tiistai 1. maaliskuuta 2016

Erica Jong: Elä ja uneksi


Naisilla ei ole vaihtoehtoja. Ikä tarkoittaa naisten kohdalla edelleen hylkäämistä. Mies voi näyttää satavuotiaalta, olla impotentti ja hämäräsokea ja silti löytää nuoremman naisen, joka etsii yhä isiä. Mutta naisella on tuuria, jos hän voi käydä elokuvissa tai bingossa toisen ruttukasan kanssa. Minä näin kauneusleikkauksen yhtä pakolliseksi kuin säärten vahaamisen.

Erica Jongin Elä ja uneksi (Fear of Dying, suomennos Jaana Kapari-Jatta, S&S 2016) oli kaikkea muuta mitä odotin Lennä, uneksi kirjoittajalta, kirjan, jonka tahtiin eräs ystäväni hengitti, kun minä luin jotain ranskalaista ja paljon rohkeampaa. Tuskin on montaakaan, joka ei olisi ainakin kuullut kirjasta Lennä, uneksi ja siltä pohjalta nousi odotuksia, jotka olivat vääriä. Elä ja uneksi on mahdottoman huono nimi tälle kirjalle, joskin se komppaa kirjan hyvään kanteen. Kirjan nimi olisi pitänyt olla Kuolemanpelko (Fear of Dying), sillä siitä ja vanhenemisen kauhusta tämä kirja kertoo paljon, paljon enemmän kuin seksistä. Ja mitä kerrotaan seksistä, sekin on ylen laimeaa. Amerikkalaisuus tuntuu vahvasti tavalla, joka enemmänkin huvittaa, kuten 'Naisilla ei ole vaihtoehtoja...'

Vastaväite alun sitaattiin:

Naisilla on aina vaihtoehtoja. Ikä ei tarkoita naisten kohdalla hylkäämistä yhtään sen enempää kuin miestenkään, ehkä jopa vähemmän, sillä nainen on kyvykäs seksiin aina toisin kuin korkean iän herrat. Mies ei tosiaankaan voi näyttää satavuotiaalta, ei edes haista happamalta ukonhajulta, eikä olla impotentti, mutta saa olla kyllä hämäräsokea eikä edes silmälääkärinsä avulla löytäisi nuorempaa naista, jos edes ikäistään. Naisella on tuuria olla juuri nainen, joka alkaa kukoistaa silloin kun mies rupsahtaa. Onneksi kauneusleikkaus on vapaaehtoista yhtä hyvin kuin säärten vahaaminen ja tuskin siitä saadaan aikaan edes yhteiskuntasopimusta, aviosopimuksesta puhumattakaan.

Yleistä kirjasta Elä ja uneksi:

Kirja on hyvin viihdyttävä, vaikka se haiseekin paljon kuolevien ihmisten eritteiltä. Tarina on päähenkilönsä, kuusikymmentä täyttäneen Vanessan vanhuudenpelkokouristus. Hän haluaa paeta sitä tuttuun tapaansa orgasmeihin, mutta kun on ottanut itseään noin parikymmentä vuotta vanhemman miehen, joka on vielä sairaskin, ei siinä paljon terhakoita seisokkeja päästä kokemaan. Pakonomaisesti Vanessa alkaa niin kaivata kunnon panoja, että on valmis jopa deittailemaan vieraiden miesten kanssa, miesten, joita ei siis edes tunne. Yksi kerta jo osoittaa, miten vaarallista homma on.

Elä ja uneksi on seksin kannalta hyvin amerikkalainen eli ranskalaiset olisivat hallinneet tämän puolen paremmin. Vanessa haluaa ja haluaa, todistaakseen, että on elossa. Lopultakin kirja on kuin laimea stondis ja puuttuva kipinä. Lukija hämmentyy kun hyvännäköinen ja viriili nainen on noin avuton ja vailla mielikuvitusta, sillä hänen olisi pitänyt tietää nautinnon voivan jatkua sateenkaaren tuolle puolen, jos olisi vain rentoutunut ja nähnyt taikaa siinä, missä sitä on! Gustave Flaubertkin oli mies: mitä hän tiesi naisen himosta, vaikka Madame Bovary kiinnostava tarina onkin:

Kaikki tuntuivat hänestä sietämättömiltä,  hän
      itsekin. Hän olisi tahtonut paeta kuin lintu,
        palata nuortumaan jonnekin, hyvin kauas,
                                    tahrattomiin syvyyksiin.

Elä ja uneksi on kiinnostava tarina naisen eksymisestä ruuhkavuosiin, joissa hän näkee paljon painajaisia, kokee vanhempiensa kuoleman, vanhan miehensä sairauden sekä tulee isoäidiksi, joka kokemus toimii Vanessalle kuin morfiini:

Mikä vauvoissa oikein on? Meidän on aivan pakko ihailla niiden pikkuisia jalkoja ja käsiä, niiden merensyviä silmiä, niiden kujerrusta...Leo tainnutti minut alkukantaisen äityteni ytimeen. Minä olin alkumatriarkka, valmis antamaan kaikkeni tuolle uskomattomalle neljän kilon toivolle.

Elä ja uneksi, parhaus:

Olen menossa vanhempieni luokse kylään, ja pelkään. He ovat heikentyneet rajusti muutaman viime kuukauden aikana. Kumpikin makaa päivät vuoteessa apulaisten ja kotihoitajien varassa. Kummallakin on vaipat – hyvässä tapauksessa. Asunto haisee virtsalta, paskalta ja lääkitykseltä. Paska on pahin. Se ei ole tervettä vauvan tuottamaa paskaa. Se haisee sairaalta. Löyhkä kyllästää kaiken – itämaiset matot, taulut, japanilaiset sermit. Sitä ei pääse pakoon edes olohuoneessa.

Erica Jong onnistuu loistavasti kuvatessaan vanhempiensa raihnaantumisen ja kuoleman. Mukana on paljon vanhempien hanttiin laittamista, parempiakin päiviä, sitten paljon huonoja ja lopulta kuolemista. Näissä Jong onnistuu todella hyvin. Tämä meni nyt ihan suoneen ja kuolemasta saa puhua ja siitä, mitä on hyvä vanhuus ja onko oikein, että eilenkin yksi pappa pyysi saada puhtaan vaipan ennen ruokailuun menoa, mutta hänen käskettiin syödä rauhassa kakkakasansa päällä!

Elä ja uneksi on siis ihan luettava kirja, opettava, viihdyttäväkin, kiinnostava, mutta mitään seksuaalista lentoa ja rohkeutta siinä ei ole.  Erica Jong on edelleen hyvin upea 70+ -nainen, joka tavallaan on jäänyt vähän koukkuun esikoisteoksensa Lennä, uneksi valtaisaan menestykseen: 27 miljoonaa kappaletta! Erica ei ole yksi yhteen kirjan Vanessa ja siitä olen iloinen, sillä olisihan se surullista, jos Erica olisi unohtanut, miten lennetään!

49 kommenttia:

  1. Voi vitsi mua nauratti väliin, mainiosti kirjoitit.:D
    Musta monissa amerikkalaisissa "rohkeissa jutuissa" on uskaliaan ulkokuoren alla melko säyseä, vanhoillinen ja tiukan moralistinenkin sisus.
    Harmi sinänsä, jos noin realistiseen sävyyn on kirjoitettu Vanessan vanhempien vanhenemisesta, niin sitten Vanessan oman elämän kohdalla ei ole mennyt ihan niin nappiin. Mutta onhan se varmaan noinkin, että Amerikassa varsinkin tietyissä yhteiskuntaluokissa on niin voimakas yhteisön paine olla tietyn (hyvin kapena skaalan!) näköinen, oloinen, tekoinen ja sitä on ns. pakko vahata sääret ja laittaa botoxia. (Tottakai näitä ulkonäkö-ja muita paineita on muuallakin, luulen vaan, että se on aika voimakasta Usassa tietyissä piireissä.) Mutta sitten kun on pakko vahata sääret ja pakko käydä kauneusleikkauksissa jne. ei kyllä enää lennä ja uneksi.

    Kansi on kiva.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, R. tuli just pelaamasta ja kun luin tämän hänelle, hänkin alkoi nauraa:) Miten mää tänään nyt näin huvittava onnistun olemaan!

      Juu, sellainen kaksinaismoralismi ja se mikä Amerikassa on rohkeaa, on Euroopassa kesyä. Marilynkin voisi olla hengissä, jos olisi elänyt Euroopassa, vaikka Ranskassa.

      Mutta Vanessan vanhemmat olivat kuuluisa ja aika hipahtaviakin (jo silloin!!!) ja tarjosivt lapsilleen kiintoisan kasvualustan. No, Vanessa nai miljardöörin, Jong lakimiehen...Ja avioliittoja on ollut kai molemmilla monia. Minä vaan en kestä tuota, et jos 'et leiki tätä leikkiä, olet out'. Kun tätä lukee, tulee tunne, että on enemmänkin sääntö kuin poikkeus nuo kauneusleikkaukset. Ei sitten huvita kyllä enää uneksia eikä lentää.

      Ihana kansi minustakin ja virittää kyllä odotuksia. Luin kiinnostuneena nopeasti, mutta tämä on silti ihan eri, kuin mitä Jongilta odotin.

      Poista
  2. Petyin jo aikoinaan Jongin Lennä, uneksi -kirjaan. Sen ilmestymisen aikoihin kilpailin Utissa laskuvarjourheilun Suomen mestaruuskisoissa. Jong itsekin näytti minusta sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä.
    Nyt kun luin arvostelusi, huomaan Jongin edenneen yhä kauemmaksi minun maailmastani.
    Ja jos paska haisee, niin miksi apulaiset ja kodinhoitajat eivät tee työtään niin hyvin, ettei haise?
    Tämä ongelma on kai vanhustenhuollossa Suomessakin. Sinällään kyllä hyvä kohta. Annetaan vanhusten paskan haista ja kauhistellaan tai jopa kohdellaan kaltoin (lyödään) kuten Turussa tuli juuri ilmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, no minä oudosti siltävältyin ehkä kiitos ystäväni liian fanituksen. Luin muita...:) Waude sinua: Minä täällä ihastelen!<3

      No ei minua tässä nuo vahuskuvaukset Vanessan vanehmmista tökkineet, vaana aivan muu. Se oli Suomessa edellispäivänä sekin tapauas, jonka ystäväni käydessään katsomassa omaistaan laitoksessa oli kuullut ja nähnyt. Hän oli niin järkyttynyt, että sanoi tekevänsä 'mitä vain' ettei ikinä joudu muiden armoille. Vanessan vanhemmilla on rahaa ja heillä on omat yksityuiset hoitajat kotiin. Turun tapaus sai monet miettimään ihan uusia juttuja...

      Poista
    2. Samalla tavalla suunnilleen kuin ystäväsi ajattelen minäkin: kunpa sitä kuolisi ennen kuin tulee niin vanhaksi, että joutuu nöyryytetyksi jossain laitoksessa.
      Hyvin kyllä kuvasit taas Jongin kirjaa. Tuli selväksi, ettei ole minun makuuni. Kiitos :)

      Poista
    3. Minullakin on hoitotahto, muttta nyt olen tajunnut, että tämä ei riitä mihinkään: http://leenalumi.blogspot.fi/2009/08/hoitotahtoni-my-last-will.html

      Yiedän monien nyt miettivän, että mitä sitten kun...

      No, ei tämä ollut huono kijra, hyvin viihdyttävä ja todenmakuinenkin kuvaus naisen ikäahdistuksesta, tämä ei vain ollut sellainen, mitä odotin.

      Poista
  3. Mainio kirjoitus, Leena. En aikonut tätä kirjaa alunperinkään lukea, eli tämä nyt vain vahvisti käsityksiäni. Harmi, että juuri se Jongin itsensä peräänkuuluttama ilo loistaa poissaolollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ei tämä ollut huono, tämä ei vain ollut sitä, mitäå odotin! Nimenomaan hän on itse paitsi sitä, mitä peräänkuuluttaa eli siitä puhe, mistä puute!

      Poista
  4. Kiitti Leena kirja-avauksesta :)
    Tästä tulee mieleeni tuolta opetushommista, kun kuulin erään opiskelijan selityksen, miksi hän ei voi mennä vanhusten puolelle harjoittelemaan: hänellä on paska-allergia. No oli hänellä kyllä viiden sentin tekokynnetkin, joilla en olisi päästänyt häntä hoitamaan vanhuksia.
    Onneksi itsellä ei ole tuota allergiaa. Siinähän olisi jäänyt omat lapset pesemättä, puutarhalannoitukset tekemättä (hevosenlanta ja kanankakka)ja koirien takapuolet pesemättä.
    Ja saaressa on se puuvessa kaiken lisäksi ;)
    Totuushan on se, että meistä kaikista sitä tulee ja jos ei tule niin aika huono kehon tilanne on siinä vaiheessa. Vanessa on fiktiota, joten hän voi sanoa mitä tahansa soopaa mitä kirjailija vain keksii ;)
    Kauneusleikkaukset ja vanhuudenpelko, molemmat isoja aiheita ja ajankohtaisia. Anu Holopainen kirjoitti kirjan Ihon alaiset, joka kertoo siitä mihin kauneusleikkausten ihannointi voi johtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä.

      Olen kuullut tuota aika monelta nuorelta. Siihen on tietysti tullut lhkaistua, että 'mites sitten kun on vauva...?' Olen kasvanut tallin hyvissä lemuissa, joten minuakaan ei haittaa, mutta mieluusti olisin vanhana ja hauraana kuivissa ja puhtaissa vaipoissa tai siis: En vaipoissa ollenkaan, vaan haluan pois sitä ennen. Inhimillinen arvokkuuskin on tärkeä asia.

      Vanessa on fiktiota, mutta kyllä Erica Jonkin oli miehensä kanssa tästä keskustellut, ennen kuin julkaisi eli veikkaanpa että kokemuksesta on paljon ammennettu. Niin tai näin, tämä on minust ihan mahdollista kaikki USAssa.

      Ne ovat isoja asioita, jotka tulevat mieleen joskus kun herää suden hetkellä. Sitä tuijottaa pimeään ja toivoo näkevänsä tähtiä...

      Poista
    2. Olen ihaillen seurannut Aira Samulinia, joka täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Hän sanoo, että tanssia voi vaikka pyörätuolissa, mikä on totta :) Se on elämänasenteesta kiinni. Airakin käy vanhustentaloissa vetämässä jumppaa vanhuksille.

      Ainahan sitä voi toivoa ja unelmoida, mutta aika moni joutuu käyttämään vaippoja syntymästä koko elämän ajan tai sitten tulee jokin sairaus tai halvaus.
      Kyllä minä Leena uskon, että et sinä niin helposta arvokkuuttasi menetä, jos vaippoja joudut käyttämään. Sitäpaitsi niissä on nykyään pitsiäkin, sanoi eräs herrasmies 80v. ihan pokkana ilkikurinen ilme silmissä.

      Poista
    3. Mai, Aira on äitini ikäinen. Äitini myllää edelleen puutarhassa, kävelee paljon, lukee montaa lehteä ja myös kirjoja, tilasi just kuntopyörän etc.etc eli meidänkin suvussa on supergeenit.

      Monelle muulle asialle voi, mutta ei sairaudelle. Luen juuri kirjaa neliraajahalvaantuneesta...

      Entäs sinä, miltä tuntuisi vaikka mustien pitsien vaipoissa! Pääasia ettei joudu asumaan laitoksessa ja olemaan toisten avun varassa. Kun katsoin tämän linkin äitini ikäisistä ihmisistä, oma parasta ennen päivämääräni siirtyi 20 vuodella: https://www.youtube.com/watch?v=4PgTI1cwpfk

      Elämässä pitää olla kipinää, seikkailua ja taikaa!

      Poista
    4. Ihania naisia tuossa videolla ja pilkettä löytyi silmäkulmasta. Leena, hyvä idea tuo mustat pitsivaipat, laitetaanko bisnes pystyyn :) Voihan niitä olla vaikka minkä värisiä, ja miehille miehekkäämpiä boksereita.

      Marja Korhonen kertoo Häivähdyksiä kirjassaan hoitovirheestä ja omasta neliraajahalvautuneesta elämästään
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2015/01/haivahdyksia-erityinen-elamani.html
      Marja on aivan uskomaton ja kaunis nainen, joka ei ole jäänyt laitokseen, vaan taisteli tiensä omaan kotiin ja on lennellyt sieltä ympäri maailmaa. Hänen elämästään löytyy kipinää, jonka ainakin itse tunnen toisinaan sammuneen, mutta lukemalla näitä uskomattomia taisteluita omasta ihmisarvosta kipinä syttyy taas <3

      Poista
    5. Mai, eikö vain. Laitetaan vaan ja sitten esittelemme niitä upeilla nettisuvuilla. Muuten paljon väriä, kuten tuon clipin naisilla, mutta ne vaipat on oltava mustat ja niissä pitää olla pitsiä! No juu, vaikka oransseja miehille omansa.

      Kävin lukemassa. Tuota kirjaa en ollutkaan lukenut, mutta muuten kaiken häenstä kuten eräästä toimittajastamme, jonka sisu on myös uskomaton.

      Marjassa on jotain ihan erityistä, sillä noin suri rohkeus ja elämänjano vaikka on muiden avustettavana. Luen nyt samanlaista, mutta fiktiiviestä kirjasta, joka tuli tilaamatta, mutta osui just minuun.

      Ei joka päivä voi ja jaksa nähdä tähtiä! Olen itse tänään 'terapoinut' paria läheistäni ja nyt tuntuu, että on saatava jotain kivaa. Pitää tapahtua kivaa. Kevät on murros.

      Marja ja Pirjo ovat tähtinä monien taivaalla ja auttavat jaksamaan silloinkin kun näyttää vain pimeältä<3 Voiko ihmisellä olla suurempaa merkitystä, kuin olla muille valona.

      <3

      Poista
  5. Muistan hyvin Jongin Fear of Flying-kirjan,jonka kyllä lui ikuisuus sitten ,etten paljon siitä muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, minäkin muistan miten ystäväni siitä kohkasi. Se oli kuitenkin sen ajan tunnari.

      Poista
  6. Kansi on kyllä kaunis ja nimikin. Haluan niin uskoa, että mitä pidemmälle aika kuluu, niin sitä upeammin olen nainen ja sinut naiseuteni kanssa. Mennään näillä Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, eikö vain. Lupaan sinulle, että niin se menee Birgitta♥

      Poista
    2. Sinä viet ja minä tulen perässä =)

      Poista
    3. Juu, eihän tätä marssijärjestystä enää kai voi vaihtaa♥

      Poista
    4. Juu, ei voi. Olet sellainen tähti, että loiste näkyy pitkälle tänne perässä hiihtelijöille =)

      Poista
    5. Birgitta, mietippä, että jos loiste kasvaa matkan myötä! Jotain ihanaa siis koko ajan edessäpäin<3 Kiitos<3

      Poista
  7. Minulla on tämä kirja ja luin sen jo nuorena, olin pettynyt, mutta pidin kirjaa kuitenkin aika rohkeana jopa seksuaalisestikin. Aika oli niin kesy silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaza de Mustis, tarkoitat varmaan kirjaa Lennä, uneksi, sillä tämä tässä oleva on vasta ilmestynyt. Elin itse kesyttömän nuoruuden, jote Lennä, uneksi olisi voinut olla minulle liian kesy:)

      Poista
    2. Oh my God! Mikä kardinaalimunaus! Niin tarkoitinkin!!!! Ihmettelin että miten ihmeessä esittelet vanhaa kirjaa. Rakkaus on saanut minut sekaisin, eikä lukemisen ymmärtäminenkään ei enää onnistu... sorittelua.

      Poista
    3. Plaza de Mustis, ei mitään vakvaaa:) Ja rakkaus on todella erinomainen syy unohtaa vaikka mitä<3

      Poista
  8. Aiemmat vinkkisi on nyt työn alla. Yötä ei voi vastustaa on loppusuoralla. Saattaa olla, että kirja loppuu enen lomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, tilasin Yötä ei voi vastustaa omaksi. Kerro mitä pidit, ajattelet? Sitten voisit lukea vaikka Dora, Dora...

      Poista
  9. Erica Jongin tavannut Göteborgissa, ai kirjoittaa siihen vanhaan Lennä, uneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, miten kiinnostavaa!

      Eikun tämä on siis ihan oma uusi teoksensa, nimi vain vähän sinnepäin ja aihe yrittää oll aseksiä, mutta onkin muuta.

      Poista
  10. ostin myös Erica Jongin uuden kirjan kun tapasin hänet - täällä Göteborgissa (nyt olen menossa kuuntelemaan Svetlana Aleksijevitš - hänhän melkein Göteborgilainen koska asunut täällä maan pakonsa aikana).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, siis ostit tämän Elä ja uneksi (Fear of Dying).

      Poista
    2. sellanen enemmän elämänkerta, Demon... ei sitä suomeks

      Poista
    3. (ymmärsin, Jong sai kirjoittaa minun 40 vuotta vanhaan kirjaani!)

      Poista
    4. Ai, siis joku muu kirja.

      OK, aika hyvin:)

      Poista
  11. (sohval iPadin kans ei suomeks helppoo - kone haluu kirjottaa omaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, hyvä kun edes yrität suomeksi. Laita sille hanttiin:)

      Poista
    2. (automaattinen tavausohjelma ruattiks - kyl mä kirjottaa osaan. Viime keväänä sain kiitettävän yhdestä ylioppilasaineesta, suomeksi! Ope ei paljon löytänyt kirheitä, paitsi joskus ei ihan täydellisiä lauseita. Yliopistolla pitää kirjoittaa... kaikki sanat, toistetaan joskus. Olemme tuli Tukholmasta)

      Poista
    3. OK, uskon, uskon.

      Minä en tee iPadilla muuta kuin avaan kommentteja, jos olemme vaikka äidllä. En tykkää kirjoitta sillä...lelu mulle.

      Poista
  12. Minulla useampi Jongin kirja, mutta silloin ostin Seducing the Demon: Writing for My Life (Förföra demonen : att skriva för livet)

    VastaaPoista
  13. kallis lelu tuo iPad sinulle, minä sillä maksan laskuja, luen kirjoja ja aamulehden, kirjoitan mejlejä, valokuvaan, sanakirjat siinä... katson filmejä, telkkua... facebook, ihan samat kuin isolla koneella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, R:n syy kun tyrkytti sitä minulle. Hän sitä nyt sitten käyttää, jos ei viitsi avata kannettavaansa. Ollaan me sillä vähän kuvattu.

      Minä haluan lukea kirjat kirjoina, en koneelta. Siis valokuvauksessa yes, mutta ei se hukkaan mene, kun R. saa nyt käyttää sitä joka päivä. Olen joskus katsonut siitä sängyssä Solsidania:)

      Poista
  14. meilläkin mies ensteks - hän halusi ostaa uuden, sanoin "ei" ensteks... Nyt kaduttaa etten hoksannut aikaisemmin! :)
    Matkoillakin näppärä; karttojakin ja muita painavia guide.
    Hyvä pysyä mukana ja oppia ennen kuin liina vanha...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, mutta en kai mä tartte kaikkia koneita, kun istun tässä jo 8 tuntia päivässä...Matkoillla teen juttua R:n kannettavalla, mun oma kone on iso työjuhta, johon mahtuu vaikka mitä.

      Kun minä sitten R:n kannnettavalla, hän iPadilla:)

      Poista