torstai 11. marraskuuta 2010

KOSTO: RAKKAUSTARINA

Niagara Falls, heinäkuun neljännen vastainen yö

Hei! Hei! herkkupeppu! Mmmmmm. Uuh beibeibi, minne matka?

Näytä miten sun tissit pomppii! Heiheihei, minne matka?


Sellainen nainen, kolmenkymmenen viiden ja pukeutuu kuin teinityttö. Hihaton toppi, farkkusortsit, kulunut blondattu tukka kiharalla kasvojen ympärillä. Paljaat sääret, korkeakorkoiset sandaalit! Tiukat seksikkäät vaatteet, jotka myötäilivät rintoja ja takamusta, mitä se oikein odotti?

Itsehän kerjäsi!

Joyce Carol Oatesin Kosto: Rakkaustarina (Rape: A Love Story, Otava 2010, suomennos Kaijamari Sivill) iskee täysillä vyön alle, humauttaa päästäsi kaiken naiivin luottamuksen oikeuteen,  valuttaa runsaasti verta, kyyneleitä ja kostoa, etäännyttää sinut siitä, mitä olet pitänyt vääränä ja lopulta ainoa janosi on kosto.


Martine Maguire eli Teena, leski, 35 vuotta, raiskataan julmasti ja jätetään kuolemaan saastaisen venevajan lattialle. Teenan tytär Bethel Maguire eli Bethie, 12 vuotta, on mukana ja joutuu myös pahoinpidellyksi, mutta selviää piiloon, josta kuulee, mitä äidille tehdään uudestaan ja uudestaan ja ihan jokaiseen paikkaan, mihin jotain voidaan työntää. Heinäkuun neljännen vastaisena yönä kaikki muuttuu, koko aika muuttuu. Tämän jälkeen on vain kaksi aikaa: ennen ja jälkeen. Heinäkuun viidennen päivän ensimmäisinä minuutteina vuonna 1996 Bethie Maguiren lapsuus valuu maahan venevajan lattialautojen raosta koskaan palaamatta. Nyt on jälkeen.


Tässä vaiheessa lukija on jo niin vereslihalla, että odottaa oikeutta ja toivoo vain, että Teena selviää ja pääsee pois hengityskoneesta. Sillä selviäähän kaikki, sillä raiskaajat olivat tuttujen naapurien aikamiespoikia. Bethie tunnistaa heidät sekä valokuvista että tunnistusrivistä. Selviäähän kaikki ja paha saa palkkansa, selviäähän!,  vaikka


ÄMMÄ SAATANA NYT ON PARAS RUKOILLA


NYT ON PARAS OLLA HORO POLVILLAAN


KERRANKIN NIIN ETTEI IME MUNAA


Niinpä. Taas ollaan yhdessä Jantessa, jossa naisen kokema vääryys painaa vähemmän kuin pienin hiekansiru Saharassa. Veret seisahtuvat ja sitten muistat kokeneesi jotain vastaavaa. Liikumme Oatesin tunnetulla väkivaltateemalla ja väistämättä koemme kaikuja Haudankaivajan tyttärestä. Kosto: Rakkaustarina on se syvin, mutta nopein viilto, Haudankaivajan tytär on syvää, mutta piinallisen hidastettua viiltoa. Lienee niin, että Kosto: Rakkaustarina jäi jopa kirjailijalle itselleen painajaiseksi, josta piti kirjoittaa itsensä ulos laajentamalla aihetta ja lopulta antamalla sille edes muodollisesti onnellinen loppu. Tässä on nyt minulla sama vertailu kuin tein Siri Hustvedtin kirjoista Lumous ja Kaikki mitä rakastin. Ensin Lumous, sitten Kaikki mitä rakastin. Kirjailijakin voi janota itseltään lopullisempaa tragediaa – tai kostoa. Hyvitystä.

John Dromoor, tuore konstaapeli, 1994

Mutta se mistä hän piti, oli oikeudenmukaisuuden idea. Hän piti siitä, että asiat pantiin oikealle tolalle. Hän piti sellaisista abstraktioista kuin laki, hyvä käytös, palveluksessa osoitettu urheus, silmä silmästä, hammas hampaasta.


Niille harvoille, joille hän Persianlahden tapaisista asioista edes puhui, hän sanoi että pahinta mitä hänelle oli tapahtunut olivat niiden helvetin hiekkakirppujen puremat. Oikeasti pahinta oli kyllä ollut ripuli. Ja yhtenä kirkkaana harhaisena aamuna aavikolla hän oli nähnyt sielunsa käpertyvän kuin mittarimato ja kuolevan kuumaan hiekkaan.


Näen heidät suittuina ja kengät kiillotettuina oikeudessa. Marvin Pick. Lloyd Pick. Jimmy DeLucca. Fritz Haabr. Joe Rickert. Kuulen miten tuomari puhuttelee Teenaa. Haistan vääryyden löyhkän, siellä missä oikeudenmukaisuuden pitäisi kukkia. Mrs. Oates istuu aivan salin takana, varjossa. Hänet aavistaa paremmin kuin näkee.  Käännän hitaasti päätäni ja katseeni tavoittaa John Dromoorin silmät, nuo hailakat kuin värinsä kadottaneet, sitten katson Bethietä ja vatsaani kouristaa puhdas raivo. Niin puhdas ja kirkas, että kun kohotan katseeni Teenaan, tiedän jo.

Olen velkaa lukijoilleni sen, että kerron: Niin kauan kuin vereni virtaa, sade lankeaa, uusi aamu aukeaa, minä luen Joyce Carol Oatesia. Tässä minua ei pysäytä kuin kuolema! Olen löytänyt niin ihmeellistä, älykästä, sielun syvintä tummuutta, mutta nähnyt myös valon, että en salli itseni olla paitsi.


Ja nyt, kuullessani Teenan naurun putoavan kuin särkyvän lasin helinä, vakuutan, että Kosto: rakkaustarina on myös viiltävä kertomus syvästä rakkaudesta. Viiltävä kuin kaksiteräinen miekka. Oatesin tyyliin.


Minä rakastan sinua. Sinä olet minulle koko maailma.

***

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirjakirppu  Bleue  Elegia  Katja/Lumiomena  Jaana, Jori, Mari A, Anni M ja Naakku.

49 kommenttia:

  1. Kommentoin jo Tomomin blogissa, että minulla on tästä kirjasta ylimääräinen arvostelukappale, jonka voin lähettää halukkaalle kirjabloggaajalle.

    Leenan teksti puolestaan sai minut itse kiinnostumaan kirjasta entistäkin enemmän, täytyy nostaa se pinossa päällimmäiseksi.

    VastaaPoista
  2. Jori, lähestyin jo meilillä yhtä kirjabloggaajaa,että ilmoittautuu, jos haluaa saada sulta tuon kirjan.

    Siis, jos sinä luet tämän ja mielellään vielä Haudankaivajan tyttärenkin, ja viet ne blogiisi, niin minusta tulee lukijasi!

    VastaaPoista
  3. PS. Eikun minusta tuli jo lukijasi;-)

    VastaaPoista
  4. Voi, minä minä minä!!! Minä haluaisin kovasti tämän lukea ja arvostella!!

    VastaaPoista
  5. Tulikohan minun edellinen kommenti läpi, eli eritttäin mielelläni olisin uuden arvostelukappaleen omistaja ;)

    Jo Haudankaivajan tyttären arvostelusi kohdalla syttyi kiinnostus tähän kirjailijaan, mutta tämä arvostelu kyllä tuo jo pakottovan tarpeen saada itsekin lukea tätä! Olen vakuuttunut!

    VastaaPoista
  6. Jori, Susa bloigsta Järjellä ja tunteella haluaisi tämän Oatesin!

    Susa, mene vaikka Jorin blogiin nopeesti ja ilmoittaudu. Kyllähän kaikki nyt omat kommenttinsa seuraavat...

    Susa, minä lankesin polvilleni jo Haudankaivajan tyttäressä. Voi vitsi, mitä kirjoitin! Siis: Tietenkin kuvaannollisesti;-)

    VastaaPoista
  7. Leena: kiva kuulla, ja mitä siihen Haudankaivajan tyttäreen tulee niin hyvä, sillä se pitäisi ensin hankkia jostain.

    Susa oli nopein ja toistaiseksi ainoa kirjan haluava ja täyttää vaatimuksenkin hyvin, joten hänelle menköön. Jos kerrot osoitteesi niin voin laittaa postin armoille.

    VastaaPoista
  8. Jori, ota yhteys Otavaan!

    Minkä ihmeen vaatimuksen;-) inä meilasin salamana Susalle, sillä halusin hänen tekvän myös tämän kirjan.

    Siis Susa: Ilmoita nyt osoitteesi Jorille. Ja räjäyttävää lukukokemusta!

    VastaaPoista
  9. KIITOS! Laitoin osoitetietoni sähköpostiisi tulemaan!

    Ja Leena, kiitos sinulle vinkkauksesta, olet ihana ;)

    VastaaPoista
  10. Leena: Kuten tiedät, en yleensä lue sellaisten kirjojen arvosteluja, jotka tiedän itse lukevani. Nyt en kuitenkaan voinut olla lukematta ja henkeä salpaa. Taas niin väkevän ja hyvän oloinen kirja Oatesilta. Kunpa saisin sen käsiini äkkiä!

    Nyt odotan, että saisin tämän kirjastosta. Olisin toki, jos olisin ehtinyt, ottanut Joriin yhteyttä ja pyytänyt kirjan häneltä, mutta kiva, että Susa saa sen :) Haudankaivajan tyttären perusteella olen niin Oatesin lumoissa.

    VastaaPoista
  11. Sain juuri Otavalta viime viikolla kolme ylimääräistä arvostelukappaletta, joista yksi on siis tämä Susalle menevä, ja ne kaksi muuta kirja-arvonnassani.

    Koska kyse on arvostelukappaleista, niin minusta on reilua antaa ne edelleen bloggaajille, joille ne kuuluvatkin, ja näin sovin Otavan edustajan kanssa. Siitä siis bloggaajuusvaatimus.

    VastaaPoista
  12. Aika järisyttävältä kirjalta tuntuu.En ole varma haluaisinko välttämättä lukea kirjaa, ainakaan yksin ollessani tai illalla.
    Noi naisiin kohdistuvat jutut on vaan niin rankkoja, vaikkakin aivan jokapäiväistä todellisuutta jossain päin maailmaa.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle ja kiitos kommentistasi:)

    VastaaPoista
  13. Lumiomena, me olemme takuulla molemmat sitä mieltä, että Susalle tämä kirja♥

    Minä halusin, että sinä luet! Kirjoitat kuitenkin katsoen tätä toisesta kulmasta kuin minä. Minulla on muutama kirjailija, joiden kirjoihin menen itse mukaan: Oates, Powers, Hustvedt...

    Oates on niin syvä ja vahva!

    Jori, minulla on sama kriteeri eli kysyn kustantajalta 'sopiiko' ja sitten on vielä se toinen kriteeri eli pitää ostata kirjoittaa - vahvasti. Susa takuulla osaa!

    VastaaPoista
  14. Lumiomena, me olemme takuulla molemmat sitä mieltä, että Susalle tämä kirja♥

    Minä halusin, että sinä luet! Kirjoitat kuitenkin katsoen tätä toisesta kulmasta kuin minä. Minulla on muutama kirjailija, joiden kirjoihin menen itse mukaan: Oates, Powers, Hustvedt...

    Oates on niin syvä ja vahva!

    Jori, minulla on sama kriteeri eli kysyn kustantajalta 'sopiiko' ja sitten on vielä se toinen kriteeri eli pitää ostata kirjoittaa - vahvasti. Susa takuulla osaa!

    VastaaPoista
  15. Hanne, tämä ei TUNNU yhtä vahvasti kuin Haudankaivajan tytär, koska piina on rankka, mutta lyhyt. Ja kirjan loppu tyydytti minua kovasti vaikka...

    Minä rakastan Oatesia!

    Kiitos samoin, Hanne!

    VastaaPoista
  16. Minäkin haluaisin tämän lukea.Mikä tahansa Oatesin kirja kelpaa minulle,hän on niin hyvä kirjailija.Ja tuo kirja kuulostaa niin ajatuksia herättävältä kirjalta.

    VastaaPoista
  17. Jael, mutta tapasi mukaan halunnet tämänkin lukea vain alkuperäkielellä?

    Hän on...jäljittelemätön.

    VastaaPoista
  18. Leena, anteeksi, mutta minä en halua lukea tuota kirjaa. Kuulosti liian kamalalta minun makuuni.
    Ihan järkyttävää...mutta taitaa valitettavan totta olla joskus ollut...ja edelleen.

    :=)

    VastaaPoista
  19. Tuija, Oates kirjoittaa realismia. Minun ajatukseni on, että sen, mitä toiset kestävät kokea, minä kestän edes lukea. Tässä on hyvä loppu, eikä mässäillä raakuuksilla. On vain yksi tapahtuma ja mitä sitten...Minä taas en ikinä voisi jättää Oatesia enää lukematta. Eikä mitään anteeksi;-), meillä on kaikilla oma makumme. Minä pidän vahvasta!

    VastaaPoista
  20. Olipas aikamoinen aloitus. Itse asiassa tämä muistutti sen verran karmivasti uutisia (esim. pari vuotta sitten tunkeuduttiin perheen kotiin, äiti raiskattiin, äiti ja kaksi tytärtä tapettiin, teon tekijöistä toinen sai tällä viikolla kuolemantuomion), että taitaisi jäädä lukematta.

    VastaaPoista
  21. Johanna, sinulle sopii sama vastaus kuin Tuijalle yllä.

    Mukavaa loppuviikkoa, Johanna!

    VastaaPoista
  22. Luulen, että en pystyisi lukemaan tätä kirjaa, olen jo liian vanha näin vahvoihin teksteihin. Aikaisemmin kestin enemmän.
    Sinä osaat esitellä kirjan hyvin, löydät myös "suvantopaikkoja".

    VastaaPoista
  23. Unelma, ei Joulun Tonttu tätä sinulle paketoikkaan, vaan ihan jotain lempeää...

    Kiitos, kaikkeni annan;-)

    VastaaPoista
  24. Minulla on tämä kirja juuri kirjastosta lainassa ja odotan jo kovasti että ehdin sen lukea tenttikirjojen jälkeen...en viistinyt tämän vuoksi lukea arviotasi tarkemmin mutta palailen varmasti tänne luettuani kirjan:)

    VastaaPoista
  25. Sanna, mehän luetaan paljon samoja kirjoja, mikä on vain kiva juttu! Kommentoi sinä tätä sitten minulle ja minä kommentoin sinulle;-)

    VastaaPoista
  26. Voi että odotan tätä kirjaa ja sitä hetkeä, että pääsen karmivuuden koukutukseen. Oates on taikuri, on vain luettava loppuun, oli sitten miten karmivaa tahansa. Pidän, pidän ja pidän. Tämä on joulupukin listallani ehdottomasti!

    VastaaPoista
  27. Valkoinen kirahvi, tiedän, että meillä on kirjoihin paljon samaa makua, kuten on Sannankin kanssa. Tuskin kovin kauas minsuta erkanet, mutta voit katsella eri kulmasta. Minä olin osallinen!

    Karmivus ei ole Tess Gerritsenin karmivuuutta, vaan sitä, jonka meistä kuka tahansa voisi kokea olemalla väärään aikaan väärässä paikassa ja sitten jokin nyrjähtää pahasti, mutta mahdollisesti.

    Miten ikinä voit odottaa jouluun!

    VastaaPoista
  28. Oli pakko kopioida tuosta sinun yhdestä vastauksesta tähän kohta:

    "Minun ajatukseni on, että sen, mitä toiset kestävät kokea, minä kestän edes lukea."

    Tuo on niin hyvä lukijan filosofia ja sitä itsekin vaalin!

    VastaaPoista
  29. Susa, minussa elää maailmanparantaja. Se tarkoittaa, että minä en aina riittävän hillitysti suhtaudu heihin, jotka eivät halua tietää, mitä esim. naiset maailmassa oikeasti kokevat tänäkin päivänä. Tosin ymmärrän, että kärsimykseen paitsi turtuu, myös väsyy. En minäkään juuri nyt jaksa yhtään Afganistania...,mutta katsotaan nyt kun teen näitä muiden maiden naisten kohtaloita, jos sitten taas...ja välillä vaikka lastenkirjoja.

    Tässä toinen mantrani: En voi olla heikompia vastaan, siksi olen heidän puolestaan.

    VastaaPoista
  30. En tiedä, jouluun on tosiaan vielä matkaa puolikas marraskuu. Niin että jos kirja tulee vastaan ennen sitä, lähetän joulupukille toisen kirjeen...

    Oatesin karmivuus on tosiaan ainakin aikaisemmissa kirjoissa ollut sellaista, että veri ei roisku eikä yksityiskohdilla niinkään mässäillä, vaikka psykologisesti raskaita asioita käsitelläänkin.

    Oletko lukenut esikoisen? En koskaan saa sitä kirjastosta käsiini.

    VastaaPoista
  31. Valkoinen kirahvi, siis ensimmäinen suomeksi käännetty vai mitä tarkoitat esikoisella?

    Juuri sitä on Oatesin karmivuus. Tosin Haudankaivajavan tytärtä en voisi ehkä katsoa elokuvana. Kirjan kyllä luin melkein syömättä, nukkumatta...

    Painu kirjakauppaan siitä;-)

    VastaaPoista
  32. Meillä oli samanlaiset arviot Oatesista, sillä erolla, etten ole vielä haudankaivajan tytärtä lukenut. Ihanaa :)

    VastaaPoista
  33. Tomomi, huomasin tämän kommenttisi ja kävin vuodattamassa pitkälti blogissasi. Tämän jälkeen tiedät minusta yhden uuden asian. Oli todella hyvä, että vinkkasit, sillä en tiennyt sinun tehneen tätä. Muutenhan olisin eilen jo rynnännyt luoksesi.

    VastaaPoista
  34. Leena Lumi, en missän nimessä tarkoittanut että minun bloggaukseni olisikaan vaikuttanut sinuun. Tiedän, ettet lue muiden arvioita ennenkuin teet omasi. Ihailin vain sitä, että kirjalla oli meihin molempiin samanlainen vaikutus. Minusta oli ihana, etttä pidimme siitä niin paljon. :)

    Tulin laittamaan tämän kommentin tännekin, että näet. :)

    Pidin sinun arviostasi ja siitä, että Oates oli vaikuttanut meihin molempiin niin vahvasti.

    VastaaPoista
  35. Tomomi, enkä minä tarkoittanut, että sinä tarkoitit;-) Minulla on nyt varmaan joku vaikeus tuoda itseäni esille...tätä se liika lukeminen teettää.

    Oli kiva, että ihailit ja minä ihalin sinua ensi tapaamisesta. Kemia toimii!

    Me taidamme pitää siitä, kun kirjailija kirjoittaa VEITSELLÄ.

    Käyn sun blogissa alvariinsa ja kommentoin aina, jos tiedän jotain kirjasta/asiasta!

    Lumoavaa viikonloppua, Tomomi♥

    VastaaPoista
  36. Oi, mikä teksti ! Tuli mieleen E. L . Doctorowin kirja Marssi ... joka pitäisi lukea uudestaan.

    Tuon kirjan haluaisin lukea. Tällä hetkellä menossa Alexandra Salmelan 27 eli Kuolema tekee taiteilijan.

    VastaaPoista
  37. Tuure, siis mun teksti 'Oi, mikä teksti! Tuli mieleen...' Kiitos♥

    Osta ja lue. On ohut, mutta ei 'ohut'.

    Kuolema teki Ruth Colestakin kirjailijan.

    VastaaPoista
  38. Nyt on kirja luettu ja arvosteltu ja luin sinunkin arviosi tarkemmin;) Todella koskettava, raskas ja rankka kirja. Minua vihastutti epäoikeudenmukaisuus joka kohtasi Teenaa ja Bethietä, sitä kuinka Teenaa syytettiin vaikka mikään ei minun mielestäni oikeuta raiskaukseen, ei pukeutuminen, ei hiusten väri, ei mikään. Ihastuin Oatesin kirjoitustapaan ja luen seuraavaksi Haudankaivajan;)

    VastaaPoista
  39. Sanna, sehän pisti vihaksi,yhteisön ja tuomioistuimen epäoikeudenmukaisuus ja ajoi väistämättä nuoren konstaapelin puolelle, vaikka hän sortuikin oman käden oikeuteen. Tässä minä ajattelin aivan samoin: Oikeuden on tapahduttava! Tätä tapahtuu tänäkin päivänä. Mikään ei ole muuttunut. Ja tuo hirveä tekosyy, joku hameen pituus tms.:"Itsehän se sitä kerjäsi."

    Oates on maailman todellista eliittiä kirjoittajana.

    VastaaPoista
  40. Minun mielestäni olet mestarillisesti saanut vangittua teoksen ilmapiirin ja ytimen.

    Minusta Oates Haaberin ajatuksia selvittäessä kirjoittaa yksinkertaisesti, koska luultavasti Haaberin päässä ei likkunut mitään (järkevää).

    Hameen pituudella ei minusta ollut tekoon mitään merkitystä kyse oli raa'asta häpäisystä ja vallankäytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokka, kiitos. Raivo kirjoitti.

      Eihän siellä mitään liikkunutkaan, ehkä ei ollut edes yhtikäs mitään. Noita riittää.

      No, tässä saattoi oli se pinen paikkakunna stigma, että kun jostain aletaan puhua ja huom. myös naiset puhuvat, niin kaikki kulminoituu johonkin henkilöön, joka uskaltaa poiketa massasta. Minä uskallan kyllä sanoa, itse kahden raaiskausyrityksen kohteeksi joutuneena, että varmaan minussa nuorena herätti vanhat puutteessa olevat ukot, pitkät blondit hiukseni ja lyhyttäkin lyhyempi hame. Nyt kun tyttäreni opiskelee Helsingissa ja on huomattavan kaunis ja tykkää pukeutua miten huvittaa, hän sanoon aina, että pahinta ovat vanhat miehet. Tajuat toki, että vain murto-osa, mutta näin se menee. Miksi vanhemmat naiset eivät jatka elämän iloja loppuun asti, niin ukot pysyisivät kotona lemmen touhuissa. Tyttäreni muuten opiskelee uskontotieteitä, mutta hän on Persoona. Kaunis sellainen.

      Luoja, mitä minä tähän kirjoitan...toivottavasti tämä jäi vain meille.

      Poista
    2. "toivottavasti tämä jäi vain meille".

      Eiköhän :)

      Poista
    3. ...ja historiaa ei voi kirjoittaa uusiksi valehtelematta.

      Poista
  41. Hurja oli kirja ja hurja on myös tämä kirjoituksesi ja hyvin tuot Oatesin teoksen esiin kaikilta puoliltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos ja kiitos samoin. Näitä kirjoja tarvitaan, sillä naisia raiskataan kaiken aikaa ja tuomiot ovat mitä ovat.

      Poista
  42. Luin tämän juuri ja tulin katsomaan oletko kirjoittanut tästä.
    Hieno tai upea tuntuu väöriltä sanoilta kuvaamaan tätä, koska tämä oli niin kamalaa. Järisyttävä, tärkeä, merkittävä.
    Kiinnostava tuo vertauksesi Haudankaivajan tyttäreen ja Sirin Lumous&Kaikki mitä rakastin. Nyt Kosto tuntui tiiviissä muodossaan just passelilta. Mutta en ole lukenut Lumousta enkä Haudankjan tytärtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin kauhea, julma, merkittävä.

      Nuo vertailut: Niin ne koin.

      Kostoon mahtuu kaikki ja silti kaikki tarvittava tulee kerrotuksi. Haudankaivajan tytär nyt ainakin, lue se!

      Poista
    2. Muistelisin, että sun kanssa puhuttiin tuosta Lumouksesta, ettei se ole mulle mitenkään "välttämätön" luettava. Mutta laitan tuon Haudankaivajan tyttären muistiin.

      ❤️

      Poista
    3. Sanna, niin teimme. Se on vähän laimea...eli senkin takia pidän sitä kuin harjoitelma Sirin paljon vahvempaan teokseen Kaikki mitä rakastin.

      Haudankaivajan tyttärestä vielä kiität minua:) Olin siitä ihan slaagissa ja kai silloin ihastuin niin Oatesiin.

      ♥♥

      Poista