sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Mabel oli taas ikkunassa. Lunta satoi entistä vinhemmin ja sankemmin. Hänen siinä katselleessaan Jack tuli navetasta lyhtyä kantaen, ja lumi kieppui tämän ympärillä valokehässä. Jack käänsi päätään aivan kuin olisi tuntenut Mabelin katseen, ja he kaksi katsoivat toisiinsa välimatkan yli, kumpikin omassa valoaukossaan, lumi valuvana harsona välissään. Mabel ei muistanut, milloin he viimeksi olivat katsoneet niin tieten tahtoen. Hetki oli kuin lumi, hidas ja leijuva.

Eowyn Iveyn esikoisteos Lumilapsi (The Snow Child, Bazar 2013, suomennos Marja Helanen) on maailman lumisin kirja. Se on yhtä ainutlaatuinen kuin on lumihiutale. Se ei antaudu lajityyypittelyille. Se leijuu ilmassa, tanssii lumipyörteenä ja juuri kun luulet sen kesyttäneesi, se pakenee. Sitä tekee tämä kirjakin, jonka maagisuus loitsi minut kyvyttömäksi, teki minusta lunta ja jäätä, pakasti ja pakahdutti niin että olisin antanut mitä vain voidakseni paeta vuorilta ketunjälkiä seuraten. Jos olin Mabel, olin itse tänne Wolverinejoelle halunnut muuttaa. Alaskassa kaiken piti olla helpompaa, sillä täällä ei tarvitsisi tavata muita kuin Jack, täällä kukaan ei kuiskisi hänestä ja kuolleesta lapsesta. Täällä he olisivat turvassa. Jos olin Jack, olin tehnyt kaiken, koska näin, että Mabel oli tosissaan halussaan muuttaa Alaskan erämaahan. Ajattelin, että siellä kaikki olisi toisin ja pärjäisimme lyhyen, mutta valoisan kesän sadolla vuoden ympäri. Kaikki oli kuitenkin paljon rankempaa. Elanto oli tiukemmassa. Pimeys oli mustempaa. Tuuli nosti pakkasta eikä ollut muuta kuin sameat taivaat ja varjoisat nurkat. Aamuisin ei tehnyt mieli nousta ollenkaan ja ohutriitteinen joen jää kuiski kutsuaan Mabelille…

Lumilapsi ojennettiin minulle. Paras ystäväni toi kirjan ja sanoi, että ’Leena Lumi, juuri sinun täytyy tämä kirja lukea.’ Hän tunsi minut paremmin ja Lumilapsi lumimaagisuudellaan lumosi minut, kuten niin monet kirjan lukeneet. Mabelin ja Jackin suru lapsettomuudesta. Vanha pariskunta joka asuu erämaassa kaivaten omaa lasta: Kuin lohduton maalaus. Yhtenä uuden lumen villinä päivänä he kuitenkin keksivät muovata pihalleen lumesta lumitytön. He synnyttävät Fainan, tytön, joka on lumikeiju, yksinäisen ketun jolkotus hangella, lumihanhiaura, lumipyörre, yksinäiset vuorijonot, loputon korpi, villipursun ja lumen tuoksu ja kaunein kuuran kukkanen. He elävät yhdessä todeksi venäläisen sadun Snegurotškasta, Lumineidosta, jonka Mabel oli usein kuullut isänsä lukevan hänelle iltaisin:

Se oli sidottu sinisiin marokiinikansiin. Etukanteen oli kohopainettu hopealla kaunis lumihiutalekuvio ja selkämystä koristi sama hopeointi. Mabel laski kirjan pöydälle eteensä ja avasi sen. ”Snegurotška, 1857” oli kirjoitettu kevyesti lyijykynällä sinisen, marmoroidun vuorauspaperin yläkulmaan. ”Lumineito.” Isän kauniilla käsialalla. Isä oli kerännyt kirjoja matkoillaan, ja jotkin hän toi nimenomaan Mabelille. Se oli kirjoitettu venäjäksi! Miten hän oli voinut unohtaa?

Lumilapsi on taikaa ja rankkaa. Se on erämaan armottomuutta, mutta se on myös lumen ja Lumineidon taikaa. Vanha, jo tavallaan luovuttanut pariskunta, menetyksen lukitsema, alkaa elää uutta elämää. Kaikki alkaa hohtaa valoa, kaikella on tarkoituksensa, niin myös Fainan ilmestymisillä kuin myös katoamisilla. Lumisateen alkaessa Mabel ja Jack kokevat onnea, jonka vertaisesta eivät ole osanneet unelmoidakaan ja kevään tullessa jää aina jäljelle toivo. Kun Mabel iltamyöhällä alkaa silkkilangalla kirjoen vangita lumihiutaleita Fainalle ompelemaansa takkiin, tunnemme miten syntyvät hiutaleen sakarat, miten muodostuu saniainen, jonka väliin työntyy pienemmän tähden sakaroita…Vanhan pariskunnan viimeisetkin murheet peittää lumi ja todeksi käy Mirkka Rekolan (26.6.1931-5.2.2014) kirjoittama ”Sinä et koskaan saa niin hellyyttä/ et koskaan niin kuin lumisateelta/ tuhansia tuhansia hetkituhansia./

Hämmästyttävä esikoisteos, joka kantaa lumen taikaa ja tajua tavalla, jota en ole kohdannut ennen Lumilasta.  Maagisuuden vertaisuudessa tulee mieleen ainoastaan Irlantiin sijoittuva Regina McBriden kirja Ennen sarastusta, jossa Galwayn kallioille nousivat hyljenaiset ja…Lumilapsi taas on kaikkea mitä lumi voi olla rankasta hellään, lumihiutaletähtisateesta lumen tomuun.

Tuota minun nimeni tarkoittaa, Faina sanoi sormi yhä ojossa.

Vuorta?

Ei. Tuota valoa. Papa antoi minulle sen nimen. Lumi on sen väristä silloin kun aurinko laskee.


Alppihohde, Mabel kuiskasi.


*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Katja Joululainen  Maria  Sara  Katri  Arja  ja Krista

*****

Lumilapsi on ehdolla Tähtifantasia-palkinnon saajaksi.

38 kommenttia:

  1. Vaikka Leena en sinua tunnekaan kuin vähäsen tämän blogimaailman kautta, niin lukiessani Lumilasta (josta tosin itse en järin innostunut) olin ihan varma,että se on sinun kirjasi. Bloggasin viimeksi Karin Altenbergin romaanista ja sitä lukiessani tuli taas vahvasti tunne, että se on teos, josta juuri sinä haltioituisit. Toisin kuin Lumilapsi se oli kyllä minunkin makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, niin minäkin ensin ajattelin, mutta sitten luulin tämän olevan fantasiaa, joka ei ole yhtään minun juttuni. Onneksi tämä olikin jotain aivan muuta.

      Tulen kohta katsomaan, mistä olet blogannut...

      Poista
  2. Hui, luin plokkauksesi iho väristen, sillä siten luin myös tämän kirjan. Ihana kirja, ihana, ihana, ihana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on todellakin värisyttävä kirja.Ihanasti värisyttävä. Ehkä kirjasta tarttui jotain minuun. Kiitos.

      Poista
  3. Mä yleensä rakastan tarinoita, mihin sekoitetaan vanhoja myyttejä ja satuja. Mutta jostakin täysin käsittämättömästä syystä olen ollut hirveän ennakkoluuloinen tätä Lumilasta kohtaan. Enkä siis ole lukenut. Ehkä täytyy vielä odottaa, että pääsen tämän tuulesta temmatun kyräilyni yli. Ihan kummallista...
    Mihail Siskinin* kirjassa Sinun kirjeesi oli pienesti tästä snegurotskasta* ja se oli kyllä mielestäni niin kauniisti ja pakahduttavan surullisesti kirjoitettu.

    *ei hattuja ässille jakseta etsiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin minäkin OLIN. Luulin, että on fantasiaa ja sitten Alaska yhdistyy nykyään ikävällä tavalla mielessäni Sarah Paliniin. Olisiko sinulla sama...

      Tarina onkin surullinen, mutta en voinut kertoa tässä mistä se venäläisen sadun surullisuus tulee, muuten olisin paljastanut liikaa kirjan juonesta.

      Ei niitä aina jaksa: Olen nyt kirjoittanut sattuneesta syystä niin paljon venäjää harrastavan toisen ystäväni kanssa, että ässän hattu on jäänyt jo muistiin.

      Poista
    2. Ei mulla tullut fantasia mieleen tämän kirjan kohdalla, eikä edes Sarah Palinin pelko, heh. Mutta jotenkin olen pelännyt tämän olevan liian amerikkalainen. Ja nyt täytyy heti sanoa, että Amerikasta tulee paljon loistavaa kirjallisuutta ja muutama mun suosikkikirjailija on Pohjois-Amerikasta. Mutta tämä "amerikkalaisuuden pelko" on, hmm, sanoisinko liiallisen viihteellisyyden ja kirkasotsaisuuden pelkoa. Ilmeisesti turhaan?

      Poista
    3. Suorastaan hassua, että Palinista on tullut kuin Alaskan vähemmän miellyttävä käyntikortti...

      Pelkään amerikkalaisuutta eniten dekkareissa eli olen ennakkoluulojeni vanki, vaikka olen niitäkin monta lukenut. Muista: Oates, Shriver (hänellä on vain kakkosasunto Englannissa), Irving, Shileds...

      Tässä kirjassa turhaan, sillä sitä tiettyää 'väärää vihteellisyyttä' eikä muutakaan asennevikaa ei tästä löydy. Jos vain ehdit, niin kokeile. Pääsee lumon lumoihin, kun nyt koko talvi on vain tätä: Meillä magnolia puskee nuppuja!

      Poista
  4. Minä taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka ei tästä niin lumoutunut. Ei kirja missään tapauksessa huono ollut, vaan etenkin sen alkupuoli oli tenhoavaa taikaa ja kirpeää pakkasta kimmeltävällä hangella. Kirjan parasta aintia olikin mielestäni luonto ja olosuhteet. Loppua kohden tarina lössähti sen tullessa liian "lihalliseksi". En osaa oikein selittää. Vaikuttava kirja, mutta minua se ei huumannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, ilman 'lihallisuutta' tämä kirja ei taas olisi innostanut minua ollenkaan. En pidä fantasiasta, mutta sitäkin enemmän maagisesta realismista. Bessu tiesi asian ja evästikin minut, että 'älä vaan lopeta alkuun, vaan lue ainakin puoliväliin' ja kun se yksi ratkaisu sitten tuli, se kirkasti kaiken. Koko tarinan.

      Poista
  5. Kiehtova tarina, upea kansi jo houkuttaa avaamaan kirjan. En tiedä olisiko minun kirjani, ehkä..
    Kiitos hienosta arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä olisi mielestäni sinun kirjasi. Ei niin satua kuin voisi luulla...

      Ole hyvä ja kiitos!

      Poista
  6. Ihanaa että luit tämän viimein! Minä pidin tästä, ja ajattelin että sinäkin ihastuisit. Hienoa, että niin kävi!

    Mukavaa uutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, likeltä liippasi, että meinasi mennä ohi: Kiitos hyvistä ystävistä! Arvasit oikein eli ihastuin!

      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
  7. Luulen, että pitäisin kirjasta. Se on jonossa, ehkä ensi viikonloppuna. Kaunis tuo kirjan kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, pitäisit;) Eikö vain ja pidän aivan erityisesti tuostas ketusta. Jännä kuulla, mitä pidät sitten kirjasta.

      Poista
  8. Pidin myös kirjasta kovasti, sekä maagisesta että realistisesta puolesta, taisin olla jopa tippa linssissä jossain kohtaa. Hämmästyttävä, kuten sanoit. Kiva kun luit ja kerroit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tässä on paljon koskettavia elementtejä, siksi nyt suosittelenkin tätä tosi monille.

      Meinas liipata ohi, kun luulin fantasiaksi. Onneksi paras ystäväni sai kirjan lahjaksi ja sitten...tiesi kuka on myös kirjan kohderyhmää;) Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  9. Minulla tämä on käynyt kerran, mutta jouduin palauttamaan ennen kuin ehdin lukea. Varauspino on jatkuvasti noin 20 teosta, ja pahastihan minä teen, kun haen lisää laina-aikaa ja pidän niitä kirjoja toisilta lainaajilta poissa.
    Lumilapsi kuulostaa aivan ihanalta, sopivasti mystiseltä. Luen sen aivan varmasti jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, minä yritän taas huomenna kirjastoon: Minulle menee usein sakoille, sillä aina tapahtuu jotain ennen kuin ehdin lukea. Nyt kirjan luettuani en yhtään ihmettele. Siellä jonotetaan ainakin tätä ja Piirityspäiväkirjaa, johon on kuulemma myös jonot.

      Aivan jo odotan, mitä pidät tästä kirjasta;)

      Poista
  10. Halusin lukea tämän jo tuoreeltaan, mutta en sitten onnistunut saamaan Lumilasta käsiini ja on sittemmin jäänyt... Vaikka englanninkielinen versio minulla on kirjasta, en ole sitä lukenut, en tykkää lukea romaaneja englanniksi. Mutta uskon, että kohtaamme Lumilapsen kanssa vielä. =D Kaunis ja lumoava teksti, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minä taas en kun luulin, että fantasiaa;) Miten tämän nyt sanoisin Kingiä, kahvia ja t....a...,että siis tämä on mielestäni kirja, josta pitäisit. Minä luen englanniksi hitaasti ja pelkään, että minulta jää tavoittamatta jotkut upeat, upet sanat ja lauseet, joissa hyvä suometaja taas ei jätä minua pulaan. Keskitybn nyt muutenkin saksani kohentamiseen, joten en voi kaikkea ehtiä, eikä tarvitsekaan.

      Lue tämä ja kuvittele, mitä me menetimme, kun on kuin ei olisi talvea ollutkaan. Tämä kirja on kaiken muun lisäksi varmaan maailmankaikkeuden kaunein ylistys lumelle. Kirja jäi siis minulle!

      Kiitos, Irene!

      Poista
  11. Olen enemmän kuin iloinen siitä, että vihdoit luit tämän ja pidit! Minäkin muistaakseni sanoin, ettei tässä ole fantasiaa ainakaan yhtään enemmän kuin maagiseksi realismiksi. ;) Minulle tämä oli kaunis, surullinen, suloinen (!!) ja ihmeellinen aikuisten satu - ja aikuisten sadulla tarkoitan aina kirjaa, jossa mitä vain voi tapahtua eikä vain onnellista - vaan kaikkea muuta.

    Tähän vuoteen Lumilapsi on sopinut muutenkin niin hyvin. Lunta on ollut vain nimeksi, muuten sohjoa ja räntää. Olen kaivannut lunta ja onneksi tämä kirja on sitä tuonutkin. Pieni kirjarakkaus tämä Lumilapsi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin, sinä sitten sen lopulta sanoit, mutta minulle oli tullut monia juttuja tästä luettuani ihan muu käsitys. Bessu vihjaisi, että 'lue jonkin matkaa, niin tajuat, että ei ole fantasiaa'.

      Tämä oli värisyttävän vaikuttava. Taisin upota tähän aika syvälle, sillä olen kärsinyt siitä, että ei ole ollut kunnon talvea. Tänäänkin täällä satoi vettä...

      Juuri niin, juuri niin. Olenkin toisaalta onnellinen, että luin tämän vasta nyt.

      Kirjarakkaus kylläkin ja tämä luminen kirja jää omaan kirjastooni. Minusta eräs lähelläsi pitäisi tästä kirjasta myös.

      Poista
  12. Tämä oli niin lumoava arvio kirjasta, että kävin samantien varaamassa tämän kirjaston sivuilta. Toivottavasti saan pian itse heittäytyä tuohon lumiseen taikamaailmaan, jonka maalailit niin vangitsevasti eteeni.

    Olinhan minä tästä jo aiemminkin lukenut, mutta olin taas unohtanut koko kirjan. Kiitos siis muistutuksesta ja lukuvinkistä. Olen jo nyt varma, että tulen pitämään tästä kirjasta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiitos. Nyt tätä tarvitaan. Elin tätä lukiessa sitä talvea, jota emme saaneet. Olen samaa mieltä kuin T.S.Eliot, että 'Huhtikuu on kuukausista julmin...' ja nyt elämme sitä pdennettynä. Kunnon talvi ja siitä sitten suoraan toukokuuhun: Oi ihana toukokuu!

      Ole hyvä vain. Minä luin tästä monta juttua, mutta kun luulin tästä vähän muuta...Pidät, pidät!

      Ja sinä et tiedäkään, mitä minä noudan huomenna kirjastosta;)

      Poista
  13. Tämä on kyllä ihana! Kiva, että päädyit lukemaan kaikesta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, onneksi 'kaikesta huolimatta' löysin tämän kirjan. Hirveän värisyttävä maagisrealistinen kertomus!

      Poista
  14. Minäkin ihastuin Lumilapseen, ja minusta se kertoo paljon, etten ole yhtään talvi-ihminen, mutta siltikin näin tämän kirjan lumikuvauksissa uskomatonta kauneutta. Ivey on taitava kirjoittaja.

    Tätä lumisempi kirja on vain Orhan Pamukin Lumi. Joko olet lukenut sen? Se on upea, upea! <3 Ja tuosta McBriden romaanista olen samaa mieltä, se on ihana. Pitäisikin kirjoittaa siitä blogiin, kirjoittaminen jäi viime keväänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, varo vain, ettei sinusta vielä tule lumi-ihminen tällaisten kirjojen takia;)

      No, sitä olen kaivannut kauan, muta sillä alkuperäisellä kannella. En. Ostaisin sen, mutta sillä ekalla kannella. McBriden kirja on aivan uskomaton ja olen seisonut juuri niillä kalliolla, jonne ne hyljenaiset nousivat. Se oli maagista ja aion sen vielä kokea, Kirjoita ihmeessä ja vinkkaa sitten minulle. Kiitos.

      Poista
  15. Muutama päivä sitten kirjastossa näin tämän kirjan hyllyssä ja heti tiesin, että se on minun kirja, kansikuvakin jo sen kertoi...
    Oi miten tykkäsin kirjasta ja toivoin, ettei se tarina ikinä päättyisi. Silti ahmin kirjan liian nopeasti.
    Taidankin etsiä käsiini sen sun mainitsemasi "enen sarastusta" sillä nyt tuntuu heti, että mitä tahansa tarinaa tai kirjaa en voi ottaa esille..Olen vielä siellä lumimaailmassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä on ehdottomasti sinun kirjasi. Jopa niin pitkälle, että ajattelin sinun saavan tästä kuvataiteellista innoitusta. Mm. takki jota Mabel kirjoo Fainalle ja monta, monta muuta.

      Ennen sarastusta ei ole lunta vaan merta, mutta luulin sinun sen jo lukeneen. Se on sinulle myös must. Yhtä paljon kuin minulle...

      Poista
  16. Oi. Juuri Dolomiiteilta lumikinosten keskeltä tulleena tämä kuulostaa siltä, että pitää lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kateeksi käy: Täällä on satanut vettä. Kuukausista julmin eli pidennetty huhtikuu on ollut koko talvi täällä. Ajatukseni jossakin siellä päin...

      Tämä kirja on rankankaunis. Voisit pitää.

      Poista
  17. :) sulla on mahtavia nämä lumeen liittyvät jutut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akiss, kiitos! Voisinkin keskittyä vain lumeen...Lupaan vielä tällä viikolla, loppuviikosta ylistää lunta.

      Poista
  18. Tekstistäsi huokuu, että tämä kirja on sinulle erityisen tärkeä! <3
    Luulen, että minäkin saattaisin löytää tästä jotakin... Kiitos hienosta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, niin kävi ♥

      Suosittelen! Ole hyvä ja kiitos.

      Poista