torstai 17. lokakuuta 2013

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Sisällön etsiminen elämälleen voi johtaa mielettömyyksiin, mutta elämä ilman sisältöä on kidutus, pysyvä levottomuus ja hämärien toiveiden taakka. Se laiva, joka kaipaa merelle ja kuitenkin pelkää. (Edgar Lee Masters)

Luettuani muutamana yönä sudenhetkeen Pasi Ilmari Jääskeläisen uusinta teosta Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013) olen kokenut outoa epätodellisuutta. Se lienee fantasian syytä. Minun ei tulisi ylittää maagisen realismin rajaa. Olen kokenut kauhua, kuvotusta, seikkailua ja ollut märkä niin kaiken kattavasta sateesta kuin erotiikasta. Olen kokenut korkean paikan kammoa Taivaan oven takana, mutta myös nauranut sille, mille ei olisi niin tyylikästä nauraa. Olen nautiskellut upeita jälkiruokia samalla kun olen henkeni kaupalla tehnyt kaikkeni ettei elämäni olisi seisova vesi, vaan vuolas virta, joka upeasti onnistui kiitos ’sielukirjan’ runsaiden sateiden. Ennen kaikkea olen kuitenkin askarrellut elämän suuren kysymyksen äärellä: Onko Jumala olemassa vai ei?

Suuri Jumalan etsintä alkaa keskisuomalaisesta kaupungista, jossa ikääntyvä sairaanhoitaja Judit potee homealtistusta, tylsyyttä avioliittoonsa, etääntymistä ainoaan lapseensa ja myös jonkin asteista ikuista seksuaalista täyttymättömyyttä, sillä Judit on ihanteellinen nainen jolle olo viettien viemänä ja armoilla on samaa kuin sieluttomuus. Yllättäen Judit saa erittäin hyväpalkkaisen työtarjouksen lapsuutensa ystävältä Martalta. Helsingissä on odottamassa hoitajan paikka, jossa F-Remedium –firma odottaa työntekijöiltään hieman tavallista enemmän, mutta huiman palkan houkuttamana ja elämäänsä kyllästyneenä Judit ottaa työtarjouksen vastaan ja hyvästelee turvallisen Niilonsa. Yksi Juditin asiakkaista on ateistien kuninkaaksi kutsuttu Leo Moreau, jonka luokse Judit alkaa tehdä kotikäyntejä. Moreau kärsii vihoittelevasta, säärtä kiertävästä juomusta ja tarvitsee Juditin palveluksia tiuhaan.  F-Remediumin työntekijältä edellytetään niin ruumiin kuin sielun hoitoa eli tarkoitus on pelastaa sieluja Jumalalle. Tätä vastaan agnostikko Juditilla ei ole mitään. Kaikkien odotusten vastaisesti ateistien kuningas kuitenkin saa Juditissamme heräämään eläimellisen himon, jonka valtaan kumpikin riemulla antautuu:

Niin kauan kuin hän muisti, hän oli ammentanut elämänilonsa odotuksesta. Siitä, että edessä täytyi olla jotain parempaa. Sitten kun. Milloin hän oli ollut todella elossa kuluvalla hetkellä?

Viimeksi näin oli käynyt Moreaun sängyssä…

Nuoli, näykki ja imeskeli ateisti Leo Moreaun penistä painaen samalla turvonnutta häpyään tämän kasvoja vasten niin suurella voimalla, että mies oli vähällä tukehtua.

Sängystä on lyhyt hyppäys seikkailuun, jossa mukana kulkee Martan kahdeksanvuotias Mauri, Juditin kummipoika. Ateismin ja uskon fantasiaa täynnä oleva taistelu alkaa Moreaun ihmeellisestä talosta, jossa jumalainen lintu, pyhämaina, nimeltään Saarnaaja, laukoo Raamatun viisauksia. Oudon, ruukin alueella sijaitsevan talon kirjallinen ihme on Nomi, nainen, joka lukee tekemättä mitään muuta. Hän on kaunis lukiessaan, häntä ei ole lupa häiritä, mutta hän ei ole ollenkaan niin passiivinen kuin voisi olettaa…Jos uskoisin vampyyreihin, hän olisi ehdottomasti Kirjavampyyri.

Sielut kulkevat sateessa on Jääskeläiseltä aivan erilainen ja lukijalta mielestäni enemmän vaativa teos kuin oli hurmaava Harjukaupungin salakäytävät. ’Harjukaupunki’ osui kohdalleni aikaan jolloin tavallaan itse elin kirjan tapahtumia oudon sattumuksen kautta. Siksi ja vain siksi, seison vieläkin blogini yläkulmassa päärynäkuvioinen mekko ylläni. Kesti muuten pari vuotta löytää tuo kuosi, mutta mitäpä en olisi minulle rakkaan kirjan ja omien muistojeni eteen tehnyt. Sielut kulkevat sateessa oli minulle valtava haaste, sillä en ole fantasian lukija. Yksi Tolkien-elämänkerta ei siihen riitä! Aluksi luulin, että voisin samaistua Juditiin ja sillä keinoin upota kirjaan, mutta en samaistunut häneen ollenkaan. Piti etsiä jotain muuta. Ja sitten se löytyi! Löysin teoksen omahyväisen, huomionhaluisen, itsevarman, pöyhkeän, tiirailevan, paljastuksia tekevän, irstailevan Sivuhuomauttelijan. Siinäpä haaste, jonka myötä solahdin fantasian, uskon ja epäuskon epätodelliseen tarinaan. Euroopan rankkasateissa seurasin Moreaun seuruetta Pariisin ja Budapestin kautta takaisin Helsinkiin ja Moreaun taloon. 

Kaikkialla virtaavat sateet lisäsivät Moreaun ateistisen Järjestön vihollisten, syväläisten, lähestymistä ja voimaa. Millaisia ovat syväläiset, sitäpä en kerrokaan. Mutta paljastan, että suuri finaali, hyvin cinemaattinen näytös tapahtuu Moreaun talon tornissa, josta johtavat portaat pakoon tulvaa ja vihollisia. Mutta minne ne johtavat? Keitä tavataan matkalla? En aio spoilata jännitystä, sillä sitä tämä kirja on täynnä jopa niin paljon, että suosittelen Jääskeläiselle seuraavaksi dekkaria runsaalla erotiikalla ja tietysti jälkiruokaleikillä! No, paljastan, että tapasin mm. Rouva Bovaryn, joka ei ollut minua huomaavinaankaan sekä…Heathcliffin!

Sielut kulkevat sateessa kirjan vahvuus ja heikkous on sen runsaus. Lukijalla on paljon käsiteltävää niin suuren elämänkysymyksen kuin suuren seikkailullisen rakenteenkin takia, joten vähemmällä sivumäärällä kuin 550 sivua, olisi saatu tiheämpi ja selkeämpi kuva. Mitä olisin jättänyt pois ja miksi? Olisin reippaasti vähentänyt sinänsä taidokkaasti kirjoitettuja dialogeja sekä alussa että lopussa. Martan ja Juditin dialogit alkupuolella toistivat paljon samaa kerta kerran jälkeen ja samoin on minusta laita kirjan loppupuolella Juditn ja Moreaun dialogien kohdalla: Lukija olisi ymmärtänyt vähemmälläkin selittämisellä. Mitä olisi saanut olla hieman lisää, on aivan loistava, eroottinen jälkiruokaleikki. Pyhämainan osuutta ei olisi saanut vähentää yhtään, sillä Saarnaaja on loistava!

Jääskeläisen kunnianhimoisen teoksen vahvuus runsaudessa on sen monipuolisuus, josta lukija voi ammentaa halunsa mukaan. Kirjahulluille kaikki sitaatit ovat kultaa ja monet, monet kirjalliset hahmot houkuttavia yllätyksiä.  Jännitys kantaa, sillä olen todellakin lukenut kaksi yötä enkä tiedä minne lähettäisin korvausvaateen liioista nautituista kaloreista, sillä molempina öinä jännitin niin paljon, että kävin kaapimassa itseäni viilentämään jättiannoksen Samettista Aino Nougat –jäätelöä. Oli pelottavaa, kun oli kuin yksin, sillä Lumimiestä ei nyt kotiremontiimme päivinä herätä maailmanloppukaan ja tunsinkin välillä lukiessani olevani hyvin liki sitä. Jääskeläisen kieli on täydellistä.. Hänen kohdallaan ei tarvitse myötähävetä dialogeissa tms. enkä sitä hetkeäkään epäillyt. Kautta kirjan saa myös lukea lauseita kuin tämä: ”Lukijan koko olemus oli kirjan merkityksiä kohti ammuttu nuoli.”

Aloittaessani kirjoittaa tätä minulla oli vain kaksi ehdotonta tietoa: Millä aloitan ja millä lopetan tekstin. Se on kaiken aikaa ollut tähdenkirkasta. Muuten epätodellisuus alkaa hiljalleen helpottaa. En tunne enää syväläisten hapuilevan ihoani, mutta korvani kuulevat vieläkin sateen kohinan lävitse Maurin, Juditin ja Moreaun äänet. Uni ja valve sekoittuvat toisiinsa, enkä ole varma, untako vai harhaa, mutta jossain soi

42 kommenttia:

  1. Voi Leena! Juuri sain teoksen luettua ja pitkälti samoilla linjoilla mennään ;)

    Mulle tämä jäi vain aavistuksen Lumikon jalkoihin, mutta hei, Lumikko onkin lempikirjani.

    Postataan kun ehditään

    <3 Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, no sinähän olet fantasian kanssa tutumpi;) Tunnen kyllä nyt harjantuneeni aika tavalla...

      En ole lukenut Lumikkoa, mutta minun suosikini on monistakin syistä Harjukaupunki.

      Tehdään näin♥

      Poista
  2. Oli kiinnostavaa lukea tämä. Minä aion ostaa (!) tämän, mutta hankin kirjan vasta hieman myöhemmin, koska nyt minulla on älä osta mitään -kuukausi.

    Odotan jännityksellä, miten tämä suhtetutuu muihin Jääskeläisen kirjoihin. Lumikko on mielestäni paras, mutta Harjukaupungista pidin kuitenkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ja minusta olisi kiinnostavaa lukea sinun arviosi, sillä en ole näiden runsaan neljän vuoden aikana koskaan pitänyt sinua fantasialukijana kuten en itseänikään;)

      Lumikkoa on paljon kehuttu, mutta otaksun, että vaikka sen lukisinkin, Harjukaupunki olisi edelleen minulle likeisin. Kirja joka tuli lihaksi...

      Poista
  3. Tiedätkö, minä en uskalla lukea yhtään arviota tästä kirjasta ennen, kun olen lukenut tämän itse... se odottaa tuolla viikonloppua :)

    Palajan tämän postauksen pariin myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, minä olin päättänyt just samoin!

      Tehdään niin;)

      Poista
  4. Sinä ehdit jo! Minä joudun vielä panttaamaan tovin että saan luettua Shafakin Kunnian vihdoin loppuun. Mutta sitten...sitten mennään ja lujaa tämän kirjan kanssa, I'M sure!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kunpa tietäisit...Kun vihdoin sain tämän kirjan ja otin sen mukaan pitkäksi viikonlopuksi Luvialle, siellä ei ollutkaan lukurauhaa, kuten olin kuvitellut. Nyt vedin kirjan parissa yössä eli hirväen jännittävä.

      Huomasithan, että R:n ja mun tunnari soi lopussa! Toinen olisi ollut Cherbourgin sateenvarjot;)

      Tulenkin sitten lukemaan sun mielipiteen Shafakin kirjasta. Nyt on aika mennyt täysin lukemisessa....

      Poista
  5. En malttanut olla lukematta arviotasi, vaikka kirja on vielä itseltäni lukematta. Tuhtia tavaraa näyttää olevan tulossa. Minua hytisyttää erityisesti se, että tästä taitaakin tulla ensimmäinen Jääskeläiseltä lukemani kirja. Alun perin oli tarkoitus lukea Harjukaupunki ensin, mutta muuton takia kaikki lukusuunnitelmat menivät ihan plörinäksi.

    Nyt on siis minulla jännä olo, koska ei ole oikeastaan mitään hajua mitä odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, hyvin vahvaa. Olen ymmärtänyt, että pidät fantasiasta, joten tämä olisi siksikin sinulle. Harjukaupunki on romanttisempi.

      Lupaat, että : Vaikka mitä!

      Poista
    2. En ole lukenut fantasiaa vuosiin, joskus nuorempana luin mutten silloinkaan oikeastaan paljon. Olen kyllä fantasiafani, mutta jostain syystä kokemukseni painottuvat sen (fantasian) kohdalla enemmänkin elokuviin. Siinä mielessä Sielut ehkä vähän jännittää. Toisaalta tämän kirjoituksesi (ja muutaman muunkin) perusteella uskon, että tämä kirja voisi olla ns. minun juttu. Ja sehän on aina parasta, jos voi odottaa mitä tahansa ja luvassa on sellaisia käänteitä, ettei voi etukäteen arvata!

      Poista
    3. Elegia, sinä olet takuulla valmis kaikkeen;) Minulle fantasia on vieras maa.

      Poista
  6. Voi että...minä olen miettinyt tämän kirjan kanssa, että luenko vai en ja sitten sinä blokkaat näin mahtavan arvostelun kirjasta. Minä tykkään hurjasti, kun kirjassa on tunteita, mutta just tuo pätkä ei innosta...nuoli, näykki ja imeskeli, kun katsoin illalla sen dogumentin niistä ilotaloista, joissa myös pikkutytöt joutuivat hoitamaan useamman miehen päivässä. Eräs pikkutyttö sanoi, että eikö elämällä ole muuta tarjolla kuin surua. En voinut katsoa ohjelmaa loppuun.
    Kirjalla on sopiva nimi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kirja on 550 sivua ja sitaattivalinta on minun. Joskus toivoisin, että blogi olisi välillä K16. En salaa sitä, että pidän erotiikasta, hyvästä ruoasta, jännityksestä...Siis 550 sivua ja vain muutamia eroottisia kohtauksia: Mulle niitä olisi saanut olla enemmänkin;)

      Minä en voinut katsoa sitä. Tulen sairaaksi, kun alaikäiset joutuvat tuollaiseen. Tulen siitäkin sairaaksi, että kenenkään naisen tarvitsee maata kenen kanssa tahansa sadakseen elantonsa.

      Tässä on siis enemmän kaikkea muuta kuin erotiikkaa, mm. kiva 8-vuotias Mauri, joka sairastaa erittäin harvinaista sairautta, mutta joka on terävä ja pirteä kuin mikä.

      Juu...sateen määrä on tässä hirmuinen. Minä rakastan sadetta, mutta tuon kirjan sadetta en jaksaisi.

      Poista
  7. Luin tuolla aiemmin, että kehuit Kirsti Ellillän kirjan kompaktiutta ja tätä vähän kritisoit runsaudesta ja sanoit, että olisi voinut vähän tiivistää, lyhentää. Heh, melkein kuin mun kynästä, mä näet kritisoin melkein KAIKKIA nykykirjoja liiasta pituudesta. Vanhat tiiliskiviklassikot ei puuduta mua, mutta nykykirjojen pituudessa jokin mättää...En tiedä mikä. Mä koin myös Harjukaupunginkin vähän liian pitkänä (alun Suomisen Ollin aikuiselämää olisin kaivannut vähemmän), mutta mä nyt oonkin vähän hankala..;) Mikä mua harmitti lukijana Harjukaupungissa oli se, että tajusin lopun yllärin, tai miksi _sitä_ juttua kutsuttaisinkaan, liian aikaisin omasta mielestäni. Olisi ollut hauskempi lukijana, jos se olisi tullut todellakin yllärinä. Mutta tykkäsin kyllä kovasti Harjukaupungin salakäytävistä. Ajattelin lukea tämänkin. Varsinkin jos ja kun tässä on kirjahulluille sitaatteja ja viitteitä! Vaikka en yleensä lue esim. fantasiaa, musta on kyllä hauska lukea välillä yli omien genrerajojen, koska sieltäkin voi löytyä herkkupaloja ja laatua.:) Vaihtelu virkistää! (Ja periaatteessa en edes ole kauhean innostunut tiukasta genrerajojen vetämisestä.)

    Sun olis ehkä kantsinut lukea tämä vasta remontin jälkeen, ettei toisen sikeäunisuus olisi aiheuttanut kamalaa yksinolonharhaa..!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, se on kuin jokin tämän päivän vitsaus, että yhteen kirjaanängetään kuin monen kirjan matsku. En tiedä, mistä se johtuu. Tosin olihan Waltarillakin mammuttinsa, mutta...Lauri Viidalla oli hyvä lause siitä, miten kirjassa on kaikki tarpeellinen sanottu 300 sivulla, mutta hukkasin sen lauseen, kun kyllässä sen johonkin lappuun kopsasin. No, Harjukaupunki oli vain 375 sivua eli suht normaali kirjan koko. Minä arvaan harvoin lopun. Schlinkin Lukijan arvasin ja olin pettynyt, mutta elokuva balsamoi haavani kiitos Kate Winsletin ja Ralph Fiennesin.

      Minäkään en vetele mieluusti genrerajoja, mutta olen niin monta kertaa iskenyt päätäni seinään fantsian kanssa, että joku Aksel Sandemosen Ihmissusi, on ehkä ainoa, kunnon fantasiakirja, tätä ennen, josta olen pitänyt. Kokeileppa sitä. Siinä on toinen kirjallinen alter egoni Felicia Venhaug. R. lukee sen kohta, kun rempaltaan jaksaa;)

      Mutta Sanna, sitten toisaalta, viime vuoden paras kirja minulle oliAlan hollinghurstin Vieraan lapsi ja siinä on 535 sivua eli eiköhän sen ole vähän väliä, onko omalla kentällään vai ei. Ja tänä vuoona Rikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, jossa on 521 sivua...Mutta olen huomannut, että en lue mieluusti jännitystä tiiliskivinä. Ihan sama kuinka hyvää ja hyytävää on.

      Rempan jälkeen en ehkä lue paljoakaan, vaan tehdään jotain muuta;) Nyt olemme kumpikin kuin seinää päin juosseita. En ehkä olisi aloittanut koko remppaa, jos olisin kaiken tiennyt, mitä edessä on. Olisin tyytynyt vain siihen vierasveskin remontointiin...Nyt yritän saada sitten häntä syömään ja sitten hän jatkaa laatoitusta, eli tällaista meillä täällä;)

      Poista
    2. Heh, nyt sitten heti vedit tuohon pari aivan loistavaa nykykirjallisuuden tiiliskiveä!:)

      No joo, oma kenttä on aina oma kenttä. Rajojen veto kirjallisuuden lajien sisällä on välillä vaan niin äh. Olen joitakin hakemiani kirjoja kirjastosta löytänyt scifi ja dekkaripuolelta,vaikka itse en niitä ihan suoralta kädeltä sinne sijoittaisi. Sitten mietin, että mitäköhän missaan, kun en tajua hakea sieltä. Itse luen tosi vähän fantasiaa ja scifiä. Niissä genreissä tuntuu olevan niin paljon kuraa, tai kauniimmin sanottuna ei kirjoja mun makuun;). Mutta sitten olen lukenut ko. genreistä aivan loistavia kirjoja. Täytyisi olla joku joka poimisi noiden lajityyppien helmet mulle.;) Pistän tuon Sandelmosen ylös. Lauantainahan olisi täysikuu ja ihmissusien aika....

      Koettakaa kestää ja jaksaa remppaa. Sitten kun kaikki on valmista ja olette hetken hengähtäneet, olette varmaan supertyytyväisiä aherrukseenne ja lopputulokseen.

      Poista
    3. Sanna, ihan kiusallani tuon tein;)

      Scifi...ei ikinä! No tuosta fantasiasta sen verran, että minulle tuli pyytämättä se Hautalan Unikoira ja luin sitä aamuun asti eli kyllä vei vaikka kai se on sitten fantasiaa. Tosin osa pyyhki yli tajun, mutta nautin silti. Ja sitten minua ärsyttää sellainen, kun kustantajat laittavat näitä rajojaan, niin ihan laadukas lukuromaani kuten vaikka Paluu Rivertoniin laitetaan viihdekirjoihin: Se on laaturomaanille loukkaus. Minä en yleensä kauhena viihteellistä lue, mutta kirjan ääressä saa viihtyä, onneksi. Tuo rajanveto tuntuu vain ontuvan muillakin kuin lukijoilla. Lukisin Mortonia enemmänkin. Näin hänen kirjojaan Salzburgissa kirjakaupassa ja mitä tyylikkäimmillä kansilla, oih! Jos Morton on viihdettä, sitten minä luen viihdettä. Paluu Rivertoniin päihittää minusta hyvin Susan Fletcherin, paitsi ei Meriharakoita, ja päihittää myös Harrsin kirjat paitsi ei Applesinin tuoksua. Valitettavaa, että saksani ei vielä riitä kuin taidekirjojen kuvateksteihin.

      Tää on oikeesti kauheaa. Nytkin särkee päätä, mutta voihan se johtua kahden yön muutaman tunnin unista tuon Pasin kirjan kanssa. Nyt ei voi edes aamusta ottaa vajetta takaisin, sillä R. aloittaa aivan kuin urakkaa tekisi...En voi mitään. Toivottavasti olemme tyytyväisiä. Kiitos♥

      Poista
    4. Mitä, eikö scifistä edes Uusi uljas maailma, 1984 tai Fahrenheit 451?;)

      Poista
    5. Sanna, eieiei;) Tulipas meile vihdonkin iso makuero!

      Poista
  8. Blogger temppuilee ja kommenttini hävisi joten uusi yritys....
    Minähän siis rakastan maagista realismia! Harjukaupunki oli ihana lukukokemus ja nyt tämä uusi kirja on pakko pakko pakko joskus lukea!Kiitos esittelystä Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikun unohdit, että minulla on kommenttivalvonta;) Poistin sen toisen.

      No, jouluksi saat Samartinin ja katsotaan sitten...suvella. Punainen morsian ja Como aqua para chocolate ovat maagista realismia ja minusta myös Harjukaupunki. Tämä on fantasiaa, joten saat ihmetellä;) Vauhdilla on mennyt kaksi yötä. Nyt luenkin tänään vain naistenlehtiä, joita en yleensä edes ehdi kirjoilta lukea.

      Ole hyvä ja kiitos!

      Poista
    2. Eikun mulle tuli virheilmoitus bloggerilta sen ensimmäisen kommentin jälkeen.Jo toisen kerran tänään....Fantasiakin on välillä ihanaa ja kirjaa ei varmaankaan edes viitsi laskea käsistä .....Mukavia hetkiä naistenlehtien parissa;D

      Poista
    3. Ai jaa...

      On se, kun antaa sen viedä.

      Tuli luettua;) Kiitos.

      Poista
  9. Hui, kuulostaapa hyytävältä! Hienoa, että pidit, vaikka kirja ei tietenkään voinut olla uusi Harjukaupungin salakäytävät sinulle. Uskallankohan itse lukea kirjaa, kun moni on sanonut sen olevan todella pelottava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kirja oli joiltain osin todella pelottava, mutta oli siinä sitä mustaa huumoriakin. Kaikkea ei onneksi saa mahdutettua yhteen arvioon, joten siitä voi sitten joku muu kirjoittaa;) Mie veikkaan, et sie luet Pasin kirjan, vaikka tuo kansi on tuollainen...

      Poista
  10. Leena! Senkin kirjahullu öitä myöten! Minun oli pakko lukea arviosi, vaikka en aikonut, kun kirja odottaa pinossa. Mutta et onneksi kerro liikaa, kiitos siitä!

    Mietin tässä, että jos en olisi lukenut Jääskeläisen aikaisempia romaaneja, en välttämättä kiinnostuisi tästä ollenkaan. Toivottavasti kirja kuitenkin löytää lukijansa, vaikka saat sen kyllä kuulostamaan _myös_ vaativalta ja runsaalta.

    Meillä alkaa kohta syysloma, hiphei! Tiedossa on lukuaikaa ja messuilua, huippua! Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä remonttipuuhiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, nytkö sie vasta huomaat, että olen kirjavampyyri! Terveys vähän notkahti, kun tarvisisin piiiitkät yöunet. No, yritin olla tarkkana, etten spoilaa keneltäkään mitään, annan vain maistiaisia.

      Paljon vaativampi ja runsaampi kuin Harjukaupunki, joten asennoidu sen mukaan. Moitinkin vain kirjan yletöntä runsautta, sillä minusta sama olisi saavutettu 150 sivua vähentämälläkin, mutta tämä on tietty makuasia.

      Täällä ne ovat jo olleet, paitsi ei meillä siis mitään lomaa, vain remppaa. Meille kirjamessuista tulee miniloma. Oikein ihanaa lomaa ja nautinnolista viikonloppua sinulle! Kiitos, enää yhden seinän laatoitus ja sitten alkaa saumaus. Maltan tuskin odottaa, että kalusteet saadaan paikoilleen...

      Poista
  11. Kuullostaa siltä, että unimaailma saisi tuosta kirjasta paljon aineksia.
    Pitäisiköhän lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, uskon, että tämä vielä tuleekin uniini.

      Try it! Olen jo oppinut, että ellei kirja vedä alusta, jätän sen lukematta. Tee leenat!

      Poista
  12. Kiva lukea arviosi tästä! Itse en ole vielä hetkeen kirjaa lukemassa, mutta ehdottomasti aion kyllä jahka kaikilta muilta kirjoilta ehdin. Kauhu ja maaginen realismi houkuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos. Tämä on siis minusta enempi fantasiaa, mutta toki maagisen realismin ja fantasian raja on kuin hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois. Annan kirjan omalle tyttärelleni, joka on hulluna fantasiaan.

      Poista
  13. Huh, huimaa jo postausta lukiessa. Kuinkahan käy kirjan kanssa ;) Voin kuvitella sinut sudenhetkellä tuon kirjan kanssa. Katsot makuuhuoneen ikkunasta putoavaa ensilunta ja mietit.. Aika jännittävää lukea tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, niin pitääkin, sillä nyt liikumme kuilun reunalla. Ainakin tulet puitämään kirjan jännityksestä armoitettuna dekkarien lukijana. Ja erotiikasta.

      Niin...ensilumi, voitko kuvitella. Nyt suuriruhtinatar ei ole tätä riemua enää kanssani jakamassa.

      Poista
  14. Kiitos kirjapostauksesta, Leena!
    Ehkä olisi aika jo minunkin tutustua Pasi Ilmari Jääskeläiseen:))
    Ihanaa viikonloppua sinulle & Co!!!

    ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä.

      Mieti sitä;)

      Kiitos samoin sinulle & co!

      ♥ ♥ ♥

      Poista
  15. Kaikista kuvista ja maininnoista huolimatta minulla on edelleenkin Jääskeläinen korkkaamatta. Nyt kun minulla on luvussa tuo Kukkia Birgitalle (joka on todellakin hersyvä -kiitos kultaseni) ja yöpöydän kirjapinoni on tyhjä, sillä viimeinenkin kirjastokirja on palautettu, niin varmaan pääsen Harjukadulle ja kenties sielujenkin kulkuun.

    Minä nielen fantasian mielelläni, tietysti jokin idea täytyy olla, jotta saa itsensä tarinaan sisään. Hienoa, että löysit sivuhuomauttelijan tähän avuksesi =)

    Olen tehnyt taas töitä niin, että sormet ei tykkää näppäimistöstä. Mutta himo tulla lukemaan tänne ja kommentoimaan ei saa minua ainakaan nyt pois koneelta ;-)

    Onneksi on lauantai. Ja onneksi on vielä aamu (miehet nukkuvat ja minulla on rauha tehdä mitä haluan) ja päivä on pitkänä edessäni. Täällä lehdet ovat tippuneet suurimmaksi osaksi ja eilen satoi räntääkin. Odotan kuitenkin tästäpäivästä auringonpaistetta ja hyviä kävelysäitä, sillä olen syönyt johonkin murheeseen tai muuhun tylsyyteen liikaa herkkuja ja lantioni on laajentunut lähes joulukinkun mittoihin.

    Punaviiniä kyllä otan illalla =D. Joten nautiskellaan täysillä kaikesta huolimatta.

    Ihanaa viikonloppua sinulle ja väsyneelle remontoijalle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sinä ehdit, sinä ehdit...Minstakin Kukkia Birgitalle on nimenomaan hersyvä. Ja miten Siina onkaan onnistunut noin vaikeassa lajityypissä kuin huumori. Luitko jo muuten Sellersin Vanessa & Virginia? Siitäkin pitäisit.

      Pasin kirjassa on juoni ja Iso Kysymys. Etpä arvaisikaan kuka on Sivuhuomauttelija...

      Minä kaipaan breikkipäiviä, sillä pitkän päälle tämä ei ole ihmisen fysiikalle hyväksi. Kiva, että sinä jaksat olla innostunut.

      Meilläkin on nyt ikävää loskaa kunnon kuivan lumen sijasta.Me kuntoilemme jonkun marketin käytävillä, sillä tämä on viikon eka kauppakerta: R. on remontoinut aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja minusta ei ole talviajoon. Olen laittanut puutarhaa talvikuntoon ja osa on vieläkin kesken.

      Meilläkin on klassinen punkku, homejuustot ja leffa. Onneksi: Breikkiä remonttiin.

      Kiitos samoin sinulle ♥ Kun R:n päästää vauhtiin, häntä ei pysäytä helpolla, mutta onneksi on lauantai...

      Poista
  16. Sain juuri oman kappaleeni luettua ja uskaltauduin nyt tänne kurkkaamaan, mitä mieltä olit kirjasta. :) Minusta oli ihanaa, että Sielut oli niin pitkä, sivuakaan en ottaisi pois, kun nautin niin jokaisen sivun lukemisesta. Paras Jääskeläinen mielestäni, vaikka jo luulin, ettei Lumikkoa parempaa voi ollakaan. Onneksi olin väärässä. :) Paljonhan kirjassa oli kaikkea mukana, mutta hyvä niin... ei tullut aika pitkäksi kirjaa lukiessa ja kirja taatusti kestää toisenkin lukukerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, kiva, että pidit niin paljon, että kirja olisi saanut olla vaikka vieläkin pidempi. Minä en ole kotikentälläni fantasiassa, mutta silti vedin tämän kirjan miltei nukkumatta;)

      Ah, minulle, harjukaupungin tytölle ei ole Harjukaupungin salakäytävein voittanutta! Kirja osui myös elämässäni merkilliseen saumaan...Pasi Ilmari haluaa olla pelottava fantasiamies, mutta minusta hänessä on suuria piileviä kykyjä kirjoittaa vaikka eroottinen trilleri! Ja kun oikein läpivalaisen löydän kaiken alta romantikon...ihan sellaisen hirmuisen lutusen♥

      Poista
  17. Jälleen upea analyysi vaikeasta kirjasta! Olet tavoittanut sen, mitä Jääskeläinen on halunnut kirjallaan sanoa. Minulle se ei oikein halunnut avautua, mikä on kannaltani harmi. Jotenkin jäi tunne, etten tajunnut puoliakaan. Runsaudesta jaan näkemyksesi, ja minustakin alkupuolta olisi voinut reippaastikin tiivistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, kiitos <3 Kiva kuulla tuo sinulta, mutta olisi kiva kuulla myös Pasilta, vaikka siellä marketin hyllyjen välissä, joissa toisinaan kohtaamme toisemme proosallisesti ruokakärryjä lykkien. En ole fantasian kohderyhmää, mutta jotenkin tämä vain vei mukanaan.

      Kirsi, ei ollut minullekaan kaikin ajoin helppo, siksipä olisi voinut vähän tiivistää. Se aika usein auttaa. Älä välitä: Luin Hautalan Unikoiran ja ja myönsin jo arviossani, että 'pyyhki yli hilseen'...toivottavasti en käyttänyt tuota sanontaa;), mutta jotain sinnepäin, sillä oikeesti en ymmärtänyt, mutta silti pidin. Oli tässäkin vaikeita kohtia.

      Voi olla loukkaavaa kirjailijaa kohtaan, mutta olen joka raossa toivonut, että tätä kirjaa olisi tiivistetty.

      Poista