torstai 23. kesäkuuta 2011

Akileija on keijukukka


Akileija on se kukka, jonka olen aina maininnut puutarhayhteyksissä, että sitä ilman minulla ei voisi olla puutarhaa. Sitä on aina kasvanut luontaisesti lehdossamme sekä puutarhassa monissa hurmaavissa väreissä. Siitäkin huolimatta eräänä suvena ahneuden synti voitti ja tein suurten lehmusten ja ison kiven kylkeen ässänmuotoisen penkin, johon istutin valkoista japaninakileijaa sekä valkoista alppiakileijaa. Nyt en ole vuosiin ehtinyt tuota penkkiä hoitaa, mutta sieltä ne ovat alkaneet vaeltaa kaikkialle ja taitaa olla jo mutanttejakin, sillä eilen yksi naapuri kävi ihmettelemässä jättimäistä valkoista akileijaa, jonka olin viime suvena siirtänyt talon seinustan kukkapenkin tyhjään aukkokohtaan. Sitä en nyt kuvannut, sillä se ei ole kovasti edukseen valkoista tiiltä vasten. Sen sijaan kuvasin nämä kaksi korkeaa, jotka olin unohtanut puistomme alimpaan nurkkaan muun kasvillisuuden alle.


Tämä sinivalkoinen ryhmä meinasi vallan jäädä kuvaamatta, mutta onneksi ehdin, sillä akileijassa on monta taikaa, joiden vallassa olen. Ensimmäinen on se, että jo Montgomery on kirjoissaan kertonut, että keijut tulevat puutarhoihin, joissa kukki akileija. Toinen on se, että asumme Alvar Aallon huvilasaarella ja hän on maininnut vain kolme suosikkikasvia ja kaksi niistä muistan: köynnöshortensia ja akileija. Kolmas on se että pidän tämän kukan kuvauksellisuudesta sekä arvaamattomuudesta. Keijukukka kukkii yllättäen mistä vain ja meillä akileija on niin suojeltu, että saa sen tehdä niin tehdä, missä ikinä keksii haluta. Akileija ei välttämättä pidä siirtämisestä, mutta joskus minua ei pidättele mikään....Löysin yhdestä kohtaa puistomme varjosta valkoisen lupiinin, sitten löysin valkoisen akileijan ja siirsin ne valkoisen puistosyreenin Holger Isabellan lähelle ja päätin, että tästä saa luvan alkaa minun kuupuutarhani. Lupiini närkästyi heti, mutta akileija yllätten ei:

Oikeaoppisesta kuupuutarhasta voitte lukea enemmän Sarin puutarhat blogista. Minulla on tässä ohjeena vain uni, jossa näin miten kaarisiltamme ympärys nyt rakentuu, sillä näiden kolmen valkoisen vierellä on silta ja sen kupeessa juhannusruusu, joka nyt puskee läpi vanhasta korituolista! Siinä on muutakin valkoista, mutta palataan siihen myöhemmin, joskus... Keijut tulevat siis akileijapuutarhoihin, mutta mistä keijut juovat ja muutakin keijuista, voit lukea Minttulin blogista. Meilläkin hiipi puutarhassa jokunen vuosi takaperin keiju, jonka nimi oli Meri. Hänellä oli pitkät hiukset, joita sukivat perhoset ja kiitäjät, siilit ja oravat söivät hänen kädestään ja pienet tuliliskot kiipeilivät käsivarsia pitkin...Kun vain suljen silmäni, taika alkaa ja kuulen...

♥♥♥♥♥



Ja näin viehkosti kastepisaraa kantaa vain akileija....

Täältä löydät blogin, joka keskittyy paljon akileijoihin!

♥♥♥♥♥

Hyvänen aika sentään...kurkistin tilastoja. Nyt on yli 300 tullut blogiini haulla Perunasalaatti uusista perunoista ja vain 156 haulla Leena Lumi ja ne Eroottiset runot olivat vasta sijalla neljä eikä Loreto-tädillä ollut tällä kertaa hakenut kukaan. Se taitaa olla sitten juhannuksena mielessä vain nuo uudet perunat...

♥♥♥♥♥

Toivotan teille kaikille oikein suloista juhannusta♥ Lopetan tämän postauksen akileijoihin ja siihen Katri Valan runoon, jonka tämä suviyön kuva minussa aina tuo mieleeni:

Sininen puutarha

Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsi
katsovat minua niin outoina ja hiljaisina
kuin villien eläinten silmät
auringon värisevää nousua?

Olen kylpenyt juuri virrassa
ja kaulaani on takertunut
himmeänpunainen levä.
Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittaja
sinisessä puutarhassa,
ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.
Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY)

♥♥♥♥♥

Summer Wine by Natalia Avelon & Ville Valo♥

Tässä A.D. 2012 kuvaamani akileijat:
Valkoista akileijaa lehdossamme. Oikeasti tässä yksilössä on pientä hempeää vaaleanpunaista, mutta kamerani ei tavoittanut sitä.


Ja tässä sinisen puutarhan ryhmä nyt eri kameralla ja vähän eri kuvakulmasta kuin viime vuonna.


Ja tässä Runotalon Sarin akileija yöllä. Lisää mystisistä akileijoista voit lukea täällä 

Love
Leena Lumi

PS. Tässä pari akileijaotosta suvelta 2013


Tässä ujo kaunotar sateessa ja


toinen apposen auki houkuttamassa keijuja ♥

Leena Lumin puutarhassa



Viileän kesäkuun alun 2016 viehko akileijayllätys. Nyt toivon todellakin, että tämä onnstuu leviämään. Revin ympäriltä varovasti pois jo tukahduttavaa päivänliljaakin. Luonto on paras taiteilija!


Tässä vaaleanpunaista kukkimassa alapuutarhassa.


Tässä tämän suven 2017 yllättäjä. Kasvaa muuten ihan samassa paikassa kuin tuo erikoinen viime suven yllättäjä eli olisiko se nyt parantanut olojaan, kun vähän revin siitä ympäriltä päivänliljan lehtiä, että kukka sai valoa.

Tätä väriä ja muotoa on nyt erityisen paljon.

Nyt kun on heinäkuu ja satanut kuin kaatamalla, on villi primadonnamme tällainen:

Elegantintimpi ja on seuraakin selvästi, mutta


sama villi perhostelu, kuin lentoon lähtö, vielä jäljellä. Puutarhamme ihanuus juuri nyt♥

42 kommenttia:

  1. juhannusyönä on kiva ihailla valkoisia kukkia

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan! Meillä kukkivat nyt kaikenmerkkiset valkoiset syreenit ja ne ovat kuin yöttömän yön lyhtyjä.

    Suloista juhannusta, Hannele!

    VastaaPoista
  3. Suloista juhannusta myös sinulle.

    Katri Valan runot ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
  4. Jaana, kiitos samoin sinulle!

    Katri aina vain...

    VastaaPoista
  5. Minustakin akileijat ovat ihania, mutta olen vähän suutuksissa niille kun ne eivät pysy siellä minne minä olen laittanut!

    Olen siis lopettanut niiden hoitamisen, mutta onneksi ne eivät välitä minun murjottamisestani, vaan niitä ilmestyy silti aina joka kesä sinne tänne. Äskettäin löysin yhden keskeltä vuorimäntyä, oli varmaan ihan tahallaan mennyt sinne piiloon!

    Oikein hauskaa juhannusta sinulle, Leena!

    VastaaPoista
  6. Erja, tuolla tyylillä minäkin yritin digitalista, kunnes luin yhden taiteilijan puutarhahaastattelun, jossa hän kertoi sormustikukan valitsevan aina itse kasvupaikkansa ja että se on kaunein, siellä, missä se itse haluaa kukkia. Nyt on sormustinkukkaa, kun minä en enää sitä määräile;-) Voisikohan tätä soveltaa myös akiliejaan...

    Minäkin olen huomannut, että akileija harrastaa piiloleikkejä.

    Kiitos samoin sinulle, Erja!

    VastaaPoista
  7. Akileijat, keijunkukat ovat ihania. Minulla on vaan niitä vanhan roosan värisiä.
    Ihana postaus ja runo.
    Kiitos linkityksestä.
    Kaunista juhannusta
    PS: Kauniita kuvia kesäparatiisista.

    VastaaPoista
  8. Miten sattuikaan, juuri illalla yritin lukea Katri Valan kauniita runoja, muutaman jaksoin lukea ennenkuin silmät taas suuttuivat. Valkoiset kukat ja juhannus, hieno yhdistelmä. Ja tietenkin kaikki muutkin kukat, siniset, punaiset.
    Hyvää keskikesän juhlaa!

    VastaaPoista
  9. Minttuli, vanha roosa on kaunis väri.

    Kiitos ja kiitos samoin sinulle!



    Mummeli, Vala on niin ajaton: Aina yhtä upeaa tekstiä.

    Tehdäänpä nyt juhannustaikoja, että silmäsi tulisivat paremmiksi.


    Koska luen liikaa, silmäni eivät myöskään tykkää, mutta kun aloin käyttää Strix Fortea, ne jaksavat mitä vain.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä ihanasta juhannuspostauksesta, Leena! Lumoavia kuvia, Valan runo, ja eniten ilahduin tuosta mitä kirjoitit akileijasta liittyen Anna Shirley'hin ja keijuhin... Meidänkin kauan hylättynä ollut puutarhamme yllätti meidät, kun nyt vietämme ensimmäistä kesää täällä: sinisiä, vaaleanpunaisia, aniliininpunaisia ja violetteja akileijoja siellä täällä...

    Suloista suven juhlaa, Leena!

    VastaaPoista
  11. Maria, kiitos!

    Montgomery muuten kirjoitti noista akileijoista myös Pat -kirjoissaan. Olisikohan ollut Pat -Vanhan kartanon valtiatar.

    Hylätyt puutarhat kuulostavat minusta aina F.H.Burnettin Salaiselta puutarhalta, jonka kirjan olen kai lukenut yhden kerran liikaa, sillä siitä alkoi puutarhani luominen. Hylättyjen puutarhojen lumo on uniikkia, eikä sitä voi ostaa kaupasta. Sinullahan on koko väriskaala akileijoja...

    Suloista Mittumaaria!

    VastaaPoista
  12. Akleijat ja sormustinkukkaset valitsevat itse kasvupaikkansa, niin se vain on! Helpottaa huomattavasti puutarhurin hommia. Hyvää ja ihanaista Juhannusta!

    VastaaPoista
  13. Kaikkea kaunista Juhannukseesi Leena♥

    VastaaPoista
  14. Sirkka, juuri näin! Minullakin helpotti kun annoin periksi;-)

    Kiitos samoin sinulle!



    Maria, kiitos samoin!

    VastaaPoista
  15. Ihania nuo kukkasi!

    Oikein ihanaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  16. Kiitos, minäkin pidän niistä.

    Kiitos samoin, Irmastiina!

    VastaaPoista
  17. Terve Leena,

    ja usko tai älä nyt connection skulaa !!!! Ainakin vähän aikaa ?
    Ja kyllä, akileija on upee kukka. Toinen samanmoinen on malva. Kauneuden lisäksi syy miksi niistä pidän ovat kukkien nimet.

    Jossain päin bittiavaruutta näin kysymyksesi Munthen tiestä Caprin huvilalle. Lukukinkerit on alkaneet, ajatuksia sitten tuonnempana.

    Juhannusta ja kesää kun sataa vain öisin!

    jukka s.

    VastaaPoista
  18. Moro!

    Kyl mää ole ny nii pali hämmästyny...;-)

    Yritä nyt vain pysyä kehityksen piirissä, muuten meidät kärrätään...Malvaa on aloittanut puutarhamme valloituksen pari vuotta sitten. Aloimme hävittää nurmikkoa: Osa laatoille eli lisäämme niitä siellä missä niitä jo onkin ja osa kukkien villiintymiselle ja siinä kohtaa astui malva kaikissa eri sorteissaan meidän puutarhaan.

    Miten kauan sitä voit sitä kirjaa lukea...sinä Caprinkävijä! Teillä taitaa vaimo lukea ja sinä teet jotain muuta...

    Rakastan just sitä, että sataa öisin eli kiitos samoin!

    Mittumaaria, Jukka!

    VastaaPoista
  19. Akileija on kyllä yksi lempikukistani ja nimenomaan valkoisena, kerrassaan ihastuttava. Oikein leppoisaa juhannusta ja toivotaan että ilmat suosivat.

    VastaaPoista
  20. Meillä on pihassa (talo 1900-luvan alulta) akileijaa vaaleanpunaisena. Tänään äkkäsin, että toisella puolella taloa on valtavia akileijoja, ja myös erilaisia värivariaatoita. Meinasin ainakin syvän tumman liloja koittaa siirtää omaan uuteen penkkiin muutaman.

    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
  21. Leena!

    Oikein suloinen ja ihastuttava juhannuspostaus:D

    Akileija menee minne itse haluaa, ja risteytyy kenen kanssa haluaa, syntyy uusia risteytyksiä. Nuppolan vanhan talon puutarhassa oli muinoin paljon erilaisia risteytyneitä akileijoja, ne olivat mieheni mummon peruja, pidin niistä kovasti. Nyt puutarha on myllätty---.

    Oikein miellyttävän suloista juhannusta sinulle ja "hänelle"<3<3

    VastaaPoista
  22. Sarppu, minäkin pidän eniten valkoisista kukista, mutta myös vaaleanpunaissita ja sinisistä.

    Teillähän siellä merenrannalla paistaa aina;-)

    Täällä Suomen Tahitilla nyt sateista, mutta minua ei ilmat koskaan haittaa, paitsi helle.

    Suloista juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  23. Oikein ihanaista keskikesän juhlaa, juhannusta, Sinulle et avec sekä Olgalle!

    VastaaPoista
  24. Anne, kyllä ne siirrosta selviävät jos ovat riittävän suuria ja saat kunnon juuripaakun. Kastelet sitten siirron jälkeen vähän aikaa ylimääräistä, että juurtuminen vauhdittuu.

    Kuulostaa jo puutarhan alulta...

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  25. Aili!

    Kiitos!

    Akileija on kuin se Carmenin lintu, joka tekee pesän minne tahtoo...,mutta onhan sulla siellä vaikka mitä, esim. lehtosinilatvaa.

    Kiitos sanoin sinulle ja 'hänelle'!

    VastaaPoista
  26. Marjatta, kiitos samoin sinulle & avec & 'mamin kulta'!

    VastaaPoista
  27. Mukavaa minttumaaria Muuratsaloon! Kauniita keijukukkia ja ihanat kuvat! Vala puhuttelee aina.

    VastaaPoista
  28. Voi kun tuli kuvista mieleen mummuni, joka sanoi akleija. Kauniita kukkia ja kukkakuvia!

    VastaaPoista
  29. Kiitos samoin! Aivan erityisen paljon on nyt keijukukkia ja kai sitten myös keijuja. Kiva, että Vala soi sinussakin.



    Katri, niin, kukatkin kantavat muistoja...Minä muistan isoäitini särkyneestä sydämestä.

    Kiitos!


    Suloista juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  30. Aistikasta Juhannusta kera runon Leinon Einon:

    "Minä avaan syömmeni selälleen
    ja annan päivän paistaa.
    Minä tahdon kylpeä joka veen,
    ja joka marjan maistaa.

    Minun mielessäni on juhannus,
    ja juhla ja mittumaari,
    ja jos minä illoin itkenkin,
    niin siellä on sateenkaari."

    VastaaPoista
  31. Peukaloinen, kiitos sielurunoilijani kauniista luomuksesta. Tämän kirjoitan nyt runovihkooni. Herkkää...

    Mittumaaria sinulle Kaikkien Aistien Juhlien tyylillä!

    VastaaPoista
  32. Akilleijat ovat ihastuttavia.
    Keijut viihtyvät akilleijojen seurassa, mutta on muitakin kukkia joista ne pitävät esim. sormustinkukat. Niitä molempia yhdistää se, että ne kulkevat omia teitään.
    Suloista Juhannusta sinulle, Leena!

    VastaaPoista
  33. Irene, minä pidän noista molemmista uhmakkaista, jotka eivät ole minun hallittavissani.

    Kiitos samoin sinulle sinne kauniiseen Vironperään!

    VastaaPoista
  34. Minun sydämessäni on aina "a soft spot" keijukaisille. Ja kuvauksesi Meristä pienenä toi nyt mieleeni oman keijukaiseni - sen saman, joka Minttulin kirjoituksessakin elämää ihmettelee.

    Olen niin iloinen, että meidän tontillamme kasvaakin yllätyksekseni akileijoja! Huomasin ne ensimmäisen kerran tänä kesänä. Viime kesänä niitä ei ollut. Liekö kulkeutuneet vanhemmiltani saamien perennojen mukana.

    VastaaPoista
  35. Siis tuo äskeinen anonyymi viesti oli minulta.

    T. Katja / Lumiomena

    VastaaPoista
  36. Katja, minä melkein arvasin, kuka keiju, siellä Minttulilla kulkee innoissaan itse keijuna sekä keijuja nähden.

    Niin juuri siinä usein käy, kun siirtää perennoja vanhalta pihalta, että saakin akileijoja matkaansa. Mikä onni!

    Arvasin, kuka 'puhuu';-)

    VastaaPoista
  37. Ihania akileijoja. Minä olen huomannut, että akileijoissa joutsenet tanssivat piirissä. Akileija kuuluu myös minun lempikukkiin. Meillä onkin tässä niitä villeinä siellä täällä monissa eri väreissä. En edes yritä niitä "paimentaa". Ne vaan kasvavat siellä missä tahtovat, kun tilaa on.

    VastaaPoista
  38. Allium, kiitos!

    Oi, sinä näet joutsenet ja minä keijut, mikä hurmaava kukka...

    En minäkään enää paimenna. En näitä enkä digitaliksia: Kasvakoot missä haluavat. Kukka tietää,missä on kaunein.

    VastaaPoista
  39. Ihanaa juhannuksen jatkoa täältä Itävallasta, Alppien keskeltä äkkilomalta! Olen ollut nauttimassa mm. alppiruusujen kukinnasta; vuortenrinteet hehkuvat kuin tulessa varsinkin jos niihin auringonsäde sopivasta osuu. Valitettavasti on enemmän sadellut, mutta nauttiihan alpeista näinkin. Pari romskua olen lukenut, Sementtipuutarha ja Huimaavat korot (Mirja Tervo), kesken on mm. Hundraåringen som klev ut genom föstret och försvann.

    Minullakin on akileijoja puutarhassa ja ne vaeltavat minne haluavat! Se on oikeastaan hauskaa.

    VastaaPoista
  40. Helena, suloista juhannuksen jälkeistä pyhää sinulle sinne kauniiseen Itävaltaan. Olen ollut alppien viemä jo teinitytöstä, joten ymmärrän hyvin, missä ympäristössä nyt nautit. Säästä viis, minä en perusta muusta kuin ettei ole hellettä, kaikki muu sopii. Sade on niin romanttista...

    Akileijat ovat kuin jännittävin rakastaja: Ne yllättävät aina;-)

    VastaaPoista
  41. Oi, toi Katri Valan runo on herkän kaunis. Mukavaa kesäistä viikonalkua:-)

    VastaaPoista
  42. Tuure, eikö vain.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista