keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Bernhard Schlink: Viikonloppu

Mutta sitten Margarete kysyi hänen puoleensa kääntymättä äänellä, joka juuri ja juuri kantautui tammen alle: ”Kuuletko mustarastaiden kaksinlaulun?” Henner ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota, ja nyt hän kuuli sen. Ilta, mustarastaat, ovella seisova Margarete – Henner ei tiennyt miksi, mutta itku ei ollut kaukana.

Kukapa uskoisi, että Bernhard Schlinkin Viikonloppu (Das Wochenende, WSOY 2010, suomennos Leena Vallisaari) liikkuu Saksan terrorismin jälkimainingeissa, kun lukee alun kauniin lukunäytteen. Kaikki on mahdollista ja myös se, että Bernhard Schlink on tehnyt äärettömän lahjakkaan kirjan, jossa syyllisyyden ja hyvityksen teemat tanssivat tiukkaa paritanssia entisten terroristien kokoontuessa viikonlopun viettoon Christianen maatilalle. Kokoontumisen näkyvä syy on Christianen veljen Jörgin vapautuminen kahdenkymmenen vankilavuoden jälkeen, mutta kutsuttujen ystävien lisäksi joukkoon osuu kuin sattumalta nuori taidehistorioitsijaksi tekeytyvä ja muka vanhasta talosta kiinnostunut nuori mies, jolloin näemmekin jo paritanssin seremoniamestarin yllään hyvityksen vaateen viitta.

Ferninand:

Olet yhtä kykenemätön totuuteen ja suruun kuin natsit. Et ole hiukkaakaan parempi – et ollut silloin, kun murhasit ihmisiä, jotka eivät olleet tehneet sinulle mitään, etkä silloin, kun jälkeenpäin et ymmärtänyt, mitä olit tehnyt. Te intoilitte vanhempienne sukupolvea, murhaajasukupolvea vastaan, mutta teistä tuli samanlaisia. Olet sen näköinen ja puhut kuin et katuisi mitään, mitä olet tehnyt. Ainoa mitä pahoittelet on se, että hanke meni myttyyn ja sinä jäit kiinni ja jouduit vankilaan. Sinua eivät säälitä toiset, sinä säälit vain itseäsi.

Schlink yllätti minut monin tavoin. Ensinnäkin, kun tein hänen aiemman kirjansa Lukija (Der Vorleser) pidin kirjaa hyvänä, mutta liian ennalta-arvattavana, jolloin julistinkin, että kirjasta tehty elokuva kerrankin päihittää itse kirjan. Toiseksi, miten varoittamatta Schlink heittikään minut omaan eiliseeni, joka on pelkkää Saksan kirjallisuutta ja etenkin terrorismin ja yhteiskuntakritiikin teemoissa Heinrich Böllille omistettuja vuosia, jolloin luin kaiken mahdollisen ryhmästä Baader Meinhof, Punainen armeijakunta eli RAF (Rote Armee Fraktion). Nyt olen Viikonlopussa, joka kertoo tämän ryhmän jäsenten viikonlopusta tiheästi, ihon alle menevästi ja yllättävästi.  Kolmanneksi: Schlink on uusi Böll! Bernhard Schlink on kirjoittanut kirjan, jossa parittelevat ihmisluonteen monet alitajunnasta puskevat teemat käsitellen menneisyyden rankkoja erheitä, katumusta ja ei-katumusta, katkeruutta, sisaren suojeluhalua veljeensä, halua irrottautua menneestä, mutta kuitenkin osin pitää kiinni, sillä Marko ei halua vieläkään luovuttaa, vaan vaatii Jörgin jatkavan. Näin syntyy Christianen ja Markon välille taistelu jo hävinneen miehen, Jörgin, sielusta. Ja miten Schlink kirjoittaakaan: Ei yhtään turhaa sanaa, ei virkettä. Jokainen kappale on välttämätön viikonlopun vietolle ja Schlink säveltää viikonloppusinfoniansa, jonne kuuluvat myös mustarastaat ja rakkaus. Kirja on älyllisen harmonian huippu!

Ja kaiken aikaa mukana on Ilse, eläkkeelle jäämässä oleva opettaja, joka on vihdoinkin löytämässä omimman itsensä. Hän on päättänyt, että kirjoittaminen on hänen loppuelämänsä. Ilse kirjoittaa tarinaa Janista, terroristista, jonka tarina lomittuu Schlinkin viikonlopun viettäjien päiviin pääkertomusta tukien ja avartaen:

Yhtäkkiä tulee pelko. Yhtäkkiä se, minkä on tarkoitus vain näyttää kuolemalta, tuntuu todelliselta kuolemalta. Hänen elämänsä päättyy, ja sen jälkeen tulee jotakin, mikä ei enää ole hänen elämäänsä vaan jonkun toisen. Jos se tulee – Jan ei enää tiedä, ettei kuole. Kuoleman kanssa ei leikitä. Se ei anna pilailla kanssaan. Se…

Erittäin kiinnostavaa, että Bernhard Schlink on tarttunut saksalaiseen terrorismiin 70-luvulta 90-luvulla. Ja jo oli aikakin, sillä tätä minä olen odottanut. Voin sanoa, että Viikonloppu ylitti kaikki odotukseni ja huomatkaa myös, että tapani on panna runsaasti painoa tyylille, mutta ei sisällön kustannuksella. Sanokaa minkä muun kirjan sanoja voi juoda kuullen samalla musiikkia menneisyyden ja nykyhetken syleillessä toisiaan sekä katkerana että armahtavana ja jossain syttyy uusi rakkaus!

He olivat onnellisia, koska haistoivat ja maistoivat ja tunsivat toisensa niin mielellään. He makasivat Margareten sängyssä ja nauttivat siitä, että heidän ruumiinsa pitivät toisistaan, että ne eivät tehneet sitä sydämestä irrallaan mutta että se oli erillistä pitämistä, erillinen aarre. He eivät kuulleet sateen ääntä vain avoimesta ikkunasta vaan myös katolta yläpuoleltaan. He nukahtivat sateesta tehdyssä talossa.

****

Tästä kirjasta on kirjoittanut lisäkseni ainakin Suketus, Liisa ja Jaana

22 kommenttia:

  1. Pitäisikin varmaan lukea tämä, Lukijasta pidin kovasti eikä se mulle ollut välttämättä ennalta-arvattava.
    Böllin kuolemasta tuli 25v ja hänestä oli paljon kirjoituksia paikallislehdessä, hänhän oli kölniläinen.

    VastaaPoista
  2. Allu, minäkin pidin lukijasta ja annoin ainoan miinuksen siitä, että se oli MINULLE ennalta-arvattava. Toisaalta oli kiehtovaa kerrankin kohdata tapaus, jossa elokuva ylisti kirjaa ja kuitenkin: Elokuvan käsikirjoitus perustui Schlinkin kirjaan. Uskallan aina olla omaa mieltäni.

    Tämä Viikonloppu onkin sitten jo se, missä Schlink vei jalat altani;-)

    VastaaPoista
  3. Tästäkin kirjasta sait minut nyt kiinnostumaan...

    VastaaPoista
  4. Jael, enkä syyttä. Tässä oli muuten aika paljon samaa kuin The Weekendissä, mutta en tohtinut verrata, koska en ollut varma, kumpi oli enempi kuin fyysinen ja kumpi psyykkinen elämys ja olin jo verrannut Cameronin Weekendiä Woolfin Mrs. Dallawayhin, joten...päätin kerrankin pidättäytyä;-)

    VastaaPoista
  5. Samoin kiinnostuin tästä kirjasta, joka tuntuu olevan älyllinen, kaunis, rankka ja samalla katsaus lähihistoriaan melkein nykyajasta käsin.

    Minua kiinnostavat ihmiset terroritekojen takana. Mieleeni tuli sellainen seikka, että eurooppalaisten on hyvä muistaa "oma" terrorimme, kuten juuri saksalainen Punainen armeijakunta tai irlantilainen IRA, joista toki edellinen on jo kauan sitten lopettanut.

    VastaaPoista
  6. Lumiomena, ei niin rankka kuin Aslamin kirja, siis ellei itse ajaudu etsimään tietoa RAF:ista, mutta ehdottomasti kaunis, älyllinen ja katsaua lähihistoriaamme.

    Sama täällä. Olenhan usein kirjoittanut: 'Ihmismielen syvin mustuus kiehtoo minua.' Siksi jäin Kirjan kansassa Venetsiaan, jossa kuppa ja pahin sekoittuvat likaiseen veteen, siksi Haudankaivajan tytär ja Elävältä haudatut.

    Siis ja nimenomaan, olinkin aiheesta positiviisesti yllättynyt, sillä olen viimeksi lukenut Saksan terrorismista Heinrich Böllin kirjoista ja se oli kauan, kauan ennen blogia.

    VastaaPoista
  7. Schlink julkaisee kai aika harvakseltaan romaaneja. Olen lukenut vain Lukijan, muita hänen kirjojaan en edes tiedä..
    Oikein mielenkiintoiselta vaikuttaa tämäkin.

    VastaaPoista
  8. Soolis, Schlink siirtyi nyt minun 'seuraa kirjailijaa -listalleni'. Siellähän ovat mm. Siri Hustvedt, Paul Claudel, John Irving, Joyce Carol Oates, Nadeem Aslam, Paul Auster, Ian McEwan...

    Suosittelen!

    VastaaPoista
  9. Schlink on tietääkseni päätoimisesti oikeustieteen proffa, joten ei ehkä saa niin paljon aikaiseksi kuin päätoiminen kirjailija.

    VastaaPoista
  10. Allu, hän on todellakin lakimies ja aloitti kirjallisen uransa jännitysromaaneilla, mikä selittänee sen, että hän on täydellinen yllättäjä - vieläkin.

    Minusta harvat julkaisut ovat usein eduksi lopputulokselle.

    VastaaPoista
  11. Tämä kirja on minunkin syyslukulistallani;) Vaikuttaa mielenkiintoiselta! Lukijaa en ole lukenut mutta elokuva on yksi suosikeistani:)

    VastaaPoista
  12. SaSo, sinulla on sitten upeita lukuhetkiä edessäsi. Kovasti kiinnostuneena odotan, miten sinä koet tämän kirjan. Ellen huomaa, niin vinkkaa minulle, kun Viikonloppu on blogissasi. Yritän ehtiä käydä kaikilla, mutta nyt on todella melkein vain luettava, luettava...voiko liikaan lukemiseen kuolla...jos, niin mikä ihana tapa lähteä maailmasta!

    VastaaPoista
  13. Kiitos, Leena Lumi, jälleen mielenkiintoisesta kirja-arviosta! Tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea. Pidin Lukijasta, vaikka näinkin elokuvan ensin. Olisiko kirja ollut erilainen kokemus toisin päin, en tiedä.

    Aihe on tosiaan mielenkiintoinen. Kunpa tämä kirja osuisi kirjaston hyllyltä vastaan...

    VastaaPoista
  14. Valkoinen kirahvi, ole hyvä ja todellakin, uskon ettet halua jättää tätä kirjaelämystä kokematta. Minäkin pidin Lukijasta, mutta en näin paljon ollenkaan. Schlink meni mulla nyt ihan uuteen kastiin.

    Usein ainakin minä luen kirjan ensin ja sitten näen filmin ja petyn. Lukija on leffana poikkeus, joka vahvistaa säännön.

    Aihe on äärimmäisen kiinnostava ja aina ajankohtainen, sillä ei terrorismi mihinkään häviä.

    VastaaPoista
  15. Olen lukenut Schlinkiltä kertomuskokoelman Neuvoton sukupolvi, josta yllätyin erittäin positiivisesti! Olen harkinnut Lukijan lukemista mutta jostain syystä se ei sitten kuitenkaan ole houkutellut tarpeeksi. Tämä sen sijaan vaikuttaa jo aiheensakin puolesta hyvin kiinnostavalta!!

    VastaaPoista
  16. Satu, jos minulta kysyt, se on tämä.

    Pidän kirjassa myös samasta kuin Cameronin The Weekendissä eli näyttämöllinen ja rajattu asetus: Yksi tietty paikka kuin näyttämö ja rajattu aika: viikonloppu. Myös henkilöitä on molemmissa alle kymmenen, joten heihin ehtii tutustua syvästi.

    VastaaPoista
  17. Mielenkiintoinen kirja, täytyy panna varaukseen kirjastoon.
    Sain juuri loppuun Peter Franzenin Tumman veden päällä. Erinomainen kirja ja hyvä kieli.
    Säät ovat viilenemässä, sukkia ja tumppuja olen tehnyt ja tekeillä. Onneksi voi kutoa TV:tä katsoessa. Lienen kuuhullu tai vastaavaa, sillä olen herännyt muutamana aamuna tasan kello neljä, lukenut vähän aikaa ja sitten jatkanut uniani. Onneksi ovat kirjat!

    VastaaPoista
  18. No sää sen sanoit!: En ole kolmeen yöhön saanut unta. Lumimies meinasi jo hermostua, kun ramppasin kaksi yötä ja viime yön hän sitten viettikin Helsingissä;-) En ehdi seuraamaan mitään kuutamoita tai tähtiä - nyt. Yritän kyllä aina, mutta kirjat ohittavat tällä hetkellä kaiken.

    Valitan, minä en ehdi Franzeniin, mutta yritä sinä ehtiä Schlinkin uutuuteen. Lupaan ettet kadu!

    VastaaPoista
  19. Oho - en huomannut tätä, kummallista. Kuulostaa oivalta ja erittäin mielenkiintoiselta teokselta. Lukija tuntui tekstinä hieman haalealta ja värittömältä - tämä ei vaikuta toistavan samaa virhettä. Saksalainen terrorismi on erittäin mielenkiintoinen aihe, se kun tuntuu unohtuneen.

    VastaaPoista
  20. Tuure, kyllä minä ihmettelin...;-)

    Minulla oli Lukijasta hieman sama olo, mutta elokuva korjasi kaiken. Toisaalta en tiedä miksi, mutta arvasin Lukijan juonen etukäteen. Ehkä olen joku tietäjänainen...

    Älä nyt hanki tätä, älä lue!!!Joulupukista en tiedä, mutta Välikaton Feetu ja Joulun tonttu ovat oikeasti olemassa, joten...

    VastaaPoista
  21. Tuure, tämäkin käy ja nauroin aivan vedet silmissä...olet takuulla partiossa! Toisaalta, kun ja jos nyt aloitat ranskan opiskelun, löydät sieltä varamaan jonkun kauniin sanan kuvaamaan tällaista aikuista naista, joka on paljon boheemi, mutta kuitenkin aika hyvä naiseksi.;-) Viestini on ainakin ymmärretty...On the other hand: Onkohan mussa kuitenkin vähän sööriä...istutin muuten juuri Sir Winston Churchill -narsisseja...

    VastaaPoista