tiistai 22. tammikuuta 2013

Joanne Harris: Persikoiden aikaan


Kun kävelin kotiin Tannesin vartta, tyyneys oli lähes aavemaista. Sirkat ja linnut olivat vaienneet, jopa sammakot olivat hiljaa.

Paikalliset sanovat, että tällaisina iltoina autan-tuuli on valmiina puhaltamaan; le vent des fous, hullu tuuli, joka helisyttää ikkunoita, korventaa viljan eikä anna ihmisten nukkua. Valkoinen autan tuo kivan kuumuuden, musta autan myrskyt ja sateen. Mihin suuntaan tuuli sitten puhaltaakin, muutokset eivät ole ikinä kaukana.

Mitä minä teen Lansquenetissa? Mietin tätä taas. Autan-tuuliko minut toi tänne? Ja kumpi se tällä kerralla on? Valkoinen autanko, joka pitää ihmiset valveilla, vai musta, joka tekee hulluksi?

Joanne Harrisin teos Persikoiden aikaan (Peaches for Monsieur le Curé, Otava 2013, suomennos Satu Leveelahti) on kolmas osa menestyssarjaa, jonka ensimmäiset osat ovat Pieni suklaapuoti ja Karamellikengät. Vianne Rocher palaa erään kirjeen saatuaan tuulen mukana takaisin Lansquentiin, jossa mikään ei ole ennallaan. Kyläläisten, katolisten ranskalaisten ja Afrikasta saapuneiden muslimien välit ovat niin tulehtuneet, että ollaan sodan partaalla. Kovimmin kyläänsä suojeleva on kirkkoherra Francis Reynand, jolle niqabiin pukeutuneet naiset ja minareetista kuuluvat aavemaiset rukouskutsut

Allahu akbar, Allahu akbar -

ovat kuin myrkkyä, joka syöpyy mieleen ja vie kaiken rauhan ja levon. Silloin Reynand kohtaa kadulla erään naisen menneisyydestä kahdeksan vuoden takaa, naisen kahden tyttärensä kanssa:

Ja sillä tavalla Sainte-Marien juhlan aikana tuuli toi Vianne Rocherin takaisin Lansquenetiin, ja hän toi mukanaan niin kuin aina epäjärjestystä, unelmia ja suklaata.

Persikoiden aikaan ei ollut aivan sitä, mitä odotin. Se oli enemmän. Kaipasin kirjaa, joka on kuin on elokuva Suklaata iholla (Como agua para chocolate). Kaipasin kirjaa, jossa ruoka ja taika yhtyvät ja sitä osasin odottaa chocolaterien naiselta. Sain anista, manteleita, ruusuvettä, suklaata, myskin tuoksuisia persikoita, kardemummaa, sain tuulta, sadetta, voissa paistettuja räiskäleitä ja sain Viannen, joka yritti muotoilla tuoksuvaa höyryä, kammata sitä sormillaan nähdäkseen paremmin. Viannen, joka katsoi ihmisten värin ja luki siitä, Viannen, joka uskoi, että sota on vältettävissä passeista parhaimmalla eli ruoalla:

Kieli, kulttuuri ja maantiede voivat olla erottava tekijä, mutta ruoan avulla pääsee ylittämään minkä tahansa rajan. Ruoan tarjoaminen on samaa kuin ystävän käden ojentaminen; kun ottaa sen vastaan, tulee hyväksytyksi kaikkein suljetuimpiinkin yhteisöihin.

Näin se olisi voinut mennä, mutta Vianne ei heti nähnyt skorpionikuningatarta eikä maljojen ritaria eikä… Hän näki aluksi vain ’omiensa’ ennakkoluulot ja aliarvioi pahasti muualta tulleiden vihan. Vianne kuitenkin tutustui musliminaisiin ja lapsiin. Etenkin lapsiin, sillä vaikka näiden vanhemmat olivat kieltäneet leikkimästä vääräuskoisten kanssa, tietynikäisiä lapsia ei pidättele mikään. Heitä ei ole vielä onnistuttu kyllästämään muukalaisvihan myrkyllä. He ovat aitoja ja niinpä Pilou, jolla on Vlad-koira, saa kuulla Mayalta, että ’koraanissa sanotaan, että jos talossa on koira, enkelit eivät pääse sisään.’

Vanha Mahjoubi, Mayan isoisä, sairastaa ja valta on siirtymässä hänen kovan linjan pojalleen, mutta ehkä tauti on vain waswaas, kuiskeita, jotka aiheuttavat ahdistusta ja epätoivoa, ehkä…

Hain lohtukirjaa kun enkelimme, rakas noutajamme lähti koirien taivaaseen viikko sitten. Sain sitäkin, mutta jouduin myös ratsastamaan tuulella keskellä uskonsotaa, vaelsin läpi tulen ja vihan, ja tapasin miehen, jonka silmät kuin villihunajaa…

Joanne Harris on ollut minulle hyvin ristiriitainen kirjailija, sillä Suolaista hiekkaa, jossa on maailmankaikkeuden kaunein kansi, on minusta tylsä.

Sen sijaan Appelsiinin tuoksu on niin kiinnostava, että aion lukea sen ihan teitä varten uudelleen. Haluan palata siihen, miksi se oli niin vahva, että jälkimaku tuntuu vieläkin.

Persikoiden aikaan on kolmas osa hänen suuriin menestysromaaneihinsa, Pieneen suklaapuotiin ja Karamellinkenkiin, mutta huomasin, että niiden lukeminen ei ole ollenkaan edellytys päästä sisälle tähän teokseen. Olen kuin paluumuuttaja, sillä tämän jälkeen on luettava seuraavakin Harris. Joanne on parhaimmillaan juuri sitä mitä nainen kaipaa silloin tällöin eli suklaata, jossa on taikaa. Tässä uusimassaan hän osoittaa hallitsevansa myös rankemmat maut, joten pakko sanoa, että ilmeisesti liikumme viihdekirjojen parhaimmistossa.

Kirjan rakenne on oivallinen. Ei ennenkuulumaton, mutta tässä se toimii todella hyvin. Kaksi kertojaa, kirkkoherra Francis Reynand ja toisena Vianne Rocher. Loistavasti Harris osaa muuntua kumpaankin rooliinsa ja aloin aivan kuulla Reynandin äänen. Hän tuli iholle ja hän saa päättää tämän yllättävän rajunkauniin, laventelin, vaniljan ja savun tuoksuisen kirjan:

En ole varma miten tämä kaikki tapahtui. Mutta se, mikä alkoi Vianne Rocherista, on päättynyt Inès Bencharkin myötä. Ja nyt, ensimmäisen kerran seitsemään päivään, tiedän, että tänä yönä nukun ja että kun herään, näen tähdet.


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Riina  Aili  Mari A  Susa  ja Villasukka kirjahyllyssä

51 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Anu, täysin samaa mieltä. Voisit pitää tästäkin...

      Poista
  2. Olen lukenut Harrisilta vain Sinisilmän, joka on kirjailijan hyppy omalta mukavuusalueeltaan? Sinisilmähän on jännäri/trilleri, joka toimii vallan mainiosti. Pieni suklaapuoti on nähty elokuvana, mutta muuten olen vain ihaillut Harrisin teoksia kauempaa. Kannet ovat kaikissa varsin ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, näin olen olettanut Sinisilmästä...Tosin tässäkin kirjassa oli paljonkin jännitystä: Enhän voinut paljastaa;-) Mieti vaikka sitä Skorpionikuningatarta etc.

      Tiedän jo, että tämä kansi on loppuvuodesta Vuoden 2013 Kaunein Kirjan Kansi -kisassa.

      Poista
  3. No, voi että minkä teit! Nimittäin minä pidin paljon Pienestä suklaapuodista ja Karamellikengistä sekä Appelsiinintuoksusta, mutta kaikki muut Harrisin kirjat (olen lukenut kaikki suomennetut paitsi Sinisilmää) ovat olleet, no, huonoja. Siksi en ajatellut lukea tätä, mutta toisaalta kirja on jatkoa Harris-suosikeilleni ja minäkin haluan lohtukirjan, jossa on maagisuutta.

    En vielä hanki tätä, mutta ehkä kirjastosta tai kirja-alesta joskus tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, anteeksi sitten kovasti;-) Sun on siis ihan 'pakko' lukea tämä. Minäkin olen nyt ainakin Vianne Rocher -koukussa.

      Tartu kiinni, tämä yllätti minutkin.

      Poista
  4. Kuulosti niin kivalta, että tilasin heti Amazonin kautta second hand. Kirja maksoi yhden eurocentin (!) ja postimaksu 3€. Hyvä diili!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, tulet pitämään.

      Ehkä myymme talon pois ja lopultakin muutamme Saksaan;-) R. ei suostu Englantiin. Teillä on ihan epätodelliset hinnat kirjoissa ja vähän muussakin. Vertailen aina Saksan hintoihin, sillä se jäi 15 vuoden siellä matkustelusta päälle.

      Poista
  5. Harris ei kuulu suosikkeihini, mutta hänen kirjoissaan on aina ihanat nimet ja kauniit kannet. Suklaapuoti ja karamellikengät olivat hyviä, mutta muut eivät. Mutta hänen suosionsa on suuri, joten makuja on monia. Hyvä juttu. Persikoiden aikaan on ihana nimi ja se voisi jatkua herkullisena rakkausrunona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakos, jos pidit Suklaapuodista ja Karamellikengistä, pidät tästäkin: Persikoiden aikaan on jatkoa noille kirjoille ja lupaan, että minäkin olen kranttu Harrisin lukija. En pitänyt siis yhtään kirjasta Suolaista hiekkaa.

      Kiitos.

      Näissä on todellakin suorastaan runolliset nimet ja mitä houkuttavimmat kannet.

      Poista
  6. Pieni suklaapuoti, Karamellikengät ja nyt jatkoa!! "Pakko" lukea tämäkin. Kiitos sinulle hienosta esittelytekstistä!
    Harrisin parhaita on mielestäni myöskin Appelsiinin tuoksu, mutta joitakin hänen kirjoistaan on minullakin jäänyt kesken lukemisen, varsinkin Katjankin mainitsema Sinisilmä jäi alkusivuilleen..
    PS; on se Suklaapuoti elokuvanakin niin ihana, vaikka ei ihan kirjan lumoa siitä löydä!

    Mukavaa päivää, aurinkoa näkyvissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, just niin! Ole hyvä ja kiitos.

      Appelsiiinin tuoksu on minulle tähän asti häneltä paras, mutta sitten on tämä Persikoiden aikaan.

      En ole lukenut Suklaapuotia, enkä nähnyt filminä. Jotenkin kyllästyin ennen kuin ehdin sinne saakka, sillä eräs ystäväni kehui vähän liikaakin;-) Minusta tuntuu, että pääsin tässä kirjassa likelle Suklaapuotia, sillä nyt Vianne palaa sinne ja koska puoti on...

      Kiitos samoin! Yritän tehdä lenkille lähtöä...

      Poista
  7. Luin Harrisilta ensimmäiseksi Appelsiinin tuoksun, se valloitti. Mitä makuja! Sen jälkeen olen lukenut Kesäviiniä, Suolaista hiekkaa sekä Sarkaa ja samettia. Olen pitänyt kaikista, pidän hänen tavastaan kertoa tarinoita. Suklaapuotia en ole lukenut, mutta katsoin elokuvan, jonka parissa viihdyin, voin vain kuvitella miten lumoava kirja on. Laitetaan Persikoiden aikaan listalle, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, Appelsiinin tuoksu on edelleen yköseni, jos jälkimakuni ei petä minua, mutta tämä on vahva kakkonen. Yritin Sarkaa ja samettia, mutta ei kun ei.

      Minusta tuntuu, että kukaan Suklaapuodin lukenut ja siihen ihastunut ei tätä kirjaa ohita. Ole hyvä.

      Poista
  8. Harrista en ole koskaan lukenut, joskus harkinnut, pyöritellyt juuri tuota Appelsiinin tuoksua käsissäni vuosia sitten, mutta jokin puuttui, jokin säväys, että tämä pitää ehdottomasti lukea. Pelkään hieman, ettei Harrisin kirjoissa ole minun viihdemakuuni tarpeeksi särmää. Ehkä olen väärässä. =D Pieni suklaapuoti on elokuvana katsottu ja tykätty. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, no sitä säväystä minäkin aina odotan. Kuin etiäistä, joka kuiskaisi: Tämä on juuri sinun kirjasi.

      No, olen aika rankkojen kirjojen lukija, mutta kaipasin nyt muuta. Tässä oli särmää enemmän kuin oletin, mutta toki Harrisin tyylillä, paha ei jää 'päälle'.

      Ei tämä nyt mikään heikko jää ole, joten uskallan suositella ja meidän aikamme ajankohtainen aihekin kirjassa on.

      Poista
  9. pitänee varmaan tunnustaa että oon lukneut tältä sen herrasmiehiä ja huijareita ja karamellikengät. pidin kummastakin tosi paljon!
    toisessa oli taikaa, toisessa brittäläistä salapoliisi charmia :D jos nyt oikein muistan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akiss, nuo molemmat minulla on lukematta, mutta tämä kirja onkin jatkoa Karamellikengille, joten voisit lukea Viannen elämän jatkosta.

      No kai se brittiläinen salapoliisi oli sittent tuossa Herrasmiehiä ja huijareita, otaksun;-)

      Poista
  10. Juuri äsken pyörittelin tätä kirjaa kirjakaupassa, kun rohmusin vielä joitain alekirjoja. Mutta kirja jäi vielä sinne kovin kalliin hintansa kanssa :). Olipa kiva lukea mitä sanoit. Minäkin olen tykännyt kovasti Pienestä suklaapuodista, (Karamellikengistä en ihan niin paljoa)ja Appelsiinintuoksusta ! Ennen pitkää tämäkin tulee luettua !
    Ja: Kiitos Leena kannustuksesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, tämä on nyt uutuus ja Suomen uusien kirjojen hinnat tiedetään. Puoli vuotta ja sama kirja voi olla jo alle 10 euroa.

      Minusta tuntuu, että tämä olisi sinun kirjasi!

      Eipä kestä;-) Ne ovat niin ihania!

      Poista
  11. Pienen suklaapuodin olen nähnyt elokuvana. Oi Johnny Depp. Tämänkin kirjan lukisin varmasti oikein mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, tästäkin pitäisit ja myös kirjana. Laitan tämän Ystävänpäivän-blogiarvontaani, joten eihän sitä koskaan tiedä.

      Niin...oi Depp, oi Rhys-Myers, oi Caprio...;-)

      Poista
  12. Tästä voisin pitää;kiitos esittelystä:) Luulin ensin,kun aiemmin mainitsit persikat,että kyse oli keittokirjasta;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, pitäisit takuulla, tunne sinut!

      Keittokirja on tulossa, jos saan kuvat Nykistä tänä iltana, muuten ei tule;-)

      To olen liesussa, joten tulee kiire.

      Poista
  13. Oih, tämä kuuluu kevään lukulistaani aivan ykkösenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., tämä on todellakin kuin tilaustyö näille päiville. Aihekin on kuin napakymppi kun ajattelee, mistä on viime viikot keskusteltu.

      Poista
  14. Ihanaa kuulla, että tämä oli enemmän mitä odotit!! Tämä odottaa jo minunkin lukupinossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, eikö olekin kiva tietää, että hyvää tulossa;-)

      Poista
  15. Voi ystäväiseni, kaikki myötätuntoni rakkaan noutajan lähdöstä. O

    Olen ollut tietokonepannassa jo jonkin aikaa, mutta pääsin eilen pitkästä aikaa lukemaan tekstejäsi. Tulen kommentoimaan vielä erikseen, toivottavasti jo tänään.

    Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos♥

      Mietinkin jo, että mitä sinulle on tapahtunut...

      Poista
  16. Minäkin pidän kovin Harrisin kirjoista. Sama tunne oli minullakin Suolaista hiekkaa kirjasta, en oikein päässyt siihen sisälle. Kun taas Appelsiinin tuoksu oli ihana. Voin lukea sen uudelleenkin jos vastaan tulee kirjastossa. Karamellikengät? Kertoiko se tyttären kengistä? En ole varma, olenko lukenut.
    Tämän uuden aion jopa ostaa, (mutta kun kirjoja on niin paljon jo kirjahyllyssä niin ehkä varaan sen kuitenkin kirjastosta.) Pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maireanna, Karamellikengät on jatko-osa Pieneen suklaapuotiin ja tämä taas on jatko-osa Karamellikenkiin. Voit lukea tämän ihan omanaankin, sillä ei edellytä noiden aikaisemmmin ilmestyneiden lukemista.

      Appelsiinin tuoksu on edelleenkin ykköseni Harrisilta ja tämä Persikoiden aikaan on kakkonen.

      Suosittelen! Pian;-)

      Poista
  17. Olen lukenut Harrisilta vain yhden kirjan: Herrasmiehiä ja huijareita. Siitä on jo aikaa eli juoni on hieman unhoduksissa, mutta kirjasta pidin.

    Muita Harrisin kirjoja en jostain syystä ole lukenut. Ehkä "ruokaisat" nimet pelottavat minut pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minulta on lukematta Herrasmiehiä ja huijareita ja muutama muukin, mutta tätä uskallan suositella.

      Ei tässä ollut niiiiin paljon ruokaisuutta;-)

      Poista
  18. Tuo täytyy lukea ja pian. Aika hauska yhteensattuma että mulla jäi tuo Suolaista hiekkaa kirja kesken, se oli niin tylsä. Ja yleensä aina luen kirjat loppuun, vaikka joskus siihen menee aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, suosittelen. Niin minullakin. Siis kaunis kansi ei aina ole laadun tae, vaikka niin paljon kansista puhunkin;-)

      Minä jätän nykyään tylsät kirjat kesken, sillä elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille...

      Poista
  19. Voi Leena rakas, otan osaa rakkaan Olgasi poismenosta!
    Hänen Majesteettinsa on varmasti hyvä olla kivuista vapaana taivaassa.

    Minulla on tuo uutuus vielä lukematta. Odotan sitä innolla, pidin niin niistä kahdesta aikaisemmasta.
    Suolaista hiekkaa jäi minultakin kesken ja tuota Appelsiinipuun tuoksua en ole lukenutkaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos♥

      Hänellä ei ollut kipuja, mutta välillä oli kankeaa liikkuminen. Se vaihteli. Mutta nyt siis nivelrikko oli tullut tiensä päähän. Kauheinta oli,että Olga oli loppuun asti leikkisä ja päästään terävä, jolloin se oli meille niin vaikeaa. Eläinlääkäri tuli kotiin ja lopulta kuitenkin kaikki oli kaunista ja Olga sai lähteä rauhassa olohuoneemme sohvalla. Hän lepää nyt hedelmäpuutarhassamme, paikassa, jonka ympärille olen kerännyt kaikki tonttimme sinivuokot, lisäksi lehto-orovkkeja ja lemmikkejä. Kesäkuussa istutan valkoista särkynyttä sydäntä ja tietty jouluruusun.

      Tämä on täysin kirja sinulle!

      Miten se Suolaista hiekkaa voikin olla niin puuduttava. Pidän siitä kiinni vain kannen takia.

      Appelsiinin tuoksu on minulle edelleen Harrisin paras.

      Poista
    2. Tulin vain kertomaan, että nyt kirja on luettu.
      Se tempaisi vahvalla otteella ja luin sen tänään yhdeltä istumalta. Onneksi oli vapaapäivä.
      Vahvaa hyvää kerrontaa ja ruoat, ihan tuli vesi kielelle:)

      Olgan lähtö on ollut kaunis.
      meidän kultsu kuoli auton töytäisemänä eräänä lokakuisena iltana 1999. Autoilija ei edes pysähtynyt vaikka kohdalla oli naapurimme talo. En tiedä missä vaiheessa henki oli lähtenyt, sillä monista etsinnöistämme huolimatta, löysin Eetun vasta seuraavana aamuna lähiojasta täysin ehjänä, mutta hengettömänä. En unohda sitä näkyä koskaan. Hesalaisen auton lamppu oli hajonnut, mutta hän väitti vallan muuta, kun hän seuraavan päivän iltana oli ilmoittanut tapahtuneesta poliisille. Onneksi olemme haja-asutusalueella ja meillä oli vakuutus. Emme joutuneet maksumieheksi eikä vakuutusyhtiökään.

      Poista
    3. Hanne, kiva,että pidit. Minustakin ihana kirja.

      Nimenomaan. Siitäkin otan lohtua irti, että ei meidän lähtö niin helppo ja kaunis ja rauhallinen...

      Miten ihmine voi käyttäytyä noin törkeästi. Kuvittele nyt, hän on kuka vaan, joka jatkoi elämäänsä kuin ei mitään.

      Sun on ajateltava, että henki lähti heti.

      Kehtaavatkin vielä yrittää toisten perheenjäseniä murhattuaan ssada siitä rahaa!!! Linnaan tuollaiset kuuluvat, sillä on rikos jättää loukkaanut eläin ja paeta paikalta.

      Poista
    4. Niin olenkin ajatellut, että henki lähti heti.
      Mies oli mökiltä tulossa ja oli ollut peräkärry perässä. Meillä on vielä hyvät katuvalot ja tie leveä, että koira olisi pitänyt huomata, sillä Eetu nuuski varmasti tienpenkkaa. Tuli mieleen, että jos miehellä oli viikonlopun jäljiltä pikku kohmelo ja oli väsynyt.
      No tiedä häntä, mutta ikinä en itse olisi voinut jatkaa pysähtymättä matkaa. Naapuri kuuli kolauksen ja tuli ulos katsoo, että mikä se oli, mutta ei huomannut mitään erikoista.

      Poista
    5. Eräs syy jättää pysähtymättä tuossa tilanteessa on juuri pelko joutua puhaltamaan. Ties vaikka olisi parannellut...

      Otan syvästi osaa ja nyt on pakko vain olla kiitollinen, että Olga sai lähteä niin kauniisti olohuoneen sohvalla, kynttilöitä ja perhe siinä, minä suukottamassa ja R. silittämässä, kun hän nukahti.

      Poista
  20. Ihanaa, että sait enemmän kuin odotit :) Tulin nyt lukemaan tarkemmin arviosi kun sain omani ulos. Samoja sitaatteja minäkin pyörittelin :) Hieno, vahva, ihana kirja loppua myöten <3

    Vaikka sarjan osat varmasti toimivat itsenäisinä osina oli mukava lukea koko trilogia yhteen menoon. Hahmojen kasvun näki hienosti, esimerkiksi kirkkoherra Reynaudin muutos oli suuri, hänestä oppi jopa pitämään ;)

    Ikävä kuulla koiraystävästänne. Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, ei ollut tarkoitus sinua unohtaa, olen ollut vain niin kireinen...anteeksi♥

      Ehdottomasti sain!

      Minä en nyt ehtinyt odottaa niiden muiden lukemista, joten onneksi toimi näinkin. Samaa mieltä, että Reynaud kasvoi eniten, mutta osittain minusta hänet alettiin myös nähdä hieman eri tavalla. Hänhän ei ollut paha mies.

      Suru perheenjäsenen mentyksestä on aina iso. Olen menettänyt pienokaiseni, mutta lohduttaudun sillä, että hän sai pitkän hyvän elämän ja kauniin hellän lähdön. Meitä sattuu vielä...kauan, mutta ei tässä mikään auta. Pidän itseni tosi kiireisenä. Sekin auttaa.

      Poista
    2. Anteeksipyyntö hyväksytty <3 Sinulla on varmasti ollut muutakin mielessä kuin vastata jokaiseen kommenttiin heti sen ilmestyttyä, eli en ole mitenkään harmistunut. Rentouttavaa viikonloppua!

      Poista
    3. Villasukka kirjahyllyssä, ajattelin muuten tätä asiaa aamuyöstä, kun en saanut unta, eli hetivastaamista. En pysty tähän enää, sillä esim. nyt tulee koko ajan jotain ulkomaista roskapostia, ja sen saisi estettyä niillä hirveillä kirjainhäkkyröillä, mutta en halua mennä niihin.

      Tarkoitus on vastata kaikkiin kommentteihin ja se varmaankin sujuu, kun vähitellen hidastan tahtia, sillä nyt todellakin tuntuu, että sitä kaikkea muuta alkaa tulvia ovista ja ikkunoista.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  21. Posti toi eilen Persikoiden aikaan -kirjan kirjakerhosta. Rupesin siksi nyt lukemaan postaustasi k.o. kirjasta. En ole lukenut yhtään Harrisia, joten tämä esittely oli tarpeen ja mukava lukea. Oli myös hyvä havaita, että mielestäsi tämän kirjan lukeminen ei edellytä sarjan edellisten tuntemista. Huomasin myös, täälläkin oli viittaus suuriruhtinattareenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, minusta tuntuu, että pidät tästä kirjasta. Minäkään en ollut lukenut juuri tämän kirjan edeltäjiä eli ns. Vianne-kirjoja, mutta kokemukseni ei siitä kärsinyt.

      Oi niin, kaikki on meillä nyt vain tätä Olgan lähtöä...Tekisi mieli tehdä hänestä kuvakooste, mutta en taida jaksaa ihan vielä. Teetän nyt siitä viimeisestä kuvasta perhekuvaseinällemme suurennoksen. Olga ei tavallaan katoa ikinä.

      Poista
  22. Harrisin kirjoista olen ensimmäisenä lukenut tuon Suolaista hiekkaa. Ja vaikka pidän dekkareista ja toiminnasta, silti ihastuin tuon kirjan tunnelmaan. Saariston tyttönä pääsin jotenkin hyvin sisälle tuohon maailmaan. En pitkästynyt kirjan verkkaiseen fiilikseen. Innostuin sitten lukemaan Sarkaa ja samettia, mutta se ei lumonnut niin paljoa. Lähdin Googlettamaan kirjailijaa ja löysin blogiisi. Yllätyin, että Harris on kirjoittanut Suklaapuodinkin. Elokuvasta pidän kovasti ja nyt malttamattomasti haluan saada kirjankin luettavakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, ostin Suolaista hiekkaa sen kannen takia, mutta kirja itsessään ei sytyttänyt minua, vaikka olenkin kotoisin meren rannalta, josta muuten just tulimme pääsiäisen veitosta.

      Suklaapuotia en lukenut sen suuren hypetyksen takia, mutta sen sijaan pidin valtavasti Appelsiinin tuoksusta. Lue se! Ehkä Harrisin paras. Mutta nyt tämä persikoiden aikaan vei minua niin, että olisin pitänyt myös Suklaapuodista ja sen jälkeen tulleista Karamellikengät -kirjasta.

      Olisinkohan minäkin vähän saariston tyttö, kun asun nyt harjukaupungin saarella;)

      Poista