tiistai 22. huhtikuuta 2014

Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken

On kuuma kesä 1990. On heinänkorjuuaika. Maria viettää kesää poikaystävänsä Johanneksen suvun tilalla otettuna vastaan kuin perheenjäsen. Siegfried, talon isäntä tekee pitkää päivää sekä sahallaan että maatilallaan. Hänen vaimonsa Mariannen pikkupuodin tuulikello, Mariannen ensimmäinen ostos länsipuolelta, kun DDR lakkasi ja muuri murtui, soittaa uuden aikakauden sävelmää, jossa kahtia jaettu kansa hitaasti alkaa etsiä yhteisiä juuriaan, sulauttaa historioitaan toisiinsa sekä opetella jälleen yhdessä elämistä. Pieni kylä, jossa kapea kuja johtaa kahdelle tilalle, Brendelin ja Hennerin.

Daniela Krienin kertomus kuumasta kesästä  1990 entisen DDR:n puolella Vielä joskus kerromme kaiken (Irgendwann werden wir uns alles erzählen, Gummerus 2014, suomennos Ilona Nykyri) on poikkeuksellisen tyylikäs kuvaus nuoren Marian intohimon kesästä uuden ajan tuulien koskettaessa kaikkia, mutta Marian ne heittävät kokemukseen, josta vain harvat edes tietävät ja vielä harvemmat kokevat: Kaiken nielevään rakkauteen vailla mitään estoja!

Maatilan työt, länteen aikanaan lähteneen Hartmutin vierailu uuden vaimonsa ja poikiensa kanssa, arkiset askareet, pöytään aterialle kokoontunut vähäpuheinen perhe, Johanneksen yllättävä kiinnostus valokuvaukseen sekä into muuttaa nopeasti länteen, Marian auringon paahtamat niska ja käsivarret sekä toinen käynti Münchenissä, länsipuolella, kaikki tuo hengittää vanhan kastanjan varjossa, kun taas jossain:

Hän on neljänkymmenen, minä kuudentoista. Thorsten Henner ja Maria Bergmann. Ei se ollut raiskaus, vaikka kaikki merkit siihen viittaavatkin. Nyt minä olen kuitenkin niskan päällä. Mutta Hennerin kaltainen mies ai anna kuusitoistavuotiaan tytön olla niskan päällä.

Maria putoaa kiellettyyn intohimoon, josta kasvaa elämää suurempi rakkaus. Hän elää kesänsä kaksoiselämää, jossa Johanneksen kanssa ei ole enää paljoakaan yhteistä, ei paljon sanottavaa ja Johanneskin katselee häntä enimmäkseen kameran linssin läpi. Maria elää lukemaansa Karamazovin veljeksiä samanaikaisesti kun rakastaa miestä kuin oli Humisevan harjun Heathcliff!

Kuumat päivät virtaavat toinen toisensa perään ja Hartmutin vierailu saa Siegfriedin innostumaan vierailusta Baijerin Demeter-tiloilla, joissa on käytössä biodynaaminen viljely ja joissa nautakarjakin pääsee laiduntamaan.

Elokuun viimeisenä päivänä perhe kokoontuu katsomaan televisiosta, miten yhdistymissopimus allekirjoitetaan ja DDR liittyy Saksan liittotasavaltaan. ’Wir sind das Volk, wir sind ein Volk’ on tullut todeksi.

Myönnän, että Daniela Krienin kirja on hengästyttävä eikä sitä lueta pätkissä vaan kun aloitin, lopetin aamuyöstä kun viimeinenkin sivu oli kääntynyt. Ei ole mikään ihme, että Krien voitti kirjallaan parhaan nuoren kirjailijan palkinnon, eikä ole ihme, että kirjan käännösoikeudet on myyty jo viiteentoista maahan. Kirjasta tehdään myös elokuva. Kaikki tämä hyvin odotettua, sillä Krien on loistavalla tavalla yhdistänyt nuoren tytön ensimmäisen todellisen intohimon, kielletyn rakkauden, läähättävän helteen, Saksan yhdistymisen sekä maatilan arjen tavalla, jonka jälki värisyttää.  Vielä joskus kerromme kaiken on teos kaikkien aistien juhlien vaalijoille, mutta kattaus on yllättävä!

Sanoinkuvaamaton häpeä pakottaa katseeni maahan. Kunpa maa nielaisisi minut. Seison paikallani, Henner ei sano mitään. En tiedä mikä tunne minussa on voimakkain: kyltymätön kaipuu saada kokea uudestaan jotain viimeöisen kaltaista, tämän hetken nöyryyttävyys ja nautinnollisuus, pelko, nuoren naisen ylpeys ja toive että joku murtaa sen. En liiku.


*****

Kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Marjatta  Erja, Karoliina  Jane  Omppu Kirjasähkökäyrä ja Donna Mobilen kirjat

37 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvälle! Minulla tämä odottelee lukuvuoroaan. Mietin, että luenko jo nyt keväällä vai vasta kesällä, jolloin suuntaamme Saksaan (tosin vanhalle länsipuolelle)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, lue tämä sitä ennen. Me olimme vanhalla länispuolella omalla autolla kiertelemässä vuosi tämän kirjan tapahtumien jälkeen. Silloin eron kyllä huomasi monessa. Viime vuonna en enää huomannut, kun en aina muistanut kummalla puolen rajaa jokin kylä tai pikkukaupunki oli ollut. Krien tulee Leipzigista.

      Poista
    2. @Katja: oletteko siis tulossa tänne suuntaan? Jos olette, ilmoittele.

      Poista
    3. Allu, vähän etelämpään. Mutta joskus aion sinne teidän kulmillekin. :)

      Poista
  2. Täytyy myöntää, että en ole ikinä kuullutkaan tuosta kirjailijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, tästä kirjasta ovat kirjoittaneet mm. Brigitte, Süuddeutsche Zeitung, Die Zeit ja muutamat muut lehdet. Kirjailija on synt. 1975 ja asuu Leipzigissa. Hän on jo ehtinyt käsikirjoittaa ja leikata dokumenttielokuvia ja tällä kirjallaan Daniela voitti palkinnon vuoden parhaana nuorena kirjailijana.

      www.daniela-krien.de

      Poista
    2. Brigitteä en juuri lue paitsi kampaajalla ja lääkärin vastaanotolla, Zeit'ista olisi pitänyt huomata, mutta ehkä olimme silloin lomalla tai en ole muuten kiinnittänyt huomiota.

      Poista
    3. Allu, ninhän me kaikki luemme 'Brigitteä' vain kampaajalla. Mitä minäkään mistään tietäisin ilman kampaajapäiviäni;)

      Olen yrittänyt pitää heikkenevää saksaani yllä Brigitte - Frauen über Vierzig Jahren -lehdellä.

      Minustas kirjan kansi onhyvä, mutta jonkun mielestä se tekee kirjasta liian heppoisen oloisen tekstiin nähden. No, tarinaa kertoo 16-vuotias tyttö, joten minusta se sopii hyvin.

      Poista
  3. Olen kirjastosta varannut tämän kirjan luettuani kiittäviä sanoja. Nyt into vain kasvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, miten minusta tuntuu, että tulet pitämään...By the way: Kirja on nyt myös arvontani palkintolistalla;)

      Poista
  4. Tämä oli upea teos ja koukuttava. Intohimoista rakkautta ja salailua täynnä. Vieläkin heikottaa...

    VastaaPoista
  5. Tämä taitaa olla sellainen kirja jota on vaikeaa laskea käsistään kun on sen aloittanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, rohkeaa erotiikkaa...ja kerrankin minua ei yhtään ärsytä, että tyttö on 16 vee ja mies vanhempi eli noin 40 vee. USAssahan tuo olisi monessa osavaltiossa rikos tuon ikäeron takia. Toisaalta mieti: Voisihan olla 40 vuotias nainen ja 16 vuotias poika. Vrt. Irvng Leski vuoden verran, jossa sitten kun rakastavaiset erosivat, poika odotti naisen paluuta. Nainen palasi kun oli 72 vee ja sitten se rakkustarina jatkui...Selvästi kevättä ilmassa!

      Poista
  6. Kuulostaa tosiaan hengästyttävän hyvältä kirjalta! Tämä on minullakin lukulistalla. Ja hyvä tietää, että kirja saattaa viedä mukanaan niin tehokkaasti, että sitä pitää lukea pikkutunneille asti. Osaan siis varata tälle hetken rauhallista lukuaikaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr, voin luvata, että sinäkin välillä pidättelet hengitystäsi. Mietin just, että uskallanko sanoa, että...kun kirja on lopussa voi kaivata seuraa;)

      Poista
  7. Hengästyttää lukea jo arviotasi, tämä menee kesälomalukemistoon. Ja elokuva kun aikanaan tulee se on pakko nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tämä on hot ja sitten vähän muutakin...Filmi on nähtävä!

      Poista
  8. Mitenkähän olin tämän vallan ohittanut uutuuskatalogeista, kuulostaa todella mielenkiintoiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, minä otin tämän taas kannen perusteella: Kansi oli oikeassa taas kerran!

      Poista
  9. Voi hitsit, tämähän on mitä parhainta kevätlukemista. Kiihkeää ja tulista. Tuo ajankohtakin on minusta mielenkiintoinen, joten tämän haluan ehdottomasti lukea =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, arvaa vaan ajattelinko sinua kun luin tätä: Tämä on kirja juuri sinulle!

      Poista
    2. Mä aina tiedän, että sä tiedät. Tietäjätär =)

      Nyt olen vihdoin saanut itsestäni taas lukijan. Kaikesta tokeneminen vie selvästi aikansa ja ehkä oikeaa aikaakin on nyt enemmän kuin alkukeväällä.

      Tällä hetkellä kahlaan noita p.d. jameseja alusta asti. Olen siis lukenut hänen lopputuotantoaan, poislukien tämän viimeisen, josta laitoin postauksen vähän aikaa sitten.

      Mutta tämä ja seitsemän muuta alkaa heti kun saan dekkarit luettua. Tiedän pääseväni niillä alkuun =)

      Poista
    3. Niin, minä Hekate, yö,n aaveiden ja noituuden jumalatar;) Muistat ehkä Tom Lundbergin kirjan Nykyajan Jumalatar - Tunne itsesi, ymmärrä muita.

      Kaikesta tokeneminen...Arvaa mitä: Menen toukokuussa piiitkälle lonaalle erään lukijani kanssa, jolta on vuoden aikana kuollut lähipiiristä viisi läheistä...

      Minä pidän hänen alkutuotannostaan eniten.

      Suvi edessä: Mehän ehdimme vaikka mitä!

      Poista
    4. Voi että, viisi lähipiiristä. Siinä on paljon käsiteltävää läheisille =(

      Mä muuten meinasin kirjoittaa "sinä noita", mutta sitten ajattelin, että voi kuullostaa rumalta (vaikka noidat on minun silmissäni aina todella kauniita) =)

      Vielä korjaus tuohon edelliseen viestiini: siis sinä laitoit postauksen tuosta Jamesin viimeisimmästä kirjasta, en minä ;-)

      Poista
    5. Birgitta, täydellisen uskomatonta...ja silti totta.

      Noita mikä noita! Aloin miettiä, että sulle en ole tuota Jumalatar -testiä tehnytkään...Kun aikaa tulee, voisin tehdä sen ihan sähköpostilla. Siis aikaa on jostain tultava. Ja jotkut vanhat ihmiset ovat kauniita. Heti tuli mieleeni kirjailija Anne Fried.

      En ymmärrä mitään, mutta ei sen niin väliä...;) Meilaan sulle kohta...

      Poista
  10. Saksan yhdistymisen aika tuntuisi juuri nyt erityisen kiinnostavalta luettavalta... Nuo vuodet olivat muutenkin niitä historian ihmeellisiä vapauden hetkiä... Tuntuu, että nyt verhot ovat jälleen sulkeutumassa...

    Tämän luen varmasti! Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, siitä monet suomalaiset tietävät aika vähän. Me matkustimme automatkalle Saksaan ja Itävaltaan vuosi muurin jälkeen ja oli aika jännittävää ja erilaista viettää muutama yö entisen DDR:n puolella. Viime keväänä emme huomanneet enää mitään eroa;)

      Aiheesta on olemassa myös kiinnostava kirja Talviuni Berliinissä.

      Suosittelen! Ole hyvä ♥

      Poista
    2. Leena, etkö edes huomannut, että tiet on entisen DDR:n puolella loistavassa kunnossa verrattuna meidän teihin??

      Poista
    3. Allu, minä en huomaa yleensä mitään tuollaista, mutta Lumimies on kanssasi samaa mieltä.

      Poista
    4. Kaisa Reetta, niin, vakuutan, että sydämeni vuotaa verta Ukrainan takia: Vääryys on vääryys, eikä se muuksi valheilla muutu!

      Poista
  11. Aivan ihanan olonen kirja ja mitkä kannet! Oli pakko laittaa tämä varaukseen :)

    <3

    VastaaPoista
  12. Voi Leena, kun sain luettua tämän kirjan loppuun, niin henkeä piti odotella hetkinen. En ole kolmeen päivään saanut aloitettua uutta kirjaakaan, sen verran totista tunnetta kirja piti kehossani (johtuu kyllä osin siitäkin, että toissayönä vetäisin lukulamppuni irti seinästä, niin että betoni vain pöllysi).

    Alkusivujen jälkeen kun sain otteen tekstistä uin Marian elämään niin syvälle, että selkäpiissä tuntui. Upean varmasti Krien kertoo tunteet ja jotenkin kauniisti kuvaa nuo henkeäsalpaavat kahdenkeskiset kohtaukset. Jätin tarkoituksella joinain iltana lukemisen kesken, etten hotkisi kirjaa ;-)

    Loppu oli hieno ja sen aavistikin. Tämän jälkeen on jännittävää odottaa seuraavaa Krienin teosta.

    Suurkiitokset vielä Leena ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, toivottavasti kirjan intohimo ei saanut sinua repimään lukulamppua seinästäsi;) Juu, henki stoppasi monta kertaa minullakin...

      Kaunis on oikea sana kuvaamaan tätä vahvaa teosta, jonka jälkimaku on vahva ja vaativa.

      Kiva löytää uusia kirjailijoita, joita oikein alkaa odottaa.

      Ole hyvä, Birgitta♥♥

      Poista
    2. Piti vielä lisätä, että kirjan kansikin on todella herkullinen, kun sitä kädessä pitää ja katsoo. Syttyy halu loikoilla tuolla ruohikolla ja antaa kaiken vain tulla ja tapahtua...

      Rajan avautuminen oli osalle DDR:n asukkaista varmasti vaikea asia, en tiedä onko tasaantuminen vieläkään aivan tapahtunut. Mahtoikohan kirjailija elää ko. aikaa. Hyvä kuvaus kuitenkin.

      Olen ollut aika kipeä käsistäni ja nukkunut paljon siten, että olen nostanut käteni pään yläpuolelle (aina sama juttu, aivan kuin tuo luonnoton asento jotenkin auttaisi oloani, heh heh). Toissayönä nostin käteni taas ylös ja sain lukuvalojen väliin ja kun sitten tein vielä lisäliikkeen, niin alkoi betoni ropista päälleni ja lamppu tipahtaa. Onneksi se oli kädessäni jumissa, joten ei mäjähtänyt naamalle jättäen siihen Hennerin käsittelyjälkiä ;-)

      Intohimot on kyllä kasvaneet ja kirjalla on siihen osasyykin (hyvä vaan, johan tässä onkin oltu tylsimys...) Antaa palaa vaan, elämässä täytyy olla paloa!! =D

      Poista
    3. Birgitta, niin minustakin.

      Minullahan ei nyt sattuneesta syystä ole sitä kirjaa;), mutta eikö siinä takakannen tekstissä tai liepeissä mainittu mitään. Ja sitten paljon kertoo kirjailijan ikäkin. Kyllä siellä piilossa muhii, sillä yhdentyminen maksoi Länsi-Saksalle paljon. Minä en autolla siellä liikkuessamme enää huomaa mitään eroa, mutta kun 'erehdyimme' sinne vuosi muurin murtumisen jälkeen ero oli huikea ja tietysti DDR:n tappioksi. Mm. elämäni karmein hotellikokemus, sillä olimme ajaneet liikaa itään ja ei jaksettu enää palata pimeällä länteen. Olimme siis matkalla jälleen kerran kohti Salzburgia.

      Minäkin nostelen silleen usein nukkuessa käsiäni ylös, sillä olkapäihin ottaa sekä tämä koneen naputtaminen sekä se, että luen nykyään selän takia maaten, mutta kädet väsyvät kirjan pitämisestä. Olisi voinut käydä pahasti! Minulla on kaksi lukuvaloa, sillä nuo hemmetin säästölamput ovat niin heikkoja, toinen on kunnolla seinässä kiinni, mutta toinen on oikealla puolellani olevalla ylemmällä hyllyllä, joten minulle voisi käytännössä yksi virheliike rojauttaa varsin massiivisen lampun päähän. Nukkuminen ja lukeminen ovat rajut lajit;)

      Ymrrän ihan tasan tarkkaan, mitä tarkoitat ja arvasin, että kirja on just sinulle!

      Poista