keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

NOJOUD, 10 VUOTTA, ERONNUT


Nimeni on Nojoud ja olen kotoisin pienestä jemeniläiskylästä. Olen kymmenvuotias, tai ainakin luulen niin. Minun maassani maaseudun lapsilla ei nimittäin ole henkilöllisyystodistusta eikä heidän syntymäänsä rekisteröidä. Vanhempani pakottivat minut naimisiin itseäni kolme kertaa vanhemman miehen kanssa, ja mies pahoinpiteli ja käytti minua hyväkseen. Eräänä aamuna lähtiessäni ostamaan leipää, hyppäsin bussiin ja pakenin oikeustalolle. Olin siellä siihen asti, kunnes yksi tuomari suostui kuuntelemaan minua...

Näin järkyttävästi kuvailee elämäänsä Nojoud Ali, oletettavasti kymmenvuotias jemeniläistyttö Delphine Minouin kirjassa Nojoud 10 vuotta, eronnut (Moi, Nojoud, 10 ans, divorée, Gummerus 2009, suomennos Päivi Pouttu-Deliére). Tämän lapsen todellisuus on niin kaukana omastamme, että haluaisi uskoa tämän fiktioksi, keksityksi tarinaksi.

Totuus on kuitenkin se, että yli puolet jemeniläistytöistä naitetaan ennen 18 vuoden ikää ja usein huomattavasti vanhemmalle miehelle. Tämän julman perinteen uhriksi joutui myös Nojoud Ali. Hänelle ei kerrottu asiasta mitään etukäteen, puhumattakaan että häneltä olisi jotain kysytty. Äärimmäisen vastenmieliseltä tuntuu, että oma perhe tekee lapselle tällaista.

Tapaaminen oli järjestetty heimon vanhojen sääntöjen mukaan. Isäni lanko, joka oli joukon ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen, oli hoitanut notaarin tehtäviä. Juuri hän oli myös laatinut sopimuksen sisällön. Oli päätetty, että minun myötäjäiseni nousisivat 150 000 rialiin (noin 540 euroa).


Näin myytiin pikkutyttö Nojoud kahden suvun miespuolisten jäsenten toimesta ja käytäntö noudatteli karjakaupan tapaa. Perheen äidillä tai siskoilla ei ole asiaan mitään sanavaltaa. Nojoudin äiti oli synnyttänyt 16 lasta ja sen jälkeen hänen miehensä, Nojoudin isä, otti uuden, nuoren vaimon….

Sanomattakin on selvää, että pakkoavioliitto katkaisi Nojoudin koulunkäynnin eikä hän ehtinyt oppia edes lukemaan. Nojoud ei kuitenkaan alistu neuvottomana pahoinpitelyyn ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaan hyppää kotona vieraillessaan leivänhakumatkalla taksiin ja hakeutuu oikeustalolle. Aluksi tuntuu, että häntä ei kuuntele kukaan, mutta sitten ilmestyy Shada, rohkea nainen, joka taistelee takapajuisessa maassa naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta. Hänen jasmiinintuoksuiseen halaukseensa saa Nojoud turvautua ja olla lapsi, joka tuntee, että tässä hänellä on toinen äiti. Shada hallitsee median ja saa asialle julkisuutta. Täysin patriarkaalisessa maassa tämä urhea nainen saa Yemen Timesin toimittajan Hamed Thabetin tekemään asiasta ison jutun ja tapauksesta tulee ennenkuulumaton, sillä Nojoudin aviomies ja isä pidätetään!

Kaiken alkuna on kuitenkin ollut pienen Nojoudin uskomaton rohkeus maassa, jossa nainen on vain miehen orja ja himojen tyydyttäjä. Tapaus on maan historiassa ensimmäinen, jossa puututaan oikeusteitse nuoren tytön, vielä lapsen, vastentahtoiseen naimakauppaan. Vaati suurta rohkeutta nousta bussiin ja matkustaa oikeustalolle yksin kun ensin on hakattu ja raiskattu useasti, eikä kukaan ole koskaan sanonut, että ’sinä olet arvokas ja rakas ja me suojelemme sinua ja saat käydä kouluja niin paljon kuin haluat'.

Nojoud Alista on nyt tullut esimerkki muille jemeniläistytöille, sillä tapaus nousi myös kansainväliseen mediaan. Nojoud on itse palannut kouluun ja aikoo kirjamyynnin palkkioilla kouluttautua juristiksi, jotta hän voisi edistää naisten ja lasten oikeuksien toteutumista.

Nojoud Ali sai rohkeudestaan Yhdysvaltalaisen Glamour –lehden Women of the year 2008 –tunnustuksen yhdessä mm. Hilary Clintonin ja Condoleezza Ricen kanssa ja alkuvuodesta Jordanian kuningatar otti hänen puolestaan vastaan arvostetun Women’s World palkinnon.

Delphine Minou on kirjoittanut Nojoudin tarinan kuin tarkoituksella käyttäen hyvin selkeää kieltä. Hän on ikään kuin asettunut nuorten tyttöjen asemaan ja kertoo tarinaa etenkin heille. Mutta myös meille! Mitä me voimme tehdä parantaaksemme naisten asemaa kulttuureissa, joilla heillä ei ole mitään asemaa. Meidän on ensinnäkin luettava tämä kirja ja sisäistettävä, että se on totta. Sen jälkeen kannattaa ottaa selvää, mitä todella tapahtuu naisille ja nuorille tytöille niin Jemenissä kuin muissa naisorjamaissa. Takaan, että herätys on kova! Se meidän on kuitenkin kestettävä tietää, jos kanssasisaremme kestävät sen elää! Tämä kirja ei ole pelottava, se on vain ensin surullinen ja sitten toivoa antava. Minoui ei mässäile raakuuksilla.

Miten sitten estää enää ketään kokemasta Noujoud Alin kohtaloa? Yksi keino on ottaa kehitysmaasta ja kulttuurista, jossa naisilla ei ole mitään oikeuksia, kummilapsi, TYTTÖkummilapsi. Tämä on ainoa keino, jonka minä olen löytänyt toimia. Otin parhaan ystäväni kanssa yhteisen kummitytön Afrikasta, tarkoituksella taata hänelle koulutus ja estää hänen pakkonaittamisensa. Otimme kummitytön Planin kautta ja aiomme kyllä selvittää, että nimenomaan tätä tyttöä, Marya, on autettu ja tuon myös julkisuuteen, onko apu saavuttanut tarkoituksensa! Me emme lähteneet tähän about 15 vuoden projektiin tukeaksemme vanhoja heimoperinteitä ja yhteisöä, vaan pelastaaksemme yhden pienen tytön tulevaisuuden.

Luojalle kiitos, Nojoud, syntynyt 1998, kaiken jälkeen kuitenkin pelastui! Ja uskokaa tai älkää, pienten purojen teoria on totta. Pienestä avusta, vain purosta voi kasvaa oja, ojasta virta ja virrasta valtameri...valtameri vapauteen ja tasa-arvoon.

19 kommenttia:

  1. Noujudin pelastuminen on ihme ja kertoo siitä, että toivoa on. Liian moni, aivan käsittämättömän moni ei kuitenkaan koskaan pääse elämään ihmisoikeuksia kunnioittavaa elämää. Planin kummilapsitoiminnassa olen kuullut vain hyvää, apu on pääosin mennyt juuri sinne, missä sitä eniten ja kipeimmin tarvitaan.

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, uskon, että aina on toivoa. Jos 'heitetään pyyhe kehään', sammuu valo tunnelin päässä liian monilta.

    En ole kuullut Planista huonoa ja hyviä, iloisia esimerkkejä on tullut heidän kautta runsaasti.

    VastaaPoista
  3. Vastavierailulla täällä, missä on niin paljon kaikkea, mutta juuri nyt aika ei anna myöten pitempään perehtymiseen, kun olen mummilassa ja elämä on vähän erilaista kuin kotona.

    Mutta: Luin tästä samaisesta kirjasta muualtakin, ja mieleen tuli se Mende Nazerin kirja... mikäköhän nimi oli? Ja sitten tietysti juuri lukemani Parvekejumalat. Hurja juttu.

    Tytöistä ja naisista kaikki lähtee. Tyttökummilapsia on minullakin, kaksi, olen ajatellut ihan samoin, että siinä ei oikea keino auttaa.

    VastaaPoista
  4. Olen tavanut kasvotusten Nojudin kaltaisia tyttöjä mm. Afrikassa ja Afganistanissa. Pieni pala itseä kuolee aina, kun kuuntelee näiden tyttöjen tarinoita - kaiken lisäksi siksi, että tietää heidän olevan kuitenkin niitä onnekkaita: pelastuneita rohkeutensa takia. Alle prosentti kaikista maailman lapsimorsiamista pääsee pakoon kohtaloaan. Moni kuolee tai vähintään pahoinpidellään pahasti yrittäessään paeta. Loput alistuvat jatkuvaan raiskaukseen ja väkivaltaan, kunnes kuolevat joko lapsivuoteeseen vähän yli kymmenvuotiaina tai sitten kovaan työhön vähän myöhemmin - tai tulevat hakatuksi hengiltä.

    VastaaPoista
  5. Minä tiedän ainakin, että kummityttöni on saanut Planin kautta tosiaan kaiken, mitä olen hänelle lähettänyt. Sain hänestä mm. kuvan, jossa hän pitää valokuvaani kädessään eli perille on mennyt.

    VastaaPoista
  6. Ilse, luin Ranskassa asuvan pakistanilaisen miehen, Nadeem Aslamin kirjan Elävältä haudatut ja se kirja melkein hautasi kaikki muut kirjat elämässäni. Afganistanista. Ei mässäile julmuuksilla, mutta ei myöskään salaa. En olisi halunnut tietää enää mitään Afganistaista, mutta onneksi kirjan kansi 'pakotti' minut valitseaan sen. Onneksi.

    Ilse, ehkä tarkoitit viimeisessä laseessa, että 'siinä oikea keino auttaa'. Eli 'ei' pois. Tämä ei ollut mikään helle ja mummola aihe, mutta tuska puskee suvenkin lävitse.

    Maiku, minä en kestäisi kohdata kasvotusten, siksi olen heidän puolestaan kynällä. Tuo fyysinen pahoinpitelykin tuntuu olevan noiden nuorten tyttöjen ja naisten arkea kuin asiaan kuuluvana. Se on niin uskomatonta. Ja ihminen on käynyt kuussa ja eletään vuotta 2000 ja jotain. Olisi kiva tietää, teetkö työtä Afrkassa ja mitä? Jos se on salaisuus, älä kerro.

    Allu, Suomen Planilla olisi mallin ottamista Saksasta. Kohta ryhdyn taas rukoilemaan, että saan lähettää jouluna kirjoja...Olen onnistunut hankkimaan mm. Mauri Kunnasta englanniksi etc.

    VastaaPoista
  7. Leena, tuon kirjan tahtoisin minäkin lukea! Ole lukenut artikkeleja aiheesta sekä joitakin kirjoja. Huh, en osaa sanoa mitään järkevää tähän aiheeseen...tekee niin pahaa!

    VastaaPoista
  8. Oi kyllä, anteeksi huolimattomuuteni. Sitä tämä mummola-asuminen teettää. :)

    Minulla on vähän sama tunne, etten haluaisi enää yhtää tarinaa Afganistanista, ja sitten sinne vei taas Kamila Shamsiekin... (Poltetut varjot)

    VastaaPoista
  9. Mia, et ole koskaan kertonut naisen asemasta Chilessä. Otappa se kerran aiheeksi. Tuli vain mieleen siitä yöpöydästä;-) Sain muuten tänään yllätyspostissa filmin Suklaata iholla (Como aqua para chocolate, englanniksi), sehän kertoo Meksikosta, en tiedä, oletko nähnyt. Säälittää niin sun aakkosten J-kirjain. Mun on pakko keksiä sulle taas jotain...

    Ilse, olen itsekin vähän niin ja näin, sillä en pidä kuumasta ja pitkäkarvainen, vanha koirani vieläkin vähempi. Alasti täsä kirjoittelen;-), mutta Olga ei voi riisuutua...Jääpyyhkeitä, jäävesiä...odotamme illan viileyttä...

    Poltetut varjot oli mahtava kirja ja meni muuten edellisessä kirja-arvonnassani juuri sinua ennen kommentoineelle eli Mialle Chileen. Minun mielestäni voisit lukea VIELÄ yhden kirjan Afganistanista eli Nadeem Aslamin Elävältä haudatut. Lupaan, että selviät siitä hyvin, sillä Aslamin kieli pelastaa ja antaa myös outoa toivoa.

    VastaaPoista
  10. Minä olen viime aikoina lukenut enemmän tällasia kulttuurierot esille nostavia kirjoja, joten tämäkin päätynee lukulistalle jossain vaiheessa. En kyllä tiedä miten paljon sitä kestää lukea kaikista kauheuksista ennen kuin tulee jonkinlainen raja vastaan tässäkin asiassa...

    VastaaPoista
  11. Ahmu, sen tähden juuri minäkin luen välillä ilolla Montgomeryn tyttökirjoja sekä Linda Olssonia.

    Ja siis dekkarit on taas ihan eri juttu, niihin suhtautuu heti fiktiona, mutta nämä muut...silti...lue myös Nadeem Aslamin Elävältä haudatut, jos aikasi riittää.

    VastaaPoista
  12. Tyttöjen ja naisten koulutus ja lisääntymisterveyteen satsaaminen ovat hyviä keinoja päästä pois köyhyyden ja kurjuuden kierteestä. Sitä on vain vaikeaa toteuttaa kaikissa maissa, varsinkin patriarkaalisissa valtajärjestelmissä ja sotaa käyvissä tai eristyksissä olevista maista, minne ei päästetä edes avustusjärjestöjä. Naisten pankki on muuten uskomattoman hieno idea, ja hieno lahjaidea "sille, jolla on jo kaikkea".

    VastaaPoista
  13. Pikkupaju, koulutus on avain kaikkeen. Minä en jaksa tajuta,että länsivaltojen Afganistanissa olosta huolimatta tyttöjen koulunkäyntiä ei saada turvattua. Se ei ole vieläkään kunnossa!

    Olen lukenut naisten pankista ja lähinnä Afrikan kohdalla. En tiedä, varmaan sitä on muuallakin.

    VastaaPoista
  14. Afrikassa suuri osa katolilaisia, paavi vahva siellä.

    VastaaPoista
  15. Hannele, ei ole painokelpoista, mitä ajattelen Vatikaanista ja paavista. Afrikan AIDSkin jatkuu kiitos paavin!

    VastaaPoista
  16. Leena, paljastan sen verran että kirjoitan ammatikseni, ja sen vuoksi noita reissuja.

    VastaaPoista
  17. Hei Leena, kiitos hienosta blogistasi ja tuestasi Planin työhön maailman lasten ja nimenomaan tyttöjen auttamiseksi. Työskentelen itse Planilla ja haluan siksi kiittää sinua kummiudestasi.

    Kehitysmaiden tyttöjen oikeuksien puolesta Plan työskentelee erityisesti Koska olen tyttö -kampanjansa avulla. Tytöt ansaitsevat samat mahdollisuudet kuin pojat, ja kampanja parantaa tyttöjen koulutustasoa, terveydenhuoltoa ja turvallisuutta. Tyttöjen oikeuksia tukemalla voimme murtaa köyhyyden kierteen. Koska olen tyttö -kampanjaan voi tutustua ja sen tukijaksi voi ryhtyä täällä: www.plan.fi/koska-olen-tytto/

    Kaikilla suomalaisilla kummijärjestöillä on tiukat periaatteet varojen käytöstä. Planillakin haluamme taata, että rahat ohjautuvat nimenomaan lasten hyväksi, ja siksi rahat menevät kummilasten yhteisöissä tapahtuviin hankkeisiin eivätkä suoraan perheiden käyttöön.

    Toivon sinulle ja kaikille blogisi lukijoille antoisia hetkiä kummiuden parissa. Me teemme parhaamme lasten oikeuksien toteutumiseksi, ja teidän kummien tukenne on työllemme elintärkeää. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  18. Anna-Kaisa, eipä kestä! Menen koko ajan sataa levittänen lukemisen autuuden missiota ja samalla vähän muutakin, kuten naisten, lasten ja eläinten oikeuksia.

    Kiitos kiinnostuksestasi! Sinä ilmeisesti luit purnaukseni siitä, että emme saa enää Annen kanssa lähettä Marylle lahjoja;-) No, käännyn sinun puoleesi, jos teen ihania lastenkirjoja, saat sitten auttaa minua toimittamaan ne Marylle, mutta hänen yhteisönsä käyttöön. Viime vuonna meni aikaa ja energiaa, kun taistelin lupaa saada lähettää englanninkielisen Mauri Kunnaksen Marylle jouluahjaksi. Se meni läpi perusteella, että siitä hyötyy koko yhteisö.

    Vakilukijoissai on mm.Kölnissä asuva rouva, jolla on Saksan Planin kautta kummilapsi ja siellä ei ole mitään lahjarajoitetta. Mekin olisimme vain kirjoja, vähän vaatetta ja pienelle tytölle jotain tarpeellista turhuutta (vrt. Waltari) halunneet jouluisin ja syntymäpäivänä toimittaa.

    Olisin antanut kommentillesi enemmänkin julkisuutta, mutta en saanut netistä irti kuvaasi!

    Hienoa, että toimit Planissa! Nyt minä tiedän kenen puoleen kääntyä, jossa bestikselleni ja minulle tulee ongelmia Plan-asioissa.

    Mukavaa suven jatkoa, Anna-Kaisa!

    VastaaPoista