keskiviikko 28. elokuuta 2013

Peter James: Kuoleman koura on kylmä

Nainen luki ilmoituksen uudelleen. Kiukku alkoi taas kuplia hänen sisällään. Hiljainen raivo. Tuli, joka hänen täytyi sammuttaa. Se oli ensimmäisiä asioita, jotka hänelle oli opetettu. Että viha oli niin suuri ongelma. Hänelle oli annettu mantra, jota hänen piti lausua itsekseen. Toistaa sitä uudelleen ja uudelleen.

Hän muisti ne sanat. Ja lausui ne äänettömästi.

Elämän tarkoitus ei ole odottaa myrskyn tyyntymistä vaan oppia tanssimaan sateessa.

Peter Jamesin dekkari Kuoleman koura on kylmä (Dead Man’s Grip, Minerva Crime 2013, suomennos Maikki Soro) on seitsemäs Roy Grace –sarjan jännitysromaani. Aikaisemmat sarjan kirjat lukeneet tietävät rikoskomisario Roy Gracen elämää noin kymmenen vuotta aikaisemmin kohdanneesta tragediasta, jossa hänen Sandy-vaimonsa vain katosi mitään jälkiä jättämättä. Sandyn katoaminen on Jamesin dekkarien väkivallaton koukku, joka pitelee lukijaa pihdeissään. Hyvin pienesti annosteltuna James raottaa kirja kirjalta Sandyn katomamista, mutta tässä viimeisimmässä ehkä lopultakin eniten. Ja totisesti sitä tarvittiin, sillä Kuoleman koura on kylmä, on minusta ehdottomasti rikostapahtuman kannalta rankin Jamesin kirjoista. Olen tottunut lukemaan Slaughteria ja Cornwellia, mutta verrattuna vaikka Slaughterin loistavaan viimeisimpään Yli rajan, Peter pistää kovemmaksi. Vähempikin julmuus olisi riittänyt – ainakin minulle.

Jamesin uusimman aloitus on taitava, sillä lukija saa tutustua jokaiseen tulevan onnettomuuden osallistujaan heidän arjessaan juuri ennen kuin kaikki muuttuu. Carly Chase on pienen pojan äiti ja asianajaja, jolla on krapula edellisen illan jäljiltä.  Opiskelija Tony Revere, 2-vuotias Yhdysvaltain kansalainen, nousee vuoteesta rakastettunsa Suzyn viereltä ja kiiruhtaa pyörällä kohti Brightonin yliopistoa. Kuorma-autokuski Stuart Ferguson istuu haukotellen korkean rekkansa hytissä ja uneksii Jessiestä, joka odottaa hänen lastaan.  Vain onneton sattuma, kylmäkonevika, saa Stuartin rikkomaan ajoaikalakia:

Tätä reittiä ajaessaan hänellä oli tapana nukkua matkalla muutaman tunnin kunnolliset unet – ja noudattaa näin ajo- ja lepoaikoja koskevaa lakia. Mutta rekan kylmälaitteisto reistaili, lämpötila nousi tasaisesti, eikä hän voinut ottaa sitä riskiä, että arvokas kampasimpukka-, katkarapu- ja lohilasti menisi pilalle. Hänen oli siis vain jatkettava matkaa.

Vain yhdestä ei lukija saa tietää ennen onnettomuutta, sillä vaalean Ford Transitin kuskista ei anneta tietoja. Hän jää mysteeriksi, kunnes Roy Gracen tiimi löytää hänet…

Kuoleman koura on kylmä kiertyy yhden aamuisen liikenneonnettomuuden ympärille, onnettomuuden, jossa menehtyy komea, varakas, rakastunut opiskelijapoika.  Juttu paisuu arvaamattomiin mittasuhteisiin, sillä Tony Reveren New Yorkissa asuva äiti, Fernanda Revere, on omaa sukua Giordino ja Tonyn isoisä on kummisetä Sal Giordino. Fernanda Reveren surulla ja raivolla ei ole mitään määrää ja mafiapomon tytär haluaa käsiinsä jokaisen onnettomuuteen osallistuneen, olivatpa he syyllisiä tai eivät:

”Minun poikani on kuollut. Minä tahdon käsiini sen juopon naisen ja sen pakettiauton kuljettajan ja sen rekkakuskin, jotka hänet tappoivat. Tajuatko? Minä tahdon, että he kärsivät.”

Tämä kirja on minusta väkivaltaisin mitä Peter Jamesilta on ilmestynyt. Yleensä kartan mafiakirjoja kuin ruttoa, mutta enhän voi jättää yhtä sarjasta väliin! Onnistunein Peter on mielestäni dekkareissaan Kuolema katsoo kohti ja Kuolema kulkee kannoilla. Muutkin ovat olleet varsin vetäviä huolimatta runsaasta rikosteknisestä poliisityön kuvailusta, johon James on ilmeisen mieltynyt.  Edeltävissä teoksissa on vain ollut lisäksi enemmän psykologista jännitystä eikä niin kovaa loppuhuipennusta kuin tässä teoksessa. Loppukohtauksen näki filminä, jota ei kaikkein herkin katsoisi. Mutta tässä uusimmassa tulee bonuksena kohtalainen Sandy-paljastus, joten aion lukea seuraavankin Peter James dekkarin. On ihan pakko nähdä, miten pätevä ja pikkutarkka rikosylikomisariomme Roy Grace selviää yksityiselämänsä suurimmasta ja vääjäämättä lähestyvästä suurkolarista. "Menneisyys on vieras maa, eikä mennä sinne", toteaa Roy Cleolle, mutta tulevaisuus ei kysy ylikomisarioltamme lupaa, minne aikoo uhrinsa johdattaa.


*****


25 kommenttia:

  1. Syksyn dekkarisato on vertaansa vailla, ihan mahtavia teoksia tulossa!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, muistan lonkalta, että ainakin kaksi ehdottomasti luettavaa on tulossa, eikun kolme, sillä luen aina myös Cornwellin ja itse asiassa omistan koko Kay Scarpetta -sarjan;)

      ♥♥♥

      Poista
  2. se tais tulla kirjakauppaan lähtö ! mie niin tykkään roysta ♥ onkohan tästä tulossa myös tv-sarja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periferian riikka, no sitten kipin kapin;) Sain kuulla vinkkiä, että tämän jatko on tosi hyvä!

      TV-sarjasta en ole minä kuullut, mutta onhan James paitsi kirjailija, myös käsikirjoittaja ja tuottaja, joten...Jamesin kirjoja on käännetty jo 36 kielelle ja myyty yli 13 miljoonaa kappaletta, joten emme ole kaksin Roy -fanituksessa.

      Poista
  3. Tämä lähti varaukseen, pääsin jonon ensimmäiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, no hyvä;) Jännittäviä lukuhetkiä!

      Poista
  4. Minä en ole vielä lukenut ollenkaan Jamesia, vaikka on ollut aikomus. Pitänee vihdoin ja viimein tarttua ensimmäiseen osaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutar, teeppä se. Taso vaihtelee, mutta osa on helmiä. Ei vain voi jättää yhtään välistä pois;)

      Poista
  5. Peter James on osunut useamminkin silmiin Kobon sähkökirjalistoja lukiessa. PItänee tosissaan joku ladata luettavaksi, vaikka en kyllä yleensä pidä ylenpalttisesta julmuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kokeileppa tuota Kuolema katsoo kohti tai Kuolema kulkee kannoilla, ne ovat minusta parhaat ja kuitenkin joka kirjassa selitetään uudelleen kadonneen sandy-vaimon kuvio, joten pysyt kyllä kärryillä mukana.

      Tämä James on poikkeus raakuudessa, mutta ei rankempaa kuin vaikka Cornwellin kirjat. Uskon, että seuraava on taas sitä perusbrittiläistä ja hieman armeliaampaa.

      Poista
  6. En tykkää dekkareista, mutta luen mielellään sinun kirja-arvioitasi ja hämmästyn yhä uudelleen, miten laaja-alaisesti tunnet kirjallisuutta ja pystyt vaivatta puhumaan yksityiskohdista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, kaikki eivät todellakaan ole dekkari-ihmisiä;) Minulle jännitysromaanit ovat yksi tapa rentoutua. Kiitos♥

      Poista
  7. niin, jännitystä työmatkastanikin. Varma että sinäkin siitä pitäisit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, huimaa! Nyt zarzuelan valmistus menossa...

      Poista
    2. Saan pyöräillä töihin hevosniittyjen vierestä :)
      Niitä useita matkan varrella!

      Poista
  8. Uudet dekkarisarjat ovat olleet minulla haussa. Tämä saattaisi olla yksi mahdollinen seurattava.. Kiitos arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, Jamesin taso vaihtelee. Toiset huiman hyviä ja toiset keskitasoa, mutta sekin on makuasia.

      Poista
  9. Kiitos muistutuksesta! Joskus mietin, et pitäs Jamesin tuotantoon tutustua, mut sit se on unohtunu. Nyt pitää jostain ettiä ensimmäinen! :)

    VastaaPoista
  10. Nii.. onkos tuo Kuoleman kanssa ei kujeilla, se ihan ensimmäinen osa? Niin olin ymmärtävinäni.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne menevät näin: Kuoleman kanssa ei kujeilla, Kuolema katsoo kohti, Kuolema ei riitä, Kuolema peittää jäljet, Kuolema ei käy kauppaa, Kuolema kulkee kannoilla ja sitten tämä Kuoleman koura on kylmä. Olen erityisesti pitänyt kirjoista Kuolema katsoo kohti ja Kuolema kulkee kannoilla. Muutkin ovat olleet ihan hyviä, vain tämä viimeisin ylitti hiukan kesokykyäni...Kaikki löydät blogistani.

      Poista
    2. Kiitos!! Kirjotin listan ittelleni ylös ja kiinnitän sen tohon näkösälle ni muistan pittää silmät auki.. pittää koittaa ettiä ny ekana toi eka osa. :D

      Poista
    3. Ole hyvä. Kun aloitat alusta pysyt Royn elämästä parhaiten selvillä. Mukavia lukuhetkiä!

      Poista
    4. Kiitos vielä tästä postauksesta ja mahtavasta vinkistä! Ensimmäinen - Kuoleman kanssa ei kujeilla - on ihan loppusuoralla, enkä malta odottaa uuden aloittamista! :)

      Poista
    5. Hyvä juttu, että pidät;) Minäkin suurimmaksi osaksi ja toinen taisi olla ihan paras kaikista...Ole hyvä.

      Poista