perjantai 27. maaliskuuta 2015

Johanna Lehtinen&Tanja Hakala: Laiturilla - Kesäkoteja rannikolla ja saaristossa

Täällä Päijänteen saaressa asuessa osaa nauttia siitä, että iso vesi näkyy olohuoneeseen ja yläterassilla voi katsella auringonlaskua Suomen syvimpään järveen. Voi kuulla myös lokkien huudot ja uida pitkin kuunsiltaa, mutta aina puuttuu se yksi asia ja se on meri. Siinä missä haistan lumisateen jo tunteja ennen, osaan kaivata sitä, mitä en voi aistia täällä: meren tuoksun. Kun on lapsuuden mökkikesinä Luvialla asuessa saanut suolan vereensä, tiirojen huudot uniinsa ja keväisin nostanut raskaita verkkoja täynnä aurinkomerituuliahvenia, ei voi ikinä lakata kaipaamasta merta.

Luin eilen iltapäivän teehetkellä Johanna Lehtisen&Tanja Hakalan huvilakirjaa Laiturilla – Kesäkoteja rannikolla ja saaristossa (Docendo 2015) ja tietysti putosin muistoihin lapsuuden perheen mökistä Kuivalahdella kuin monista, monista ystävien luvialaishuviloista, joissa olimme viettäneet pitkiä kuumia kesäpäiviä, päiviä, jolloin aika oli seisahtunut ja mieli tyhjeni höyhenenkeveäksi, laiskojen merilaineiden liplatteluksi. Laiturilla on upea kurkistus erilaisiin kesäkoteihin rannikolla ja saaristossa ja kuinkas sattuikaan, suuri osa kirjan huviloista on Luvialta! Kirjan kuvat ovat Johanna Lehtisen ja teksti Tanja Hakalan. Mukana ovat myös sisustussuunnittelija Milla Alftan ja Riia Rauhala, jotka tarjoavat ideoitaan mökkien sisustamiseen. Mukana on myös arkkitehdin näkemyksiä ja erinomaiset tietoiskut jokaisen mökin esittelyn jälkeen. Olen niin kotonani tämän kirjan kanssa, vaikka selvästi mökit ovat jo huviloita, on paljon valkoista ja seinät upeaa näköalaa tarjoavia jätti-ikkunoita ja neliöitä paljon, mutta mikään ei poista meren tuoksua, ei lasten jaloissa sisään kantautuvaa santaa, ei grillissä kypsyvän kalan tuoksua, ei sitä uniikkia yksinkertaisuutta, joka on ehdoton osa saaristolaiselämää. Mukana on myös kunnon kalastajatorppa Pirskerin saaresta vuodelta 1786 sekä noin 150-neliöinen kalastajatila 1800-luvun alusta, joten mennyt maailmakin on mukana. Kirjassa on 11 hyvin erityylistä mökkiä, sillä kalastajatilojen vintagetunnelmista siirrymme Kalifornialaisen väritykityksen kautta karunkauniisiin kalliomaisemiin. Koska tämän jutun tarkoitus on olla vain alkupalat, emme piipahda kuin muutaman mökin niissä yksityiskohdissa, jotka minua neljännesvuosisadan Luvialla eläneenä ja mökkielämää viettäneenä kiinnostavat.



Ensimmäinen pöytä, joka minua kutsuu on raumalaiselta huvilalta. Johannan ja Juhan pöytään istun tutunoloisesti. Tämä muistuttaa minua eräästä tutusta mökistä Luvialla, jossa saimme viettää parina kesänä muutamia viikkoja kiitos vanhojen ystävien, vuokramökkielämää, kun vain oli päästävä täältä järven rannalta meren ääreen. Raumalaismökki on 1930-luvulta ja se on entinen vanhemman rouvan koti. Mökissä yhdistyvät sekä romanttisuus että selkeys. Luonnonmateriaalit, puuvilla ja jälleen niin muodikas pellava täydentävät mökkitunnelmaa. Johanna on käyttänyt sisustuksessa osin oman yrityksensä Sisustustalo Kodin Onnen tuotteita.

Mielestäni musta huvila, luvialaisten Hannelen ja Arin paratiisi on ihan julkkismökki, sillä olen tästä lukenut jostain sisustuslehdistä. Kaikki sai alkunsa parista viikosta vuokramökillä, jonka jälkeen alkoi itää ajatus pysyvämmästä asumisesta meren rannalla. Luvialta ei kuitenkaan niin vain mökkitontteja löydykään, joten pariskunnalla kävi tuuri, kun heidän tuttavallaan oli myynnissä tontti vanhoine rakennuksineen. Moderni huvilatyyppi löytyi Sunhouselta ja mukaan suunnitteluprojektiin lähti arkkitehti Kalle Oikari. Musta huvila on sisältä hyvin vaalea, puupinnat ja tekstiilit luovat pehmeyttä sisustukseen ja suuret ikkunat tuovat luonnon sisälle. Upea kesäkeittiö on kuin piste iin päälle ja tietoiskusta löydämme Rakenna kesäkeittiö kaikin mukavuuksin Hirvikoskien tapaan!


Kuvassa mustan huvilan valtiatar Hannele suurella terassilla. Takana näkyy upea ja hyvin varusteltu kesäkeittiö, jonka rakennusohjeet siis Laiturilla-kirjassa.

Sumu on hiljalleen hälvenemässä. Sen viimeiset rippeet pyörähtävät saaren ympärillä ennen katoamistaan. Johanna kaataa lämmintä kahvia mukiin, ottaa paremman asennon ja sulkee silmänsä. Laiturilla on hiljaista. Oikeastaan tuntuu kuin koko meri olisi hetkeksi pysähtynyt tätä lauantaiaamun aamiaista varten. Jari ja Tilda ovat siirtyneet jo omiin puuhiinsa. Johanna viipyilee mielellään aamupalalla mahdollisimman kauan.

”Tämä on minulle parasta terapiaa. Kiireinen ja intensiivinen työni yrittäjänä vaatii vastapainoksi yksinkertaista rentoutumista. Mikään muu kuin meri ja luonto eivät rauhoita minua näin.”


Johannan kauniilta mökiltä valitsin kuvan, jolle heti syntyi mielessäni nimi ’Onni’. Tässä just on sitä jotain luvialaista saarelaisuutta, jossa kohtaavat rauhallinen suojaisuus, tietty rannikkolainen yksinkertaisuus sekä tietysti meri kaikkineen. Sisustus on kaunista, mutta just saaristomökkiin sopivan rouheaa: Seinät esimerkiksi ovat raakalautaa, joka on Johannan harkittua, mutta toisaalta huoletonta tyyliä. Perhe on ulkoilmaihmisiä, sillä ateriat nautitaan pääsääntöisesti ulkona. Pakko vinkata, että on olemassa omarotunsa, jotka syövät ulkona keväästä syksyyn. Porilaisen perheen idylli on täydellinen, sillä mökissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Pauhaava televisio tuntuisikin täällä ihan häväistykseltä. Kerroin Johannalle aivotutkimuksesta, jonka mukaan vain meren aavan katselu uudistaa aivosoluja ja rauhoittaa mielen. Johannan mökkiesittelyn jälkeen on upea tietoisku Rakentaminen saareen!


Tästä mieluusti heräisin joka aamu, tähän mieluusti nukahtaisin hyvään unen meri aina silmissäni aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä. Ihana tapetti!

Porilaisen Tiinan ja hänen avomiehensä Pekan luvialainen mökki on unelma, jolle ei laitettu hintalappua. Näin Tiina:

Koin, että arvot, joita tavoittelin, ovat pitkäaikainen sijoitus ja panostus henkiseen hyvinvointiin ja pääomaan, joka koskettaa koko perhettäni vielä pitkälle senkin jälkeen, kun minusta on aika jättänyt.

Tiinan mökki on valmistunut 2012 ja on 100-neliöinen.


Ihastuin sataa mökin tunnelmalliseen olotilaan: Harmoniaa potenssiin ziljoona.

Tiinan mökkiesittelyn Muutto mielenmaisemiin tietoisku on tärkeä: Siinähän on omat haasteensa, jos haluaa muutta pysyvästi mökille asumaan, kuten tekivät Tiina ja Pekka vaihtaessaan kaupunkiasumisen mökkielämään. Ja moni samaa halajaa.


Tiinan terassi on niin houkuttava, että paljastan tämän olevan omakin unelmani joko ylä- tai alaterasille toteutettuna. Mitä tässä ihminen muuta kaipaa etenkin kun liki on vesi. Huomatkaa päädyn oleskeluryhmä, jossa on mukava viihtyä kaikkina neljänä vuodenaikana ystävien kanssa seurustellen ja tunnelmoiden.

Tiina kiteyttää hienosti: ”Meri on lohduttajani ja eheyttäjäni. Sen mahdollisuudet kiehtovat minua.”

Laiturilla voisi päättyä Tiinan sanoihin, mutta jatketaan vielä hiukan. Paras mökkkituliainen ikinä on Laiturilla! Kirja on todella upeasti asemoitu: Kuvien tempo on just oikea eli suhde kuvien, kollaasien ja yksittäisten pienkuvien tarjonnassa on lukijaystävällinen. Teksti liudentuu kuviin niin, että kumpikaan ei vie toiseltaan, vaan täydentää. Jokaisesta mökistä tarjotut pohjapiirustukset sopivat hämmästyttävän häiritsemättömästi kokonaisuuteen ja lopun tärkeät tietoiskut monista aiheista ovat todella kiinnostavat. Ne nostavat kirjan hyötysuhdetta, joten Laiturilla on kirja järjellä ja tunteella. Järkeä on vaikka punamultamaalin teko-ohje. Tunnetta ei tässä voida välttää, sillä mereen liittyy aina suuria tunteita. Ja minulla vielä moninverroin, kun nyt elän sen korvikkeena tätä Alvar Aallon huvilasaarta järvi-ihmisenä. Onneksi on tyttäremme Meri!


Tämä viimeinen kuva vuonna 2012 Luvialle valmistuneelta 137-neliön huvilalta, on nostalgisin. Antin ja Ainon upeaakin upeamman uuden mökin vanha rantasauna haluttiin säilyttää, sillä enää ei olisi saanut rakentaa näin likelle rantaviivaa. Hyvä niin, sillä kaunista on kontrasti kun uusi ja vanha kohtaavat. Sain paljon muistoja tästä kuvasta, siitä mitä se edustaa: vanhaa, aitoa luvialaista saaristolaisuutta. Mitenkään en voi olla miettimättä, millainen kirja syntyisi vaikka nimellä Vanhojen mökkien kuiskeet. Siinä voisi olla vain vanhoja mökkejä ja niiden nykyisyyttä ja menneisyyttä. Eräästäkin saarimökin vieraskirjasta löytyisi kiinnostavia kertomuksia huvilaelämästä 1800 –luvulta alkaen. Keitä kaikkia saapuikaan veneillään huvilavierailuille, mitä ruokia tarjottiin, mitä sanoja kuultiin...Yhtä kaikki: Sama rakas, ikuinen meri syleilee niin uusia kuin vanhoja meriasumuksia, samat aurinkomerituuliahvenet nousevat merestä ja ken merelle on sydämensä menettänyt on sen lumoissa sateenkaaren tuolle puolen.



*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Katja

*****

39 kommenttia:

  1. Niin kuin sinä siellä sisämaassa kaipaat mertasi, niin minä täällä rannikolla järviäni. Onneksi on Pohjois-Karjalan mökki, jonne kerran vuodessa saan mennä laiturin nokkaan tai mökin portaille nököttämään.
    Tuo Laiturilla -kirja on hankintalistalla - jo ihan senkin takia, että tykkään Johannan kuvista muutenkin ihan hurjasti;)
    Iloa viikonloppuun sinulle toivottelee nuhanenä-Lady

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, vaihdetaan;) Järvi-ihmiset kaipaavat vähän lempeämpää...ehkä. Toisaalta olen paatilla ollut Päijänteellä isommassa myrskyssä kuin ikinä merellä. Järvessä on se jokin ja kyllä minä sen aavistan, mutta kun...;)

      Siis saat tästä niin paljon vinkkejä, että et uskokaan. Sanoin just Lumimiehelle, että ellen saa kuolla meren rannalla, tämä kirja haudattakoon mukanani. Johanna on niinku samasta pitäjästä kuin minä: Hänen nykyinen huvilakunta on mun entinen kotikunta ja hänen kotikunta on mun entinen koulu- ja urakaupunki. Pääsiäisenä sinne taas...Ihanat kuvat, mutta mikä parasta:Hurmaavan onnistunut kokonaisuus!

      Kiitos samoin sinulle toivottelee nostalgiassa vellova Leena <3

      Poista
  2. Onpa kauniita kuvia. Minäkin haluaisin tuon tapetin makkariini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, eikö vain, kitios <3 Niin minäkin!

      Poista
  3. Tuo Hannelen ja Arin mökki oli mukana (viime vuonna?) siinä Suomen kaunen mökki-ohjelmassa, muistan tuon hulppean kesäkeittiön :)
    Jaahas, taas olis sitten laitettava kirja ostoslistaan! Minä en merta kaipaa, enkä liiemmälti enää näköjään järveäkään, olisko tuo pikkuinen mökkeröinen kuivalla maalla muodostunut niin tärkeäksi, että riittää kun vettä tulee pihalla hanasta.
    Vielä ei tosin edes siihen.

    Viikonloppuja, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kiva kuulla. Minä luin siitä jossain sisutuslehden jutussa...KesäkeittiöKIN on niin luksusta, että. Hyvin toimivan oloista ja myös kaunista.

      No ikävä juttu, mutta tätä ilman ei voi olla;) Vaikka et merta ikävöikään, saat tästä paljon sisustusvinkkejä. Sulle on sun Lilla rakkahin <3

      Kiitos samoin, Pepi!

      Poista
  4. Laitkari, Verkholmi, Lankoori tuliva heti miälen. Kyl maar munki tämmönen tarttis lukke ja kuvi kattel ja pia! Kesäst ei tiatto, kylm o ja tuule ja sata. Miälessän rupes aurink paistama ja terva haisema Laitkari vanhal möljäl.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, me olemme 'tunteneet' about 6 vuotta!: Oletko sinäkin Luvialta?

      Terva haju, savipello, mettä ja mer, siin se o kaik ja sit "Meri äitini on, meri siskoni on, meri morsian mulle on kaikki...valkopurteni...".

      Ei meil tääl mittä kevät ol, yöpakkasi o oll pali. Tuli miäle, et tartte kai lähte Luvia raitil ja käyr sit myös isä haural ja vaik Laitkaris.

      <3

      Poista
    2. Ole. Essunkas ol mu unhottan? Laitank mää sul sähkposti?

      Poista
    3. Kikka, e mää ol sua unhottan, mut se mää ole, et sää olisi luvialaine. Mul fiiraa tuo muisti, jote lait vähä breivii tulemaa.

      <3

      Poista
  5. Minullakin tämä jo odottelee bloggaamista. Mukava, rentouttava ja kaunis kirja. Pidän, vaikken ole mökki-ihmisiä ja vaikka olen enemmän järviseudun tyttöjä. Mutta kauniita kuvia, tunnelmia, mukavasti kirjoitettu. Kesäkirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hienoa <3 Tässä on nyt sitten se parhaus mun kotipitäjästä. Vain muutama mökki on muualta kuin Luvialta. Kesäkirja ja mulle myös sielukirja.

      Poista
  6. Kevään lähestyessä alkaa hiljaa kyteä kaipuu veden äärelle. Tuskin tämä kirja kaipuuta vähentäisi mutta voisipa toimia hyvänä unelmointikaverina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tämä merisuolan tuoksuinen teos kiidättää sinut suviunelmiin takuuvarmasti ja lokkien huudon kannattelemana <3

      Poista
  7. Ihastuttavii paikkoi! Mul kyl kelpais vaatimattomampiki mökki :)

    VastaaPoista
  8. Niin kauniisti kuvailtu ensimmäisen kappaleesi! Itse olen viettänyt lapsuuteni Turun sisäsaaristossa enkä osaa kuvitella muuta vettä kuin meri. Sen suolaista tuoksua tuulessa, arvaamattomuutta. Mutta silti. Asut varmasti aivan upealla paikalla. Itsekin löysin uuden maailman vieraillessani pari kesää sitten Saimaalla: äärettömän kaunista. Meidän mökkimme on Inkoossa, ja se on muutaman kerran pienempi kuin nämä hienot huvilat. Silti näitä kirjoja on ihana lukea: saada inspiraatiota, ja vain ihastella. Ja olenpa ylpeä omasta mökistämme, aivan omassa saaressa. Melkein omin käsin loppuun rakennetusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, kiitos <3 Turun saaristo on kaunista ja meillä on sinnekin suvikutsu, joten vähän merta meilläkin ja sitten Yyteri-päviä joka suvi. Meri on houkuttavalla tavalla arvaamaton, sen tuoksu on huumaa ja niin kranttu olen, että vaikka olen asunut 30 vuotta täällä järven rannalla, en vieläkään syö kuin merikalaa. Yhtenä jouluna oli noudettava mesisiiat Luvialta, kun täältä ei saanut! Tämä on paratiisi ja nautin tästä. Toisaalta nämä vuodet ovat tehneet sen, että enää ei voi kuvitella asuvansa niin, etteikö iso vesi näkyisi kotiin. Luvian keskustassa asuin liian kaukana merestä eli vain Kuivalahden mökillä olin meressä kiinni. Oi, teidän kesäpaikkanne kuulostaa ihanalta <3 Huvilat ovat nykyään enemmän kuin mökkejä, mutta se johtuu varmaankin siitä, että niitä halutaan käyttää ympäri vuoden. Yritimme kauan sitten siirtyä täältä Nauvoon, kun siellä oli omakotitalo myynnissä: Paljon rantaviivaa, iso tontti, ei naapureita, mutta hirveä, täysin maisemaan sopimaton talo rakennettu upealle paikalle ja koska talo oli uusi, joskin ruma ja tontti iso, mikään raha ei riittänyt. Nyt tämä tuntuu tällä hetkellä oikealta kodilta vieläkin. Kun visiteeraan tyttärellä, istun Aurinkolahdessa hänen parvekkeellaan ja ihailen merta ja kävelemme koiruuksien kanssa iltalenkin pitkin rantoja.

      Tästä kirjasta saa paljon sisustusideoita mökille. Tosin voipi laittaa myös liikkeelle kesäkeittiö-kuumeen, sillä mustan huvilan kesäkeittiö on aika ainutlaatuinen. Ja Tiinan terassi on ihana!

      Nauti mökistänne sataa: Oma mökki on juuri se rakkain <3

      Poista
  9. Kiitos Leena sinulle aivan hurjan paljon tästä :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanja, kiitos samoin <3 Viimeksi taisimme tavata lumihäiden merkeissä ja nyt kotipitäjäni huviloiden tunnelmissa...:Mitä seuraavaksi;)

      Poista
  10. Vitsi, vitsi, vitsi miten ihana kirja ja kuvia. Merihullu, ilman meren tuoksua en voi elää täällä intona intoilee <3 Ihan minun näköinen kirja. :)

    Upeaa viikonloppua Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, ja arvaa vaan, onko kirjassa ziljoona ihanaa kuvaa lisää! Miksei sitä myydä pulloissa;) Tää on ihan sun juttu. M.O.T.

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  11. Minulla on tämä ikuinen mökkihaave. Mutta minun mökkini olisi kyllä ihan sellainen vaatimaton ja pelkistetty - tykkään sellaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, minun vanhempieni mökki oli vaatimaton, mutta meren rannalla: Se riitti. Siellä tuli oltua vähän väkisin teininä ja myöhemmin aikuisena hyvinkin innolla useita lomia.

      Nämä mökit ovat niin supervarusteltuja kai siksi, että niissä halutaan mm. viettää jouluja, pääsiäispyhiä etc. ja osa on saanut monien vuosien yrittämisellä niistä itselleen pysyvän kodin.

      Yksinkertaisuushan siitä tekeekin erilaisen kuin on normikotiasuminen. Esimerkiksi televisiota en näkisi omalla mökilläni.

      <3

      Poista
  12. Pääsiäisenä pääsen vuokramökille ja odotankin nyt innolla puisia rappusia, jolla istuskella katselemassa maisemia. Ranta ja rantasauna on mitä mainioin yhdistelmä, siellä sitä sielu lepää samalla kun kehokin puhdistuu =)

    Ihania nämä kirjan kuvat, olisin mielelläni tuon viimeisen kuvan laiturilla nauttimassa saunan tuoksusta.

    Upeaa iltaa teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiva kuulla;) Just uutisissa tuli, että Suomessa on vuokramökkejä vain noin 20 000!!!, kun niitä kuitenkin on olemassa noin puoli miljoonaa. Oletan, että olette siellä suvellakin, kuten olitte viime vuonna.

      Sama täällä, sama täällä...

      Kiitos samoin teille <3 Lauantai...

      Poista
    2. Vuokramökkejä on tosiaankin vaikka kuinka paljon ja niistä on varaa mistä valita (ainakin jos on rahaa, jolla maksaa, heh heh). Vuokramökillä saa nautiskella olemisesta ilman suurempia tekemisen paineita. Saunominen, puiden pilkkominen ja ruuanlaitto tiskauksineen riittää minulle oikein mainiosti puhdetyöksi. Puutarhanpitohan on sitten aivan eri luokkaa!

      Poista
    3. Birgitta, niitä on viime viikon uutisen mukaan vain 20 000, kun koko mökkikanta on puolimiljoonaa. Minusta on joskus tuntunut, että ainakin merenrantamökkejä on hyvin vähän vuokralla. Tosin me emme enää mökkiä kaipaa, vaikka merta kaipaammekin, sillä tämä iso talo on huvilakoti.

      Tuo on ihan tosi. Omalla mökillä alkaa tulla aina paine korjata tai rakentaa jotain. Nuo puhdetyöt ovat mökillä erityisen rentouttavia. Well...minusta puutarhahullut kuten minä kuitenkin salaa nautimme, vaikka joka heinäkuu vannon, että' ikinä en enää mitään istuta ja koko nurmikko on hävitetttävä etc.'

      Mökkilomasi lähestyy!

      Poista
  13. Tyylikkäitä kesäkoteja! Nyt keväällä moni mielii mökille. Todella lapsuuden mökkikokemukset nousivat pintaan. Ihan vaatimatonkin mökki on suloinen. Pääasia, että saa olla päivät ulkona ja mieluusti myös vedessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, täysin samaa mieltä! Ja varmaan moni sinne pääsiäiseksi meneekin. Niin minäkin aikanaan jo pääsiäisenä mökille ja piti mennä jo aamusta, että saatiin illaksi lämpöä ja talvi ulos. Lämmitimme Porin Mattia ja saunaa, meren rannan aurinko usein avusti. Muistan vieläkin, miten täkit heitettiin mökin kaiteelle aurinkoon tuulettumaan. Lakanat sentään tuotiin kotoa ensimmäisellä kerralla;)

      Sitähän tässä juuti, ensin lapsuuden mökkikesät ja sitten nuoren aikuisuuden. Meillä oli vaatimaton mökki ja minusta oli mielettömän romanttista lukea ja muutenkin oleskella vain öljylyhtyjen valossa. Se on suvessa tärkeää. Uiminen ja puutarhailu, joita en mistään rahasta vaihtaisi saliliikuntaan.

      <3

      Poista
  14. Ihania huviloita ihanan meren rannalla. Pirskerissä on tullut monta kesää vietettyä. Sait herätettyä mielenkiinnon, nyt on tuo kirja laitettava ostoslistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tutut rannat, mutta nämä huvilat eivät minulle tuttuja. Teki mieli ottaa se Pirskerin vanha kalastajatila mukaan tähän, mutta kun jostain piti karsia. Sinullakin huvilajuuret Luvialla, joten tuskin jätät väliin;)

      Poista
  15. Kauniita kesämökkeja tai asuntojahan ne näyttävät olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, useimmat näistä asuntoja meren rannalla, kotikylässäni. Johannalla on aito mökki, jossa ei ole sähköjä, eikä tule vesi ja siis vievät vedet saareen etc. Kivoja sisustuksia tässä oli runsaasti.

      Poista
  16. Suurkiitokset Leena sinulle vielä tätäkin kautta aivan mielettömän upeasta postauksestasi ja kauniista sanoistasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, ole hyvä <3 Olen saletti, että kirja menee kuin kuumille kiville!

      Poista