkeus. Kiitos ♥

      Ole hyvä ja kiva kuulla!

      Poista
  6. Kuulostaa hienosti historiaa valottavalta kirjalta. Panen nimen muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, minusta tuntuu, että arovstaisit tapaa, jolla kirjailija antaa valua esiin sen, mitä meistä kaikista voisi tulla tietyissä historian käänteissä.

      Poista
  7. Minullakin on tämä ollut mielessä, niveltyisi myös äsken lukemaani Ulitskajaan sekä Wendy Lernerin Hitlerin raivottariin. Vahva kirjoitus Leena. Teos on varmasti vahva sekin. Kirjoitit auki sen kamalan ajatuksen, että on olosuhteita, joissa kuka tahansa saattaisi tehdä mitä tahansa. Se siitä jalosta ihmisyydestä.

    Tämän henkilökuvaus vaikuttaa hyvin onnistuneelta sekin. Luin kirjoituksesi hitaasti ja nauttien ja kyllä houkuttaa, mutta nyt en tässä vaiheessa lankea. Olen ostanut viime aikoina varmaan 15 kirjaa ja aion ne lukea tässä kevään (ja kesän) kuluessa. Aion siis ryhtyä paremmaksi ihmiseksi, sellaiseksi, joka myös lukeaa ostamiaan kirjoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minun kaikissa kolmessa tämän vuoden kirjassani on ollut mukana Stalin ja hänestä johtuvat asiat ja kahdessa tämän lisäksi erityisesti Neuvostoliiton vainotut runoilijat, kuten Ahmatova, Brodski, Mandelštam etc. Toivon kirjoittavani kirjan henkeen, jos vain mahdollista, sillä uskon, että näin satunnainenkin lukija voi löytää jotain kiinnostavaa uutta. Kiitos<3

      Just tuo ajatus riivaa usein ja miten minusta tuntuu, että Ian McEwan on aika lahjakkaasti kautta kirjojensa tuonut esiin sekä tätä asiaa kuin myös miten kenelle tahansa meistä voi tapahtua mitä tahansa. Tavallaan sama, mutta voi olla erikin.

      Tiedätkö, yritin ja yritin Ulitskajaa, mutta ei ole mun juttu. Sen sijaan Kuzminankin kirjassa mainittu ja valokuvattukin Lidia Tšukovskaja on minusta äärettömän kiinnostava kirjoittaja. Hän oli eri ikää kuin Anna, mutta ehti olla Ahmatovna tukena ja muutenkin läheinen. En pystynyt lukemaan Hitlerin raivottaria, vaikka voisin sanoa lukeneeni yhden kirjaston verran keskitysleirikirjoja. Katsos, tiedän, että naiset olivat pahimpia.

      Eihän sun tarvitsekaan...Tämä on tarjottu mahdollisuus;) Olen itse löytänyt kiitos kanssabloggaajien niin hyviä kirjoja tänä vuonna, että olen onnesta soikeena. Otan jonkun verran vastaan myös lukijoilta vinkkejä ja vakituisilta etenkin, jotka tuntevat makuni. Tiedätkö, nyt on draivia: Näin paljon erinomaisia, ei vain hyviä kirjoja, milloin olen viimeksi yhtä pötköä lukenut, en muista. Pelkään tämän loppumista...

      Poista
  8. Viime aikoina olenkin lukenut enemmän. Ostin jopa tuon Talvisen tarinan, mutta se ei vienytkään minua mukanaan. Ainakaan vielä. Täytyypä pistää tämä vuorostaan korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, kiva kuulla. Mikä Talvinen tarina? Tarkoitatko Austerin Talvipäiväkirjaa? Sitä minä rakastan.

      Tämä ei voi olla kiinnostamatta, olen sataa sitä mieltä. Harvoin on tullut näin paljon vahvoja kirjoja jo tammikuussa.

      Poista
  9. Tämä jäi mieleeni kun luin siitä arvion päivälehdessäni se ilmestyttyä hepreaksi. Ja unohdin sen mutta nyt viimeistään tämän sinun hyvän ja innostavan arviosi jälkeen tämä on kyllä luetttava.Tosin en taida lukea sitä hepreaksi vaan ehkä englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ja tässä linkki Jukka Petäjän juttuun Hesarissa http://www.hs.fi/kulttuuri/a1392615057437 Enemmän Baramista kuin tästä kirjasta, mikä sekin on kyllä kiinnostavaa. Hepreaksi kirjan nimiAnashim tovim, mutta siis tämä käännös on saksasta. Lue ihmeessä, voimme sitten vaikka jutella siitä, sillä haluaisin kuulla mitä mieltä olet. S-postilla tai sitten kun tapaamme. Kiitos <3

      Poista
  10. Tuon kirjan jälkeen Baramilta on ilmestynyt yksi kirja,World Shadow,joka kuulemma on hänen paras kirjansa tähän mennessä.Toivottavasti sekin käännetään suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, vieläkin parempi, iiiik! Toivotaan. Luen eniten käännöskirjallisuutta ja olen niin kiitollinen kaikille kääntäjille. Sain Kanadasta Shieldisin suomentamattoman teoksen lahjaksi, mutta en nauttinut sen lukemisesta, sillä en tavoittanut vivahteita Shieldsin ja hänen ystävättärensä rönsyilevästä kirjeenvaihdosta, joten jätin sen odottamaan joko suomentamista tai aikaa paremaa. Nyt on tarkoitus vähän kerrata saksaa...

      Poista
  11. Voi hyvänen aika, mistä sinä näitä timantteja löydätkään! <3 Jälleen yksi tarina alkaa vetää minua puoleensa, vahvana ja kutsuvana!

    Kiitos jälleen, ja ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, no, kävi niin, että sain vinkin lukijaltani vuoden ekaan timanttiin, tokaan Maaria Päiviseltä ja kolkkiin eli tähän, en muista, miten tämän löysin. Sitten vaisto sanoi, että "Stoner" ja yksi kanssabloggaajan suositus on tulematta vielä. Pelottavan hyviä ja näin varhain.

      Tässä rohkea kirja, jonka näkee lukiessa elokuvana. Pidän kirjoittajan tyylistä.

      Ole hyvä ja kiitos samoin! <3

      Poista
  12. Tulen vaan pikaisesti ja lyhyesti huikkaamaan (kun on vähän kiirus), että oli todella kiinnostava aihe ja saa monenlaisia ajatuksia liikkelle. Hyvin kirjoitettu kirja (tästä voisin kirjoitaa paljon enemmänkin ajatuksiani, samoin Thomasista).
    Nyt olen siis lukenut sun viime vuonna suosittelemista tämän aihepiirin kirjoista (ainakin) tämän ja Sopimuksen. Mulla tämä jäi selkeästi Sopimuksen taakse, kaikesta hienoudestaan huolimatta. Kaikki ne lukuisat valmistelut puheiden pitämiseen, puolalaisen ihmisen mallit, mainosstrategiat, paraatin suunnittelut. Tajusin kyllä niiden ja niiden kirjoittamisen pointin, mutta mulle olisi kyllä riittänyt niitä vähän vähempikin sivumäärä.;) On toinenkin syy, mutta siitä kirjoittaminen on niin paljon mutkikkaampaa, etten nyt ehdi kertoa.
    Mutta en kyllä yhtään ihmettele, että tämä on ollut vuoden parhaimmistossasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiva kuulla.

      Tämä jäi sinulla taakse. Mietin tosi, tosi kauan kumman laitan tokaksi ja kumman kolkiksi.

      Tämä on selvästi vaativa kirja ja tavallaan ajattelin, että edellyttäisi kiinnostusta sekä Stalinin hirmuhallintoon, 'koputtelijoiden aikaan', kolmanteen valtakuntaan ja yleensä koko juutalisuuteen kuin vainottuihin runoilijoihimme. Kai tunnistit henkilön, jota Sasha piti petturina? Mandelstamin vaimo, hän joka uhmasi jopa Buharinia.

      Tässä oli niin monta kiinnostavaa minulle, mutta myös R. piti tästä paljon. Oli tosi vaikuttunut!

      Nyt on kiiruhdettava cityyn...R. jo odottaa autossa:)

      <3

      Poista
  13. Juu, tunnistin.:)
    Kirja vaatii, edes jonkinlaista, kiinnostusta mainitsemiisi aiheisiin ja toisaalta sitten valmiutta erilaiseen sisääntuloon, näkökulmaan. Näistä aiheista kuitenkin kirjoitetaan useimmiten uhrien (tai:toisenlaisten uhrien) näkökulmasta. No, viime vuosina on kyllä ollut enemmän jo poikkeuksiakin.
    Mun kiinnostus uuvahti lähinnä tuon Thomasin töiden (pitkissä) kuvailussa.;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, hyvä.

      Tässä on hirveän cinemaattinen näkökulma: Mieti miten heitä tuodaan esiin, kahta pääroolin vetäjää ja mieti sitä lopun huipennusta, kun kaikki johtaa siihen synkkään tapaamiseen...Siinä on jotain ylikohtalokasta! Näen tämän filminä.

      No, tämä kirjahan herätti Israelissa kovan kohun ja Jaelilta sain kuulla, että Baram vieläpä on jonkun tunetun poliitikon poika tms. Minusta on hyvä, että tätäkän tuodaan esiin, sillä tottahan näitä on ollut.

      Ihan tosi? No, se voi johtua sitten, että sinulla ei ole kiinostusta saklaisuuteen, kun taas minua kiinnostaa KAIKKI siinä, miten toimi kolmas valtakunta samoin kuin miten toimi isä aurinkoisen hirmuhallinto! Tämän takia Dora, Dorakin niin vei...

      <3

      Poista