torstai 6. huhtikuuta 2017

Sonja Lumme: Tomaaatti


Tomaatti mikä ihana asia! Olen joskus miettinyt, että onkohan tomaatti toisilla meistä sukugeeneissä, sillä minun lapsuudenkodissani ei tomaattia ollut pöydässä, vaikka se olisi kauppiaan perheessä ollut helppoa, mutta niin vain minä sitä aina halusin ja myös onneksi sain. Kun lapsuudenystäväni kanssa lähdimme ensimmäiseen kesätyöpaikkaamme eli sokerijuurikaspellolle, laitoimme ehdoksi tomaatit! Ystäväni isä meidät sinne tilalle sitten joka aamu ajoi ja joka aamu myös totesi, että 'likat, te syötte enemmän kuin tienaatte!' Tomaatti oli varmaan alkusuvesta joskus kovinkin tyyristä. Ja se mitä olen aina kaivannut, mutta yhtä vain en mä saa..., on kasvihuone. Kasvattaisin siellä vain tomaattia ja munakoisoa. Siinä parivaljakko minun makuuni ja varmaan monen muunkin. Tomaatista voi kertoa vaikka miten monta tarinaa ja nyt lähdemme erään perusteellisen äärelle.

Sonja Lumme on kirjoittanut ison tarinan Tomaatti (Readme.fi 2017), joka on minusta hyvinkin täydellinen tietoteos tomaatista. Kirjan upeat kuvat ovat Arne Nylanderin. Saamme tietää tomaatista sen historian, kaiken sen erityyppisistä kasvatusmahdollisuuksista eli tokikaan kasvari ei ole ainoa, mutta tehokkain. Sen lisäksi saamme tietää tomaattilajikkeista, joita on tuhansia, tomaattia uhkaavista taudeista ja tuholaisista sekä tietysti ihania, herkullisia reseptejä tomaatista. Tämä herkku on myös äärimmäisen terveellinen, monia sairauksia ehkäisevä antioksidantti. Se sisältää paljon mm. lykopeeniä, jossa suomalaisilla on muita eurooppalaisia matalammat tasot. Tomaatti voi ehkäistä syöpää, erityisesti eturauhassyöpää. Se voi ehkäistä aivohalvausta sekä parantaa veren kolestrolitasoa, josta viime mainitusta on meidän perheessä selvä näyttö. Kun aloimme nauttia capresea eli maailman terveellisintä salaattia kaksi kertaa viikossa, Lumimiehen kolestroliarvot menivät kohdilleen. Tomaatin on todettu myös ehkäisevän harmaakaihia sekä vähentävän masennusta ja muistisairauksia.


Tomaatti voi olla melkein mitä väriä vain, ei aina punainen. Tässä keltainen 'Zeltaja'. Koska Sonja Lumme on täysin tomaatin viemä, annetaan hänen kertoa, mistä se alkoi:

Minut on kasvatettu kasvihuoneen lämmössä. Äitini, joka sai kaiken kukoistamaan, kasvatti tomaatteja kasvihuoneessaan. Siellä opin jo pikkutyttönä rakastamaan tomaatintaimien raskasta, vihreää tuoksua. Ja tomaattia kasvina! Se on ilman muuta lempilapseni puutarhassa. Tomaatti on mahtavan monimuotoinen, vaativakin, mutta antaa toisaalta kasvattajalleen paljon anteeksi. Sen sinnikkyyttä ja elinvoimaa ei voi olla ihailematta. Tuntuukin siltä, että jokaiselle mullasta pungertavalle tomaatintaimelle on annettava mahdollisuus - ja siksi olen joka kevät pulassa alati kasvavan taimiarmeijan kanssa.

Mutta kun se matka siemenestä sadonkorjuuseen on niin kovin kiehtova ja antoisa! Sen aikana ehtii tutustua tomaatintaimen sielunelämään, huolestua vaisua alkua ja ihmetellä valtavaa kasvuvoimaa. Tunnustettava on, että tässä asiassa matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä, ja harrastus vie pikkusormen jälkeen koko käden olkapäätä myöten.

Kuten huomasitte, suotta tomaattia ei kutsuta myös lemmenomenaksi! Sehän on kuin mystinen, mutta vaativa rakastaja, joka palkitsee rakstettunsa ensin tuoksuttuaan raskasta, vihreää tuoksua, sitten vähän esittäen heikkoa, mutta yllättäen syleillen elinvoimaisesti karkottaen kaiken pahan, mikä ikinä rakastettua voisi kohdata.


Kirjassa on toinen toistaan upeampia kasvarikuvia, mutta tässä on nyanssi, joka kannattaa tomaatin kanssa muistaa: Tomaatti viihtyy parahiten, kun päivälämpötila on +20- 25 astetta, mutta mittari ei laske yölläkään alle kymmenen plusasteen. Liian kuumassa taas tomaatin lykopeenin tuotanto laskee ja se kärsii muutenkin, mikä sitten myös siinä näkyy, Niinpä kuvan kaltaisessa tuulettuvassa kasvihuoneessa kasvaa onnellinen, herkullinen tomaatti.


Ellei ole sitä kasvaria tai edes isoja ulkoseinätiloja muutenkaan, voi vaikka parvekkeella kasvattaa pieniä pensastomaatteja. Ne ovat ilo silmälle ja tuleehan niistä vähän satoakin. Nämä terhakat pystykasvuiset tomaatit tuottavat pientä satoa ja se kypsyy kerralla, mutta yrittänyttä ei laiteta tässäkään.

Tomaattilajikkeita on siis tuhansia, joten tästä saa kasvatettua kyllä huikean harrastuksen. Kirjassa esitellään kiitettävästi eri tomaattilajikkeita sekä tekstein että kuvin. Kuvassa 'Brown Berry', jolla on mahonginruskeat hedelmät. 'Brown Berry' on kasvihuoneessa kasvatettava runkotomaatti, jonka maussa tumman tomaatin täyteläisyys yhdistyy kirsikkatomaatin makeuteen.


Tomaatti rakastaa kesänlämpöistä vettä. Aurinko lämmittää veden tummassa tynnyrissä ja samalla kasvihuone saa lämmönvaraajan viileiksi öiksi.

Lumpeen kirja on niin perusteellinen, että intohimoinen tomaattiharrastaja jopa kerää siemeniä talteen: Kurkkaa Sonjan puutarhassa Luku Siementen kerääminen oli varsin vaikuttava. Siemenet fermentoidaan ja voi pojat, tämän takia en varmaan saa kasvaria, sillä pakkohan tätä olisi kokeilla! 


Kirjan ruokapuolella eli tomaatti keittiössä on mm. kuvan vihreiden tomaattien chutney. Tämä menee minulla kokeiluun, sillä ihastuin vihreiden tomaattien makuun jo edesmenneen anoppini keittiössä. Siinäpä maku, jota en heti osaakaan kuvailla..., mutta siihen tulee himo.

Nautimme myös lämmittävää tomaattikeittoa, bruchettaa, gemistaa eli täytettyjä tomaatteja kreikkalaisittain, valmistamme pestoa ja omatekoista tomaattikastiketta. Leivomme rustiikkisen tomaattipiiraan sekä


valmistamme itämaisen salsan:

0,5 kg kypsiä tomaatteja, mielellään oransseja tai keltaisia
1 punainen paprika
kypsää mangoa (2 dl kuutioina)
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
10 cm:n pätkä sitruunaruohoa
1 tuore chili
1 limetin mehu
0,5 sitruunan mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl ruokosokeria
nippu lehtikorianteria
nippu minttua

Leikkaa tomaatit ja paprika pieniksi kuutioiksi. Leikkaa kypsästä mangosta posket ja viillä hedelmäliha kuoresta. Kuutioi sekin.

Kuori pala tuoretta inkivääriä ja silppua se. Silppua myös valkosipulinkynsi. Paloittele kevätsipulit ja hienonna tuore sitruunaruoho.

Maista chiliä, jotta tiedät sen tulisuuden, ja silppua sitä sopiva määrä maun mukaan. Salsa saa olla tulinen.

Laita kaikki pilkotut ainekset kulhoon. Purista limetistä ja sitruunasta mehu pieneen kulhoon, lisää kalakastike ja ruokosokeri ja sekoita, kunnes sokeri on sulanut. Kaada kastike salsan päälle ja sekoita.

Silppua lehtikorianteri ja minttu ja sekoita ne salsaan.

Maut pyöristyvät, kun annat salsan tekeytyä viileässä muutamia tunteja, mielellään vaikka seuraavaan päivään. Salsa on herkullinen salaattina, lisukkeena ja ihana grillatun tai paistetun kalan kanssa.

Tässäpä erinomainen kirjasuositus hänelle, jolla on aikomus alkaa kasvattaa tomaattia itse. Olen kerran kokeillut edellisessä elämässä puutalon seinän vierellä ja vakuutan, että omakasvatetun tomaatin makua ei voita mikään. Ymmärrän, että Lumimies voi nyt vähän pelätä tätä kirjaa, sillä tontillamme on loistavasti tilaa kasvarille! Nyt myös pystyn vakuuttamaan, että hyöty olisi moninkertainen, kun saisin herkullista, terveellistä, omaa satoa säilöttäväksi asti. Ja kiitos Sonjan kirjan, onnistuisin erinomaisesti!

Kirja kaikille tomaattihulluille♥

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

16 kommenttia:

  1. Tomaateista tykätään meilläkin vaikka markettien tomaatit eivät maistukaan kovin hyviltä. Nyt on löydetty hyviä suomalaisia terttutomaatteja, normaalin kokoisia ja pakkauksessa olevia. Maistuvia kirsikkatomaatteja kasvatetaan Himangalla, naapurikunnassa.

    Tänä kesänä taidan kokeilla tomaatin kasvatusta!
    Edesmennyt äitini teki myös herkullisia vihreitä tomaatteja! Niitä pitää minunkin opetella säilömään.
    Niin, ja capresea-salaattia heti viikonlopulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, ne ovat nyt vielä pahoja, mutta menevät salaateissa etc. Ihmettelen minne ovat kadonneet sittreista Närpiön hyvät tomaatit, joista saimme hinnasta viis nauttia monta talvea...Just, terttutomaatit ovat nyt parhaita. Meilläkin on nyt syöty paljon kirsikkatomaatteja. Kiitos vinkistä, seuraan nyt muutenkin jo tuottajia eli kannan lukulaseja laukussa:)

      Se on helppoa. Minä silloin joskus hain naapurisn tallilta hevosen kakkaa ja istutin talon puuseinän viereen ja kyllä olivat makeita.

      Aion opetella vihreät tomaatit, mutta mistä minä niitä saan, vai myydänkö vihreitä tomaatteja, mietin nyt ihan äimänä tässä...Ne ovat niin herkullinen lisäke, että ei sanotksi saa.

      Sitä reippaasti! Meillä se on joskus lounas kera patongin tai iltapala silleen tai vaikka lasillinen punaviiniä sen kera. Olen opetellut nyt lotraamaan oliiviöljyllä ja se on herkkua. Jos caprese joskus kyllästyttää, tee tomaattisalsaa eli kaikki samat, mutta pieninä ja jätä mozzarella pois.

      <3

      Poista
  2. Aah, miten ihana kirja. Olen myös aikamoinen tomaattihullu. Tuoksumuistissani on tallennettuna aina pahanpäivän varalle mummolan tomaattien tuoksut. Mitään niin makeaa ja mehukasta ei ollut kuin mummon auringon valossa ja lämmössä kasvaneet tomaatit. No, tietysti mansikatkin olivat herkkua, mutta mansikkamaalla jäi paljon helpommin kiinni kuin tomaattivarkaissa ;-)

    Nuo kirjan valokuvat ovat ihania tarinat varmasti yhtä hyviä. Onneksi pikku parvekkeella voi kasvattaa näitä herkkuja. Tomaatit ovat niin helppoja, että saan ne jopa kesälomaretkille mukaan :)

    Lupasin tulla viikonloppuna lukemaan kaikki ihanat postauksesi. Kuten näet olen pahasti aikatauluistani jäljessä. Laitan sulle tässä jonain päivänä sähköpostia, minulla on nimittäin sinulle pikkuinen yllätys :) Ja kiitos siitä kuuluu sinulle itsellesi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, aina kun olen päässyt kasvihuoneisiin, olen tallnetanut tuota tuoksumuistoa ja vaalin sitä. Oijoi, nyt juuri kaupan tomaatit, jos koskaaan tuohon yltävät.

      Kirjassa on kaikki tomaatinkasvatusvaiheetkin kuvattuna ja se kauhein eli koulutus, sillä en ole kovin kärsivällinen...Parvekkeella voi kasvattaa ihmeitä, mitä olen useasti sinulle sanonut:)

      Minä kielsin sinulta stressaamisen. Olen ollut välillä niin vetämätön itsekin, että en ole minnekään jaksanut mennä, blogeihin. Nyt piristyin, sillä pääsin jo puutarhaan rapsuttamaan ja eilen tuli Ferranten jatko-osa. Nyt menenkin sitten Ferranten kanssa sänkyyn. Aion lukea hitaasti ja nauttien!

      Ihan tosi! Älä viivyttele, kerta noin jo aloit kertoa. Kiva♥

      Poista
  3. Kiitos Leena tästä! Olen joskus ihaillen silmäillytkin tätä Sonjan tomaattiteosta. Tekstisi vei mukanaan ja sai palon päästä tutustumaan kirjaan perusteellisemmin. Olen tykkänään tomaatinviemä, keittiöstä on löydyttävä oikeastaan aina tomaatteja. Íhana herkku, ja onhan se melkoinen terveyspommi!

    Lapsuudessani isäni kädentaitojen mestarina nikkaroi tietysti itse meille kasvihuoneen ja pääasiassa tuo pieni kasvikammari oli täynnään juurikin tomaatintaimia. Yksi kesäpuuhani oli huolehtia niistä ja muistan yhä elävästi taimien vihreänvahvan väkeväisen tuoksun. Iltaisin oli suloista kipaista hakemaan kasvihuoneesta yöpuvun helmoihin tomaatteja ja käpertyä makoisan "saaliin" kanssa lukemaan Anna ystäväämme ja Viisikkoja:) Oi aikoja, oi muistoja!

    Mikähän siinäkin, etten ole kuitenkaan omaan puutarhaan perustanut kasvihuonetta. Kenties tulevana kesänä voisin kokeilla ihan seinänvierustainten menestymistä, sitä kun olen aikonut jo monta kesää... Tänä kesänä tuumasta toimeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, ole hyvä<3 Tämä on PERUSTEELLINEN teos tomaattimaanikolle, joka haluaa itse kasvattaa omat tomaattinsa. Ei voi mennä metsään tämän kirjan kuvien ja tekstien kanssa. Mutta voi lisätä kasvarin omistajalla intoa kokeilla vaikka mitä...:) No, tomaatti oli 30 vuotta syöpäläärinä toimineen kirjan tekijän listalla yhtenä kymmenestä tärkeästä terveyden puolustajasta.

      Oi, tuota tuoksua emme saa ostettua kaupasta. Onneksi se on muistoissa. Samaan aikaan kun sitä teit tuota, minä poimin Säkylässä puutarhasta makeita päärynöitä ja kömmin niiden kera lukemaan Anna -kirjoja tai jos olin mammalassa Keuruulla, poimin astiaan paljon sokeriherneitä ja kiipesin niiden kanssa vintille nautiskelemaan. Oi aikoja, oi muistoja, oi tuoksuja!

      Samaa sopii ihmetellä täällä! R. on skpetinen aina jostain kohtaa siinä, että 'jos ollaan enemmän poissa tms' tai sitten vain joskus tämä liian iso puutarhakin jo vie liikaa kera blogin ja kaiken muun tai sitten se on vain jotain saamattomuutta. En minä varmaan siellä muuta kuin tomaatteja ja munakoisoja, mutta haluasin sinne päätyseinän vanhoista tiilistä ja ruukutusseinän ja lukupuusohvan, joka meillä jo olisikin valmiina ja paljon tyynyjä...Minulla ne seinänvierustomaatit onnistuivat hyvin ja olivat tosi, tosi makeita ja tuli runsas sato. Mutta se oli eri talo eli siinä oli otollinen ilmansuunta, siinä, mihin ne saattoi istuttaa. Kokeile ja kerro sitten miten kävi!

      <3

      Poista
  4. Rakastan tomaatteja ja niitä on lähes aina keittiössä,lähinnä kirsikkatomaatteja.Ne makeimmat kirsikkatomaatit,tomacciot,on täällä kehitetty 12 vuoden ajan ,perulaisesta villitomaatista.Minulla on nyt kasvamassa viime syksynä siemenistä kasvanut taimi,jossa on 3 vihreää kirsikkatomaattia,saapa nähdä kehittyvätkö ne punaisiksi.Se on ihan sisällä ruukussa mutta niin että luonnonvalo osuu siihen päiväsaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sama meillä, ei keittiötä ilman tomaatteja. Nyt ovat kirsikka- ja terttutomaatit parhaita. Kohta tulevat muut. Jos tulisi edes vähän ja jos jäisivät vihreiksi, voisit kokeilla tuota vihreiden tomaattien herkkua.

      <3

      Poista
    2. Vihreitä on vaikeaa löytää,tosin välillä osa kirsikkatomaateista aavistuksen verran vihreitä,mutta ei tarpeeksi.Minulla on nyt ne 3 vihreää kirsikkatomaattia kasvamassa,mutta niitä en kyllä uhraa mihinkään ruokaan ennenkuin ovat punaisia;D

      Poista
    3. Jael, aloinkin jo miettiä, että mistä niitä saan...Et takuulla uhraa: Nautit niistä nyt sataa!

      Poista
  5. Tomaatti ja munakoiso. Siinä minunkin suosikkini. Tomaatteja olen kasvatellut omalla parvekkeella ja pihalla. Munakoisoja yritin, mutta ei todellakaan onnistunut näissä lämpötiloissa ilman sitä kasvihuonetta. Ellei tulevasta kesästä tule substrooppinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, mitä sitä enempää sitten muuta kuin suvella mansikoita ja mustikoita ja ympäri vuoden kalaa. Tiedän hyviä onnistumisia munakoison kanssa, mutta heillä onkin sitten kasvihuoneet. No, tomaatti ei pidä sitten liian kuumasta eli se mun kauna sitten tapahtunut seinäkasvatus länsiranikolla onnistui varmaan paitsi kiitos ratsastustallin hevosten tuotteiden myös siksi, että seinälle ei paistanut aurinko koko päivää. Munakoisojen kasvatuksesta en nyt muista yhtään mitään:) Paprikat ovat kaikkein helpompia, istutin niitä kerran omista simenistää ruukkuihin ja sadosta tuli uskomaton. Piti sitten vain tukea kaikella mahdollisella ja puolet olkkarista oli kuin kasvihuone. Menisi kyllä meidän yläterassillakin, mutta kun siellä pitää olla tilaa grillaamiselle, ruokapöydälle ja vielä tyttären koiruuksille.

      Toivottavasti tulevat lämpimät uintivedet, tai sopivat, sillä viime kesänä en uinut yhtään. Nyt kaikki on toisin ja saatan kasvattaa evät.

      Poista
  6. Oi miten ihanan intohimoinen tomaattikirja ja -postaus! <3 Itse en lapsena voinut sietää tomaattia, mutta myöhemmin maku muuttui (minulle on käynyt näin monen herkun suhteen) ja tomaatti kuuluukin päivääni jokaiseen, se kuuluu aamuun ja iltaan. :D Tai noh, ei nyt ihan, koska en syö aamuisin paitsi poikkeustapauksissa, mutta silloin kyllä mielellään myös tomaattia.

    Täältä saa hyviä tomaatteja, joissa on köynnöksetkin vielä mukana. Suosin niitä kliinisten "salaattitomaattien" sijasta. Tykkään myös luumutomaateista, niitä on hyvä napsia välipalaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minulla se oli ensimaistelusta, mutta tyttäreni syö vieläkin mieluiten kirsikkatomaatteja paitsi jos tomaatti on salaatissa. Pistän paremmaksi: Tomaatti on ilma, jota hengitän...olet kaikkeni sä silloinkin, vaikka maailman mä voittaisin...Mitä jää, jos menet pois, mitään ei minulla ilman sua ois!

      Tarkoitatkohan nyt terttutomaatteja...Ne ovat kuin köynnöksessä ja ovat nyt hyviä. Minä en taas suosi Suomessa muuta kuin kotimaista tomaattia. Meillä onkin tänä talvena ollut 'karkkina' luumutomaatit, joiden maku oli sydäntalvella muita parempi.

      <3

      Poista
  7. Apua, näpyttelin kunnon tarinat tomaateista ja vahingossa kommentin lähettämisen sijaan kirjauduin ulos. Voi että. :D Mutta siis, RAKASTAN tomaatteja! Ja vaikka muuten olenkin aikalailla kaikkiruokainen enkä pidä ruoasta valittamisesta, niin sellaiset jääkaapissa säilytetyt, kylmät, mauttomat ja raa'at tomaatit saavat kyllä tämän suun vähän mutrulle.

    Ja kiitos tästä suosituksesta, en tätä varmastikaan olisi muuten bongannut! Kiva saada uusia ideoita siitä, mihin tätä herkuista ihaninta voisikaan kaikkeen yhdistää. Herkullisia tomaattihetkiä! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, eikö olekin turhauttavaa! Sama täällä: Tomaatit, ja myös tomaattimurska ja ketsuppi, viime mainituista antioksidantit imeytyvät jopa paremmin kuin tuoreista tomaateista. Niin, tomaattiahan ei pidä säilyttää jääkaapissa. Me teemme capreseakin aina kahden päivän satsin, mutta säilytämme sen tähän aikaan vuodesta kellarin välitilassa ja suvella kellarissa, ei ikinä jääkaapissa.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle!<3

      Poista