maanantai 7. joulukuuta 2015

Sanna Isto, Eppu Nuotio, Sari Airola: Typy ja topakka tonttu

On suorastaan uskomatonta ajatella, että on ihmisiä, jotka eivät hurmaannu joulusta. Luulisi kaikkien hankkivan joulukalenterin, kirjoittavan joululistoja, suunnittelevan joulun herkkuja sekä leikkejä. Eivätkö kaikki leikkaakaan paperisia lumihiutaleita ikkunoihin? Eivätkö kaikki käärikään nautiskellen joululahjapaketteja? Eikö kaikkien intohimona ja ilona olekaan joulu?

Sanna Iston, Eppu Nuotion ja Sari Airolan kirja Typy ja topakka tonttu (Bazar 2015) on kirja kaikille, mutta etenkin heille, jotka ovat kadottaneet joulumielen. Ihastuin kirjaan heti kun näin kannen. Kirjan kuvitus on Sari Airolan veikeän lempeää tyyliä, jossa minusta nykypäivä ja jokin ihanan vanhahtava kohtaavat. Kuvat ovat oikeassa tempossa Sanna Iston ja Eppu Nuotion tarinan kanssa. Opetusta on, mutta minusta oikein osuvasti sen kohderyhmänä onkin nyt aikuisen joulumielen puute.

Typyn kotona on sattunut vesivahinko ja Typyn pitäää muuttaa joulukuun alussa Bertta-tädille, mutta hän ei mitenkään haluaisi, sillä Bertta-täti ei ole hauska eikä hänellä ole ikinä ollut joulumieltä. Hän vain huiskii ja siivoa ja kun

Typy kysyy häneltä: "Mitä sait luukusta tänään?", täti kysyy: "Mistä ihmeen luukusta?" Tädillä ei ole joulukalenteria, mutta kun Typy pyytää edes jotain joulutavaroita, täti nostaa yläkaapista vanhan pahvilaatikon, josta alkaa Typyn joulun taika, sillä laatikosta kuuluu ääni: "No jo oli aikakin." Laatikosta kurkistaa pieni tonttu. Tontun elämä tädin louna on ollut sietämättömän tylsää, mutta ehkä nyt on jotain kivaa luvassa.

Tonttu kertoo unohtaneensa tädin luona asuessaan, millainen joulu on, joten hän pyytää Typyn piirtämään joulun. Typy piirtää kuusen ja tonttu alkaa esittää hiihtämistä kynät sauvoina. Silloin tonttu muistaa lumen, mutta ulkona on vielä mustaa. Typy kaivaa pikkaraiselle tontulle lunta pakastimesta, mutta kohta Bertta-täti huomaa, että pakastinta on availtu ja on vihainen.

Lopulta Typy ja tonttu keksivät alkaa leikata papereista lumihiutaleita. Paperien takana on jotain numeroita, ehkä ne ovat aikuisten tyhmiä laskuja, mutta nyt niistä tulee kauniita joulukoristeita, lumihiutaleita lumettomaan joulukuuhun. Lopulta ystävykset keksivät koristella koko tädin huushollin aina vessaa myöten. He keksivät myös paketoida tädille joululahjoja...,mutta yhtäkkiä täti suuttuu ja puhisee, että "nyt loppui tämä leikki." Täti alkaa siivota joulua pois ja Typy lohduttelee tonttua. Ikävä kotiin alkaa kuitenkin vaivata, mutta onneksi kotoa soitetaan ja Typykin saa kertoa mitä asiaa hänellä on. Typyllä on nyt Suuri Salaisuus, joka on tietenkin Jouluyllätys, jonka tähden mekään emme saa sitä tietää ihan vielä.

Tästä kuvasta saat kuitenkin nähdä, miten Typy ja tonttu riemuitsevat jouluaattona eli jotain suurta on tapahtunut ja sen voit lukea Typy ja topakka tonttu -kirjasta. Lupaan, että se on jotain kivaa! Mieti tätä: Aattona tonttu loikkaa kuusen oksalta Bertta-tädin polvelle toivottaen: "Hyvää joulua, Bertta-täti". Ja eräs entinen, ei niin jouluhenkinen, vastaa liikuttuneesti hymyillen: "Hyvää joulua, tonttu." "Ja hyvää joulua, Typy."

Oih, näin kirjoitetaan joulun tarinaa. Sitä ikivanhaa ja silti aina uutta. Sitä joulun henkeä, jonka taikaan voivat päästä kaikki, kunhan vain antautuvat joululle! Jos lukisit nyt tätä kirjaa kanssani, voisin kysyä, mistä kuvista sinä pidit eniten? Ehkä pidit samasta kuin minäkin eli paperisten lumihiutaleiden leikkaamisesta? Paljastan kuitenkin, että joulukoristeltu vessa sai minut joulunauramaan. Se on vain niin ihana - jouluihana!

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet Katja  ja Bleue

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

24 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä Sari Airolan kuvituksesta. Se on ihastuttavaa, raikasta ja silti nostalgista. Minäkin luin tämän - lasten kanssa. Vaikka molemmat ovat koululaisia, pitävät he kuvakirjoista.

    Kun vain ehtisi blogata, työ haittaa harrastuksia. ;) Mutta ehdin sentään eilen yhden joulukirjan ja tämäkin tullee tällä viikolla.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on aivan ihana! Just raikas ja nostalginen, sekä uusia tuulia että tuttua ja koettua. Kiva, että pitävät kuvakirjoista. Minkäkin pidän eräistä paljon ja tämä on niistä yksi.

      Kuten tiedät, minulla on ensimmäinen vuosi, jolloin en ole ehtinyt bloggaamaan kaikkea, minkä olen lukenut. Katja, näin seurattuejn listaltani, minkä joulukirjan olet tehnyt: Tulen sitten sinulle, kun minäkin olen sen tehnyt;) Nyt yritän hirveästi lukea, että saisin pitkän viikonlopun äidin ja sisaren perheen kanssa.

      Palataan pian <3

      Poista
  2. Todella kaunis kuvitus! Onneksi meillä ei ole kotona yhtään jouluyrmyä, vaan joulua saa alkaa fiilistellä heti syksyllä sydämen kyllyydestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, tämä on ihana! Minä pelkään jouluyrmyjä, eihän heitä oikeasti ole, eihän;)

      Poista
  3. Joissakin maissa on joulu jopa kielletty vuosikymmenien ajaksi. Kyllä se vaikuttaa. Eräskin tavaratalo on täysin eliminoinut joulumusiikin.
    Ihmeen hyvin on joulu kuitenkin säilynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kuolisin ilman joulua! Tuosta joulumusiikista ollaan niin montaa mieltä, mutta minusta oli niin lapsekkaan kotoisaa kohdata joulu lokakuussa Salzburgissa, minusta ei yhtään liian aikaisin.

      Anna, se on se joulun Taika! <3

      Poista
    2. Samoin Berliinissä marraskuun alusssa.
      Ihana kuvitus tuossa kirjassa.

      Minusta kauneimpia joulukirjoja on kuvakirja, jossa tonttu menee toivottamaan jouluaattona hevoselle hyvää joulua. Siinä on on satumainen sininen yötaivas ja aito harras joulutunnelma.

      Poista
    3. Anna, Saksassa ei pelätä joulua;) Erittäin ihana kuvitus!

      Oijoi, Mauri Kunnaksellakin voisi olla tuollainen kirja, mutta en muista oliko siinä satumainen sininen yötaivas...

      Poista
    4. Se on Viktor Rydbergin Tonttu, mutta en löydä juuri sitä kuvitusta, josta lapseni pitivät.

      Poista
    5. Oih, kuin olisin kuullut kirjasta...

      Poista
  4. Voi, ihana bloggaus Leena! <3 Mullakin on tämä kirja tulossa lukuun ja bloggaukseen vielä tällä viikolla. :) Tietenkin luen tämän, sillä Sari on minun kummitätini. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kiitos <3 Kiva, että moni tekisi tämän! Sano ihanalle Sarille terveisiä!

      Poista
  5. Aih, hyvä kun muistutit tästä kirjasta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiva, että kerrankin minä sain muistuttaa sinua lastenkirjasta;) Tätä ei taida olla ennen tapahtunut...

      Poista
  6. Kyllä on ihania nuo lastenkirjojen kuvitukset. Ennen vanhaan oli vaikea saada hyvä satu tai tarina ja siinä hieno kuvitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, kun me luemme niitä, se on kuin nuoruuseliksiiriä ja löydämme lapsen itsessämme. Silloin keksittin itse tarinoita ja niitä sitten kerrottiin.Minä olin kaikkein hurjin kertomaan kummitusjuttuja;)

      Poista
  7. Kauniin näköinen kirja - ja hieno aihe! Vaikka itse en myönnäkään olevani jouluihminen siinä mielessä, että koti olisi jo koristeltu tai joulutunnelmiin virittäydytty, niin kyllä minäkin hurahdan aina juuri ennen joulua - ja sitten sitä joulua vietetään vähintään loppiaiseen mutta usein myös nuuttiin saakka;)
    Ja toki silloin kun lapset vielä asuivat kotona, lumihiutaleita leikeltiin meidänkin ikkunoihin - ja saattaa niitä jokunen vielä niihin tänäkin vuonna eksyä. Mutta ei sentään vessoihin - siellä ovat jo tontut ja enkelikellot ikkunoissa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of the Mess, on sinussa jouluihmistä kerran haluat joulua jatkaa. Meilläkin puhutan joulusta viikkoina;)

      En minäkään yksin niitä lumiäthtiä enää leikkaa, mutta panostan sen edestä sitten muuhun. Joulupöytä on tuunattu ja joka vuosi yritän siihen jotain uuttakin tuoda mukaan. Ei meilläkään vessoissa, mutta kirjassa just se aukeama oli niin riemukas! Vrt. Mieheni kysyy usein, että 'miksi ihmeessä en ole vielä laittanut kirjahyllyjä vessoihin?'

      Poista
  8. Voihan Joulumieli sentään! Tämä lienee syytä hankkia äidin ja poikiensa lukemistoon, enkä mene lainkaan takuuseen ettemmekö ottaisi joulukoristellusta vessasta vinkkiä... ihana kuvitus ja tarina kuulostaa hurmaavalta!

    p.s. ihanat ihanat jouluruusut sivupalkissasi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, eikö vain;) Se jouluvessakuva on niin hauska! Tämä on nyt just must ja sopii sullekin, kerta sopi mullekin eli mitäs joulusielut <3

      Kiitos♥ Ne palaavat ensi viikolla takaisin, laitoin tänään vähäksi aikaa muuta. Nytkin on yksi pihalla nupuillaan, toinen ei. Kolmennen söivät suvella etanat, mutta ikinä en aio olla ilman joulurusuuja. Teimme yhdestä noista kuvista edellisvuoden joulukorttimme.

      Poista
  9. Noita ihania lumihiutaleita äitini teki voipaperista, itsekin yrittänyt. Ikkunaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, juu, voipapeirsta niit on joskus tehty. Ne näyttävät kivoilta ja siinä kun vain leikkelee, syntyy jännnittäviä kuvioita.

      Poista
  10. Aivan mahtava kuvitus tässä kirjassa!!

    VastaaPoista