maanantai 13. helmikuuta 2012

Regina McBride: Ennen sarastusta

Kirja tuoksuu yön kylmältä, rakkolevältä, savulta, mereltä, kostealta rantaheinältä, joltakin merieläimeltä. Se tuoksuu ison miehen varjolta, jossa hevosta, nuotiotulia ja katoamista. Kaiken yllä liitävät myrskylinnut ja Galwayn kalliolla seisoo nainen hylkeennahasta ommellussa hopeanhohtoisessa leningissään helmoissaan rahisevat simpukankuoret. Atlantin kylmä tuuli pyörittää naisen hiuksia, kun tämä alkaa haukkua kuin hylkeet…

Regina McBriden teos Ennen sarastusta (The Nature of Water and Air, Avain 2004, suomennos Sari Karhulahti) on Irlannin mytologian sävyttämä kasvukertomus, jossa kertojana ja tarkkailijana Glodagh, levottoman Agathan toinen tytär. Glodaghin kaksoissisaren Maren vielä eläessä tarina on sisarkertomusta, jossa rakkaus sisareen voittaa tuskan jäämisestä varjoon. Maren menetys keskittää Glodaghin äidin, kulkijanaisen, seuraamiseen ja näin Glodagh itse muuttuu osaksi tarinaa ja myös osaksi äitinsä kohtaloa.

Äiti ei koskaan viihtynyt sisätiloissa. Hän oli kiertolainen, nuori kulkijanainen, joka oli nainut rikkaan miehen. Hänen nimensä oli Agatha Sheehy. En tiedä hänen tyttönimeään. Hänen tarinansa on täynnä aukkoja.


Ihmiset tuijottivat häntä, kun kävelimme vanhalla Dublinin tiellä tai lähipelloilla Brayn rantakaupunkiin päin. Hän oli anakronismi, kuin irtolainen joka on varastanut rikkaan naisen matkalaukun.

Glodagh käy katolista opistoa ja saa musiikillisen lahjakkuutensa ansiosta suurenmoisen mahdollisuuden keskittyä musiikkiin aina huipulle asti. Hän häpeää äitiään, joka kulkee pitkissä pitsihameissa helmat kurassa ja hassunkurinen leveälierinen hattu päässään. Hän ei ymmärrä, mikä viehtymys äidillä on kulkijoiden leireille ja ostamaan näiltä rihkamaa, jota kaikki komerot ovat täynnä. Hän ei ymmärrä ennen kuin oma veri alkaa kiehua ja nuotioiden savu houkuttaa…

Kirja jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäinen kertoo Agathasta ja toinen Angusista. Kummankin kertojana ja myös tarinan keskiössä on lopulta Glodagh, jonka itsetunto ei voinut levottoman ja lastaan hylkivän äidin varjossa koskaan kehittyä vahvaksi, vaan hänen täytyy alkaa etsiä hyväksyntää ja ravintoa ikäväänsä sateelta, merituulelta, nuotion savulta, yön kylmältä ja mieheltä, joka tuoksuu hevoselta ja surulta.

Olen aina hehkuttanut irlantilaista kertomaperinnettä, jossa on aivan se jokin erityinen kosketuksensa: Ihon pintaa pyyhkii merilinnun märkä sulka, se pyyhkii hitaasti, hitaasti…näet miten hylkeet lähestyvät ja muistat tarinat hyljenaisista, tunnet janoa juoda kielletystä, haukot henkeä tuuleen, savuun ja sateeseen…haistat märän nahan ja:

Painoin posken Agnusin päälaelle, pidin tiukasti kiinni hänen kaulastaan ja hartioistaan ja puristin hänen reisiään omillani. Hän ei liikkunut juuri lainkaan, mutta minä keinuin hänen sylissään niin rajusti että aloin läähättää, ja nautintoni voimistui ja laantui vuorotellen, kunnes minusta tuli yhtä suolaisen ilman, lokkien kirkunan ja aaltojen kumean kohinan kanssa.

Ennen sarastusta ei ikinä unohdu häneltä, joka on sen lukenut. Oman viettelyksensä tuovat Aale Tynnin suomentamat lainaukset William Butler Yeatsin runoista Hullu kuin usva ja lumi, Sidhen ratsastus ja Rukous tyttäreni puolesta. Lukija tulee osaksi mytologiaa ja pian hän huomaa asuvansa viikkoja Galwayssa, vaeltavansa levottomana Glodaghin rannoilla ja odottavansa hylkeitä…


Odota kunnes sarastus kirkastaa meidät toisillemme.

- Eawan Boland -


*****

Tämä kirja on ensimmäinen viidestä, jotka tein aloittaessani blogini 14.2.2009. Nyt luin kirjan uudelleen ja kirjoitin tekstin myös uusiksi. Osallistun tällä kirjalla Merten äärillä–haasteeseen.

Osallistun tällä kirjalla myös Kirjallisuuden äidit -haasteeseen.

***

McBride kirjoittaa häikäisevällä ja usein hypnoottisella tyylillä. Hänen romaanissaan The Nature of Water and Air on vastustamatonta lumoa.

- The New York Times Review -

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Sara  Satu  Katja/Lumiomena ja Hannele

21 kommenttia:

  1. taidankin muistaa lukeneeni tämän aiemmin.Kirja,jonka voisin lukea!

    VastaaPoista
  2. Olen merkannut tämän lukulistalle jo joskus aikaa sitten sinun kehujesi perusteella, mutta eipä ole vielä tullut luettua - nyt kyllä kiinnostuin entistä enemmän!

    VastaaPoista
  3. Irlanti, ihmeelliset maisemat, Yatesin runot ja ilmeisen vahva kerronta. Tämän kirjan koetan muistaa!

    VastaaPoista
  4. Jael, oletko sinä lukenut tämän? Minä en tunne vielä ketään itseni lisäksi, joka olisi.

    VastaaPoista
  5. Satu, muistan tätä useasti kehuneeni ja olen yrittänyt saada tälle blogisavuja. Minusta tämän lukee nopeasti. Minä luin nyt viikonloppuna. Ei mikään tusinatarina. Suosittelen!

    ***

    Katja, ota kirjastosta! Kun pääset alkuun, huomaatkin lukeneesi koko kirjan. Yllätävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiedätkö, saan tämän kirjan (en enää töiden kautta, koska tämän painos on loppu, mutta muuten) lainaan ennen Irlannin-matkaamme. Odotan, mutta säästelen ihan sinne matkaa edeltävään aikaan. Huomasin, että kirjassa ollaan osin Brayssa, meidän hotellimme on melko lähellä tuota kaupunkia. Odotan tältä paljon.

      <3 <3

      Poista
    2. Katja, hienoa! Harmittaa kun annoin omani pois vaihtarina yhdestä kukasta.

      Pääset oikeisiin kelttitunnelmiin kun luet tätä kirjan maisemissa.

      Kirjassa on myös Galwaysta, johon olimme muuttamassa. R:n piti lähteä sinne Rapalan tehtaan johtajaksi, mutta minulla oli riskiraskaus ja Irlanti oli silloin aikaan kehitysmaa, mikä on fakta, jonka totesin, vaikka muutoin maahan ihastuinkin: http://leenalumi.blogspot.fi/2009/07/irlanti-sydamessain.html

      Poista
  6. Hih.Leena, mutta se mitä sinä olet ihaillut on tuossa vieläkin oikealla kun skrollaat alas, ja kyllä, se on aito..ei tekonen..:)
    Vaikka mulla on kaksi noita muovisia, jotka kyllä ovat melko aidon näköisiä, mikään, ei mikään voita aitoja...eihän?

    Ihanaa ystävänpäivää huomenna ja aina sinulle Leena.

    VastaaPoista
  7. Tuija, sä sekoitat mun pään;-) Kävin jo Vironperälläkin antamassa vinkkiä sun erityisistä valkoisista muscareista;-)

    Tulenkin katsomaan uudestaan. Minäkin muistaisin, että se aito on aivan erityisen herkänkaunis.

    Kiitos samoin sinulle huomenna ja aina, Tuija!

    VastaaPoista
  8. Voi rakkaus, tämä kuulostaa ihan minun(kin) kirjaltani! <3

    En ole tästä koskaan kuullutkaan, mutta meni arviosi perusteella lukulistalle niin että heilahti. Kiitos Leena! <3

    VastaaPoista
  9. Sara, kiinnostavaa kuulla ensimmäinen muu arvio tästä kuin omani.

    Tämä on lumoava, mutta ei vain sitä...en voi sanoa enempää.

    Ole hyvä!

    VastaaPoista
  10. Nyt juutuin kiinni tähän postaukseen, mikä taika onkaan tekstissäsi, luulen että on etsittävä tämä käsiini.
    Ihanaa ystäväinpäivää toivotan punaturkille myös, sitähän ne ovat parhaimpia sellaisia!
    Ilona

    VastaaPoista
  11. OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLE!

    VastaaPoista
  12. Ilona, tässä kirjassa pitää varautua sitten myös erikoiseen, mutta siltikin: kaunis, lumoava ja merellinen.

    Kiitos samoin sinulle & co!

    VastaaPoista
  13. Riitta Sinikka, kiito samoin sinulle!

    VastaaPoista
  14. Okei, sait koukutettua!! Tästä en ole kuullutkaan ja aion ehdottomasti lukea, mukava kun nostit tämän uudelleen esiin. :)

    VastaaPoista
  15. Hanna, sinä ihastut ja...Hyvin väkevä teos.

    Ole hyvä.

    VastaaPoista
  16. Vaikuttaa mielenkiintoiselta tarinalta. Irlanti on kiehtova maa.

    VastaaPoista
  17. Aino, erittäin.

    Irlanti...olimme jo muuttamassa sinne, talokin oli, mutta sitten...ja se oli oli juuri siellä, mistä tämä kirja kertoo eli Galwyassa.

    VastaaPoista
  18. Tämä kuulostaa kiehtovalta, ihanalta kirjalta! Rakastan Irlantia (kirjallisuuden, en ole valitettavasti vielä päässyt matkustamaan sinne), ja kun tässä on vielä siskos- ja äititematiikkaakin... Täytyypä etsiä kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, suosittelen sekä tätä kirjaa että Irlantia. Olen seisonut juuri siinä, missä tämän kirjan molemmat naispäähenkilöt ovat seisoneet, Galwayssa, kylmillä rantakivillä...myrskyssä.

      Poista