perjantai 29. toukokuuta 2015

Magnolia - keisarien palatseista puutarhailijoiden unelmaksi


Olen ihan mennyttä! Kaikki, kaikki on nyt magnoliaa, sillä tarhamagnoliamme magnolia x loebneri 'Leonard Messel' kukkii ensimmäistä kertaa. Tämän herkän herran vyöhykkeen on tiedetty olevan I ja me olemme virallisesti vyöhykettä IV, mutta saaremme saattaa olla III ja olemme R:n kanssa lisäksi parantaneet pienilmastoa istuttamalla tontin pitkälle sivulle kuusiaidan ja kahdelle muulle sivulle kuusiaidannetta.


Aloitan tarinan alusta ja tarina pitää sisällään kaikki sen, mitä olemme tähän mennessä magnolioista kokeneet. Vaikka kyseessä on nyt 'vain' Leonard Messel', juuri tähän juttuun tulevat sitten muutkin magnoliatarinat, sillä minulle on paikka jo toiselle magnolialle, mutta vasta ensi keväänä, jos löydän riittävän hurmaavan (lue: vaativan) kaunottaren. En syty kestävistä pienikukkaisista lajikkeista, vain tämä 'oikea' hurmaajatar saa meidän ihailumme. Pidän itse puutarhajutuista, joihin liittyy tarina, kuten pidän ruokajutuista, joihin liittyy tarina, joten tässä sitä nyt sitten tulee.


Kahden viikon kevätmatkallamme Saksaan ja Itävaltaan en paljon muuta nähnyt kuin magnolioita. Olimme pitkästä, pitkästä aikaa liikkeellä ilman lapsia, joten minulla oli huomio nyt muussa kuin tenavissa. Mihin ikinä menimmekään, kuvasin magnoloita, mutta kuitenkin, se kaikki alkoi jo välillä Rostock-Berliini, jossa näimme sen hurmaavimman ja jonka kuvasta sitten teimme suurennoksen ja taulun, niin että kumpikin näkee ensimmäiseksi (tai toiseksi;) herätessään magnolian.


Vielä pysymme kuitenkin tässä omassa pienessä tarhamagnoliassamme. Leonard siis on nyt selvinnyt kaksi talvea ilman mitään talvisuojausta. Toinen talvista oli pelottavin, sillä ei ollut lunta. Viime talvi oli helppo. Vain jänisverkko on ollut magnolian suojana. Viime keväänä Messel teki vain lehtiä ja olin jo alistunut tilanteeseen, kunnes tänä keväänä aloin huomata, että lehtisykkyrä näyttää vaaleanpunaiselta. Tämän magnolian kukat ovat vaaleanpunaiset ja tähtimäiset.

Tässä kukan muoto ihan auki. Aurinko ei nyt syönyt väriä, sillä vältämme auringossa kuvaamista, vaan tuo kukinto on täydessä kukassaan auki ollessaan hyvin vaalea vaaleanpunainen. Lisäksi näitä kuvia on otettu eri päivinä ja eri kameroilla. Puutarhamme kaunein tähti!


Tarina jatkuu. Matkalta palattua, jokunen viikko siitä, menimme Viherlandiaan ja siellä oli ollut just joku happening enkä löytänyt kumpaakaan tuttua luottomyyjääni. Ajauduimme kuin magnoliamagneetin vetäminä just oikeaan kohtaan taimipihalla. Siinä oli vaikka mitä kestävää ja pienikukkaista lajiketta, mutta sydän pysyi vaiti. Sitten näimme ryhmän, joissa oli laput vain siinä kiinteässä esittelyssä, mutta ei minkään valtakunnan merkkejä ruukuissa. Katselin esittelyä ja sitten näin Leonardin kuvan kukkivana ja se oli rakkautta ensikatseesta. Mikään ei auttanut: Ihan sama millä vyöhykkeellä hän selviää, mutta meidän puutarhaamme hän nyt tulee!


Istutimme hänet etupihalle, mongolianvaahterametsikön alueelle, paikkaan, jossa kesäkuussa kukkivat lemmikit Messelin toisella puolella on syreeni ja toisella helmiorapihlaja, josta tulee juttua vielä tänä keväänä. Hyvin likellä on myös viime syksynä istutettu hortensia Vanille Fraise.


Tästä näkyy pensaan nykyinen koko. Takana vanhat mongolianvaahterat, joita pitkin kiipeävät alppikärhöt ja joiden juurella viihtyvät jouluruusut Nurmikkoa emme tuossa enää pidä, vaan kukkaniittyä. Kuvan tilanteessa scillat ja esikot ovat lopettaneet, mutta lemmikit ovat aloittamassa. Otan lisää kuvia magnoliasta ja lemmikeistä, kunhan viime mainitut aukeavat kokonaan. Sinisen ja vaaleanpunaisen liitto on niin suloinen, tähtiin kirjoitettu! Leonard on vielä pieni, mutta sen korkeudeksi luvataan 3-4 metriä.


Kuin silkkiä ja samettia vaan...♥


Ja tässä kuvattuna vasten kyhmyräistä mongolianvaahteran oksaa. Osa kukista taitaa olla vielä tulollaan...

Tässä sama zoomattuna.


Ja taas vähän kauempaa. Kuvassa näkyy asemointi eli olemme etupihalla ja talo näkyy taustalla.


Kuvassa ihana syyllinen magnoliakuumeeseen! Talo Saksassa. Tämän jälkeen tajusimme, että magnoliavirus oli elänyt meissä jo jonkin aikaa, sillä olimme tapetoineet yhden seinän jo ennen matkaa magnoliatapetilla. Reissun jälkeen tuli tämä kuva makkariin suurena, olkkariin magnoliasohvatyynyt, lisäksi magnolialakanat, magnoliakosteusvoide ja -suihkusaippua. Facebookin Piha ja puutarha -ryhmässä olen jo ilmoittanut, että jos joku perustaa magnoliayhdistyksen, liityn siihen. Mikä ihaninta, Lumimies on myös haltioissaan Messelistä. R. käy kuvaaamassa niin, että välillä olemme siellä saman Leonardin ympärillä yhtäaikaa ja R. ymmärtää myös, että Messel tarvitsee morsmaikun. Ottaisin Susanin, mutta vaisto sanoo, että se kuolee ensimmäisenä talvena tällä vyöhykkeellä. Odotan nyt ja seuraan vuoden, mitä kauniita ja hieman kestävämpiä lajikkeita on tai tulee tarjolle. Olen kuullut, että Laukaassa kehitellään kestävää, suurikukkaista magnoliaa...


Magnolia on viettelijä vailla vertaa.
Sitä ei tajua ennen kuin katsoo sitä kukkivana livesti. Tähtikirkasta on nyt, että meillä ei enää ole puutarhaa ilman magnoliaa, joka on kuin todeksi tullut unelma. Hyvää kannatti odottaa!

magnoliaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa



Nyt on kesäkuu 2017 ja magnoliassa on menossa toinen kukka. Se on paljon verrattuna viime vuoteen, jolloin ei tullut kukaan kukkaa. Takana oli talvi, jonka tammikuu oli lumeton ja pakkasta oli -30 astetta kolme viikkoa! Nyt oli parempi talvi ja kaiken lisäksi keksin laittaa kevätalvesta jänisverkon ympärille hallaharson tulensuojaksi. Nostin ja laskin sitä kelien mukaan.



Ensimmäinen kukka oli pieni, se oli raukka auennut kun tuli kylmät yöt ja päivät takaisin...Tämä mikä nyt kukkii on isompi ja hyvin kaunis lemmikkimeren ympäröimänä.



Voiko ilman tätä olla puutarhaa...



Pari vuotta sitten sain tietää, että aran magnolian suurin vihollinen on kylmä viima. Sitä vastaan kehitin kaksinkertaisesta hallaharsosta suojan kaurisverkon ympärille. Kiinnitys hakaneuloilla. Tuo systeemi nousee ja laskee kuin hissi, kun vain avaan pari isompaa hakaneulaa, joilla suojus on kiinni verkossa. Pidän tätä aika kauan eli keväällä kun lumet alkavat sulaa, voipi olla kylmiä öitä ja kylmiä viimoja. Tämä kuva on otettu joulukuussa 2019.



Siellä Leonard on suojassa ja saa silti nauttia lumen antamasta suojasta, joka sataa avonaiseksi jätetystä yläosasta. Nyt olen myös ymmärtänyt, että ehkä olen kastellut hiukan liian vähän, sillä juuri tämä paikka on erityisen kuiva. Siirtoa en uskalla enää ajatellakaan!


On toukokuun viimeinen päivä 2020. Osa magnolian kukkien terälehdistä alkoi eilen jo varista. Magnolia on toukokuuta! Talvesta on selvitty. Kukkia on tullut ja on vielä tulossa, mutta runko ei vaikuta mitenkään vahventuneelta, mutta ehkä korkeutta on tullut hiukan lisää.


Magnolia - hulluutta ja intohimoa toukokuun viimeiselle päivälle! En tiedä, ehkä tämä on sairautta, sillä tunnen selvästi magnoliakuumetta! Mitään superonnistumista en pääse tämän I-vyöhykkeen Leonard Messelini kanssa kokemaan, siltä tuntuu, mutta kerrankin olen vähästä kiitollinen. Saman harrastajat ymmärtävät parhaiten, sille ei vain voi mitään: 

Onko kukaan onnistunut kasvattamaan Leonard Messeliä vyöhykkeellä III (Pirkanmaa)?

On tämä niin kiva ryhmä, kun aina löytyy yksi hullumpi kuin toinen ja nyt se olin nyt minä! On muuten kiva henki ryhmässä: Kaikki tukevat toisiaan ja minäkin esittelin heille heti sen hissisysteemin, jolla voisi estää kylmiä viimoja etc. Ja koska tietysti Hullaannuin Black Tulip magnoliaan, yp, asiallinen herra, pudotti minut lempeästi maanpinnalle eli kai pitäisi sitten muuttaa vähintäin Lohjalle tms.


Siis tällainen olisi Magnolia 'Black Tulip'. Kuva Mustilan sivustolta ja ainakin nyt loppuunmyyty. Ei muuten ihan huokea kokeilu, sillä 80 euroa...Muutetaanhan sitä turhempienkin syiden kuin magnolioiden takia!


Apposen aukinaisena Messel on kuin valkoinen...tähti!


 Olen lisännyt lannoitusta, kehittänyt tuon viimasuojuksen sekä kastelen enemmän: Aika näyttää, miten käy. Nyt jäämme seuraamaan, miten loput nuput kehittyvät. Jos magnolia on 'lajisi', liity ihmeessä Facebookin Magnolia - hulluuttaa ja intohimoa -ryhmään!

magnoliakuumeterveisin
Leena Lumi


Magnolian kukintaa keväällä 2021. Nuppuja on vielä tulossa...

35 kommenttia:

  1. Onnittelut ihanasta kukinnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, kiitos<3 Tällainen kauneus salpaa hengen...pitää hetkessä kiinni.

      Poista
  2. Magnoliat ovat niin ihanan vietteleviä, että ovat minulle jopa hivenen mystisiä ja aina niin kauniita! Hyvää kannatti tosiaan odottaa! -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, myönnän, että en olisi uskonut tätä isestäni;)

      Tää on vain niin ihanaa <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Irmastiina, edes Leonardin herkkyys ei pädellyt minua! ♥

      Poista
  4. Aivan ihana! Upeita kuvia!!

    Minäkin olen ihastunut magnoliaan. Pääsiäisenä lomaillessamme Amsterdamissa valitsin hotellin sillä perusteella, että naapuritontilla kasvaa uskomattoman ihana magnolia, joka viileästä keväästä huolimatta avasi ensimmäiset kukkansa juuri silloin.

    Luulen, että meidän pihalla magnolia ei menestyisi, vaikka vyöhykkeellä 3 asummekin. Piha ei ole riittävän suojaisa eikä pienilmastoa taida saada sopivaksi kun paritalossa täytyy ottaa huomioon naapuripiha. Mutta tyttären pihalle tulee magnolia ♥

    Mustilan Taimitarha myy japaninmagnolian (Magnolia kobus) kestävää kantaa. Taimien emopuu 'Vanha Rouva' on kasvanut siellä vuosikymmeniä ja on nyt yli 10 metriä korkea.

    Ihastuttavaa viikonloppua ♥


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, kiitos♥

      28 vuotta puutarhaa ja silloin vasta tämän tajusin istuttaa;) En yhtään ihmettele hotellivalintaasi, sillä sama juttu eli magnoliahotelli meilläkin, tosin yksi monista matkalla Itävaltaan. Juuri tuo on paritalossa ja rivitalossa hankalaa eli ei voi kasvattaa liian suuria/tiheitä puita. Ei meilläkään ole riittävää suojaa tälle etupihan tien puolella eli etelässä, siinä on vain kurtturuusuaita, joka olisi nty pitänyt leikata alas, mutta magnolian takia emme vielä tänäkään keväänä sitä tee. Antaa se edes vähän suojaa. Tyttäret seuraavat äitejään tai sitten tämä on geeneissä: Äitini on innokas puutarhuri vieläkin ja samaan aikaan istutimme helmiorapihlajatkin viime syksynä. Tyttäreni taas kasvattaa helsingissä meren rannalla parvekelaatikossa hyvällä menestyksellä alppikärhöjä ♥

      Kuulin tuosta *Vanha rouva' -magnoliasta, mutta en ole vielä ehtinyt tsekata, millainen kukinta sillä on. Joku kertoi, että Laukaan jalostus liittyisi jotenkin just tuohon emopuuhun ja jopa kuulin sen nimenkin, mutta en muista sitä enää. Odotan nyt, että Viherlandia tuo myyntiin jonkun suurikukkaisen ja vähän Messeliä kestävämmän lajikkeen, sillä onhan tässä se ajatus varjona, että 'entäs jos tämä ei toistukaan?' Toisaalta aiomme nyt nauttia tästä ja elää kerrankin hetkessä. Joka aamu ja etenkin ilta käymme magnoliaa ihastelelemassa. En tiennytkään, että Vanha rouva on noin suuri, täytyykin heti se googlata. Kiitos vinkistä.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  5. On se ihana Ja noin paljon tuli kukkia. Hieno kerrassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, todeksi tullut uni tai unelma! Jotain se vieläkin lykkää, mutta varmaan sitten ne ovat lehtiä. Kiitos ♥

      Poista
  6. Onpas upea!
    Tänään juuri ostin köynnösruusun, jonka vyöhyke on kolmonen. Saa nähdä, menikö raha hukkaan, mutta tuntui, että nyt se on viimein pakko saada, kun olen pitkään siitä haaveillut. Joskushan sitä yllättyy iloisesti, kun kolmosvyöhykkeen kasvi menestyy myös täällä nelosella. Eikös niin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos!

      Olen aina himoinnut köynnösruusua, mutta pelännyt, että täällä se ei pärjäisi. Pärjäämätön magnolia on pienempi paha kuin pärjäämätön köynnösruusu. Mikä sun vyöhyke on, vai olitko harkukaupungista kuten minäkin;) Se on sitten IV, mutta Päikänteen läheisyys, hyvä peinilmasto ja niin moni muu asia vaikuttavat selviämiseen. Juuri niin eli olet harjukaupunkilainen, sorry, että aina unhdan. Olisi kiva kuulla, miten pärjäät sitten ruususi kanssa<3.

      Poista
    2. Yritän muistaa jossain vaiheessa kertoa, miten meille on käynyt. Olisi niin ihanaa saada kukoistava köynnösruusu. <3

      Poista
    3. Jonna, voithan kirjablogiisi tuoda edes kukkia. Kukat, kirjat ja rakkaus, ilman niitä ei voi elää. Rakkautta ei tarvii julkistaa, mutta kukat olisi kiva jakaa kaikien kanssa. Nyt mietin, että mahtaakohan sinulla olla sellainen sisääntulokaari, johon sen laitat vai meneekö seinälle vai...;) Jään odottamaan!<3

      Poista
  7. Oi sinä Ihana Innostuja ja Hurmaantuja! Vaikka mangolia on tosiaan ihastelemisen arvoinen. Maaliskuun lopulla niitä oli jo kukassa Albaniassa, joten tänä keväänä olen jo nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, sano suoraan vaan: Hurmion tyttäret! Ihan uniikkia nähdä niitä Albaniassa ja jo maaliskuulla. Tällä leveysasteella herkän herra Messelin kukinta on myös varsin vaikuttavaa.Näihin hurmaantuu: Sinä myös nyt magnolian istutukseen, kun sinulla on siellä helpompi ilmastokin.

      <3

      Poista
  8. Voi että on kaunis! Kerrassaan upea. Teillä on siellä tosiaankin ihmeellinen ilmasto. <3

    Hyvää viikonloppua, nyt olemme jo ihan suven ovella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos<3 Toisaalta, sinulle tämä olisi helppo juttu, sillä ei pitäisi olla mitään ongelmaa kasvattaa magnoliaa Etelä-Suomessa.

      Kiitos samoin ja tunnen myös juuri niin, sillä Lenan jälkeen alkaa dekkarien suma. Tämä kevät on ollut muita ihanampi.

      Poista
  9. Upeat upeat magnolian kukat:) Ei ihme että hullaannuitte niihin!

    VastaaPoista
  10. Jo tuo otsikko ruokki mielikuvitustani ja vei minut lumoaviin ajatuksiin. Siihen päälle vielä kuvat...! :)

    (Lumikarpalo on palannut sivupalkkiin!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos<3 Se voisi olla vaikka magnoliakirjan nimi...

      (Enpä usko: tein tunnin töitä, että sain sen siihen, mutta se ei vaihda runoa...Ihan naurettavaa sitä tuossa pitää, kun ei vaihda, vaikka mitä täppejä olen vaihtanut ja nyt R:kin sitten jätti jo yrittämisen. Lsken, että se on mun profillissa, joten jos joku ei sitä sitten viitsi googlata, niin sitten ei viitsi. Harmi juttu tämä!)

      Poista
  11. Hän on aivan hurmaavan ihastuttava <3
    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
  12. Oi, kyllä hän onkin kaunis... Ei ihme, että olet magnoliahurmassa! :)
    Magnolia taitaa olla niitä maailman vanhimpia yhä elossa olevia kukkijoita, joten historiaakin löytyy (kuulema jopa sata miljoonaa vuotta). Oih, mitä ikiaikaista tietoa tämä kaunotar pitääkään sisällään!

    Kaunis kuvakavalkadi! <3 Ihailen nyt teidän magnoliaanne ja odottelen josko... mutta tuskin vielä tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, suorastaan magnoliakuumeessa!

      Kunpa saisikin kirjan vain magnoliasta, saisi tietää siitä kaiken. Hänen historiansa lienee pitkä ja vaikuttava, kuten on lintumaailmassa kuikkien. Tai kurkien.

      Kiitos<3 Sinun kaunottaresi on herkkääkin herkempi, mutta onneksi hän sijaitsee niin etelässä. Jos kukkii, sitten kuvia, kiitos<3

      Poista
  13. Oi, onpa hän kaunis! Onneksi on maailma, jossa on kukkia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö vain. Kiitos<3 Mitä olisikaan ilman kukkia ja kirjoja!

      Poista
  14. Oi miten ihanaa. Oli mukavaa lukea mitä sinulle kuuluu ja näköjään pelkkää hyvää :)

    Ihanaa kesäkuun jatkoa teille molemmille. Hehkeitä hetkiä ja kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos<3 Palaan myöhemmin privaatisti, nyt rynnättävä jo kaupunkiin ja sitten puutarhaliikkeisiin.

      Kiitos samoin teille<3

      Poista
  15. Magnolia on niin kaunista! Oma magnoliani ei vielä kuki, se varovasti vasta availee lehtiään...:) Parasta magnolioiden suhteen oli keväällä 2012 matka Vancouveriin tapaamaan veljeäni; siellä magnoliat kukkivat maaliskuussa kuin meillä nyt voikukat. Voi sitä ihanuutta! Magnolia on samalla kertaa herkkä, mutta todella voimakas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, se on autuutta! Mahtaisiko sinulla olla Susan? Se menestyy tiettävästi vain ihan Etelä-Suomessa. Minä sain magnoliaherätykseni keväällä 2013 Keski-Euroopassa, joten olemme molemmat noviiseja, mutta sitäkin innostuneempia. Just tuo combo tekee siitä niin mielen vievän<3

      Poista
  16. Vaaleanpunaisen magnolian kukkaa ihaillessani toivoisin asuvani eteläisessä osaa maata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, äkä nyt: Minäkin asun Keski-Suomessa eli vyöhyke IV. Onhan sulla se helmiorapihlajakin ja muistaisin sen olevan I-III.

      Mutta varmaan me molemmat haluamme just näitä upeakukkaisia...Tämä on varmaan joku onnenkantamoinen tämä kukinta. Tänään aukeni viimeinen kukkakin. Keli on silti aika syvältä eli kylmää, sataa ja myrskyää.

      Isokukkaisia ja kestäviä magnoloita kehitetään, sillä näille taitaa olla kova kysyntä, eikä ihme.

      Poista