maanantai 27. joulukuuta 2010

Ian McEwan: Vieraan turva

Prologi

Matkustaminen on brutaalia. Se pakottaa ihmisen luottamaan vieraisiin ja kadottamaan näköpiiristään tuon kaiken kodin ja ystävien tutun turvan. Ihminen on lakkaamatta poissa tasapainosta. Mikään ei ole hänen paitsi olennaisuudet – ilma, uni, unet, meri, taivas – kaikki mikä viittaa ikuiseen tai siihen mitä me siitä kuvittelemme.

- Cesare Pavese –


Ostaessani kirjamessuilta minulta puuttuvan ja palvomani kirjailijan Ian McEwanin Vieraan turvan (The Comfort of Strangers, Otava 2010, suomennos Maria Alopaeus), mikään ei varoittanut minua tulevasta. Kirja oli aika ohut, mutta tiesin, että ei ’ohut’, sillä tunnenhan jo ’oman’ kirjailijani, mutta miten minä saatoinkaan aavistaa, vaikka olisi pitänyt, että…


Prologin sitaatti antaa viittauksen ikuiseen, vaan miten ikuista on seitsemän vuotta yhdessä olleen pariskunnan, Maryn ja Colinin lomamatka, jonka suurimmaksi tragediaksi odottaa turistiripulia tai sitä että kuukausi samassa hotellihuoneessa paljastaakin ikävystyttävän totuuden parin suhteesta tai että kaikkein vaikeinta on löytää sopivaa ruokapaikkaa, maassa, joka on kuuluisa erinomaisesta ruoastaan.


Ja sitten minulla välähti, että Ian McEwan oli onnistunut viemään minut maagiseen Venetsiaan, Kirjan kansan, kupan, irstailun ja saastaisen veden ja mielen kaupunkiin, jonne sydämeni jäi täysin perverssistä onnesta huumaantuneena. Kaupunkiin, jossa kuten Mary ja Colin, eksyt ilman karttoja, olet museoiden ja ravintoloiden aukiolojen vankina, etkä koe upeita hiekkarantoja, vilvoittavia niittyjä ja jos erehdyt etsimään ruokapaikkaa illalla liian myöhään, kaupunki määrää kohtalosi ja sen nimi on Rappio tai vieläkin pahempaa… Vieraan turva on seksuaalisen väkivallan pohjaimu, josta The New York Times sanoo ”Musta Maagikko on jälleen työn touhussa.” Osasin varautua osin, sillä olihan takanani jo monta hänen kirjaansa, mutta McEwan on päättänyt tuoda mukaan aina uuden elementin tatuoidakseen palvojansa ikuiseen polviasentoon.


Vieraan turvassa on paljon sitä rivien väliin piilotettua hienovireistä syväpsykologista ihmismielen kuvausta kuin kirjassa Rannalla. Toisaalta, vaikka kaikki eivät tavoita tämänkään kirjan kaikkia sävyjä, tässä on enempi sitä raatoa, jonka haju herättää lukijan kuin lukijan. Lähtö on valheellisen kepeä, sillä Mary ja Colin vain vähän eksyilevät, eivät löydä ruokaravintoloita ja edellisestä ateriasta on aikaa jo kaksitoista tuntia ja silloinkin he jakoivat vain yhteisen lautasellisen pikkusillejä.

”Satutko muistamaan myykö se mies mitään muuta kuin makkaroita?”


”Suklaata? Pähkinöitä?”


He kiristivät vauhtia ja heidän askeleensa kaikuivat meluisasti kiveyksestä, kuulostaen yhden ainoan kenkäparin ääneltä. ”Muuan maailman herkuttelukeskuksia”, Colin sanoi, ”ja me patikoidaan kolme kilometriä makkaroiden takia.”


”Me ollaan lomalla”, Mary muistutti. ”Älä unohda sitä.”


Colin läimäytti joutilaan kätensä otsalleen. ”Ai niin. Minä eksyn liian helposti sivuseikkoihin, kuten nälkään ja janoon. Mehän ollaan lomalla.”

Tämän sitaatin otin mukaan tositarkoituksella. Tämä oli ainoa kohta, jossa vielä hengitin, sillä loppu meni hyperventilaation puolelle. Ja miksi ihmeessä, sillä keskivälissä kirjaa pariskunta löytää uudelleen jo hieman laimenneen intohimonsa ja he kiihdyttävät toisiaan perverssillä kuiskeella rakastellessaan aivan uusiin maailmoihin, joihin eivät ehkä olisi yltäneet New Yorkissa tai Lontoossa, vaan nimenomaan Venetsiassa. He jopa unohtavat ravintoloiden aukiolot kiimassaan ja eräänä iltana pariskunta lähtee liikkeelle liian myöhään vain kohdatakseen pimeyden Venetsian, Robertin ja Carolinen. Mutta etenkin Robertin:


”Naiset rakastavat miehiä. Mitä tahansa naiset väittänevätkään uskovansa he rakastavat miesten hyökkäävyyttä ja valtaa ja voimaa. Se on syvällä heidän alitajunnassaan. Ajattele niitä kaikkia naisia joita menestyvä mies vetää puoleensa. Mikäli tämä mitä sanon ei pitäisi paikkaansa naiset vastustaisivat jokaista sotaa. Sitä vastoin he riemumielin lähettävät miehiään taistelun. Ja naiset haluavat joutua miesten alistamiksi vaikka vihaavatkin sen takia itseään. Se on syvällä heidän tajunnassaan. He valehtelevat itselleen. He puhuvat vapaudesta ja unelmoivat vankeudesta.”

Epilogi


Vaikka suuri intohimo kokea kaikki mahdollinen maan mullan ja taivaan tähtien välissä valtaakin silloin tällöin kiihkeän mielen, voisiko mitenkään jättää jotain vain vaarallisiksi uniksi tai kirjan tarinaksi. Itsessään loistavaksi. Vieraan turvaksi.

*****

Ian McEwanin kirjat Leena Lumissa

*****

Vieraan turva kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Kuutar  Annika K  Sara   Paula  Joana  Sanna Jaana  Erja ja Naakku.

21 kommenttia:

  1. Tätä on siis lähdettävä huomenna kirjakaupasta pyydystämään... Luen nyt Kirjavarasta ja se ei lämmitä Kirjan kansan jälkeen YHTÄÄN !
    Lepoa loppuvuodellesi ;D

    VastaaPoista
  2. hmm... tämähän muuten tulee huomenna telkusta nimellä Muukalaisia venetsiasta KINO tv 15.40. Varmaan jo tiesitkin, mutta ihan vaan varuilta... :)

    VastaaPoista
  3. Aila, minunkin on sanottava, että Kirjan kansan jälkeen olo oli muiden kirjojen kohdalla hieman...tyhjä. Mitään edes samantapaista ei nyt tule mieleeni. Mutta olen aivan varma, että jos lainaat Ian McEwanin Vieraan turvan ja vaikka lisäksi Lauantain, niin ko. kirjat vangitsevat täysin mielenkiintosi. Ota kolmanneksi McEwanin Rannalla.

    Olen huono lukemaan televisio-ohjelmia. Eräs joulutarina elokuvakin tuli elämääni siksi, kun siitä oli iso juttu Hesarissa. Jos tuo Kino on joku maksullinen kanava, niin meillä ei ole niistä yhtäkään. Eniten tulee katsottua Teemaa ja sitten ostamme jonkun verran elokuvia, joita voimme katsoa silloin kun meille sopii.

    Hyvä, että sanoit varuilta, nyt saa Soolis selvittää minulle, että onko nyt todellakin tulossa jossain, jonne minä en pääse, Ian McEwan filmatisointi...Kiitos infosta!

    Rupees nyt arvostelemaan kirjoja. tai siis kerro ihan niin relasti kuin tänään Kirjan kansasta. On sitten kiva lukea, kun joltian menee melkein taju, koska kirja on niin uskomaton.

    Mietin tässä juuri, mitähän mahtaisit pitää Oatesin Haudankaivajan tyttärestä...

    VastaaPoista
  4. Kino-Tv ei ole minulle tuttu. Koneraasuni ei jaksa pyörittää mitään kanavia, ei youtubejakaan kunnolla. Joten kaikki kanavat netistä, maksulliset ja ilmaiset, on omalla kohdallani jätettävä väliin..

    VastaaPoista
  5. Soolis, minulla koneraasu ja täydellinen tekniikasta tietämättömyys;-) Sinä sentään näistä jotain ymmärrät...

    Soolis, lue tämä kirja! Se tapahtuu nopeesti, sillä sivumäärä on kohtuullinen ja sisältö huippua. Siis jälleen kerran vähemmän on enemmän.

    VastaaPoista
  6. tämä on siis laitettava lukulistalle =)

    VastaaPoista
  7. Luen, jossain vaiheessa. Laitan kirjaston varaukseen.

    t. Soolis

    VastaaPoista
  8. siis wau, tämähän on haettava luettavaksi, kunhan joululahjakirjat on koettu :)

    VastaaPoista
  9. Birgitta, ehdottomasti. Käy heti ostamassa. Kirja on nopealukuinen, mutta tehokas.

    Soolis, teeppä se.

    Anne, juuri niin.

    VastaaPoista
  10. Tämä on minulta vielä lukematta, mutta pitää kyllä ehdottomasti lukea ensi tilassa.

    VastaaPoista
  11. Kuutar, teeppä se, minä oikein odotan. Pitikö sinun tehdä se Jääkylmä? Kuka sen lupasi tehdä?

    VastaaPoista
  12. Minä luin Jääkylmän nyt joululomalla ja aikomus on siitä kirjoittaa vielä. :)

    VastaaPoista
  13. Kuutar, olin sittenkin oikeassa;-) Arvelin ekaksi sinua ja tokaksi Valkoista kirahvia. Well...minä odotan;-)

    VastaaPoista
  14. Ihanaa. Minä en käytännössä ikinä lainaa kirjastosta (paitsi lapsille lastenkirjoja ja miehelle äänikirjoja), mutta nytpä lainasin Ian McEwanin Sementtipuutarhan. En vain ehdi sitä lukemaan, kun lapset ovat lomalla tämän viikon ja olen ollut joulun jäljiltä niin poikki, että olen nukahtanut joka ilta sohvalle ennen kuin olen edes sänkyyn ehtinyt. Mutta on niin ihanaa, kun se on tuossa vieressä ja odottaa. Ja toisaalla vielä lähes koko McEwanin tuotanto.

    Karoliina

    VastaaPoista
  15. Karoliina, minä taas lainaan, vaikka kirjoja tulee muutenkin. Olen vankkumaton Suomen Kirjastolaitoksen suosija.

    Sementtipuutarha, Rannalla ja Vieraan turva ovat kaikki ohuita, mutta eivät 'ohuita'. Suosittelen niitä kaikkia, mutta myös muta Mcewanin tuotantoa. Aion aloittaa vuoden 2011 Ian McEwanilla...

    Sinulla on ihanampaa...koko hänen tuotantonsa odottaa neitseellisenä sinua...Ehkä minä kohta luen jonkun uudestaan. Se on sitten Amsterdam, sillä siitä on kauan, kun sen luin.

    VastaaPoista
  16. Kohta leffa alkaa...:)
    Minäkin muuten olen kirjastolaitoksen kannattaja; kirjoitin sen synnystä kasvatustieteellisen esseenkin pari vuotta sitten, mutta meillähän se on vähän kaukana ja kun on vielä tapana kiintyä hyviin kirjoihin ihan fyysisestikin... Eilen näytti huutiksessa joku myyvän eräitäkin McEwaneita... Jos saisi edes luettua entiset lukemattomat;)

    VastaaPoista
  17. Aila, toivottavasti vastaa edes hiukan kirjan tasoa.

    Minulla oli lapsena ja nuorena kirjasto hyvin liki ja ellei olisi ollut, niin kukaan ei sitä määrää kirjoja olisi minulle ostanut, mitä kirjastosta luin.

    Nyt kirjasto on kaukana ja muutenkin minulla on myös tapana kiintyä kirjoihin. Halu ihan omistaa ne. Tai osa niistä.

    Minä aloitan ensi vuoden Ian McEwanilla;-)

    VastaaPoista
  18. Muukalaisia Venetsiaassa ( elokuva) tuotti kyllä pettymyksen... Ei kuulu top kymppiin todellakaan...kirja on luettava !

    VastaaPoista
  19. Aila, hyvin usein upean kirjan jälkeen elokuva on pettymys. Mikähän minulla tekee poikkeuksen kaavasta...se on Schlinkin Lukija. Kirja oli minulle liian ennalta-arvattava, mutta filmi oli upea kiitos etenkin Kate Winsletin roolityön.

    VastaaPoista
  20. Miten hieno, voimakas arvostelu! Kuten tiedät, olen lukenut McEwanilta vain "Rannalla", mutta jäin se lumoihin. Kun huomenna tai ylihuomenna (miten ehdin, palasin vasta tänään tietokoneen ääreen, aiemmin kommentoin kännykällä ja päivitin omaa blogiani ajastustoiminnon avulla) teen päivityksen omista kirjasuosikeistani, tulee Rannalla olemaan korkealla. Ja luulen, että pitäisin tästäkin. :)

    VastaaPoista
  21. Lumiomena, jos Rannalla läpäistyi sinuun´, niin tämäkin. Rannalla vaatii lukijalta hieman enemmän sitä jotain...,mutta tämä on kovempi yllätys. Tämä on melkein minun äärirajojani kestossa....,mutta McEwan ei brittinä ikinä heitä minua yli!

    Ellen huomaa, ole kiltti ja vinkkaa, milloin listasi on valmis. Tässä on nyt monenmoista....etsin yhtä kirjettä, joka alkaa Leena-Honey...

    VastaaPoista