tiistai 4. lokakuuta 2016

Taru&Tarmo Väyrynen: Tuulien koti Vuorileijonan varjo 8 (Lumimiehen debyytti kriitikkona!)


Kun matkaa Sirpistä kaukana pohjoisessa sijaitsevalle Isosaarelle oli ryhdytty suunnittelemaan, tarkoitus oli ollut vain selvittää mahdollisuuksia solmia isosaarelaisten kanssa kauppasuhteita.

Tässä romaanissa kuljetetaan mielenkiintoisella tavalla lukijaa menneen ajan tapoja seuraillen meripurjehdusta ja kaupankäyntiä sekä ihmiskäyttäytymistä kuvaillen. Paikat ja ihmiset ovat keksittyjä, mutta lukijan on helppo havaita kirjassa esiiintyvän runsaasti kuvailtuja tilanteita monenlaisena kirjona kuten ihmisten kesken nykyäänkin.

-       Tuo poika on varmaan hyvin nuori, Ake sanoi, - Miten Vasama on päästänyt noin vaaralliseen paikkaan?

-       Ei siellä ole vaarallista, jos ei ole taipumusta huimaukseen, Penta sanoi. – Eikä tuo tähystäjä ole poika, hän on Lili.

Lili ei ole isosaarelainen vaan sirpiläinen joka on rakastunut isosaarelaiseen Tregiin, ja olivat nyt laivassa mukana avioparina matkalla miehensä kotimaahan.

Toisessa kolmen laivan ryhmään kuuluvassa laivassa keskusteltiin tähän tyyliin.

-       Lapsista tiedät, että kaikki ovat ottolapsia, Dotar huomautti.

-       Sinua vaivaakin varmaan se sama uteliaisuus, joka tuntuu vaivaavan monia. Vastaus siihen on, että minä ja Ake viihdymme samassa vuoteessa, eikä Malee huolisi vuoteeseensa ketään miestä, ei edes Akea.

-       Taisit loukkaantua, Penta totesi. – Tapani on olla turhan suorapuheinen. Tiedän, että Malee pakotettiin lapsena miesten halujen kohteeksi, ja ymmärrän, että sellainen kokemus voi jättää pysyvän inhon. Ihmettelen vain sitä, että te kolme muodostatte perheen, jossa kaikki tuntuvat kiintyneiltä toisiinsa.

-       Saatte sen kuulostamaan helpolta, Penta sanoi. – Ja helppoahan se olisi, jos ihmiset olisivat valmiimpia hyväksymään itsensä ja toisensa sellaisena kuin ovat, eivätkä yrittäisi mukautua tavanomaisiin vaihtoehtoihin, jos ne eivät sovi heille.

Tietynlaisen jännityksen tuovat pohjoiseen purjehdittaessa merirosvoustilanteet, sekä niiden seuraamukset, joissa päälliköiden käyttäytyminen ja aikaisemmat edesottamukset ovat hyvinkin mielenkiintoisesti kuvailtu niin raakuudessaan kuin jonkinlaista ymmärrystä ja neuvottelutaitoa osoittaen.

-       Kuka päällikkö on koskaan välittänyt muiden kuin itsensä ja läheisempiensä hyvinvoinnista? Rigo kysyi. – Sinä käytit suuren osan ryöstösaaliista Norren väestön hyväksi ja jaoit avustusta länsirannan köyhillekin, koska sait sillä tavalla itsellesi tukijoita. Kun vielä annoit laivamiehillekin kohtuullisen osuuden, meille alipäälliköille jäi aivan liian vähän.

-       Siksikö halusit syrjäyttää minut? Vasama kysyi.

-       En vain siksi vaan järjettömien ohjeittesi takia, Rigo sanoi. Sitten hän ilmeisesti huomasi, mitä tuli myöntäneeksi, ja korjasi: - Tarkoitan...

Opettavaisia toteamuksia riittää pitkin kirjaa kuten tässä, kun Trakin toverit keskeyttivät erään miesten välisen selkkauksen huomatessaan Trakin vilpin vaarallisuuden, jota Rigo ihmetteli näin:

Rigo oli pitkään hiljaa. Sitten hän hymyili.

-       Ake, sinä et ole hiirulainen, sinä olet ovela kettu, hän sanoi.

-       Jos me käyttäydymme kunniallisesti ja Gregi kunniattomasti, isosaarelaisten enemmistö on meidän puolellamme.

-       Juuri niin, Ake sanoi, - Oikein pitää tietysti tehdä silloinkin, kun se ei ole edullista...

Osalla laivojen laivamiehistä ja päälliköistäkään ei ollut kokemusta siitä, mitä Isosaarella voisi olla heitä vastassa. Tiesivät, että heidän tuomaansa avustusviljalastia osattiin odottaa, mutta kuinka se voitaisiin jakaa tasapuolisesti ja rauhanomaisesti? Sitten oli vielä yritettävä syrjäyttää Gregi,
joka oli ottanut Norren päällikkyyden haltuunsa Vasaman poissa ollessa. Viljasta ja muusta kaupankäynnistä päästyään oli edessä matka Norreen ja leiriytyminen vuorille.

Leirissä oli mahdollista tämä: Saunat oli lämmitetty niin kuin leirissä oli tapana joka ilta. Pienimmässä saunassa olivat ensin käyneet Lili ja Tregi vauvansa kanssa, ja sitten päällystön sekä talon muun väen vuoro. Ake tyytyi vain peseytymään, mutta toiset istuivat löylyssä pitkään ja käyttivät innoissaan vihtoja, joita oli tehty kesällä runsaasti. Ne olivat kuivuneet varastossa, mutta veteen kastettuina ne pehmenivät ja virkistyivät tuoksumaan. Vasama ja Dotar kävivät muutaman kerran kierimässä lumessa ja palasivat sitten taas lauteille. He heittivät vielä löylyä, kun Rigo, Agir ja Leoni jo olivat peseytyneet ja lähteneet

…. Dotar ihaili edelleen revontulia, mutta Vasama alkoi katsella muuta.

-     Huomaatko nuo pienet valopisteet merellä? hän kysyi. Dotar tarkkaili niitä hetken ja sanoi sitten: - Ne liikkuvat. Mitä ne ovat?

-       Soihtuja, Vasama sanoi. – Sieltä tulevat Jaggan sotilaat... Suunta on suoraan Norreen…

-       Sotilas poistui, ja Rajja sanoi.- Olen käskenyt heitä olemaan valppaina, sillä Skagi yritetään ehkä vapauttaa. Ihmiset ajattelevat usein enemmän tunteillaan kuin järjellään, ja vaikka he varmasti ymmärtävät, että Skagin vapauttaminen merkitsisi kostotoimiemme kohdistumista uudelleen koko väestöön, moni saattaa haluta pelastaa hänet.

-       Sellaisia me olemme, Leoni sanoi. – On helpompi hyväksyä tuhansien tuntemattomien kuolema kuin yhden tutun. Mutta Vasama käski Rigon ehdottomasti pysyä leirissä keskipäivään asti, ja...
     
Vasama ei aikonut jäädä Norren kyläpäälliköksi joka hänelle olisi kuulunut perittyään se isältään, vaan halusi palata Sirpiin vaimonsa Enettan ja lastensa luo, mietti: Lilin kaltainen ei mitenkään voisi olla kyläpäällikkö. Mutta sitten hän muisti Lilin sovittelemassa miesten riitoja, keskeyttämässä heidän kiistojaan, neuvottelemassa kärsivällisesti ja ystävällisesti...

Taru ja Tarmo Väyrysen Tuulien koti (2016), Vuorileijonan varjo –sarjan kahdeksas osa, on ehdottomasti kiinnostava ja mieleenpainuva lukukokemus, jonka voi lukea täysin itsenäisenä teoksenaan. Tarina tempaisee heti ensi sivuistaan lähtien mukaan huimaan seikkailuun. Jos olet pitänyt Monte Criston kreivistä, Kolmesta muskettisoturista tai mistä tahansa seikkailukirjoista, tämä on kirja juuri sinulle!

*****

Nyt se sitten tapahtui: Kaksoisvirhe! Olen sanonut, että jos me olisimme saman lajin harrastajia, olisimme kuin Lionel Shriverin pari Kaksoisvirheessä, minä Willy, R. Eric...eli tuhon tie. Ei vainkaan, tämä on niin hauskaa, että koska minä en ole niin innostunut perinteisistä seikkailukirjoista enää, Lumimies päätti lukea tämän ja piti paljon! Nyt alan aavistella, että hänen ruokahalunsa voi kasvaa syödessä ja se tarkoittaisi sitten sitä, että saisi perustaa oman bloginsa ja sinne tulisi takuulla myös Antti Tuuria!

6 kommenttia:

  1. Hauskaa, että Lumimies teki nyt myös kirja-arvosteludebyyttinsä - ja hieno debyytti se onkin! :)

    Hauskaa on myös se, että satuin juuri itse bloggaamaan Tuurista (joka on yksi suursuosikeistani), ja lukisin enemmän kuin mielelläni miehesi Tuuri-arvioita. Sano sellaisia terveisiä, Leena! :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, onhan se!

      No, niin kova Tuuri -fani mieheni on, että...saisi perustaa oman blogin. Katstotaan, palaamme tähän aiheeseen piakkoin. Kiitos psta!<3

      Poista
  2. Hieno debyytti Lumimieheltä.Olette kova pari:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael,kiitos<3 Kuin Kaksoisvirheen Willy ja Eric...

      Poista
  3. Hieno arvio, Lumimies! Komppaan myös Saraa: anna tulla vaan Tuuria! Ja kaikenlaisia vierailuarvioita - tai miksei omaa blogiakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos psta! Juu, Tuuria on jo tilattu:) Hän saa vierailla, kunnes mahdollisesti saa aikaiseksi oman blogin. Onhan Turussakin se ihana pariskunta, joka pitää yhteistä kirjablogia...Turussa onkin aina vaikka mitä:)

      <3

      Poista