sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Herman Koch: Lääkäri

Seisoin vessassa samassa ravintolassa, jossa olimme syöneet ensimmäisenä iltana, ja katsoin pesualtaan yllä riippuvaan peiliin. Yritin pitää vasemman silmäni auki ja katsoa sitä samalla. Katsoin vain pikaisesti, mutta näin oikein: yli kolmasosa silmästäni oli punainen. Verenpurkaus. Jotain – hiekanjyvä, simpukankuorenpalanen, pikkuruinen kivi – oli lentänyt silmääni. Verkkokalvolle. Tai kenties, ajattelin hengitykseni kiihtyessä ja sydämeni alkaessa hakata hitaammin ja raskaammin, kenties hiekanjyvänen tai kivi olikin lävistänyt verkkokalvon ja juuttunut nestemäiseen aineeseen syvemmällä silmämunassa.

Viime viikon torstaina aloitin Herman Kochin teoksen Lääkäri (Zomerhuis met zwembad, Siltala 2013, suomennos Sanna von Leeuwen) istuessani silmälääkärin vastaanottotilassa elämäni toista kertaa aika järkyttyneessä mielentilassa. Juuri kun teimme lähtöä vastaanotolle, tuli posti ja Kochin odotettu uutuus, joten ilman muuta otin tuekseni lääkäriin Lääkärin, sillä arvasin Kochin, Illallisen tekijän, kirjoittavan niin mielen ryöstävästi, että unohdan pelätä, mitä minun verkkokalvolleni on tapahtunut. Olin aivan oikeassa, sillä sinä päivänä kirjan lukuun tuli paussia suunnilleen vain kolmen vartin lääkärin vastaanottoaika ja luin kirjaa sivulle 355 toinen silmä laajennustippojen sumentamana sudenhetkeen käytännössä yksisilmäisenä! Lopun herkulliset noin sata sivua jätin seuraavan illan kohokohdaksi. Koch hallitsee ihmismielen pimeät kujat, ne maailmalta kätketyt. Hän tarjoaa eteemme mukatavallisia ihmisiä, jotka voisivat olla kuka tahansa meistä lukijoista ja sitten alkaa kuoria mielen kerrostumia paljastaen, mihin meistä kaikista voisi olla tietyissä tilanteissa, tai millainen kuka tahansa meidän tuntemamme saattaa olla, meidän sitä tietämättä. Tässä voisimme jo hyvin verrata häntä Ian McEwaniin

Marc Schlosser on yleislääkäri, jolla on aikaa potilailleen. Hän on rauhoittava ja luo mukavaa tunnelmaa jutustelemalla ja enimmäkseen hyväksymällä potilaidensa mielipiteitä. Toisaalta Marc kykenee kuitenkin olemaan riittävän kiinnostava, jotta hänen pääasiassa boheemeista taitelijoista, näyttelijöistä ja kirjailijoista koostuva asiakaskuntansa säilyttää mielenkiintonsa. Marc on myös lääkäri, joka syvästi inhoaa koskea potilaisiinsa. Hän levitoi itsensä muualle, että voisi unohtaa sormensa olevan asiakkaan peräaukossa, voisi olla näkemättä iljettäviä sieniä ja tulehduksia varpaiden väleissä ja visvaisia ihoja, syyliä ja luomia, alapään märkää karvoitusta. Marcille ihmiskeho on jo vaatteissakin riittävän iljettävä, mutta taidokkaasti hän luovii vastaanotollaan ja varmaan tekisi sitä vieläkin ellei eräänä päivänä potilaaksi olisi ilmestynyt kuuluisa näyttelijä Ralph Meyer…Ralphilla on ongelma, mutta vielä isompi on Marcin ongelma sen jälkeen kun Schlosserin ja Meyerin perheet tutustuvat toisiinsa. Ensin tulee kutsu Richard II:n ensi-iltaan ja sitten perheet viettävätkin jo yhdessä kesälomaa Meyerin perheen vuokraamalla huvilalla meren rannalla. Vastentahtoisesti Marcin vaimo Caroline suostuu ideaan, mutta esiteini-ikäiset tyttäret Lisa ja Julia ovat innoissaan, sillä huvilalla on myös uima-allas sekä heidän ikäistään poikaseuraa Ralphin ja Judithin pojista Alexista ja Thomasista.

Nyt kun olen lukenut Lääkärin ja vertaan sitä Kochin Illalliseen, joka itselläni oli vuoden 2012 kolmanneksi paras kirja yli sadan luetun joukosta, kaipasin aluksi Illallisen pienen näyttämön tunnelmaa, kunnes tajusin, että se rajattu tila, pieni näyttämö, on Marcin mieli. Hän on kirjan kiihottava ja täydellisen puolueellinen kertoja, joka lukijaa törkeästi manipuloimalla tekee tarinasta suorastaan trillerimäisen piinaavan. Kaikki erikoinen ja kauhistava, joka loman aikana tapahtuu, suodattuu meille Marcin välittämänä. Miehen joka esiintyy tyttäriään ja vaimoaan uskollisesti rakastavana  isänä. Miehen joka vain toista katsomalla näkee, mikä ihminen on sisältään. Hän on se joka määrää tarvitseville lääkkeitä, hän tietää kuka on sairas ja miten. Eikä hänessä ole mitään vikaa, vaikka häntä oksettaakin katsella Ralphin karvaista, vettä valuvaa kalua, kun tämä nakuilee huvilalla aamusta iltaan ja iljettävästi yrittää herättää naisten ja myös hänen tyttäriensä huomiota:

Kyse on inhimillisen arvokkuuden säilyttämisestä edes vähimmässä määrin. Nakuilijat eivät sitä näe. Sen varjolla, että on muka luonnollisempaa riisua kaikki vaatteet, he leväyttävät naaman eteen esteettömän näköalan riippuviin kulleihinsa, heilahteleviin tisseihinsä, roikkuviin häpyhuuliinsa ja kosteisiin persevakoihinsa. He nostavat syyttävän sormen. He julistavat, että sinä  olet tiukkapipoinen, jos sinun mielestäsi sen kaiken on parempi pysyä katseilta piilossa.

Jollakin tavalla Herman Koch muistuttaa Ian McEwania. Koch on vain lihallisempi ja karkeampi, paitsi jos muistelemme Sementtipuutarhaa taikka Vieraan turvaa, joista löytyykin jo paljon yhtymäkohtia samaan käyskentelyyn ihmismielen pimeissä syövereissä, mutta myös lihaisuutta ja eritteiden roisketta. Vain Vieraan turvan uhkaava synkkyys, joka katsoo venetsialaisnaamion takaa, kunnes iskee, puuttuu Kochin Lääkäristä, sillä Marcin mieli suorastaan kiehuu ja paljastaa poreilleessaan syvimmän pohjaimunsa ilman taidepausseja. Marc, joka niin tietää kaiken kaikesta, myös naisista:

Ennen kaikkea se oli hirvittävän läpinäkyvää, ja juuri se läpinäkyvyys minua kiihotti kaikkein eniten. Sellaiset naiset valittavat kaikesta: ilotulitusraketeista, naapurien pitämästä metelistä ja keittopadoista joita lennätetään ilmaan satojen metrien päähän, aviomiehistään jotka käyttäytyvät kuin pikkupojat, mutta samaan aikaan…Samaan aikaan he vetävät sen kerralla ulos housuista ja haluavat sen sisäänsä kokonaan – niin pitkälle, ettei pitemmälle enää mene.

Kirjoitin Illallisesta, että ’minusta tuntuu nyt hyvin syvästi, että olen lukenut erinomaisen kirjan henkilöistä, jotka ovat mahdollista tapahtua. He tietävät, mitä on oikea onni, mitä on laatukulttuuri, he eivät piereskele, he ovat harmonia ja äly, he ovat niitä, joista voidaan kirjoittaa mukaälyllinen juttu narsistista ja hänen uhristaan…’ Miten minusta tuntuu, että Koch paljastaa meille Lääkärissä miehen, joka on kääntänyt oman alemmuudentunteensa narsismiksi luullen olevansa vähintäänkin Jumalasta seuraava. Eikö Marc olisikin ollut mieluummin joku boheemi taiteilija kuin lääkäri? Eikö juuri hänen pöyristyttävä epäuskottavuutensa kertojana tee Lääkäristä suven kuumimman kirjan!

*****

Joskus elämäänsä kelaa taaksepäin nähdäkseen, missä kohdassa se olisi vielä voinut ottaa toisen suunnan. Mutta joskus mitään takaisinkelattavaa ei ole – sitä ei vielä tiedä itse, mutta kelaus pyörii enää vain eteenpäin. Kuvan haluaisi pysäyttää…Tuossa, sitä sanoo itselleen. Jos tuossa kohden olisin sanonut muuta…tehnyt jotain muuta. 

Menin sinä iltana rannalle. Ja kun palasin sieltä, olin muuttunut. En hetkeksi, enkä pariksi päiväksi, en: lopullisesti.


*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Sanna/Luettua Suketus  Mari A  Kirjasähkökäyrä  Annami  Annika K   Jonna ja Lukutuulia

49 kommenttia:

  1. Ai, tämä on jo ilmestynyt! Pidin Illallisesta kovasti, juuri sen intiimistä pimeydestä, ja tämäkin totta kai kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tässä on hyvin vahva imu, vaikka alussa voi ensin tuntua, että on liian rauhallista, mutta pian lukija tajuaa mikä Marc on miehiään.

      Poista
  2. En uskalla nyt lukea arviotasi kunnolla, koska olen niin syvällä sekä tässä, että eräässä toisessa jutussa... Mutta lupaan palata, kunhan pääsen teoksen loppuun!

    Kuvittelen Marcin muuten Houseksi :) Chamaa charmia!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, et tietenkään;)

      Minusta House on jopa pidettävä, mutta Marc ei ole sitä ainakan minun mielestäni. Odotas, kun luet loppuun...

      ♥♥♥

      Poista
  3. Hui, tätä odotan innolla! Illallinen oli jotain niin erinomaisen hienoa, että odotukseni ovat huikeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, ja syystä! Illallinen oli kokonaisuutena tiivimpi, minkä rajattu aika ja/tai tila juuri tarjoaa, mutta nyt ollaan ihan yhtä mielettömässä, vai pahemmassako...

      Poista
  4. Tätä kirjaa kyllä odotan minäkin ja sinun arviosi luettuani odotan vielä enemmän! Minäkin ihastuin Illalliseen, vaikka melkein skippasin sen lukemisen - onneksi muutin mieleni!

    Täytyykin heti mennä tutkimaan josko tämä olisi käännetty enkuksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, vakuutan, että luet kirjan yhtä putkea. Oijoi, mikä onnettomuus, jos Illallinen olisi jäänyt sinulta väliin. Nämä pimeiden mielten tarinat ovat vain niin kiinnostavia.

      Luulisi nyt, että ainakin enkuksi;)

      Poista
  5. Vaikuttaa todella mielenkiinotiselta. Muistan kuinka Koch taiturimaisesti manipuloi lukijaansa Illallisessa Paulin avulla. Kochilla on kyky paljastaa, että se mitä sanotaan riippuu paljolti siitä kuka puhuu kuin siitä mitä puhuttava kohde on itse asiassa tehnyt. Motiivit puhuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, suosittelen kuumasti! Illallinen oli niin iso tapaus, että meillä puhutaan siitä vieläkin. R. ja minä näimme/koimme molemmat parit yhtä syyllisiksi. Miksi kukaan muu kuin minä ei ihmettele, mitä tapahtui värilliselle ministeriperheen adoptiopojalle...

      Lääkärin päähenkilö on manipuloinnin mestari ja hyvin ovela taktikko: Ero puheiden ja ajatusten välillä on valtamren suuri. Siitä ristiriidasta sitten kumpuavat teot...

      Poista
  6. Tää on laitettava heti varaukseen, tykkäsin illallisesta todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ihan must! Pidät tästäkin, sillä ei mitään tavallista odotettavissa...

      Poista
  7. Varmasti yksi syksyn kirjoista, jotka ehdottomasti haluan lukea. Luulin, että tämä tulee vasta elokuussa, mutta kiva että vähän etukäteen =)

    Taidan tämän kuukauden vielä lukea hieman vanhempia kirjoja, tauko uutuuksista.

    Mutta siis kiva, että tietää vähän mitä tuleman pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., haluat sinä;) Minusta tämä jossain vaiheessa vähän aikaistui, mutta en ole ottanut selvää, onko jo kaupoissa.

      Itseasiassa minullakin on vielä muutama vanhempi lukematta, mutta ne lensivät syrjään, kun näin Lääkärin. Nyt niitä sitten.

      Kannattaa innolla odottaa: Koch on mestari rakentamaan kuvaa ihmismielen pimeydestä.

      Poista
  8. Kochia en ole lukenut, mutta herätit kyllä kiinnostukseni. Kiitos siitä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ilman muuta tämä sinulle! Ole hyvä;)

      Poista
  9. Kiinnostus heräsi huimalla kohinalla. Ihana kirja ehdottomasti syksyn lukemistoon. Hieno postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, jos pidit Illallisesta, pidät tästä. Kiitos.

      Poista
  10. Olipa osuva kirja odotushuoneeseen ;-) lukulista kasvaa vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, mikä sattuma tosiaankin. Kuule, tämän nostat lukulistasi yläpäähän heti;)

      Poista
    2. Näin teen heti kun pääsen kotiin :). Nyt mukanani on 3 kirjaa, mutta nuorimies haluaa kokoajan seuraa, että kirjaluku alkaa vasta tähän aikaan. Ja kännyopettelu on tosiasia, kuten varmasn huomasit. Ei ole helppoa, vaan sikahidasta...

      Miten myöhään voi lukea?? Aamuun asti ;-)

      Poista
  11. Eikös se ollut niin, että Paulin ja Clairen poika Michel ja Sergen ja Babetten poika Rick tappoivat adoptiopojan Beaun. Beau tiesi, mitä pojat olivat tehneet, kiristi, ja tiesi myös ettei teko ollut yksittäinen teko. Beau oli riski, ja minun mielestäni epäuskottavasti Claire oli siinä takapiruna, ja pojat toteuttivat kammottavan teon taas kerran, ja Claire järjesti Michelille jopa alibin. Meille kerrottiin, että Beau "katosi".

    Illallinen oli mielenkiintoinen rakenteeltaan ja kieleltään, antoi lukijalle lukuisia yllätyksiä, mutta se oli myös kirja, jota en välttämättä olisi halunnut lukea.

    Epäuskottava tarina, sillä Paul ja Paulin poika voivat hyvinkin olla ns. psykopaatteja, mutta ei ole uskottavaa, että Clairekin (ja Babette) olisivat niin kylmäverisiä. Ainoa joka edes vähän kyseli sen perään, että miten teot kestetään,ja miten niistä voi ylipäänsä päästä eteenpäin, oli poliitikko Serge.

    Hieman mietin, haluanko lukea Kochin Lääkäriä, mutta voi hyvinkin olla, että luen. Nyt ainakin tiedän, millä tyylillä Koch kirjoitaa hahmonsa. Illallista lukiessa en tiennyt vaan olin valinnut mukamas rauhallisen romaanin kauniin kesäillan nautinnoksi. Oli ihan muuta. Kirja oli silti ihan pakko lukea heti kokonaan.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin minäkin sen ymmärsin ja Claire oli siis myös niin syvältä...

      Minä taas halusin lukea sen. On kiinnostavaa kurkistaa kulissien taakse ja on kiinnostavaa kun tuodaan esille, miten pimeitä mieliä kulkee joukossamme ja käyvät ihan täyspäisistä. Monen pohjalla alemmuudentunne, josta versoo mitä ikävimpiä juttuja.

      Siis silleen epäuskottava, että yhteen ryppääseen olisi kasaantunut niin paljon sairasta, mutta tässä khtaa puutarhurit toteavat, että jos yksi oksa on sairas, koko puu sairastuu. Sege sentään koki edes avuttomuutta vai oliko se vain pelkoa uran kannalta...

      Kochia lukiessa kuin vähän ryvettyy itsekin, mutta ei pysty lopettamaan millään. Et ollut sitten lukenut, mitä minä olin sanonut Illallisesta;) En voisi sanoa, että kevyt hyvänmielen kirja, vaan ihan jotain muuta. Samoin on laita Lääkärin.

      Poista
  12. Mä en ole vielä kerennyt lukea Illallistakaan! Joten pomppaisn äkkiä tuon toisen Sannan kommentin ohi.;)

    Mietin tätä sinun kirjoitusta lukiessa, että mitenkäs tuo Marc on lääkäri ylipäänsä. Pidemälle lukiessa ajattelin, että vaikuttaapas vähän ikävältä ja vastenmieliseltä tyypiltä. Ilmeisesti en lukenut ihan "väärin"?

    Kun kirjaa en ole lukenut, enkä edes Illallista, kommentoinpa kantta. En tykkää tuosta yhtään. Mulle tulee mieleen joku kamalalla tavalla opettavainen lastenkirja. Ja nyt tuon valossa se Illallisenkin kansi alkaa vähän tökkiä. Sisällöstä ehkä joskus toiste.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sanna, mää en pysy sun perässä: Hyvä ihminen, äkkiä nyt se Illallinen lukuun;)

      Hän on ihka oikea lekuri, mutta luonteessa on jotain pielessä...en kerro enempää.

      Aika räväkkä oli Illallisenkin kansi. Se punainen, keitetty rapu siinä sinisellä taustalla, mutta se oli minusta tätä parempi. Unohda nyt nämä kannet ja vain lue;) Yleensä kyllä narisen kansista, mutta aina ei voi.

      Poista
  13. Pitääköhän minunkin lukea tuo lääkäri, on se vaan niin iljettävän oloinen. Olet postannut niin hyvin, että tekis mieli lukea. Illallisesta me olimme ihan eri mieltä, enkä halua sitä muistella ikinä. Hyvä, että Sanna on samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no juu, hiukan sitäkin, mutta on tässä myös sitä, että jollekin jossain tilanteessa tämä kaikki voisi sattua. Joukkoon mahtuu silloin tällöin joku hiukan Marcin tapainen.

      Et tykännyt Illallisesta! Sanna on kaunosielu...Onhan tässä iljettävää, mutta niinhän se on usein livestikin.

      Poista
  14. Illallinen oli yksi niistä kirjoista, joita ei malttaisi jättää hetkeksikään.
    Mitenkähän tuon Lääkärin kanssa kävisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kokeile. Veikkaan, että luet yhtäpötköä ja mies passaa sulle syömisetkin 'kirjalle'.

      Poista
  15. Pitkälti kanssasi samoilla linjoilla! En malttanut olla lainaamatta sua arviossani...

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, melkein ainahan me...;) Tulen lukemaan...

      ♥♥♥

      Poista
  16. Ehdottomasti syksyn pakollinen!!

    Tekstistäsi päätellen odotuksen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, tämä on ihan must.

      Jos pidit illallisesta, pidät tästä;)

      Poista
    2. Mikä jos? Eihän Illallisesta voinut olla pitämättä ;)

      Poista
    3. Aivan, Kochin kohdalla ei mitään jossia.

      Poista
  17. Kirjoitin juuri Annikalle, että tajusin vasta eilen, että tämä on jo ilmestynyt. Suorastaan syöksyin varaamaan tätä kirjastosta. Odotan tätä kuin kuuta nousevaa, Illallinen oli niin paras. Itse asiassa viime vuoden paras kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, tämä taisi tulla hiukan aikaistettuna...Kochia odottaa ihan tulessa, sillä niin vaikuttava Illallinen oli. Et pety tämänkään kohdalla.

      Poista
  18. - Ja taas napsahti yksi kirja syksyn lukulistalleni. Kiitos upeasta esittelystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tätä ei voi ohittaa. Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  19. Terveisiä täältä suomentamosta, Leena ja kumppanit! Minä itsekään en ole nähnyt kirjaa vielä kansissa, ja lomamatkalta palattuani bloggerin listassa komeilee jo Leenan arvio... Olen todellakin jännittänyt, mitä te bloggarit mahdatte pitää Lääkäristä hehkutettuanne Illallista niin paljon... No, kiva kuulla että Leena on ainakin tykännyt!
    Iloisin terveisin kesälomalainen Sanna v. L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sanna!

      Kiitos! Minä saatoin sattuman kauppaa kerrankin oli yksi ensimmäisiä joka kirjan sai ja toisaalta, jätin siltä hetkeltä kun Kochin Lääkärin näin, kaiken muun;)Kuten lienet huomannut, Illallinen oli minulla viime vuonna kolmanneksi paras yli sadan luetun kirjan joukosta. Minulla on kotona vielä Järjen raati, joka vasta aloittelee kirjaa, mutta hän piti kovasti Illallisestakin. Seuraan takuulla yhtä kiinnostuneena kuin sinä, muiden kirjabloggaajien arvioita Lääkäristä. Miten kiinnostavaa...arvaan, että olet saanut tavata Kochin! Kerro, että yksi Leena Lumi Suomesta on ihan hulluna hänen tyyliinsä kirjoittaa ihmisen pimeistä virroista etc.

      Mukavaa loman jatkoa sinulle ja kiitos, että saamme lukea Lääkäriä suomeksi♥

      Poista
    2. Valitettavasti en ole tavannut Kochia - minäkin asun Jyväskylässä enkä täältä "kaukaa" ehtinyt tapaamaan häntä, kun hän kävi Turussa ja Helsingissä. Mutta kerron terveiset, jos saan kunnian tavata hänet joskus!
      Koch on kirjoittanut ennen Illallista ja Lääkäriä myös muita kirjoja, mutta niitä en ole lukenut. Ilmeisesti vasta Illallinen on ollut Hollannissakin läpimurtoteos. Toivotaan, että häneltä ilmestyy tulevaisuudessa vielä uusia kirjoja, joita pääsen suomentamaan ja te lukemaan...
      Muuten, Lääkäri-kirjan nimi Hollannissa on "Kesähuvila uima-altaalla". Siltalan väki ehdotti suomalaiseksi nimeksi Lääkäriä kansikuvan takia, ja Marcin päässähän tarinassa pyöritään ja kaikkea tarkastellaan lääkärin silmin.

      Poista
    3. Sanna, suomentajat saavat 'kunnian' ennemmin tai myöhemmin. Kiinnostavaa kuulla, että sinäkin asut täällä kuin kaiken keskellä, mutta vaikkakin Suomen Ateenassa, kaukana sieltä, missä maamme kulttuuri 'tapahtuu'.

      Oi, hän ehtii vielä mitä vain! Herman on syntynyt '53 eli kirjailijana nuori. Ian McEwan ja John Irving kirjoittavat vielä täysillä.

      Katsoin hollantilaista nimeä ja kyllä siitä just ja just selvän sai. Ehkä Lääkäri on tälle kirjalle tehoiltaan vahvempi nimi. Ja tarinaa kertoo lääkäri, mutta millainen...

      Poista
  20. Mahtava arvio Leena! Itse en voi Lääkäristä kirjoittaa, mutta mukava on lukea muiden blogijuttuja. Pidin Illallista enemmän, mutta sopivan kammottava tunnelma tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos. Tämä jää himpun Illallisesta, mutta tämäkin oli lahjakkaasti kirjoitettua psykologista kammotusta, joten loppuvuoden muut kirjat ratkaisevat näemmekö Lääkärin minulla vuoden kuumassa ryhmässä. Vielä se on siellä eli ilmeisesti Kock on 'minun kirjailijani'.

      Poista
  21. Minäkin ahmin tämän juuri ja pidin ihan hirveästi. Ehkä jopa enemmän kuin Illallisesta. Illallinen oli yllättävämpi ja kammottavampi, mutta Lääkäri on monitasoisempi ja -tulkintaisempi. Ja kylmäävä myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, tämä on mielettömän hyvä. Minä jahkan ja jahkaan, kumpi olisi parempi toista, ehkä päädyn tasapeliin. Sen voin luvata, että tämä kirja on loppuvuodesta kuumien kirjojeni listalla, kuten oli vuonna 2012 Illallinen.

      R. piti enemmän Illallisesta ja B. lääkäristä, vaan mie raukka en vielä tiijä..

      Näitä kochin ja McEwanin kirjoja kun lukee ja niistä pitää, moni muu hyväkin kirja jää liian laimeaksi lukukokomukseksi. Huomaan tämän itsessäni tähden kirkkaasti.

      Pitää olla kuumaa ja kylmää, karvasta ja makeaa, pimeää ja alhaista, epäuskottavaa kertojaa ja raadollisuutta, siitä on hyvät kirjat tehty. Ainakin minulle.

      Poista