sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Heidi Köngäs: Vieras mies

Iiris on silmän värikalvo. Iiris on kurjenmiekka. Minä olen ne molemmat.

Heidi Köngäksen kirjassa Vieras mies (Otava 2002) nainen on myös hän, joka ei ole koskaan odottanut mitään, eikä ketään. Hän ei unelmoi olemattomia, hän ei taivu haihatteluun. Hänen raajarikko jalkansa on tehnyt hänestä elämän syrjästäkatsojan, joka näkee valokuvaamossaan ja sen ulkopuolellakin kaiken kuin linssin läpi: tarkasti, turvallisesti, kaukaa, etäisyyttä pitäen, hieman ylimieltä huokuen.


Pikkukaupunki läähättää elokuun hellettä, lapset uimahousuissaan pyöräilevät rantaan, pienimmät vispaavat seisoviltaan, ampiaiset imevät itsensä tainnoksiin ylikypsissä luumuissa, ruusujen tahmea tuoksu tarttuu iholle. Kulkumies, vieras mies, repussaan hävityn sodan muistot ja niihin apunaan vain pillu ja pullo, astuu valokuvaamoon ja kysyy töitä. Nainen kaihtaa katsetta, kaipaa kameran linssiä, rintaliivin alla hikoilee ja korokepohja painaa ikävästi, ottaa miehen kuitenkin apulaiseksi, sillä töitä on sodan jälkeen ollut paljon, liikkeellä menee hyvin. Mies kuin autiomaa täynnä särkynyttä hiekkaa, äänetöntä huutoa sekä nainen, joka on kumittanut itsensä ääriviivattomaksi alkavat tehdä töitä aamusta iltaan pienessä kuvaamossa siinä kuussa, kun helle ryömii pitkin talojen seiniä, linnut vaiti nokat auki kuumasta.


Heidi Köngäksen kirja Vieras mies on tunnelmaltaan kuin piinaava, nautinnollisen hidas esileikki, jossa eniten merkitsee kaikki se, mitä ei tehdä, mitä ei sanota. Hipaisu, äänen väri, yksi kyynel, katse peilin tai kameran linssin kautta, vaitonainen kaksinolo, äänettömyys, ennen kaikkea äänettömyys. Tulee mieleen helteessä kylpevä Viettelysten vaunu ja Marlon Brandon hiestä kastunut paita. Tulee mieleen nähdä tämä kirja mustavalkoisena filminä ja hikiläikät miehen paidassa, tuntea iho.

Vieraan miehen rakenne on tyylikkään yksinkertainen. Köngäs hallitsee sekä pienen tilan että harvojen henkilöiden kuin myös yksinkertaisuuden ylittämättömyyden: Koko kirja on vuoropuhelua, jossa hyvin tasavertaisina kertojina Nainen ja Mies. Nainen on Iiris, valokuvaaja, joka tallentaa muille linssin kautta tarkkaillen heidän ilonsa ja surunsa, syntymäpäivänsä, häänsä ja hautajaisensa. Mies on mikä lie lentojätkä, Vasama, jolle naiset lakoavat kuin kypsä vilja, mutta Iiris vain vaikenee pimiössään, kaipaa katsoa miestä linssin läpi vaaleansinisessä paidassa. Tietenkin vain valokuvaajana, valoja tarkentaakseen. Iiriksen vahvuus on lapsesta asti opittu riippumattomuus, erillisyys, jonka hintana on täydellinen yksinäisyys. Miten hän saattoikaan aavistaa, että tulee hetki kun mies kuin autiomaa puhaltaa hänen niskaansa ja...

Olen appelsiinin kivi, avaat kaksi puolikasta ja löydät pienen kiven, kiellon kiven. Pidät siitä kiinni, painat niin, että se liimautuu ohutta kalvoa vasten. Kalvo melkein repeää, se venyy, mehu puristuu hedelmän lihasta, irtoaa sen syistä, mutta pysyy pussissa kunnes otat sen suuhusi, puret kalvon rikki, imet ja saat suuhusi kaiken mehun, appelsiinin mehun ja lihan ja minut ja minä huudan repeämää, huudan kipua ja nautintoa.

Kamera näkee Iiriksen kuvat särkyneistä, heistä, joita muut eivät katso. Kamera näkee, miten mies nostaa pienen pojan ilmaan ja kieputtaa tätä, kunnes poika huutaa ilosta. Kamera näkee, miten mies nousee junaan repussaan naisen huutoa ja antautumista, junaan pois pikkukaupungista.

Huone kuuntelee hiljaisuutta ja toukokuuta. Nainen palelee, ottaa hotapulverin, pukee ylleen lammasliivin. Maljakossa kurjenmiekkoja. Mereltä tuulee.

***


Suosittelen Vierasta miestä hitaan nautinnon ystäville. Vivahteiden ja yksinkertaisuuden tyylikkyyttä arvostaville. Upeaa kieltä, koskettavia nyansseja, todenmakuista, ihon alle menevää.

***

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Marjatta   Katja/Lumiomena  Pekka  ja Kirja vieköön!

40 kommenttia:

  1. Kai minä sitten arvostan vivahteiden ja yksinkertaisuuden tyylikkyyttä, sillä pidin kirjasta kovin, enemmän kuin viimeisimmästä (Jokin sinusta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, no vähintäin niin;-) Googlasin heti, että oletko tehnyt tästä arvion, mutta en löytänyt. Köngäs on kirjoittanut yllättävän paljon...ja tuo Jokin sinusta onkin uusin.

      Poista
  2. Valokuva on aina totuutta parempi ja pahempi, helppo samaistua tähän Iirikseen.. toisaalta linssin läpi eletty elämä voi olla hyvinkin rikasta, kaikista ei ole linssiluteiksi, ihailen kyllä aina niitä, josta siihen on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, ja joistakin on molempiin.

      Niin...tämä kansi;-) Ei paha.Minusta.

      Poista
  3. tuosta kuvasta tulee mieleen D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja

    VastaaPoista
  4. Hannele, olen lukenut Lady Chatterleyn rakastajan muutamaan kertaan ja filminkin ostin jokin aika sitten. Juu, niin tulee: Olen täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  5. filmi löytyi halvalla ruokakaupasta ;)

    VastaaPoista
  6. Hei Leena!

    "Kuin nautinnollisen hidas esileikki", hyvin sanottu. Luin myös Katjan ja Pekan kirjaesittelyt. Sinun tekstistäsi ei käynyt ilmi naisen kampurajalka, hänkin on vammainen, särkynyt ihminen.

    Mielenkiintoista; kiinnostava esittely!

    Oikein mukavaa suununtai-iltapäivää ja iltaa sinulle, IhaNainen.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aili!

      Neljännellä rivillä lukee 'hänen raajarikko jalkansa' ja myöhemmin mainitsen sen korokepohjan epämukavuuden. Minusta se kaksi kertaa sanottuna tässä riitti, sillä halusin antaa tilaa sille, mitä Iiris ei ollut ennen kokenut: Sille hitaalle esileikille ja sen jatkolle. Tässä mieskin on särkynyt, sillä vasta muutama vuosi sodasta ja hänelläkin sieltä kovat muistot. Mm. parhaan kaverin kuoleman näkeminen (sama oli isälläni) sekä Lapissa oma kapteeni hyppää saksalaisten puolelle ja joukkue...

      Kiitos! Kiinnostava kirja, jonka hotkaisin yhtenä suupalana.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen! Tänään onkin aivan erityisen ihana päivä.

      Poista
  7. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Minua kiinnostaa vammaisia käsittelevä kirjallisuus, kun sellaista kirjoitan itsekin (Marian ilmestyskirjassa Maria on muuten töissä "korjailemassa muiden elämiä") videokaupassa, jonka pitäjän nimi on Iiris), ja etenkin kun aiheena on vammaisten seksuaalisuus. Tällaisia ei taida hirveästi olla, paitsi omat kirjani sekä tietysti Tamara (jota en ole vielä saanut käsiini). Nyt luen W. Somerset Maughamin romaania Of Human Bondage, joka kertoo kampurajalkaisesta miehestä, mutta koska se on niin vanha, kaikki erotiikka on hyvin hienovaraisesti kuvattua ja käytännössä vain implikoitua.

    Toisaalta en yleensä jaksa lukea kirjoja, joiden kieli on aivan noin vertauskuvallista. Mutta ehkä tässä tapauksessa pitäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tämä on kiinnostava. Ja minä en lukenut tätä vammaiskirjana, vaan naisen ja miehen kohtaamisena. Mieskin näkee naisen ohitse hänen jalkansa...vaikka jalkaakin hieroo, kun sitä särkee.

      Jos tarkoitat Eeve Kilven Tamaraa, niin lue ihmeessä. Kilpi kaataa tabuja.

      Minusta on outoa, että ajatellaan ihmisen järjen tai seksuaalisten halujen katoavan jonkin fyysisen vamman tai sairauden takia. Minulla on invalidituttu, joka on avartanut käsitystäni tässä asiassa.

      No, ei tässäkään nyt yksityiskohdilla mässäillä, mutta pitkä piina on kuvattu upeasti. Ja tuleehan se täyttymys ja uudet leikitkin. Pidän aistillisuuden ja erotiikan kuvauksista ja tässä Köngäs on ollut kuin kuvataiteilija, sillä näen vain kaunista kuumaa.

      Try this!

      Poista
  8. Voi Leena. <3
    Tämä on yksi Elämäni Kirjoista, ja olen niin onnellinen, että Köngäs saa vihdoin ansaitsemaansa huomiota kirjablogeissakin! <3

    Luepa joskus Köngäksen Luvattu! Kun luin sen ensimmäisen kerran, miltei unohdin hengittää lukiessani. Niin väkevä ja intensiivinen kirja se on! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, takuulla nyt saa, sillä miten tämä Köngäs onkaan minulta salattu;-)

      Tilaan sen Luvatun kirjastosta saman tien, kun tämä palautuu.

      Paitsi, että kirja oli kaikellaan minulle miellyttävä yllätys, niin pidin aivan hurjasti Heidin kielestä, lauseista, virkkeistä.

      Yksikään kohta ei minulle tässä kirjassa tuottanut pettymystä. Joskus lukee aivan haltioissaan ja sitten vaikka loppu pilaa kaiken. Nyt aloitin kirjaa, jossa on aivan liian laaja henkilögalleria ja tunnen uupumusta, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo.

      Poista
  9. Hyvältä vaikuttaa. Hidasta ja odottavaa Marlonilla tai ilman ;-)

    VastaaPoista
  10. Vastaukset
    1. No mä lisään tuohon pitkään listaan ;-)

      Poista
    2. Lue tämä ekana. Saat kevätherätyksen yms. ja tämän lukee tosi nopeesti.

      Poista
  11. Kuulostaapas siltä, että haluan Vieraan miehen :)

    VastaaPoista
  12. Helmi-Maaria, minä ajattelinkin, että sinun pitäisi tämä lukea;-) Minulla on kirjaston kirja. Netistä voi varmaan tilata, mínusta siellä vilahti jossain, että 'kaikki Heidi Köngäksen kirjat meiltä'. Olisikohan se ollut Suomalaisen kirjakaupan nettimyynti...Tilaan heti huomenna Saran suositteleman Luvatun.

    VastaaPoista
  13. Hieno kirjoitus, tuohon suuntaan muistan kirjan, jonka olen lukenut aikoja sitten.
    Hohtavia hankia!

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Helena, kiitos! Kyl se näin meni;-)

    Kiitos! Sinulle en toivota nyt hankia, vaan kaunista kevättä sinne, missä kohta on kaikki niin ihanaa, vaan aurinkoista viikkoa kera kaikkien herkkujen! Huhtikuussa voisin olla aina pois Suomesta...siellä.

    VastaaPoista
  16. Voi että olen iloinen, että luit tämän. Ja aiot ilmeisesti lukea lisääkin Köngästä? Niin minäkin. Minullekin Vieras mies oli ensimmäinen hänen kirjansa.

    Köngäs on kyllä taitava. Hän kirjoittaa näennäisesti aika pientä ja hienovireistä - mutta hänen tekstiinsä mahtuu kuitenkin kokonainen maailma. Siksi kirja on yllättävän latautunut.

    Kirjoitit tästä kirjasta ihan hurjan hyvin. Tavoitit niin paljon, jonkin ytimen koko kirjasta. <3

    Ja tuo ensimmäinen lainaus. Siinä tiivistyy koko kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, seuraavan tilaan jo huomenna kirjastosta, mutta saan sen ehkä vasta ke tai to, riippuen...

      Tämä tyyli sopii minulle. Virkkeet olivat täydellisiä ja yhtään sanaa en olisi poistanut, en pilkun paikkaa korjannut.

      Kiitos samoin♥ Sinun kirjoituksesi takia tämän otinkin. Minä tiesin heti, että tässä se on. Ja tuo lainaus on todellakin kuin tämän kirjan veri. Sen kaikkeus. Ehkä juuri se antoi lopullisen tuuppauksen minulle, mukavuusalueestani kiinni puristavalle, kokeilla Heidiä. Miten iloinen tästä olenkaan!

      Poista
  17. Lisäsin kirjan juuri kehitteillä olevaan TBR 100-listaani, kiitos sinun ja katjan. Ja muutakin Köngästä voisi varmasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, hyvä ratkaisu. Minä en ole nyt ehtinyt lukea muiden TBR-listoja, taisin yhden..., on ollut hemmetin kiire ja vähän muutakin. Omaa listaa en nyt ehdi tehdä, vaikka yleensä ottaen olenkin listahullu.

      Maailman ainoa kirja, jota en ikinä saa luettua on Saatana saapuu Moskovaan. Siksi en jättänyt tassunjälkeä, kun luin viimeisen postauksesi, sillä menin ihan lukkoon;-)

      Minulle on seuraava Köngäs jo tulossa, mutta sitä ennen pari muuta kirjaa luettavana.

      Poista
  18. Vastaukset
    1. Suurnaiset ovat aina oma lukunsa ja liputuksensa ansainneet! You too;-)

      Poista
  19. Minna Canth ainoa nainen omalla liputuspäivällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mää luulin, että tänää yht turkulaist frouvvaa...

      Poista
  20. (totta kait sitäkin, päivä sopii mainiosti :)

    VastaaPoista
  21. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥♥ Minulla on kyllä kommenttivalvonta....

      Poista