keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

KOLMASTOISTA KERTOMUS

Uupumuksen verho kutitti ja ärsytti silmiäni. Mieli oli paperinohut. Olin tehnyt työtä koko päivän ja puoli yötä, ja nyt minua pelotti vaipua uneen.

Tekivätkö aivoni minulle tepposet? Olin kuulevinani katkelman jostakin laulusta. Tai ehkä sitä ei voinut sanoa lauluksi. Vain viisi harhailevaa säveltä. Avasin ikkunan varmistuakseni asiasta. Kyllä. Puutarhasta todellakin kuului ääntä.

Ja samanaikaisesti kun Margaret Lea kuuntelee harhailevaa säveltä Diane Setterfieldin teoksessa Kolmastoista kertomus (The Thirteenth Tale, Tammi 2007, suomennos Salme Moksunen), minä kuuntelen menneisyyden ääniä ja kuulen Kotiopettajattaren romaanin, Humisevan harjun, Syrjästäkatsojan tarinan ja Valkopukuisen naisen, sillä Kolmastoista kertomus kantaa kaikkien näiden ikiklassikkojen tunnuksia itsessään.

Kolmastoista kertomus kuuluu Suurten Tarinoiden Armoitettuun Klubiin, jonne päästäkseen on kirjoitettava kertomus, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Sen lisäksi on oltava riittävän polveileva tarina, joka pitää lukijan otteessaan, mutta sehän on ollut Setterfieldille selviö, sillä hän on esikuviensa manttelinperijä. Tarina kaksosista, jotka kadottavat toisen puoliskonsa traagisesti kulkee monikerroksisena ja kietoutuneena nummien usvaan, vanhan talon kummituksiin, sumuisiin muistumiin ja syviin menetyksen tunteisiin.


Olipa kerran talo nimeltä Angelfield.
Olipa kerran kaksoset.

Ja koska kaksoset olivat menettäneet puoliskonsa, heistä oli jäänyt jäljelle vain rujot puolisielut. Puolisielut elivät siinä kapealla, pimeällä rajalla, joka jää elämän ja kuoleman väliin. Jälkeen jäänyt kaksonen aina likempänä rajaa kuin muut ihmiset. Se on usvaelämää, jossa menetyksen tunne kaikin ajoin päihittää elämän muut maut.

Diane Setterfieldin kirjassa Margaret Lea saa kirjeen kirjailija Vida Winteriltä, joka pyytää Lean luokseen kirjoittamaan hänestä elämänkerran. Lea elää lukeakseen ja kirjoittaa myös elämänkertoja. Pienen empimisen jälkeen Lea ottaa tehtävän vastaan ja matkustaa Angelfieldiin kantaen mukanaan paitsi matkatavaroitaan myös omaa salattua tuskaansa ja arpeaan. Diane saattaa Lean Vidan luo todellisuudessa etsimään kadonneet kaksoset ja vähän muutakin. Hopeisessa puutarhassa ja kummittelevassa talossa Lea löytää monia vastauksia

Tiesin kuka hyökkäsi viulu kädessään rouva Maudsleyn kimppuun.
Tiesin kuka tappoi John-the-Digin.
Tiesin ketä Emmeline etsi mullan alta.
Tiesin kuka poika puutarhassa oli.
Ratkaisin usvassa piileskelleen tytön salaisuuden.
Olipa kerran kaksi tyttövauvaa…ja oli talon salaisuus…

Tässä on houkutteleva tarina, jota suosittelen heille, joilla yllä mainitut klassikot ovat olleet elämää suurempia teoksia ja myös heille, jotka ovat pitäneet Maevy Binchyn kirjoista, etenkin hänen varhemmasta tuotannostaan, kuten vaikkapa Ystävyyden piiri, jossa pudottiin myös ihmismielen pimeisiin syövereihin. Kolmastoista kertomus on myös viihdyttävä kirja ja siinä on onnellinen ja luminen loppu. Pidin Aureliuksesta seisomassa käsivarret levällään, kasvot kohti taivasta ja lumihiutaleita... Näin tämän teoksen filminä. Ja siinä filmissä lumihiutaleet leijuvat maailman onnellisimman miehen päälle.

***

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni myös Booksy Liisa, Morre  Sara ja Zephyr.

22 kommenttia:

  1. Kolmastoista kertomus on hieno ja koukuttava tarina. Kun aloitin omaa blogiani 2008-2009 vaihteessa, listasin parhaat vuonna 2008 lukemani teokset ja Kolmastoista kertomus mahtui niiden joukkoon. Odotan innolla, milloin Diane Setterfield kirjoittaa seuraavan teoksensa. Toivon, että hän kirjoittaa.

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, minulla kävi tässä vähän hullusti: Olin työntänyt tämän kirjan hyllyyni vahingossa jo tehtyjen kirjojen joukkoon...,siksi olen ikään kuin myöhässä.

    Silloin kun sinä teit omaa aloituslistaasi, minä aloitin Maaloufin Samarkandilla ja listasin parhaiksi kirjoiksi Richard Powersin Laulut joita lauloimme sekä Samarkandin.

    Tätä oli vaikea lukea NYT, sillä Haudankaivajan tytär ja Elävältä haudatut oli liian liki luettuna...Tämän kirjan lauseet esim. tuntuivat NYT minulle liian yksinkertaisilta, mutta omapa on syyni.

    VastaaPoista
  3. On ihan totta, että ajankohta, jolloin kirjaa lukee, vaikuttaa kokemukseen. Itse luin Kolmannentoista kertomuksen äitiyslomalla kuopukseni ollessa vasta kolmekuinen. Niihin hormonin- ja maidonhuuruisiin tunnelmiin tuollaisen vetävän tarinan lukeminen sopi paremmin kuin hyvin. Minä odottelen, milloin saisin "Elävältä haudatut" kirjastosta. Ostan liikaa kirjoja ja nyt päätin turvautua kirjastoon :)

    VastaaPoista
  4. Lumiomena, olisin tarvinnut Aslamin kírjan jälkeen vähintäin kolme kuukautta ilman yhtään kirjaa...Voi, Elävältä haudatut sinun olisi kannattanut ostaa. Susa sai sen. Toiset minun on pakko omistaa, mutta ei kaikkia. Ostin arvontaan uuden kappaleen, sillä omastani en luovu, en.

    Kolmastosita kertomus on kuin luotu siihen tilaan, jossa on maidonhuuruinen, vauvantuoksuinen maailma: maailma maailmassa. Mutta myös hitaat suven päivät puutarhassa...Nyt on niin hemmetin kiire: Pesen mattoja, olen kahden koiran koukussa, puutarha, Bessu tulee ja leivon tiikerikakun, osallistun sekä novelli- että valokuvauskilpailuun etc.etc. Otan kohta paussin, mutta kauan ei voi olla poissa...tai niin minä luulen, otaksun...

    VastaaPoista
  5. Innolla odotankin jo omaani Leena ;) Ja tuo on niin totta, että toiset kirjat on vain pakko omistaa.

    Luin itse viime vuonna tuon Kolmastoista kertomus:n ja pidin kyllä valtavasti. Jotain samaa tenhoa siinä todellakin oli kuin vaikka iki-ihanassa Humisevassa Harjussa.

    Tästäpä tulikin mieleen, että olitkos sinä lukenut sen Elizabeth Kostovan Historiantutkijan?

    VastaaPoista
  6. Ihan mielettömän mahtava kirja. Koukutti minut täysin, oli luettava se yhteen pötköön taukoja pitämättä, ja loppuratkaisu yllätti (harvat kirjat osaavat enää yllättää!) ainakin minut - todella positiivisesti :)

    VastaaPoista
  7. Hienoa Leena, että muistit lukea tämän vangitsevan kirjan! Nyt muistin itsekin, kun luin juttusi, vaikka vähän aika sitten siitä kirjoitinkin, että mikä kirja minun pitää seuraavaksi lukea...!

    VastaaPoista
  8. Susa, kirjat lähtivät sinulle eilen aamulla. Toivotta´vasti järistyt Aslamin teoksesta...En ole lukneut tuota Historiantutkijaa, mutta yritän ehtiä...

    Rauhantuomari, minut on helppo yllättää. En Siilin eleganssissakaan olisi voinut kuvitella sitä loppua...

    Sara, tämä kirjahan koukuttaa kirjahullua, sillä kun kirjat ovat vanhoja ja niitä käsitellään valkoisin hansikkain, siitä syntyy jo tietty tunnelma. Toisaalta, voisin kuvitella itseni hyvin antikvariaattiin päiväkausiksi lukemaan ja odottamaan sitä päivän ainoaa asiakasta...Kiva,että muistit, kirjoita se nyt ylös. Mikään ei ole niin pettäv kuin muisti.

    VastaaPoista
  9. Aika koukuttavia nämä tekstisi. Tekee aina heti miäli mennä kirjastaan tai jonnekin mistä pääsee noihin kirjoihin käsiksi. No, melkein aina :)

    VastaaPoista
  10. Isopeikko, minulla on missio saada mahdollsimman moni koukutettua lukemisen autuuteen. Myönän sen aivan suoraan, kiertelemättä;-)

    Well, eihän kaikkiin voi jäädä koukkuun...en minäkään jäisi...melkein on jo minulle Iso Kiitos♥

    VastaaPoista
  11. Hip hei nyt on sinulla sellainen kirja jonka minäkin oon lukenu;D ja itseasiassa jo ennen sinua;)Mutta siis muuten olisit lukenut varmaan aiemmin ellet olisi laittanut o luettujen pinoon!

    tykkäsin todella ja luin nopeaa!
    Iloista ja lämmintä kesäpäivää!
    Anu

    VastaaPoista
  12. Anu, olet oikeassa, minä 'hukkasin' tämän kirjan ja sitten löysin...

    ...ja minä olen tehnyt sinulle Ajan patinaakin...pitäisköhän sekin vielä uusia...ei nyt, ei tänään...

    Tämä olisi lukenut nopeasti, mutta kun nyt on erikoishektistä tuon puutarhan ja ylimääräisen koiruuden kanssa.

    Anu, sinähän voisit pitää myös Siilin eleganssista...

    Kiitos samoin sinulle, Anu!

    VastaaPoista
  13. Mukava tietää, että postipoika tuonee siis huomenna kivan lappusen, jolla kirjat voi noutaa;)

    Oi, lukemisesta ja kirjojen maailmasta voisin puhua loputtomiin..ne kun ovat olleet intohimoni jo ihan siitä ala-asteikäisestä saakka eikä intohimo ole yhtään laantunut, päin vastoin. Niin moneen kirjaan suhtaudun väkevästi, sydänverellä, kuin rakkaaseen ystävään ja saman tunnut sinäkin tekevän;) On se vain niin erinomainen asia, tämä kirjahulluus;)

    VastaaPoista
  14. Minäkin olen lukenut tämän. Ja tykkäsin, mutta toisaalta hieman ärsyttivät juuri nuo kaikki yhteydet vastaavan genren kirjoihin. Toisaalta Kolmastoista kertomus on melkoinen ylistyslaulu nimenomaan sille Kotiopettajattaren romaani-genrelle. Siinä mielessä suuren hatunnoston arvoinen kirja!

    VastaaPoista
  15. Ja minulla on tämä ollut hyllyssä jo jonkin aikaa myös, mutta lukeminen on kesken. Oi keskeneräisyys!
    Elokuvia en jätä paljon koskaan kesken, mutta kirjojen kanssa joskus niin käy. Yritän parantaa tapani.

    VastaaPoista
  16. Susa, tätä hulluutta yritän levittää! Toivon, että se saapuu huomenna. Ja eihän Suomen posti hukkaa mitään, eihän;-) Se Cavalda oli niin paksu,että paketista ei tullut kaunista, mutta toivottavasti sisältö korvaa kaiken. Susa, tämä lukemisen himo vain kasvaa ja kasvaa. Haluan sitten kuulla, mitä olit mieltä Elävältä haudatuista. Vuodata kaikki vaikka viimeiseen postaukseeni ko. kirjasta. Kiinnostavaa!

    Ahmu, olihan siinä hieman tarkoitushakuisuutta, jota ei olis niin huomannut elli sitä olisi kuin alleviivattu hieman liikaa. Mutta näiden ikiklassikkojen ystävät varmaan antavat armon käydä oikeudesta. Voi, muistan vielä jopa tuon Valkopukuisen naisen, vaikka sitä ei itseltä löydykään. Muut löytyvät omasta kirjahyllystä.

    Soolis, sinä olet leffahullu, minä kirjahullu. En muista, koska kirja olisi jäänyt kesken...ai niin...se Hiljainen tyttö...;-) Yhtenä suven rauhaisana iltapäivänä, kun suloinen suvisade ropisee, otat kirjan esille ja olet heti mukana sen tunnelmissa.

    VastaaPoista
  17. Aurelius on latinaa ja tarkoittaa kultainen :D ! ei se aivan kuollut kieli ole ;D

    vaikutti mielenkiitnoiselta kirjalta. tuli mieleen, jostain syystä, Grimmin veljekset- elokuva..

    VastaaPoista
  18. Tuure, miten hieno nimi! Minun pitäisi hankkia latinan sanakirja...

    Tässä kirjassa on satumaista taikaa...varmaan pitäisit.

    VastaaPoista
  19. Lisäsin toivelistalle, en ole jostain syystä ikinä kuullut tästä kirjasta, vaikka jatkuvasti katselen kirjakauppojen tarjontaa.

    VastaaPoista
  20. Allu, KAIKKI ovat lukeneet tämän kirjan ja sen myös arvostellet paitsi minä, joka hukkasin tämän kirjayllyyni jo luettujen kirjojen kohtaan. Olen pahasti myöhässä, mutta menihän se näinkin.

    Minä törmäsin tähän Kirjakerholehdessäni, mutta tilaan sieltä tosi harvoin, koska olen muutenkin ylibuukattu.

    Lue tämä, mutta älä heti Kirjan kansan jälkeen.

    VastaaPoista
  21. Pidin tästä myös, ja taidan pitää vielä enemmän näin jälkeenpäin kun kirja on hautunut mielessäni. Kolmastoista kertomus on kunnianosoitus kunnon tarinankerronnalle!

    VastaaPoista
  22. Satu, sitä nimenomaan: Tämä kirja ylistää vanhaa, ikiaikaista tarinakerrontaperinnettä ja niitä kirjoja, joita emme unohda koskaan. Humiseva harju vei minua kovimmin...olisipa aikaa lukea uudestaan...,että saisin tietää: Miksi?

    VastaaPoista