perjantai 22. tammikuuta 2016

Sadie Jones: Kotiinpaluu


Hän yritti. Hän yritti istua aloillaan. Lounas jatkui ikuisesti, ja Alice ja isä käyttäytyivät kuin lapset: kuiskailivat ja kikattivat.

Lewis kaipasi heidän seuraansa jottei joutuisi koko ajan olemaan yksin, ja sitten hän kaipasi yksinoloa vain päästäkseen heidän luotaan pois.

Hän katseli muiden englantilaisten lasten leikkiä, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä miten onnistuisi lyöttäytymään mukaan. Lyöttäytyminen oli jotakin mitä hän ei ollut koskaan oppinut...

Hänellä oli omituinen tunne, joka liittyyi peiliin: että hän oli koko elämänsä ajan ollut yhdellä puolella peiliä, kun taas kaikki muut olivat olleet toisella, ja nyt lasi oli särkynyt ja paksut sirpaleet lojuivat kaikkien heidän jaloissaan.

Sadie Jonesin esikoisteos Kotiinpaluu (The Outcast, Otava 2016, suomennos Marianna Kurtto) on niin riipaiseva kertomus pienen pojan suuresta menetyksestä ja sen jälkeisestä tuskallisesta kasvusta mieheksi suuressa yksinäisyydessa ja väärinymmärryksessä, että ensimäisen kerran suosittelen vakavasti ottamaan Kotiinpaluuta lukiessa likelle sekä lohtusuklaata että nenäliinoja: kyynelehtimiseltä ei voi välttyä ja lohdun nälkä kasvaa sivu sivun jälkeen.  Tätä en olisi Jonesilta uskonut Ehkä rakkaus oli totta jälkeen, joka oli ensikosketukseni brittikirjailijaan! Ehkä rakkaus oli totta oli hyvä, todella hyvä, mutta nyt Jones kirjoittaa jo viivastolla, jonka olen pyhittänyt vain idollilleni Ian McEwanille. Nyt kukaan ei voi moittia kustantajaa kanteen painetusta Harper’s Bazaarin lauseesta : ”Jos pidit McEwanin Sovituksesta, rakastut tähän.” No, minä rakastan McEwanin teoksia, mutta nyt rakastan myös Sadie Jonesin Kotiinpaluuta eikä mitään mahdollisuutta, etteikö tämä kirja olisi loppuvuoden kuumassa sarjassani.

Kotiinpaluu alkaa eräästä elokuisesta kotiinpaluusta 1957.  Nuori Lewis Aldridge palaa kotiin eikä kukaan ole häntä vastassa. Hän on juuri vapautunut vankilasta ja palaa isänsä  Gilbertin ja tämän nuoren vaimon Alicen luokse. Hänellä ei ole muuta paikkaa. Hänellä ei ole enää äitiä, jonka luokse palata, sillä Elizabeth, kaunis, vilkas, mutta salaisuutta kantava Elizabeth, ainoa, joka kaikin tavoin osoitti rakkautensa Lewisille, on kuollut traagisessa uimaonnettomuudessa. Kotiinpaluu alkaa kuoria unohtamisen kerroksia ja lukija aikamatkustaa vuoteen 1945, jolloin tapahtui Gilbert -isän kotiinpaluu sodasta. Lukija ei välty tajuamasta, miten Gilbertin myötä seisemänvuotiaan Lewisin elämässä muuttuu jotakin muuta kuin vain tämä:

Lewis oli katsellut vanhempiensa valmistautuvan kirkkoon. Hän oli monta kertaa aiemminkin maannut äitinsä sängylllä tämän pukeutuessa, mutta isä ei pitänyt siitä että hän oli vanhempien makuuhuoneessa, joten isän paluun jälkeisinä kahtena päivänä makuuhuoneen oviaukosta oli tullut hänen välitilansa.

Ja kuin hän olisi vailla mitään yhteyttä kehenkään, vailla tilan oikeutta nyt ja myöhemmin:

Hän oli seitsemänvuotias ja hänet suljettiin tuon huoneen ulkopuolele. Hän oli kymmenenvuotias ja hänet lähetettiin rangaistukseksi yläkertaan. Hän oli kaksitoistavuotias ja istui portailla yrittäen olla hiljaa, ihmetellen missä päin taloa hänen pitäisi olla, kun kaikki paikat tuntuivat vääriltä.

Kotiinpaluu on suuri tarina kohtalokkaasta yksinäisyydestä. Kertomus pienestä pojasta, joka on ilmaa vähemmän ellei hän tee jotain sopimatonta. Lewis kadottaa tajunsa siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Hänen pitää osata itse kuvitella sopivuuden rajat vahingoittamalla muita, mutta eniten itseään. Lewis menettää kykynsä puhua normaalisti, hän ei enää osaa kertoa, miten kaikki meni, miltä mikäkin tuntuu. Hän on täydellisen yksin ja eksyksissä. Kaiken päälle armottoman tekopyhän pikkukaupungin normit vielä lyövät häntä päin näköä tavalla, johon Lewisillä ei ollut mitään kykyjä vastata itseään puolustaakseen.

Sadie Jones kirjoittaa kuin puukkoa sydämessä kiertäen. Ympäristön julmuus nuorta miestä kohtaan on vääryyttä, joka kasvattaa piinaa ja saa odottamaan pahinta. Mieleen muistuu Graham Greenin kirja Kiveä kovempi...Yksinäisyys tarttuu lukijaan. Tarinan yllättäjäksi tulee eräällä tavalla aluksi hieman lapsekkaalta vaikuttanut Lewisin äitipuoli Alice, joka lausuu miehelleen kirjan ehkä herättävimmän huomion: ”Aiheutinko minä tämän? Aiemmin syytin itseäni...ja Lewisiä. Mutta ehkä sinä oletkin syypää kaikkeen. Ehkä se olet vain sinä.”

Kotiinpaluu ei ole vain synkkyyttä, sillä elämmehän Linnuntien vuosia: Lontoo on täynnä kiinnostavia klubeja, kaikkialla soi jazz, nuoret ottavat ilon irti sodan jälkeisistä vuosista, autoradiossa soi Blueberry Hill, huulet painuvat kaulan puuterintuoksuun, Kit laittaa levylautaselle Julie Londonin Cry Me A Riverin katsoen vakaasti Lewisiin sanoessaan:


Olet valoa. Sinä vain olet. Olet aina ollut.


42 kommenttia:

  1. Leena, palaan tähän luettuani ja kirjoitettuani! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiva: Odotan kiinnostuneena, mitä olet mieltä!<3

      Poista
  2. Muistatkos Leena, että tämä Jonesin esikoinen sai aikaan sen, että olenkin sittemmin lukenut kaikki hänen kirjansa. Edelleenkin tämä on minulla ykkönen hänen tuotannossaan. Voi miten ilahdutti lukea, että olet samoilla linjoilla, koska tämä nyt vaan on niin hieno, että sydän pakahtuu.

    En valitettavasti muista enää yksityiskohtaisesti, kun luin tämän jotain kuusi vuotta sitten, mutta Lewis on piirtynyt mieleen. Jonesilla on kyllä silmää näille sydämeen käyville miehille. :) Viikonloppuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, sitä en muista, mutta muistan sen, miten innostunut olet ollut Sadie Jonesista ja esim. kirjasta Ehkä rakkaus oli totta. Ja olit tosi innostunut kun minäkin pidin siitä. Tätä kirjaa rakastan!

      Ei Lewisiä voi unohtaa. Niinpä, edellisessäkin oli eräs, jojon tykästyin;)

      Kiitos samoin!<3

      Poista
  3. Voi! Että tällaista on vielä odotettavissa. Pakkohan tämä on lukea!

    Olen nyt loppupuolella Linnuntietä ja se on niin kamalaa, että voin väliin pahoin. Tekisi mieli laittaa kirja pois käsistä, mutta eihän sitä voi kuin jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, niinpä. Lupaan, että rakastat tätä!<3

      Minä pidin siitä mielettömästi. Siinä kuvatussahan on vain sellaista kuin elämä voi olla ja tosi upeasti kirjoitettuna. Et voi jättää kesken;)<3

      Poista
    2. Linnuntietä päättyi tänään. Itkin viimeiset n. 150 sivua (onneksi perhe on poissa kotoa). Aivan mielettömän hieno teos.

      Piti lähteä viimeisen sivun jälkeen tunnin kävelylle ja nyt vihdoin vähän helpottaa :)

      Onneksi on lauantai. Nautitaan siitä <3

      Poista
    3. Birgitta, mitä minä sanoin;) Ihan yksi kirkkaimmista kirjataivaan tähdistä!

      Käveöy auttaa melkein kaikkeen.

      Onneksi oli: Katsoimme vanhoja Wallandereita ja nautimme herkkuja, yksi Glühweinikin meni jossain vaiheessa eli nyt vain sitten kaakaota;)

      <3

      Poista
    4. Olet oikeassa. Rakastin tätä kirjaa. Niin riipaisevaa ja kamalaa. Olen aina rakastanut nuoria ja ehkä oma nuorukainen sitoo minut todella vahvasti aina puolustamaan heitä ja heidän herkkyyttään. Todellakin puukkoa välillä pyöriteltiin haavassa, mutta teos tuntui erittäin uskottavalta.

      Kiitokset taas kerran hyvästä arvostelusta. Saat minulle aina kirjapinoon jotain uutta ja hyvää. Seuraava kirja alkaakin tänään illalla =)

      Poista
    5. Birgitta, eikö vain.Minäkin pidän nuorista ja viihdyn hyvin heidän kanssaan. Meillä oli avoimet ovet kun M. oli teini ja kaipaan vieläkin niitä aikoja, kun löysin porukat syömästä miedän jääkaapppia tyhjäksi aamuyöstä:) Muutama tytöistä muista minua vieläkin jouluisin ja muutenkin. Erittäin rankka kirja, mutta mehän nautimme myös vahvasta, pitkästä jälkimausta, sinä ja minä.

      Ole hyvä ja kiitos ihanasta kommentista taas kerran<3 Mikä se nyt olikaan...ehkä Frau? Minäkin aloitan uuden kirjan, mutta luen sivulla yhtä muuta.

      <3

      Poista
  4. Minulla on se kin Ehkä rakkaus on totta tuolla kirjahyllyssä lukemattomien pinossa. Se oli siinä ja siinä, että tämä Kotiinpaluu lähti kirjakaupasta mukaani, mutta maltoin vielä mieleni. Jos olisin tiennyt, että tämä on esikoisteos, olisin ostanut sen heti.
    Ehkä olisin pitänyt ennemmin jostakin muusta nimestä The Outcast= hyljeksitty, ulkopuolinen, ulosheitetty...
    Kirjan aihe on jotain muuta kuin siirappinen kansikuva ja nimi.

    Lukuiloa ja leppoisaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, lue tämä ensin.

      Kun olet lukenut kirjan saatat pitää enemmän Kotiinpaluusta. Tämä on kirja paitsi kasvamisesta mieheksi ykinäisyydessä, ulkopuolisena ja hyljekisttynä, myös tarina monenlaisita kotiinpaluista, niin konkreettisista kuin vertauskuvallisista.

      Minulle nyt kyllä kävi tämä kanskin eli jos aihe on näin vahva, just tämä kansi tuntui oikealta. Nämä ovat niitä makukysymyksiä.

      Kiitos samoin kaikkea sinulle<3

      Poista
    2. Voi lukisin heti, jos kirja olisi käsissäni, sillä osasit koukuttaa lukemaan. Postauksesi oli todella hieno ja tarina, tietysti kotiinpaluut, ovat varmasti mieleenpainuvia.

      Poista
    3. Mai, pyydä Otavalta arvostelukappale, sillä sinähän pidät kirjablogia ja aiot kirjoittaa tästä. Olet ihan kirjablogikonkari jo, joten...;)

      Poista
    4. Leena, yritän vältellä noita arvostelukappaleita ja jos minulle tulee sellainen, niin en anna tähtiarviota.
      Kirja-arviosi oli sykähdyttävä ja todellakin kirja nousi minunkin Top-listalleni. Kirjan prologi oli hyvä ja hyvä sen vuoksi, että ensimmäinen osa on on kirjoitettu aika toteavaan tyyliin ilman tunteita. Toisessa osassa tyyli vaihtui ja tunnemyrsky yltyi sekä kirjassa että minussa lukijana. Voin tunnustaa, että sivun aukeama vaati pari nenäliinaa kerrallaan.
      Kiitos jälleen hyvästä arviosta.

      Poista
    5. Mai, ok. Enhän minäkään tuo blogiini kaikkea mitä lähetetään, ei se voi niin mennä, vaan oman kiinnostuksen mukaan.

      Kiitos<3 En voi ottaa ansiota, sillä erinomainen kirja saa minut lentoon. R. aloitti tämän eilen ja hänkin pitää. Totsein, että aika kova saa syyssato olla, että heittäisin pois kuumasta ryhmästäni Linnuntien tai Kotiinpaluun. Niin taitavavasti kirjoitettu, että ihokarvat nousevat pystyyn, kun muistan tarinan! Minä kyynelehdin sekä tämän että Linnuntien kanssa. Sanonkin Kotiinpaluuta brittiläiseksi Linnuntieksi.

      Mai, älä enää kiittele tai menen taas jumiin!!!: Luen nyt Lopottia!

      Sydän!

      Poista
  5. Tässä kirja,joka kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, nyt ollaan jo vuoden lopun kuumassa ryhmässä;)

      Poista
  6. Tämä on ihan huikea romaani. Harva tulee näin liki. En osaa muuta nyt sanoa. Kuten FB:ssa kerroin, joudun (!) lukemaan nyt viihdettä, koska en vielä muuta kykene. Tästä kirjasta jää jälki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, huikea kaikellaan. Minä yritän rauhoittaa itseäni tiedolla ja sitten sivussa menee se, minkä sinä just postasit, mutta nyt alkoi houkuttaa välipalana jännitys...en tiedä vielä, mutta tällaisen jälkeen en pysty aloittamaan mitään Suurta Tarinaa, on saatava pudottaa kierroksia.

      Pysyvä jälki, sillä en voi unohtaa Lewisiä, hän jäi minuun.

      Poista
  7. Uskomatonta, just kyselin tontillani mitähän sinä tästä ja täälläpä olikin vastaus :)! Ihana että tykästyitkin, näin olisin voinut veikata :)!
    Oletko jo lukenut Toni Morrisonin uusimman? <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue ja kävin sulle just vastaamassa. Telepatiaa! Mistä tiesit? Oletko tämän jo lukenut?

      En ole vieläkään korkannut Toni Morrisonia. Mun kevät menee aika lujaa kun on tulossa paljon myös puutarhaa etc ja saa niiden kuvien kanssa taas sitten sählätä eli kuvaluvat etc.etc. Nyt pudottelen kierroksia tietokirjan kanssa.

      <3

      Poista
    2. 20 sivua jäljellä.... :). Aijai, ihanalta kuulostaa puutarhailut- kohti kevättä ihan oikeasti <3!

      Poista
    3. Bleue, niinpä...arvasin;) Meillä on vain -7 astetta eli kolmen viikon yhtämittainen -20 - - 27 on nyt ohi ja lähdemme lenkille. Sen jälkeen käyn katsomassa joko olet ehtinyt kirjoittaa kirjasta. Tai ehkä käyn jo nyt...Mieli on niin nyt kohti kevättä!<3

      Poista
    4. Minäkin pääsin tänään lenkille, kävin jäällä tarpomassa. Siellä menettää ajantajun ja on kuin vieraalla planeetalla!
      Kirjoittelen tästä ehkä ensi vkolla. On vielä Morrisonkin kirjoittamatta :). Ja yks nuortenkirja myöhemmälle kevääseen. Mutta kun ei ehdi! On niin paljon kaikkea kivaa vkoloppuina, varsinkin nyt kun pääsee ulos!

      Poista
    5. Bleue, jäällä on kuin olisi jossain toiseudessa. Olen suket jalassa ollut keskellä Ristiselkää, ei ketään missään, humiseva hiljaisuus ja jään laulu.

      OK, minulle on tullut nyt tuo tapa, että luen enemmän kuin saan kirjoitettua. Sehän tässä onkin, kun emme saa vuorokauteemme lisää tunteja.

      Poista
  8. Oih, upean kuuloinen! Pakko laittaa mieleen. Alkoi sydämeen sattua jo kun luin sinun mietteitäsi, entä sitten kun on itse kirja edessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, veikkaan tästä yhtä vuoden kuumista kirjoista. Mieti miten sattuu, kun luet tätä <3

      Poista
  9. Samoihin maisemiin olen tulossa, odota siellä ja kulje rinnallani. Kaipaan lohtua juuri nyt.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, täällähän minä sinua jo odottamassa. Taikapuhallus lohtua juuri nyt <3

      Poista
  10. Tämä on niin huikea, voi elämä! Ja minulla on hyvin samoja ajatuksia kuin sinulla: vaikka Ehkä rakkaus oli totta oli hyvä, tämä painii jo ihan eri sarjassa. Tässä on tosiaan ainesta vuoden parhaimmistoon, vaikka eletäänkin vasta tammikuuta.

    Lainasin tämän kirjastosta, mutta mielessä on ajatus, että tämä ehkä pitäisi saada omaan hyllyyn. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kuten kirjoitin sinulle, minulta ihan täydet pisteet. Tämä on parempi! Minä olen tunturipöllö ellei tämä olen mun kymmenen parhaan joukossa joulukuussa!

      Minä ajattelin pitää tämän.Kerään Otavan sinisen parhaita sekä Tammen keltaisen parhaita, joten...tämä ei valitettavasti lähde arvontaani. Hanki Kotiinpaluu omaksi!<3

      Poista
  11. Otit rinnalle kaksi minulle hyvin tärkeää kirjaa, mutta tämä kuulosti liian murheelliselta. Ehkä en uskalla, en juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, no voi!<3 Minä pidän vahvoista elämyksistä ja sitä tämä teos tarjosi.

      Ymmrrän...<3

      Poista
  12. Ian McEwan on suosikkini, Sovitus vaikutti sekä kirjana että elokuvana. Jonesin viime vuoden suomennos ihastutti ja pienen nikottelun jälkeen Kotiinpaluu-melodraama myös. Ja Leena, nyt huomaan kirjan luettuani ja oman postaukseni kirjoittaneena, että lopetan postaukseni samaan sitaattiin kuin sinä. En voi sitä vaihtaa- niin se osui ja upposi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, niin minunkin! Blogistanian legenda kertoo, että olen kieltänyt jopa arvostelemasta idoliani Lumissa;) Minua ei nikotuttanut yhtään:Kotiinpaluu meni päähän kuin häkä ja näin tämän yhtä ueana leffana, mitä oli Sovitus. Tietenkään et vaihda: Näin voi tapahtua ja minusta nuo sanat olivat yhtä merkittävät kuin Alicen huomio Gilbertistä.

      <3

      Poista
  13. Kohtalokas yksinäisyys, erinomainen termi! Tässäpä melkoinen makupala vuoden alkuun, juuri sain loppuun ja vielä pohdin, mitä itse kirjoitan, mutta tiiviisti todettuna: hyvä, oikein hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiitos. Tämä vain oli niin hyvä, kuin brittiläinen Linnuntietä, että mikään ei nyt tunnu miltään. Paras kääntyä tiedon puoleen.

      <3

      Poista
  14. Leena, oli ihanaa lukea kuinka paljon rakastuit tähän kirjaan! Itsekin pidin tästä kyllä kovasti, Ehkä rakkaus oli totta jäi kyllä ehdottomasti tämän varjoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisia kosketuksia, anteeksi tämä järkyttävä viive! Olen ollut aika väsynyt, en tiedä miksi, ja nyt tällaista sitten tapahtuu...

      Ihastuin sataa ja kantta myöten! Tämä on enemmän<3

      Poista
  15. Luin tai ahmin Kotiinpaluun tänään ja olen ihan mykistynyt.En muista milloin joku kirja olisi noin koskettanut. Välillä teki mieleni huutaa ääneen, että rakastakaa nyt joku sitä lasta. Lääkärin kommentit lopussa saivat minut itkemään kuin vesiputous. Ihanaa saada täällä vertaistukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ridge, tämä satuttaa ja tätä tapahtuu.Hän oli niin yksinäinen, että unohti miten ilmaista itseään.

      <3

      Poista