sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Edith Södergran: Kaikkiin neljään tuuleen

”Ei ole minun asiani tehdä itseäni pienemmäksi kuin olen”, kirjoitti Edith Södergran jo 1918 Syyskuun lyyra –kokoelmansa johdannossa. Tai oikeastaan hän taisi todeta: ”Itsevarmuuteni johtuu siitä, että olen löytänyt ulottuvuuteni. Minun ei sovi tehdä itseäni pienemmäksi kuin olen.” Ja miten oikeassa hän olikaan, sillä murtumattomuus oli tarpeen, kun elämä rusensi lahjakasta runoilijaa teilaavien arvostelujen, sairauden ja köyhyyden raipaniskuilla. Eikö silloin olekin lahjakasta katsoa tähtiin, nähdä oma arvonsa, pitää siitä kiinni ja kirjoittaa: ”Kukaan ei vältä tähteään, sitä on pakko seurata.”

Edith Södergranin aforismikokoelma Kaikkiin neljään tuuleen (Into 2013, suomennos Hilja Mörsäri) on uusin suomennettu luku Södergranin tuotantoon. Pieni, suuri kokoelma sisältää Edith Södergranin aforismit, jotka on suomentanut kirjailija ja kirjallisuusvaikuttaja Hilja Mörsäri, jolle, kuten monelle meistä, ihaillun runoilijan tuotanto on ollut läheistä jo nuoruudesta asti. Tämä pieni kirjanen on helmi, joka sisältää paitsi mainitut aforismit suomeksi ja ruotsiksi, myös Parantolatekstin, jonka Södergran kirjoitti suomeksi ollessaan hoidettavana Nummelan keuhkotautiparantolassa 1910 sekä tietoa Södergranin kirjailijantyöstä ja ajattelusta Hilja Mörsärin kertomana:

Aforismien syntyaikaa leimaavat suuret historialliset muutokset koko Euroopassa ja myös Södergranin henkilökohtaisessa elämässä. Jo Pietarissa koulua käydessään Edith on saattanut aistia aikakauden jännitteet; hän on hyvinkin voinut huudahtaa muistikirjalleen lauseen ”Vaara ja turvattomuus ovat huolettomuuden oikeita elementtejä; sivilisoitunut elämä on raskas taakka.” Kirjavissa havainnoissa  saattaa olla koostuneena useiden vuosien kokemuksia ja oivalluksia. Myös varhaisvaiheen runoissa on samaa taistelun intoa ja hurmaa: ”Laulun henki on sota.”

Södergranista kerran tuleen syttyneet varmaankin omistavat minun laillani useampia teoksia ihailemansa runoilijan tuotannosta ja kaiken alku ja juuri on 1916 ilmestynyt ja Uuno Kailaan suomentama Runoja. Kirjan tekee erityiseksi paitsi esikoisuus, myös se, että Edithin tunteiden kohde, Hagar Olsson, on kirjoittanut siihen lumoavan, Lauri Viljasen suomentaman johdannon. Minulle Kaikkiin neljään tuuleen on viides Södergranista kertova kirja, joka eroaa erityisyydellään jo aiemmin mainitsemin seikoin muista: Edithin aforismit suomeksi ja runoilijan oma suomenkielinen kirjoitus, mutta lisäksi saamme muutakin kuvitusta kuin tummanpuhuvan kuvan Edithistä iso Totti-kissa sylissään tai kuvan sairasvuoteelta. Erityisen koskettava on omakuva peilin kautta, joka on otettu myös kannen kuvaksi. Slaavilainen uskomus peilien kuiskeesta tuo kuvassa Raivolan runoilijan vuosien lävitse lukijaa liki. Ei ole suljettua rajaa, ei ole menetettyä terveyttä, ei ole vuosien eroa, ei Raivolan lehtikuusimetsiä, ei edes kuolemaa, on vain tämä hetki ja Edithin herkänvahva: ”Minä!” Edithin elämän viisaus ja arvot soivat hänen aforismeissaan ja minä enemmän runoissaan, mutta kyllä runoilijan kärsimysten puristuksissa syntynyt timanttilujuus on myös hänen aforistiikkansa perusta:

Aforismin taide on omalaatuista: vastakohdilla leikittelyt ovat tyhjänpäiväisiä kuin sanaleikit, totuudet useimmiten vaatimattomia, ja kuitenkin ollaan kutomassa kaikkein kallisarvoisinta totuuden pukua.

Todella syrjäytyneitä ja vajonneita ovat vain alhaisesti toimineet ihmiset.

Kaiken sairaan ympärille kuu kutoo verkkoaan, kunnes täysikuu tulee ja noutaa sen jonain kauniina päivänä.


Ei ole välttämätöntä rukoilla; voi katsoa tähtiä ja tuntea halua vajota maahan sanattomaan palvontaan.


*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Maria  ja Ulla

33 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kansikuva.
    Kirjailija joutuu arvostelujen kohteeksi. Sitä tapahtui ennen ja sitä tapahtuu tänään. Nykypäivänä kirjailijan on oltava esillä, jotta kirjat myyvät. Hyvä jos kirjailija on värikäs persoona, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mistä maine kasvaa hyvässä ja pahassa. Parasta on, jos kirjailija esiintyy televisiossa. Kirjat myyvät!!!

    Tälle pienelle aforismikirjalle on minulle heti käyttöä, sillä olit laittanut mainion aforismin esille:
    Todella syrjäytyneitä ja vajonneita ovat vain alhaisesti toimineet ihmiset.

    Kiitos plokkauksesta ja hienoa sunnuntaipäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ja se kuva on sisäsivuilla mustavalkoisena...

      Kirjailijat joutuvat tloisaalta nykyään kuin joka paikan pelleiksi. Se saattaa kääntyä myös vähän vastaan, sillä kaikki lukijat eivät syty moiseen myllytykseen. Kaikki eivät siihen ryhdy, vaan pakertavat hiljaa kammioissaan ja tunne yhden sellaisen lahjakkuuden. On siis ilo tuntea.

      Tämä on ihan must, sanon suoraan sen! Tiedän, että tuo lause puree ja se on niiiiin TOTTA!

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Hienosti esittelit tuon Edithin aforismikokoelman, Leena! Minulla on vain Edithin kokoelma Runoja, jotka nekin ovat jokainen lajissaan vertaansa vailla olevia aforimeja. Uuno Kailas on tenyt kääntäessään hienon työn, vieläkin Runot ovat tuoreita ja uusia.

    Suloista sunnuntaita sinulle, Leena-IhaNainen!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos. Runoja on todella hieno teos upeine esipuheineen. Uuno Kailas oli upea suomentaja ja myös runoilija. Södergranin runot elävät 4-ever!

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥

      Poista
  3. Kiitos tästä! Minulla ei ole omana muita hänen kirjojaan kuin se, missä on Helen Sjerfbeckin taulujakin.
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, meillä on sitten yksi sama eli se Kohtaamisia. Ei ole viakea arvata, että Schjerfbeck on minunkin suosikkitaiteilijani. Schjefbeckissä ja Södergranissa, ainakin heidän taiteen tyylissään on jotain samaa:rohkeus, pakenevat viivat/kiskot, eristyneisyyden sinetti,flirttailu kuoleman kanssa, kohtalokkuus...Ole hyvä.

      Poista
  4. Södergran on hieno runoilija, jonka elämä oli traaginen, mutta runot ovat upeita, olen niitä lukenut lähinnä ruotsiksi, hienoa, että on tällainen kirja, jotta uudet sukupolvet löytävät hänet, hieno postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, Kohtaamisia kirjassa runot ovat sekä ruotsiksi että suomeksi ja tässä kirjasessa siis aforismit myös molemmilla kielillä.

      Tragediasta on synytyt usein paljon lahjakkuutta. Heti tulivat mieleen Katri Vala ja Kaarlo Sarkia.Ja tietenkin Anna Ahmatova.

      Kiitos. Kunpa mahdollisimman moni löytäisi tämän - omaksi tähdekseen.

      Poista
  5. Södergranin runot ovat kauniita,en omista yhtäkään hänen kirjoistaan mutta jo nuo tuonne malliksi laittamasi aforismit ovat hyviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ne ovat. Vielä ehdit;) Siellä on monta hyvää vielä...

      Poista
    2. PS. Äitini asui niin lähellä Raivolaa, että ennen jatkosotaa hän muistaa, kunka isommat tytöt lähtivät polkupyörillä käymään Raivolassa. Hän ei vielä päässyt mukaan.

      Poista
  6. Arvelinkin, että olit lukemassa tätä, Leena – tunnistin tuon viimeisen aforismin erääseen toiseen blogiin jättämästäsi kommentista! Totta; tuo peilin kautta otettu kuva on aivan ihana, utuinen, salaperäinen ja herkkä, ja myös lapsuudenkuvia oli mukava katsoa tämän kauniin pienen kirjan sivuilla.

    Tuo "Kukaan ei vältä tähteään" on yksi kokoelman ehdottomista helmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, vastasinkin sinulle sinne;) Se on niin uskomaton kuva...sain väristyksiä ja ihan tunsin, että Edith on liki. Minulla se mustavalkoinen voisi ihan hyvin olla tässä kirjastoni seinällä...sen salaperäisyys ja kosketus, jonka ihan tuntee. Yhteys.

      Tämä kirjanen on timantti, jonka soisi monien löytävän.

      Se on ja siitä tuli uusi 'tähtilause' elämäni tähtisitaatteihin.

      Poista
  7. Ihana kansi ja niin osuvia, puhuttelevia aforismeja. Huppukirja taatusti! Olet tehnyt tätä rakkaudella noihin teksteihin sen huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tämä on niin täydellinen ja kulkee tästä lähin mukanani, minne menenkin.

      Kirja joko saa mut soimaan tai ei, tiedät sen;)

      Btw: Käys lukemassa uusin Theorin arvioni. Sulle iskee just kohta Oma-elämästä huolimatta kova dekkarinälkä.

      Poista
  8. Paljon olen miekin lukenut Södergran:in kirjoja, tämä ei tunnu tutulta.
    Pitää pistää mieleen ja käydä kirjastossa.
    Mukavaa päivää Leenalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, tämä on juuri ilmestynyt.

      Hanki omaksi. Nidottu, joten taitaa olla edullinen ja sisältö kuin kultaa.

      Kiitos samoin Seijastiinalle.

      Poista
  9. Upeita aforismeja ja varmasti sykähdyttävä kirja. Tuo kansikin on niin koskettava -upea sävy. ”Vaara ja turvattomuus ovat huolettomuuden oikeita elementtejä; sivilisoitunut elämä on raskas taakka.” on niin hienosti sanottu ja siihen on tähänkin maailman aikaan erittäin helppo samaistua. Voisin luopua monesta asiasta tässä maailmassa ja yksinkertaistaisin vähän sitä sun tätä.

    Kiitos upean naisen teosten jakamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä on nyt mun pelastusrengas. Syyskuu on mun kuukauteni, mutta...Minusta tuntuu, että me kaikki kaipaamme yksinekrtaisempaa elämää. Kunpa saisi joskus vain OLLA.

      Ole hyvä...Sunny.

      Poista
  10. Huomenna kipitän Akateemiseen. Kiitos tästä, Jälleen kerran! <3

    Toivotan hyvää viikonvaihdetta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tämä kannattaa omistaa. Voit saada kirjasta myös koruinspiraatioita ja sitten tietysti kiinnostavaa tekstiä kirjablogiisi.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Olen tuleva Edith, Charles, Edgar, Sylvia, Emily ja paljon muuta mutta se viimeinen Aleksis suomessa, aavistus tästä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitakavelija, hienoa! Aavistus voi muuttua todeksi jos antaudut suutelemaan puutarhaasi pudonneita tähtiä....

      Poista
  12. se on etiäinen siis, runot on jotakuinkin valmiina ja niissä on tulevaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle runo on tunnetila, jota on vaikea arvostella. Miten arvostella tunnetilaa...mahdotonta.

      Poista
  13. Olen kolikon toiselle puolelle
    pidänhän sitä kolikkoa aina taskussa
    molemmat puolet visusti piilossa
    ettei hopea tule esiin
    velihopea olin tai olen
    markan tapainen itselleni
    kultaa sinulle
    ja toisinpäin
    mutta en kullan arvoista
    kirkastamista tai muistamista
    hopeaa kuitenkin joka kimaltelee klassiseen tapaan
    veljeyttä
    ja sitä toista sijaa
    vähän vain valoa
    hopeea myös rinnassa
    sydämestä
    kuluu yksi elämä
    velihopea olen
    ja annan kirjan toisesta sijasta
    en pyydä annan vain
    ja olen sen molemmatn puolet
    numero yksi, number one
    runo jonka kirjoitin.

    VastaaPoista
  14. Vaikea vain saada ketään vakuuttumaan tästä jutusta. Edith Södegran ja muut hittinimet kirjallisuudessa tiesivät runojensa merkityksellisyyden, useimpien kohdalla vain on käynyt niin ettei ole saanut ymmärrystä aikalaisiltaan ja tekstejä ei ole ymmärretty. Näin tulee käymään myös minulle vaikka en tuo runouteen mitään uutta, hassua kyllä, runoni pikemminkin palaavat vanhaan tyyliin kuin että olisivat jotakin uutta. Niin ku Edith ymmärsi vapaamittansa merkityksen tulevaisuudelle, samoin mäkin näen että nää mun runot sanovat jotain mitä ei vielä ole tai oikeastaan sellaista mitä ei enää ole, mutta yhteistä Edithillä ja minulla on se iätön runon voima joka kumpuaa siitä alkulähteestä josta vain runo tulee. Runo on tunne, siitä kuumasta lähteestä joka välillä pulppuaa ja päästää höyryjä, niitä sanoja ilmoille jotka pukee sitten ajatuksilla kauniiseen muotoon. mutta tottapuhuen tää koskee kaikki runon rustaajia tää alkuvoiman tunteminen. mutta mä en olisi toisaalta halunnut tätä osaa jonka sain elämässä. vois siteerata p-pohjamaan sairaanhoitopiirin psykiatrian entistä ylilääkäriä joka sanoi että "runoilijalle ei käy hyvin" ja kun tiedä tän etiäisen todeksi ja näyn runoistani että niissä on tulevaisuus runoudessa että ne sanovat tämän nykyisen ajan ihmisille paljon, niin täytyyhän nyt ku musta tulee stara niin elämän olla pikkasen onnetonta niin kuin se suurilla staroilla on ollut, muuten se imago kärsii. Ainut vain että nämä kirjallisuuden suuret nimet yleensä eivät ole nauttineet tästä onnettoman olemisen imagosta, vaan ovat eläneet sitä onnettomuutta ja varmasti olisivat halunneet vaihtaa osia vaikka pölypunkin kanssa elämillään. itsekin olen tietoinen tästä asiasta elämässä. otetaanpa esim. Sylvia Plath, koko nuoruutensa ja lyhyen aikuisiänsä hän kaipasi sitä julkisuutta itselleen ja runoilleen, sitä imagoa myös, mutta sitten kun itsestä oli riisuttu kaikki ylimääräinen pois ja jäi vain se runolijoille tyypillinen onnettomuus, niin silloiin hän teki itsestään tulevia aikoja varten legendan, kirjoitti kaikki kuuluisimmat runonsa, mutta nauttiko hän tästä onnettomuudesta, tuskin kun pian teki itsemurhan, näin se on että jos on imagoa tai sitä kantaa niin luovuus täytyy päästä sisälle luovuuteen ennemminkin kuin näyttää luovuuttaan ulos päin, vain sisälle menemisellä on mahdollisuus tulla ulos, en saa nyt selvennettyä tätä ajatusta itselleni mutta kuitenkin imagota julkisivut ei merkitte mitään, ne estävät vain ja on haitaksi. no se runoudesta.

    VastaaPoista
  15. Olen liian usein sanonut, että tullakseen kirjailijaksi pitää elää Ruth Colen elämä. Siis Ruth on naiskirjailija, joka esiintyy John Irvingin kirjassa Leski vuoden verran. Se tarkoittaa, että en usko sellaiseen kirjoittamiseen, että nyt 'minä päätän, että minusta tulee kirjailija ja minä kirjoitan kirjan, josta tulee kuuluisa etc.' No, niinkin tehdään tänä päivänä, joten olen siinäkin väärässä, mutta ne kirjat eivät ole minua varten.

    Runoilijat kärsivät eniten. Se on osa imagoa eikä sitä kukaan toivo, eikä siinä onnellinen ole. Hyvin monet runoilijat tulivat kuuluisiksi vasta kuoltuaan. Olet ehkä myös nähnyt elokuvan Sylvia...Minäkin olisin hänen sijassan laittanut pääni uuniin,.

    Minusta ei ikinä tule minkään valtakunnan runoilijaa, mutta silti yöpöydälläni on vihko, johon olen koko ikäni rustannut jotain vaikka sudenhetkellä. Mutta kaikki menee, virtaa purkauksina. Nyt ei valu ruonja, kun on menossa hirveän hyödyllinen ja tasapainoinen vaihe, reimonttia, rakkautta ja puutarhaa. Mielen sekasorto on hyvää lannoitetta runoudelle. Toistaiseksi runovihkoni saa olla tässä kirjasto/toimistoni laatikossa, sillä nyt kaikki muu vie enemmän, myös muiden runot. Oudot unkarilaiset runot ja Ahmatova ikuisesti jaSzymborska kanssa. Amen.

    VastaaPoista
  16. Kiitos kun olen saanut palstatilaa, vähän makua tulevaisuudesta, julkikkisena olemisesta :-) niin tulevaisuudesta ei kukaan tiedä vaikka olen varma omalla kohdalla että runoillani on merkitys tulevaisuudessa. ja niitä luetaan, muuta en tiedä, en omaa elämää miten se jatkuu ja kuinka kauan jatkuu, mutta jos sä näet ne päivät ja toivottavasti minäkin kun runoni julkaistaan, niin voin tässä sitten sanoa jo kenen kirjoittamina Jan(i) Huovinen. Oli kiva tutustua ja lukea jatkossakin sun blogeja ja kirjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jani, mikset perusta omaa runoblogia! Kaikkihan taphtuu nykyään netissä. Et voi tietää kuka ne sieltä vielä löytää. Toinen tie on kustantaa itse tai hakea apurahaa runoteoksen tekemiseen. Komas tie eli ylittää tuosta vain kustantamon julkaisukynnys, onnistu joillekin. Muistaakseni Heli Slungan Varjomadonna oli saanut jonkun apurahan, mutta tämä lonkalta ulkomuistista. Slungan Orjan kirja on viimeisin ja vaikuttava.

      Minä muistan Jan(i) Huovisen;) Kiitos samoin ja tähtien valoa runopoluillesi!

      Poista