sunnuntai 11. elokuuta 2013

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Mutta saatan olla väärässä. Saatan olla kauhean väärässä. Koska se miten hän joskus katsoo minua. Se söötti poika rannalta, unelmieni mies, lasteni isä. Huomaan tutkivan katseen, kylmän laskelmoivat hyönteisen silmät, ja ajattelen: Tämä mies saattaa tappaa minut.

Joten jos tämä löydetään kuolemani jälkeen…

Gillian Flynnin Kiltti tyttö (Gone Girl, WSOY 2013, suomennos Terhi Kuusisto) on kirjavuoteni suurin mysteeri – minulle itselleni.  Yleensä olen hyvin varma siitä, pidänkö jostain kirjasta tai en, mutta Kiltin tytön kohdalla olen pakotettu odottamaan ajan armon valaisevan ajatukseni. Jos kiinnostavuus on kirjan merkittävin kriteeri, Kiltti tyttö on kuumassa sarjassa. Niinhän sen pitäisi kai olla – yleensä. Kiltti tyttö tuli luokseni kutsumatta ja teki selvää jälkeä öistäni, sillä en millään halunnut, vaikka nyt olisi ollut mahdollistakin, lukea Flynnin kirjaa muulloin kuin öisin. Kiltti tyttö survoi heti murskaksi uuden elämäni, jossa menen yöllä nukkumaan kuten normaalit ihmiset tekevät ja luen pari tuntia iltapäivisin. Kiltti tyttö ei ole mikään tavallinen tyttö, sillä ’Amy oli luovien nerojen vaalittu ainokainen ja myös hyvin varakas. Eräänlainen hahmo, kiitos mukaansa nimetyn kirjasarjan. Ihmetyttö Amy…’

Gillian Flynnin  Kiltti tyttö kertoo Nick Dunnesta ja hänen upeasta, älykkäästä vaimostaan Amysta, joilla tuntuu olevan koko maailma jalkojensa juuressa ja avioliitto kohdillaan, mutta kun kurkistetaan Cape Codessa otetun hääkuvan taakse, mikään ei ole itsestään selvää, ei edes pariskunnan rakkaus. Tapahtumat alkavat Amyn ja Nickin viisivuotishääpäivänä, jolloin Amy katoaa. Kuten yleensäkin katoamisjutuissa, nytkin aviomiestä aletaan aika pian pitää pääepäiltynä ja nyt jopa kaikki vihjeet tuntuvat osoittavan Nickiin. Tässä kohtaa kirjaa ei ylimmäksi asiaksi nouse poliisitutkinta, vaan se millaisia ihmisiä ovat Nick ja Amy ja millainen heidän avioliittonsa on ollut. Kirjassa vuorottelevat Nickin kerronnat muille, hänen julkituomattomat ajatuksensa Amysta ja hänestä sekä Amyn päiväkirjamerkinnät, jotka ovat ilmiselvän tarkoitushakuisia. Niiden on määrä antaa tietynlainen kuva pariskunnan elämästä ja se ei välttämättä ole yhtä totuuden kanssa. Tulee heti mieleen vastaava aivopesupäiväkirja, joka toimi aika vahvasti John Wainwrightin dekkarissa Umpikuja. Toisaalta Kiltti tyttö kyllä päihittää Umpikujan mennen tullen, sillä Flynnin teos heittelee lukijan tukea Amylta Nickille ja päinvastoin ja vasta loppupuolella alkaa sumusta erottua kuva…,mutta sitä ennen:

Rennoimmillaankin Amy  oli tiukka, koska hänen päässään raksutti, raksutti, raksutti. Minun täytyi pinnistää pysyäkseni mukana. Kirjoitin hänelle arkista sähköpostia kokonaisen tunnin, aloin opiskella salatieteitä pitääkseni hänen kiinnostustaan yllä, Järvikunnan runoutta, kaksintaistelun sääntöjä, Ranskan vallankumousta. Muutuin huomaavaisemmaksi ja aktiivisemmaksi aloin oikein elää ja melkein sähköistyin, koska Amylle rakkaus oli kuin huumetta tai viinaa tai pornoa: koskaan ei vallinnut tyven. Joka kohtaamisen oli oltava edellistä intensiivisempi jotta vaikutus olisi sama.

Heti yllä olevan jälkeen on pakko kertoa, että stereotyyppisesti luulin kirjaa jossain vaiheessa miehen kirjoittamaksi, sillä eräät seksikuvaukset olivat varsin ronskeja, enkä nyt tarkoita etteikö nainen voisi kirjoittaa ja kokea vaikka mitä, mutta nainen oman käsitykseni mukaan välttää kirjoittamasta kovinta korostaen. Onneksi kirjan psykologinen lataus on sitä luokkaa, että Kilttiä tyttöä tuskin luetaan vain sen rohkeuden tähden.  Silti: Pisteet Gillianille, että hän kirjoitti senkin, mitä harvat edes tohtivat/tahtovat ajatella.

Itsevarma, kaunis Amy on kiinnostava:

Nickin täyyy saada opetus. Hän ei ole vielä koskaan saanut opetusta! Hän luistelee elämässä eteenpäin kasvoillaan hurmaavan Nickin hymy, rakkaan lapsen varmuudella, vikoineen ja lapsuksineen, puutteellisena ja itsekkäänä ja pääsee kaikesta kuin koira veräjästä. Nyt hänestä varmaan tulee parempi ihminen. Tai ainakin katuvaisempi. Paskiainen.

Amy ei siedä miehensä sukua, ei ollenkaan. Hän on vallanhaluinen yhdessä hetkessä, mutta toisessa hän saattaa olla jo jotain aivan muuta. Amy saa kaikki pyörimään tahtonsa mukaan, tanssimaan kuin marionetit. Vai saako? Enempää en paljasta ja lupaan että tämä kirja voi yhtä hyvin olla vuoden lopulla kuumassa ryhmässä kuin olla siellä olematta. Jäin outoon hämmennykseen, mutta jos jotain teille lupaan, se on se, että Gillian Flynnin Kiltti tyttö on täydellisen kiinnostava!  Ja kilttihän Amy on…

…hymyilen ja nauran entistä kovemmin, olen kohteliaisuuden ja hyväntuulisuuden perikuva, kyselen kaikilta ottaisivatko he vielä jotain, kehun naisten tuomia hedelmäsalaatteja, rapudippejä ja salami-kermajuustorulliin käärittyjä herkkukurkkuviipaleita.

Ja myös innovatiivinen:

Nostan hameeni. Minulla ei ole alkkareita. Nickin suupielet kääntyvät alaspäin ja naama veltostuu, hänelle tulee huumaantunut, päättäväinen ilme: hän on kiihottunut. Kiipeän päälle, selin häneen, naama tuulilasiin päin. Puristun rattia vasten, ja kun aletaan liikkua, torvi päästelee vingahduksia kuin matkisi minua, ja tuulilasi…

*****

"Lue tämä kirja ja pysy sinkkuna."

- Financial Times -

*****



*****

63 kommenttia:

  1. Minulle tuli kirjasta hiukan ähky olo. Se oli pakko lukea nopeasti, suorastaan ahmien, toisaalta odotin koko ajan enemmän yllätyksiä, koska juonenkäänteet olivat suurimmaksi osaksi helppo arvata. Loppu oli kyllä melkoinen arvoitus viimeiseen saakka. Suosittelen kuitenkin lukemaan, koska mikä tahansa kirja, joka minun on "pakko lukea kerralla" ei voi olla ainakaan huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, minusta tämä oli yllättävä ja koukuttava ja kaikkea sellaista, joka yleensä määrittää niitä psykologisia dekkareita, joista itse pidän, mutta loppu on kirjan heikoin lenkki. Siltikin: En millään tajua, miksi en osaa sanoa, olenko lukenut laatua vai roskaa;) You tell me!

      Siinä olen täysin samaa mieltä, että 'pakko lukea kerralla' on usein tärkeä pointti, sillä kirjan tärkein funkito lienee olla kiinnostava...Ah, toivon nyt, että jokin valaisee minulle ennen marraskuuta, mitä syvästi olen tästä mieltä. Minua saa auttaa;)

      Poista
    2. PS. Ja olen heikkona avioliitto/parisyhderomaaneihin sekä kirjeromaaneihin ja tässähän tuo kertojavuorottelu toi kirjeromaanin tunnelmaa.

      Poista
    3. Ei tähän yksiselitteisesti ole helppo minunkaan suhtautua, mikä on kuitenkin aina hyvän kirjan merkki. Siis että se herättää ajatuksia :)

      Poista
    4. Olet oikeassa: Tämä on herättänyt keskustelua ja tätä on luettu monissa, monissa blogeissa. Kiitos.

      Poista
  2. Uskalsin jälleen kerran kahlata tekstisi vain päällisin puolin läpi, koska kirja varauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, kiva sitten myöhemmin kuulla mitä pidit. Yritän kyllä välttää paljastuksia ja joskus teen dekkarijutuihin jopa harhautuksia...

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, ihan totta...

      Poista
    2. Sano muuta... Katja kuvasi hyvin.

      Olin lukenut juuri huikean vetäväjuoniset kirjat Veden viemää ja Sydäntorni. Jotenkin niiden jälkeen tämä ei houkutellut.

      Poista
    3. ;) , tosin minusta tässä ei ollut mitään tylsää eikä jaarittelevaa, mutta en silti tiedä, mitä luin.

      Hyvin vaikuttavan kirjan luettuaan onkin pakko löytää jokin välikirja ja minä käytän siihen usein juuri dekkaria, mutta tämän olin ihan tietoisesti säästänyt elokuulle. Pelon kirjan jälkeen kaikki oli vähän aikaa kuin ei mitään...

      Luin tänään jostain lainalehdestä Sydäntornista ja se on hyvin onnistunut ja vaikutta jutun perusteella. Sydäntornin ajan aion kuitenkin antaa Woolfille, joka saattaa viedä vaikka pari viikkoa, sillä hänen tekstiän kuin maistelen. Sitten huomaan hengittäväni samassa rytmissä Virginian kanssa ja kaikki on niin hyvin, niin hyvin...Tai siis näin toivon jälleen käyvän hänen kanssaan.

      Poista
  4. Tiedätkö, minun mielestäni kirja oli alkupuoleltaan niin tylsä ja jaaritteleva ja tavanomainen, että jätin kesken. Odotin, että kirja koukuttaisi, nostattaisi hiuksia ja kiehtoisi edes vähän. Mutta ei, ei sitten millään.

    Moni on kuitenkin pitänyt ja lukenut - tai ainakin koukuttunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ja minä olin niin koukussa, niin koukussa...

      Niin...olen koukuttunut, mutta...Odotan valoa;)

      Poista
  5. Tästä kirjasta on hyvin vaikea tietää pitikö vaiko eikö... Koukuttava ja samalla ruma tarina. Loppuratkaisu oli ehkä välttämätön, mutta mielestäni turhankin karu. Eikö mitään muuta mahdollisuutta ollut... ♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, just sitä: Koukutettu olen ollut, mutta on tunne kuin pitäisi mennä pitkään suihkuun.

      Eikö loppuratkaisu ollut myös vähän turhan näppärä jäädytettyine...Ehkä Kiltti tyttö tarvitsisi uudenlaisen lopun.

      ♥♥♥♥

      Poista
  6. Luin juuri kirjan, joka muistutti minua hieman Kiltistä tytöstä. Kuitenkaan se ei onnistunut yllättämään samalla tavalla. Kiltin tytön hohto on hiipunut kuukausien kuluessa, mutta lukuhetkellä se oli niin koukuttava ja pääni oli ihan pyörällä lukemisen jälkeen. Tiedän siis jo nyt, että Kiltti tyttö ei ole loppuvuodesta tämän vuoden lukuelämyksieni joukossa, mutta mielenkiintoista nähdä, löytyykö tämä sinun kuumalta listaltasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, käyn kohta katsomassa mikä muistutti Kiltti tyttö -kirjaa...Minulle käy joskus niin, että innostun sataa ja kun on kulunut viikkoja, kaikki kuin haipuu, haalistuu.

      En miettinyt tätä vuoden parhaana kirjana, vaan ehkä vuoden parhaana dekkarina, mutta vielä en tiedä...

      Poista
    2. Toivottavasti et ehtinyt käydä turhaan. Vasta äsken sain bloggauksen nimittäin julkaistua. Kirjahan on S.J. Watsonin Before I Go to Sleep (Kun suljen silmäni).

      Minulle on käynyt hieman kuvaamasi kaltaisesti Kiltin tytön kanssa.

      Poista
  7. Minäkin kyllä olin koukussa loppuun saakka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, onhan tämä hemmetin vetävästi kirjoitettu!

      Poista
  8. Tämä oli jotain niin kamalan iljettävän ilkeää, että se oli pakko lukea. Vieläkin selkäkarvat nousevat pystyyn tämän pariskunnan toilailuista, mutta odotellaan elokuvaa. Se on nimittäin pakko nähdä, vaikka en voi sanoa, että tykkäsin kirjasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eikö olekin kamalaa. Vähän kuin Vihollinen vuoteessani tai joku Basic Instinct. Oi, elokuva!, se mun on ihan pakko nähdä. Kertoisin jos tietäisin, miksi olen eka kerran ihan hukassa kirjan kanssa, yleensä tiedän nopsasti, mistä pidän tai en pidä ja myös miksi. Nyt on outo olo. Myönnän, että Flynn tekee vetovoimaista tarinaa, eikä epätodellinen (lue: ärsyttävä) loppuratkaisukaan kokonaan voi hyvän kirjan tunnelmaa viedä.

      Poista
    2. Just tuo loppu oli niin paha, että onnea heille vaan ;) Toivottavasti tähän ei tule jatkokirjaa ;)

      Poista
    3. Mai, just niin, että 'onnea vaan'. Onneksi me emme elä kirjan todeliisuutta. En voi laajasti kommentoida loppua, ettei kukaan kirjan vasta aloittava saa liikaa paljastusta.

      Jos tämä myy niin hyvin kuin salaa aavistelen, saamme jatkoa...Mieti nyt: Money talks. Mutta ollaanhan sinä ja minäkin jo odottamassa tästä tehtyä elokuvaa;) Sitten sitä suihkua vasta kaipaakin, riippuu tietenkin ovatko roolitukset onnistuneet. Voisikohan Keira Knightley tai Nicole Kidman olla Amy. Sellainen, joka osaa näyttää tosi hyvältä ja sydämeltään aidon kiltiltä.

      Poista
  9. Minä en ole tätä lukenut. Luen tästä arvion toisensa perään ja päätän, että luen, no en, no ehkä, no en todellakaan. En ole dekkarien ystävä ja siinä mielessä alkuun tämänkin ohitin täysin. Mutta kun kirja nousee blogeissa esiin vähän väliä, ja sitä joko rakastetaan, vihataan tai ei tiedetä mitä ajatella niin - kiinnostukseni herää! No, katsotaan miten Kiltin tytön kanssa käy.

    Itse luin juuri Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja olen vieläkin sen lumoissa. Seuraavaksi sitten Riikka Pelon uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, minä huomasin, että 'kaikki' ovat tämän lukeneet ja kun satuin lukemaan pari tosi kovaa kehua, niin sitten vain odotin aikaa ja hetkeä tälle. Aika menii lujaa Flynnin Kiltin tytön kanssa, kun vain tietäisin millä kohtaa nuottiviivastoa.

      Toivottavasti jäät samaan välitilaan kuin minäkin, sillä en halua olla tässä yksin;) Noloa!

      Oooh, olen lukenut tuosta kirjasta niin paljon sekä blogeista, että lehdistä. Kirja on takuulla koskettava, vaikuttava, kaikkea...

      Nyt just kirjoitin vihreälle post it -lapulle: Katri ja Pelon kirja. I watch you!

      Luen jokaikisen Pelon kirjan arvion, jonka vain löydän HYVIN HUOLELLISESTI. Kiinnostaa!

      Poista
  10. Kuulostaapa arvoitukselliselta ! Varmaankin pakko laittaa varaukseen tämä, en olekaan pitkään aikaan lukenut mitään jännittävää.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, no on se sikälikin, että yli neljään vuoteen en ola tavannut kirjaa, joka sekä on hyvä että...jokin mättää. En tiedä mättääkö se minussa, vai kirjassa. Multakin kirja on jo kysytty lainaan eli kyllä tälle kysyntää on ja taitaa ehkä mennä muutenkin kuin kuumille kiville. Lupaan, että et pitkästy Kiltin tytön parissa;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. PS. Muista Silta tv1 klo 22.05!!!

      Poista
  11. Tämä kirja taas kiinnosti,joten merkitsin sen ylös:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tilaa tämä vaikka enkuksi tms. Yöt menee lujaa tämän kanssa tai päivän kuumat hetket.

      Poista
    2. Jael, laita mulle osoitteesi, saat kirjan.
      Lopetin juuri äsken. Ja tulin nyt mielenkiinnolla lukemaan Leenan arvion :)

      Koukutti, hellitti, kiusasi...luin päivällä ja luin illalla, mutta loppujen lopuksi aika laiskaan tahtiin. En oikein tiedä tykkäsinkö vaiko en, mutta täytyy sanoa, että jossain alkoi tehdä johtopäätöksiä...ahaa, NYT menee näin...ahaa, eipäs mennytkään...raivostuttavan omituinen kirja! Luettava, mutta ei sellainen, jota jäisin omaan hyllyyni kaipaamaan.

      Poista
    3. Kiva, että Jael saa kirjan sinulta, lupasin jo omani Bessulle.

      Tätä kirjaa taitaa olla vaikea luokittaa. Tapaus on minulle ensimmäinen...runsaassa neljässä vuodessa.

      Poista
    4. Just sovin Jaelin kanssa että postitankin kirjan sulle :D
      Te kuitenkin näette ensi kesänä....ja kun mä varmaan muutan talvella niin pääsenpä taas yhdestä eroon.....että postia sulle tulossa, saat olla ylimmäinen kirjanvartija :)

      Poista
    5. Ihan tosi;) En uskalla vielä laatia ensi kesän kalenteria lukkoon, joten olisi ollut parempi, että olisit lähettänyt kirjan Jaelille...

      Poista
  12. Mielenkiintoinen kuvaus mielenkiintoisesta kirjasta, joka tosiaan on parhaillaan nopeasti nautittuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamuvirkku, tämä suorastaan tulee ahmituksi, mutta onko seruauksena vatsavaivoja vai ei, sitä en nyt oikein tiedä...

      Poista
  13. Nyt tuntuu että pakko kokeilla mitä fiiliksiä itselle tästä kirjasta herää. Mielenkiinto siis todellakin heräsi. :)

    Minulla oli tuollainen erikoinen fiilis (tykkäänkö vai enkö tykkää) Illallisen suhteen. Se kirjan ajatusmaailma oli niin likainen että oli vaikea pitää kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, kokeile. Jokainen arvio avaa tätä johonkin suuntaan.

      Minulle taas Illallinen oli kristallinkirkaasti viime vuoden kolmanneksi paras kirja yli sadan luetun joukosta. Tykkään lukea ihmisen mielen pimeästä ja siitä Koch totta vieköön osaa kirjoittaa. Ja miten upeasti hän osoittikaan, että mielen pimeä ei katso ikää, ei sukupuolta, ei sosiaaliluokkaa...

      Flynnkin kirjoittaa mielen pimestä, mutta...aika eri tavalla.

      Poista
  14. Tässä oli jotain sellaista hitautta, mitä en osannut tämän tyyliseltä kirjalta odottaa ja mikä ärsytti suunnattomasti. Silti kierous koukutti lukemaan loppuun, mutta aika laimeaksi jäi lukukokemus kun tämä oli lopulta aika yllätyksetön ja varsinainen jännitys puuttui. Tunteita tämä siis herätti, mutta ei välttämättä hirveän positiivisia ;)

    Aika hauskaa ja hieman yllättävää, että joudut miettimään mielipidettäsi kirjasta :) Ymmärrän sen kyllä, Kiltistä tytöstä oli aika vaikea saada otetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, minä en kokenut tässä hitautta, vaan kirja kuin loppui kesken ja loppuratkaisu oli väärä. Niin väärin! Kaksi esi asiaa, mutta näin minä koin.

      Hirveästi nousi tunteita.

      Noloa tämä on. Olisin voinut olla tekemättä juttua, mutta kun tämä on toisaalta niin hyväkin...Amy itse on syypää tähän, sillä vaikka hän teki mitä, hän monissa kohdin tuntui kuin rakastavan aidosti, mutta silti teki mitä teki.

      Poista
  15. Postmoderni ajatus 'kullakin on oma totuutensa' on viety äärimmilleen Gillian Flynnin kirjassa "Kiltti tyttö", mutta niin sairaalla tavalla, että totean, että liikaa minulle.

    Tämä kirja jäi lukematta. Luin alkua, arvasin heti mistä oli kysymys, tympäännyin, vilkaisin vähän loppua. Oli rahantuhlausta ostaa tuo kirja.
    Lisää täällä
    http://blogisisko.blogspot.fi/2013/06/sorruin-ostamaan-amerikkalaisen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kävin jo lukemassa arviosi...

      Minulle tämä meni päähän kuin häkä ja siksi nyt mietinkin, että koska häkä on hajuton ja mauton, mutta myrkyllinen kaasu, että olenko myrkytetty ja jos, niin millä. Jos kirjaa ei vain voi olla lukematta, mitä se kertoo? Jos kirjan jälkeen tulee hirveän ristiriitainen ja vähän outo olo, mistä se taas kertoo? Yleensä, ikinä, minulle ei käy näin, etten tajua, mitä oikein olen lukenut. Toivottavasti tämä ei toistu;)

      Poista
    2. Leena, pitäisi karaista itsensä ja laukata tuo kirja joskus läpi, josko siitä voisi oppia edes jotakin.
      Kirjallisuus on nykyään usein suoranaista huijausta. Kovalla mainonnalla saadaan uteliaat ihmiset tuhlaamaan rahansa roskaan tai kuvottavaan kasaan sanoja.
      Olisi hauskaa kuulla, oliko siinä mitään kirjallisesti arvokasta. Edes joku sivu.
      Tunnen itseni täysin huijatuksi, tyhmyriksi, joka uskoi taas mainoksia. Ostin vielä kovakantisen kirjan suomeksi, 29 euroa.

      Poista
    3. Try it;)

      Minäkin usein ihmettelen mikä kaikki ylittää kustannuskynnyksen, mutta minun makuni on tietysti vain minun makuni.

      En tiedä itsekään, olenko lukenut jotain huippua vai roskaa. Mutta: En ihmettele, että tämä kirja myy, tai näin uskon, myyntilukuja ei minulle näytetä, sillä kyllä Flynn osaa kirjoittaa KOUKUTTAVASTI. Dekkarissahan se on A ja O. Kirjallisesti arvokasta ehkä harvoin löytää dekkarista...paitsi Dexterin Morse-kirjoista ja eräistä Minette Waltersin dekkareista, minun mielestäni. Joku rakas nyt saattoi jäädä mainitsematta...P.D.Jamesin alkupään jänitysromaanit. Dekkarilta odottaa koukutusta ja siinä tämä kirja onnistuu täydellisesti ja kyllä tämä poikkeaa aika paljon tarjonnasta, mutta..tässä on joku mutta, joka ei nyt valaistu minulle.

      Poista
  16. Hei pitkästä aikaa♥

    Kylläpä on mielenkiintoinen kirja. Näissä kommenteistakin nousee esiin niin erilaisia mielipiteitä,että pakko on itse tutustua tuohon teokseen ja tunnustella omia reaktioita.
    Jos se on yhtäänkään sellainen kuin S.J. Watsonin Kun suljen silmäni, niin se on hyvä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, hei♥

      Joku, en enää muista kuka, vertasi tätä juuri tuohon Watsonin kirjaan. Muistankin, että pidit siitä. Tämä kirja tosiaankin jakaa mielipiteitä, mutta uskon, että tätä luetaan tosi, tosi paljon.

      Poista
  17. Tämä kannattaa kyllä lukea. Jos ei muuten, niin mielenkiinnosta. On poikkeava. Ensin en oikein tiennyt mitä kirjasta ajatella, mutta tykästyin ja koukutuin. Loppu oli vähän pliisu, minun makuuni siis. Siihen vähän petyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, hyvin, hyvin monet ovat tämän lukeneet ja nekin jotka eivät ole, taitavat jo olla kirjaa etsimässä. On tämä erilainen ja hyvin koukuttava. Loppuratkaisu oli ontuva. Olisin odottanut jotain aivan muuta, repäisevämpää. Aika samoin olemme kokeneet Kiltin tytön.

      Poista
  18. Kiva, että luit Kiltin tytön. Minä odotin kirjaa varsin innoissani, ja sitten kun sen luin, viihdyin kyllä, mutta vain kohtalaisesti. Vähän petyin. En yllättynyt. En koukkuuntunut. Ajoittain olisin kaivannut kirjaan lisää vauhtia. Nyt jälkeenpäin, kun lukemisesta on pari kuukautta, jälkimaku on varsin yhdentekevä.

    Mukavaa viikkoa, Leena! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, jo kauan se on tuossa hyllyllä odottanut...Minä en osannut tätä odottaa yhtään, sitten se vain tuli. Ensin se oli b-kirjojen kasassa, mutta yhtäkkiä 'kaikki' kirjoittivat tästä kirjasta: Ei sitä voinut kestää! Kirja oli pakko lukea. Niin, sinä et koukkuuntunut, mutta silti vähän vaikutuit:Löysin nyt vasta juttusi tästä ja kävin lukemassa;) Sinä sentään pystyit sitten kertomaan mitä tunsit lukeneesi, minä en tiedä vieläkään...

      Jään odottamaan sitä yhdentekvää jälkimakua. Olen on/off -tyyppiä, joten tämä välitila ei ole minulle mukava.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  19. Oih, kiitos hienosta, hienosta arviosta! Missähän ihmeen vaiheessa minä ehdin lukea kaikki ne kirjat, joita olen täältä sinun blogistasi löytänyt! :)

    Mietin tuota hämmennystä.. Voisiko se olla myös yksi niistä lukemattomista 'hyvän kirjan merkeistä'?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, ole hyvä. Ei niitä oikein ehdikään...joka yö menee pitkälle yli keskiyön hetken.

      En tiedä, en ymmärrä...Pelon kirjakin on mahtava, mutta jätti vain huikean kirkkaan hyvän olon tunnun. Koukuttuinen on usein dekkarien kohdalla merkki vetävästä kirjasta...

      Poista
  20. Minulle tämä oli huikea lukukokemus. Olin aivan koukussa alusta loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, nyt muistankin: Sinun täysien pisteidesi takia luin tämän kirjan;) No koukussa minäkin...loppu tosin ei ollut minusta kovasti onnistunut ja...

      Poista
  21. Mä jäin koukkuun jo postauksesta. Tätä ja syksyöitä odotellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tämä odottaa jo sua täällä ja saat omaksi;) Jotenkin olen varma, että pidät tästä...

      Poista
  22. Tää oli pakko lukea ihan vaan jo siksi, että kirja oli niin sekä blogeissa että mediassa hypetetty, ärsyttävyyteen asti kehuttu.

    Täytyy sanoa, että mä kyllä petyin vaikka kirja OLI kyllä koukuttava ja käänteissään yllättävä. Kirjan loppu oli musta sen heikoin kohta, musta se oli jotenkin epäuskottava ja lattea - liian helppo tarkkaan mietitylle juonelle. Mutta kyllä - kirja piti ahmia alusta loppuun, plussaa "koukuttavuudesta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa, no toedellakaan tätä ei voinut jättää lukematta;)

      Minustakin kirjan loppu oli kuin 'väärä'. Pienellä loppukeskittymisellä, rutistuksella, lopusta olisi voinut tulla huipennus. Varmaan kyseessä on vuoden 2013 koukuttavin kirja.

      Poista
  23. Vitsit, tämä kyllä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Yöpöydällä on nyt 5 kirjaa ja lukemattomien ihanien jono-lista on pitkääkin pidempi ;-)

    Jos tämä on koukuttavin kirja tältä vuodelta, niin taidan joutua nopeuttamaan lukujani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, olen sataa varma, että luet tämän kirjan! Vaikka olisi kuinka iso pino, tiedän, että luet Kiltin tytön;)

      Sitä tämä on. Ainakin oli minulle ja monelle muulle.

      Poista
  24. Hei täältä jälkijunasta!:) Nyt olen minäkin tämän lukenut. Ja vähän sama fiilis: en ole ihan varma mitä pidin. (kohta pitää mennä tsekkaamaan, pääsikö tämä sun vuoden kuumiin kirjoihin.) Mutta mä en kyllä koukuttunut. Jossain vaiheessa olin jo jättämässä kesken, mutta kun oli niin nopealukuinen kirja niin jatkoin. Ja sitten kun ei-päiväkirja-Amy sai oman äänen, niin tempauduin takaisin mukaan. No, tämä ei ole mun genreä ja luen tällaisiä aika vähän. Mutta joskus on hauska lukea dekkari.
    Vaikka joku tökkikin, tykkäsin myös jostain. Nämä epäluotettavat kertojat hyppyyttivät lukijaa (tai ainakin mua) kerrassaan hienosti. Amyn/kirjailijan suunnitelmallisuus ja kärsivällisyys oli ihailtavia (siis "ihailtavia";)). Arteenetsintä vei mua jne. (Kun olen täällä vuoden "myöhässä", sä varmaan mietit, että mistä se nyt höpäjää.;))
    Loppu oli tosiaan tyhmä. Itse tapahtumat, joo. Mutta lopussa muuttui myös rytmi, eikä se musta toiminut. Satoja sivuja kuvattiin muutamia päiviä ja annettiin vihjeitä, mutta lopussa sitten tapahtu paljon luettelomaisesti. Blaah.

    Mun täyty näköjään selvitellä epätavallista dekkarilukukokemustani ja ajatuksiani siitä täällä sun blogissa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, juu, olin aika hukassa ja nyt kun olen lukenut Paha paikka, voin sanoa, että minusta se oli parempi. Mutta edelleenkin: Flynn on mestarikoukuttaja ja ilmeisesti minä olen altis hänelle ja sitten hän kirjoittaa tosi ärsyttäviä hahmoja.

      Minä taas hengitän dekkareita, mutta näitäkin on niin laidasta laitaan. Ehkä pidimme molemmat siitä, että tämä piti otteessaan. Oli jotenkin määrittelemättömällä tavalla erilainen.

      Arvasit oikein eli en muista mitään aarteenetsintää;) Harvoista kirjoista muistan enää juonta, enemmäkin tunnelmat, mutta on poikkeuksiakin, kuten vaikka Sirin KMR, kaikki Ian McEwanit, Irvingin Leski vuoden verran, Pelon Jokapäiväinen elämämme ja parikymmentä muuta - vähintäin.

      Liian nopea loppu. Sitä vaivaa on ollut tänäkin vuonna muutamissa kirjoissa ja siinä on hyvä kirja pudonnut kuumien listalta. Muistaakseni tämä ei sinne yltänyt...

      Ole hyvä vain: Olen järjestänyt sinulle jo aika paljon matskua;)

      Poista