torstai 18. heinäkuuta 2013

Mustikkaiset skonssit

Mikä paremmin sopiikaan mustikka-aikaan kuin mustikkaiset skonssit, jotka meille tarjoilee Sari Kalliomäki:

Nämä meinasivat kadota parempiin suihin ennen kuin oli edes kuvaa otettu. Tämä on tällainen nykyaikainen makeahko skonssiversio, joka on kyllä kokeilemisen arvoinen. Ainoa hankaluus on murenevainen taikina, mutta koska ei paljon tarvitse leipoa, onnistuu kyllä, kunhan on kärsivällinen.

4 dl jauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl raastettua appelsiinin kuorta
75 g voita
1 iso tai 2 pientä munaa
1 dl creme fraichea
1 dl mustikoita
ruokosokeria

Sekoitetaan jauho, sokeri, leivinjauhe ja appelsiinin kuori. Lisätään huoneenlämpöinen voi ja nypitään jauhoihin. Sekoitetaan kerma ja muna omassa astiassa ja lisätään varovasti jauhoseokseen. Sekoitetaan mahdollisimman vähän. Lisätään mustikat ja sekoitetaan sen verran kuin välttämätöntä. Taikina leivotaan hyvin jauhotetulla alustalla ensin palloksi, sitten painellaan puolitoista senttiä paksuksi ympyräksi, muotoillaan nelikulmioksi ja leikataan kahdeksaan osaan. Kolmiot laitetaan pellille ja päälle lisätään creme fraichea sekä ruokosokeria. Paistetaan 200 asteessa 15 minuuttia, kunnes pinta aavistuksen ruskea. Koristellaan tomusokerilla.

*****

43 kommenttia:

  1. Nami! Paras on aito suomalainen mustikkapiirakka vehnätaikinaaan, mistään muualta sitä ei saa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S.
      Pensasmustikoita EI keitetä, syädään tuoreena salaatissa, piimässä... sellasenaan.

      Poista
  2. Voi iiiik mikä ohje. Harmien harmi, ettei täältä saa suomalaisia mustikoita! Vain kaupasta muovirasioihin pakattuja pensasmustikoita. Tai no, voisin käväistä Viktualienmarktilla katsomassa, mitä sieltä voisi saada..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tämä on niin helppo, että jopa minä, epäleipoja, voisin onnistua;)

      Pensasmustikat eivät maistu oikealta mustikalta. Kunpa olisit Suomessa juuri nyt: mansikoita, vadelmia, mustikoita, kantarelleja...ja kohta luumuja suoraan puusta, mustaherukoita, suppilovahveroita...

      Poista
    2. (mieheni ei narise kun nyt joka aamu pääsee poimimaan tuoreita pensasmustikoita aamiaiseen keittiön oven vierestä :)

      Poista
    3. Ei minunkaan, sillä hän lähtee joka aamu metsään poimimaan niitä makeampia mustikoita. Parhaillaan valmistan kuningatarsopppa eli mustikoita ja sitten lopuksi plompsautan sinne vadelmat.

      Poista
    4. Makeampia metsässä? Luultavasti eivät pensasmustikat ehdi kypsyä Suomessa... Isäni istutti pensasmustikoita Turussa jo 1960-luvulla.

      Poista
    5. Tottakai metsämustikka on makeampi. Olen syönyt pensasmustikoita muuallakin kuin Suomessa ja meistä ne ovat mauttomia. Tämä on vain makukysymys: Mikä maistuu toiselle, ei maistu toiselle.

      Poista
    6. Hyvä resepti, vaikka syömmekin kesäisin marjat sellaisinaan ilman sokeria. Tuo resepti täytyy ottaa esille syksyllä, jolloin kaipaa jotain erinomaista teen kanssa nautittavaksi.

      Mutta onko täällä käynnissä nyt mustikkasota?:) Löysin puolueettoman mielipiteen.
      Pensasmustikka ja metsämustikka ovat eri marjoja, kumpikin hyviä. Niillä on omat hyvät puolensa. Annetaan arvo kummallekin.
      http://www.kaleva.fi/teemat/ruoka/pensas-ja-luonnonmustikka-vertailussa/179476/

      Kaikki eivät voi asua metsän laidalla. Metsämustikat ehtivät usein vanhentua ennen kuin ne pääsevät kaupunkilaisen keittiöön. Toisaalta Göteborgin ilmasto on leudompi kuin Suomen. Sen mukaan mitä olen lukenut, Hannele asuu varsinaisessa Herran kukkarossa, mitä tulee puutarhan hoitoon. Sellaisia on joillakin seuduilla, käsittääksen Sinulla Leena on myös sellainen paikka. Torontossa olivat sen laaksot.
      Hannelen puutarhassa saattaa pensasmustikoista tulla parempia kuin Suomessa.

      http://www.kaleva.fi/teemat/ruoka/pensas-ja-luonnonmustikka-vertailussa/179476/

      Poista
    7. Anne, niin mekin, joka aamu jogurtin kanssa ja myös pelkiltään, mutta on olemassa myös innokkaita leipojia...

      Ihan kuinka vain, minulle sopii kaikki. Kaikki saavat syödä sitä marjaa mitä itse haluavat;)

      Olen lukenut kaikki professori Piipon viimeaikaiset kirjat ja olen nyt niin hullaantunut suomalaisiin marjoihin...Lue häneltä ainakin Suomalasiet marjat ja Puhdasta ravintoa.

      Poista
    8. Suurimmat makuelämykset ovat lapsuudesta, mesimarjat joita söin pienenä lapsena ojanpientareelta aurinkoisena päivänä ja mummon padassa hauduttama teeripaisti. Niitä makumuistoja ei voita mikään. Ehkä maailmamme ei ole enää yhtä puhdas tai sitten lapsuuden makumuistoilla on kultareunus. Johonkin vastaavaan pyrimme nykyäänkin puhtailla luonnontuotteilla.

      Poista
    9. Anna, minulla sama mesimarjalapsuus! Luvialla kun kävelin yhtä pitkää peltotietä pitkin, niin tien reunukset olivat täynnään mesimarjoja. Niitä oli paljon, sillä muistan, että minulla oli pieni kori, johon niitä keräsin.

      Vuosi sitten tilasin jostain kauppapuutarhalta, siis nettikaupasta, mesimarjan taimia ja ne maksoivat paljon. Kun ne saapuivat, ne olivat noin sentin mittaisia ja vaalin niitä kuin vauvoja ja annoin parhaan kasvupaikan ja tuskin lähdin niiden likeltä. Ne kuolivat silmissä. Nyt sain tutulta puutarhurilta vinkin, että paljon isompia taimia, kunnon taimia, saisin tutulta kauppapuutarhaltani. Mietin, että josko vielä kerran niitä yrittäisin...Moni ei ole ikinä maistanut mesimarjaa...

      Poista
    10. Muistojeni mukaan mesimarjat kasvoivat parhaiten ojan reunoilla. Siinä lähellä oli suo, laaksossa lähde ja lähteen vieressä kasvoi maariankämmekkä. Lähde oli mummolle niin tärkeä, että kun läksimme hakemaan sieltä vettä, mummo laittoi puhtaan esiliinan ja huivin, kampasi minun tukkani. Luulen, että taustalla on ikivanha perinne: luonnon ja puhtaan veden, elossa säilymisen symbolin kunnioitus.
      http://blogisisko.blogspot.fi/2005/07/minulla-oli-viel-lhde.html

      Poista
  3. Näyttää herkulliselta. Juuri lähdössä mustikkaan, saa nähdä, mitä mustikoista syntyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, R. lähtee joka aamu (no melkein;) mustikkaan ja niitä on paljon. Nyt kiehumassa mustikkasoppa, jonne sitten ihan viimeksi sekoitan vadelmat. Hirveän hyvää silleen tai kunnon haudutetun riisipuuron kera.

      Poista
  4. Tuoremustikkapostaukset vasta tulossa, olen Leena jotenkin niin hyytynyt kesän aikana, että olen koko ajan askeleen jäljessä :) mitäpä tuosta. Muutama loistava mustikkaohje kyllä on ihan pakko laittaa blogiin, jos joku muukin innostuu. Toivottavasti lomanne sujuu leppoisasti. Täällä nautitaan täysin rinnoin ja juuri eilen mietimme, että miten tämä meneekin niin hirveän äkkiä, kolme viikkoa ja alkaa työt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, minä olen takuulla sinua hyytyneempi: Silmän lasiainen on irronnut ja nyt peruutan kalenteri kädessä loppusuven menoja. Vain Luviaa, Reposaarta ja Yyteriä en peruuta ja onneksi saan uida. Henkisesti lamassa kun en saa tehdä mitään fyysistä suoritetta...

      Tänään oli Hesarissa kiinnostava tuorekakku mustikoista, etsippä lehti käsiisi.

      Voinhan laittaa sulta lisääkin, jos saat aikaiseksi. Kohta koittaa sieniaika ja sitten aionkin kokeilla jotain ainakin minulle uutta.

      Loma sujui mahtavasti viime viikon maanantaihin asti. Onneksi sain torstaina käsiini pätevän silmälääkärin. Suomessa ei kannata sairastua suvella...

      Ja kohta on jo elokuu...

      Poista
  5. Metsämustikka sisältää enemmän antosyaaniaa, protoantosyanideja, flavonoleja ja tanniineja. Ei mitenkään makuasia, pensasmustikka tuskin ehtii makeeksi Suomessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan miten haluat! Lue sinäkin Piipon kirja Suomalaiset marjat ja Puhdasta ravintoa, niin saat listasta vieläkin pidemmän.

      Poista
    2. Marjakirjoja meiltä löytyy!
      Muutakin villiä syötävää löytyy luonnosta :)

      Poista
    3. Juu, jotkut syövät voikukkiakin ja yksi vieras meinasi syödä krassini ja kaiken huipuksi vielä malvatkin;)

      Poista
  6. Mahtava kuva! Taidan testata ohjeen, mies on käynyt ahkerasti mustikkametsäsdä ja vaapukassa. Minä hihkun innosta ja popsin marjoja kuin en olisi niitä ennen saanut. Eilen kehitin aamiaisella uuden herkun, paahdetulle leivälle appelsiinimarmeladia ja runsaasti mustikoita. Oih, että ihan piristi :D

    Oikein ihanaa viikonjatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buirgitta, Sarppu on mestari lajissa kuin lajissa, myös kuvaamisessa. Meillä R. myös;)

      Minä laitan joka aamu jogurttiin mansikoita ja/tai mustikoita=superfoodia!

      Kiitos samoin sinulle, Sunny♥

      Poista
  7. No voi itku, pakollista rauhoittumista siis, mutta tekemistäkin varmasti olisi. Etsin Hesarin käsiini,kiitos, Ukko aina siitä ruokatorstaista muistuttelee, mutta aina tahdon unohtaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, elämä on. Eräs blogiystävä oli just kylässä tänään yllättäen ja totesin hänelle, että tämä on varmaan minulle joku merkki, vaikka mikään silmäjutussa ei ollut omaa syytäni. Saanpahan nyt sitten levätä...ja olla Yyterissä uimassa.

      Se Hesarin ruokatorstai on niin huippu!

      Poista
  8. Kiva ohje, pitääpä kokeilla vaihteeksi oman ohjeeni tilalle.
    Mustikoita nyt on vaan mukavasti, pitäisi ehtiä muitakin marjoja poimimaan. Minun mustikkapiirakkani ohje on "sikahelppo" mutta aina vaan haluaisin sitä pullataikinaan leivottua perinteistä mustikkapiirakkaa. Nostalgiaa - tai sitten ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, jotenkin se pullataikinapiirakka on vain niin monille ja myös R:lle mieleen. Minä en leivo kuin tiikrikakkua ja siihen on syynsä...Saatan sitten joskus kertoa, millaisia ovat mun pullat ja sitten se yksi täytekakkujuttu.

      Saarellamme on tuhottomasti mustikkaa, mutta kerta enää, sillä sitten tulee jo muuta, jonka takia taidan ostaa yhden lootan ja sitten lisäksi sitä tuhottoman kallista vattua.

      Nostalgia on ihanaa ja sallittua! Just kunnolla haudutettua riisipuuroa kuningatarsopalla...

      Poista
  9. Terkkuja Reposaaresta Leena. Siellä kävimme eilen retkellä, olen käynyt siellä viimeksi lapsena vaikka jälleen olen asunut tässä lähistöllä jo nelisen vuotta. Joskus lähelle on liian pitkä matka...näköjään.
    Silmästäsi....hui....kerrotko joskus mitä oireita sinulle tuli ennen irtoamista tai kun se tapahtui. Onneksi silmälääkäri löytyi <3
    Mums mustikoita !
    Hyvää loppuviikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, siellä olen viikon päästä! Asumme siis äidillä Luvialla, mutta käymme Reposaaressa herkuttelemassa ja tietysti sitten toisena päivänä olemme Yyterissä uimassa.

      Onhan se hyvä kertoa: Silmässä kuin leijuu joku musta piste, vähän kuin olisi joku pieni roska. Ei satu yhtään. Vain ärsyttää. Se pitää tarkistuttaa ja saada tietää mikä se on, sillä jos se on tämä lasiaisen irtautuminen, ei saa tehdä mitään raskasta tai edes hypähtää, muuten irtoaa verkkokalvo. Minulla ei tässä mitään muutosta, mitä nyt puolet menoista perun, sillä en ole kovin hilpeällä tuulella enkä halua rasittua. Nyt kysytään hermoa ja kanttia, enkä ole kovin kärsivällinen luonne;)

      Lottovoitto saada Suomessa loma-aikaan erikoislääkäri!

      Mustikoita ja mansikoita jokaikinen päivä...

      Kiitos samoin sinulle!

      Hmmm, asut Reposaaren lähistöllä...

      Poista
  10. Namin näköistä. Ja minähän olenkin saapunut tänne mustikkalandiaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kuten tänään Jaelilla meilasin, niin nyt sitten tankkaat mustikkaa ja mansikkaa ihan hulluna! Me ostamme tänään vielä yhden lisäsatsin, kun R. ei pääse runsaaseen viikkoon metsään (tulee kummipoika etc.etc.) ja minä olen muuten estynyt. Meiltä ei ensi talvena marjat lopu!

      Hauskaa lomaa mustikkalandiassa!

      Poista
  11. Nyt kärsivällisyytesi lisääntyy, kun on pakko !
    !Kyllä, täällä Porin lähellä asun...vähän Porista Helsinkiin päin. Paluumuuttaja 25 vuoden Helsinki/Espoo vuoden jälkeen.
    Itse asut myös ihastuttavissa maisemissa...viime kesänä tein nopean reissun teilläpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, niin se menee;)

      Minä olen asunut nyt Luvialta pois 28 vuotta jo, sitä ennen Luvialla 25 vuotta ja Porissa kävin koulut ja tein vähän uraakin...

      Täällä on hurmaavaa ja talvet ovat talvia. Jouluna aina lunta..., mutta osaan kaivata merta. Viikonloppuna sinne. Ah, pääsen Yyteriin uimaan ja Reposaareen syömään!

      Poista
  12. Ja ilma tulee olemaan kuin morsein ! :D
    Joskus kauan sitten kun luin blogiasi sain sen käsityksen että asut täälläpäin ( mainitsit varmaan Luvian , Reposaaren yms ) ja käytit murresanoja ( niinkuin vieläkin välillä ! :)Ja sitten jotenkin "hämmennyin " kun näin ei ollutkaan. Selvittelin kyllä kuviota :)
    Ihanaa tulevaa viikonloppua, minä kestitsen vieraita...ja aion olla vaan, kun ketään ei ole maisemissa ja ilmeisesti vähän asennan kiviä pihalla...
    Ja halin karvapoikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, äitikin lupasi niin;)

      No asuinhan Luvialla vuoteen 85 asti. Harjoittelen välillä Porin murretta Arkiporinaa blogissa, jota Paula pitää puhtaasti Porin murteella. Juu, Luvian murre ja Porin murre lyövät läpi eli täällä kukaan ei ole ikinä pitänyt minua alkuperäisenä jyväskyläläisenä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Minäkin asettelin kiviä pihalle parikymentä vuotta täällä ja nyt puran kaikki kukapenkkien ympäryskivet, sillä ne keräävät muurahaisia. Serkkuni tekee samaa puuhaa. Laattakiville nyt ei voi mitään ja niitä tarvitaan. Osa numrikon rajua vähentämistä tapahtuu laatoitusta lisäämällä ja osa nurmikkoa kukkaniityttämällä.

      Karvapoikia? Meillä oli Suuriruhtinatar Olga, novascotiannoutaja, mutta hän lähti koirien taivaaseen tammikuussa melkein 15 -vuotiaana, lady siis ja tyttärellä on kaksi pientä tyttökoiraa, joista Taika vasta 3 kk.

      Ehkä sinulla on omia karvapoikia, koska olet Leenajapojat;)

      Poista
  13. Minäkin luen välillä Arkiporinaa :)
    Kivireunukset ja muurahaiset...tosiaan... Mikähän vaihtoehdoksi...teen penkkiä ,johon istutan heiniä, maksaruohoja yms...
    Voi, Olgasta luin silloin alkuvuodesta. Kurkkua kuristi surunne, menetyksen kokeneena tiedän miltä tuntuu. Ihana Olga . Karvapojat ovat Onni ( kuvassa) ja Papu ja Kaapo - kissat. Papu on sukua Pirkon Gepsulle ja Kaapo on Papun eno. Onni on meidän esikoisemme 11-v. Tähtitassun Uranus ( norj.metsäkissa). Meidän reipas diabeetikkomme <3
    Rakastan eläimiä ja onneksemme meillä on nyt myös oravia pihapuissa. Ja syövät vadelmia !
    Ja ihana sepelkyyhky herra pesän teossa.
    Ihana koiravauva ja jo varttuneempi koiruli tyttärellänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on kiinnostavaa.

      Eilen illalla serkulla, joka oli poistanut kasan kivia juuri kukkiensa ympäriltä muurahaisten takia. YHdessä totesimme, että 'tätä ei enää ikinä, vaikka puutarhalehdet kirjoittaisivat mitä!'

      Olgakin ehti monta vuotta olla vähemmän hyvässä kunnossa,mutta hyvät lääkkeet ja lenkkeilyn lopetus eli oma iso piha, jossa sai olla vapaana sekä uimareissut ja talviset lumipaanittelut sekä oravien 'vahtiminen' pitivät vanhan kaunottaren iloisena. Hän leikki vielä viimeisenä päivänään...

      Pirkon gebsu on suuri persoona!

      Minä olen täydellisesti eläinhullu, ja etenkin koirat ja hevoset eli käyn ratsastamassa aina kuin vain mahdollista. Sitten tulevat linnut, oravat ja ketut. Meillä vierailee oma puutarhakettu. Kettu on puutarhan hyötyeläin. Serkkuni on kissahullu, mutta meillä olisi mahdotonta edes ajatella kissaa, sillä isot parvekkeet ja terassi ovat päivät pitkät auki puutarhaan, joten lemmikki olisi pikapikaa karussa. Koirat pysyvät pihapiirissämme, myös tyttären pienet, tai Taikasta en vielä ole varma, mutta on kuulemma jopa Dinaa fiksumpi, mihin minä en vielä sano mitään;) Lapsenlapset eli Merin koiruudet ovat meillä syyskuussa viikon, joten on tulossa ihana, koiraelämäviikko, jolloin talossa on sitä, mikä tekee siitä minulle kodin: Koiria!

      Poista
  14. =^..^=
    Nau ja Hau !
    Itämaiset kissat ovat varustettu Isolla Egolla !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nau ja Hau!

      Eivätkö kissaihmiset juuri siitä pidäkin;) Meidän Olga oli Suuriruhtinatar ja osasi myös ja sai pitää oman päänsä - usein;) Eräs kissaihminen oli meillä viikonlopun ja totesi Olgan olevan maailman kissamaisin koira. Olga alkoi jopa kehrätä kun E. häntä silitteli etc.

      Poista