tiistai 24. heinäkuuta 2012

Ristinummiruusu - erään rankan suveni lumottu lohtu

Tässä puutarhani Vaatimattomuuden Lumo, meidän Villiruusuksi kutsumamme, joka kantaa sisällään monta tarinaa. Aloitetaan alusta. Kun sain kirjoittaa Viherpiha -lehteen sivukaupalla juttua meidän puutarhastamme, sain kuvaajaksi loistavan Arto Rantasen, joka todella tietää kasveista eli palaa puutarhoille ja villikukille. Oli aivan ihanaa tehdä juttua yhdessä hänen kanssaan, sillä saatoin puhelimitse sopia, milloin puutarha on parhaimmillaan ja hän kävi useaan otteeseen kuvaamassa. Olemme tavanneet lehtijutun jälkeenkin ja kerran hän toi minulle pienen ruusupensaan alun, jota ei myydä missään ja joka kulkee kädestä käteen. Vain kerran olen vasta omastani luovuttanut juurakkoa, mutta kohta sen taas teen, sillä nyt on mistä jakaa. Kaikki etäkuvat on otettu auringolla, joten lisään kuvan koko pensaasta tähän juttuuni myöhemmin. Aurinko syö kaikki värit!
Arto kertoi minulle, että kun Ristinummen aseman eteen tai johonkin sinne alettiin vetää asfalttia, ruususeuralaiset hätkähtivät, sillä siellä kasvoi tämä vaatimaton kaunotar. Ruusun pelastajat saapuivat paikalle hieman myöhässä ja juuren paloja taidettiin melkein kiskoa jo vedetyn asfaltin alta...Ketkä saivat tämän ruusun, vaalivat sitä kuin rakkainta aarrettaan, mikä tuotti tulosta ja nyt ruusua voi jo saada vaikka puutarhaa kuvamaan tulleelta ihastuttavalta herralta.
Arton ja minun yhteistyö tuotti hedelmää, sillä lukijat valitsivat juttuni Intohimolla puutarhasta lehden parhaaksi. Puutarhani näköinen tarina ilmestyi siis Viherpihassa 29.4.2003 ja vietin vain muutama päivä sen jälkeen syntymäpäiviä. Ristinummi ei ollut ihan vielä silloin kuvioissa..., mutta hyvin pian sen jälkeen. Istutimme ruusun Green Housen nurkkaan, joka on Merin vanha, kivinen leikkimökki. Siinä sille jäi tilaa kasvaa juuri niin isoksi kuin kaunotar halusi. Ja mikä hänestä tulikaan: Sydänsuven lumoojatar! Kukat ovat yksinkertaiset, miltei tuoksuttomat, mutta niin suuret, että en ole ikinä nähnyt yhtä suurta ruusun kukintoa. Kukinta kestää vain muutaman viikon kuten juhannusruusullakin, mutta ainakin tänä suvena, kun vettä on riittänyt, kukinta oli runsas ja kesti useita viikkoja. Tässä siis reaktio sateeseen on aivan päinvastainen kuin tunnetulla viehätyksellä mustialan ruusulla.


En ole kertaakan tälle ruusulle tehnyt muuta kuin leikannut jonkun kuivan oksan pois. Ja ruusu vain seisoo tukenani myös rankkoina päivinä tai viikkoina. Se oli silloin kun puutarhaamme kuvattiin Ihana piha -ohjelmaan vuonna 2009. Kuvausryhmän kanssa oli sovittu ensimmäinen päivämäärä, jolloin kukkisivat kaikki tuhannet iiriksemme (Iris Sibirica) sekä juhannusruusut kuin myös isot unikot (Papaver Orientale). Sillä viikolla ei kukkinut ehkä kuin voikukka paitsi uskollinen ristinummiruusu. Kaikki muut, sadat kasvimme olivat kuin lakossa ja kuiskivat minulle: ei televisiota, ei televisiota...Kunpa olisin kuunnellut kukkieni viestiä, mutta kun en. Sain siirrettyä kuvausta vielä viikolla, joka sitten olikin jo aika rankka, sillä samalle viikolle osuivat mieheni pyöreät synttärit ja olin päättänyt hoitaa koko casen itse! Puutarhassa mikään ei ollut edistynyt (oli pilvistä ja koleaa) ja jopa keltainen polku kalliollamme (kullerot, päivänliljat ja keltakurjenmiekat) vaikenivat. Kuvausryhmät eivät ole yhtä joustavia kuin yksittäinen lehtikuvaaja, vaan annoin sitten heidän pakon edessä tulla ja ainoa mikä kukki, oli uskollinen ristinummiruusuni, jonka eteen asetuin, kun kamerat alkoivat kuvata. Oli mieletön paahde aivan yhtäkkiä ja mitenkään en näe edes televisionauhoituksessa tämän kaunottaren upeaa väriä...


Elämä on. Joskus miltei ei jaksa kestää, mitä tapahtuu, mutta sitten sitä jatkaa vain...Selvisin hengissä siitäkin viikosta ja seuraavana vuonna nauhoitus tuli ulos. Meillä ei ollut vielä tallenninta, sillä olemme minimaalisia television katsojia, mikä ei tarkoita, ettemmekö katsoisi elokuvia, mutta siis: Jäi erään teekkarihuumorin omaavan vanhan ystäväni asiaksi tallentaa ohjelma minulle muistoksi...Hän saikin sitten idean kerätä blogistani kaikki vanhimmat ja karmeimmat puutarhakuvat (no ok. P., on siellä pari helmeä), lyödä ihanaa musiikkia päälle ja vielä tekstittää hela hoito mystisesti. Kaiken keskelle tuli tv-nauhoitus, jonka hän teki ajastimella, joten koska ohjelma ei ollut aikataulussa, puheeni katkeaa kesken, mikä on vain ihan hyvä juttu. Sain siis syntymäpäivälahjaksi kyseenalaisen hupaisan DVD-levyn puutarhastamme, jonka ihan vain blogini lukijoiden takia vein nettiin, mutta rajoitetulle lukijakunnalle. Homman hoiti vävykokelaani Teemu, joka valmistuu multimedia-alalle ja hän leikkaa mm. syksyllä yhden kuuluisan sarjan, jota en saa paljastaa. Teemu ei ollut kovasti innoissaan, sillä voitte kuvitella, mitä hän ajatteli asiasta;-) Tässä vielä viimeisen kerran Leena Lumi's Garden joka ei todellisuudessa kerro mitään puutarhastamme.


Vain uskollinen ristinummiruusuni kätkee salattua tietoa siitä, että puutarhani on todellakin muuttumassa salaiseksi ja päästän tänne vain alaa tuntevia ja/tai siitä aidosti kiinnostuneita henkilöitä. Olen kuollakseni kyllästynyt puutarhavisiteeraajiin, jotka eivät tunne mitään kasveja, eivätkä edes oikeasti niitä katso, joten heitä voin ihan hyvin tavata kotimme ulkopuolella, en puutarhassamme, josta pidän helposti kahden tunnin kiintoisan esitelmän kiinnostuneille. Kuvien, jotka paratiisistamme lähtevät eteenpäin, pitää olla minun tai R:n hyväksymät. Tänä vuonna tänne pyrki amerikkalaisrymä, jonka edustaja luuli kaikkia keltaisia kukkia voikukiksi ja Luoja, miten olinkaan raatanut voikukkasavotassa! Melkein 30 vuotta puutarhaa on opettanut paljon. Se on opettanut sietämään myös epätäydellisyyttä, sillä kukkien prime timet eivät ole samanaikaiset, mutta se on opettanut myös sen, että jotain, edes jotain voi alkaa pitää vain itsellään ja jakaa heidän kanssaan, jotka jakavat saman hurmion, kokevat saman lumon, vaikka nähdessään ihan yksinkertaisen ruusun nimeltään ristinummiruusu. "Heidän kanssaan samaa unta nään..."

Tämä postaus liittyy nyt juttuuni Leena Lumi's Flower Power ja on tämän suven viimeinen kasvi ko. sarjaan, sillä siirryn tämän jälkeen vahvasti kirjoihin, mutta toki satunnaisia ruskakuvia on luvassa.

Love
Leena Lumi

PS. Kuvasin ristinummiruusua sateessa vuoden 2013 juhannusjuttuuni ja alla muutama kuva


Näin tämä Vaatimattomuuden Valtiatar, löytöruusu, rakas villisuusumme - sateessa, pisaroissa...


Hänessä on jotain lumottua...siinä miten kantaa terälehtiään kuin sydänsuven kuningatar ja pisarat, ne tuskin liikahtavat, vain hellästi myötäilevät mystistä hohdettaan...


Tässä ristinummiruusu juhannusaattona 2014. Ei mitään kuvankäsittelyä, sillä sitä en edes osaa, joten puhdasta taikaa tuo ruusun hohde...


Tässä ainoa ristinummiruusun kuvamme suvelta 2015...Jo kolmatta kertaa jaoin ruusua ystävälle, joten kyllä se nyt on varmaan hyvin pelastettu. Monet jotka tämän näkevät kukassa, kysyvät, että 'voisiko joskus saada pienen juurenpalan?' Kunnon pehkon ovat saaneet, sillä ainakin meillä leviää hyvin ja varasimme jo lähdössä paikan, jossa se saa rauhassa näyttää parhauttaan.

On vuoden 2017 heinäkuu ja on satanut kuin saavista. Ristimummi vain näyttää parastaan.

Seisoo tanakasti pystyssä, on valtavan korkea ja kukat ovat osa kuin kämmenen kokoisia leväällään ollessaan.

Olen jakanut tätä jo joillekin ystävilleni ja sain ilokseni jopa kuulla, että eräs tuttuni oli nähnyt tätä koiralenkillä ollessaan Vuosaaressa. Voitaisiinko nyt ajatella, että ruususeura onnistui säilyttämään meille tämän ihastuttavan kaunottaren!

21 kommenttia:

  1. Hurmaava vaatimattomalla tavalla, samaa herkkyyttä kuin malvassa -jotka alkavat Lillassa kukkia juuri ensimmäistä kertaa :)

    Edelliseen postaukseesi en saanut sanaakaan aikaiseksi, satuin lukemaan sen kaikkien touhujen keskellä niin nälkäisenä, että en kyennyt kuin kuolaamaan : DD

    Nyt pikainen käynti Lillaan kastelemaan ainakin amppelit, ehkä siirrokitkin jollei sadevesi ole riittänyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malvojen kanssa minulla satuí hiukan hassusti, sillä sain eräältä sukulaiselta jouluna x, lähetyksen malvojen siemeniä ja siinä oli kaikkea ruusumalvasta alken. Tein malvoille värin hurmaavana pyöreän penkin etupihan sisääntuloon, mutta ne eivät kestäneet pystyssä ilman rumia tukia. Siirsin ne sitten jonnekin lehdon rajoille ja istutin etupihalle harmaamalvikkia, joka kukiltaan yhtä viehättävä, lehdiltääne ehkä ei, mutta kukinnot vangitsevat katseen ja mikä paras, suuret, pensaan kokoisiksi kasvavat ryhmät pysyvät pystyssä ilman tukia.

      Minulla on nytkin nälkä eli täytyy alkaa laittamaan safkaa. R. grillaa vasta illalla...

      En tajuu, mikset yövy siinä ihanassa vinttihuoneeessa Lillassa. Siirtoja pitää kastella joitakin kertoja sataa tai ei.

      Mukavaa puutarapäivää!

      Poista
    2. Kotonakin on pakko joskus tehdä jotain -ja mun selkäni tykkää enemmän kun ei kaiken puutarhassa kökkimisen jälkeen enää kökkiä matalassa yläkerrassa :)
      Mutta vielä mä sinne kehittelen toimivan systeemin kunhan ehdin!
      Onneksi kotiin on vain 5minuutin matka!
      Muutenhan olenkin siellä enemmän kuin kotona :)

      Poista
  2. Tuo ruusu on niin kaunis. Jää varmasti jokaisen puutarhavierailijan mieleen. Ihania päiviä paratiisisaarelle! Kukka on jotenkin sielukas ja siksi varmaan niin lohdullinenkin. Ollappa aina oksa vaasissa yöpöydällä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, se on! Sinulla on tämä ruusu puutarhassasi Eräänä Kauniina Päivänä, jolloin kaikki palat lokasahtavat kohdilleen...Minä tiedän, että sinä tiedät, mitä tarkoitan ja se on siinä laulussakin, jossa nähdään samaa unta. R. totesi, että olen tänään rankka;-) joten lähden perkaamaan alapuutarhaan esille villikirsikkaa, joka tuottaa satoa kuin paremmat lajitoverinsa.

      Ensin tiikerikakkua ja kahvia, sitten alapuutarhaa, ja sen jälkeen latinodekkaria...

      Poista
  3. Onpa ihana tuo ruususi. Onneksi se saatiin pelastettua.

    Meillä vaan sataa ja malvat ovat kaikki kaatuneet. malvikki on uljaasti pystyssä ja aloittaa kukintaansa vasta nyt.

    Mukavaa puutarhakesää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, enkö tarjonnut sinulle tätä...kiitokseksi siitä...Tarjous on edelleen voimassa.

      Meillä ei nyt juuri sada, mikä on suuri ihme. Malvat ovat meillä nyt vähän syrjässä, juuri taipuisuutensa takia, mutta harmaamalvikit seisovat upeina, mutta nuput vielä kiinni. Ehkä huomenna ne aukeavat...Kaikki on myöhässä, koska ei ole ollut aurinkoa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Video on yhä ITKETTÄVÄN ihana.<33333

    Sinä onnellinen, LEENA-IHANAINEN, kaunista ja suloista kesän jatkoa sinulle & Hänelle.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua♥

      Kiitos samoin Aili-IhaNainen! Tänään tuli levoton tuuli, mutta kohta tuuli kääntyy...

      Poista
  5. Villiruusuja varjelen hellästi kalliollani, ruusunmarjatkin niin kauniita syksyllä, ja joskus talvellakin jolleivat linnut ehtineet ensin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkö villikukat olekin kaikkein ihanimpia...

      Poista
  6. Kertoo jotakin olennaista ristinummenruusustasi, että käytät hänestä persoonapronominia (ainakin kerran). Olen huomannut, että kun kiintyy johonkin kukkaan, siitä tulee kuin persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, en huomannutkaan;-) Sinä olet niin tarkka näissä kielijutuissa, että päihität minut mennen tullen. Se tuli nyt kyllä vahingossa, mutta varmaan kertoo siitä, mitä sydän tuntee.

      Poista
  7. Ihmeen kaunis Ristinummiruusu, josta en ole aiemmin kuullutkaan. Ihanan videon katson uudelleen huomenna, kai vielä ehtii.. Nyt on väsy kaiken säilömisen (mansikoita, mitäpä muutakaan) jälkeen.
    Kaunista kesäiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä on ihan täydellinen oikeaan kohtaan eli meillä se on kivisen leikkimökin ja isoilla kivilla rajatun vanhan kukkapenkin kulmaus, jossa on paljon tilaa. Sattumalta vain on keskellä puutarhaamme, joten on siis arvoisellaan paikalla ja kukaan ei voi olla ruusua huomaamatta sen kukkiessa. Huomasin muuten tänään, että vieläkin oli muutama kukka jäljellä. Tämä ei ole varmaan vielä kovasti levinnyt kädestä käteen...

      Ei sitä tarvitse katsoa;-) Aili on vain niin hellästi minua voimaannuttava henkilö, että saa mustan näyttämään valkoiselta;-) En minä sitä täältä blogista poista. Netissä siinä on jotain käyttösuojausta tms.

      Meillä on huomenna lähtö torille, me laiskat aiomme ostaa mustikoita ja vadelmia sekä lounaaksi iso satsi mansikoita. Ehkä käyn myös polveni kanssa...kuvauksissa samalla reissulla. To R. meinaa mustikkaan, sillä saaremme on mustikkaparatiisi, mutta minä en saa tämän polven kanssa noihin vuorenrinteiden soliin enää lähteä. Meillä oli aika, jollloin toinen pakastin oli täynnä mustikkaa ja kiitos mustikan, Meri selvisi kaikesta, vaikka oli muuten niin tiukat ruokarajoitteet allergioiden takia...

      Käy lepäämään nyt, olet takuulla sen ansainnut.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  8. Mielettömän ihastuttava video!!! Ja vaikkei mielestäsi kertoisi puutarhastanne totuutta, niin minulle se ainakin "avasi portin", kuten myös tämä tekstisi.

    Ymmärrän todella hyvin, ettei mielesi tee esitellä puutarhaasi asiaan vihkiytymättömille. Puutarha on vahvasti yksityinen paikka ainakin minulle. Jos joskus joutuisin talostamme johonkin muuttamaan, niin ehkä eniten surettaisi se, etteivät tulevat asukkaat todennäköisesti ymmärtäisi ensinkään silmäterieni päälle. Eivät tietäisi, mistä nousevat lumikellot ja missä piileksii kolmilehti. Eivät ymmärtäisi, miksi juuri tietyssä paikassa on punahattua perhosia houkuttelemassa. Ja harmaamalvikki - hauskaa että toit sen esille - on yksi ehdottomista suosikeistani. Niin rehevästi ja ylväästi kukkivaa kukkaa saa toista hakea.

    Ristinummesta tuli vielä mieleen eräs tapaus jonkun vuoden takaa. Noviisina ahmin siihen aikaan paljon puutarhasivusto Klorofyllin keskusteluja ja vinkkejä. Yhdessä keskustelussa, joka koski puutarhakirjoja, menin kysymään, josko joku olisi tiennyt, saiko tuolloin loppuunmyytyä painosta Suomalaisesta ruusukirjasta enää mistään. Seuraava uusittu painos olisi tullut vasta vuoden kuluttua enkä millään voinut odottaa. No, minullepa vastasi välittömästi suomalaisen puutarhaharrastuksen grand old man, Olavi Niemi, joka järjesti minulle viimeisen kirjan kappaleen tekijöiden omakätisillä signeerauksilla. Aivan käsittämätöntä viitseliäisyyttä ja ystävällisyyttä. Voisinko siis olla ruusuista pitämättä?! Valitettavasti meillä vaan on sen verran pieni piha, että tarkasti joudun miettimään, mitä meille mahtuu.

    Ihanaa puutarhakesää sinulle!

    VastaaPoista
  9. Mirka, no, tiedäthän, että itse en voi sitä ihan noin nähdä...Jotkut valokuvat, vain parhaimmat niistä, antavat jotain esiin pisaroina.

    Täällä on vuosikausia ravattu aina kouluista puutarhaseuroihin ja sitten ihan vieraita ihmisiä, joita ei kuitenkaan todella kiinnosta. Siihen olen väsynyt.

    Olen miettinyt samaa, että jos emme joskus enää jaksa tätä isoa taloa ja puutarhaa, mitä sitten. Minä tiedän joka kevät, minkä kiven kolosta nousevat ensimmäiset esikot, missä ei saa talloa, sillä sieltä nousevat sinivuokot ja nyt tiedän, mistä lehdossamme nousevat kantarellit. Kukaan muu ei tiedä, että eräs luumupuu vetää murkkuja ja siinä pitää toimia heti keväällä ja kukaan muu ei ymmärrä yli 10 kartiovalkokuuseni vaateita ja köynnöshortensioitteni halua kasvaa vapaasti, yhtään sitomatta. Tuska ajatella tänne joku, joka ei välitä, on iso. Harmaamalvikki on kuin upea pensas. Niitä on nyt jo muutamia ja yksi etupihalla kaikkien ihailla.

    Varmaan sama Olavi Niemi, joka on mukana kirjassa Maanpeitekasvit, joka, uuutuuskirja, keikkuu edelleen kolmivuotisen blogihistoriani 10 luetuim´man joukossa. Tulee muuten olemaan vuoden paras puutarhakirja blogissani, joten tässä tuli nyt paljastus samalla;-) Ruususeuralaiset kääntävät itsensä vaikka ässälle passatakseen;-) Minä en ollut kovin innoissani ristinummesta sen saadessani, sillä ruusuilla on oikkunsa, mutta Arton lahjasta onkin tullut suosikkimme. Meillä on tilaa paljon, mutta koska pidän puista ja siimeksistä, aurinkotilaa ei ole ihan valtavasti ja sitähän ruusut tarvitsevat.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  10. Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään, eli kiitos Leena ristinummelaisen juuresta. Viime kesänä sen ainoa nuppu tipahti kirvojen tms takia, tänä kesänä siinä oli jo kolme ihanaa vaaleanpunahohtoista kukkaa.
    Ruusun istutin silloin mökille ja nyt taidan siirtää syksyllä palasen siitä myös tänne kotiin.
    Lämmöllä ajattelen sinua aina kun näen Ristinummen ruusun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, bravo! Olin siis antanut sinulle, mutta Unelmakin olisi saanut, jos olisi halunnut. Tiedätkö, teen aina kirvatarkistukset kaikille pensasruusuillemme ihan tavallista kurttua myöten. Js kirvoja, ruiskutan kerran ja se yleensä riittää. Kyllä se siitä;-) ja voit ensi keväänä vauhdittaa, jos haluat, heittämällä juurelle vähän leväkanankakkaseosta, josta muuten sitten koirat tykkäävät hikuna, joten Simoa ajatellen tarkkana. On kuulemma nyt terveellistä antaa koirien syödä pupujen papanoita, maata etc.,mutta tuossa kaupan aineessa voi olla jotain lisäjuttuja.

      Tuo puolet kotiin ja laita aurinkoiselle paikalle. Meillä on niin hyvä paikka, kun siinä on paljon tilaa sille kasvaa, mutta minäkin saatan ottaa etupihalle osan. Sen voin vaikka pitää vähän pienempänä sitten.

      Eikö ole ihanaa, kun voi muistaa toisen kasvista! Minä muistan aina sinua ja Unelmaa, kun näen varjoliljani. Kanadan aulin muistan yhdestä jouluruususta, jonka hän osti minulle puutarhaan tänä keväänä, yhden ystäväni valkoisesta syreenistä ja äitini monen monesta kukasta sekä mustaviinimarjapensaista. On tämä puutarhailu vain niin ihanaa!

      Poista
  11. Tämän postauksen löysin jostain syystä vasta nyt,vähän myöhässä.Ristinummi-ruusu on tosi kaunis,sanoisinko roteva kaunotar,ei mikään himpula.Ostin omani muutama vuosi sitten Oulujoen Taimistolta,jonka valikoimista löytyy paljon omajuurisia pensasruusuja.
    Just noinhan se tietysti menee,että mikään ei kuki silloin kun oikeesti todellakin pitäis...jos on vaikka lehtijuttu tai tv-kuvaus tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, en ole kuullutkaan, että tätä on jo myynnissä...Kun googletin tätä ruusua, siellä oli kysymys 'onko tämä ristinummiruusu?', mutta se ei ollut, sillä kukan terälehtien luku oli eri.

      Lehtijutuissa voi sentään olla itsepäinen ja vaatia päivämäärän muutosta, siinä minulla meni kaikki nappiinsa, mutta tv:n kuvausryhmät toimivat niin joustamattomilla aikatauluilla, että hirvittää. Kulin tarinan kuuluisasta pionipihasta, jota jonkun puutarhaohjelman kuvausryhmä lähti kuvaamaan. Silloin siellä kukkivat kaikki muut kukat, mutta eivät pionit!

      Minusta ristinummi on kevytrakenteinen, mutta kasvaa silti suureksi. Kunpa olisit kuvannut omasi, että olisin nähnyt...

      Poista