tiistai 14. syyskuuta 2010

VAHVAA ELÄMÄÄ AIKUINEN NAINEN!

Hormonit ovat tabu, jos olet energinen ja vielä vain about 40 vuotias. Itse vastasin ’kiitos kyllä!’ hormoneille jo nippanappa nelikymppisenä, sillä silloin alkoi tapahtua outoja asioita: sain kammottavia hikoilupuuskia, vuodin runsaasti ja tuntui, että melkein alati, nukuin huonosti tai en ollenkaan ja aloin saada kiukunpuuskia ihan mitättömistä asioista. Tunsin itseni myös masentuneeksi ja väsyneeksi, vaikka elämäni oli ulkoisesti kuin täyttä unelmaa: pieni tyttövauva, uusi rakkaus, uusi, kaunis koti upeine puutarhoineen, uutta kaikki.

Pyysin lääkäriltäni hormonitasojeni mittausta. Tulos näytti kuitenkin tyydyttävää, mutta minä en halunnut tyytyä tyydyttävään, vaan halusin elää täysillä ilman haittaavia kremppoja. Lääkärini mielestä kaksi minulle tehtyä isoa endometrioosileikkausta ja niihin liittyvät toisen munasarjan täydellinen ja toisen osittainen poisto olivat aiheuttaneet jonkinasteisen estrogeeninpuutteen. Sovimme kokeilusta eräällä hormonivalmisteella. ja tuloksia voi tuskin uskoa! Hyvin pian tajusin kärsineeni miltei koko naisenikäni estrogeenin puutetta. Saman tiedän nyt tapahtuneen myös monille ystävilleni.


Naisvitamiinin (lue: hormonin, estrogeenin) nauttimisen aloittaminen sai aikaan monia positiivisia vaikutuksia. Ensinnäkin kaikki krempat katosivat, kiukuttelut, hikoilut, alituiset vuodot ja unettomuudet. Seksuaalisesti olin ollut aiemminkin halukas kohdattuani vihdoinkin Elämäni Miehen, mutta nyt aukeni taivas, josta en ollut osannut edes uneksia. Suhteeni mieheeni on hyvin ’hot’ vieläkin ja kohta meillä on jo hopeahäät! Kukaan ei usko, kun kerron ikäni, vaan olen joutunut näyttämään jopa passiani epäuskoisille;-) Kampaajani ihmettelee, miten hiukseni ovat niin runsaat ja kiiltävät, mutta vasta muutama viikko sitten kerroin hänelle todellisen syyn, koska hormonien syöminen ja sen myöntäminen iloisesti on asia, josta seuraa nautinnollisen elämän ankarin rangaistus: rintasyöpä. Minulla on ystävättäriä, jotka vannovat, etteivät koskaan ala nauttia hormoneja, ja valittavat samaan hengenvetoon monia elämänsä intiimejä vaikeuksia. Ymmärrän heidän pelkonsa, mutta toisaalta, eikö koko elämä ole hyppy pimeään. Jos haluaa todella elää, pitää uskaltaa. Ehkä omaa uskallustani on vahvistanut eräs kokemus: Tunnen vain kolme rintasyöpään sairastunutta naista (yksi heistä on nyt kuollut), eikä heistä kukaan käyttänyt hormonikorvaushoitoa. Toisaalta kun sairastuin melanoomaan ja odotin kaksi viikkoa vastausta mahdollisista etäpesäkkeistä, tajusin että pahinta on elämätön elämä. Olin aina ollut tunnollinen, kunnollinen, ylivelvollisuudentuntoinen puurtaja, raataja. Olin koko siihenastisen ikäni aina maksanut jotain järkevää: opintovelkaa, tonttia, asuntoa. Vain puhtaasta tunnollisuudesta jatkoin vuosikausia avioliittoa, jossa ainoan lämmön soi hyvin tehty leivinuuni. Nyt haluan elämästä löytyvän paljon iloa: Ostin välimerensinisen rättikattoauton, perustin salaisen puutarhan, aloitin italian opiskelun ja nykyisen kotini kuumin piste löytyy aivan muualta kuin leivinuunista!

Silloin, vuosia sitten, syövän jälkeen, oli aika hypätä ja se kannatti. Toinen hyppyni olikin sitten jo hormonihyppy. En tunne syöväni lääkettä, vaan naisvitamiinia, elämän ja voiman vitamiinia, joka pitää virtani vauhdissa ja saa minut nauttimaan elämästä vaalien Kaikkien Aistien Juhlia!

Vahvaa Elämää Aikuinen Nainen, Lukijani, Ystäväni, Ohikulkija, Elämän Sisar♥

30 kommenttia:

  1. Sinun kuvastasi ja kirjoituksistasi näkee että olet onnellinen - ja miten mukavaa, että jaat sen ja osaamisesti täällä meille. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Ihana kommnetti, Helena, kiitos♥

    Tämän postauksen julkaisu kysyi minulta todella voimia, sillä vaikka olen aika avoin, en kuitenkaan halua tilittää ihan kaikkea, mutta päädyin tähän siksi, että nyt hyvän pitää levitä. Ajattelin, että jos kerron, miten minulla oli, joku saa siitä avun itselleen. Sain jopa tukea yhdeltä ihanalta naiselta: Kiitos Merja V.♥

    Well...usein nautin elämästä hehkuen, mutta olen myös superstressaaja sekä -suorittaja, mistä tavasta yritän kouluttautua ulos. Mutta Helena, mieti miten olisi ellen nauttisi naisvitamiinia!

    VastaaPoista
  3. Heippa Leena!

    Todella intohimoinen ja vahva kirjoitus. Söin minäkin hormoneja 11 vuotta, mutta sitten lopetin, kun ymmärsin ettei siitä enää ollut hyötyä.

    Nyt olen alistunut mummouteeni, mutta silläkin on omat ulottuvuutensa.

    Kaikkea hyvää sinulle Leena, olet Tosi Rohkea Nainen<3

    VastaaPoista
  4. Heippalis!
    minä myös olen syönyt näitä ihania naisvitamiineja lähes 20v, en muista tarkalleen ,milloin aloitin mut muistan sen miksi aloitin..

    Olen voinut niin hyvin, nukkunut hyvin, limakalvot terveet...
    ja kiinnostunut seksistä...

    Luin just Turkkarista, jossa oli kirjoitus alzheimerin taudista, että estrogeenit estävät vahvasti...kuten antikosidantitkin, liikunta, jne..

    VastaaPoista
  5. Aili, kiitos♥

    Uskon kyllä että mummoudessa on puolensa, mutta kun ei ole mummotettavana kuin koiria, eikä vain tunnu siltä - vielä. Minullakin on ystävätär, joka teki saman ratkaisun kuin sinä, mutta silloin olikin jo kolme lapsenlasta. Ja hän pelkäsi rintasyöpää yhtä paljon kuin minä pelkään elämätöntä elämää....Kaikkea hyvää myös sinulle, Aili!


    Hanne, minä olen koko ikäni syönyt vitamiineja ja hivenaineita amerikkalaisilla suosituksilla. Myös liikkunut olen paljon ennen Olgan nivelrikkoa. Nyt pitää opetella likkumaan yksin...

    Tottakai meillä on limakalvot kunnossa ja nautimme seksistä ja kaikesta ihanasta, mitä elämä eteen tuo;-)Elämänmakuista jatkoa, Hanne♥

    VastaaPoista
  6. Upea teksti, samoin edellinen! Sinä rohkea, itsesi kanssa sovussa elävä nainen!!!

    VastaaPoista
  7. Ihana tilitys, tunnet syvällisesti ja kirjoitat nautinnollisesti.
    En itse ole syönyt hormooneja, ei ole ollut tarvetta. Menkat hiipuivat alta viiskymppisenä ilman mummuoireita. Minulla on aina ollut varmaan alhainen hormonituotanto, kun ainokaistanikin väsättiin viisi vuotta ja heti tärppäs yhdellä hormonikuurilla. kuulun nähtävästi niihin onnellisiin, jotka ovat säästyneet kuumilta aalloilta ja suurilta mielialavaihteluilta.
    Mukavaa viikonjatkoa:)

    VastaaPoista
  8. Ihanan positiivinen kirjoitus Leena,ja olet upea tuossa kuvassa!
    Minä en saa ottaa noita hormoneja, sillä äidilläni oli munasarjasyöpä,siskollani,serkullani ja tädilläni rintasyöpä,ja itsellänikin oli kasvain,onneksi hyvänlaatuinen,kohdussa.
    Toisaalta en ole tuntenut mitään pahoja oireitakaan, ja kaikki on tähän asti toiminut hyvin.
    Ihanaa,että kohdallasi muutos on noin positiivinen:-)

    VastaaPoista
  9. Marjatta, kiitos! ja sitä samaa toivon sinulle - sydämestäni♥

    Hanne, kiitos♥ Nyt sanoit hden yhteisen asian sinulla ja minulla: Kumpikaan raskauksistani ei lähtenyt käyntiin ennen kuin oli tehty endometrioosileikkaus ja sitten vielä annettu hormonia (Clmifen) päälle. Ja sitten väsättiin...,mutta oli se kivaakin...;-) Olen kuullut, että jotkut eivät huomaa yhtikäs mitään menopaussia. Sinä olet onnekas: nauti! Mukavaa viikon jatkoa myös sinulle, Hanne!

    Kiitos, Jael♥ Sinä kuulut samoihin onnekkasiin kuin Hanne juuri enenn sinua. Se on yksilöllistä, mutta kuulemma varsin paljon periytyvää eli jos äidillä on ollut rankka menopaussi, niin siinä sitten tytär tietää, mitä voipi olla tulossa - joskus. Juu, minun kohdallani muutos oli niin radikaali, että ihan oikeasti epäilen, että olisin voinut mittauttaa hormonitasoni jo 20-vuotiaana!

    Musta tuntuu, että olen nyt ihan alasti, mutta se kannatti, sillä selvästi te kaikki olette osanneet arvostaa rohkeaa esiintymistäni, joten tunnen: Kannatti kuitenkin!

    VastaaPoista
  10. Toi kuva on ihana! Olen tässä naureskellut tuota leivinuunijuttua, onneksi sulla oli ainakin sellainen.

    VastaaPoista
  11. Allu, hyvä fiilis tekee hyvät kuvat.

    Niinpä...,mutta on tässä kuitenkin nähty, että elämässä on jotain oikeudenmukaisuuttakin...eli enää en niin siitä leivinuunista perusta;-) Mä tiedän, että sä naurat mun juttuja...ja mä sun - silleen kivasti.

    VastaaPoista
  12. Harvemmin kerrotaan että on myös mummuja ihan ilman mitään vaivoja. Siitäkin voitaisiin mainita, etteivät kaikki nuoremmat "odota" pahinta. Rentoutuminen auttaa pikkuvaivoihin, lämpöön ja tollaseen. Näissäkin asioissa on järkevä valita oikeat vanhemmat ;)

    P.S.
    Hyvä tosiaan nuoremmille kertoa että hyvä seksielämä ei lopu iän mukana :)

    VastaaPoista
  13. Hannele, siitä puhutaan vähempi varmaan siksi, kun he eivät tarvitse sitä tietoa ja valoa sinne tunnelin päähän. Toiset pääsevät mummoiksi ilman mitään vaikeuksia. Minä halusinkin olla edellisen kirjan ja itseni likoon laittaen valonkantaja niille, jotka ehkä nyt ihmeissään ja vaivoissaan pyörivät ihan väärissä tutkimuksissa. Ja heidän lääkäritkään eivät ole gynekologeja. Tuosta kirjasta käy ilmi, miten paljon turhaan moni on ravannut kalliissa kokeissa ennen kuin onkin selvinnyt että kyseessä olikin hormonivaje.

    Ei se lopu, mutta ei kerrota, että nyt se vasta...sshhhh;-)

    VastaaPoista
  14. Hienosti ja rohkeasti olet kuvaillut naiseuden uutta vaihetta. Rohkea tyttö olet, tuolla asenteella autat varmaankin muita ihania naisia valitsemaan oman tiensä.

    VastaaPoista
  15. mutta onhan monessa paikassa todettu että negatiiviset odotukset vahvistavat, yhtä sun toista.. En ole koskaan koskaan missään lukenut, että vain noin 50% on vaivoja. Ei ole mikään luonnonlaki, että niitä vaivoja saa.

    (Eikä lääkäreille pitäisi olla salaisuus eikä yllätys, että 40+ naisilla on hormooneja)

    VastaaPoista
  16. Unelma, toivotaan, toivotaan. Ja kiitos, Sinä Ihana Nainen♥

    VastaaPoista
  17. Hannele, toivotaan nyt sitten vaan, että minä en ole Negatiivinen Odotus vaan Valokantaja! Se kävi jo selväksi, että sinä et tarvitse Maija Kajan kirjan apua etkä minun kokémustani asiasta. Yleensä minua on pidetty positiivisena esimerkkinä. Tämä juttuhan on julkaistu jo aiemmin yhdessä kirjassa muiden auttamiseksi.

    VastaaPoista
  18. (en kertonut mitään itsestäni,
    enkä mitään sanonut sinustakaan ;)

    VastaaPoista
  19. Hieno, rohkea kirjoitus naiseudesta Leena! Ja tiedätkö, kun katson tuota kuvaa, mulle tulee mieleen sanat " onnellinen ja iloinen TYTÖN hupakko;)" Näytät elivoimaiselta, onnelliselta.

    VastaaPoista
  20. Ei siihen tarvita hormoneja..... vaan tahtoa ja oikeat määrät vitamiineja.....

    VastaaPoista
  21. Volkkarit taas meni eteen mun ajatuksista.....TV:ssä

    VastaaPoista
  22. Ja multa vaan alko lähteen hiukset...
    :(((((

    VastaaPoista
  23. Hannele, juu, eihän me kumpikaan.

    Susa, kiitos♥ Jotkut päivät ovat sellaisia tytönhupakkopäiviä...esimerkiksi syksyn omenapäivät. Olenkin elinvoimainen ja onnellinen ja pysyn sellaisena, jos teen, kuten olen runossani Päätös luvannut. Täytyy osata joskus sanoa 'ei' ja sitten pitää pystyä karsimaan elämästään ilo- ja energiasyöpöt! You too!

    Leena, sinä et varmasti sitä vielä tiedä...Kokeile nyt ensin, mitä suvella sovittiin ja ellei se auta, niin sitten...Jätä pois myös se shamppoo, mistä J:kin mainitsi. Varoiksi.

    Jestas nainen!, volkkarit näiden naisten juttujen ohi;-)

    Leena, ota rauhassa. Se saadaan loppumaan, mutta sitten istutaan uudestaan alas ja minä käyn tiheällä kammalla läpi kaikki sun syömiset ja syömättä jättämiset. Äläkä pese hiuksiasi kuumalla vedellä. Ihan haalee riittää. Oltashan me voitu meilata tää, mutta mitä välii.

    VastaaPoista
  24. Lääkäreille tuntuvat hormoonit olevan tabu. Pitää käydä useammalla, ennenkuin otetaan tosissan. En puhu nyt itsestäni, vaan ympärillä kuulluista tarinoista.
    Naisen elämä on.. aikamoista.

    t. Sooloilija

    VastaaPoista
  25. Soolis, nimenomaan. Olen huomannut, että suomalaisessa terveydenhuoltojärjetelmässä pitää olla rohkea ja vahva.

    Naisen elämä on aikamoista todellakin...up and down ja joskus upsidedown.

    VastaaPoista
  26. Huomaa, että aihe on polttava ja pinnalla keskustelusta ja useista avautumisista päätellen. Aiheelle voisi perustaa kokonaisen oman blogin, jossa kommentaattorina toivoisi olevan ainakin gynekologin ja psykologin. Vertaiskokemukset inhimillisillä asintuntijalausunnoilla höystettyinä - kuten Maijan kirjassa.. Syy, jonka vuoksi itse suosin naisgynejä. Leenalle kiitos itsensä likoon laittamisesta perin privaatissa aiheessa. :-)

    VastaaPoista
  27. Tosi hienoa, että olet löytänyt hormoneista noin paljon apua! Minä suhtaudun niihin omalta kohdalta skeptisesti, sillä e-pillerit muuttivat persoonani, toivat migreenitaipumuksen takaisin pintaan lapsuuden jälkeen jne. jne. Niillä oli minun kohdallani niin paljon huonoja vaikutuksia, että olen vannonut pysyväni hormonivalmisteista kaukana toistaiseksi.

    Mutta minulla ei olekaan ollut estrogeenivajausta. (Esim. migreeni iskee juuri silloin, kun estrogeenitaso laskee, joten tiedän, että olo ilman sitä voi olla kurja.) Molemmat biolapsemme saivat alkunsa heti, kun heille annettiin mahdollisuus tulla, joten oletan, että estrogeenit ovat "kohdillaan". Mahtavaa, että apua löytyy, jos on toisin. Naisen kehon toiminta on minusta kauhean mielenkiintoista juuri noiden hormonien takia. Ne tuntuvat vaikuttavan kaikkeen, hyvässä ja pahassa.

    Karoliina

    VastaaPoista
  28. Nette, minä kyllä oikein harkitsin tätä. En ole ihan niin räväkkä, kuin voisi luulla. Tein testejä ja sain kokea,että vertaiskokemus on kuin vertaistuki eli nyt joku takuula sai tästä rohkeutta etsiä outoihin vaivoihinsa apua ja/tai kehtaa ne tunnustaa. Kiitos♥

    Karoliina, E-pillerit ovat täysin eri juttu kuin nämä vaihdevuosienkorvaushoidot. Minä sain E-pillereistä kaikki mahdolliset vaivat migreenistä haluttomuuteen ja kaiken siltä väliltä. Nyt estrogeenin kanssa kaiki on päinvastoin!

    Jos oma hormonitoiminta on kunnossa, eikä ole mitään elämää haittaavia oireita, ei todellakaan tarvitse muuta kuin elää ja nauttia.

    Ja nimenomaan: Joskus tuntuu, että hormonit pyörittävät maailmaa!

    VastaaPoista
  29. Hei Leena, oletko kuulolla? Tai miten sinuun saisi yhteyttä? Olen 37v nainen ja kärsinyt jo vuoden ajan kuumista aalloista, kivuista, runsaista vuodoista, mielialoista, haluttomuudesta ym. naisten vaivoihin liittyvästä. Mikä on tuo hormonihoito jonka sait? Voiko sen saada jo tässä iässä? Ei siis e-pillerit? Tarvitsisin apua kovasti! Kiittäen Bambi

    VastaaPoista
  30. Bambi, meilaa minulle leenalumi@gmail.com omalla nimelläsi, niin kerron senkin, mitä tähän en voinut laittaa. Voi sen saada jo sinun iässäsi;-)

    VastaaPoista