tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kirstin puutarhassa

Piipahdimme eilen iltakävelyllä saaremme eräässä kauneimmista puutarhoista eli Kirsti Vauhkosen unelmapihalla. Kuvien ottoon keli oli täysin väärä, sillä edes ilta-aurinko ei ole armelias kuvaajalle, mutta yritetään nyt saada hahmoa puutarhaan, joka ei ole kolmessa tasossa kuten minun vaan ehkä kymmenissä.
Tässä yksi rinne keväällä varhain, jotta tajuatte, miten haastavissa olosuhteissa tätä lumoavaa puutarhaa vaalitaan. Itselläni on vastaavia rinteitä ja illalla kun kastelin vielä Kirstiltä tultua taisi mennä polvi...

Kirsti rakastaa kiviä ja sen tulette huomaamaan, vaikka suurin niistä olikin projektin alla eikä vielä kuvattavissa. Melkein kaikki sininen mikä kuvissa näkyy nyt on pikkutalviota, mutta tässä orvokkeja ja sitten tuota jumalaisen vaaleanpunaista sammalleimua, jonka upeaa väriä auringonvalo 'syö' kuvissa. 

Näitä kivikukkapenkkiryhmiä tontilla on monta, kuten myös puistonpenkkejä.

Vasemmalla vierasmökki ja oikealla puistonpenkki, jonka ympärillä taas sitä lumoavaa vaaleanpunaista sammalleimua.

Tässä puistonpenkki katse talolle päin. Penkin takana jyrkkä rinne puutarhan yhdelle tasolle. Muistaakseni siellä kulkee tämä mukulakivipolku. 

Ja tässä yhdet raput alas. Huomatkaa jyrkkyys.


Ja nyt lähestymme suihkulädettä, jossa Pariisin kirpputorilta löytynyt pissaava poika.

Yhdellä monista alemmista tasoista sijaitsee pikkusuihkulähde, josta saimme loistavan kuvan, mutta Supportti on poissa, enkä osaa kääntää väärinpäin olevaa kuvaa, joten saatte sen ehkä myöhemmin koko jonon jatkoksi. Tässä yhdet raput alaspäin viitteenä siitä, mikä on puutarhan pinnan muodostus.

Pinkkien tulppaanien lumoa.

Ja sama puistonpenkillä.

Eräs asetelma.

Parveke, josta näkymä järvelle.

Yritin kuvata täältä järveä, mutta aurinko oli suoraan kohti. Sen sijaan sain tämän pihanäkymän.

Aivan huikeaa. Tämä on toinen kerta, kun esittelin teille Muuratsalon saarelta muuta kuin omaa puutarhaani. Viime suvenahan olimme Toivolan puutarhassa.  Suuomen Tahiti on todellinen paratiisisaari! Kiitos Kirsti!
On elokuun 2014 viimeinen päivä ja kävelemme Kirstin ohi. Ketään ei ole kotona, joten nappaan vain nopeasti muutaman kuvan etupihalta. Tämän vuoden puutarhavierailu meni mönkään Kirstistä ja minusta riippumattomista syistä, mutta päätinpä napata edes jotain näin syyskesästä. Tässä syyshortensia, jolle kuva ei tee oikeutta. Vain osa näkyy...Pointti tässä on nyt se, että melkein koko etupiha on Kirstin miehen upeasti laatoittamaa tms. eli rosoista kiveä, sileää kiveä, laattaa etc.
Olisipa kiva tietää, mikä on tämäkin kukka...ja seuraava...
Ehkä ne ovat daalioita, joiden mukulat pitää kaivaa maasta talveksi ylös. Nämä tosin olivat etupihalla isoissa ruukuissa, jotka kannettaneen sitten talveksi sisään.
Tässä hortensiaa ja suihkulähteeseen pissaava poika. Kun kulkee Kirstin ohi, kuuluu ihana solina...
Tässä on sitten jotain tavoittelemisen arvoista: Valtava kivi, josta sain kuvaan vain osan, kun en ymmärtänyt kuvata myös kauempaa, ja kiveä ympäröi luonnonkivistä muurattu kasvatusallas erilaisille salaateille, yrteille, rönsymansikalle ja vaikka mille. Ei huolta rikkaruohoista, ei penkkien kanttaamisista ja aina näyttää hyvältä. En muista mitä Kirstillä on ollut tässä vaikka lokakuulla, ehkä callunoita, kanervia, katajaa...
Kirstin puutarhan uusia kukkijoita ovat nämä upeat valkoiset tiikerililjat. Katsotaan mitä tapahtuu ensi suvena, sillä varmaa on, että tässä puutarhassa muutos on ainoa varmuus;)
Ja vihdoin: Kirstin pieni suihkulähde!

Love
Leena Lumi

Puutarhavierailuja Leena Lumissa

33 kommenttia:

  1. Ihana puutarha on Kirstillä,mutta niin on sinullakin:)

    VastaaPoista
  2. Jael, kiitos. Täällä on monia kiinnostavia puutarhoja. Ilmasto järven ympäröimällä saarella on yksi suotuisa tekijä, mutta asiasta innostuneet puutarhaihmiset ovat tärkeintä.

    VastaaPoista
  3. Aivan upean mahtavia kuvia:DD

    Teillä on siellä varsinainen Paratiisi, tai montakin sellaista;))

    Eräs huomio: Huonopolvisen ja huonojalkaisen on vaikea kulkea, maastovaihtelut ovat suuret;/

    Mutta kyllä te olette ahkeria ja osaavia ihmisiä, kiitos Leena (t. Aili-mummo)<3<3

    VastaaPoista
  4. Kertakaikkiaan satumaista! Mahdottomasti kasveja ja nuo isot kivet tuovat kauniisti metsän puutarhaan.

    VastaaPoista
  5. Satumaisen kaunista, kivet sammalineen tuovat metsän salaperäisyyttä puutarhaan.

    VastaaPoista
  6. Aili, kiitos!

    Ei tässä nyt auta itku markkinoilla, sillä saan kaukaa blogiystävävieraan heinäkuun ekana ja aion kävelyttää häntä ymäri saartamme.

    Mieheni on sanonut, että tarvitsisimme puutarhaamme kiipeilynarut. Kun nyt saisi ensin edes ne KUNNON rappuset.


    Yrittänyttä ei laiteta;-)

    Ole hyvä ja mukavaa viikkoa!

    Erja, kiitos psta. Kun metsä ja puutarha syleilevät toisiaan, syntyy harmoninen liitto.

    VastaaPoista
  7. Erja, käsite metsäpuutarha on lumoava. Tämä on vain sitä syleilyä, jota omakin puutarhani tekee eli syleilee lehtoa.

    VastaaPoista
  8. Todellinen unelmmapuutarha on Kirstillä. Taitaa olla sitkeää suomalaista sukua tuo Kirsti, kun tuollaiseen rinnemaastoon on paratiisin pyöräyttänyt. Paljon on erivärisiä tulppaaneja ja vuorenkilpeä kukassa. Tuollaisia kivenympäryspenkkejä ihastelin eilen illalla Pirkolla kylässä ja tuumasin, että sellainen on rakennettava kesän kuluessa Vironperällekin. Kiva, kun meille kuvasit tätä ihanuutta.

    VastaaPoista
  9. Onpa aivan uskomattoman ihana puutarha! Oi ja oi! Ihaillen katselen noita kuvia ja haaveilen, että meilläkin olisi joskus suojaisia soppia, puiden varjoja ym. Pari vuotta sitten istutetut puut ovat vielä niin pieniä - ja nyt lauantaina istutimme pihallemme Makamik-koristeomenapuun.

    Nuo pinkit tulppaanit ovat myös hurmaavia.

    VastaaPoista
  10. Irmastiina, eikö vain ja kiitos psta!

    Irene, täällä on vain Haikassa, jossa jutussa manittu Toivolan puutarha, tasaista. Kieltämättä Kirstillä on useampia rinteitä kuin minulla, mutta jyrkkyydet yhtä hurjia.

    Täällä ei parane vuorenkilpeä olla arvostamatta, sillä sitä istutetaan sinne, missä ei voi perata rikkaruohoja.

    Kivi jotenkin korostaa kasvien ja kukien muotoja sekä värejä.

    Ole hyvä vain. Pitääkin piipahtaa Vironperällä...

    Katja, puutarhakirjat sanovat, että vie viisi vuotta ennen kuin istuettu puutarha on saanut muotonsa. Minusta vasta nyt, 25 vuoden jälkeen, kiitos kärhöjen ja siimesten, oma puutarhani alkaa olla näköiseni.

    Minusta kaikki kukkivat puut ovat hurmaavia!

    Juupa, jos minulla eivät myyrät niitä tulppaaneita söisi. Täytyy varmaan istuttaa siinä rautahäkissä, joka oli jossain kevään puutarhakirjoista...

    VastaaPoista
  11. Kiitos Leena ja kiitokset Kirstille! On tarvittu tietoa ja taitoa sekä aikaa, sillä noin upea puutarha ei synny yhdessä kesässä.

    Vaikuttaa siltä, että saarellanne asuu vain puutarhaihmisiä, hyvä niin.

    VastaaPoista
  12. Marjatta, ole hyvä vain.

    Kirsti on pitänyt puutarhaansa kauan...Minä vasta 26 vuotta;-)

    Näin asia todella on. Toivon saavani ensi suvena viimeistään esittelyyn jomman kumman oman kotikatuni upeuksista...Tai vaikka molemmat.

    VastaaPoista
  13. Unelmapiha, todellakin!!! Mukulakivipolku on ihana. :)

    VastaaPoista
  14. Ihana paikka, eikä ole vaivoja säästelty kun paikkaa on rakennettu. niin hienoja rinteisessä maastossa. kiitos kun näytit meillekkin.

    VastaaPoista
  15. Satu, kiitos psta;-) Minustakin polku on viehättävä, romanttinenkin.

    Mummeli, eikö vain. Ja maaston vaihtelut tarjoilevat kukat jännittävästi.

    Ole hyvä vain.

    VastaaPoista
  16. Voi että miten hienoa! Mukavaa päästä tästä noin vain kotisohvalta vierailemaan ihanassa puutarhassa. Valtavan paljon kaikkea ja penkkejä - ne on tärkeitä, niille voi pysähtyä kokemaan puutarhaa. Kiitos Leena, että veit minut mukanasi :)

    VastaaPoista
  17. Sari, minä yritän jatkaa näitä puutarhavisiittejä.

    Minustakin on kiva nähdä erilaisia puutarhoja. Polut, penkit, siimekset...puiden lempeä varjo, kuusaman tuoksua...

    Ole hyvä vain!

    VastaaPoista
  18. Rakastan tällaisia puutarhakatselmuksia. ON se vaan niin ihmeellitä, että samoisata kasveista tulee eri ympäristössä eri ihmisen valitsemina ja kasvattamina niin persoonallisen näköisiä pihoja. Todella kaunista ja voin vain kuvitella miltä näyttää ihan livenä.

    VastaaPoista
  19. Sarppu, se livenä vasta jotain onkin, sillä usein puutarha on kauneimmillaan vaikka yöllä tai pienellä sateella tms. Kuva ei tavoita valon ja varjojen leikkiä, mutta on joskus, joillakin muilla kuin minulla, napakymppi. Etenkin joku lähikuva, vai onko senkin nimi nyt sitten makrokuva;-)

    VastaaPoista
  20. Kovasti on puurrettu rinnetontilla että se on saatu näin ihanaan kuntoon. Sykähdyttävä paikka varmasti. Puutarhapenkki kivikkotasolla ja edessä sammalleimujen meri, vautsi! Mietin heti, miten sen voisi toteuttaa niemen nokassa.
    Ja kivetty polku on vaatinut sinniä, ihana! Meillä vasta metrin verran saunan rappusilta järvelle päin kivipolkua, jota suunnittelen lisääväni, mutta eipä se käy kädenkäänteessä. Hurmaava rinnepuutarha, jossa silmä lepää katsoitpa mihin tahansa suuntaan.

    VastaaPoista
  21. Anja, no kerron nyt, miksi Kirstille menin;-) Menen siitä ohi aamuisin sitä tiukkaa lenkkiäni ja yhtäkkiä näin vaaleanpunaista mattoa Kirsitn pihalla. Sitä oli ihan valtavastin. Tuota ihanaa, hyvin vispatun marjapuuron näköistä sammalleimua en olekaan nähnyt, vain niitä muita värejä, joihin en syty ollenkaan. Siis ehkä minusta nyt kuitenkin voi tulla pienimuotoisesti kivikkokasvi-ihminen.

    No, sitä sitten kuvaamaan ja siinä samassa hötäkässä vähän muutakin. Huomaathan, että sitä sammalleimua on kahden puistonpenkin edessä! Toisessa enempi kapeaa kaarena, siellä vierasmökin vierellä ja toisessa isona mattona, joka näkyy maantielle asti.

    Siellä tapahtuu jotain koko ajan. Nytkin on niin kiinnostava kiviprojekti menossa, että...Siinä on yksi uusi juju. Mutta se oli siis ihan vielä kesken, siksi en siitä.

    Sinne niemennokkaan nyt vain katseenvangitsijoita laittamaan. Simokin tykkää;-) Ja sää näet elokuun hämärälläkin uida takaisin oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
  22. Kaunis puutarha naapurillasi! Hänen pihaltaan löytyy näköjään jos jonkilaista istutusta ja nurkkausta, jossa istuskella ihailemassa kukkaloistoa.

    Kauniit vaaleanpunaiset tulppaanit muuten!

    VastaaPoista
  23. Niin kaunista! Oih ja voih!
    Juuri tuollaista haluaisin itsekin, mutta olen liian laiska puutarhuri. Kaipaisin etenkin sellaisia varjoisia soppeja ja värikkäitä kukkasaarekkeita. Jotain jo onneksi onkin, mutta puutarhan rakentaminen tosiaan vie aikaa ja vaatii kovaa puurtamista.

    Sammalleimua kasvaa meilläkin monessa paikassa. Sitä on itse asiassa kahta eri sävyä (toinen ostettua, toinen sukulaiselta saatua). Istutimme sitä talon vieressä olevalle kukkulalle muiden kivikkokasvien kanssa lähes 20 vuotta sitten ja vuosi vuodelta se levittäytyy laajemmalle. Siitä olen sitten saanut sitä siirrettyä muuallekin, mm. viime kesänä tekemääni kivikon keskellä olevaan perennapenkkiin vuortenkilpien kaveriksi. Sammalleimu onkin juuri nyt parhaimmillaan!

    VastaaPoista
  24. Anna Elina, minulla ei ole itesellä yhtään sammalleimua vaikka on yli 300 kasvia;-) Elän nyt toivossa, että Kirsti joskus soittaa minua noutamaan tuota VAALEANPUNAISTA, sillä siitä minä pidän. En ole kivikkokasvi-ihminen, mutta minulla on niin iso puutarha, että siinä on pieni japanilainen rinne ja siihen se sopisi.

    Minäkin olen laiska puutarhuri, sillä vihaan kitkemistä, haluan reippaita isoja perennoja, mutta kaipaan niin romanttista puutarhaa ja salaisia paikkoja sinne,että olen hurahtanut sen rakentamiseen kärhöjen yms.avulla ja nyt menee joka päivä vähintäin viisi tuntia puutarhassa. Nyt puutarha vie!

    VastaaPoista
  25. Hello Leena,
    I loved those wonderful photos with flowers most beautiful yet!
    What good is having a good soul and a penchant for beauty!
    A hug from Brazil

    VastaaPoista
  26. Onpa kaunis! Hyvin sait silti rinteiden nousut ja laskut esiteltyä, vaikka kameralla se on tosi vaikeeta saada korkeudet esiin. On tuossa kyllä hoitaessa kiipeilemistä! Ihana ihana!

    VastaaPoista
  27. Hello Antonio,

    Thanks a lot. Penchant or hungry for beauty is that matters in gardens and in paintings.

    I liked your last lady, who was missing for something...or somebody.

    This week you'll see my lady. In Friday I suppose...

    Leena

    VastaaPoista
  28. Enkulin käsityöt, kiitos!

    Johanna, kiitos! Tosiaankin, piti vähän pinnistellä, sillä halusin nuo rinteiden jyrkkyydet esiin.

    Ottaa vähän paikkoihin;-) Kiipeilin sinä päivänä sekä omat että Kirstin rinteet ja sitä ennen lenkki, joss vuorta pitkin ylös. Lähdenkin nyt noutamaan nivelomegoita, jotka ovat päässeet loppumaan...

    VastaaPoista
  29. Aivan ihastuttava puutarha, kaikkine kasveineen ja nuo mukulakivet ja kaikki kivet on kivoja, tykkään kivistä itsekin.
    Ihana paratiisi <3
    Tuo pikkusuihkulähde on kaunis!

    Kiitos sinulle Leena, kävin kaupungissa,ja ihana yllätys odotti, kirja on ihastuttava, nyt tultiin mökille, kohta paistaa aurinko puutarhakeinuun, asetun kirjan kanssa mukavasti ja alan tarkastelee sitä.
    Ihanaa!
    Leppoisaa lämmintä kesäpäivää Leena!
    T
    seijastiina

    VastaaPoista
  30. Apua!, me unohdimme eilen sen pikkusuihtulähteen...Tämä on se suurin ja komein ja solisee kivasti kun ohi kävelee.

    Ja minä myös tykkään kivistä ja kalliosta. Meidän isointa kivenjärkälettä syleilee köynnöshortensia, josta olenkin postannut usein.

    Kiva, että kirja tuli perille. Toinen lähti tänä aamuna.

    (Nyt sää sit otit sen mustarastaskuvan, kun mää en löydä sitä runoa, johon se kuuluu;-) Tarkoitan sitä viimeisen otoksen ekaa...Se oli Rekola tai Vala...)

    Seijastiina, toivotan ihania suvipäiviä ja toivottavasti teillä ei ole näin kuuma kuin täällä Suomen Tahitilla!

    VastaaPoista