tiistai 15. toukokuuta 2012

Kirjabloggaajan identiteetistä


Kirjabloggajan identiteettini on hämmentävä sekoitus itsevarmuutta, pienoista kyllästymistä, suorittamista ja onnen kultahetkiä. Kun aloitin yli kolme vuotta sitten, en tuntenut yhtään muuta bloggaajaa, joten ihan tyytyväisenä kirjoittelin noin sata ja ylikin, postausta kuukaudessa, vaikka välillä kukaan ei kommentoinut yhtään mihinkään. Kirjat, joita silloin luin, kestävät vieläkin päivänvalon, mutta omaa intoani katselen kaukaa hieman kaiholla. Silloin en seurannut yhtään muuta blogia ja nyt niitä on kolmesataa! Tässä valossa, en voi ehtiä lukea kuin kirjan tai kaksi viikossa. Ja nyt tuo suuri suven intohimoni eli puutarha, joka sattuman kautta on kaikkea muuta kuin Burnettin Salainen puutarha eli kävijöitä riittää, vie päiväni.

Tarkoitukseni ei ollut ikinä aloittaa mitään blogia. Tarkoitus oli lähteä opiskelemaan kirjallisuutta, kun vihdoinkin alkoi olla aika tehdä omia juttuja, kuten aloittaa ratsastus uudelleen 30 vuoden jälkeen. Ehkä R. pelästyi tästä;-), sillä hän perusti minulta kysymättä ystävänpäivänä 2009 nimelleni blogin, johon heti ilmoitin, että 'ikinä en kirjoita tuollaiseen mitään'. No...taisi olla saman vuorokauden puoliyö, kun tekstiä oli jo virrannut eikä tulva ole vieläkään loppunut, mutta suvantoja on ollut pakko löytää.


Tilanne nyt on se, että en ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin. Ympäristö on alkanut kiinnostua siitä mitä teen. Eilen mm. kaksi media-alan opiskelija lähettivät minulle haastattelupyynnön ja se juttu tulisi sitten lehteenkin. Minulla ei ole heille aikaa, mutta lupasin valottaa tätä 'salaperäistä' toimintaani vastaamalla kysymyksiin sähköpostissa. Lupasin kertoa rohkeita nyansseja, että he varmasti saavat 'matskua'. Kerron siitäkin, miten eräs ruotsalainen firma pyysi minua mainostamaan heidän iPod tai iPad -laitettaan palkissani ja sen lisäksi kasvoni olisi tullut heidän mainoksiinsa! Erittäin huvittavaa, sillä en ikinä käytä moista laitetta...Maksuksi olisin saanut myös ko. firman tuotteita. Tytär oli kauhuissaan kieltäytymisestäni, mutta minä tyytyväinen, että olin oppinut sanomaan 'ei'. Yhtään maksullista mainosta en ole blogiini tuonut.

Toisaalta, kauppiaan tyttärenä tiesin, että jos tuon esiin vain kirjoja, enkä laita itseäni yhtään likoon, en saa sellaista lukijapeittoa, kuin tuomalla esiin myös henkilöni sekä muutamia sisäänvetoartikkeleita. Niitä ovat saaneet olla minä itse, perheeni koiria myöten, ystäväni, puutarha,muutama kirjailija, issikat, muutamat elämäni tähtihetket, kuten eräs tv-esiintyminen, joskus myös vähemmän tähdikkäät tilanteet sekä osallistuminen erilaisiin haasteisiin. Olen ollut myös ahkera omaehtoisesti mainostamaan muiden blogeja, vaikka olisin voinut istua vuorellani itseeni tyytyväisenä, sillä teenhän blogiani kymmenen tuntia päivässä, kun lukemiset lasketaan mukaan. Yli kolmeen vuoteen en muista olleeni bloggaamatta kolmea päivää enempää! Siis olen ollut myös todella intohimoisen ahkera bloggaaja. Ehkä kirjoitan näistä vuosista vielä kirjan, sillä bloggaamiseen on liittynyt myös aivan uskomattomia tapahtumia, joita en halua vielä julkistaa.

Blogi-identiteetti ei voi olla heikoilla, jos on mm. elättänyt itsensä toimittajana, tehnyt vuosikausia ison firman lehteä taitosta alkaen, voittanut kirjoituskilpailuja, sekä tottunut esiintymään. Toisaalta on hetkiä, jolloin kärvistelee ja se tapahtuu, kun on 'vahingossa' ottanut huonon kirjan lukuun. Minua vieläkin värisyttää, kun luen kirjaa, joka ei anna minulle mitään. Nyt yritän pitää omaa terveyttäni yllä ja jätän omasta mielestäni huonot kirjat lukematta. Silti jaksan aina vain ihmetellä, mitä kaikkea sitä oikein kustannetaankaan...Toisaalta hyvän kirjan käsite on täysin subjektiivinen, kuten muutkin makuasiat.

Tiedän, että tämä kirjabloggaaminen on minulle vain projekti muiden joukossa. Yksi vuori, jonka olen valloittanut. Tähyilen jo uutta huippua, mutta kirjabloggaan siihen asti, kunnes tuo uusi huippu kirkastuu minulle jonain uskomattomana, seikkailunmakuisena päivänä.

Kun tuona kirkkaana päivänä lopetan, tiedän senkin, että olen saanut muutaman elinikäisen ystävän ja heille jätän oveni auki edelleen, vaikka itse käynkin sisään ovesta, jossa lukee 'yksityisyys'.


Vielä ei ole aika hyvästien, mutta kun on, tiedän kirjoittavani kyynelin. Nyt tartun tähän päivään ja alan kirjoittaa kirjasta, jonka sain loppuun viime yönä…ja sitten puutarhaan.


Oikein kaunista päivää teille kaikille!

♥:lla Leena Lumi

*****
Ja tässä Säynätsalon Sanomien juttu kirjabloggaamisestani Leena Lumi elää unelmaansa todeksi.

Ammalla on blogissaan kysely tästä aiheesta ja koska koko vastaukseni ei mahtunut kommenttilaatikkoon, päätin tuoda tämän myös omaan blogiini.

63 kommenttia:

  1. Sinulla on niin ihana blogi ja toden totta: Kylläpä olet siihen panostanutkin!

    Toivon mukaan se päivä, jolloin lopetat bloggaamisen ei ole lähellä... jos sitten edes harvakseltaan, jottei sinua kokonaan menettäisi.

    Nautinnollisia puutarhaelämyksiä Leena ja kaunista toukokuuta kaikin puolin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkatyttö, itse eniten ihmettelen;-)Joutuu vain perfektionistina miettimään rajaa, jossa määrä korvaa laadun: Sitä en halua.

      Olen jo osin lukemassa syyssatoa...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Ihanaa. Kovin samanlaisia ovat arvosi ja ajatuksesi bloggaamisesta kuin minulla itsellänikin, vaikka eri aiheilla liikummekin. Myönnän että en itse jaksa kiinnostua mainovastavista bloggaajista, tektiin ja ajatuksiin tulee västämättä jokin sivumaku joka ei maistu minusta hyvältä..

    Raudella lukemiseen tänäänkin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ehkä on muitakin, jotka kokevat näin. Blogissani ei tulla näkemään maksullisia mainoksia.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  3. Leena, kaikesta huokuu, että kirjoitat blogiasi täysin sydämin. Ihailen sitä, sillä en itse sellaiseen pysty.

    Tämä sinun projektisi on ollut hieno ja lukijamääräsi ovat osoitus siitä, että et ole turhaan kirjoittanut.

    Sitten kun on aika lopettaa, on aika lopetaa, mutta toivottavasti ei vielä vähään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, ehkä haluaisin olla 'cool' kuten sinä. Tämä karjalainen veri vain juoksee niin kohisten...

      Niin ajattelen itsekin kiitollisena jokaiselle lukijalleni.

      En vielä, enkä ala jauhaa tätä asiaa. Halusin vain kertoa, missä mennään, sillä tiedän nyt, että tämä ei ole minulle ikuisuusjuttu. Pitää ehtiä muutakin.

      Poista
  4. Luen aina mielenkiinnolla arviosi lukemisestasi, kun tuo oma, koko kirjan luku on vieläkin kuin kysymyusmerkki, saan monesta kirjasta sitten käsityksen blogikirjoituksistasi. Kiitos niistä ja oikein hyvää toukokuun loppupuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos kiinnostuksesta!

      Kiitos samoin sinulle ja Himmulle!

      Poista
  5. IhaNainen!

    Ihana postaus, mutta tuo minulle surun pintaan, milloin päätät lopettaa;/

    Olen tehnyt kirjapostuksia siksi, että aiheet alkavat vähetä enkä aina halua kirjoittaa suvuista. Tulee paljon kyselyitä sukuasioista, joihin pitää vastata...

    Oikein suloista tiistaipäivää sinulle, Leena.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kitos. En ole mitään vielä päättänyt, täytyyhän minun antaa aikaa sekä lukijoilleni että itselleni tottua ajatuskeen. Tiedät, että olen yhtä vauhko kuin sinun runosi voikukat ja aivan omaa syytäni väsytän itseni tällä harrastuksella, jonka joku muu ottaa ihan kevyesti.

      Sinullahan on hyvät perusteet;-) Voin uskoa, että sukuasioista tulee vaikka mitä, sillä jos sanonkin äidilleni sanan Karjala, alkaa virrata...

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  6. Näitä kommentteja lukemistasi kirjoista on mukava lukea. Olen senverran vanha, että tuolla vauhdilla en ehdi kirjoja lukea. On kuitenkin mukava tietää mitä uutuuksia on tulossa.
    Toivon, että jaksaisit vielä pitkään kirjoittaa blogiasi. Olen ihastellut sinun energiaasi ja ihmetellyt tuota vauhtia, jolla tekstiä tuotat.
    Kiinnostavaa ja mukavaa jatkoa elämääsi, toivoopi yksi mamma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, kiitos. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki lukisivat kaiken. Vain minusta tuntuu, että minun pitää lukea kaikki maailman kirjat;-)

      Minulla on hirveät energiapiikit, mutta sitten putoan myös hetkeksi ihan pohjaimuun. Onneksi olen kotalainen sukeltaja...

      Kiitos samoin sinulle ja huomaa, että tämä on vain tällainen kevään sävyttämä melankoline välisoitto. En ole kevätihminen. Ehkä syksyllä ajattelen kaiken toisin...en tiedä vielä.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Hannele, ihan härkäpäisellä sisulla on menty läpi vaikka minkä;-)

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Vau! Kerrassaan hieno kirjoutus jälleen kerran.

    Terveiset aurinkoiselta takapihaltamme. Tässä juuri silmäilen työsarkaa (laiskasti), ja suunnittelen kesän istutuskuvioita. Pienin askelin...

    Iloista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos.

      Minä olen päivän puutarhatyöt saanut tehtyä ja nyt täytyy (lue: saa) alkaa keskittyä huomiseen shoppailuun ja lounaaseen Bessun kanssa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Oi Leena,ihan tuli tippa silmään,kun ajattelen,että saatat lopettaa tämän kokonaan.Sinulla on niin hieno blogi ja sen kautta olemme tavanneet oikeastikin. Kirjoitusvauhtisi onkin ollut sellainen,että hyvä että ehtii lukea kaikki postauksesi,joten onkin hyvä,jos hieman hiljennät tahtia.Ja muuten,aloin taas lukemaan suomeksi ihan blogisi ansiosta:) Haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, et kyllä ala poraamaan;-) Sinä jos kuka tiedät, miten paljon liikaa minä teen. Sano miten oppisin tekemään vain vähän...

      Kiitos sinulle ahkerin kommentoijani♥

      No juu, Hanne (Valkoinen leinikki) sanoikin kerran tai kaksi, että häntä alkaa huimata kun hän tulee blogiini;-)

      Minä pidän loppuelämäni huolen sinun suomen kielestäsi blogilla tai ilman.

      Poista
  11. Leena, minä niin pidän blogistasi, sinun persoonallisesta otteestasi ja positiivisesta energiastasi, mitä koko blogisi ilmentää! Varoita minua sitten, kun aiot lopettaa, että henkisesti valmistaudun! Voihan olla, että aloitatkin myöhemmin uudelleen, kun et voi elää ilman :) Never know. Pari vuotta olemme nyt tunteneet toisemme. Se oli toukokuu, kun löysimme tiemme toistemme blogeihin. Minä muistan sen! <3

    p.s. Lessingin Viides lapsi on nyt luettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, sinä se heti löysit pahimman pelkoni: 'Aloitat uudelleen, kun et voi elää ilman.' Oi, sinä muistat sen hetken! Miten ihanaa♥

      Niin...minä toivon, että tämä on työuupumusta yhdistyneenä siihen, että en ole kevään ihmisiä. Kärsin, kun en pääse keväällä pariksi viikoksi pois Suomesta. Olga katsos...minä olen hänelle aurinko, kuu ja tähdet. Olen sitä niin halulla, mutta joskus väsyn.

      Tulenkin heti lukemaan.

      Poista
  12. Ei bloggaaja tiedä mihin ryhtyy, kun blogin aloittaa:). Tästälähin kun haluavat antaa sinulle ilmaisia i podeja ja i padeja, voit ehdottaa, että yksi tarina-bloggaaja ottaa ne oikein mielellään. Sen verran voin aina olla kaupallinen ja mainostaa:D.

    On ihanaa, kun tieni osui tähän blogiin. Toivottavasti jaksat vielä monta monta kirjaa ja vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, sitä antaa pikkusormen ja se vie koko käden. Voi, kunpa olisin tiennyt, mutta en muista oliko se ennen kuin tutustuin sinuun...Matkajuttusi pitää tehdä kirjaksi! Jopa sinun kuvasi ovat niin ylittämättömät.

      Monta kirjaa voin luvata, mutta en montaa vuotta...

      Poista
  13. Hienosti kuvasit bloggari-identiteettiäsi ja kovasti se tuntui näköiseltäsi. Kun luet ja kirjoitat niin ahkerasti ja tinkimättömästi, niin eikö koskaan tunnut kyllästuttävän? Lukuvauhtisi on todella uskomaton, ja ihailen myös tekstiesi laatua, se ei ole tippaakaan heikentynyt vaikka määrä on suuri. Blogiasi on aina todella antoisaa lukea, ja uskon, että monet meistä ovat saaneet kullanarvoisia luku- ja muitakin vihjeitä käyttöönsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja-Leena, vastaus on: Tuntuu! Liika on liikaa vaikka jäätelön syönnissä;-)

      Kyllä minä huomaan, milloin tekstini on tehty väsyneenä. Alussa niin ei ollut koskaan. Olen hyvin laatutietoinen ja kärsin kun huomaan, että olen huitaissut jotain. Suurimmaksi osaksi teen kyllä vieläkin liiankin syvällisesti ja esimerkiksi metsästän kuvalupia USAa myöten. Se vähän syö naista, mutta minähän sen päätän - tai siis suorittaja minussa.

      Kiitos!

      Poista
  14. Olipa mukava postus...:)

    Toivottavasti saamme vielä kauan lukea kirjoituksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, kiitos.

      Tämä on tällainen välisoitto, tai ensimmäinen valomerkki, sillä en vielä, en ihan vielä...

      Poista
  15. Vau! Olenkin ihaillut aktiivisuuttasi ja miettinyt, kuinka ihmeessä kykenet, jaksat ja ehdit kommentoida niin ahkerasti myös muiden postauksia! Nostan hattua bloggaajan urallesi ja suren ihan pikkuisen jo etukäteen sitä päivää, kun löydät uuden Himalajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, tämä on silti liikaa. Olen yrittänyt hidastaa, mutta en kai sitten osaa...Jos osaisin pitää hidasta kirjablogia, en olisi kirjoittanut tätä.

      Kiitos.

      Älä sure ainakaan vielä: Olen jo täysillä syksyn sesongissa, vaikka kevättäkin on vielä tekemättä. Minusta siellä oli mukana yksi kirja, jolla ei ollut nimeä ja tekijä oli...sinä;-) Nimi ja kansi muuten merkkaavat!

      Poista
  16. Vaikka pidän paljon kirjabloggauksistasi, silti kaikkein mielenkiintoisinta on henkilö niiden takana! Kiitos, että olet tuonut itsesi teksteihin mukaan!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, vaistosin sen melkein heti, että itsensä tähän täytyy laittaa. Niinhän sinäkin ja monissa vahvoissa jutuissa.

      Kiitos kiinnostuksestasi, joka on kestänyt kauan...

      Poista
  17. Leena! Et arvaakaan, miten tärkeitä sanoja tänään kirjoitit!
    Olen reilun viikon verran miettinyt lähtemistä yhteen junaan, johon minua pyydettiin. Ja johon oikeastaan osittain tekisi mielenikin nousta. Mutta nyt kun kirjoitit tuosta, että olet oppinut sanomaan ei, se sai yhtä äkkiä palaset loksahtamaan paikoilleen. Eihän minun tarvitse nousta tähän, tulee uusia junia.

    Emme arvaakaan, mikä merkitys tänne bittitietoisuuteen tuottamillame sanoilla voi olla. Kiitos Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, telepatiaa! Miksi minä muuten olisin halunnut jatkaa, kun tila sinun kommenttilaatikossasi loppui...

      Aina tulee uusia junia. On viisautta nähdä,että joskus voi jäädä asemalle, eikä siihen kuole, vaan siitä voi syntyä jotain parempaa.

      Olen kokenut näiden vuosien aikana myös muiden blogeissa ihmeellisiä, pysäyttäviä asioita.

      Hienoa, että sinulla asiat loksahtivat järjestykseen!

      Poista
  18. Olipa hieno teksti. Minäkin ihailen aktiivisuuttasi täällä omassa blogissasi, mutta myös kommentoiden muiden blogeja. Oikein ihanaa kesää sinulle, toivottavasti jaksat, ehdit ja haluat kirjoittaa vielä kauan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tyttäremme väittää, että mummo, siis äitini, siskoni ja minä olemme ADHD-tapauksia;-) Minä lisään kyllä Merinkin samaan sarjaan...isänsä vahvistaa;-)

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle! Ehkä otan vähän breikkiä jossain vaiheessa. Eiköhän suvella hiljene jopa kirjablogit vähäksi aikaa...

      Poista
  19. Kevään yöt niin valoisat.... kirjoitti Nils-Aslak Valkeapää, en valitettavasti muista jatkoa ja kirja on Suomen kotona. Olen aina ihaillut sinun tyyliä ja sitä, pistät oman persoonasi likoon näissä teksteissä. Kiitokset tähän astisista ja jatkoa odotellen. Mutta nauti keväästä ja lepää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, mahdat jo vähän ikävöidä tuntureita...

      Kiitos. Juu...kirjoitan kuin alasti eli olen ihan oma itseni.

      Ole hyvä ja kiitos kiinnostuksesta, välittämisestä ja lumesta...

      Aion todellakin tehdä niin.

      Poista
  20. Mielestäni on ihanaa, että tämä blogi on niin paljon tekijänsä näköinen ja oloinen. Olet mukana kaikessa, mitä kirjoitat ( ja kirjoitat PALJON ). Ja persoonahan kaiken takana tekee tästäkin hommasta kiinnostavan :) Toivon siis pitkää ikää blogillesi. Ja sinullekin toki ! ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, nyt sinä teit historiaa;-) Minulle ei ole vielä koskaan kukaan toivottanut pitkää ikää! Elinikäodotteeni on järkyttävä 99,9 vuotta, mutta kyllä suorittaminen tappaa minut paljon ennen sitä.

      Kirjoitan liikaa ja sataa.

      Kiitos sekä toivotuksista että tykkäämisestä♥

      Poista
  21. Leena, sinun blogiasi on ilo lukea, sillä sieltä todella paistaa antautuminen ja oma persoonallisuutesi. Toivottavasti löydät oman uuden juttusi, mutta samalla tietysti toivon, että jaksaisit jatkaa blogittelua edes pienesti sen jälkeenkin.

    Minulla on tänään surunpäivä, joten on lohdullista käydä lueskelemassa juttuja, jotka pitävät ajatukset vähän muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, härkänä en yleensä hätiköi, vaikka nyt joku nauraakin, sillä en ole kärsivällinen ollenkaan, mutta se onkin ihan eri juttu. Minun täytyy saada rauhassa ottaa tuntumaa siihen mitä tunnen nyt ja miettiä millaista olisi olla ilman blogia. Alkaa elää vaikka ilman konetta...Sehän olisi vallankumouksellista tässä ajassa ja olen kovasti innokas uimaan vastavirtaan. Ikihippi.

      Kiitos sinulle!

      Nyt minä tulen viivana sinulle...

      Poista
  22. Mukava kuulla blogisi historiaa, jota en tunne. Olenhan ollut vasta hetken mukana.
    Hurjan ahkera olet, kiitos teksteistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, aika hurjaa historiaa. Toívottavasti voin joskus hymyillä tälle kaikelle kera mukavien muistojen;-)

      Kiitos sinulle!

      Poista
  23. Oi, kosketti tuo enteilevä kirjoituksesi yksityisyyteen vetäytymisestä ja sai jo ikäävää tuntemaan. On totta mitä kirjoitat itsesi likoon panemisesta - ihailen ja iloitsen sitä sinussa. Antamalla itsestään myös saa, näin uskon juuri käyneen sinunkin kohdalla. Lukijat kokevat sinut helposti lähestyttävänä ja saavansa aina innostunutta ja myönteistä palautetta, kiitos siitä.

    Me naiset tarvitsemme toisiamme luodaksemme entistä parempaa elämää. Viisaat naiset edistävät elämää. Sinä Leena olet eräs tällainen viisas nainen toimimalla blogisi välityksellä. Olen ylpeä, että olen saanut tutustua blogisi välityksellä sinuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Rita, mitä kaikkea löydätkään taas. Kiitos siitä! Ehkä olen tehnyt jotain oikein, sillä minua lähestytään myös yksityisesti asioilla, joita ei voida laittaa tänne kommenttilaatikkoon.

      Naiset ryhmänä ovat iso voimavara, jota ei ole syytä hukata. He kantavat toinen toisilleen kokemuksiaan, joista taas muut hyötyvät ja saavat apua.

      Kiitos kauniista sanoistasi. Täällä minä vielä olen. Tämä on tällainen lievästi melankolinen välisoitto, joka pursuaa niin monesta asiasta yhteensä ja primus motorina toimi tänään Amman blogin.

      Kaunista viikkoa sinulle ja voi hyvin!

      Poista
  24. Hienosti Leena kirjoitit blogi-identiteetistäsi. Olenkin ihmetellyt, mutta samalla myös ihaillut sitä, miten paljon ehdit lukea ja kirjoittaa. Kuten myös sitä, miten vahvasti ja intohimoisesti sanasi asetat.

    Mitä tulee ein sanomiseen, niin itseni on pitänyt se oppia kantapään kautta. Voimat ei riitä kaikkeen, etenkään jos ja kun haluaa tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Mutta kuten Amma tuolla totesi, tulee uusia junia. Toivottavasti sie et ainakaan ihan heti hyppää pois tästä blogi-junasta!

    Mielestäni sinussa ja blogissani on erityisen arvostettavaa se (muiden seikkojen ohella), että linkität ja mainostat ahkerasti muita blogeja. Se on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, et ole ainoa, joka on ihmetellyt;-) Fakta on silti, että liikaa tähän on kaikkineen mennyt, mutta vain itseä voin siitä syyttää.

      Mikään sana ei ole niin vaikea kuin 'ei'. Omaa rajallisuuttaan ei halua myöntää ja asian uskoo, vasta kun seinä kaatuu päälle. Uuden junan teoria toimii aina. Siihen pitää vain uskoa ja toimia sitten sen mukaan.

      Minustahan tuli oikein himolinkittäjä sen jälkeen kun sen asian ensin opin.

      Kiitos!

      Poista
  25. Olet ehtiväinen, pohjattoman idearikas, sopivasti yllättävä ja bloggaaja ihailtavan monipuolinen, Leena. :)

    Blogimaailma oli aluksi tosiaan melkoista yksinpuhelua, mutta pikkuhiljaa alkoi löytyä uusia blogeja ja myös uusia blogiystäviä. Kommentoijat lukijat ovat kyllä yksi blogimaailman suola!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minulla on aina niin paljon ideoita ja uusia suunnitelmia, että olen niihin ihan hukkumassa. Pahaa pelkään, että mainosmaailma on menettänyt minussa paljon;-)

      Se oli kuin yksinpuhelua, mutta miten se ei silloin yhtään vaivannut. Nyt kyllä tuntuisi pahalta ilman kommentoijia ja vastavuoroisuutta.

      Kiitos!

      Poista
  26. Leena, ihana, upea ja avoin kirjoitus! Kiitos - tätä oli ilo lukea.

    Olen alusta asti pitänyt tyylistäsi niin omassa blogissasi kuin muiden blogeissa kommentaattorina. Sinulla on oma tyylisi, kuten toteatkin. Selvästi kirjoitat persoonastasi käsin, ja se on rautaa.

    Jos joskus kerrot lopettavasi, uskon, että se on herkkä hetki myös monelle lukijallesi. Älä lopeta! :-) (Toisaalta mukavaahan tämän pitää olla, joten pakkopullana bloggaamista ei kannata edes harkita. Vielä ei pakkopullalta vaikuta lähimaillekaan!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos sinulle.

      Tämä on ensimmäinen valomerkki;-)

      Olen hukassa, kun en ehdi enää mitään. Olen sen sata kertaa yrittänyt hidastaa, mutta kun se ei onnistu: suvantoja ei löydy. Tämä viikko on taas yksi hulabaloo. Alan sitten yrittää mietiskellä, sillä tässä menossa en siihen pysty, ajattelemiseen.

      Nimenomaan harrastuksen pitäisi olla hauskaa. Minä kyllä huomaan jälkeni, mutta hyvä jos ei vielä näy ulos. Toisaalta et raaskisi myöskään sanoa, sillä et kuulu mielenpahoittajien ryhmään.

      Aurinkoa sinulle!

      Poista
  27. Jessus, minen kerkee enää mihinkään....kolme tuntia ollut kotona piiiiitkän päivän jälkeen, istunut koneella ja kuolemassa nälkään! Tulin vain ilmoittamaan, että siellä olis nyt vastauksia kysymyksiin ☺

    CU!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, se on sitten meillä jaettu tunne.

      Ensin suklaakahvi ja Hesari, sitten tulen:
      A piu tardi!

      Poista
  28. Olipa syväluotaavaa ja mukavaa luettavaa. Sitä ei koskaan tiedä mitä eteen tulee tai jos tietää, niin ei tiedä ihan varmasti kuitenkaan. Olen ilolla lukenut näitä kirjaesittelyitäsi ja vaikka kaikki kirjat ei ole ihan mun lukupiirissä ja vaikka en enää ehdi lukemaankaan kovin paljoa (en tajua miksi), niin siltikin on hyvä laajentaa kirjamaailmaa näin blogin kautta.

    Ennenkuin järkytät enemmän, niin varoita muutamalla sadalla blogilla ennen lopetusta, tai näy edes telkkarissa ja lehdissä sen jälkeen tasaisesti. Sinusta saa hyvät fiilikset.

    Haaveilen tuollaisesta toimeliaisuudesta mistä kirjoitat. Mutta sitten tajusin, että ehkä se jossain vaiheessa on minullakin mahdollista. Kenties joskus vielä minäkin istun enemmän kotona tai kahvilassa kirjoittamassa jotain uutta ja ne työt jota nyt teen tekee joku toinen.

    Iloa viikkoosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ei ole tarkoituskaan, että kaikki lukisivat kaiken, mitä tarjoan. Jokainen valitsee makunsa mukaan. Kiva,että olet viihtynyt!

      Minäkään en kestä omia järkytyksiäni;-) Tämä oli yhtä paljon minulle kuin sinulle ja muille lukijoilleni. On hirveää, kun en tiedä, voisinko olla ilman blogia ja sinua ja muita. Teen tätä vain niin liikaa, että olen ihan kaput. Kuvittele nyt,e ttä voisin olla Suomessa ensimmäinen, joka kuolee blogin takia;-) Olen niin kova pessimisti,että takuulla saat fiilikset kun naurat minua...No juu, on minussa se tomera ja hulvaton puolikin kyllä.

      Jos vain voisinkin tehdä tätä, eikä olisi mitään muuta, silloin saisin riittävästi unta - edes.

      Sinussa on niin paljon pirteää potentiaalia, mutta myös taipumusta kääntää katse varjoon, vaikka et halua muiden sitä näkevän...Olen sataa varma, että olet aidosti mitä tunnen sinun olevan ja se kaikki on kultaa. Sait minut haaveleimaan siitä, että myyn talon pois ja lähden matkalle Idän pikajunassa...R.:n mielestä se on hulluinta, mihin olen pudonnut. Ehkä tämä kaikki alkoi siitä Idän pikajunasta. Näin jo unia, että olin sillä matkalla...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  29. Leena, olisin hetimmiten halunnut sännätä tänne, kun huomasin kommenttisi Ammalla aiheeseen liittyen! Kirjoistuksesi kirvoitti monta ajatusta hetimmiten. Latasin monta ajatusta jo sinne, mutta sanon sen, minkä koen nyt tärkeäksi:

    Intohimo! Sinä kirjoitat ja koet kirjat intohimoisesti, suhtaudut elämään ja kirjallisuuteen samalla palolla. Se välittyy! Siinä on jotakin sellaista, mitä ei voi jäljitellä tai oppia kirjoista. Se on osa sinua, arvelen. Ja minä pidän siitä!

    Olet nostanut monta pienempää blogia eetteriin. Se on teko, josta jaettaisiin monessa maassa palkintoja: heikompien ja pienten asialla. Viimeksi tartuit tunteella ja ilolla Lasten linnoitukseenkin, joka ei ollut lainkaan sinulle ominta tonttia. Kiitos vielä!

    Suurella sydämellä, syvällä sielulla - ihmisenä.

    Tämän enempää en osaa nyt kirjoittaa. Sillä vaikka itse kirjoittelen anonyymisti, moni asia yhdistää...

    Uskon, että mihin tahansa ryhdyt, teet siitä oman näköisesi! Nyt nautitaan kirjaisasta keväästä! Hersyvää helluntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, taisin kirjoittaa jotain outoja, sillä olin tänään Bessun kanssa liikenteessä ja hänkin ihmetteli nyt yhtäkkiä työmäärääni, vaikka on jo kauan tiennyt,että luen yöt...Onneksi hän ei runennut holhoamaan vaan hemmotteli minua pinkillä kuoharilla, jäätelöllä ja ihanalla kärhöllä.

      Teen kaiken mihin ryhdyn omasta aloitteesta, intohimolla ja sataa. se on kuin geeneissä, veressä. Pitää olla virta, ei lammikko, jossa vesi seisoo.

      Minulle on luontaista nostaa muita. En usko, että olisin koskaan ylentänyt itseäni alentamalla muita. Miksi siis ei voi ottaa muita mukaan nousukiitoon...

      Luin kommnenttisi Ammalla ja mietin paljon sinua ja tarvettasi olla anonyymi. Siis nyt kun voin verrata sitä sinun persoonaasi, kun olemme tavanneet ja meilanneet. Se on kiintoisaa. Olet kuin salaperäinen Greta Garbo!

      Yritän nauttia. Ja kiitos samoin sinulle! Ehkä vähän huilaan jossain vaiheessa...

      Poista
    2. Garbo :D Nyt kyllä lonksahti suu avoimeksi vallan! Anonymiteettiasia jakaa mielipiteitä. Koen, että toistaiseksi ja juuri nyt tämä on hyvä näin. Mutta privaatisti olisi kiinnostava kuulla tästä lisääkin.

      Nautitaan: nyt on ihanaa tämä kesä! Tuomet kukkivat ja nautin täysin siemauksin.

      Poista
    3. Minusta on aivan jokaisen asia, miten haluaa blogissaan esiintyä. Sehän on privaattikysymys ja mitkä sopii toiselle, ei sovi toiselle.

      No, kun olet livesti niin...ja sitten blogissa...;-)

      Totta totisesti me nautimme!

      Poista
  30. Ihana postaus sinusta, Leena! Juuri tuota itsevarmuutta tuntuu kuka tahansa arvostavan blogeissa. Oma mielipide täytyy olla ja sen täytyy näkyä!

    Ja onnea uusien huippujen tähyämiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin...jos sitä ei itse usko sätelyynsä, miten siihen saa muutkaan uskomaan;-)

      Sinäkin olet vahva persoona: Minä seuraan sinua!

      Kiitos paljon, uskon kaiken menevän ihan kohdilleen. Vahvaa, antoisaa bloggaamista sinulle!

      Poista