sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Saat tähtesi loistamaan - jos vain haluat!

On menossa oudon vuoden 2014 viimeinen kuukausi. On tapahtunut kaikki, tai ei mitään. Riippuu ihan siitä, miltä kantilta asiaa katsoo. Yksi on kuitenkin varma: Minä en ole enää sama. Kun näin yllä olevan Hannelen kuvan, tiesin, että kuva täytyy jakaa teidän kanssanne. Sitä ennen lakaisin puutarhaani pudonneet tähden sirpaleet ja luin mitä ne kertoivat. Kaikki taisi alkaa silloin kun kirjoitin tämän. Yli vuoden prosessi jo...Tiesin lähteväni tielle, jolla tulee vastaan monta polkua ja aina risteyksissä on tiedettävä, minne pitää suuntia. Se vimma, jolla olen koko ikäni ollut maailmanparantaja, kaikkien heikompien suojelija, murtuneen ehjäksi puhuja, ja koko ajan läsnäläsnäläsnä, ei johda hetkeen, jossa voisin ottaa tämän hetken syliini. Ei voi olla siellä ja tuolla maailmanparannuksen barrikadeilla, ellei ole ensin läsnä itsessään. Terve itsekkyys on varmin tie kohti täyttä läsnäoloa, jossa voimaannuttuaan sitten voi harkiten käyttää hyvää tahtoaan muiden iloksi itseään kadottamatta.
Tämä Runotalon Sarin kortti Olen elämäni Tähti on lähtenyt minulta tänä vuonna aika monelle lukijalleni. Tärkeintä on aloittaa tajuamalla oma tähteys. Se ei ole muilta pois, mutta sen löytämällä voi ammentaa muille - kun aika on. Olen muutama päivä sitten törmänyt kommenttiin, joka sai minut kyynelehtimään. Koska A. ei ehkä halua tulla asiallaan julkisuuteen enempää, mitä jo on tullut, kerron vain, että muistakaa osattomat vierellänne. Olemme valmistautumassa ihanimpaan vuodenaikajuhlaan, jouluun, mutta osalle meistä se on kärsimystä.  On aikaköyhiä, on rahaköyhiä, on ystäväköyhiä...A. kertoi, että hänellä ei ole varaa jouluun. Se pieni, mitä hän voisi tarjota lahjaksi, ovat omakutoisia villasukkia ja lapasia, mutta kun ne eivät kelpaa. Hän tuntee näin:

uusi voimain koetus, hössötys joulun tulon ja kiireiset, hymyttömät ihmiset. Tuli pakkomielteiset ajatukset:> mitä lahjaksia tänä joulu, rahat on tiukalla, monta ottajaa, joulukortit, kelle ne lähetän.
Tulipa ajatus> en enää lähetä joulukortteja ja niin tein, jätin nekin vähät lähettämättä, tein lopun, turhalle kierteelle;> jos en tapaa edes joulukortin saajaa vuosikausiin, en halua vaalia perinnettä, kun en siitä iloa löydä itselleni. 

Lahjat jäivät myös lopulta kauppojen hyllyille, pikkuisia lapsenlapsia ei enää ole, vaan aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria, joita on vaikea miellyttää omilla lahjaideoilla. Kudotut lapaset ja sukat kuin myös muutkin kutomukset; ei niillä liene käyttöä ja monet mummut niitä valmistavat. 

Liikkeiden muotimaailma, se on nykyajan vaatettaja, myssystä lapasiin, puseroihin sukkiin ja huiveihin.
Tuleva joulu kuitenkin ahdistaa, samanlaisissa ajatuksissa mieli kiertää:> mitä jouluksi, siivousta, jaksanko vetää imuria perässäni jaksanko pyyhkiä lattiat pesuaineeseen kostutetulla liinalla, entäs kaappien ja pöytien pölyt, jaksanko....luettelo on loppumaton....


Tällaista viestiä lukiessa ihan viimeiseksi tulee mieleen haluta täydellistä joulua. Hyvästi täydelliset joulut ja avataan ovet ja ikkunatkin jouluksi heille, joilla ei ole hyvää mieltä edes jouluna. Hyvää mieltä ei myydä kaupassa. Kaikkeen mitä myydään kaupassa tarvitaan rahaa ja sitä ei kaikilla ole tai on liian niukasti. On lama. On työttömyyttä, on ehkä vain kansaneläke, on sairautta, on välinpitämättömyyttä. Kuitenkin meistä suurin osa käpertyy siihen oman perheensä jouluun ja kuka sitä voisikaan kieltää, sillä usein perheenjäsenet asuvat nykyään kaukana toisistaan ja usein joulu on juuri se paras aika koota perhe yhteen. Mikä siunattu aika!

Mitä sitten voisimme tehdä? Voisimme vähintäänkin unohtaa pröystäilyn: Monelle ei tänä jouluna tule ainakaan tavarajoulua, toivottavasti kuitenkin hyvän ruoan ja tunnelman joulu. Tavarahan on vain tavaraa. Voisimme myös hymyillä vieraillekin ihmisille ja jutellakin heille, sillä saatamme olla jollekin se ainoa puhekumppani viikkoon kaupan kassan lisäksi. Suomessa vieraille puhujia pidetään vähän erikoisina, mutta muutetaan tämäkin tapa. Tästä on se hyvä sitten alkaa ja siitä voi seurata vaikka mitä...

A. joka nyt tunnet olevasi ulkopuolella tämän lähestyvän joulun ja sen tunnelmien, jos haluat, lähetän sinulle Runotalon Sarilta tilamaani Olen elämäni Tähti -kortin. Se kannattaa aina pitää esillä, että muistaa, kuka on Tähti. Sinä olet tähti! Kun itse arvostaa itseään, alkavat muutkin arvostaa! Pidän tästä kortista niin paljon, että se innoitti minut kirjoittamaan Olet elämäsi tähti

B. sinulla oli tänään 35-vuotishääpäivä ja miehesi oli sen unohtanut. Sanoin asiaan jo painavan sanani, joten saatoit saada vähän nauruakin surulliseen päivääsi, mutta lähetän sinullekin Olen elämäni Tähti -kortin, jos haluat. Toivon totisesti, että neuvojeni avulla et enää ikinä ole unohdettu hää- etkä minään muunakaan päivänä!

Antakaa kaikki joulua kammoavat anteeksi: Minä olen armoton jouluhullu, mutta me aikuiset emme sentään lahjo toisiamme ja olen kovasti iloinen, että meidän penskat ovat aina arvostaneet omatekoisia vanttuita ja villasukkia, pitkiä kaulaliinoja ja kirjoja. Hyvä ruoka ja yhdessäolo ovat kuitenkin joulussa ne tärkeimmät asiat.
Maailma on täynnä ovia. Pitää vain valita, minkä oven haluaa avautuvan. Kaikkea ei voi saada, joten koko elämä on priorisointia. Tänä vuonna minä en ole koputellut, mutta tuntuu kuin mitä vain voisi tapahtua hetkellä millä hyvänsä. Vuosi on tapahtumista halkeamaisillaan. Olen kuin jossain Ian McEwanin romaanissa, jossa joudun passiivisena seuraamaan vierestä, mitä tapahtuu omalle elämälleni. Minulle se ei sovi yhtään, sillä vaikka olen vahva, en ole kova ja herkkyys on vain raaputuksen matkan päässä. Liikaa kaikkea on liikaa kaikkea ja toivon ensi vuodesta enemmän omien suunnitelmieni mukaista. Se on ainoa, mitä toivon vuodelta 2015!!! Olen blogissani aina oma itseni, mutta jokainen tietää, että koskaan ei voi kertoa kaikkea. Olen vienyt teitä perheemme juhliin, televisiokuvauksiin, alppimatkalle, lehtijuttuihin, perhetapaamisiin...,mutta on oltava myös privaattielämä jo senkin tähden, että monet asiat eivät koske yksinomaan minua. Ajattelen nyt myös ystävääni, joka sen sijaan, että kiertäisi parhaillaan iloisena miehensä kanssa maailmaa, istuu sairasvuoteen äärellä, puolisonsa vakavan sairauden yllättämänä...Meille kaikille on tämä Tommy Tabermannin runo:

Road Map

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä 
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
Kukaan ei voi aina olla täydellinen, mutta pitää olla itselleen armollinen! Kymmenen askelta itsesi rakastamiseen voi avata sinulle uuden oven...tai kokonaan uuden maailman. Suosittelen Saria, sillä hänn on kuin hellä sukellus itsensä löytämiseen. Suosittelen myös Suketuksen haastetta Hyvän sanomisen valo!
Oma ikisuosikkini Runotalon Sarilta on tämä rimpsuhelmaunikko teksteineen. Tänään päätän olla oma itseni. Kaikki lähtee siitä, että on oma itsensä ja tulee hyväksytyksi omana itsenään. Hän joka on oma itsensä tunnistaa herkästi toisen kaltaisensa ja usein heille tulee elinikäinen ystävyys. M.O.T.

Love
Leena Lumi

I Will Survive

PS. Jotta täydellisyys saisi kyytiä, mutta jotain saisi joulusta pitääkin, lukekaa tämä Ompun juttu, joka on Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 7

48 kommenttia:

  1. Leena kiitos että olen saanut oman korttini ja tässä sinulle <3 joka toivottavasti viestittää kaiken mitä sinusta ajattelen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, sinä olit yksi ensimmäisistä tähtikortin saajista <3 Kiitos samoin <3

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! <3 Tuli hyvä mieli, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, kiitos <3

      Kaikesta huolimatta, Olet Elämäsi Tähti!

      Poista
  3. Moi,
    Nyt oli niin paljon asiaa, että vaikea kommentoida - en pysty muistamaan koko tekstiä. Täyttä asiaa. Paljon tulkitsin rivien välistä, ehkä siksi, että tunnen Sinut niin hyvin. Tässä on kaikille paljon opittavaa, mietittävää, ehkä ahaa-elämyksiäkin tulee monille. Kannattaa lukea kirjoitus moneen kertaan-voi putkahtaa lisää ajatuksia....
    Mukavaa joulun odotusaikaa!!
    Lämpöisin terveisin
    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kävin tänään tallilla ja tajusin, että Rhönn on jo kovin iäkäs...ja sitten tämä koko vuosi, josta suurimman osan tiedätkin. Tallilla puski iso haikeus. Syötin Rhönnille omenanpaloja ja leipiä, rapsutin, halasin...pidän kuvat nyt vain itselläni. Tästä päivästä.

      Niin ja nuo Sarin korttien kuvat ja viestit!

      Kiitos samoin sinne!

      Kiitos<3

      Poista
  4. Minä kävin lukemassa tämän nyt toisen kerran. Nyökkäsin monessa kohdassa. Taidamme olla samoilla poluilla, mutta minä kompastelen monessa kohdassa. Ajasta on tullut liian liukas ja koko ajan meinaa olla kiire. Se on minusta pahinta kaikesta. Jotta voi hyväksyä itsensä, olla oman elämänsä tähti tai olla hetken itselleen, tarvitaan väljyyttä. SItä minulta nyt puuttuu. Mutta kaksi viikkoa vielä ja sitten on joulu ja pieni loma. Toivoin lahjaksi: Siistin kodin ja kasan kirjoja. AIKAA niiden lukemiseen kiireettömästi sängyssä. ps. Kirjoja ei tarvitse ostaa, haen ne kirjastosta. ps. En pane pahakseni, jos käden ulottuvilla on suklaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, mutta en minäkään perillä ole, vaikka olen tätä prosessoinut jo yli vuoden, tavallaan vähän ylikin. Onneksi sain yhden päätöksen tehtyä ja se konkretisoituu sitten kun hetki on. Elämä on liukas ja kiire sen musta jää. Väljyys on hyvä sana. Se käsittää jo paljon mahdollisuutta vaikuttaa itse hetkiinsä, ainakin suurimpaan osaan niistä. Joskus väistämättömiä tapahtuminen vyöryjä se ei pysäytä, mutta väljyys auttaa kestämään ne paremmin. Kaksi viikkoa on hyvä joululoma. Minusta joulun minimi on kaksi viikkoa. Sen tähden puhunkin pitkästä joulusta tai joulun ajasta. Hyvin samat on toivomukset täällä. Lisäksi saan tyttären & co ja koiruudet tänne, jolloin iso talo on täynnä elämää. Olgan poistuttua kodista tuli talo, mutta Meri ja koiruudet muuttavat tämän sekunnissa kodiksi. Toisaalta heidän jälkeensä viidyn hyvin taas tässä meidän olossamme, jossa kumpikin lukee paljon, katsomme elokuvia ja jossain on aina suklaata tai homejuustoja tms. Ja apua!, mun pitäisi mahtua mun pikkumustaan maaliskuun lopulla;) No, eiköhän tässä voi väljäillä ainakin loppiaiseen.

      Kirjastoon minäkin aion, sillä taidan lukea muutamia vanhempia kirjoja, ainakin Murakamia.

      <3

      Poista
  5. Leena. Kirjoitin ja kirjoitin tässä. Sanat - kauniitkaan - ei tuntuneet sopivilta. Ei tähän ole oikeita sanoja, ei sellaisia, jotka riittäisivät minulta sinulle tässä hetkessä. Sydämeni puhuu sinun sydämellesi - se riittää. Tiedän, että viesti on jo perillä, on ollut jo kauan sitten <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, luen blogiasi enemmän kuin arvaatkaan...Sydämet ovat puhuneet, viesti on tullut, kiitos <3<3

      Poista
  6. Tämä teksti kolahti ja monella tasolla. Kiitos.
    Armollista tulevaa joulunaikaa ja ensi vuotta toivottelee yksi ladytähti, joka sallii itselleen sen epätäydellisyyden<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady odf The Mess, ole hyvä ja kiitos <3

      Kiitos juuri samoin: Ihanaa irrottaa otteensa täydellisyyden tavoittelusta <3

      Poista
  7. Niin, joulu on hämmentävää aikaa. Toisille tuskaa, toisille suurta juhlaa. Mä en sitä vietä - paitsi oh, tänä vuonna kyllä, ihanan miehen ja hänen perheensä luona ja ihan eri tavalla kuin ennen :) Mutta jos en menisi sinne, en viettäisi millään tavalla paitsi ajattelemalla lämmöllä ihmisiä ja heitä, joita kukaan ei ajattele. Lempeää joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, se on tunteiden vuoristorataa, mutta minulle usein aidosti rauhaa. Siinä levottominkin tuhkimo hiljenee kun jouluyö koittaa. Sinulla on ihanat uudet kuviot: Lumottua ensimmäistä yhteistä joulua<3

      Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  8. Oli kauniita kortteja ja tekstiä joka lohdutti ja kannusti. Mieli keveni kun taas pysähdyin ja ajattelin, meitä on monia ja jokaisella on omanlainen hätä, kun joulu tulee. Ehkä vaikeinta minun on ollut oppia meidän joulumme nykyiseen muotoon , vieläkin kaipaan sitä elämän pyörrettä joka jouluna oli luonamme. Nyt kun emme pääse mukaan on tullut meille erilainen joulu ja sen suomaa rauhaa ja omanlaisia nautintoja hiljaisuudessa. Ihan hyvä näin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, kiitos <3 ...niin ja jos ei muuta ole, niin kaipaa vaikka isää, mutta jotenkin minusta jouluna kaikki ovat kanssamme, myös jo pois lähteneet.

      Tiedän tuon tunteen, mutta minulle se tuli vasta kun suuriruhtinatar Olga lähti. Nyt sitten odotetaan tytärtä &co ja koiruuksia, jotka täyttävät talon. Kaikilla ei voi olla perhejoulu, mutta onhan teitä sentään vielä kaksi, sekin on hvyin, kun sen oivaltaa. Sarihan sivuillaan opettaa, että näe se mitä on, älä sitä, mitä ei ole. Onni pitää huomata kun se on vielä läsnä. Onnen askeleet ovat hiljaiset ja ne voivat helposti kulkea huomaamatta ohi.

      Sirkkis, uskon, että kaikki on hyvin juuri näin ♥

      Poista
  9. Äitini oli aikoinaan kova joulusuorittaja ja stressaaja kinkun ja siivousten kanssa ja sitten tappelivat siskonsa kanssa. On siis ihme, että minusta tuli jouluihminen, en tiedä miten. Mutta niin vain on, että alan marraskuussa kuin luonnonlakina killitellä kynttilän valossa ja mietin minkä kukan laitan mihinkin, ja sitten leikata niitä joulureseptejä vanhojen päälle... Ja odottelen sitä hetkeä kun voi istuskella kuusen tuoksussa ja lueskella omassa rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, niin oli edesmennyt anoppinikin, mutta kun ne joulut olivat kuin sadusta, niin aloin ottaa hänestä mallia, kunnes meidän nuoriso herätti minut. Nyt ei edes idylli kärsi, vaikka ei tarvitse pukeutua iltapukuun pöytää ja katsomme yhdessä nuorten kanssa vaikka ranskalaisen filmin Eräs joulutarina. Ei se joulu siitä piloille mene, päinvastoin.

      Minä aloitan jo lokakuulla! Tosin vain Aarikan tontut ja sellaiset pidän piilossa joulukuun alkuun. Muuten eletään jo kynttilöiden valossa aina saunaa ja pesuhuonetta myöten. Lumimies jaksaakin ihmetellä, että 'miksi niitä kaikkia valoja on ollenkaan tarvinnut laittaa...' Olen myös ledhullu, joka on ihan oma hulluuden lajinsa;) Kukat ovat just jouluna tärkeitä: Nyt kukkii jo valkoinen amaryllis, mutta valkoinen princetta tulee vielä ja toinen valkoinen amaryllis ja valkoinen jouluruusu kukkii etupihalla.

      Se hetki, kun tietää olevansa joulun sylissä kesyttää levottomimmankin sielun. Oi Jouluyö!

      <3

      Poista
  10. Kiitos Leena hienosta kirjoituksesta ja kauniista korteista. Surullisen päivän kohdatessaan ihminen tuppaa ajattelemaan, että vain minulla on näin kurjaa. Niinhän asia ei tietenkään ole, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Tekstissäsi olisi paljonkin keskusteltavaa ja kommentoitavaa, mutta eilinen paha mieli on vielä sen verran pinnalla, ettei nyt taida juttua tulla. Viisaita sanoja sinulta kaikkinensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. batween, ole hyvä <3 Saat omankin, jos laitat osoitteesi sähköpostilline, joka lon leenalumi@gmail.com Olin eilen niin harmissani puolestasi. Ei sun tarvitse täällä kaikkea, voit meilata mulle siinä osoitteen annon ohessa. Kiitos <3

      Poista
  11. Tämä lämmitti kaiken kiireen keskellä. Kiitos viimeisestä, pikavierailunne piristi! Potilas kiittää myös. Sarin kortit ovat niin voimaannuttavia! Ihana postaus, lämpimin ajatuksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiva kuulla, kiitos<3 Kiitos samoin. Toivottavasti potilas toipuu kovaa vauhtia. Sarin kortit ovat ihan must. Kiitos ja tapaamisiin joulun tunnelmissa♥

      Poista
  12. Saadapa oma tähti loistamaan! Se on ihana ajatus ja nyt mietin, niin toteuttamiskelpoinenkin, muttei aina niin helppo.

    Joulussa parasta ovat juuri tunnelma, yhdessäolo ja hyvä ruoka. Tietenkin kuusen tuoksu ja kirjat. Ja tänä vuonna eräs pieni karvapallo, joka tuoksuu koiravauvalta.

    <3

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, miten minä näen, että loistat, säteilet ihan tänne asti.

      Nimenomaan niin, sitä minä odotan, en ollenkaan lahjoja, mutta nuorille tietysti aina jotain. Oi, teidän joulun lapsenne olkoon keisarinna Sissi!

      <3

      Poista
  13. Tänä vuonna olen ollut erityisen herkkänä joulun suhteen. Olen osallistunut hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla rahaa jotta perheet saavat jouluruokaa pöytään, ja harkitsen vielä osallistuvani tavaralahjoituksilla. Sydämeeni käy niin kovasti, ettei kaikilla ole mahdollisuutta jouluun työttömyyden tms. takia. Ei minullakaan liikoja ole, mutta joillain ei sitäkään vähää.

    Runsas teksti jossa oli paljon kaikkea pohdittavaa. Ihanaa viikkoa ja joulun odotusta Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, sama täällä, sama täällä. Minä olen myös osallistunut kykyjeni mukaan ja äsken ostin vielä joulukortteja rintasyöpätyön hyväksi ja aion viedä tosi hyvännäköisen, pari kertaa päällä olleen talvitakin Pelastusarmeijan keräykseen etc. Eilen kävin talilla viemässä 'omalle' issikalle omenoita ja kuivattuja leipiä, joita ystäväni tytär antaa Rhönnille vielä tänäänkin. Se ajatus satuttaa, että lapsetkin ovat tässä hetkessä niin eriarvoisessa asemassa: Lastahan ei ainakaan ikinä voi siitä syyttää. Lamassa ei ketään voi syyttää. Voi vain toivoa muilta pieteettiä tällaisina aikoina erityisesti. Ei täälläkään, sillä autamme vielä myös omia nuoriamme, mutta aina jotain voi yrittää antaa, keksiä. Ja kuten peräänkuulutin, niin jo hymy on hyvän alku.

      Toivottavasti tästä syntyy jossain jotain hyvää. Tämä on sellainen ajatussoihtu, jonka voi laittaa kiertoon. Kiitos samoin sinulle, Jenni♥

      Poista
  14. Hyvin moni parantaa maailmaa, parantaa ystävien murheita, parantaa naapurisopua, parantaa ihan mitä tahansa, muttei oman itsensä hyvinvointia. Kuinka oikeasti voisi olla tarpeeksi, jollei ole itselleenkään armollinen ja voi hyvin?
    Kaikki lähtee itsestä ensin.
    Samahan se on äideissä. Kun lomaa saisi lapsista, ei voi pitää vapaapäiväänsä ja hoitaa itseään ja parisuhdetta. Ei raaski. Mutta kun hyvä äiti on myös hyvinvoipa äiti, joka elää aikustenkin elämää ja antaa lapsilleenkin lomaa vanhemmista! Ei joka ilta ja joka viikonloppu, mutta toisinaan.
    Kaunista ja hyvinvoipaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viltsu, niinhän se menee, mutta joskus iskee vauhtisokeus...jopa siinä maailmanparantamisessa. Olen vahvasti oppimassa uutta...

      Minä sanoin, kun meidän lapset olivat pieniä, että 'lapsen paras syli on vanhempien välinen suhde.' Kukatkin näivettyvät ilman hoitoa, miksei sitten parishde ilman laatuaikaa. Tai edes ilman aikaa. Minä olen ollut niin järkyttävän innovatiivinen, että vaikka kuopus oli niin allerginen, että häntä ei kukaan uskaltanut ottaa hoitoon ensimmäiseen kymmeneen vuoteen, meillä oli aina aikaa toisillemme, kahdenkeskisiä illallisia yms. Joskus matkoilla tuurasi niin, että saimme hotellista 'nannyn' ja pääsimme kahdestaan jonkun kivan kaupungin iltaelämäänkin. Voiko kukaan enää olla tajuamatta parisuhteen laatuajan merkitystä...

      Kiitos samoin sinulle, Viltsu!

      <3

      Poista
  15. Valitsin Leena Lumin ihanaksi inspiraatioblogiksi, onnea Leena-IhaNainen ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos sinä ystävä runoissa, historiassa, kirjoissa, monessa♥ Ja kiitos saamastani tuesta hetkillä, jolloin on tuntunut, että nyt taivas putoaa alas...

      Mukavaa joulunodotustunnelmaa ja vahvaa blogijatkoa sinulle, Aili-IhaNainen♥♥

      Poista
  16. Tämä oli niin hieno postaus <3

    Joulu ja sen tuomat tunteet eivät ole välttämättä helppoja. Toiset eivät voi sietää tätä juhlaa ja toisille se on suurinta iloa vuodessa. Eikä siinä mitään, kunhan vain tunnistaa ne omat tunteensa ja on sinut itsensä kanssa, niin olkoon kuin on.

    Armollisuus itselle on tärkeää sekä antaa olla lupa itselle olla tähti. Ja tuo kortti, se on upea. Kaunis ja pysähdyttävä.

    Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän osaan enää stressata joulusta. Tänä vuonna olen miettinyt rakkaudella ne lahjat, jotka annan. Eivätkä lahjani ole kaikki materiaa, ne voivat olla lahja olla läsnä ja tehdä jotain yhdessä. Ne ovat olleet myös lahjoja tuntemattomille, sellaisille jotka haluaisivat oman joulun, mutta siihen ei ole varaa tai voimavaroja. Ehkä marraskuu menikin juuri sen vuoksi niin nopeaan ja erilaisesti, että keskityin enemmän hyvään muille kuin itselleni. Ja vieläpä sellaiseen hyvään, joita toiset pyysivät, eivätkä minun kuvitelmiini mikä olisi toiselle hyvää ;-).

    Hyväksyvää läsnäoloa. Halauksia ja lempeitä sanoja. Niitä voisin antaa jokapäivä. Parasta antaa niitä sekä itselle, että läsnäoleville.

    Halaus ja rutistus sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos <3

      Tiedän, mutta kun joulu on vain niin ihanaa aikaa ja se jotenkin on kuin tee eli se sekä virkistää että rauhoittaa. Just niin, jokainen voi ottaa joulun vastaan tavallaan. Omannäköisenään.

      Jasso: Siinä se selitys nyt tuli, että ikä onkin minulta vienyt joulustressin;) Olenkin ihmetellyt, kun en millään saa joulusta enää stressiä. Olen hyytävän rauhallinen, mitä lähemmäs tuo ihana juhla-aika tulee. Me emme anna tavaralahjoja enää kuin meidän nuorille. Sitten kun on lahjan aika, sekin on jouluna, mutta johtuu hääpäivästämme, jota emme isosti lahjo joka vuosi, mutta myönnän, että aatot vietämme kahdestaan ja nuoret saapuvat vasta joulupäivänä, joten tämä on aika täydellistä. Hääpäivän vaikutus tuntuu joskus yllättävinä lahjoina, mutta aina on hyvää samppanjaa.

      Onpas sinun kolmannen kappaleesi loppu erikoinen, mutta ymmärrän. Meillä on nyt vähän suurempi panostus siinä asiassa, mistä puhuin viimeksi kuoharin äärellä.

      Just kaikkea sellaista ja päälle vielä vaikka rasia sitä belgialaista suklaata, jossa on kotilonmuotoisia ne suklaat...en ikinä muista sitä nimeä...Guylian tms.

      Jotain lähti tänään sinulle...Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  17. Hieno postaus,Leena! <3

    Toinen ihminen, avun tarvitsija lähellä tai kaukana, voi saada avun hyvin pienillä teoilla. Sellaisilla, joita kukaan muu ei ehkä huomaa, mutta jotka silti vaikuttavat tähtisateen lailla tuon henkilön elämään. Sellaisia pieniä tuikkuja jos voisi elämänsä varrella sytyttää edes muutaman niin olisin onnellinen.

    Ihanaa joulunodotusta sinulle Leena! Joulusta voi hyvällä mielellä ja omallatunnolla myös iloita, täydestä sydämestään <3

    Palakoon tähtiliekki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos <3

      Jos jokainen sytyttäisi tuollaisen tuikun, eds yhden hyvän asian tuikun, pienen avun tuikun, tänä jouluna, nyt ennen joulua, meillä olisi jouluna tuikkumeri, joka antaisi joulumieltä kaikille.

      Samaa mieltä: Joulu on kaikkea sitä ihanaa, josta saa jokainen nauttia ja vieläpä itselleen soipivimmalla tavalla. Joulu on sydämellistä aikaa <3

      Palakoon monta tähtiliekkiä <3

      Poista
  18. Viisas Tove Jansson on sanonut, että mitä pienempi itse on sitä isompi joulu tulee. Minä olen melkoisen naivi ihminen, jouluna siitä on vain etua. Olen lapsen lailla täpinöissäni...

    Ei sitä tietysti voi noin vain valita, millainen on ja mitä tuntee. Joulusta stressaantuville haluan vain sanoa, että on sekin ihan hyväksyttävää. On hedelmällistä kysyä, mistä tämä johtuu, miksi en osaa hellittää. Jos toiset ovat stressin aiheuttajia, niin löytyisikö joku ratkaisu. Voisiko vaikka sanoa, järjestäkääpä te nyt joulu, minä otan vastaan. Entä kaikki paljon pienemmin?

    Suomessa joulu on niin iso juttu, että ei mikään ihme todellakaan, että jos se stressaa, niin se stressaa isosti.

    Leena, tuo sinun murroksesi on kiinnostavaa. Hyvää asioiden prosessointia edelleen. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, minäkin haluan olla ihan pienoinen...Nyt on jo melkein joulukuumetta. Koristan kuusen hopeiseksi ja sitten vähän punaista...

      Marjatta, katso mitä Birgitta kommentoi: Tämä stressin puuttuminen voi olla ikäjuttu eli ollaan sitten kai vanhoja. En suostu! Tämä on vain tullut kuin armo, että en osaa enää joulusta sressata. en osaa, vaikka kuinka monta vuotta tein sitä täydellistä joulua ihanan anoppini ohjeilla. Nyt joulu kuin ajautuu minua kohden ja mitä likemmä se tulee, sen kovemmin uin sitä vastaan. Entisajan emäännät, siis en tarkoita nyt edesmenneitä, vaan topakoita elossa olevia, takuulla vieläkin tekevät joulua hikipäässä. Kuuntelin tänään autossa radiota ja siellä joku Marttaliiton henkilö kertoi, että se oli ennen oikein kunnia-asia, että jouluna siivottiin kaikki, kaikki. Me siivotaan sitten kun tulee se armoton kevätvalo ja paljastaa kaiken. Nyt vain haalitaan hyvää ruokaa jääkaappiin ja kellariin ja aletaan odottaa ensi viikonlopun vieraita. Tavallaan joulukausi on jo alkanut. Mutta en hermostu kaupoissa, kaikki lahjat, ne mitä nuoremme saavat, on jo kauniisti pakattu, ruokakuviot ovat selvillä, joten ei mitään syytä stressiin. No, lunta saisi sataa ja kunnolla.

      Joulu on ainoa vuodenaikajuhla, josta minä perustan. Pääsiäinen ahdistaa, vappu oli ennen biletystä, nyt se on ensimmäinen grillailu ja puutarhailua, juhannus meillä on koko suven täällä saarella, joten se ei oikein erotu ja uusi vuosi on karmeaa rahan räiskimistä taivaalle ja koirat pelkäävät. Joulu on jotenkin aito, kaunis, rauhoittava ja lämmin.

      Marjatta, tähän on syynsä, mutta enhän ole niin naiivi, että ihan kaiken maailmalle huutaisin, mutta jotain kyllä aion kertoa. Odotellaan...♥

      Poista
    2. On se myös ikäkysymys, totta. Tulee varmemmaksi ja uskoo, että voi tehdä ihan omia valintoja.

      Meillä on myös pitkä jouluaika. Jaamme jouluruuatkin koko kuukaudelle. Itsenäisyyspäivänä söimme lipeäkala-aterian ja tortut syömme myös aina ennen joulua.

      Pojille olemme tehneet selväksi, että meille käy yhtä hyvin kaikki variaatiot joulun vieton porukasta. Olemme viettäneet jouluaaton miehen kanssa kahdestaan, kuten teillä on tapana, mutta meillä on ollut myös koko kymmenhenkinen poppoo (kaksi neljänhengen perhettä ja yksi pariskunta). Tänä vuonna vietämme pyhiä Kouvolassa asuvan nuoren parin kanssa ja lähdemmme tapaninpäivän jälkeen Turun perhettä tapaamaan. Vanhimman Tuusulassa asuvan pojan perhe käy välipyhinä. Tehdään kuten nuorille sopii, kun heillä on kuitenkin aika enemmän kortilla.

      En minäkään perusta paljon muista juhlista. Joulussa on ihanaa tunnelma ja hyvän mielen tuottaminen.

      Poista
    3. Marjatta, kai se sitten on pakko myöntää, mutta ei niin paha, sillä Birgitta, joka on tämän myös itsessään huomannut, on jotain 40+.

      Oi, meidänkin olisi pitänyt huomata tuo lipeäkala, mutta vielä ehtii, sillä meidän nuoret eivät tule 10 kilsan säteelle, jos on lipeäkalaa talossa.

      Samoin olemme me selvittäneet, mutta nyt varmaan saamme pieteettisyistä olla kahdestaan kaikki jouluaatot hääpäivän nimissä;) Koska ei ole vielä lapsenlapsia, olemme itsekkäästi pitäneet aatot itsellä, mutta appivanhemmat ovat kiittäneet. Ei ole tarvinnut taistella aatosta, vaan kaikki on meillä lahjoja myöten vasta joulupäivänä eli ollaan siinä kohtaa vähän Yhdysvalloissa. Sukujoulutkin on koettu, mutta niistä olen huomannut, että joku aina raataa itsensä loppuun. Tuo nuorten mukaan meno tulee meillekin tärkeämmäksi mahdollisten lastenlasten myötä. Muistan itse, miltä tuntui aikanaan kun piti vauvan kanssa AATTONA olla kummillakin isovanhemmillla, koska esikoinen oli molemmille perheille ensimmäinen lapsenlapsi. Minulta vei neljä vuotta kunnes tajusin, että me emme aattona lähde mihinkään ja mummot ja papat saavat tulla meille. Joulupäivänä sitten me lähdimme valmiisiin pöytiin. Se oli helppoa, koska asuimme silloin kaikki samassa kylässä.

      Joulu on erityistä ja siksi ei ole turhaa sanoa, että siinä on taikaa. Minusta jouluyö on sitä tulvillaan.

      <3

      Poista
  19. Mä oon tällä hetkellä hirveä stressikimppu ja se saa mut vielä kaupan päälle hirmu saamattomaksi. (En kyllä tiedä, pitäisikö mun nyt hirveen aikaansaava olla.) Suurin osa johtuu *** (en tässä nyt viiti kiroilla) käyttäytyvistä ihmisistä. Suurin osa tästä käytöksestä koskee mua vaan välillisesti. Ei siis pitäis kuulostella niin herkällä.. Pitäisi olla enemmän teflon!;) Oon syksyn mittaan saanut taas kokea oikein kunnolla, että kiittämättömyys on maailman palkka. Jostakin syystä tää teksti ihan pikkasen ahdisti mua. Mutta mä tiedän, että reaktioni on nurinkurinen ja tarkoituksesi on jotain ihan muuta. Ja musta on ihanaa ja tärkeää, että sä kirjoitat tällaisia juttuja välillä. Kiitos tästä ja niistä kaikista muistakin. sydänsydänsydän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, miten sää tolleen? Hah-hah, tuo on niin sinua: Olen ennenkin kuullut, että kun pitäisi tapahtua, tulet saamattomaksi. Tuossa on jotain hauskaa. Ehkä olet kotoisin Muumilaaksosta! Pitääkö meidän? Sunhan pitäisi auttaa mua pois tästä suorittamisesta....Juu, olisipa ihanaa olla teflon, Sitten minäkin pelastuisin. Ihan tosi? Sama täällä: Kiittämättömyys on maailman palkka, Sen saa hakata mun hautakiveeni. No takuulla nyt, enhän tiennyt. Tarkoitin toisin. Voit meilata heti kun jaksat, jos jaksat. MÄÄ TARKOITIN TUON PÄINVASTOIN KUIN MITEN SÄÄ SEN KOIT. Yritän etsiä voimia ja kirjoittaa sinulle kohta.Ilmasinko itseäni vaikeasti...nurinkurin. Nää vaan tulee ja vaatii päästä ulos. Voisinhan kirjoittaa, miten ahdistaa se ja se uutinen, mutta kirjoitan sen sijasta tällaista.

      sydänsydäsydän...

      Poista
    2. Siis tottakai tajusin, mitä tällä tekstillä tarkoitit. Mutta jostain syystä (voin meilata) mä koin vähän (siis huom! ihan vaan vähän!) toisin. Ja vikahan ei todellakaan ole sussa, tai että jotenkin ilmaist itseäsi nurinkurin. Huomaahan sen noista muista kommenteista!:)
      Ei pidä suorittaa, ei sinun, ei minun, ei kenenkään. Yritän aina muistuttaa ja tsempata sua tässä.;) Mulla on vaan vähän rästihommia... Eikä muuten missään nimessä pidä olla teflon!

      Poista
    3. Sanna, vastasin just pitkään meiliisi ja kyllä se yhteinen polku siitä aukeni. Tämä on enemmän yleisluontoista, mutta lähestyin sua privaatisti tarkentaen.

      Suorittaja meissä kuolkoon! Sinä olet paras muistuttamaan, mitä mun pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä. Niin mullakin....uniräsitä, kutomusrästiä, komerorästiä (lupasin R:lle, että siivoan mun komerot;), korttirästiä, visiittirästiä, lukurästiä, vaikka mitä rästiä...Tefloneilla ei ole mitään käsitystä empatiasta!

      <3

      Poista
  20. Leena, tämä kirjoitus on taas kerran loistava esimerkki siitä, miksi olet minulle ja niin monelle muulle niin tärkeä. Sinun liekkisi ja sen loimotus, lämpö tulee näyttöruudunkin läpi.

    Tunnistan noita tunteita itsekin. Monessa tuulessa olen juossut itseni tyhjäksi. Nyt vankennan taloni perustuksia.

    Kiitos linkityksestä ja lämpimät terveiseni A: lle ja B:lle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos<3 Usko tai älä, olen oikeasti hirveän välittävä ihminen, vaikka onnistun usein antamaan viileän vaikutelman. se johtuu siitä Grace Kelly -syndroomasta, kun olen niin kauan harjoitellut olemaan cool, mutta ei se oikein ole onnistunut. Olen useimmiten tulessa.

      Sama täällä. Nyt vahvistetaan grunttia. Käytetään parempaa laastia ja annetaan kuiuva hyvin eli hiljaa hyvää tulee. Tää vuosi on ollut syvältä.

      Ole hyvä vain ja kiitos sulle mahtavasta jutusta eli miten saitkin sen niin vangitsevaksi: Olisin voinut vain lukea ja lukea sitä <3 Kiitos psta <3

      Poista
  21. Onneksi löysin blogiisi :) Rakastan kirjoja, mutta kiitos tästäkin kirjoituksesta! Olen miettinyt samoja asioita viime aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, kiitos samoin <3 Kirjaa tulee nyt hitaasti, sillä olen jumissa öisin herra Coppolan kanssa: Kiinnostavaa, mutta pikkutarkkuus vie aikaa. Päivisin en ehdi lukemaan kuin Hesarin.

      Joulu ehkä vaikuttaa ajatuksiin ja luo suuria tunteita. Kiitos <3

      Poista
  22. Ajattelemiselle aihetta näin joulun alla! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, ole hyvä<3 Näitä saa kyllä ajatella muulloinkin, mutta joulu tuo tunteet pintaan. Kiitos <3

      Poista