sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa


Mitä enemmän luen erilaisia kirjoja, sitä paremmin pystyn havaitsemaan maailmaa monista eri näkökulmista. Muiden äänet asuttavat minua, myös monien  jo ammoin kuolleiden. Kuolleet puhuvat, he puhuvat huutaen ja kuiskaten, runoutensa ja proosansa soinnin kautta. Lukeminen on luovaa kuuntelemista, joka muuttaa lukijaa. Jotkut kirjat muistetaan tietoisesti kuvina ja sanoina, mutta ne ovat läsnä myös tiedostamattoman kummissa, alati muuttuvissa saleissa. Toiset taas, ne joiden mahti syystä tai toisesta ei riitä panemaan elämäämme uuteen järjestykseen, unohdetaan tyystin. Ne jotka jäävät meihin muuttuvat meiksi itseksemme, osaksi ihmismielen arvoituksellista toimintaa, joka kääntää paperille pantuja pikku symboleja eletyksi todellisuudeksi.

Siri Hustvedtin Elää, ajatella, katsoa (Living, Thinking, Looking, Otava 2016, suomennos Kaisa Sivenius) on kiinnostava ja varsin runsas kooste hänen esseitään kuuden vuoden ajalta. Huomasin vanhimmat kirjoitetun jo 2005, joten olisihan ollut kiintoisaa saada tietää, mitä Siri on juuri nyt, tällä hetkellä. Sama nainen, joka kirjoitti Vapiseva nainen - Hermojeni tarina ja Kaikki mitä rakastin ja pari muutakin. Sattumalta sama nainen, joka on avioliitossa ihailemani Paul Austerin kanssa. Sama nainen, jonka miehen Talvipäiväkirjasta tuli ’meidän kirjamme’. Miehelläni ja minulla on joitakin ’samoja juttuja’ kuuluisan pariskunnan kanssa sekä myös numeromagiaa muistopäivissä etc. Nyt vielä tuo auto-onnettomuus, selviytyminen autosta, josta kenenkään ei pitänyt tulla enää hengissä ulos: ’Muistutus todellisuudesta, jonka osa minusta kielsi. Olin todella tuossa autossa.’

 Mielestäni Sirin henkilökohtaisuus on uutuudessa etäisempää kuin hyvin privaatissa Vapisevassa naisessa. Minä sirpaloituu ’muiksi’ ja vaikka Siri katsoo peiliin, sieltä voi näkyä vaikka Katherine Hepburn tai Anna Freud. Se on toisaalta myös monipuolisen antavaa. Osa esseistä on hyvinkin syväpsykologisia, sillä niitä on julkaistu alan lehdissä tai ne ovat olleet alan kokoontumisissa pidettyjä esitelmiä. Tässä valossa ymmärrämme, että vaikka Siri sanoo halunneensa käyttää tavallista kieltä, niin ammattiterminologia on joskus väistämätöntä. Psykologiasta kiinnostuneille kiehtovaa kaikki tämä sekä runsaat faktat ja kuuluisuudet Freudista Charcotiin sekä tietenkin Sirin omat peilaukset itseensä, uniinsa, ajatuksiinsa, unettomuuteensa, migreeniinsä. Hän myös ruotii armottomasti monia asioita aina elämäkerroista sanojen merkitykseen, kuin myös peuhaa muistissa, muistamisessa ja muistojemme epäluotettavuudessa.

On inhimillistä kaivata menettämänsä välitöntä läsnäoloa. Se, mitä entisestä ajasta on tallella sanoina, kuvina ja tunteina, ei ole vakaata. Vain harvoin pääsee mittaamaan muistoaan dokumentoitua todistusaineistoa vasten ja silloinkin fenomenologisesta näkökulmasta puuttuu ’minä’, joka perhetapaamisen, souturetken tai päivällisjuhlat kokee. Muisto itse on näet olemassa vain nykyhetkessä.

Kirjailijamme, joka kirjoitti Kaikki mitä rakastin teoksessa Vermontin huhuilevista karhuista, halusi alunperin opiskella psykologiaa, mutta kirjoittaminen vei. Nyt hän on on ottanut monin kerroin takaisin ja kuuluu ainoana taiteilijajäsenenä työryhmään, jossa on mm. aivotutkija Mark Solms, psykoanalyytikko Mortimer Ostow ja neurotieteilijä Jaak Panksepp.

Siri palaa tässäkin kirjassaan automaattikirjoittamiseen. Hän kirjoittaa siitä niin hypnoottisesti, että löydän muistivihostani yhden lauseen, jonka olen kirjoittanut itse tarkoittamattani ollessani jossain kirjan keskivaiheilla: En voi olla ajattelematta, millä hetkellä lintu vetää viimeisen henkäyksensä. Olkoon tämä vaikka osoitus siitä, miten vaikuttava Siri Hustvedt voi halutessaan (yli)kiinnostuneelle lukijalleen olla.

Pelkkää psykoanalyysiä Sirin esseekokoelma ei ole, sillä koskihan alun sitaattikin lukemista, mikä varmaan kiinnostanee jokaista innokasta lukijaa. Lukemisen peilausta on kirjassa paljon, kuin myös tekstiä siitä, millainen kirja on laadukas, kirja, jota ei unohdeta heti kun kannet on suljettu. Tässä kohtaa Siri on aina pitänyt päänsä eikä anna jonkun kirjan kohdalla pyörivän mainospöhinän tai kirjan mahdollisesti saamien palkintomeriittien häritä omaa arviotaan, vaikka myöntääkin, että ’edellä mainituista voi tunnistaa kirjoittajan älykkyyden, mutta silti käteen ei jää mitään.’ Kaikki kerrottu häipyy kuin savuna ilmaan! Tässä olen Sirin kanssa niin samaa mieltä, että ’vahvat tunnekokemukset viipyvät mielessä, laimeat eivät.’ Voisin jopa toistaa, että tullakseen suureksi kirjailijaksi pitää elää John Irvingin kirjan Leski vuoden verran Ruth Colen elämä edes kuvaannollisesti, saavuttaakseen sen kirjoittajatason, jossa ’suuret kirjat erottuvat kerrontansa vimmalla ja kerronnan pakolla, joka tuntuu tulevan selkäytimestä.’ Tässä kohtaa Hustvedt ottaa esimerkiksi Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen, eikä syyttä.  Siri toi mieleeni jotain mihin palata: Paul Èluardin eräs runo, Rouva Bovary, Rothin Portnoyn tauti ja Scott F. Fitzgeraldin Yö on hellä. Pakko palata Zeldaan...

Nyt kun alamme kohta seurata kiihkeästi USAn presidentinvaaleja, ehkä enemmän kauhuisamme kuin ikinä, Sirin kirjan luku Kriittisiä huomoita sanallisesta ilmastosta on hyvinkin ajankohtainen. Hän palaa oivaltavasti George W. Bushin toistuvasti käyttämään sanaan freedom. Toivon niin näkeväni Sirin Clintonin tukijoukoissa, sillä hän tekee selvää siitä, mitä tuo sana merkitsee kenellekin ja miten väärissä yhteyksissä vapaudesta puhutaan.


Punaisista kukista on vaikea kääntää katsettaan, olla katsomatta uhkeasti auennutta amaryllista, jonka leveä vaaleanvihreä varsi sojottaa suorana tai vaasin lasin leikkaamana. Jos ulkona sataa lunta, onneni moninkertaistuu – punainen vasten ikkunan läpi nähtyä valkoista. Kesäisin en voi muuta kuin tuijottaa kaksi, kolme, neljä minuuttia pioneja, jotka ovat auenneet paksuina, raskaina terälehtien ryppäinä, hedelehdet kuin keltainen pöly.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kirjapolkuni

22 kommenttia:

  1. Siri Hustvedtin tuotanto kiehtoo ja pelottaa. Rakastin Kaikki mitä rakastin -kirjaa, samoin Lumousta ja Kesää ilman miehiä. En syttynyt Amerikkalaisesta elegiasta ja se edellinen suomennos ei ollut ollenkaan mieleeni, olen unohtanut kirjan nimenkin. Vapisevaa naista en ole lukenut. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, monipuoliselta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sellainen Siri on! Ainoa, jota en halunnut tuoda blogiini on Amerikkalainen elegia. Minä jäädyin siitä. Vapiseva nainen on Siri itse. Tämä on monipuolinen ja antava, mutta en olisi halunnut käydä hänen kanssaan läpi lopussa olevaa Goya -osuutta. Minulle kuvataide on myös tärkeää, mutta minä olen niin esteetikko, että...eräät Sirin kuvaamat taideteokset saivat minut voimaan huonosti. Muuten tämä upposi sikahyvin.

      <3

      Poista
  2. Minulla on tämä nyt englanniksi e-kirjana, saa nähdä milloin ehdin se lukea. Hustvedtillä on paljon huikean hienoja tekstejä ja sitten taas toisista en oikein saa kiinni. Kiehtova persoonallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, hän voi tosiaankin olla mitä vain äärestä ääreen, katso yllä Katjan ja mun kommentit. Sepä siinä onkin: Hän kiehtoo, vetää puoleensa ja sitten vähän myös pelottaa.

      Poista
  3. Hieno kirjoitus Leena <3! Tätä kirjaa pitäisi lukea ja jutella yhtä aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos samoin<3 Varmasti niin, sillä ne lopun taidekuvat toivat minulle angstin, se, miten Siri niitä kuvaili ja mitä ne esittivät. Muuten koko kirja ihan Siriä.

      Poista
    2. Minähän lopulta hypin ne taidekuvaukset, kun se oli mahdotonta minun älytä, kun en ollut niitä itse kokenut. Että semmoista angstia minultakin!

      Poista
    3. Bleue, olisinpa tajunnut lukea ne alkuun, mutta annoin kirjan muhia jonkin aikaa ennen kuin kirjoitin, joten löysin uudelleen alun riemastuksen, ilon löytämisestä, kohtaamisesta.

      Poista
  4. Voi että, tämä on päässyt mun haavista läpi, mutta laitoin nyt heti varauksen!
    Vapiseva nainen oli upea, ehdottomasti haluan siis lukea tämänkin.

    Kiitos Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, joskus niin käy parhaillekin kirjoille. En tajua vieläkään onneani, että törmäsin kirjastoreissulla Divisaderoon. Vapiseva nainen oli kertakaikkiaan Siri itse kaikkellan.

      Ole hyvä <3

      Poista
  5. Mä olen parhaillaan lukemassa tätä. Joten tulen lukemaan tämän sun tekstisi kokonaisuudessaan myöhemmin.
    Luin viimeisestä osasta kaksi esseetä ensiksi (Messagerin ja Bourgeoisin) sitten aloitin alusta loppuun lukemisen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ok. Huomaathan kauhean bloggerifiaskon, onneksi syy ei ole koneessani: Kuvat heittäytyvät kaikki vasemmalle...

      Minun olisi pitänyt lukea ne lopun taidejutut ensin, sillä niissä oli myös jotain ahdstavaa. Taiteen ei tarvitse olla kaunista kaunista, mutta sen pitää antaa minun mielestäni edes olo kuin paratiisissa. Kestän lukea monenlaista, mutte en halua nähdä kuvia rääkätyistä eläimistä tms.

      Poista
  6. Tuli välittömästi voimakas "tämä on luettava"-tunne! Oi oi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, kuuntele sydäntäsi! Tässä on takuulla jotain juuri sinulle<3

      Poista
  7. Mahtavan kuuloinen, menee lukilistalle heti :) Kiitos <3

    VastaaPoista
  8. Voi, tämä on pakko lukea! Hustvedtiltä en olekaan lukenut tähän mennessä kuin yhden teoksen (kaikki mitä rakastin) vaikka hyllyssä olisi kolme odottamassa; ajattelin tänä kesänä tarttua johonkin niistä...

    Alkujaan luulin, että tämä uutuus olisi romaani, mutta että esseitä; kiinnostavaa!! Kiitos tästä, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehdottomasti! KMR on parasta kaunokirjallista häneltä.

      Niin minäkin luulin. Esseemuoto tekee nyt sen, että voit lukea vaikka lopun ensiksi, mikä minunkin olisi pitänyt tehdä. On myös mahdollista lukea tätä muiden ohella, sillä itse en ainakaan sydänyön jälkeen enää lue psykoanalyysistä:) Nyt menee Nesseriä!

      Poista
  9. Mulla tämä kirja jäi, kaikenlaisista syistä, muutamiksi viikoiksi odottamaan lukemisen jatkamista. Toisaalta ihan hyvä, tämä ei kärsinyt (ainakaan mulla) tauosta ja kirja oli niin laaja ja ajatuksia herättävä, että ainakin niille jäi nyt tilaa.:)

    Ainoa mikä mua jäi harmittamaan omassa lukemisessani oli, etten kirjoittanut tästä mitään muistiin (vaikka tarkoitus oli). Ja sitten taas, monissa kohdissa mietin, että mistä aloittaisin lainauksen ja mihin sen päättäisin. Helposti jäisi jotain tärkeää tai mielenkiintoista pois. Mulla oli sama ongelma Vapisevan naisen kanssa, mutta se mulla on hyllyssä, niin muistiinpanemattomuus ei ole niin iso ongelma.
    Omien "lainausten rajojen vetämisen ongelmissa" ihailen onnistunutta kirjoitustasi ja näkökulmaasi tästä.:)
    Ihastelen ja pidän myös Sirin tavasta yhdistää voimakkaat tunteet ja kokemukset ja terävän älyn ja tarkan tieteellisyyden mielenkiintoiseksi pohdinnaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, hirveän laaja ja perinpohjainen.

      Kiitos<3 Olisihan se kiva käyttää ziljoona tärkeää sitaattia.

      Siri jaksaa aina yllättää minut 'matemaattis/tieteellisellä' viileydellään, kun taas hetkessä kaikki on toisin. Mutta kun katsoin pariskunnan haastattelua televisiosta, kyllä Paul on perheen tunnejättiläinen. Luin muuten sairaalassa siitä häiritsevästä televisiosta huolimatta uudelleen Paulin Näkymättömän, joka on ärisyvttävä. Hänen alvipäiväkirjaansa taas rakastan. Siriltä minuun menee edelleen syvimmin KMR huhuilevine mustakarhuineen ja taiteilijoineen, mutta Vapiseva nainen onkin sitten jo tokana.

      Älä vaan osta tätä: Sitä ei koskaan tiedä, mitä joulun tonttu tuo:)

      <3

      Poista
  10. Selailin muistikirjaani (yhtä niistä) ja tämä sitaatti Horace Engdahlin kirjasta Sen jälkeen savuke sopii aika hyvin Siriin (koska tieteellinen viileys&tunne&omakohtaisuus)
    "Vakavat pohdinnat taideteoksista vanhenevat nopeasti. Innostus vailla suojauksia ja odottamattomat havainnot voivat vastustaa ajan hammasta."

    Sitaatti sopii tietenkin myös intohimosta kirjoitettuun Lumiin!

    P.S. Sä niin ansaitsit ne mukit!
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, noin se menee!

      Kiitos<3

      Niin minustakin:) Tämä välisarjan kesä ja...

      <3

      Poista