perjantai 30. marraskuuta 2012

Lapsen oma talvikirja


Palaamme Sinisaloon, jossa hyvästelimme Virve-metsänhaltijattaren ja Miihkali-haltijan tarinassa Lapsen oma petokirja. Nyt on helmikuun aamu, vuoden kylmin aika, kun saamme lastenkirjailija, biologi Suvi Vehmasen kertomuksessa Lapsen oma talvikirja (Minerva 2012) kohdata Virven ja Miihkalin päivänä, jolloin heille syntyy tyttövauva. Vauva on tietysti maailman suloisin, hiukset läikehtivät lumikvartsia ja kuparia, iho on maidonvalkoinen. Tyttö kuin lunta saa nimensä iloisesti kilisevistä linnuista, pulmusista:

Puhdas on pulmonen lumella,
puhtahampi puolellasi.
Valkea merellä vaahto,
valkeampi vallassasi.
Sorea merellä sorsa,
soreampi suojassasi.

Kalevala

-         
 l    Näin alkaa Lapsen oma talvikirja, jota kuljettavat Suvi Vehmasen teksti sekä Laila Nevakiven mukavasti vanhahtavat kuvat. Pulmun mukana saamme värjätä lankoja, mutta ennen kaikkea tutustua siihen, miten kasvit ja metsän eläimet sopeutuvat talveen. Pulmu kirjoittaa muistivihkoonsa, että:
Eläimet keräävät talvivarastoja. Närhi käy noukkimassa pähkinöitä pihalta ja piilottaa ne metsän koloihin. Oravakin ahkeroi. Laskin, että se teki tänään kaksikymmentä käpykätköä! Yksi kerrallaan se kävi kaivamassa ne piiloon metsän sammalikkoon.

Meillä kotona äiti ja isä tilkitsivät tuvan seinät seinäsammalella. Lempi-lampaan villasta saamme lämpimiä vanttuita ja töppösiä. Kellarissa on paljon ruokaa talveksi. Tänään keräsin kopallisen puolukoita, ja sain itse survoa ne soseeksi.

Mukavasti lukija saa Pulmun mukana tutustua siilin talvipesän etsintään, oppii erilaisia kasveja, outoja karvaturilaita, joista yhden nimi on isosiilikkään toukka, nähdään mäyräklaanin vetäytyvän talviunille ja monen, monen muun metsäneläimen. Pulmun vihko kertoo: Milloin talvi alkaa?, Tuulikin talviset taikasienet ja Lumipeiton alla lämpimässä. Karhuemo Susu saa poikaset talvipesään ja harsokorento näyttää miten se selviää lepakoista. Noitasuunnistuksen Suomen-mestari vuodelta 1555, Tuulikki-noita törmää koivuntuulipesään ja eräänä päivänä ilma on täynnä pienten tiukukellojen helinää, kun tilhet pyrähtävät pihapihlajiin. Jouluna ikkunasta kurkkivat meille tutut Ylli-peikko ja Hermanni talven matkan jatkuessa.

Kirja on yllättävän paljon tietoa sisältävä, sillä taas tässäkin tuli asioita, joista en ollut kuullutkaan, vaikka olen aina ollut luontoharrastaja. Mikä on keltahytykkä, sorkkasieni, sormipaisukarve tai kiehinen? Ja minä päivänä alkaa talvi? Millä elää metsäpäästäinen talven yli? Montako kuoretta syö mademorsio Lotta aamupalaksi? Ja kuka on kuullut Räpylä-Niirasesta? Pulmu hiihtää ja vaeltaa metsässä, kuulee kuiskivan kuusen kertovan talven salaisuuden, istuu nuotiolla Ylli-peikon kanssa Lumovirran mustan veden heijastaessa revontulia yömusiikkina helmipöllön puputus, päivän ilona tilhien tiukuset...

Pienen luonnontutkijan innoitusta lisää takuulla kirjan lopun tarjoama talven viikkokalenteri, jossa yhdistyvät vanhojen suomalaisten riimukalentereiden piirteet suullisena säilyneeseen kansanperinteeseen. Kalenterissa jokaisella talviviikolla on luontoon liittyvä teema ja siitä kertova tunnuskuva. Lapsi voi merkitä tyhjille riveille omia havaintojaan talven tulemisesta ja sen tapahtumista. On oravaviikkoa, lehdenlähtöviikkoa, kirsiviikkoa, tähtiviikkoa, kuraviikkoa…

Kirja täynnä talven taikaa, satua, tietoa ja lumen valoa!


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Maria

26 kommenttia:

  1. Tämä täytyisi kyllä hankkia meidänkin hyllyyn! Ja voi että miten hurmaava kuvitus taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, minä se jaksan nauttia näistä lasten tietokirjoista;-) Nevakivi on huima kuvittaja, mikä kyllä näkyy huomenna klo 10 myös...

      Poista
  2. Ihana lastenkirja:)
    Kun ajattelee meidän omaa lapsuuttaan ja sen ajan lastenkirjoja, niin eipä niissä paljon värikuvia ollut ja tarinatkin olivat hieman erilaisia. Nyt lastenkirjat ovat mitä moninaisemmat. Vanhemmilla on suuri valinnan vaikeus, sillä ihania kirjoja on niin paljon.
    Tuollaiset opettavaiset kirjat ovat ihania, lapsi kun oppii helposti sadun varjolla.
    Tuo kiehinen on kyllä tuttu sana ja sormipaisukarvetta kasvaa valtavasti mökin puiden oksilla. Jotkut niistä ovat ihan mahdottoman kokoisia. Sehän yksi merkki saasteettomasta ilmasta kuten naavakin:)

    Mukavaa, kun sinä jaksat tehdä näitä ihania päivityksiä. Itse olen ollut taas niin puhki pitkistä työpäivistä, ettei oikein jaksa enää koneella olla, mutta hetki tätä ja sitten taas normalisoituu.

    Mukavaa viikonloppua ja pikkujoulua♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä on.

      Niin...kirjoja alkoi tulla meille ehkä enemmän vasta siinä tyttökirjaiässä...

      Sinullahan on tietämystä! Tuon naavajutun minäkin tiedän ja ihailen kaikkea naavaa meidänkin puissa ajatellen, miten puhtaassa ilmassa saan elää. Täällä saarten tuulissa.

      Kuule, olen ollut käsittämättömän väsynyt. Mutta tiedän, että se menee ohi, kun nyt on jo maa vähän valkoinen ja aiomme pitää kunnon joululoman. Meillä ei kohta ole kiire mihinkään ja talomme saa hautautua lumeen.

      Kiitos samoin sinulle♥ Minä tästä lähdenkin kohta puskemaan päin myrskyä ystäväni luo lounaalle. Puhaltaa kuin merellä, sillä iso Päijänne on ihan auki - vielä.

      Poista
  3. Ihana kuvitus, tämä kyllä tekisi mielie hankkia lapselle (itselle). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, eikö vain. Minä jo käärin joulua lapsille ja muutamalle vähän isommallekin...

      Poista
  4. Ihana kuvitus ! Tätä lukisi äitikin mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä äiti lukee;-)

      Nevakivi on aivan omaa luokkaansa kuvittajana.

      Poista
  5. Aiaiai, miten ihana kirja... Tuo kyllä pitäisi mummillakin olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, suosittelen. Ja myös tuota edellistä eli Lapsen oma petokirja.

      Poista
  6. Aivan mielettömän ihana tuo kuvitus ja kirjakin:)

    VastaaPoista
  7. Varmasti ihana kirja lapsille, ja erityisesti tykkään tuosta kuvituksesta:))))

    Oikein lumenvalkoista viikonloppua ja adventtia, Leena-IhaNainen & Co!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, Nevakivi on ihastuttava kuvittaja.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  8. Oi kun on kauniita kuvia! Varmasti ihastuttava lukukokemus!

    Sulla on Aarteemme kallis tulossa, odotan. Todella mielenkiintoista kuulla, miten kirjan koet. Tiedä vaikka saisit siitä huomattavasti enemmän irti kuin minä. Elävältä haudatut huokailee kutsuvasti... Kai minä sen luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ihana kirja.

      Etpä ikinä usko miten;-) Pelkäsin pahaa ja nyt odotan vain iltaa, että pääsen lukemaan...Mistähän sain sen negatiivisen ennakkoasenteen...en muista. Vai sinulta;-)

      Saat minut katumaan: Se on todella rankka kirja, mutta...kaunis. Tiedätkö: Aslam eristäyti kaikista sitä kirjoittaessaan. Ruokakin annettiin ilman yhtään sanaa eli täydellinen keskittyminen. Se kirja vie minut hypnoosiin ja rajan yli. Pysy sinä kasassa tai et lue sitä...Onko marraskuu nyt oikea aika sille?

      Poista
    2. Muistaakseni Ullmannista jäi mulle mieleen kirjailijan julmuus jota sitten blogissani puitiin. Mutta onhan teoksessa oma lumonsa. Avioliittotarinana se on loistava, sivujuonteista en niin piitannut.

      No nyt minua kyllä kiinnostaa aina vain enemmän Aslamin teos! En ole varma onko ajankohta se otollisin. Onko teos siis oikeasti masentava/lohduton vai jättääkö se ollenkaan toiveikkuuta? Rankatkin tarinat menevät (tyyliin Lasi maitoa, kiitos) jos niistä löytyy vain lupaus valosta. Täysin pimeää tekstiä en jaksa.

      Poista
    3. Annika, minä en nyt kai osaa vaistota julmuutta, mutta en ole vielä ihan lopussa. Jos joku tekee koiralle jotain pahaa, sitten en pidä kirjasta;-) Nyt vetää niin hyvin ja äsken katsoin Ullmannin haastattelun Teemalta. Minähän rakastan juuri AVIOLIITTOROMAANEJA, parisuhdetarinoita, sekasortoisia naisia...

      No mieti nyt minua, joka en kestä sitä ja tätä, mutta kestin Elävältä haudatut. En voi tietää, miten sinä kohtaat ne asiat, jotka minulla jäivät kuin Aslmain lumotun kielen valoon. Mitään kurjuuksilla mässäilyä ei ollut. Kaikesta puhuttiin kuin sivuitse, mutta salaamatta. Joku hiljaisuuden huntu kuitenkin ja vuorilta valuivat lumikurkien kyyneleet...

      Minulla ei täysin pimeä voi olla lukuvuoteni ykkönen.

      Poista
  9. Ai niin lumesta; sitä on nyt tullut reilusti meillä ja mitä ilmeisimmin teilläkin... Erehdyimme kuopuksen kanssa ulkona piipahtamaan ja tuuli niin lujaa, että pikkuisella alkoi vuotaa verta nenästä. Aikamoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, älä unta näe: Vain hirveää myrskyä yli vuorokauden. Elämä on epistä!

      Uskomatonta!

      Poista
  10. Virkistävää lukea näistä löydöistä ja vähemmän esillä olleista. Nevakivi kuvittajana pitää painaa muistiin. Joskus tuntuu, että lastenkirjojen saralla vain muutamat suuren suosion saaneet kirjailijat ja kuvittajat ovat esillä, en tiedä, mutta jotenkin olin pettynyt Finlandia Junior -ehdokkaisiin, vaikken toisaalta ole niin tarkasti seurannut alaa, että osaisin suoralta kädeltä nimetä isoa joukkoa muita ehdokkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, maantaina tai tiistaina kokoan kaikki lukemani lastenkirjat, huomennahan on Blogistanianin Kuopus -äänestys ja su mun arvonta.

      Minä en ole oikein koskaan samaa mieltä mistään mikä koskee Finlandia -ehdokkaita. Olin niiiin pettynyt, kun Katja Ketun Kätilö ei ollut EDES ehdokkaana. Minusta Blogistanianin ehdokkaat ja voittajat saattavat mennä enempi ainakin mun makuuni.

      Poista
  11. Minäkin jäin kuvituksen lumoihin. Pitääpäs tutustua tarkemmin, jos kirjakaupassa olisi tätä tarjolla. Yksitoista yötä Suomeen. Ja lunta pukkaa siellä. Olemme innoissamme:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, voit ostaa kaikki lasten tarvitsemat kirjat Suomesta;-)

      Huomenna kirjabloggaajat äänestävät Blogistanian Kuopuksesta, siitäkin saat vinkkejä.

      Oi, vajaa kaksi viikkoa enää lumen ihmemaahan! Lumi innoittaa lapsia ja tekee aikuisistakin jälleen kuin lapsia: Siinäkin sen ihanuus.

      Poista
  12. Oih, onpa kiinnostavan oloinen kirja. Varsinkin lapsille, jotka ovat joka päivä pelkkää tiedonjanoa. Yritän muistaa kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, tämä on. Toiset lapset enemmän kuin toiset ja sitten aiheet valikoituvat. Joillekin kaikki eläimiin ja luontoon liittyvä on kiintoisaa.

      Poista