maanantai 24. helmikuuta 2014

Harlan Coben: Lupaa ja vaikene

Silloin en vielä tiennyt sitä, mutta elämäni suurin mullistus tapahtui noin klo 15.29 ja 15.30 välillä.

Kun istuuduin alas odottamaan seuraavaa opiskelijaa, vilkaisin tietokonetta pöydän oikealla reunalla.

Yliopiston kotisivu oli näytöllä auki.

Ruudun oikeassa laidassa oli lista ajankohtaisista uutisista, ja juuri kun seuraava opiskelija Barry Watkins astui huoneeseen ja sanoi: ”Hei, proffa, miten menee?”, silmääni pisti muistokirjoitus uutisten joukossa.

Katsoin näyttöä tarkemmin. Muistokirjoitukseen liitetty postimerkinkokoinen valokuva oli kiinnittänyt huomioni.

Klikkasin pientä valokuvaa. Kun suurempi versio avautui, pystyin hädin tuskin vaientamaan älähdykseni.

Vainajan nimi oli Todd Sanderson.

Harlan Cobenin trilleri Lupaa ja vaikene (Six Years, Minerva 2014, suomennos Salla-Maria Mölsä) on yksi oudoimpia jännityskirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Kävin lukiessa läpi monia tunneskaaloja halutessani mielessäni määritellä Cobenin, mutta vajosin aina vain syvemmälle. Mitä voi sanoa kirjoittajasta, jonka luoma professorihahmo, kirjan kertoja, Jake Fisher, kuin vuotaa omahyväisyyttä ja kaikkitietävyyttä, sekaantuu outoon kuolemantapaukseen ja vielä oudompaan rikostarinaan, mutta samanaikaisesti vuodattaa suorastaan siirappisesti tarinaa ikuisesta rakkaudesta naiseen, jonka oli eräänä kesänä tuntenut noin kolme kuukautta. Läpi kirjan Jaken rakkaus Natalieen, se, joka syntyi ja eli Vermontin kuukausina, mutta jonka kohde käveli pian vihille Todd Sandersonin kanssa, tihkuu kuin syyskesän hedelmien ylikypsä makeus. Se tuntuu epätodelta, mutta kirjan myötä lukija vakuuttuu, että tässä tosi jännittävässä dekkarissa, tämä rakkaus on ja pysyy. Minä siis luin viime viikolla öisin tätä jännityskirjaa ihan himolla, vaikka Jake Fisher ärsytti minua mennen tullen. Minä en ole ainoa, joka oli hänestä kiusaantunut, sillä mm. Eban Trainor sanoi:

”Voi, kyllä minä tiedän, Jacob. Sinä et muuta olekaan kuin oikeamielinen. Olen täysin varma, että syysi udella tätä asiaa ovat tarkkaan harkitut ja hyväntahtoiset.”

Huomatkaa sarkasmi!

Kirjan asetelma on erikoinen. Kun Natalie kuusi vuotta sitten mitään kunnollista syytä esittämättä jätti Jaken ja meni vihille Toddin kanssa, hän samalla hyvästeli Jaken ja pyysi, ettei tämä millään tavalla ottaisi häneen enää yhteyttä, ei soittaisi, ei lähettäisi sähköpostia. Jake lupasi ja piti lupauksensa kuuden vuoden ajan eli siihen päivään, kun hän vahingossa näkee Toddin muistokirjoituksen. Jake päättää lähteä hautajaisiin edes nähdäkseen vilauksen Nataliesta ja siitä alkaakin kirjan Twin Peaks –tyylinen jännitys, mysteeri, jossa mikään ei ole enää käsitettävissä: Leski on joku aivan toinen kuin Jaken suuri rakkaus Natalie ja kun hän lähtee etsimään Natalieta sekä heidät yhdessä tunteneita, kaikki tuntuu olleen kuin unta. Ei ollut Vermontin kuukausia, ei rakasteluja, kukaan ei muista heitä…On kuin Jake olisi kuvitellut kaiken. Kaiken huipuksi Natalien isä, professori Aaron Kleinerkin on ollut kadonneena jo vuosikymmeniä, eikä hänen mahdollisesta kuolemastaan ole kukaan raportoinut.

Amerikkalainen kirjailija Harlan Coben ei ole mikään untuvikko, vaan hänet mainitaan yhdeksi maailman menestyneimmistä trillerikirjailijoista.  Hänen kirjojaan on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty huikeat yli 50 miljoonaa kappaletta. Kriitikoiden mukaan Coben on nyt kirjoittanut parhaan teoksensa: Lupaa ja vaikene.

Ja näin Suspence magazine:

Selvästi hänen paras romaaninsa…Tämä on niitä kirjoja, joiden vuoksi sinun on pakko sulkea puhelin ja valvoa aamuun asti.

Juuri niin minä tein, joten Coben saisi kustantaa minulle tuhkimotippoja valvomisen aiheuttamiin juonteisiin. Mikä hitsi siinä onkaan, että trillerit pitää lukea yöllä. Pääsen tunnelmaan, kun talo on hiljainen, vaahteran oksa rapisee päin ikkunaa ja kaikki nukkuvat.  Paitsi minä ja kirjan hyvät, pahat ja rumat…

…huomasin lähettäjän osoitteen:

RSbyJA@ymail.com

Tiesin heti, mitä nuo kirjaimet tarkoittivat: Redemption’s Son by Joseph Arthur – se oli levy, jota olimme kuunnelleet Natalien kanssa kahvilassa.

Näytöllä oli kaksi sanaa.

      Lupasit minulle.


*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Norkku


*****


14 kommenttia:

  1. Mainio, hyytävä arvio, Leena! Eräs divarin pitäjä suositteli minulle Cobenia toisena vähän erilaisena dekkaristina, kun kerroin pitäväni Fred Vargas'n dekkareista. Ainakin tämä uutuus kuulostaa hurjan jännittävältä, juuri tuollaiselta yöllä luettavalta koukuttajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, mutta ratkaisua paljastamatta. Kiitos. Tämä onkin erilaista. Vähän aikaa mietin, että miten nyt selviän tuon pääkertojaukon kanssa, mutta sitten alkoi tapahtua just sopivan kamalia ja unohdin Jackin heikkoudet;)

      Cobenin viisi viimeisintä ovat kaikki olleet New York Timesin bestseler-listan ykkösiä. Ei mikään ohitettava tapaus siis.

      Ah, dekkarit ja yö!

      Poista
  2. Sopii varmasti mainiosti tilanteeseen, jossa haluaa paeta tätä maailmaa toiseen maailmaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, just viime viikko oli sellainen ja meni tämä kirja, ja puolet toisesta tiiliskividekkarista. Parasta rentoutumista ovat dekkarit. ja hyvät brittijännityssarjat, kuten Broadchurch. Katsoimme eilen nelisen tuntia ja vielä jäi viikonlopuksi;)

      Poista
  3. Olen lukenut Conenin Lupauksen ja ja se oli varsin hyvä ja jännittävä, mutta paikoin ärsyttäväkin. Tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, tämä oli niin jännittävä, että ei voinut olle lukematta 'yhtä soittoa' vaikka kertojaäni välillä ärsyttikin. Selvästi Coben on omaäänisyydestään kiinni pitävä persoona;)

      Poista
  4. ♥ Oikein hyvää tiistai-päivää ihanalle Leenalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ihanalle Riitta-Sinikalle!

      Poista
  5. Hmm, mielenkiintoinen esittely, kiinnostus heräsi, en ole tästä kirjailijasta kuullut aikaisemmin. Ehkä tämä voisi sopia johonkin "suvantovaiheeseen", ehkäpä en hakkaisi päätäni seinään tämän parissa, hyvät trillerit kiinnostavat aina. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minä käytän dekkareita nollautumiseen ja latautumiseen. Niitä meni viime viikolla vähän enemmänkin;)

      Minuakin hyvät trillerit kiinnstavat aina.

      Poista
  6. Minulla on dekkarit aina yölukemista ja sen takia en uskalla niitä hankkiakaan kiireisimpään työaikaan. Kun on pakko lukea aamuun saakka!
    Kiinnostava kirja ja kirjailija. Jospa hakisin luettavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, dekkarit kuuluvat just yöhön;) Sepä siinä: Ei malta lopettaa, vaikka silmät ja järki jo muuta ilmoittavat.

      Kokeile, onko Coben sinun mieleesi.

      Poista
  7. Leena, miksi meille ei tehty kahta tai kolmea päätä, eli kuutta silmäparia, jotka kykenisivät lukemaan ja nauttimaan kirjoista itsenäisesti....Vain sillä tavalla ehtisi lukea kaikki ihanat!! :)

    Tämä kuulostaa fantastiselta - taas! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tai vuorokausi voisi olla 48 tuntia...ja tietty enemmän silmiä.

      Erittäin erikoinen ja jännittävä!

      Poista