torstai 10. heinäkuuta 2014

Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä


Eicherin perhe oli kaunis lumottu kylä jonka päälle satoi pimeitä tähtiä.

Heillä, jotka kantavat joulua sydämessään koko vuoden, saattaa olla yhteinen unelma kirjoista, joiden olisi hyvä alkaa tai päättyä jouluun: Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmä (Quiet Dell, Tammi 2014, suomennos Kersti Juva) alkaa joulusta. On jouluaatto 1930 ja paikka on Park Ridge, Illinois. Tarinan saa aloittaa Eicherin perheen luova tytär Annabel, joka on kirjoittanut sekä ohjannut lasten kera perheen Duty koiran kanssa esittämän joulunäytelmän. Kaikki olisi kuten aina ennenkin paitsi, että perheen isä on kuollut ja Lavinia isoäiti myös, mutta perheen kolmen lapsen, koiran ja kauniin, 45-vuotiaan äidin Astan, myös Annaksi kutsutun, lisäksi mukana on perheen alivuokralainen ja uskollinen ystävä Charles O’Boyle, joka harkitsee vakavasti Astan kosimista...

Luettuani noin kuukauden sisällä Phillipsin Suojeluksen sekä Kiurun ja Termiitin, olin aivan yllätetty Murhenäytelmästä, sillä nyt ei soljuvaa tajunnavirtaa, ei kuuman etelän kaskaita, ei kiellettyjä leikkejä lammen pusikoissa, mutta jälleen nuoren tytön ääni, annos maagista realismia ja ripaus mystiikka, muskotin ja vaniljan tuoksua sekä tietysti joulua: paistia, valkosipulimuussia, konjakkibataattia, herneitä, vihreitä papuja, osterimureketta, karpalorelissiä...ja lehikäisjoutsenia. Kukaan ei vain huomaa, miten Asta suree taloudellista tilannetta ja miten hän pelkää joutuvansa myymään rakkaan kodin pois, kukaan ei aavista, minkä synkän varjon hän on vetänyt sekä itsensä että lastensa tulevaisuuden päälle, alettuaan kirjeenvaihtoon tuntemattoman ja varakkaana esiintyvän Cornelius Piersonin kanssa tajuttuaan, että kirjeenvaihtokerho saattaa olla hänen ainoa pelastuksensa. Ja peto löytää aina saaliinsa. Muistakaamme että elämme kirjassa ’30 lukua, jolloin hieman pyylevä, neljäkymmentä vuotta täyttänyt naisleski lapsineen, on aikaa sitten ohittanut parasta ennen päivänsä, eikä siihen aikaan naineilla naisilla useinkaan ollut omaa ammattia, ei ainakaan sellaista, jolla olisi voinut elättää ison perheen.

Annabel ehti oppia Lavinia mummilta paljon. Hän oppi myös sellaista mitä muut eivät voineet nähdä tai ymmärtää:

'Katso lapsi.' Mummin kädet ovat täynnä pieniä hohtavia jalokiviä, kuin kiteitä, timantteja. 'Jokainen on täydellinen, kirkastettu'. Annabel näkee että tässä paikassa kyyneleet ovat kouriintuntuvia. 'Kyyneleet voivat olla terälehtiä tai siitepölyä tai sumua tai sadetta,' mummi kertoo, 'mutta surun kyyneleet ovat valokiviä.'

Annabel näkee kuinka ne putoavat ja loistelevat pudotessaan.

Phillipsin Murhenäytelmä perustuu todelliseen rikokseen, joka tapahtui Quiet Dellissä Länsi-Virginiassa yli kahdeksankymmentä vuotta sitten. Jayne kuuli tarinan äidiltään ja näin Phillips:

Vain neljä henkilöä romaanissa Murhenäytelmä ovat täysin keksittyjä. Rakastettu mummi Lavinia Eicher ”meitä kauemmaksi” näkevien unien puolestapuhuja, ja Emily Thornhill, nykyaikainen työtä tekevä nainen, ovat kunnianosoitus omalle rakkaalle pelottomalle äidilleni Jane Thornhillille (sittemmin Phillips), jolta kuulin Quiet Delin tarinan ensimmäisen kerran. Hän oli kahdeksan ikäinen kun häne oma äitinsä vei hänet kävelylle murhien tapahtumapaikan ohi...

Siis Murhenäytelmä on tositarina erään perheen tragediasta ja myös kertomus siitä, millaista jälkeä yksi pimeyden auervaara voi saada aikaan. Teos on välillä hypnoottisen pahaenteinen ja tunnelmaa vain lisäävät aidot mustavalkoiset, vanhat valokuvat Eicherin perheestä, koirasta, murhaajasta, murhapaikasta ja monesta muusta. Kuin vastapainona tapahtumille kulkee toimittaja Emily Thornhillin ja valokuvaaja Eric Lindstromin työ seurata tutkintaa sekä raportoida siitä työnantajalleen, Tribune-lehdelle. Heti alussa Emily alkaa tuntea tapahtumaa kohtaan muutakin kuin ammatillista kiinnostusta ja etenkin perheen Annabel-tytär on pitkin matkaa kuin tuuli hänen ihollaan, mieli hänen mielessään. Emily vaistoaa, mitä muut eivät, hän miettii Astan mielenliikkeitä ennen tapahtumaa, hän adoptoi perheen Duty koiran ja...

Emily nousi saman tien seisomaan ja astui lähemmäksi miestä. Tuoksu, se hieno tuoksu, tuli miehen ihosta. Oli kuin hän olisi astunut sisään latautuneeseen sympatiaan joka oli alkanut sykkiä heidän välissään. He...

...unelma asettui pimeyttä vastaan vaikka päivä oli hyvin kirkas.

Murhenäytelmä on äärettömän taidokas kirja. Jayne Anne Phillips on mielestäni kirjailija, jollaisesta yleensä vain uneksitaan. Hyvin harvoin voin yhtyä kirjojen liepeiden kehumainoksiin, ainakaan juuri niillä sanoilla, mitä niissä on käytetty, mutta kun Newsdayssa on sanottu ”Jayne Anne Phillips kirjoittaa kaikilla viidellä aistillaan, toisin kuin valtaosa kirjailijoista...”, yhdyn lausuttuun täydellisesti. Jayne Anne Phillipsin teokset ovat kaikkien aistien juhlat.

Annabel rakastaa puhdasta viileää lunta ja hurjaa tuulta; hän tempaisee myrskyn mukaansa, kiertele hotellia, sokaisee kadut ja niiden kulkijat, täyttää aution kujan. Lumi on fuuga ja kontarpunkti, kontrapunktinen jyskytys; hän soitaa pianissimo, staccato, forte, glissando; puuskainen tuuli on matala lavea fraasi ja mummi säestää oikealla kädellä, heittelee putoavia sivuja. Da capo, hän nyökkää, kääntyen, pyörien; hän asettaa metronomin tik tik ja kuiskaa alla vaeltavien tuntien ja päivien yli: diminuendo.


*****

Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Keltainen kesä on täällä jälleen -haasteeseen

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Jane Krista  Omppu Annika Arja  Kirjallisia kosketuksia  ja Liisa/Luetut, lukemattomat

18 kommenttia:

  1. Kuulosti jälleen niin tutulta, että olen ehkä lukenut kirjan jo, mutta voisin lukea uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, oletpas sinä super! Tämä ilmestyi englanniksi viime vuonna ja nyt suomeksi....Uskon, että pitäisit.

      Poista
  2. Voi, apua! Tämä on jo ilmestynyt. Minä kun jotenkin (!) ajattelin, että vasta syksyllä. Pitää hankkia luettavaksi.

    (Olen vielä vähän matkaväsynyt, koetan juuri valita kuvia blogiini ja mietiskelen, mitä kirjoitan reissukirjoistakin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, arvaa tuliko mulla kiire;) Jotenkin osa syksyn kirjoista ilmestyykin nyt jo kesällä, mutta silti aion pian jäädä lomalle.

      (Kävin heti katsomassa;) Teeppäs nyt vähän ruokajuttua sieltä vielä. Ja kävitkös kirjakaupoissa etc. Oi, teillä oli hieno reissu!)

      Poista
  3. Kuulostaa oikein hyvältä, mutta en pysty lukemaan joulukirjoja kesällä... eli tämä jää syksyn iltoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, ei tämä ole joulukirja. Tämä vain alkaa joulusta, mikä on minusta todella suloista ja värisyttävää. Melkein kaikki tapahtuu joulua seuraavana vuonna 1931 kesällä.

      Poista
  4. Kyllä, Phillips tilee olemaan yksi niistä kirjailijoista, joihin tutustun syksyllä... Kiuru ja termiitti ensimmäisenä. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihanaa: Saan jaetun nautinnon♥ Ole hyvä.

      Poista
  5. Kuulostaa mielenkiintoiselta, lukulistalle siis. Kiva haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, laiton tämän jo sinua odottamaan. R. lukee ensin ja sitten sinä, mutta saat kohta sen Suojeluksen.

      Eikö vain. Minulla alkaa heti soida:"Keltainen kuu, etkö jo tuu..."

      Poista
  6. No niin, tämä kuulostaa nyt minun kirjaltani! Tekstistäsi tuli mieleen jotenkin kuvaamasi tunnelman osalta Oatesin Sisareni, rakkaani. Menee lukulistalle!

    Sain juuri päätökseen erään Keltaisen kesän kirjoista, joka on tämän kesän ehdoton ykkönen! Kertakaikkisen loistava kirja, josta lisää myöhemmin, jahka lomalaitumet jättävät minut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, kiva kuulla.

      Jännittävää kuulla, mikä kirja on sinua nyt innoittanut...Minäkin jään piakkoin kunnon lomalle. Mukavaa somepaastoa ja mansikkaisia päiviä, vapuden tuulia, meren tuoksua♥

      Poista
  7. Olipas taas mukavaa lukea postauksesi kirjasta, jonka itsekin juuri viimeistelin ja josta hiukan kirjoittelinkin.

    Teoksen kohdalla minua vaivasi ajoittain hienoinen tunne pitkittämisen mausta (sama olotila, jonka tunsin Joyce Carol Oatesin samantyyppistä Sisareni, rakkaani järkälettä lukiessani) mutta kaiken kaikkiaan pidin Murhenäytelmästä.

    Kun peilaan Murhenäytelmää aiemmin lukemaani Suojelukseen, eteeni aukeaa eräänlainen mysteeri: Jayne Anne Phillips. Kaksi näin erilaista teosta kirjoittanutta kirjailijatarta ei millään voi jättää tälle lukemiselle. Syvennyttävä häneen siis tarkemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisiakosketuksia, minä kävin just lukemassa siulta Suojeluksen sekä tämän.

      Minulle ei tullut sitä tunnetta, vaikka kyllä olen mielestäni myös verrannut Philliipsiä ainakin Oatesiin joissakin näistä kolmesta Phillipsin kirjoista, jotka olen lukenut tähän mennessä. Sisareni, rakkaani vei minulta, kovien kirjojen paatuneelta lukijalta jalat alta. Myönnän kirjan kaikki hienoudet, nerouden, kiinnostavuuden, eikä tullut aika pitkäksi, mutta annoin kirjan pois, vaikka kerään Oatesia, sillä Oates osasi ahdistaa. Ehkä vielä kadun kirjasta luopumista, mutta en usko, että jaksaisin kestää enää samaa kauhua, josta tuli niin huono olo.

      En kokenut tässäkään siis mitään pitkittämistä, mutta ei tämä minulla yllä Suojeluksen tai Kiurun ja Termiitin tasolle. Hyvä, mainio kirja silti, jota en olisi jättänyt lukematta mistään hinnasta. Suojelus ja K&T vain kantavat Phillipsin hienoa kieltä niin uniikisti...

      Sinpä sen sanoit! Hän on mysteeri. Aivan kuin eri kirjoittajan kirjat. Jos ehdit lukea Kiurun ja Termiitin tunnistat Suojeluksen tyylin, mutta tarina, oi, tarina on ihan eri. Älä jätäkään. Minä taidan lukea häneltä kaiken ja myös kerätä hänet kirjastooni. Suosittelen ja minä teen samoin.

      Poista
  8. Kiitos ihanasta syntymäpäivälahjasta! Kirja oli reissussa mukana. On kirjoja jotka luet yhdessä yössä, ne ovat niin hyviä! Ja sitten on LOISTAVIA joita pihistät, jemmaat etkä millään raaskisi lukea loppuun. Tämä oli loistava! En olisi halunnut luopua siitä, olisin halunnut tarinan vain jatkuvan ja jatkuvan. Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne. ole hyvä. Phillips on tosi kova sana: Luin häneltä kolme kirjaa melkein yhtä kyytiä. Kokeileppa hänen kirjaansa Suojelus. Ota kirjastosta, sieltä minäkin. Uusi kirjailija, jonka kaikki kirjat pitää lukea sateenkaaren tuolle puolen.

      Poista
  9. Voih kun saisin tämän pian käsiini! Vielä muutama varauslistalla ennen mua... Vaikuttaa upealta <3

    VastaaPoista