sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Iltapäivän valo tulvi sisään ikkunoista, pihan sypressi heitti varjonsa huoneeseen. Tuulessa keinuvat pitsiverhot, teekupit pöydällä. Shiron siististi taakse sidotut sileät mustat hiukset, nuotteja seuraava vakava katse. Kymmenen pitkää, kaunista sormea koskettimistolla. Pedaaleja säntillisesti polkeviin jalkoihin kätkeytyi yllättävää voimaa, jota Shirossa ei tavallisesti voinut arvata olevan. Sileän valkoiset pohkeet olivat kuin lasitettua posliinia. Kun häntä pyysi esittämään jotakin, hän soitti usein juuri tuon kappaleen. Le mal dy pays. Maalaismaiseman ihmismielessä herättämä surumielisyys vailla syytä. Koti-ikävä tai melankolia.

Haruki Murakamin uusin teos Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukura to, kare no junrei no toshi, Tammi 2014, suomennos Raisa Porrasmaa) tuli minulle lukuun vain ja ainoastaan sen tähden, että nyt vihdoinkin koin Murakamin kirjan tarinan kiinnostavaksi. Kun  joutuu priorisoimaan lukemisiaan, siinä voi jäädä helmiäkin katveeseen. Erittäin osuvasti tästä kirjoitti Helsingin Sanomissa 15. marraskuuta Antti Majander kertoessaan, miten nyt Finladia-ehdokkaana olevan Heidi Jaatisen teokselle oli käynyt: Ei saa katsoa aurinkoon tuli luettua, mutta sitten lopultakaan siitä ei tullut edes kritiikkiä lehteen, sillä uusien kirjojen vyöry, uusi sesonki oli jo alkanut. Tässä siis nyt hyvin koskettuneessa tilassa puolustelen itseäni samalla kun kiittelen, että keskityin Murakamin aiheeseen, sillä tämä kirja ei olisi saanut ikinä jäädä minulta katveeseen.

Kirjan päähenkilö Tsukuru Tazaki on nuoruudessa liittynyt ystäväporukkaan, joka oli löytänyt toisensa täysin sattumanvaraisesti. He olivat menneet toisistaan tietämättä avustamaan alakoululaisia, jotka eivät pysyneet tavallisen opetuksen mukana vaan tarvitsivat lisätukea. Järjestetyn kesäleirin aikana syttyi jotain elämää suurempaa:

Viisikon kesken virinnyt sopusointu muistutti sattumanvaraisesti onnistunutta kemiallista reaktiota. Vaikka olisi yhdistetty samat aineet ja valmistauduttu kuinka huolella, samaa tulosta ei luultavasti olisi pystytty saamaan aikaan toista kertaa.

Kolme poikaa ja kaksi tyttöä, se oli heidän ryhmänsä. Muuta ryhmää yhdisti kuitenkin yksi piirre, jota Tsukurulla ei ollut: muiden nimien kirjoitusmerkki tarkoitti väriä, vain Tsukurun nimeen ei sisältynyt väriä. Ryhmä alkoi nimittää toisiaan värillä: Aka – punainen, Ao – sininen, Shiro – valkoinen, Kuro –musta ja vain Tsukurua kutsuttiin etunimellä. Vaikka se vähän harmitti häntä, hän rakasti ystäviään niin paljon, että tuli hetkiä, jolloin hän ei pelännyt mitään enempää kuin tulla ryhmän hylkäämäksi.

Viisikko asuu Nagoyanissa, mutta lopulta kun heistä neljä jatkoivat kotikaupungin korkeakouluissa, Tsukuru hakeutui Tokioon opiskelemaan asemien suunnittelua, joka oli kiinnostanut häntä aina. Toisen yliopistovuoden kesällä hän saapuu kotikaupunkiinsa ja luonnollisesti yrittää tavata ystäviään, mutta nelikon tavoittaminen on yllättävän vaikeaa. Lopulta Tsukurulle selviää, että kukaan hänen ystävistään ei enää halua tavata häntä, ei puhua hänelle, mutta kukaan ei myöskään halua selittää, mistä hylkääminen johtuu. Tsukura joutuu jatkamaan elämäänsä kuin elävältä haudattuna. Myös itsemurha käy mielessä, mutta jokin saa hänet vain sinnittelemään juuri ja juuri heikosti elämässä kiinni. Tulee aika, jolloin hän alkaa muuttua niin sisäisesti kuin ulkoisesti, mutta kipu hylätyksi jättämisestä ei katoa koskaan.

Koska olen noviisi Murakamin lukijana, en nyt tässä onneksi pääse häntä edes hänen omiin aiempiin teoksiinsa vertailemaan, vaan voin kertoa vain sen neitseellisen tunteen, jonka sain Murakamin tekstistä. Jos veri kiehuu ja levottomuus vie, sitä voi helposti erehtyä luulemaan levollisuutta tylsyyden synonyymiksi, mikä tietenkään ei ole totta. Värittömän miehen vaellusvuodet on levollinen ja hyvin hienovireinen kirja, joka silti taidokkaasti kasvattaa lukijan tuskaa Tsukurun kohtalon puolesta. Uhrin kipu tarttuu lukijaan, joka haluaa ehdottomasti saada selville, miksi nelikko henkisesti murhasi Tsukurun. Myönnän, että henkeä salpasi ja kyynelehdin, mutta sekä Tsukurun kohtalosta että Haruki Murakamin hypnoottisesta kielestä, joka silmien kautta ajautuu mieleen kuin kaunis ja alakuloinen hyväily.  Olen altis tajunnanvirralle, mutta myös Murakamin kaltaiselle unenomaisen tarinan kerronnalle, jossa kuitenkin arjen pienet detaljit pitävät yllä todellisuudellista kokemuksen tunnetta. Olen myyty. Olen sanaton. Olen lehahtanut juuri sinne minne pitikin.

Ihmisen sydän on yölintu. Se odottaa hiljaa jotakin ja hetken tultua lehahtaa suoraan minne pitääkin.

Le mal du pays

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kaisa Reetta Katja Kirjasähkökäyrä Maija Jonna Irene  Maria Valkoinen Kirahvi  Mari A Kirjapolkuni  ja Annika

37 kommenttia:

  1. Norvegian Woodin luettuani minusta tuli Murakami-fani.Mutta vielä on paljon lukematta hänen tuotannostaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, oooh, tästä me emme olekaan vielä keskustelleet.

      Poista
  2. Kafka rannalla. Herkullinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos vinkistä, taidan ottaa ehdotuksesi yhdeksi ensi vuoden kirjaksi. Ihanaa kyn pystyt noin yhdellä adjektiivilla kuittamaan...;

      Poista
  3. <3 ! Hyvä, että pidit. Jännitin mielipidettäsi, koska olen jonkinasteinen Murakami-fani - tai jo siinä mielessä, että mies uhmaa Irvingin asemaa omassa kirjamielessäni. Se ei itse asiassa ole edes kovin kaukaa haettu vertaus, sillä Murakami on japanintanut Irvingiä ja molemmat herrat osaavat kuljettaa tarinaa. Eri tavoin, mutta sellaisella lahjalla, joka saa lukijan koukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, oikeastaan tämä olikin ihan sun 'syytäsi', kävin nyt sen tsekkaamassa. Luin vähäsen ja sitten siinä jokin nappasi kiinni, just kuten kävi Suojeluksessa ja sitten luin Phllipsiltä heti kolme. Murakamilla on hyvä kirjallinen maku itsellään, sillä hän kääntää mm. Irvingiä ja Carveria. Carve on mun ykkössuosikki novellisteista.

      Varmaan hieman vaikutteita, mutta kun vertaan Irvingin uusimpiin, niin tämä parempi. Minulle tuli oudosti mieleen ranskalainen kirjallisuus, joka saattaa meikäläisen toisinaan tällaiseen levolliseen euforiaan, Juu, kylä nuo kaksi asiaa voivat ilmetä yhtäaikaakin! Miten japanilaisuus minua nyt viekään, sillä tiedän jo vuoden parhaissani olevan kaksi teosta, joissa Japani on vahvasti ja kauniisti esillä....

      Minusta tuli nyt Murakami -fani ja taidan lukea ajalla xx pari lisää.

      Kiitos tästä <3

      Poista
    2. <3 Ja olen muuten ihan samaa mieltä Irvingin uusimmista. Twisted River ja Minä olen monta olivat molemmat pieniä pettymyksiä minulle. Hyviä, toki, mutta mies on pystynyt niin paljon parempaan.

      Minuakin Japani on kiehtonut tänä vuonna. :)

      Poista
    3. Katja, olihan ne kuin eri sarjaa kuin monet aiemmat. Annetaan hänelle vielä tilaisuus;)

      Mietin, miksi et heti tajunnut, että tämä kirja olisi ihan minua...Suojeluksen kohdalla arvasit heti.

      Minä luin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, siinä on vahva ja kaunis Japaniin vievä osuus...En millään muista mitä sinä olet lukenut tänä vuonna japanilaista kirjallisuutta tai Japanista. Myönnän, että Japani kiehtoo minua monella tapaa kuten tytärtänikin. M. sisustaakin japaniksi;)

      <3

      Poista
  4. Olipa ihanaa lukea, että tästä pidit. Jo aiemmin aavistelit, että tämä voisi olla Sinun kirjasi, ja sitä puolestasi toivoin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, juu, huomasin käyneni sinulla enakoimassa, että näin kävisi. Intuitio toimi;)

      <3

      Poista
  5. Luin Norwegian Woodin ja olin ihan tilassa. Sitten luin 1Q84:n ja sen kanssa joutui taistelemaan paljon enemmän, että pääsi vauhtiin. Joka tapauksessa tällä kaverilla on uskomaton kyky tuottaa tekstiä, joka upottaa ja vie mukanaan...Täytyy hankkia käsiin tuo uusin, jonka sinä olit nyt arvioinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. marja cu, sitä on kirjablogeissa fanitettu kovasti. En aio lukea 1Q84:ä, vaan luultavasti Kafka rannalla ja Sputnik-rakastettuni, josta viime mainitusta sain juuri sähköpostilleni kovat kehut.Jos Kafka rannalla ei mastu otan sijaan Norwegian Woodin. Minäkin olen nyt tilassa. Pakko ottaa lukuun jotain ihan eriliasta, dekkari tai tietokirja. Suosittelen!

      Poista
  6. Tämä oli mulle kolmas Murakami ja olen pitänyt tasaisen vahvasti kaikista: Norwegian Wood, Sputnik ja tämä. Tunnelma on ollut kaikissa melkoisen samanlainen, joten jotain uutta kokemusta voisin jo vaihteeksi kaivata kirjailijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, kiva kuulla, että Murakamin tyyli pitää lukijastaan kiinni. Minulle tulee ainakin Sputnik lukuun alkuvuodesta. Sainkin kuulla eräältä Murakami-fanilta, että 'koska pidät tästä kirjasta, pidät myös Sputnikista'. Katsotaan, minkä muun kirjan otan mukaan toiseksi. Ihana tunnelma, kuin kaunis, surumielinen hyväily.

      Poista
  7. Leena, hienoa, että luit Murakamia! <3 Hänen tyylinsä on niin omanlaisensa... Selkeä ja samalla taikavoimainen... Tämä oli Värittömän miehen vaellus kuudes Murakamini, kaksi suomennettua jäljjellä, sitten on aika siirtyä englannoksiin, joita niitäkin onneksi vielä riittää.

    Murakami on minun kirjavuoteni 2014 tähti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, jo oli aikakin <3 Häne tyylinsä on makuuni...kovasti. Rakastan comboa taika&todellisuus. Tämä on upea, upea teos.

      Minulla on kirjavuodessani 2014 tavallaan kaksi japanilaista tähteä...toista ei vain monikaan ole huomannut, koska siinä on hiukan outo kansi ja nimi.

      Poista
    2. Leena, nyt minä kiinnostuin! :) Mikähän se toinen japanilainen tähtesi mahtaa olla... Se on jäänyt minultakin huomaamatta, vaikka rakastan japanilaista kirjallisuutta! :)

      Minultakin on taas pian tulossa jotakin japanilaista, tai oikeammin 'eurooppalaistunutta japanilaista'... Mutta sitä ennen sukellan ihanan Cunninghamin maailmaan, oih! <3

      Poista
    3. Kaisa Reetta, se on oikeastaan 'japanilainen', mutta koska kirjan yksi päähenkilöistä löytää onnensa ja rauhansa juuri Japanista ja se kuin sulkee tarinan kauniisti, koen kirjan hyvin japanilaisena, mutta on siinä paljon muutakin: Erään juutalaisen suvun uskomaton historia Odessasta alkaen. Kirja on Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät ja se on minulle se kirkkaampi tähti, Murakami jää sille kakkoseksi, mutta vahvana kakkosena. Jokainen haamulukijani on valinnut de Waalin kirjan tämän vuoden parhaaksi lukemakseen. Osuin vahinogossa yhtenä iltana ihan tuntemattomaan blogiin enkä tietty huomannut ottaa nimeä ylös. Siellä kirjoittaja suositti kaikkia lukemaan 'Jäniksen', vaikka kansi ja nimi varmaan ovat karsineet mahdollisia lukijaehdokkaita. Onneksi minä jotenkin aavistin, että vaikka tarinan liima ovat netsuket, on siinä jotain paljon, paljon enemmän. Joka vuosi löytyy muutama sielukirja ja nyt Jänis on niistä toinen tai kolmas.

      Kiinnostavaa kuulla ja nyt sinäkään et sitten sano mikä se kirja on;) Jänis taas seikkailee paljon muualla, mutta lopulta kaikki kuin yhdistyy Japanissa ja lopun kuvaukset niin ihmisistä kuin ympäristöstä ovat huikeat.

      Cunninghamia sinä tarkkana osaat lukea ne pienet tärkeät detaljit huomioiden. Lumista <3

      Poista
    4. No niin, meripihkasilmäinen jänis hypähti sen tein lukulistalleni... Kiitos <3

      Kirialija näkyy olevan keraamikko, eli päästään ehkä japanilaiseen keramiikkataiteeseen - Vähän Värittömän miehen tapaan ? <3

      Poista
    5. Kaisa Reetta, hyvä sinä <3 Juu, hän on ja se tekeekin asiasta kiinnostavan, mutta ei hän siitä kuitenkaan tee pääasiaa, vaan muusta. Kärsin, kärsin, kun koko maailma ei lue 'jänistä'. Odotan tosi kiinnostuneena, mitä olet mieltä. Erittäin tarkka ja laatutietoinen lukijani sähköpostitti minulle, että 'Jänis on ykkönen ja Murakami on kakkonen ja sanon tämän vaikka olen Murakami -fani!' Sisso!

      Nauti' jäniksestä', älä hötkyile, vaikka se tekee mieli ahmaista kuin herkullisin suklaa<3

      Poista
  8. Ihanalta kuulostaa :) Minulla on varaus tähän kirjaan kirjastossa :)
    Suosittelen sinulle Murakamin Norwegian Woodia sekä kirjaa että elokuvaa. Ne ovat minun Top 10 listalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, oi tämä on, tämä on! Toivottavasti saat pian.

      No, aion lukea vuoden alussa Murakamilta Sputnikin ja sitten joko Kafka rannalla tai Norwegian Wood. TOP10 on jo aika paljon...Kiitos vinkistä <3

      Poista
  9. Taidan minäkin lukea tuon kirjan =9
    Niin kaunista, koskettavaa kieltä, sanoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sinä tulet tätä rakastamaan!

      Juuri sellaista ja kaikki kulkee kuin oman itsen sisällä ja iholla ja kirjaan haluaisi jäädä.

      Poista
  10. Tiedän jo että tämä olisi liian surullinen mulle, "henkisesti murhasi"...

    Mutta voi Leena miten kirjoitit "Jos veri kiehuu ja levottomuus vie, sitä voi helposti erehtyä luulemaan levollisuutta tylsyyden synonyymiksi, mikä tietenkään ei ole totta." Näin olen monesti sortunut ajattelmaan ja huomanut levollisuuden ( ei tylsyyden) rauhoittavan kiihkoisaa pulssia. ;) Olet nero <3

    Haliterkuin sun fani Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, en oikein usko...

      Tässä istumme ihan samassa junassa. Maisemat vain vilistävät ohitse ja ihmettelemme, miksi siltikään ei tapahdu enempää. Ei vainkaan: Kyllä me matkasta osaamme nauttia, sillä kaikki vaihtuu koko ajan ja mikään ei ole tuttua ja kuoliaaksi koettua, vaan uuutta ja yllättävää. Kiitos Tiia, tuskin neroutta, mutta enemmänkin vuosien kokemusta <3

      Kiitos samoin sun fani Leena, joka tulee tänään katsomaan sun Frisco-kuvia ajalla

      Poista
  11. Mä en ole vielä ehtinyt tai saanut aikaiseksi lukea yhtään, siis YHTÄÄN, Murakamia vaikka hänen kirjojaan olenkin jonkin verran hamstrannut itselleni. Ainakin Norwegian wood ja Kafka rannalla mulla olis. Tääkin vaikuttaa niin kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, en minäkään aikonut, sillä kirja-aikani on tiukka paketti eikä suo leijumisia paljoakaan, mutta nyt kolahti tämä aihe ja onneksi, sillä nyt tiedän taas yhden kirjailijan, josta tuli ns. 'mun juttu'. Kirjan takakannessa tätä verrataan tyylillisesti Norwegian Woodiin. Suosittelen!

      Poista
  12. Mahtavaa Leena <3 Olen ihan varma, että yllämainittu NW tai Sputnik kolahtaisivat yhtä lujaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos <3 Sputnik tulee varmasti, sillä sain siitä s-postille niin kovat viestit;) Aika sitten ratkaisee, otanko sekä Kafka rannalla, jota eräs lukijani suositti vai tuon kaikkien rakastaman NW:n. Tämän uusimman on sanottu olevan lähinnä NW:a.

      Poista
    2. Siis apua, tajusin juuri että _olenhan_ mä lukenut yhden Murakamin, juuri tuon Sputnikin. Aivot pehmenneet...

      Se oli kyllä tosi hyvä, vähän austermainen.

      t. Tuulia / Lukutuulia

      Poista
    3. Tuulia, austermainen sopii minulle oikein hyvin;)

      Jos jaksat/muistat, vinkkaa minulle, kun olet lukenut Claudelin kirjan.

      <3

      Poista
  13. Leena, no nyt, no nyt, minä vähän arvelin, että pidät varmasti. Vaikka ylempänä sanotkin, että et siirry vuoteen 1Q84, niin jos virta sinne vie, niin...
    Voi tätä kirjaisaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, muistankin, että pidit tästä. Otin aiheen takia, mutta taisin saada uuden kirjailijan seurattavaksi. Katsotaan, katsotaan...saan koko ajan Murakami-suosituksia, mutta arvelin, että kaksi vanhoista ehtisin lukea hänen uutta sitten taas odotellessa. Sputnikiin sain eilen niin vahvan viestin, että sen ainakin. Eihän sitä toisaalta tiedä, vaikka lukisin ne kaikki ellen törmää uuteen 'Phillipsiin'...

      Niin mietippä sitä: Tätä en olisi uskonut, kun ensiuutusia tuelvista seurailin. Hidasta, vahvaa tammitynnyrien satoa...vahvalla jälkimaulla.

      Poista
  14. Kävin aikoinaan katsomassa Norwegian Woodin ja olin aivan mykistynyt sen jälkeen. Elokuva ei tietysti ole sama asia kuin kirjan lukisi. Mutta jo elokuva oli mykistävä ja vahva.

    Kansikuva on hieno, senhän tietysti tiesit jo kun se oli kauniiden kansikuvien kisassa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kyllä elokuva JOSKUS voi voittaa kirjan. Näin minulle kävi ihailemani Ian McEwanin Sovituksen (Atonement) kohdalla. Minä taidan lukea Norwegian Woodin, siinä on niin kaunis kansikin, kuten on tässäkin. Juu, tämä oli yksi kolmesta omista suosikeistani.

      Poista